avioero

Se on ihan sama olisitteko eronneet avoparina vai avioparina. Ei mitään merkitystä

Taisteletko todellisen rakkauden vuoksi vai sen takia että koet avioeron vain vääränä?

Todellinen rakkaus antaa anteeksi. Jos miehesi ei kykene antamaan anteeksi sinulle, anna se anteeksi hänelle. Anna myös anteeksi itsellesi, jos koet että olet tehnyt jotain "väärin" toista kohtaan. Rakkaus sisältää myös toiselle vapauden valita oma polkunsa. Rakkaus ei taistele sen vuoksi, että jokin olisi Jumalan tahdon vastaista vaan sen vuoksi, että rakkaus on voima, joka auttaa jokaisen meistä eteenpäin myös vaikeissakin tilanteissa oli sitten kyseessä avioeron paikka taikka suhteen uudelleen arviointi, anteeksianto ja valinta pysyä yhdessä. Sinun haasteellinen tehtäväsi on nyt kertoa todelliset tunteesi miehellesi (pyytää mahdollisesti anteeksi jos tunnet että sille on tarvetta) ja sen jälkeen vapauttaa miehesi täysin valitsemaan oma polkunsa.

Tapahtui mitä tahansa Jumalan vastaista se ei kuitenkaan ole, joten ole huoleti. Uskomuksesi (pelkosi) siitä, että avioero olisi Jumalan tahdon vaistaista aiheuttaa sinulle jo muutenkin vaikeaan tilanteeseen vain lisäkärsimystä. Ymmärrä, että elämässä ei ole mitään Jumalan vastaista, sinussa itsessäsi ei ole mitään Jumalan vastaista. Olet täydellisen rakastettu juuri sellaisena kuin olet ja niin on myös aviomiehesi ja vaikka mitä tapahtuisi olette aivan yhtä rakastettuja edelleenkin.

Tunne todellinen rakkaus mitä Jumala on. Jumala ei tuomitse sinua vaan rakastaa enemmän kuin osaat edes kuvitella.

Paljon voimaa kohdata vaikea elämän tilanne! Sinussa on kyllä voimaa mennä sen läpi tapahtuipa mitä tahansa. Kaikissa tilanteissa on oma siunauksessa kätkettynä. Toivottavasti tulet vielä löytämään omasi.

Epäluottamuksen takia?
Siksikö, että et enää usko siihen kuviteltuun jumalahahmoon?
Toisin sanoen, mies käsittää, että ei pysty enää pitämään Sinua vallassaan uskonlahkon määräysten mukaisesti. "Mies on vaimonsa pää..." "Nainen vaietkoon seurakunnassa..." ja haluaa erota. Jos et nyt eroa, saatat tulevassa perhehelvetissä vielä katua päätöstäsi. Et olisi ensimmäinen uskontojen uhri - et myöskään fyysisesti tämän takia pahoinpidelty!

Vai siksi, että miehesi ei enää usko Sinuun ja puhumisiisi? Tässä vaihtoehdossa on ainoa oikea tie keskustella tämä asia perinpohjin selväksi ilman mitään uskontoja tai "pyhiä kirjoja".

Surullista, että henkilökohtaiset asiat yhdistetään uskontoon.

Oikeastaan säälin näitä ihmisiä.

Minäkin olen eronnut kauan sitten. Se avioliitto oli niin kauhea kestää että ero oli väistämätön henkisen väkivallan takia. En usko että Jumala on tarkoittanut miestä pelkästään haukkumaan, aliarvioimaan, huorittelemaan, sairaanmustasukkaiseksi joka ikiseksi päiväksi kun syytä ei ollut mustasukkaisuuteen, olin aina kotona lapsen kanssa kun mies lähti perjantaina ja tuli sunnuntai-iltana omilta reissuiltaan haukkumaan. Nautin niistä hetkistä kun sain olla rauhassa lapsen kanssa kaksin. Lääkäri minulle sai lopulta järkeä päähän ja suorastaan huusi että nyt on parempi erota jos meinaat elää. Elän nyt yksin ja en edes halua enkä uskalla avioitua uudelleen vaikka on yksinäistä. Ja minä varmaan olen vain yksin syntinen ei miehessä mitään vikaa.