Tarkista tietosi!

Miten voi joku tosissan kuvitella sylivauvan voivan mitään uskoa tai saavan uskon jollain toimituksella. Eikö uskomiseen sisälly " pitää totena jotain ". Mitä sylivauva pitää totena. Perustelkaa jollain muulla, vaikka taivaspaikan saannilla. Luther muuten sanoi "pelastusopin minä sain Paavalilta mutta kasteen Paavilta"

Kysyvä kirjoitti:

Miten voi joku tosissan kuvitella sylivauvan voivan mitään uskoa tai saavan uskon jollain toimituksella. Eikö uskomiseen sisälly " pitää totena jotain ". Mitä sylivauva pitää totena. Perustelkaa jollain muulla, vaikka taivaspaikan saannilla. Luther muuten sanoi "pelastusopin minä sain Paavalilta mutta kasteen Paavilta"

Mutta nyt olet unohtanut vanhoja kirkkoa uskon siitä että lapsenkaltainen usko on tärkeää? Miksei vauva voisi uskoa? Heidän uskonsa on erilaista, sillä he ovat puhtaita maailman synneistä. Lapsella on usko, vanhemmiten se katoaa jos ei elä Jeesuksen kanssa.

Kysyvä kirjoitti:

Miten voi joku tosissan kuvitella sylivauvan voivan mitään uskoa tai saavan uskon jollain toimituksella. Eikö uskomiseen sisälly " pitää totena jotain ". Mitä sylivauva pitää totena. Perustelkaa jollain muulla, vaikka taivaspaikan saannilla. Luther muuten sanoi "pelastusopin minä sain Paavalilta mutta kasteen Paavilta"

En tiedä, että kannattaako edellä lähetettyjen kaltaisiin viesteihin yleensä vastata ... , mutta tässä olisi kuitenkin pari tekstiä ...

Jumalan sana saa meissä kovissa ja paatuneissa aikuisissakin uskon aikaan. (Usko on Jumalan tekoa myös aikuisissa, se ei ole ihmisen tekoa.) Kyllä Jumalan on mahdollista saada lapsessakin usko aikaan, sylivauvassakin (kun saa uskon aikaan paatuneissa aikuisissakin). Lapset ovat esikuvallisia uskossaan. Sakramentti on voimallinen ja vaikuttava, Kristus on sakramenteissa läsnä, myös kasteessa. Kun sana ja vesi yhdistyvät, niin siitä tulee sakramentti. (Jumala on luvannut: ihmisen tulee syntyä uudestaan vedestä ja Hengestä. Hän on luvannut, että kasteella on merkitystä. Ikärajoja ei ole asetettu. Lapsetkin tarvitsevat pelastusta.) Kristus on läsnä siinä erityisellä tavalla. Me emme saa toimillamme aikaan uskoa, vaan luotamme Jumalan lupauksiin että kaste todella vaikuttaa, Jumala sanassaan ja sakramenteissan (usko Jumalaa ja hänen lupauksiinsa). Jos tahdot tutustua näihin asioihin paremmin eli luterilaisiin kantoihin asiaan liittyen niin suosittelen Matti Väisäsen kastekirjoja. (Itse en osaa näitä asioita mielestäni niin hyvin selostaa ja minun pitäisi nyt lainata muiden kirjojen selitystä jotta asia tulisi varmasti oikein ilmaistuksi.)

Lutherhan julistettiin mm. room.katolisten puolelta kirkonkiroukseen (pannaan yms.). Hän oli hyvin tietoinen kasteen merkityksestä. Hän olisi voinut muuttaa lapsikasteen toisenlaiseksi jos olisi nähnyt lapsikasteen Raamatun sanan vastaisena, mutta hän puhui kuitenkin hyvin voimakkaasti lapsikasteen puolesta, hänhän puhui hyvin voimakkaasti kasteenuusijoita vastaan, sellaisia oli jo tuonakin aikana.

On käsittämätöntä, että jotkut väittävät Lutherin vieneen uskonpuhdistuksen "puolitiehen" ja ns. vapaat suunnat olisivat jatkaneet tuota uskonpuhdistusta sitten eteenpäin (kun Luther mukamas olisi jättänyt sen kesken). Luther oli itse voimakkaasti uudestikastamista vastaan.


Tunnustuskirjoista, kasteeseen liittyen:

http://nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/puolustus/IX.html
->
// Yhdeksäs uskonkohta on hyväksytty. Siinä me tunnustamme, että kaste on välttämätön pelastukseen, että lapset tulee kastaa ja ettei lapsikaste ole pätemätön, vaan välttämätön ja tehokas pelastuksen saavuttamiseksi. Ja koska meidän keskuudessamme opetetaan evankeliumia puhtaasti ja tunnollisesti, olemme saaneet siitä myös sen Jumalan siunauksen, ettei meidän seurakunnissamme ole esiintynyt kasteenuusijoita. Kansa on näet Jumalan sanalla varustettu näiden rosvojen jumalatonta ja kapinallista lahkoa vastaan. Samalla kun me hylkäämme monta muutakin kasteenuusjoiden harhaa, me hylkäämme yksin tien senkin heidän väitteensä, että lapsikaste on hyödytön. Aivan varmaa on, että pelastuksen lupaus koskee myös lapsia. Mutta eihän se koske niitä, jotka ovat Kristuksen kirkon ulkopuolella, missä ei ole sanaa eikä sakramentteja, koska Kristus synnyttää uudesti juuri sanalla ja sakramenteilla. On siis välttämätöntä kastaa pikkulapset, jotta heidät saatettaisiin osallisiksi pelastuksen lupauksesta, tämän Kristuksen käskyn (Matt. 28:19) mukaisesti: "Kastakaa kaikki kansat." Samoin kuin tässä annetaan kaikille pelastus, samoin annetaan kaikille kaste: miehille, naisille, lapsille, myös aivan pienille. Tästä seuraa johdonmukaisesti, että pikkulapset on kastettava, koska kerran pelastus annetaan kasteen yhteydessä. Toiseksi on täysin selvää, että Jumala hyväksyy pikkulasten kastamisen. Kasteenuusijoiden kanta, kun he hylkäävät pikkulasten kasteen, on siis jumalaton. Sen taas, että Jumala hyväksyy pikkulasten kasteen, näemme siitä, että hän antaa Pyhän Hengen tällä tavoin kastetuille. Jos näet tältä kasteelta puuttuisi pätevyys, ei Pyhää Henkeä annettaisi kellekään, kukaan ei pelastuisi eikä kirkkoa olisi olemassakaan. Jo tämä syy pelkästään riittäisi vahvistamaan hurskaasti ajattelevia kristittyjä, niin että he pystyvät torjumaan kasteenuusijoiden jumalattomat ja kiihkomieliset käsitykset. //

Vähä katekismus:
http://nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/vähäkatekismus.html
Kohta: "Pyhän kasteen sakramentti"

Perisynnistä (tämä aihe on perustavanlaatuinen, jotta kasteopetuskin olisi kohdallaan):
http://nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/yo/1.html
-> Mm.:
5. Viidenneksi. Tämä peritty turmelus on niin suuri ja hirmuinen, että Jumala yksin Herran Kristuksen tähden voi peittää sen silmillään ja antaa sen anteeksi, kuten hän tekee kastetuille, uskoville ihmisille. Sen vääristämä ja turmelema ihmisluonto voidaan parantaa vain yhdellä tavalla: Pyhän Hengen täytyy synnyttää ja luoda ihminen uudeksi. Tämä uudistuminen pannaan tässä elämässä vasta alulle; tulevassa elämässä se on oleva täydellinen.

Lainaus Internet-sivulta:
http://www.sley.fi/luennot/ESITYS/KasteJR.htm
->
// Joku saattaa ajatella, että eikö se ole melkein taikuutta, jos ajatellaan, että kaste - vedellä valelu ja muutamien sanojen sanominen - pelastaa. Tuntui se meistä taikuudelta tai miltä tahansa, Jumala on kuitenkin valinnut tämän tavan pelastaa. Miksi? Siihen emme ehkä osaa antaa täysin tyydyttävää vastausta. Ehkä siksi, että pelastumisestamme olisi jokin näkyvä merkki - että voisimme tarttua siihen ja uskoa, että minutkin on pelastettu.

Uskooko pieni lapsi? Usko Jeesukseen on varsinaisesti sitä, että Pyhä Henki asuu ihmisessä ja synnyttää ja ylläpitää ihmisessä luottamuksen Jumalan hyvyyteen ja armoon. Lapsi saa kasteessa Pyhän Hengen ja siksi sanomme, että lapsi uskoo. Pyhä Henki synnyttää lapsessa aikanaan uskon, jonka lapsi osaa pukea sanoiksi. Kuitenkin siinäkin on syvimmiltään kyse siitä, mitä usko varsinaisesti on - siitä että Pyhä Henki asuu ihmisessä.

Kirkon opettajat ovat sanoneet, että kaste on välttämätön pelastumiseen. Kastamatonta ei ole kirkossa pidetty Jumalan omana ja siksi kastamaton ei ole saanut osallistua ehtoolliselle, joka on Jumalan lasten ateria. Vanhoissa kirkossa kastemalja sijoitettiin kirkon ulko-oven tuntumaan muistuttamaan kirkkoon tulijoita siitä, että kaste on portti pelastettujen joukkoon eikä muuta porttia ole. //

tai:

http://www.sley.fi/luennot/ESITYS/MiksikastammelaEK.htm
->
// Miksi kastamme lapsia?

Kastamme siis ihmisiä, koska jokainen ihminen tarvitsee Jumalan armoa syntisyytensä takia. Mutta miksi kastamme lapsia? Eiväthän lapset ole syntisiä eivätkä voi uskolla omistaa Jumalan armoa? Vai ovatko ja voivatko?

Psalmi 51:7 puhuu tylyä kieltään siitä, mitä ihminen on, syntinen jo syntyessään. Tämä kohta on varsin yksiselitteinen. Samasta asiasta puhuu Room 5: ensimmäisestä ihmisestä lähtien on synti vallinnut maailmassa. Niin kuin jokainen ihminen on syntinen, niin hän myös kuolee. Pieni lapsi voi kuolla ja se on kolkko osoitus siitä, että synnin ja kuoleman tuhovoima koskettaa häntäkin.

Usein muistutetaan siitä, että pieni lapsi ei voi uskoa, koska hän ei ymmärrä. Eikö? Miksi siis Johannes Kastaja Elisabetin kohdussa ilahtui nähdessään Marian, jonka sydämen alla oli Jeesus-lapsi? Mitä tämä muuta osoittaa kuin sen, että Jumala voi täyttää Pyhällä Hengellä myös pienen lapsen? Ja mitä kykyjä vaaditaan lahjan vastaanottamiseen? Tuotiin meidänkin vauvaikäisille lapsillemme lahjoja, vaikka he eivät osanneet vielä kauniisti kiittää. Pieni lapsi on meille esikuva eikä uskovan ihmisen raakile.

Voisiko Jumala tuomita kadotukseen pienen lapsen? Moni sanoo ettei voi ja sanoo, ettei lapsi siksi tarvitse kastetta. Eräs vastaavanlainen järkeilijä on juuri julkaissut kirjan siitä, mitä Jumalan sopii tehdä ja mitä ei, kiistänyt iankaikkisen kadotuksen olemassaolon kokonaan. Kannattaako tälle tielle lähteä, kun järkemme ei tajua Jumalan todellisuudesta kuin mitättömän hitusen?

Pieni lapsi on siis syntinen ja tarvitsee Jumalan armoa. Hänen kykynsä ovat tosin vaillinaiset, mutta Jumala voi antaa lahjansa hänellekin. Siksi kastamme lapsia. //

Pohtija kirjoitti:

En tiedä, että kannattaako edellä lähetettyjen kaltaisiin viesteihin yleensä vastata ... , mutta tässä olisi kuitenkin pari tekstiä ...

Jumalan sana saa meissä kovissa ja paatuneissa aikuisissakin uskon aikaan. (Usko on Jumalan tekoa myös aikuisissa, se ei ole ihmisen tekoa.) Kyllä Jumalan on mahdollista saada lapsessakin usko aikaan, sylivauvassakin (kun saa uskon aikaan paatuneissa aikuisissakin). Lapset ovat esikuvallisia uskossaan. Sakramentti on voimallinen ja vaikuttava, Kristus on sakramenteissa läsnä, myös kasteessa. Kun sana ja vesi yhdistyvät, niin siitä tulee sakramentti. (Jumala on luvannut: ihmisen tulee syntyä uudestaan vedestä ja Hengestä. Hän on luvannut, että kasteella on merkitystä. Ikärajoja ei ole asetettu. Lapsetkin tarvitsevat pelastusta.) Kristus on läsnä siinä erityisellä tavalla. Me emme saa toimillamme aikaan uskoa, vaan luotamme Jumalan lupauksiin että kaste todella vaikuttaa, Jumala sanassaan ja sakramenteissan (usko Jumalaa ja hänen lupauksiinsa). Jos tahdot tutustua näihin asioihin paremmin eli luterilaisiin kantoihin asiaan liittyen niin suosittelen Matti Väisäsen kastekirjoja. (Itse en osaa näitä asioita mielestäni niin hyvin selostaa ja minun pitäisi nyt lainata muiden kirjojen selitystä jotta asia tulisi varmasti oikein ilmaistuksi.)

Lutherhan julistettiin mm. room.katolisten puolelta kirkonkiroukseen (pannaan yms.). Hän oli hyvin tietoinen kasteen merkityksestä. Hän olisi voinut muuttaa lapsikasteen toisenlaiseksi jos olisi nähnyt lapsikasteen Raamatun sanan vastaisena, mutta hän puhui kuitenkin hyvin voimakkaasti lapsikasteen puolesta, hänhän puhui hyvin voimakkaasti kasteenuusijoita vastaan, sellaisia oli jo tuonakin aikana.

On käsittämätöntä, että jotkut väittävät Lutherin vieneen uskonpuhdistuksen "puolitiehen" ja ns. vapaat suunnat olisivat jatkaneet tuota uskonpuhdistusta sitten eteenpäin (kun Luther mukamas olisi jättänyt sen kesken). Luther oli itse voimakkaasti uudestikastamista vastaan.


Tunnustuskirjoista, kasteeseen liittyen:

http://nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/puolustus/IX.html
->
// Yhdeksäs uskonkohta on hyväksytty. Siinä me tunnustamme, että kaste on välttämätön pelastukseen, että lapset tulee kastaa ja ettei lapsikaste ole pätemätön, vaan välttämätön ja tehokas pelastuksen saavuttamiseksi. Ja koska meidän keskuudessamme opetetaan evankeliumia puhtaasti ja tunnollisesti, olemme saaneet siitä myös sen Jumalan siunauksen, ettei meidän seurakunnissamme ole esiintynyt kasteenuusijoita. Kansa on näet Jumalan sanalla varustettu näiden rosvojen jumalatonta ja kapinallista lahkoa vastaan. Samalla kun me hylkäämme monta muutakin kasteenuusjoiden harhaa, me hylkäämme yksin tien senkin heidän väitteensä, että lapsikaste on hyödytön. Aivan varmaa on, että pelastuksen lupaus koskee myös lapsia. Mutta eihän se koske niitä, jotka ovat Kristuksen kirkon ulkopuolella, missä ei ole sanaa eikä sakramentteja, koska Kristus synnyttää uudesti juuri sanalla ja sakramenteilla. On siis välttämätöntä kastaa pikkulapset, jotta heidät saatettaisiin osallisiksi pelastuksen lupauksesta, tämän Kristuksen käskyn (Matt. 28:19) mukaisesti: "Kastakaa kaikki kansat." Samoin kuin tässä annetaan kaikille pelastus, samoin annetaan kaikille kaste: miehille, naisille, lapsille, myös aivan pienille. Tästä seuraa johdonmukaisesti, että pikkulapset on kastettava, koska kerran pelastus annetaan kasteen yhteydessä. Toiseksi on täysin selvää, että Jumala hyväksyy pikkulasten kastamisen. Kasteenuusijoiden kanta, kun he hylkäävät pikkulasten kasteen, on siis jumalaton. Sen taas, että Jumala hyväksyy pikkulasten kasteen, näemme siitä, että hän antaa Pyhän Hengen tällä tavoin kastetuille. Jos näet tältä kasteelta puuttuisi pätevyys, ei Pyhää Henkeä annettaisi kellekään, kukaan ei pelastuisi eikä kirkkoa olisi olemassakaan. Jo tämä syy pelkästään riittäisi vahvistamaan hurskaasti ajattelevia kristittyjä, niin että he pystyvät torjumaan kasteenuusijoiden jumalattomat ja kiihkomieliset käsitykset. //

Vähä katekismus:
http://nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/vähäkatekismus.html
Kohta: "Pyhän kasteen sakramentti"

Perisynnistä (tämä aihe on perustavanlaatuinen, jotta kasteopetuskin olisi kohdallaan):
http://nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/yo/1.html
-> Mm.:
5. Viidenneksi. Tämä peritty turmelus on niin suuri ja hirmuinen, että Jumala yksin Herran Kristuksen tähden voi peittää sen silmillään ja antaa sen anteeksi, kuten hän tekee kastetuille, uskoville ihmisille. Sen vääristämä ja turmelema ihmisluonto voidaan parantaa vain yhdellä tavalla: Pyhän Hengen täytyy synnyttää ja luoda ihminen uudeksi. Tämä uudistuminen pannaan tässä elämässä vasta alulle; tulevassa elämässä se on oleva täydellinen.

Lainaus Internet-sivulta:
http://www.sley.fi/luennot/ESITYS/KasteJR.htm
->
// Joku saattaa ajatella, että eikö se ole melkein taikuutta, jos ajatellaan, että kaste - vedellä valelu ja muutamien sanojen sanominen - pelastaa. Tuntui se meistä taikuudelta tai miltä tahansa, Jumala on kuitenkin valinnut tämän tavan pelastaa. Miksi? Siihen emme ehkä osaa antaa täysin tyydyttävää vastausta. Ehkä siksi, että pelastumisestamme olisi jokin näkyvä merkki - että voisimme tarttua siihen ja uskoa, että minutkin on pelastettu.

Uskooko pieni lapsi? Usko Jeesukseen on varsinaisesti sitä, että Pyhä Henki asuu ihmisessä ja synnyttää ja ylläpitää ihmisessä luottamuksen Jumalan hyvyyteen ja armoon. Lapsi saa kasteessa Pyhän Hengen ja siksi sanomme, että lapsi uskoo. Pyhä Henki synnyttää lapsessa aikanaan uskon, jonka lapsi osaa pukea sanoiksi. Kuitenkin siinäkin on syvimmiltään kyse siitä, mitä usko varsinaisesti on - siitä että Pyhä Henki asuu ihmisessä.

Kirkon opettajat ovat sanoneet, että kaste on välttämätön pelastumiseen. Kastamatonta ei ole kirkossa pidetty Jumalan omana ja siksi kastamaton ei ole saanut osallistua ehtoolliselle, joka on Jumalan lasten ateria. Vanhoissa kirkossa kastemalja sijoitettiin kirkon ulko-oven tuntumaan muistuttamaan kirkkoon tulijoita siitä, että kaste on portti pelastettujen joukkoon eikä muuta porttia ole. //

tai:

http://www.sley.fi/luennot/ESITYS/MiksikastammelaEK.htm
->
// Miksi kastamme lapsia?

Kastamme siis ihmisiä, koska jokainen ihminen tarvitsee Jumalan armoa syntisyytensä takia. Mutta miksi kastamme lapsia? Eiväthän lapset ole syntisiä eivätkä voi uskolla omistaa Jumalan armoa? Vai ovatko ja voivatko?

Psalmi 51:7 puhuu tylyä kieltään siitä, mitä ihminen on, syntinen jo syntyessään. Tämä kohta on varsin yksiselitteinen. Samasta asiasta puhuu Room 5: ensimmäisestä ihmisestä lähtien on synti vallinnut maailmassa. Niin kuin jokainen ihminen on syntinen, niin hän myös kuolee. Pieni lapsi voi kuolla ja se on kolkko osoitus siitä, että synnin ja kuoleman tuhovoima koskettaa häntäkin.

Usein muistutetaan siitä, että pieni lapsi ei voi uskoa, koska hän ei ymmärrä. Eikö? Miksi siis Johannes Kastaja Elisabetin kohdussa ilahtui nähdessään Marian, jonka sydämen alla oli Jeesus-lapsi? Mitä tämä muuta osoittaa kuin sen, että Jumala voi täyttää Pyhällä Hengellä myös pienen lapsen? Ja mitä kykyjä vaaditaan lahjan vastaanottamiseen? Tuotiin meidänkin vauvaikäisille lapsillemme lahjoja, vaikka he eivät osanneet vielä kauniisti kiittää. Pieni lapsi on meille esikuva eikä uskovan ihmisen raakile.

Voisiko Jumala tuomita kadotukseen pienen lapsen? Moni sanoo ettei voi ja sanoo, ettei lapsi siksi tarvitse kastetta. Eräs vastaavanlainen järkeilijä on juuri julkaissut kirjan siitä, mitä Jumalan sopii tehdä ja mitä ei, kiistänyt iankaikkisen kadotuksen olemassaolon kokonaan. Kannattaako tälle tielle lähteä, kun järkemme ei tajua Jumalan todellisuudesta kuin mitättömän hitusen?

Pieni lapsi on siis syntinen ja tarvitsee Jumalan armoa. Hänen kykynsä ovat tosin vaillinaiset, mutta Jumala voi antaa lahjansa hänellekin. Siksi kastamme lapsia. //

Ei häiritse miten ja missä iässä kastatte. Sakramentit on ihmisten keksimiä, vai löytyykö Raamatusta. Mistä sakramentista Jeesus puhui tai Paavali. Minä vain ajattelin kun kysyin, että joku perustelisi Raamatulla. Hebr.11:1 sanotaan. Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy. Olen ehkä tyhmä kun en ymmärrä miten tämä käy sylilapseen. Vai ei lapsi teidän mielestä pääse taivaaseen ellei ole saanut luterilaista kastetta. Samoin näköjään täällä julistetaan ettei kirkon ulkopuolella ole pelastusta, ja että kaste pelastaa. Onko näin tosiaan, että vaikka olisi kuinka ihminen uskossa mutta ei kuulu kirkkoon niin menee kadotukseen. Sellainen taas joka kuuluu kirkkoon ja on lapsrena kastettu vaikka hän olisi kuinka julkijumalaton vaikka ateisti ja Jumalanpilkkaaja niin hän menee taivaaseen. Olen kyllä tietoinen, että on pappeja jotka julistaa ettei kirkon ulkopuolella ole pelastusta. Selvennykseksi itsestäni kerron, ettäkäyn vuosittain aika usein kirkon tilaisuuksissa ja enkä kertaakaan arvostelemassa. Olen pitänyt raamttutunteja ja puheita kirkoissa ja seurakuntakodeissa. En ole ehkä aivan sitä mitä luulette. Olen vain huolestunut siitä kun opetetaan kuinka lapsikaste ja kirkkoon kuuluminen pelastaa. Ihmisellä on yksi elämä käytössä. Ei pitäisi antaa tällaista Raamatunvastaista "unilääkettä". Omalta osaltani lopetan keskustelun aiheesta tähän. Olen ensi sunnuntaina pääpuhujana yhteiskristillisessä tilaisuudessa jossa on aika paljon väkeä. Lähes kaikki on luterilaisia. Ilmeisesti on joku ortodoksi ja vapaista suunnista jonkun verran. Minulla on yksi ainoa kaste joka on Raamatunmukainen.

Kysyvä kirjoitti:

Ei häiritse miten ja missä iässä kastatte. Sakramentit on ihmisten keksimiä, vai löytyykö Raamatusta. Mistä sakramentista Jeesus puhui tai Paavali. Minä vain ajattelin kun kysyin, että joku perustelisi Raamatulla. Hebr.11:1 sanotaan. Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy. Olen ehkä tyhmä kun en ymmärrä miten tämä käy sylilapseen. Vai ei lapsi teidän mielestä pääse taivaaseen ellei ole saanut luterilaista kastetta. Samoin näköjään täällä julistetaan ettei kirkon ulkopuolella ole pelastusta, ja että kaste pelastaa. Onko näin tosiaan, että vaikka olisi kuinka ihminen uskossa mutta ei kuulu kirkkoon niin menee kadotukseen. Sellainen taas joka kuuluu kirkkoon ja on lapsrena kastettu vaikka hän olisi kuinka julkijumalaton vaikka ateisti ja Jumalanpilkkaaja niin hän menee taivaaseen. Olen kyllä tietoinen, että on pappeja jotka julistaa ettei kirkon ulkopuolella ole pelastusta. Selvennykseksi itsestäni kerron, ettäkäyn vuosittain aika usein kirkon tilaisuuksissa ja enkä kertaakaan arvostelemassa. Olen pitänyt raamttutunteja ja puheita kirkoissa ja seurakuntakodeissa. En ole ehkä aivan sitä mitä luulette. Olen vain huolestunut siitä kun opetetaan kuinka lapsikaste ja kirkkoon kuuluminen pelastaa. Ihmisellä on yksi elämä käytössä. Ei pitäisi antaa tällaista Raamatunvastaista "unilääkettä". Omalta osaltani lopetan keskustelun aiheesta tähän. Olen ensi sunnuntaina pääpuhujana yhteiskristillisessä tilaisuudessa jossa on aika paljon väkeä. Lähes kaikki on luterilaisia. Ilmeisesti on joku ortodoksi ja vapaista suunnista jonkun verran. Minulla on yksi ainoa kaste joka on Raamatunmukainen.

Hei vielä,

Muutamaan kohtaan vielä pieni kommentti.

Jos perusteellisemmat raamatulliset perustelut luterilaiseen kasteeseen liittyen kiinnostavat niin suosittelen Matti Väisäsen kirjoja "Pyhä Kaste Raamatussa" ja "Pyhä Kaste Kirkossa".

Esim. Jeesuksen lähetyskäskyssähän sanotaan kaksi perustetta, että millä perusteella ihminen pelastuu: usko ja kaste. Vain kaksi asiaa siis tarvitaan pelastumiseen, mutta niidenkin suhteen me (itseni mukaan lukien) jo harhailemme enemmän kuin tarpeeksi.
(Ja poikkeus tapauksiahan on, esim. ristin ryöväri tai vaikkapa Abraham. Abrahamhan uskoi tulevaan siemeneen, Kristukseen, ja hänet luettiin vanhurskaaksi tuon uskon perusteella, eihän mitenkään muuten voi pelastua kuin Kristuksen kautta. Luultavasti myös Aadam ja Eeva saattoivat panna luottamuksensa "tulevaan siemeneen", josta Jumala oli antanut lupauksen että siemen polkisi "rikki käärmeen pään" tms.)

Mark.
16:16 Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.

Matt.
28:19 Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen
28:20 ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää.

Joh. (kasteeseen liittyen)
3:5 Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.

Kyselit:
// Vai ei lapsi teidän mielestä pääse taivaaseen ellei ole saanut luterilaista kastetta. //

Ei kasteen tarvitse olla luterilainen, riittää että se on toimitettu oikein (käsittääkseni hyväksymme esim. room.katolisten tai ns. vapaiden suuntien kasteen), mutta ilmeisesti kyselit enemmänkin että miksi pitää olla lapsikaste. Luterilaisuudessa ajatellaan enemmänkin että ei kastamattomuus sinänsä kadota, vaan kasteen halveksiminen (sellainenhan on omalta kantiltamme katsottuna Jumalan sanan halveksimista, koska Jumala kasteesta paljon Raamatussa puhuu ja ilmaisee sillä olevan erityistä merkitystä). Lapsikin on syntinen ja tarvitsee pelastusta, kaste liittyy pelastuksen asiaan, ikärajoja ei ole annettu.

Samalla tavallahan on itse evankeliumin laita (ja kastehan kuuluu myös evankeliumiin). Meillehän on annettu ainoastaan se lupaus Raamatussa, että ainoastaan Kristuksessa on pelastus (hän on sovittanut syntimme ristillä, missään muualla ei ole pelastusta). Eli samaan tapaan voimme ajatella, että jos emme kerro / julista evankeliumia pakanoille (jotka eivät ole kuulleet Kristuksesta), niin he ovat pelastuksen ulkopuolella, koska ainoastaan Kristuksen kautta pelastutaan. Siitä meille ei ole ilmoitettu (tosin tietyistä Raamatun kohdista ollaan tätäkin aihepiiriä koskien väitelty, mutta kuitenkin aika selvää on että meille ei ole ilmoitettu,) että kuinka niiden käy jotka ovat Kristuksen ulkopuolella tai jotka eivät ole kuulleet Jeesuksesta. Jeesus on sanonut kaksi asiaa pelastusta koskien: se joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu. Tuo on Jumalan lupaus: joka uskoo ja kastetaan se pelastuu. Voimme luottaa Jumalan lupaukseen, mutta jos muokkailemme Jumalan lupauksia ja sanaa sinne sun tänne, niin eihän se sitten ole enää niinkuin Jumala on sen sanonut. Ei se ole enää silloin pätevä, koska muokattua tai muutettua sanaa ei koske Jumalan lupaus, vaan sitä alkuperäistä sanaa. Esimerkiksi jos poistamme osan hänen sanomisistaan ja jätämme osan, niin eihän se ole oikein toimimista eikä se sana sitten ole enää sitä mitä Jumala on oikeasti sanonut... (Eli, jos jätämme tuosta lupauksesta kasteen pois, niin silloinhan muutamme Jumalan antamia sanoja, muokkaamme hänen lupaustaan sellaiseksi kuin itse tahdomme. Jätämme silloin pois osan hänen sanoistaan sellaisesta kohdasta, jossa hän puhuu maailmankaikkeuden tärkeimmästä asiasta: meidän pelastuksestamme.) Tietystikin me ihmiset voimme ymmärtää joitakin Raamatun paikkoja ihan vilpittömästi eri tavoin, mutta luterilaisena ajattelen, että jos kaste tyhjennetään merkityksestään, jos kastetta sanotaan esim. ainoastaan tunnustustoimeksi tai vastaavaksi (sellainen opetus voi viedä helposti myös tekojen alle), niin silloin sellaista suuntausta voi joutua sanomaan jopa lahkoksi.

Pyhäkön lampussa 2/2001 on puhuttu kasteesta. Mm. siitä että seurakunnissa saatetaan opettaa väärin joko uskosta tai sitten kasteesta (jompi kumpi saattaa jäädä unohduksiin).
http://www.luthersaatio.com/pyhakonlamppu.php

Myös toisesta sakramentista eli ehtoollisestahan puhutaan hyvin paljon Raamatussa. (Jeesuksen sanat ehtoollista jaettaessa, tämä on minun ruumiini, tämä on minun vereni jne. Kyse on todella sellaisesta asiasta jossa Kristus on luvannut olla erityisellä tavalla läsnä, eli sakramentista. Luotamme Jumalan lupauksiin. Eikö Jumalan lupauksiin voikaan luottaa?)

Pyhäkön lampussa 1/2003 on kirjoitettu jonkin verran ehtoollisesta.
http://www.luthersaatio.com/pyhakonlamppu.php

Kyllä sakramentit todellakin löytyvät Raamatusta, niin kaste kuin ehtoollinenkin, jopa rippiä voidaan jossakin mielessä kutsua sakramentiksi...

Sakramenttien lukumäärästä:
http://nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/puolustus/XIII.html

Ehtoollisesta lyhyesti:
http://nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/puolustus/X.html

http://nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/puolustus/XXIVi.html#67
-> Kohta "Sakramentin käyttö ja uhri"


Enemmän tekstiä ehtoollisesta:
http://nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/yo/7.html
-> Mm.:
// Tämän sanan voit ottaa omantuntosi vahvistajaksi ja lausua: Vaikka satatuhatta perkelettä ja lisäksi kaikki hurmahenget tunkeutuisivat sisään huutamaan: 'Miten leipä ja viini voivat olla Kristuksen ruumis ja veri?' niin minä tiedän, etteivät kaikki henget ja oppineet yhtenä laumanakaan ole niin viisaita kuin Jumalan majesteetin pikkusormi. Näin kuuluu Kristuksen sana: 'Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini' ja 'Juokaa tästä kaikki, tämä on uusi liitto minun veressäni' jne. Näissä sanoissa me pysymme ja mielisimme kovin nähdä, kuka pystyy ne korjaamaan ja muuttamaan toisenlaisiksi kuin ne Kristuksen lausumina kuuluvat. Totta kyllä, jos jätät ehtoollisesta sanan pois tai tarkastelet sitä ilman sanaa, sinulla ei ole muut akuin tavallista leipää ja viiniä. Mutta jos sana pysyy mukana niin kuin sen ehdottomasti on pysyttävä, silloin leipä ja viini ovat sen sanan mukaan Kristuksen tosi ruumis ja veri. Sillä niin asia on kuin Kristuksen suu on sen opettanut ja lausunut. Hän ei voi valehdella eikä pettää. //

Mistä lapsikaste voi olla kotoisin, jos Raamattu ei sitä ollenkaan tunne?

Tähän saamme vastauksen professori R. M. Petersenin teoksesta "Tanskan pakanuuden ajan historia", sivulta 336:

"Myös pakanuuden aikana oli useitten vanhempien kansanheimojen tapana heti syntymän jälkeen valaa lapsi vedellä eli kuten sitä nimitettiin kastella sitä, jolla se ikäänkuin vihittiin elämälle, otettiin sukuunsa ja pyhitettiin paikkakunnan suojelusjumalille. Tähän rituaaliin liittyi myös nimen antaminen."


Islannin historian kirjoittaja, Jansson toteaa
"Islannin kulta-aika"-teoksessa sivulla 365:

"Heti syntymän jälkeen valeltiin vettä lapsen ylitse ja sille annettiin nimi. Loitsurunoista selviää, että vanhimpana aikana lapsen isä valoi lasta vedellä jaantoi sille nimen."

Ja kun nyt tekee yhteenvedon kaikesta siitä, mitä lähinnä teologit ja papisto koettavat ohi Raamatun sisällyttää kasteeseen, ja lukee edellä olevat tiedemiesten lausunnot pakanallisista toimituksista, niin ei voi olla havaitsematta, mikä läheinen yhteys on lapsikasteella ja pakanallisilla menoilla. Niissä on silmiinpistävä yhdenmukaisuus. Veden
pirskotus/valelu/kasteluriitti vauvojen päälle on pakanallinen pakanoiden pakanariitti.


Vastoin epäraamatullista lapsikastekäytäntöä on
ev.lut.kirkossa ollut toki Raamatun mukaista lapsikasteluopin epäraamatulliseksi osoittamistakin.

Arkkipiispa (ev.lut.kirkossa) Aleksi Lehtonen korosti "Kirkon pyhät toimitukset"-kirjassaan (sivulla 93):

"Lapsikastetta ei missään Uuden Testamentin kohdassa mainita. Suoranaisia todistuksia siitä, että lapsikaste olisi ollut käytännössä alkuseurakunnassa, puuttuu."

Rovasti (ev.lut.kirkossa) Urho Muroma toteaa "Herää Valvomaan" -lehdessä tammikuussa 1932:

"Helvettiä lapsikasteopilla täytetään! ... Raamatussa ei kerrota mitään lapsikasteesta; siis Raamattuun vedoten emme voi siitä asiasta sanoa mitään."

Arkkipiispa (ev.lut.kirkossa) Erkki Kaila toteaa
"Roomalaiskirje"-kirjassaan (sivulla 81):

"Kun muistamme, että alkukristillinen kaste tapahtui upottamalla, niin ymmärrämme, että se jo ulkonaisestikuvasi kuolemista."

Piispa (ev.lut.kirkossa) E. Gulin toteaa teoksessaan "Raamatullinen Tietokirja" (osa II palsta 123):

"UT:n aikana kastamistapana oli upottaa kastettava kokonaan virtaavaan veteen, mikä vertauskuvana ilmensi vanhan ihmisen hukuttamista ja uuden sijalle tulemista."

Kohdassa "KASTE" piispa Gulin korostaa:

"Uusi Testamentti ei missään erityisesti esitä kastetun lapsia. Voipa vielä Paavalin tulkita nimenomaan siten, ettei hän tunne lapsikasteen käyttöä."

Kirkkoisä Tertullianus tunnetaan mitä kiivaimmaksi lapsikasteen vastustajaksi. Jos lapsikastelu olisi ollut yleinen apostoleilta peritty kastekäytäntö, kuinka sitä vielä kaksisataa vuotta myöhemmin olisi
vastustettu? Raamatusta ei sitä löydy eikä Raamatulla voi puolustaa LAPSIKASTETTA!

Ja jos Luther ei sano saaneensa lapsikastetta Jumalalta, vaan paavilta! (Galatalaiskirjeen Selitys sivu 100), niin miksi vielä sinä tahtoisit eksyttää harhaisten ev.lut.piispojen johdolla ihmisiä pakanalliseen lapsikasteluoppiin ja järjestelmään?

Tämä kysymys on oikeutettu! Kysymys tulee esittää
Suomen ev.lut.papeille ja teologeille ja muille
järjestelmän mukaisesti epäraamatullista lapsikastetelua käyttäville, koska he ovat hirvittävässä vastuussa Jumalan ja ihmisten edessä viimeisellä tuomiolla!

Kumpi saa nyt ratkaista suhteesi kastekysymykseen, Raamattu vai ihmismielipiteet?

Muista, että Jumalaa tulee kuulla enemmän kuin ihmisiä! Näin sanoo Raamattu! "Tahtonsa mukaan HÄN synnytti meidät TOTUUDEN SANALLA!" (Jaak.1:18, vrt. Gal. 3:9, 26, Joh. 3:16, Ef. 2:8, 1 Kor. 4:15) EI SIIS KASTEVEDELLÄ! (Joh. 1:12,13) "MUTTA KAIKILLE, JOTKA OTTIVAT HÄNET VASTAAN, HÄN ANTOI OIKEUDEN TULLA JUMALAN LAPSIKSI, NIILLE, JOTKA USKOVAT HÄNEN NIMEENSÄ."

Vanhempien motiivit saada vastasyntyneelle imeväiselleen kirkon jäsenyys kirkon epäraamatullisen valelurituaalin kautta on tunnetusti erittäin pakanallinen.

Yhteiskunnallisen syrjinnän pelosta vanhemmat ajattelevat, että valelurituaalin suorittamatta jättäminen aiheuttaisi heidän
"vauvalleen" myöhemmin jotakin vahinkoa, siksi he haluavat suorittaa vauvalleen valelurituaalin.

He tekevät sen yleisen pakanallisen ja lihallisen mielipiteen painostuksesta, koska he ajattelevat, että "kaikkihan niin tekevät ja ettei myöhemmin tulisi jotakin vahinkoa, jos kasteluriittiä ei heti suoritettaisi, ja koskaan ei voi tietää, mitä hyvää siitä voi koitua ja ei kai siitä mitään vahinkoakaan voi olla". Heillä on siis täysin EPÄRAAMATULLISIA taikauskoisia KÄSITYKSIÄ tuosta kirkonepäraamatullisesta valeluriitistä.

Koko niin kutsuttu "lapsikastesakramentti" perustuu siis kokonaan taikauskoisiin ja maagisiin pakanallisiin uskomuksiin. Tuollaiset syyt, jotka ovat perin epäraamatullisia ja taikauskoisia, perustuvat yleiseen pakanalliseen ja primitiiviseen suojelumotiiviin.

Sakramenttikirkko on ylläpitänyt tämän varjolla sakramenttimagiaa läpi vuosisatojen vaikka Raamattu ei sellaista tue. Raamatusta ei löydy 'sakramentti' sanaa. Minkäänlaista sakramenttia ei löydy Raamatusta, mutta mystinen sakramenttikirkkojärjestelmä on pettänyt ihmisiä, että mystisesti sakramentit vaikuttavat taianomaisesti suoritettuina taikatoimituksina ja muodostavat taikakeinon ihmisten "pelastamiseksi, uudesti synnyttämiseksi" jonkinlaisen papin toimittaman maagisen taikatempun kautta, jossa epäraamatullinen "pelastava ja uudestisynnyttävä
maaginen sakramentti" tungetaan ihmiseen.

Tässä epäraamatullisessa sakramenttijärjestelmässä epäraamatulliset sakramentit välittävät "pelastuksen ja uudestisyntymisen" ja ovat vain toimivia ja riippuvaisia pappiensa kautta ja hallinnassa ja heidän suorittaminaan, mistä he myös saavat palkkansa.

Sakramentit tarjoavat pappien käytettäväksi maagisen ja mystisen taikakeinon järjestellä maagisilla taikasakramenttitempuillaan ihmisten "pelastusta ja uudestisyntymistä". Vain papit osaavat ja saavat käyttää taikasakramentteja ja hallitsevat niidenavulla ihmisiä. Papit nojaavat sakramenttikirkkojärjestelmän taikakeinoihin tässä. Sakramenttimagian hallitseva papisto ylläpitää taikatemppujärjestelmää, joka syrjäyttää
persoonallisen Jumala-suhteen sydämen asiana.

Arkkipiispa Jukka Paarma ilmoitti kirkon virallisimman ja tuoreimman kannan Kotimaa-lehdessä toukokuussa 2001, että kun kuulut kirkkoon ja olet lapsikastettu ja konfirmoitu, niin kaikki on hyvin. Tähän täytyy todeta, että kaikki on silloin vain kirkolle hyvin. Nimittäin vaikka lapsikastetta EI löydy Raamatusta, niin lapsikasteen avulla kirkko saa jäsenensä ja kirkollisveron maksajansa.

Miksi lapsikasteoppijärjestelmä vaatii vastasyntyneet pienet lapset, vauvat kasteltaviksi, sillä se ei ole raamatullinen kaste?

Onko kysymys vain ihmisten ottamisesta järjestelmän orjuuteen heti heidän
syntymänsä jälkeen? Sinun on ratkaistava tämä kysymys omassa sydämessäsi.

Kun sinä olit vauva, pieni lapsi, sinut kirkon mukaan kastettiin. Kastettiinko sinut todella vai pirskoteltiinko tai valeltiinko päällesi vain vähän vettä? Kaikki riippuu siitä, kumpaa näkökantaa uskot - Jumalan Sanaa vai ihmisten traditioita? Pidä ihmeessä mielessä Jeesuksen sanat oman aikansa uskonnollisille johtajille:

"Hyvin te kumoatte Jumalan käskyn noudattaaksenne omaa perinnäissääntöänne." Mark. 7:9.

Kirkollisveron kiltisti maksavat pysyvät järjestelmän antaman väärän opetuksen vuoksi järjestelmässä aina kuolemaansa asti. Ja näin koko järjestelmä pysyy pystyssä. Kysymys on siis rahasta.

Jos kirkkojärjestelmä luopuisi lapsikasteesta, niin se romahtaisi, siksi kirkkojärjestelmä ei luovu lapsikasterituaalista. Koska siis kirkkojärjestelmä saa jäsenensä yksinomaan lapsikasteen avulla, ymmärtää jokainen hyvin, että tuo järjestelmä seisoo tai kaatuu
lapsikasteen mukana. Jokaisen on helppo tehdä johtopäätöksensä siitä, koska lapsikastetta kynsin ja hampain pidetään "kirkon pyhänä toimituksena", vaikka sitä ei puolla Raamattu eikä historia alkukristillisenä apostolisena tapana.

Valitettavaa "kirkollisessa lapsikasterituaalissa" on nimenomaan se, että lapsikasteen avulla komistuneet jäsentilastot ovat usein vain kääntymättömien vauvana kasteltujen luetteloita, kun imeväisikäisiä on "valeltu vedellä", siis lue tarkasti: kasteltu.

Kirkon jäsenrekisteriin kuuluvia ei siis ole raamatullisesti kastettu vaan heidät on pakanallisesti kasteltu, koska Raamatussa kaste merkitsee uskoon tulleille Kristuksen omaksi tunnustautumista siten sinetöiden ja vahvistaen opetuslapseutensa Jumalan ja ihmisten edessä.

äiti kirjoitti:

Mistä lapsikaste voi olla kotoisin, jos Raamattu ei sitä ollenkaan tunne?

Tähän saamme vastauksen professori R. M. Petersenin teoksesta "Tanskan pakanuuden ajan historia", sivulta 336:

"Myös pakanuuden aikana oli useitten vanhempien kansanheimojen tapana heti syntymän jälkeen valaa lapsi vedellä eli kuten sitä nimitettiin kastella sitä, jolla se ikäänkuin vihittiin elämälle, otettiin sukuunsa ja pyhitettiin paikkakunnan suojelusjumalille. Tähän rituaaliin liittyi myös nimen antaminen."


Islannin historian kirjoittaja, Jansson toteaa
"Islannin kulta-aika"-teoksessa sivulla 365:

"Heti syntymän jälkeen valeltiin vettä lapsen ylitse ja sille annettiin nimi. Loitsurunoista selviää, että vanhimpana aikana lapsen isä valoi lasta vedellä jaantoi sille nimen."

Ja kun nyt tekee yhteenvedon kaikesta siitä, mitä lähinnä teologit ja papisto koettavat ohi Raamatun sisällyttää kasteeseen, ja lukee edellä olevat tiedemiesten lausunnot pakanallisista toimituksista, niin ei voi olla havaitsematta, mikä läheinen yhteys on lapsikasteella ja pakanallisilla menoilla. Niissä on silmiinpistävä yhdenmukaisuus. Veden
pirskotus/valelu/kasteluriitti vauvojen päälle on pakanallinen pakanoiden pakanariitti.


Vastoin epäraamatullista lapsikastekäytäntöä on
ev.lut.kirkossa ollut toki Raamatun mukaista lapsikasteluopin epäraamatulliseksi osoittamistakin.

Arkkipiispa (ev.lut.kirkossa) Aleksi Lehtonen korosti "Kirkon pyhät toimitukset"-kirjassaan (sivulla 93):

"Lapsikastetta ei missään Uuden Testamentin kohdassa mainita. Suoranaisia todistuksia siitä, että lapsikaste olisi ollut käytännössä alkuseurakunnassa, puuttuu."

Rovasti (ev.lut.kirkossa) Urho Muroma toteaa "Herää Valvomaan" -lehdessä tammikuussa 1932:

"Helvettiä lapsikasteopilla täytetään! ... Raamatussa ei kerrota mitään lapsikasteesta; siis Raamattuun vedoten emme voi siitä asiasta sanoa mitään."

Arkkipiispa (ev.lut.kirkossa) Erkki Kaila toteaa
"Roomalaiskirje"-kirjassaan (sivulla 81):

"Kun muistamme, että alkukristillinen kaste tapahtui upottamalla, niin ymmärrämme, että se jo ulkonaisestikuvasi kuolemista."

Piispa (ev.lut.kirkossa) E. Gulin toteaa teoksessaan "Raamatullinen Tietokirja" (osa II palsta 123):

"UT:n aikana kastamistapana oli upottaa kastettava kokonaan virtaavaan veteen, mikä vertauskuvana ilmensi vanhan ihmisen hukuttamista ja uuden sijalle tulemista."

Kohdassa "KASTE" piispa Gulin korostaa:

"Uusi Testamentti ei missään erityisesti esitä kastetun lapsia. Voipa vielä Paavalin tulkita nimenomaan siten, ettei hän tunne lapsikasteen käyttöä."

Kirkkoisä Tertullianus tunnetaan mitä kiivaimmaksi lapsikasteen vastustajaksi. Jos lapsikastelu olisi ollut yleinen apostoleilta peritty kastekäytäntö, kuinka sitä vielä kaksisataa vuotta myöhemmin olisi
vastustettu? Raamatusta ei sitä löydy eikä Raamatulla voi puolustaa LAPSIKASTETTA!

Ja jos Luther ei sano saaneensa lapsikastetta Jumalalta, vaan paavilta! (Galatalaiskirjeen Selitys sivu 100), niin miksi vielä sinä tahtoisit eksyttää harhaisten ev.lut.piispojen johdolla ihmisiä pakanalliseen lapsikasteluoppiin ja järjestelmään?

Tämä kysymys on oikeutettu! Kysymys tulee esittää
Suomen ev.lut.papeille ja teologeille ja muille
järjestelmän mukaisesti epäraamatullista lapsikastetelua käyttäville, koska he ovat hirvittävässä vastuussa Jumalan ja ihmisten edessä viimeisellä tuomiolla!

Kumpi saa nyt ratkaista suhteesi kastekysymykseen, Raamattu vai ihmismielipiteet?

Muista, että Jumalaa tulee kuulla enemmän kuin ihmisiä! Näin sanoo Raamattu! "Tahtonsa mukaan HÄN synnytti meidät TOTUUDEN SANALLA!" (Jaak.1:18, vrt. Gal. 3:9, 26, Joh. 3:16, Ef. 2:8, 1 Kor. 4:15) EI SIIS KASTEVEDELLÄ! (Joh. 1:12,13) "MUTTA KAIKILLE, JOTKA OTTIVAT HÄNET VASTAAN, HÄN ANTOI OIKEUDEN TULLA JUMALAN LAPSIKSI, NIILLE, JOTKA USKOVAT HÄNEN NIMEENSÄ."

Vanhempien motiivit saada vastasyntyneelle imeväiselleen kirkon jäsenyys kirkon epäraamatullisen valelurituaalin kautta on tunnetusti erittäin pakanallinen.

Yhteiskunnallisen syrjinnän pelosta vanhemmat ajattelevat, että valelurituaalin suorittamatta jättäminen aiheuttaisi heidän
"vauvalleen" myöhemmin jotakin vahinkoa, siksi he haluavat suorittaa vauvalleen valelurituaalin.

He tekevät sen yleisen pakanallisen ja lihallisen mielipiteen painostuksesta, koska he ajattelevat, että "kaikkihan niin tekevät ja ettei myöhemmin tulisi jotakin vahinkoa, jos kasteluriittiä ei heti suoritettaisi, ja koskaan ei voi tietää, mitä hyvää siitä voi koitua ja ei kai siitä mitään vahinkoakaan voi olla". Heillä on siis täysin EPÄRAAMATULLISIA taikauskoisia KÄSITYKSIÄ tuosta kirkonepäraamatullisesta valeluriitistä.

Koko niin kutsuttu "lapsikastesakramentti" perustuu siis kokonaan taikauskoisiin ja maagisiin pakanallisiin uskomuksiin. Tuollaiset syyt, jotka ovat perin epäraamatullisia ja taikauskoisia, perustuvat yleiseen pakanalliseen ja primitiiviseen suojelumotiiviin.

Sakramenttikirkko on ylläpitänyt tämän varjolla sakramenttimagiaa läpi vuosisatojen vaikka Raamattu ei sellaista tue. Raamatusta ei löydy 'sakramentti' sanaa. Minkäänlaista sakramenttia ei löydy Raamatusta, mutta mystinen sakramenttikirkkojärjestelmä on pettänyt ihmisiä, että mystisesti sakramentit vaikuttavat taianomaisesti suoritettuina taikatoimituksina ja muodostavat taikakeinon ihmisten "pelastamiseksi, uudesti synnyttämiseksi" jonkinlaisen papin toimittaman maagisen taikatempun kautta, jossa epäraamatullinen "pelastava ja uudestisynnyttävä
maaginen sakramentti" tungetaan ihmiseen.

Tässä epäraamatullisessa sakramenttijärjestelmässä epäraamatulliset sakramentit välittävät "pelastuksen ja uudestisyntymisen" ja ovat vain toimivia ja riippuvaisia pappiensa kautta ja hallinnassa ja heidän suorittaminaan, mistä he myös saavat palkkansa.

Sakramentit tarjoavat pappien käytettäväksi maagisen ja mystisen taikakeinon järjestellä maagisilla taikasakramenttitempuillaan ihmisten "pelastusta ja uudestisyntymistä". Vain papit osaavat ja saavat käyttää taikasakramentteja ja hallitsevat niidenavulla ihmisiä. Papit nojaavat sakramenttikirkkojärjestelmän taikakeinoihin tässä. Sakramenttimagian hallitseva papisto ylläpitää taikatemppujärjestelmää, joka syrjäyttää
persoonallisen Jumala-suhteen sydämen asiana.

Arkkipiispa Jukka Paarma ilmoitti kirkon virallisimman ja tuoreimman kannan Kotimaa-lehdessä toukokuussa 2001, että kun kuulut kirkkoon ja olet lapsikastettu ja konfirmoitu, niin kaikki on hyvin. Tähän täytyy todeta, että kaikki on silloin vain kirkolle hyvin. Nimittäin vaikka lapsikastetta EI löydy Raamatusta, niin lapsikasteen avulla kirkko saa jäsenensä ja kirkollisveron maksajansa.

Miksi lapsikasteoppijärjestelmä vaatii vastasyntyneet pienet lapset, vauvat kasteltaviksi, sillä se ei ole raamatullinen kaste?

Onko kysymys vain ihmisten ottamisesta järjestelmän orjuuteen heti heidän
syntymänsä jälkeen? Sinun on ratkaistava tämä kysymys omassa sydämessäsi.

Kun sinä olit vauva, pieni lapsi, sinut kirkon mukaan kastettiin. Kastettiinko sinut todella vai pirskoteltiinko tai valeltiinko päällesi vain vähän vettä? Kaikki riippuu siitä, kumpaa näkökantaa uskot - Jumalan Sanaa vai ihmisten traditioita? Pidä ihmeessä mielessä Jeesuksen sanat oman aikansa uskonnollisille johtajille:

"Hyvin te kumoatte Jumalan käskyn noudattaaksenne omaa perinnäissääntöänne." Mark. 7:9.

Kirkollisveron kiltisti maksavat pysyvät järjestelmän antaman väärän opetuksen vuoksi järjestelmässä aina kuolemaansa asti. Ja näin koko järjestelmä pysyy pystyssä. Kysymys on siis rahasta.

Jos kirkkojärjestelmä luopuisi lapsikasteesta, niin se romahtaisi, siksi kirkkojärjestelmä ei luovu lapsikasterituaalista. Koska siis kirkkojärjestelmä saa jäsenensä yksinomaan lapsikasteen avulla, ymmärtää jokainen hyvin, että tuo järjestelmä seisoo tai kaatuu
lapsikasteen mukana. Jokaisen on helppo tehdä johtopäätöksensä siitä, koska lapsikastetta kynsin ja hampain pidetään "kirkon pyhänä toimituksena", vaikka sitä ei puolla Raamattu eikä historia alkukristillisenä apostolisena tapana.

Valitettavaa "kirkollisessa lapsikasterituaalissa" on nimenomaan se, että lapsikasteen avulla komistuneet jäsentilastot ovat usein vain kääntymättömien vauvana kasteltujen luetteloita, kun imeväisikäisiä on "valeltu vedellä", siis lue tarkasti: kasteltu.

Kirkon jäsenrekisteriin kuuluvia ei siis ole raamatullisesti kastettu vaan heidät on pakanallisesti kasteltu, koska Raamatussa kaste merkitsee uskoon tulleille Kristuksen omaksi tunnustautumista siten sinetöiden ja vahvistaen opetuslapseutensa Jumalan ja ihmisten edessä.

Osoittappa Raamatusta jokin ikäraja, että milloin ihmisiä saa alkaa kastamaan ?

Teillä toisilla (aikuiskasteen kannattajilla) on se todistustaakka kannettavana. Teidän pitäisi pystyä osoittamaan raamatullisesti, että pitäisi kastaa aikuisena, pitäisi osoittaa että Raamatussa annetaan jonkinlaisia ikärajoja, että milloin saa kastaa.

Raamatun mukaan perhekuntiakin kastettiin. Perhekunta käsite pitää sisällään perheessä mahdollisesti olevat lapset tai sylivauvatkin.

Pohtija kirjoitti:

Osoittappa Raamatusta jokin ikäraja, että milloin ihmisiä saa alkaa kastamaan ?

Teillä toisilla (aikuiskasteen kannattajilla) on se todistustaakka kannettavana. Teidän pitäisi pystyä osoittamaan raamatullisesti, että pitäisi kastaa aikuisena, pitäisi osoittaa että Raamatussa annetaan jonkinlaisia ikärajoja, että milloin saa kastaa.

Raamatun mukaan perhekuntiakin kastettiin. Perhekunta käsite pitää sisällään perheessä mahdollisesti olevat lapset tai sylivauvatkin.

Nimimerkki Pohtija, pohtimisesi olisi vielä parempaa, jos lukisit Raamattuasi ja tutkisit Raamatun VALOSSA asioita. Taitaa selityksesi valossa olla kuitenkin niin, että sinä et taida olla lukenut Raamattuasi, kun sinä et edes käsitä, että Raamattu tuntee vain yhdenlaisia seurakuntia:

Kristukseen uskovien seurakuntia (vrt. Ef. 2:1-6, 13, 19; 1 Kor.
12:13).

Jotka ottavat Sanan vastaan, ne ovat näkyvä seurakunta(Apt. 2:41).

Jos kastelemme sylilapsia, seurakunta ei voi olla
uskovien seurakunta.

Siihenhän tullaan vain uskosta Herraan ja syntiä
tekeviä nuhdellaan ja lopulta erotetaan, elleivät he tee parannusta.

Jokainen raamatullisesti uskoontullut Pyhästä Hengestä uudestisyntynyt
ja
sitten raamatullisesti kastettu liitetään Raamatun mukaan Kristuksen
seurakuntaan (Gal. 3:26, 27; Apt. 2:41, 42 46).

Sylilapsena kirkollisesti kasteltujen kohdalla oltaisiin suurissa
vaikeuksissa:

Missä vaiheessa heidät tulisi erottaa
seurakunnasta, elleivät tule uskoviksi?

Lapsikastelua käyttävä seurakunta muodostuu välttämättä 'sekalaiseksi
seurakunnaksi'.

Jos ymmärrämme, mitä Raamattu opettaa seurakunnasta,
olemme samalla ymmärtäneet myös raamatullisen kasteopin.

Korinton seurakunnan jäsenistä Paavali sanoo, että
nämä ovat "kutsutut ja pyhät" (1 Kor. 1: 2).

Efeson seurakunnalle lähetetty kirje oli tarkoitettu
"Efesossa oleville pyhille ja uskoville Kristuksessa Jeesuksessa" (Ef
1:l).

Uuden testamentin seurakunnat olivat kaikki kristukseen uskovien
seurakuntia (ks. myös Room. 1:7; Gal. 1:2; 3:26; Fil.1:1; Kol. 1:2; 1
Tess. 1:
6; Apt. 5:13, 14).

Jos apostolit olisivat kirkollisesti kastelleet rintalapset,
seurakunnan
jäseniä ei olisi enää muutaman vuoden kuluttua uskallettu
kutsua "pyhiksi ja uskoviksi", koska joukossa olisi jo ollut muitakin.

Aikaisemmin minulla oli monimutkainen seurakunta oppi:

On näkyvä seurakunta, johon kuuluu muitakin kuin
uskovia. Näkymätön seurakunta on sitten varsinainen
Kristukseen uskovien joukko, tosi seurakunta. Viimeksi
mainittu kuuluu osana näkyvään seurakuntaan.

Tätä oppia on perusteltu Raamatun nisu ja luste
-vertauksella. Nisu ja luste saivat kasvaa rinnakkain
elonleikkuuseen asti. Tähän nojaten on esitetty, että
seurakuntaan voi kuulua kääntymättömiäkin.

Herra Jeesus Kristus selitti kuitenkin toisin kuin kirkollisuus:

"Pelto on maailma" (Matt.13:38).

Seurakunnan jäsenet ja uskosta osattomat
elävät samassa maailmassa rinnakkain.

Näkymätöntä seurakuntaa ei ole Raamatun mukaan; päinvastoin sen
tulee 'loistaa kaikille huoneessa oleville"(Matt.5:15).

Raamattu tuntee vain yhdenlaisia seurakuntia: uskovien
seurakuntia (vrt. Ef. 2:1-6, 13, 19; 1 Kor. 12:13).

Jotka ottavat Sanan vastaan, ne tulee liittää näkyvään seurakuntaan
(Apt.
2:41).

Oma lapsikastelulla eksytetty maamme on lähetystyön kohde, kuten
muutkin
pakanakansat.

Kristillinen tietomme eikä lapsikastelu tee meistä kristittyä kansaa.

Eihän pelkkä pään tieto voi tehdä yksityisestä ihmisestäkään
kristittyä.

Sitä mukaa kuin teemme opetuslapsiksi kaikkia kansoja,
kastamme niiden uskoon tulleet jäsenet ja opetamme
heille kaikki Raamatun aarteet.

Sylilasta ei voi tehdä lapsikastelulla opetuslapseksi. Tarvitaan
henkilökohtainen usko syntien anteeksi Antajaan (Room. 3:21-26; 10:9,
10).

Usko tulee kuulemisesta (Room.10:17), Sanan kautta (1 Piet. 1:3, 23;
Jaak.
1:18) eikä millään taikatempulla kuten esim juuri lapsikastelulla.

Jakeen Mark. 16:16 sisältö on joskus lapsikastelulahkossa esitetty
seuraavasti: "Joka uskoo ja on kastettu, se pelastuu"
tai: "Uskova ja kastettu on pelastuva". Kastaa-sanan
on selitetty olevan menneessä muodossa, aoristissa.

Alkukielessä myös uskoa-verbi on aoristissa, ja
tarkasti ottaen virke tulisi kääntää:

"Joka tuli uskoon ja kastettiin, se pelastuu. "

Se, joka ei usko, tuomitaan kadotukseen. Jeesus ei käskenyt kastaa
häntä eikä
missään esitä viittaustakaan lapsikastelun puolesta.

Ensimmäiset Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
noudattivat Jeesuksen kastekäskyä. Ja Jeesuksen
Kristuksen opetuslapset noudattavat Jeesuksen
kastekäskyä edelleenkin eivätkä missään tapauksessa
koskaan epäraamatullista lapsikasteluharhaoppia.

Kastaminen seurasi silloin ja seuraa aina vain
evankeliointia, mikä tarkoitti silloin ja tarkoittaa
edelleenkin, että Kristuksen Jeesuksen evankeliumista
uskoontulleet Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
kastettiin silloin ja kastetaan edelleenkin Raamatun
SANAN mukaisesti ainoastaan juuri niin kuin
Raamatussa on kirjoitettu!

Älä kulje enää ohi Raamatun SANAN, vaan pakota itsesi
katsomaan Raamatun Sanaa:


1. Helluntaina opetuslapset saivat voiman
todistamiseen (Apt. 1:8).

Pietari puhui kansanjoukolle: "Tehkää parannus ja
ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen
Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi,
niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja
teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille,
jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän
Jumalamme, kutsuu" (Apt. 2:38, 39).

Pietari seurasi tarkasti Jeesuksen käskyä:
Syntien anteeksisaamiseksi tuli tehdä parannus ja
ottaa kaste.

Myös lapsille kuului sama lupaus: He saavat Pyhän
Hengen, kun tekevät parannuksen ja ottavat
kasteen.

Lupaus koskee vieläkin kaikkia. "Jotka nyt ottivat
hänen sanansa vastaan ne kastettiin ja niin heitä
lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua"
(Apt.2:41).

Sanan vastaanottaminen merkitsi sitä, että nämä
kolmetuhatta antoivat pelastaa itsensä nurjasta
sukupolvesta (Apt. 2:40). Raamatullisesti pelastetut
ottivat sitten raamatullisesti kasteen. Uskoontulleet
ottivat raamatullisen kasteen raamatullisesti.

2. "Filippus meni Samarian kaupunkiin ja saarnasi
heille Kristusta. Ja kansa otti yksimielisesti
vaarin siitä, mitä Filippus puhui, kun he kuulivat hänen
sanansa ja näkivät ne tunnusteot, jotka hän teki.
Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti
evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen
Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä
miehet että naiset" (Apt. 8:5, 6, 12).

Alkukielen sana "ottaa vaarin" tarkoittaa myös
noudattamista ja pitäytymistä. Koko kansa tuli
raamatullisesti uskoon, ja he ottivat sitten myös
raamatullisesti kasteen. Uskoontulleet ottivat
raamatullisen kasteen raamatullisesti.

3. Enkeli lähetti Filippuksen Gassan tielle, ja
tämä tapasi Etiopian kuningattaren Kandaken
hoviherran.

"Niin Filippus avasi suunsa ja ... julisti hänelle
evankeliumia Jeesuksesta. Ja kulkiessaan tietä he
tulivat veden ääreen; ja hoviherra sanoi: 'Katso,
tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?' Niin
Filippus sanoi hänelle: 'Jos uskot koko
sydämestäsi, niin se tapahtukoon.' Hän vastasi ja sanoi:
'Minä
uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika.' Ja
hän käski pysäyttää vaunut, ja he astuivat kumpikin
veteen sekä Filippus että hoviherra, ja Filippus kastoi
hänet"(Apt. 8:36—38).

Filippus edellytti kastettavaltaan
henkilökohtaista uskonsuhdetta Jeesukseen. Riitti, kun
hoviherra
tunnusti raamatullisesti suullaan Jeesuksen ja
pyysi raamatullisesti raamatullista kastetta.

Raamatullinen uskovien kaste oli ainoa käytäntö
alkuseurakunnassa.

Kandaken hoviherran kohdalla on kysymys uskovien
raamatullisesti kasteesta.

4. Jeesus ilmestyi Saulukselle tiellä. Kohta sen
jälkeen "Ananias pani molemmat kätensä hänen
päälleen ja sanoi: 'Veljeni Saul, Herra lähetti minut —
Jeesus, joka ilmestyi sinulle tiellä, jota tulit — että
saisit näkösi jälleen ja tulisit täytetyksi Pyhällä
Hengellä.' Ja heti putosivat hänen silmistään
ikäänkuin suomukset, ja hän sai näkönsä ja nousi
ja otti kasteen. Ja kun hän nautti ruokaa, niin hän
vahvistui. Ja hän oli opetuslasten seurassa
Damaskossa jonkun aikaa. Ja kohta hän saarnasi
synagoogissa
Jeesusta, julistaen, että hän on Jumalan Poika"
(Apt.9:17—20).

Saulus oli jo raamatullisesti uskossa, kun
Ananias tuli, sillä Herra oli lähettänyt Ananiaan
rukoilemaan hänelle Pyhän Hengen täyteyttä, ei
uudestisyntymistä. Ottaessaan raamatullisesti
kasteen Saulus oli jo Jumalan valittu, sillä
Ananias sanoi hänelle: "Saul, veljeni, saa näkösi
jälleen (Saulus sai näön). Meidän isiemme Jumala
on valinnut sinut tuntemaan hänen tahtonsa . . .
Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi
hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä
pois syntisi" (Apt.22:14, 16).

On väitetty, että Uuden testamentin alkukielessä
ei ole ollenkaan muotoa 'kastattaa itsensä', vaan
verbi on aina passiivissa. Esimerkiksi jakeessa Mark.
16:16 kastaa-verbi on passiivissa. Alkukielessä uskoa-
sana ja kastaa-sana ovat aoristissa, ja Mark.
16:16 pitää tarkasti ottaen suomentaa
alkukielestä:

"Joka tuli uskoon ja kastettiin, se
pelastuu."

Se, joka ei siis usko, tuomitaan kadotukseen. Herra Jeesus Kristus ei ole siis käskenyt kastaa
niitä, jotka eivät usko Häneen.

Tästä apostoli Paavali piti kiinni. "Minä kiitän
Jumalaa, etten ole kastanut teistä ketään
(pakanaperinteitä noudattava kirkko kiittelee
pakanaperinteitä noudattavien pappiensa kanssa
aivan päinvastaisesta) muita kuin Krispuksen ja
Gaiuksen, niin ettei kukaan saata sanoa, että te
olette minun nimeeni kastetut. Kastoinhan tosin
Stefanaankin perhekunnan; sitten en tiedä, olenko
ketään muuta kastanut. Sillä Kristus ei
lähettänyt minua kastamaan, (pakanaperinteitä
noudattava kirkko sanoo aivan päinvastaista) vaan
evankeliumia julistamaan - ei puheen viisaudella,
ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi." 1
Kor. 1:14-17.

On kuitenkin muistettava, että kreikan kielessä
on aktiivin ja passiivin lisäksi mediumimuoto.
Siinä subjekti on myös verbin välittömänä
objektina. Esim. pesen (aktiivi), minua pestään
(passiivi), peseydyn (mediumi). Kastaa-verbin
mediumimuoto merkitsee: 'kastattaudun, annan
kastaa itseni'. Tämä on yleinen muoto Uudessa
testamentissa ja esiintyy esimerkiksi jakeessa
Apt. 22:16.

Seuraavaksi Apostolien teot kertoo kokonaisten
perhekuntien kasteista:

5. Korneliuksen kotiin olivat kokoontuneet tämän
kutsumat sukulaiset ja lähimmät ystävät (Apt.
10:24). "Kornelius ... oli kutsunut koolle
sukulaisensa ja lähimmät ystävänsä."
Tilaisuudessa ei siis ollut pikkuvauvoja.

Kun Pietari puhui heille, "tuli Pyhä Henki
kaikkien päälle, jotka puheen kuulivat" (Apt.
10:44). Pietarin mukana tulleet uskovaiset
"kuulivat heidän puhuvan kielillä ja ylistävän
Jumalaa. Silloin Pietari vastasi: 'Ei kaiketi
kukaan voi kieltää kastamasta vedessä näitä,
jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin?'
Ja hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen
nimeen" (Apt. 10:46 48).

Raamatussa kastettavat kastettiin aina "veteen"
tai "vedessä". Baptizoo-verbin kanssa käytetään
prepositiota "eis" (=johonkin) ja "en" (=jossakin)

Tässä ei ole kysymys varsinaisesti perheestä,
vaan sukulaisista ja ystävistä. Nämä kaikki tulivat
raamatullisesti uskoon (Apt. 15:9), täyttyivät
Pyhällä Hengellä ja he siis uskoon tultuaan vasta
ottivat raamatullisen kasteen. Uskoontulleet ottivat raamatullisen kasteen raamatullisesti.

6. "Ja eräs Lyydia niminen purppuranmyyjä
Tyatiran kaupungista, jumalaapelkäävä nainen, oli
kuulemassa; ja Herra avasi hänen sydämensä ottamaan vaarin
siitä, mitä Paavali puhui. Ja kun hänet ja hänen
perhekuntansa oli kastettu, pyysi hän meitä
sanoen: 'Jos te pidätte minua Herraan uskovaisena, niin
tulkaa minun kotiini ja majailkaa siellä' " (Apt. 16:14,
15).

Paavali ja Silas joutuivat tämän jälkeen
vankilaan, mutta vapautuivat ihmeen kautta. "Niin he
lähtivät vankilasta ja menivät Lyydian tykö; ja
nähtyään veljet ja rohkaistuaan heitä he
lähtivätpois" (Apt. 16:40).

Lyydian perhekuntaan kuului miespuolisia
henkilöitä. Raamattu nimittää heitä veljiksi,
mikä tarkoittaa uskoon tulleita miehiä (1 Kor.
5:11).

Nämä olivat se perhekunta, joka raamatullisesti
kastettiin Lyydian kanssa. Uskoontulleet ottivat raamatullisen kasteen raamatullisesti.

7. Vankilassa Paavali ja Silas tapasivat Filippin
vanginvartijan. He "puhuivat Jumalan Sanaa
hänelle ynnä kaikille, jotka hänen kodissansa olivat. Ja
hän otti, heidät mukaansa samalla yön hetkellä ja
pesi heidän haavansa, ja hänet ja kaikki hänen
omaisensa kastettiin kohta. Ja hän vei heidät
ylös asuntoonsa, laittoi heille aterian ja riemuitsi siitä, että
hän ja koko hänen perheensä oli tullut Jumalaan
uskovaksi" (Apt. 16:32—34).

Paavali ja Silas osoittivat puheensa koko
perheelle. He kaikki siis ymmärsivät puheen. Koko
perhe tuli tuon puheen kautta raamatullisesti
uskoon (jae 34).

Ainoastaan raamatullisesti uskoon tulleet
kastettiin raamatullisesti. Uskoontulleet ottivat raamatullisen kasteen raamatullisesti.

8. "Mutta synagoogan esimies Krispus ja koko
hänen perhekuntansa uskoivat Herraan: ja myöskin monet
korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa,
uskoivat, ja heidät kastettiin" (Apt. 18:8).

Uskoontulleet ottivat raamatullisen kasteen raamatullisesti.

9. Paavali kastoi Stefanaan perhekunnan (1 Kor.
1:16).

Hän kirjoitti heistä myöhemmin: "Mutta minä
kehoitan teitä, veljet: te tunnette Stefanaan perhekunnan
ja tiedätte, että se on Akaian ensi hedelmä ja että
he ovat antautuneet pyhien palvelukseen" (1 Kor.
16:15).

Koko Stefanaan perhekunta oli Akaian ensi
hedelmä — he olivat siis tulleet uskoon
ensimmäisinä koko Akaiassa.

Kun koko perhe oli henkilökohtaisesti
raamatullisesti uskossa, ja Paavali saattoi
kastaa heidät kaikki raamatullisesti.

Kaikkien näiden perhekuntien jäsenet olivat
ymmärtävässä iässä, tulivat raamatullisesti
uskoon ja raamatullisesti kastettiin. Uskoontulleet ottivat raamatullisen kasteen raamatullisesti.

10. Efesossa oli 12 opetuslasta (Apt. 19:1).
Opetuslapsi-sana tarkoittaa Uudessa testamentissa
uskoon tullutta (Apt. 14:22). He ottivat kasteen
Jeesuksen nimeen (Apt. 19:5), koska olivat
kastetut vain Johanneksen kasteella (Apt. 19:3).


Raamatusta ei siis löydy kirkollista epäraamatullista lapsikastelurituaalia, vaan Raamatussa uskoontulleet ottivat raamatullisen kasteen raamatullisesti.

Koska ensimmäiset Jeesuksen Kristuksen opetuslapset noudattivat Jeesuksen kastekäskyä. Ja Jeesuksen Kristuksen opetuslapset noudattavat Jeesuksen kastekäskyä edelleenkin eivätkä missään tapauksessa koskaan epäraamatullista lapsikasteluharhalahko-oppia.

Kastaminen seurasi silloin ja seuraa aina vain evankeliointia, mikä tarkoitti silloin ja tarkoittaa edelleenkin, että Kristuksen Jeesuksen evankeliumista uskoontulleet Jeesuksen Kristuksen opetuslapset kastettiin silloin ja kastetaan edelleenkin Raamatun SANAN mukaisesti ainoastaan juuri niin kuin Raamatussa on kirjoitettu!


Myöhempien aikojen mielipiteet

Alkuseurakunnat kehittyivät ajan myötä kirkoksi.

Kastekeskusteluissa on usein vedottu näin
syntyneen kirkon johtajien mielipiteisiin.

Heillä oli jo kuitenkin varsin toisistaan
poikkeavat näkemykset.

Toisella vuosisadalla eläneet apostoliset isät
olivat
vielä uskovien upotuskasteen kannalla.

Barnabas sanoi: "Autuaat ne, jotka ovat panneet
toivonsa ristiin ja sitten astuneet veteen."

'Kahdentoista apostolin opetus' säätää: "Mitä
kasteeseen tulee, kastakaa seuraavasti. Kun
olette lausuneet kaiken edellä olevan, kastakaa Isän ja
Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, juoksevaa vettä
käyttäen. Mutta jos sinulla ei ole juoksevaa
vettä, kasta muuhun veteen. Jos et voi kastaa
kylmää vettä käyttäen,kasta lämpimällä. Mutta jos
sinulla ei ole kumpaakaan, valele päähän kolmesti
vettä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Ennen
kastetta paastotkoot kastaja ja kastettava sekä
jotkut muut lisäksi, jos on mahdollista.
Kastettavan käske paastota päivä tai kaksi ennen
toimitusta."

Tämä kirjoitus säätää lievennyksiä uskovien
upotuskaste käytäntöön. Jos seuraamme niitä,
olemme velvolliset noudattamaan myös
paastomääräystä. Pienille vauvoille jo yhden
päivän paasto on hengenvaarallinen. Kaksi
paastopäivää on jo pikkuvauvoille tappava.

Polykarpos sanoi tulleensa lapsena pelastetuksi.
Tätä on pidetty viittauksena lapsikasteeseen.

Hän on kuitenkin voinut tarkoittaa tuon ajan
ajatteluntavan mukaisesti mitä tahansa ikäkautta
vuosien 0 - 20 välillä.

Myöhemmin eläneiden kirkkoisien mielipiteet
olivat jo enemmän hajaantuneet:

Justinus Marttyyri nimitti kastetta
uudestisyntymiseksi.

Hän salli kastaa kuitenkin vain uskoontulleita.

Tertullianus esitti, että viattomia lapsia ei
tulisi kastaa. Näiden tulisi kasvaa ja itse
pyytää kastetta.

Origeneen väitetään kirjoittaneen: "Kirkko on
perinyt apostoleilta tavan antaa kaste pienille
lapsillekin."

On siis mahdotonta rakentaa kasteoppia
kirkkoisien mielipiteiden varaan.

Ei ole ihme, että heidän
näkemyksensä olivat niin toisistaan poikkeavat.

Esiintyihän apostoli Johanneksen aikana jo
harhautunut nikolaiittain oppi (llm. 2:15): Erottautui
papisto, joka väitti olevansa ns. maallikoiden
yläpuolella.

Jumala on nähnyt hyväksi ilmoittaa meille
Raamatussa ainoastaan alkuperäisen kastekäytännön.

Pitäytykäämme siis siihen!

"Ei yli sen, mikä kirjoitettu on, ettette
pöyhkeillen asettuisi mikä minkin puolelle toista
vastaan" (1 Kor. 4:6).

Luther opetti, että Raamattu on uskon ja elämän
ainoa ohje. Jos otamme rinnalle varhaiskirkon
mielipiteet, emme voi torjua niitäkään, jotka
nojaavat myöhäisemmän katolisen kirkon epäraamatullisiin
pakanallisiin näkemyksiin.

Olkaamme kuin jalot Berean juutalaiset, jotka
tutkivat joka päivä Raamattuaan, oliko niin, kuin heille
opetettiin (Apt. 17:11).

Ja tehkäämme Sanan mukaan, ettemme olisi
vain Sanan kuulijoita, vaan SANAN tekijöitä.

tytär kirjoitti:

Nimimerkki Pohtija, pohtimisesi olisi vielä parempaa, jos lukisit Raamattuasi ja tutkisit Raamatun VALOSSA asioita. Taitaa selityksesi valossa olla kuitenkin niin, että sinä et taida olla lukenut Raamattuasi, kun sinä et edes käsitä, että Raamattu tuntee vain yhdenlaisia seurakuntia:

Kristukseen uskovien seurakuntia (vrt. Ef. 2:1-6, 13, 19; 1 Kor.
12:13).

Jotka ottavat Sanan vastaan, ne ovat näkyvä seurakunta(Apt. 2:41).

Jos kastelemme sylilapsia, seurakunta ei voi olla
uskovien seurakunta.

Siihenhän tullaan vain uskosta Herraan ja syntiä
tekeviä nuhdellaan ja lopulta erotetaan, elleivät he tee parannusta.

Jokainen raamatullisesti uskoontullut Pyhästä Hengestä uudestisyntynyt
ja
sitten raamatullisesti kastettu liitetään Raamatun mukaan Kristuksen
seurakuntaan (Gal. 3:26, 27; Apt. 2:41, 42 46).

Sylilapsena kirkollisesti kasteltujen kohdalla oltaisiin suurissa
vaikeuksissa:

Missä vaiheessa heidät tulisi erottaa
seurakunnasta, elleivät tule uskoviksi?

Lapsikastelua käyttävä seurakunta muodostuu välttämättä 'sekalaiseksi
seurakunnaksi'.

Jos ymmärrämme, mitä Raamattu opettaa seurakunnasta,
olemme samalla ymmärtäneet myös raamatullisen kasteopin.

Korinton seurakunnan jäsenistä Paavali sanoo, että
nämä ovat "kutsutut ja pyhät" (1 Kor. 1: 2).

Efeson seurakunnalle lähetetty kirje oli tarkoitettu
"Efesossa oleville pyhille ja uskoville Kristuksessa Jeesuksessa" (Ef
1:l).

Uuden testamentin seurakunnat olivat kaikki kristukseen uskovien
seurakuntia (ks. myös Room. 1:7; Gal. 1:2; 3:26; Fil.1:1; Kol. 1:2; 1
Tess. 1:
6; Apt. 5:13, 14).

Jos apostolit olisivat kirkollisesti kastelleet rintalapset,
seurakunnan
jäseniä ei olisi enää muutaman vuoden kuluttua uskallettu
kutsua "pyhiksi ja uskoviksi", koska joukossa olisi jo ollut muitakin.

Aikaisemmin minulla oli monimutkainen seurakunta oppi:

On näkyvä seurakunta, johon kuuluu muitakin kuin
uskovia. Näkymätön seurakunta on sitten varsinainen
Kristukseen uskovien joukko, tosi seurakunta. Viimeksi
mainittu kuuluu osana näkyvään seurakuntaan.

Tätä oppia on perusteltu Raamatun nisu ja luste
-vertauksella. Nisu ja luste saivat kasvaa rinnakkain
elonleikkuuseen asti. Tähän nojaten on esitetty, että
seurakuntaan voi kuulua kääntymättömiäkin.

Herra Jeesus Kristus selitti kuitenkin toisin kuin kirkollisuus:

"Pelto on maailma" (Matt.13:38).

Seurakunnan jäsenet ja uskosta osattomat
elävät samassa maailmassa rinnakkain.

Näkymätöntä seurakuntaa ei ole Raamatun mukaan; päinvastoin sen
tulee 'loistaa kaikille huoneessa oleville"(Matt.5:15).

Raamattu tuntee vain yhdenlaisia seurakuntia: uskovien
seurakuntia (vrt. Ef. 2:1-6, 13, 19; 1 Kor. 12:13).

Jotka ottavat Sanan vastaan, ne tulee liittää näkyvään seurakuntaan
(Apt.
2:41).

Oma lapsikastelulla eksytetty maamme on lähetystyön kohde, kuten
muutkin
pakanakansat.

Kristillinen tietomme eikä lapsikastelu tee meistä kristittyä kansaa.

Eihän pelkkä pään tieto voi tehdä yksityisestä ihmisestäkään
kristittyä.

Sitä mukaa kuin teemme opetuslapsiksi kaikkia kansoja,
kastamme niiden uskoon tulleet jäsenet ja opetamme
heille kaikki Raamatun aarteet.

Sylilasta ei voi tehdä lapsikastelulla opetuslapseksi. Tarvitaan
henkilökohtainen usko syntien anteeksi Antajaan (Room. 3:21-26; 10:9,
10).

Usko tulee kuulemisesta (Room.10:17), Sanan kautta (1 Piet. 1:3, 23;
Jaak.
1:18) eikä millään taikatempulla kuten esim juuri lapsikastelulla.

Jakeen Mark. 16:16 sisältö on joskus lapsikastelulahkossa esitetty
seuraavasti: "Joka uskoo ja on kastettu, se pelastuu"
tai: "Uskova ja kastettu on pelastuva". Kastaa-sanan
on selitetty olevan menneessä muodossa, aoristissa.

Alkukielessä myös uskoa-verbi on aoristissa, ja
tarkasti ottaen virke tulisi kääntää:

"Joka tuli uskoon ja kastettiin, se pelastuu. "

Se, joka ei usko, tuomitaan kadotukseen. Jeesus ei käskenyt kastaa
häntä eikä
missään esitä viittaustakaan lapsikastelun puolesta.

Ensimmäiset Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
noudattivat Jeesuksen kastekäskyä. Ja Jeesuksen
Kristuksen opetuslapset noudattavat Jeesuksen
kastekäskyä edelleenkin eivätkä missään tapauksessa
koskaan epäraamatullista lapsikasteluharhaoppia.

Kastaminen seurasi silloin ja seuraa aina vain
evankeliointia, mikä tarkoitti silloin ja tarkoittaa
edelleenkin, että Kristuksen Jeesuksen evankeliumista
uskoontulleet Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
kastettiin silloin ja kastetaan edelleenkin Raamatun
SANAN mukaisesti ainoastaan juuri niin kuin
Raamatussa on kirjoitettu!

Älä kulje enää ohi Raamatun SANAN, vaan pakota itsesi
katsomaan Raamatun Sanaa:


1. Helluntaina opetuslapset saivat voiman
todistamiseen (Apt. 1:8).

Pietari puhui kansanjoukolle: "Tehkää parannus ja
ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen
Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi,
niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja
teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille,
jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän
Jumalamme, kutsuu" (Apt. 2:38, 39).

Pietari seurasi tarkasti Jeesuksen käskyä:
Syntien anteeksisaamiseksi tuli tehdä parannus ja
ottaa kaste.

Myös lapsille kuului sama lupaus: He saavat Pyhän
Hengen, kun tekevät parannuksen ja ottavat
kasteen.

Lupaus koskee vieläkin kaikkia. "Jotka nyt ottivat
hänen sanansa vastaan ne kastettiin ja niin heitä
lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua"
(Apt.2:41).

Sanan vastaanottaminen merkitsi sitä, että nämä
kolmetuhatta antoivat pelastaa itsensä nurjasta
sukupolvesta (Apt. 2:40). Raamatullisesti pelastetut
ottivat sitten raamatullisesti kasteen. Uskoontulleet
ottivat raamatullisen kasteen raamatullisesti.

2. "Filippus meni Samarian kaupunkiin ja saarnasi
heille Kristusta. Ja kansa otti yksimielisesti
vaarin siitä, mitä Filippus puhui, kun he kuulivat hänen
sanansa ja näkivät ne tunnusteot, jotka hän teki.
Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti
evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen
Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä
miehet että naiset" (Apt. 8:5, 6, 12).

Alkukielen sana "ottaa vaarin" tarkoittaa myös
noudattamista ja pitäytymistä. Koko kansa tuli
raamatullisesti uskoon, ja he ottivat sitten myös
raamatullisesti kasteen. Uskoontulleet ottivat
raamatullisen kasteen raamatullisesti.

3. Enkeli lähetti Filippuksen Gassan tielle, ja
tämä tapasi Etiopian kuningattaren Kandaken
hoviherran.

"Niin Filippus avasi suunsa ja ... julisti hänelle
evankeliumia Jeesuksesta. Ja kulkiessaan tietä he
tulivat veden ääreen; ja hoviherra sanoi: 'Katso,
tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?' Niin
Filippus sanoi hänelle: 'Jos uskot koko
sydämestäsi, niin se tapahtukoon.' Hän vastasi ja sanoi:
'Minä
uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika.' Ja
hän käski pysäyttää vaunut, ja he astuivat kumpikin
veteen sekä Filippus että hoviherra, ja Filippus kastoi
hänet"(Apt. 8:36—38).

Filippus edellytti kastettavaltaan
henkilökohtaista uskonsuhdetta Jeesukseen. Riitti, kun
hoviherra
tunnusti raamatullisesti suullaan Jeesuksen ja
pyysi raamatullisesti raamatullista kastetta.

Raamatullinen uskovien kaste oli ainoa käytäntö
alkuseurakunnassa.

Kandaken hoviherran kohdalla on kysymys uskovien
raamatullisesti kasteesta.

4. Jeesus ilmestyi Saulukselle tiellä. Kohta sen
jälkeen "Ananias pani molemmat kätensä hänen
päälleen ja sanoi: 'Veljeni Saul, Herra lähetti minut —
Jeesus, joka ilmestyi sinulle tiellä, jota tulit — että
saisit näkösi jälleen ja tulisit täytetyksi Pyhällä
Hengellä.' Ja heti putosivat hänen silmistään
ikäänkuin suomukset, ja hän sai näkönsä ja nousi
ja otti kasteen. Ja kun hän nautti ruokaa, niin hän
vahvistui. Ja hän oli opetuslasten seurassa
Damaskossa jonkun aikaa. Ja kohta hän saarnasi
synagoogissa
Jeesusta, julistaen, että hän on Jumalan Poika"
(Apt.9:17—20).

Saulus oli jo raamatullisesti uskossa, kun
Ananias tuli, sillä Herra oli lähettänyt Ananiaan
rukoilemaan hänelle Pyhän Hengen täyteyttä, ei
uudestisyntymistä. Ottaessaan raamatullisesti
kasteen Saulus oli jo Jumalan valittu, sillä
Ananias sanoi hänelle: "Saul, veljeni, saa näkösi
jälleen (Saulus sai näön). Meidän isiemme Jumala
on valinnut sinut tuntemaan hänen tahtonsa . . .
Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi
hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä
pois syntisi" (Apt.22:14, 16).

On väitetty, että Uuden testamentin alkukielessä
ei ole ollenkaan muotoa 'kastattaa itsensä', vaan
verbi on aina passiivissa. Esimerkiksi jakeessa Mark.
16:16 kastaa-verbi on passiivissa. Alkukielessä uskoa-
sana ja kastaa-sana ovat aoristissa, ja Mark.
16:16 pitää tarkasti ottaen suomentaa
alkukielestä:

"Joka tuli uskoon ja kastettiin, se
pelastuu."

Se, joka ei siis usko, tuomitaan kadotukseen. Herra Jeesus Kristus ei ole siis käskenyt kastaa
niitä, jotka eivät usko Häneen.

Tästä apostoli Paavali piti kiinni. "Minä kiitän
Jumalaa, etten ole kastanut teistä ketään
(pakanaperinteitä noudattava kirkko kiittelee
pakanaperinteitä noudattavien pappiensa kanssa
aivan päinvastaisesta) muita kuin Krispuksen ja
Gaiuksen, niin ettei kukaan saata sanoa, että te
olette minun nimeeni kastetut. Kastoinhan tosin
Stefanaankin perhekunnan; sitten en tiedä, olenko
ketään muuta kastanut. Sillä Kristus ei
lähettänyt minua kastamaan, (pakanaperinteitä
noudattava kirkko sanoo aivan päinvastaista) vaan
evankeliumia julistamaan - ei puheen viisaudella,
ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi." 1
Kor. 1:14-17.

On kuitenkin muistettava, että kreikan kielessä
on aktiivin ja passiivin lisäksi mediumimuoto.
Siinä subjekti on myös verbin välittömänä
objektina. Esim. pesen (aktiivi), minua pestään
(passiivi), peseydyn (mediumi). Kastaa-verbin
mediumimuoto merkitsee: 'kastattaudun, annan
kastaa itseni'. Tämä on yleinen muoto Uudessa
testamentissa ja esiintyy esimerkiksi jakeessa
Apt. 22:16.

Seuraavaksi Apostolien teot kertoo kokonaisten
perhekuntien kasteista:

5. Korneliuksen kotiin olivat kokoontuneet tämän
kutsumat sukulaiset ja lähimmät ystävät (Apt.
10:24). "Kornelius ... oli kutsunut koolle
sukulaisensa ja lähimmät ystävänsä."
Tilaisuudessa ei siis ollut pikkuvauvoja.

Kun Pietari puhui heille, "tuli Pyhä Henki
kaikkien päälle, jotka puheen kuulivat" (Apt.
10:44). Pietarin mukana tulleet uskovaiset
"kuulivat heidän puhuvan kielillä ja ylistävän
Jumalaa. Silloin Pietari vastasi: 'Ei kaiketi
kukaan voi kieltää kastamasta vedessä näitä,
jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin?'
Ja hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen
nimeen" (Apt. 10:46 48).

Raamatussa kastettavat kastettiin aina "veteen"
tai "vedessä". Baptizoo-verbin kanssa käytetään
prepositiota "eis" (=johonkin) ja "en" (=jossakin)

Tässä ei ole kysymys varsinaisesti perheestä,
vaan sukulaisista ja ystävistä. Nämä kaikki tulivat
raamatullisesti uskoon (Apt. 15:9), täyttyivät
Pyhällä Hengellä ja he siis uskoon tultuaan vasta
ottivat raamatullisen kasteen. Uskoontulleet ottivat raamatullisen kasteen raamatullisesti.

6. "Ja eräs Lyydia niminen purppuranmyyjä
Tyatiran kaupungista, jumalaapelkäävä nainen, oli
kuulemassa; ja Herra avasi hänen sydämensä ottamaan vaarin
siitä, mitä Paavali puhui. Ja kun hänet ja hänen
perhekuntansa oli kastettu, pyysi hän meitä
sanoen: 'Jos te pidätte minua Herraan uskovaisena, niin
tulkaa minun kotiini ja majailkaa siellä' " (Apt. 16:14,
15).

Paavali ja Silas joutuivat tämän jälkeen
vankilaan, mutta vapautuivat ihmeen kautta. "Niin he
lähtivät vankilasta ja menivät Lyydian tykö; ja
nähtyään veljet ja rohkaistuaan heitä he
lähtivätpois" (Apt. 16:40).

Lyydian perhekuntaan kuului miespuolisia
henkilöitä. Raamattu nimittää heitä veljiksi,
mikä tarkoittaa uskoon tulleita miehiä (1 Kor.
5:11).

Nämä olivat se perhekunta, joka raamatullisesti
kastettiin Lyydian kanssa. Uskoontulleet ottivat raamatullisen kasteen raamatullisesti.

7. Vankilassa Paavali ja Silas tapasivat Filippin
vanginvartijan. He "puhuivat Jumalan Sanaa
hänelle ynnä kaikille, jotka hänen kodissansa olivat. Ja
hän otti, heidät mukaansa samalla yön hetkellä ja
pesi heidän haavansa, ja hänet ja kaikki hänen
omaisensa kastettiin kohta. Ja hän vei heidät
ylös asuntoonsa, laittoi heille aterian ja riemuitsi siitä, että
hän ja koko hänen perheensä oli tullut Jumalaan
uskovaksi" (Apt. 16:32—34).

Paavali ja Silas osoittivat puheensa koko
perheelle. He kaikki siis ymmärsivät puheen. Koko
perhe tuli tuon puheen kautta raamatullisesti
uskoon (jae 34).

Ainoastaan raamatullisesti uskoon tulleet
kastettiin raamatullisesti. Uskoontulleet ottivat raamatullisen kasteen raamatullisesti.

8. "Mutta synagoogan esimies Krispus ja koko
hänen perhekuntansa uskoivat Herraan: ja myöskin monet
korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa,
uskoivat, ja heidät kastettiin" (Apt. 18:8).

Uskoontulleet ottivat raamatullisen kasteen raamatullisesti.

9. Paavali kastoi Stefanaan perhekunnan (1 Kor.
1:16).

Hän kirjoitti heistä myöhemmin: "Mutta minä
kehoitan teitä, veljet: te tunnette Stefanaan perhekunnan
ja tiedätte, että se on Akaian ensi hedelmä ja että
he ovat antautuneet pyhien palvelukseen" (1 Kor.
16:15).

Koko Stefanaan perhekunta oli Akaian ensi
hedelmä — he olivat siis tulleet uskoon
ensimmäisinä koko Akaiassa.

Kun koko perhe oli henkilökohtaisesti
raamatullisesti uskossa, ja Paavali saattoi
kastaa heidät kaikki raamatullisesti.

Kaikkien näiden perhekuntien jäsenet olivat
ymmärtävässä iässä, tulivat raamatullisesti
uskoon ja raamatullisesti kastettiin. Uskoontulleet ottivat raamatullisen kasteen raamatullisesti.

10. Efesossa oli 12 opetuslasta (Apt. 19:1).
Opetuslapsi-sana tarkoittaa Uudessa testamentissa
uskoon tullutta (Apt. 14:22). He ottivat kasteen
Jeesuksen nimeen (Apt. 19:5), koska olivat
kastetut vain Johanneksen kasteella (Apt. 19:3).


Raamatusta ei siis löydy kirkollista epäraamatullista lapsikastelurituaalia, vaan Raamatussa uskoontulleet ottivat raamatullisen kasteen raamatullisesti.

Koska ensimmäiset Jeesuksen Kristuksen opetuslapset noudattivat Jeesuksen kastekäskyä. Ja Jeesuksen Kristuksen opetuslapset noudattavat Jeesuksen kastekäskyä edelleenkin eivätkä missään tapauksessa koskaan epäraamatullista lapsikasteluharhalahko-oppia.

Kastaminen seurasi silloin ja seuraa aina vain evankeliointia, mikä tarkoitti silloin ja tarkoittaa edelleenkin, että Kristuksen Jeesuksen evankeliumista uskoontulleet Jeesuksen Kristuksen opetuslapset kastettiin silloin ja kastetaan edelleenkin Raamatun SANAN mukaisesti ainoastaan juuri niin kuin Raamatussa on kirjoitettu!


Myöhempien aikojen mielipiteet

Alkuseurakunnat kehittyivät ajan myötä kirkoksi.

Kastekeskusteluissa on usein vedottu näin
syntyneen kirkon johtajien mielipiteisiin.

Heillä oli jo kuitenkin varsin toisistaan
poikkeavat näkemykset.

Toisella vuosisadalla eläneet apostoliset isät
olivat
vielä uskovien upotuskasteen kannalla.

Barnabas sanoi: "Autuaat ne, jotka ovat panneet
toivonsa ristiin ja sitten astuneet veteen."

'Kahdentoista apostolin opetus' säätää: "Mitä
kasteeseen tulee, kastakaa seuraavasti. Kun
olette lausuneet kaiken edellä olevan, kastakaa Isän ja
Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, juoksevaa vettä
käyttäen. Mutta jos sinulla ei ole juoksevaa
vettä, kasta muuhun veteen. Jos et voi kastaa
kylmää vettä käyttäen,kasta lämpimällä. Mutta jos
sinulla ei ole kumpaakaan, valele päähän kolmesti
vettä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Ennen
kastetta paastotkoot kastaja ja kastettava sekä
jotkut muut lisäksi, jos on mahdollista.
Kastettavan käske paastota päivä tai kaksi ennen
toimitusta."

Tämä kirjoitus säätää lievennyksiä uskovien
upotuskaste käytäntöön. Jos seuraamme niitä,
olemme velvolliset noudattamaan myös
paastomääräystä. Pienille vauvoille jo yhden
päivän paasto on hengenvaarallinen. Kaksi
paastopäivää on jo pikkuvauvoille tappava.

Polykarpos sanoi tulleensa lapsena pelastetuksi.
Tätä on pidetty viittauksena lapsikasteeseen.

Hän on kuitenkin voinut tarkoittaa tuon ajan
ajatteluntavan mukaisesti mitä tahansa ikäkautta
vuosien 0 - 20 välillä.

Myöhemmin eläneiden kirkkoisien mielipiteet
olivat jo enemmän hajaantuneet:

Justinus Marttyyri nimitti kastetta
uudestisyntymiseksi.

Hän salli kastaa kuitenkin vain uskoontulleita.

Tertullianus esitti, että viattomia lapsia ei
tulisi kastaa. Näiden tulisi kasvaa ja itse
pyytää kastetta.

Origeneen väitetään kirjoittaneen: "Kirkko on
perinyt apostoleilta tavan antaa kaste pienille
lapsillekin."

On siis mahdotonta rakentaa kasteoppia
kirkkoisien mielipiteiden varaan.

Ei ole ihme, että heidän
näkemyksensä olivat niin toisistaan poikkeavat.

Esiintyihän apostoli Johanneksen aikana jo
harhautunut nikolaiittain oppi (llm. 2:15): Erottautui
papisto, joka väitti olevansa ns. maallikoiden
yläpuolella.

Jumala on nähnyt hyväksi ilmoittaa meille
Raamatussa ainoastaan alkuperäisen kastekäytännön.

Pitäytykäämme siis siihen!

"Ei yli sen, mikä kirjoitettu on, ettette
pöyhkeillen asettuisi mikä minkin puolelle toista
vastaan" (1 Kor. 4:6).

Luther opetti, että Raamattu on uskon ja elämän
ainoa ohje. Jos otamme rinnalle varhaiskirkon
mielipiteet, emme voi torjua niitäkään, jotka
nojaavat myöhäisemmän katolisen kirkon epäraamatullisiin
pakanallisiin näkemyksiin.

Olkaamme kuin jalot Berean juutalaiset, jotka
tutkivat joka päivä Raamattuaan, oliko niin, kuin heille
opetettiin (Apt. 17:11).

Ja tehkäämme Sanan mukaan, ettemme olisi
vain Sanan kuulijoita, vaan SANAN tekijöitä.

Voi teitä harhaoppitekstienne kopiojia ja massapostittajia. Lukisitte edes keskustelupalstan säännöt.

Pohtija kirjoitti:

Hei vielä,

Muutamaan kohtaan vielä pieni kommentti.

Jos perusteellisemmat raamatulliset perustelut luterilaiseen kasteeseen liittyen kiinnostavat niin suosittelen Matti Väisäsen kirjoja "Pyhä Kaste Raamatussa" ja "Pyhä Kaste Kirkossa".

Esim. Jeesuksen lähetyskäskyssähän sanotaan kaksi perustetta, että millä perusteella ihminen pelastuu: usko ja kaste. Vain kaksi asiaa siis tarvitaan pelastumiseen, mutta niidenkin suhteen me (itseni mukaan lukien) jo harhailemme enemmän kuin tarpeeksi.
(Ja poikkeus tapauksiahan on, esim. ristin ryöväri tai vaikkapa Abraham. Abrahamhan uskoi tulevaan siemeneen, Kristukseen, ja hänet luettiin vanhurskaaksi tuon uskon perusteella, eihän mitenkään muuten voi pelastua kuin Kristuksen kautta. Luultavasti myös Aadam ja Eeva saattoivat panna luottamuksensa "tulevaan siemeneen", josta Jumala oli antanut lupauksen että siemen polkisi "rikki käärmeen pään" tms.)

Mark.
16:16 Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.

Matt.
28:19 Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen
28:20 ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää.

Joh. (kasteeseen liittyen)
3:5 Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.

Kyselit:
// Vai ei lapsi teidän mielestä pääse taivaaseen ellei ole saanut luterilaista kastetta. //

Ei kasteen tarvitse olla luterilainen, riittää että se on toimitettu oikein (käsittääkseni hyväksymme esim. room.katolisten tai ns. vapaiden suuntien kasteen), mutta ilmeisesti kyselit enemmänkin että miksi pitää olla lapsikaste. Luterilaisuudessa ajatellaan enemmänkin että ei kastamattomuus sinänsä kadota, vaan kasteen halveksiminen (sellainenhan on omalta kantiltamme katsottuna Jumalan sanan halveksimista, koska Jumala kasteesta paljon Raamatussa puhuu ja ilmaisee sillä olevan erityistä merkitystä). Lapsikin on syntinen ja tarvitsee pelastusta, kaste liittyy pelastuksen asiaan, ikärajoja ei ole annettu.

Samalla tavallahan on itse evankeliumin laita (ja kastehan kuuluu myös evankeliumiin). Meillehän on annettu ainoastaan se lupaus Raamatussa, että ainoastaan Kristuksessa on pelastus (hän on sovittanut syntimme ristillä, missään muualla ei ole pelastusta). Eli samaan tapaan voimme ajatella, että jos emme kerro / julista evankeliumia pakanoille (jotka eivät ole kuulleet Kristuksesta), niin he ovat pelastuksen ulkopuolella, koska ainoastaan Kristuksen kautta pelastutaan. Siitä meille ei ole ilmoitettu (tosin tietyistä Raamatun kohdista ollaan tätäkin aihepiiriä koskien väitelty, mutta kuitenkin aika selvää on että meille ei ole ilmoitettu,) että kuinka niiden käy jotka ovat Kristuksen ulkopuolella tai jotka eivät ole kuulleet Jeesuksesta. Jeesus on sanonut kaksi asiaa pelastusta koskien: se joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu. Tuo on Jumalan lupaus: joka uskoo ja kastetaan se pelastuu. Voimme luottaa Jumalan lupaukseen, mutta jos muokkailemme Jumalan lupauksia ja sanaa sinne sun tänne, niin eihän se sitten ole enää niinkuin Jumala on sen sanonut. Ei se ole enää silloin pätevä, koska muokattua tai muutettua sanaa ei koske Jumalan lupaus, vaan sitä alkuperäistä sanaa. Esimerkiksi jos poistamme osan hänen sanomisistaan ja jätämme osan, niin eihän se ole oikein toimimista eikä se sana sitten ole enää sitä mitä Jumala on oikeasti sanonut... (Eli, jos jätämme tuosta lupauksesta kasteen pois, niin silloinhan muutamme Jumalan antamia sanoja, muokkaamme hänen lupaustaan sellaiseksi kuin itse tahdomme. Jätämme silloin pois osan hänen sanoistaan sellaisesta kohdasta, jossa hän puhuu maailmankaikkeuden tärkeimmästä asiasta: meidän pelastuksestamme.) Tietystikin me ihmiset voimme ymmärtää joitakin Raamatun paikkoja ihan vilpittömästi eri tavoin, mutta luterilaisena ajattelen, että jos kaste tyhjennetään merkityksestään, jos kastetta sanotaan esim. ainoastaan tunnustustoimeksi tai vastaavaksi (sellainen opetus voi viedä helposti myös tekojen alle), niin silloin sellaista suuntausta voi joutua sanomaan jopa lahkoksi.

Pyhäkön lampussa 2/2001 on puhuttu kasteesta. Mm. siitä että seurakunnissa saatetaan opettaa väärin joko uskosta tai sitten kasteesta (jompi kumpi saattaa jäädä unohduksiin).
http://www.luthersaatio.com/pyhakonlamppu.php

Myös toisesta sakramentista eli ehtoollisestahan puhutaan hyvin paljon Raamatussa. (Jeesuksen sanat ehtoollista jaettaessa, tämä on minun ruumiini, tämä on minun vereni jne. Kyse on todella sellaisesta asiasta jossa Kristus on luvannut olla erityisellä tavalla läsnä, eli sakramentista. Luotamme Jumalan lupauksiin. Eikö Jumalan lupauksiin voikaan luottaa?)

Pyhäkön lampussa 1/2003 on kirjoitettu jonkin verran ehtoollisesta.
http://www.luthersaatio.com/pyhakonlamppu.php

Kyllä sakramentit todellakin löytyvät Raamatusta, niin kaste kuin ehtoollinenkin, jopa rippiä voidaan jossakin mielessä kutsua sakramentiksi...

Sakramenttien lukumäärästä:
http://nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/puolustus/XIII.html

Ehtoollisesta lyhyesti:
http://nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/puolustus/X.html

http://nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/puolustus/XXIVi.html#67
-> Kohta "Sakramentin käyttö ja uhri"


Enemmän tekstiä ehtoollisesta:
http://nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/yo/7.html
-> Mm.:
// Tämän sanan voit ottaa omantuntosi vahvistajaksi ja lausua: Vaikka satatuhatta perkelettä ja lisäksi kaikki hurmahenget tunkeutuisivat sisään huutamaan: 'Miten leipä ja viini voivat olla Kristuksen ruumis ja veri?' niin minä tiedän, etteivät kaikki henget ja oppineet yhtenä laumanakaan ole niin viisaita kuin Jumalan majesteetin pikkusormi. Näin kuuluu Kristuksen sana: 'Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini' ja 'Juokaa tästä kaikki, tämä on uusi liitto minun veressäni' jne. Näissä sanoissa me pysymme ja mielisimme kovin nähdä, kuka pystyy ne korjaamaan ja muuttamaan toisenlaisiksi kuin ne Kristuksen lausumina kuuluvat. Totta kyllä, jos jätät ehtoollisesta sanan pois tai tarkastelet sitä ilman sanaa, sinulla ei ole muut akuin tavallista leipää ja viiniä. Mutta jos sana pysyy mukana niin kuin sen ehdottomasti on pysyttävä, silloin leipä ja viini ovat sen sanan mukaan Kristuksen tosi ruumis ja veri. Sillä niin asia on kuin Kristuksen suu on sen opettanut ja lausunut. Hän ei voi valehdella eikä pettää. //

Minä kunnioitan tuollaisia keskustelukumppaneita jotka ei heti ala riehua ja raivota jos on eri mieltä. Ei mikään asia sillä tavalla selviä. Sitten asiaan. Olen lukenut kastetta ja sen perusteluja käsittelevää kirjallisuutta. Aivan erilaisiakin kantoja olevia. Ilkeileviä ja ylimielisiä en viitsi pitkälle lukea edustivat ne mitä kantaa hyvänsä. Erehdyit hieman tarkoituksestani. En niinkään takerru siihen milloin kastetaan tai tehdään mitään muutakaan enkä siihen miten. Kiinitän tosiaankin päähuomion siihen miten ja millä sitä perustellaan. Jos se on Jumalan Sana ilman vääristelyjä niin se kiinnostaa. En oikein arvosta kovin korkealle mitään tunnustuskirjoja miltään suuntaukselta. Nehän ovat ihmisten laatimia sääntöjä millä nimetään omat. Ne ovat Talmudista alkaen ihmisten tekemiä. En ymmärrä miksi niille annetaan Jumalallinen arvovalta elikkä nostetaan ne Raamatun tasolle. Niin ovat syntyneet Mormonismi, Jehovan Todistajat, Islam yms. kun on ihmisten aikaansaannoksia nostettu korokkeelle. Olen sitä mieltä, että Luterilaista kirkkoa ja vapaita suuntia ja niiden yhteistyötä vielä Suomen kansa tulee tarvitsemaan. Kaikenmaailman kastekiistat ym. ovat vain sielunvihollisen juonia joilla kylvetään vihaa ettei vain yhteistyötä tulisi. Voitot näistä rähinöistä menee suoraan paholaisen pussiin. Jumala voi vielä käyttää Sinua tulevina vuosina yllättävissä paikoissa, mutta etsi Häntä Seurakunnan Päätä. Ilman päätä on suurinkin, rikkainkin, oikeaoppisinkin ruumis vain kuollut kauniisti vaatetettu ruumis. Siunausta Jeesukselta Kristukselta Koko kansallemme.

Pohtija kirjoitti:

Hei vielä,

Muutamaan kohtaan vielä pieni kommentti.

Jos perusteellisemmat raamatulliset perustelut luterilaiseen kasteeseen liittyen kiinnostavat niin suosittelen Matti Väisäsen kirjoja "Pyhä Kaste Raamatussa" ja "Pyhä Kaste Kirkossa".

Esim. Jeesuksen lähetyskäskyssähän sanotaan kaksi perustetta, että millä perusteella ihminen pelastuu: usko ja kaste. Vain kaksi asiaa siis tarvitaan pelastumiseen, mutta niidenkin suhteen me (itseni mukaan lukien) jo harhailemme enemmän kuin tarpeeksi.
(Ja poikkeus tapauksiahan on, esim. ristin ryöväri tai vaikkapa Abraham. Abrahamhan uskoi tulevaan siemeneen, Kristukseen, ja hänet luettiin vanhurskaaksi tuon uskon perusteella, eihän mitenkään muuten voi pelastua kuin Kristuksen kautta. Luultavasti myös Aadam ja Eeva saattoivat panna luottamuksensa "tulevaan siemeneen", josta Jumala oli antanut lupauksen että siemen polkisi "rikki käärmeen pään" tms.)

Mark.
16:16 Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.

Matt.
28:19 Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen
28:20 ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää.

Joh. (kasteeseen liittyen)
3:5 Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.

Kyselit:
// Vai ei lapsi teidän mielestä pääse taivaaseen ellei ole saanut luterilaista kastetta. //

Ei kasteen tarvitse olla luterilainen, riittää että se on toimitettu oikein (käsittääkseni hyväksymme esim. room.katolisten tai ns. vapaiden suuntien kasteen), mutta ilmeisesti kyselit enemmänkin että miksi pitää olla lapsikaste. Luterilaisuudessa ajatellaan enemmänkin että ei kastamattomuus sinänsä kadota, vaan kasteen halveksiminen (sellainenhan on omalta kantiltamme katsottuna Jumalan sanan halveksimista, koska Jumala kasteesta paljon Raamatussa puhuu ja ilmaisee sillä olevan erityistä merkitystä). Lapsikin on syntinen ja tarvitsee pelastusta, kaste liittyy pelastuksen asiaan, ikärajoja ei ole annettu.

Samalla tavallahan on itse evankeliumin laita (ja kastehan kuuluu myös evankeliumiin). Meillehän on annettu ainoastaan se lupaus Raamatussa, että ainoastaan Kristuksessa on pelastus (hän on sovittanut syntimme ristillä, missään muualla ei ole pelastusta). Eli samaan tapaan voimme ajatella, että jos emme kerro / julista evankeliumia pakanoille (jotka eivät ole kuulleet Kristuksesta), niin he ovat pelastuksen ulkopuolella, koska ainoastaan Kristuksen kautta pelastutaan. Siitä meille ei ole ilmoitettu (tosin tietyistä Raamatun kohdista ollaan tätäkin aihepiiriä koskien väitelty, mutta kuitenkin aika selvää on että meille ei ole ilmoitettu,) että kuinka niiden käy jotka ovat Kristuksen ulkopuolella tai jotka eivät ole kuulleet Jeesuksesta. Jeesus on sanonut kaksi asiaa pelastusta koskien: se joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu. Tuo on Jumalan lupaus: joka uskoo ja kastetaan se pelastuu. Voimme luottaa Jumalan lupaukseen, mutta jos muokkailemme Jumalan lupauksia ja sanaa sinne sun tänne, niin eihän se sitten ole enää niinkuin Jumala on sen sanonut. Ei se ole enää silloin pätevä, koska muokattua tai muutettua sanaa ei koske Jumalan lupaus, vaan sitä alkuperäistä sanaa. Esimerkiksi jos poistamme osan hänen sanomisistaan ja jätämme osan, niin eihän se ole oikein toimimista eikä se sana sitten ole enää sitä mitä Jumala on oikeasti sanonut... (Eli, jos jätämme tuosta lupauksesta kasteen pois, niin silloinhan muutamme Jumalan antamia sanoja, muokkaamme hänen lupaustaan sellaiseksi kuin itse tahdomme. Jätämme silloin pois osan hänen sanoistaan sellaisesta kohdasta, jossa hän puhuu maailmankaikkeuden tärkeimmästä asiasta: meidän pelastuksestamme.) Tietystikin me ihmiset voimme ymmärtää joitakin Raamatun paikkoja ihan vilpittömästi eri tavoin, mutta luterilaisena ajattelen, että jos kaste tyhjennetään merkityksestään, jos kastetta sanotaan esim. ainoastaan tunnustustoimeksi tai vastaavaksi (sellainen opetus voi viedä helposti myös tekojen alle), niin silloin sellaista suuntausta voi joutua sanomaan jopa lahkoksi.

Pyhäkön lampussa 2/2001 on puhuttu kasteesta. Mm. siitä että seurakunnissa saatetaan opettaa väärin joko uskosta tai sitten kasteesta (jompi kumpi saattaa jäädä unohduksiin).
http://www.luthersaatio.com/pyhakonlamppu.php

Myös toisesta sakramentista eli ehtoollisestahan puhutaan hyvin paljon Raamatussa. (Jeesuksen sanat ehtoollista jaettaessa, tämä on minun ruumiini, tämä on minun vereni jne. Kyse on todella sellaisesta asiasta jossa Kristus on luvannut olla erityisellä tavalla läsnä, eli sakramentista. Luotamme Jumalan lupauksiin. Eikö Jumalan lupauksiin voikaan luottaa?)

Pyhäkön lampussa 1/2003 on kirjoitettu jonkin verran ehtoollisesta.
http://www.luthersaatio.com/pyhakonlamppu.php

Kyllä sakramentit todellakin löytyvät Raamatusta, niin kaste kuin ehtoollinenkin, jopa rippiä voidaan jossakin mielessä kutsua sakramentiksi...

Sakramenttien lukumäärästä:
http://nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/puolustus/XIII.html

Ehtoollisesta lyhyesti:
http://nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/puolustus/X.html

http://nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/puolustus/XXIVi.html#67
-> Kohta "Sakramentin käyttö ja uhri"


Enemmän tekstiä ehtoollisesta:
http://nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/yo/7.html
-> Mm.:
// Tämän sanan voit ottaa omantuntosi vahvistajaksi ja lausua: Vaikka satatuhatta perkelettä ja lisäksi kaikki hurmahenget tunkeutuisivat sisään huutamaan: 'Miten leipä ja viini voivat olla Kristuksen ruumis ja veri?' niin minä tiedän, etteivät kaikki henget ja oppineet yhtenä laumanakaan ole niin viisaita kuin Jumalan majesteetin pikkusormi. Näin kuuluu Kristuksen sana: 'Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini' ja 'Juokaa tästä kaikki, tämä on uusi liitto minun veressäni' jne. Näissä sanoissa me pysymme ja mielisimme kovin nähdä, kuka pystyy ne korjaamaan ja muuttamaan toisenlaisiksi kuin ne Kristuksen lausumina kuuluvat. Totta kyllä, jos jätät ehtoollisesta sanan pois tai tarkastelet sitä ilman sanaa, sinulla ei ole muut akuin tavallista leipää ja viiniä. Mutta jos sana pysyy mukana niin kuin sen ehdottomasti on pysyttävä, silloin leipä ja viini ovat sen sanan mukaan Kristuksen tosi ruumis ja veri. Sillä niin asia on kuin Kristuksen suu on sen opettanut ja lausunut. Hän ei voi valehdella eikä pettää. //

Hienoa etä joku osaa pohtia näitä asioita ilman seuraavia ilmaisuja:
- maagisilla taikasakramenttitemppu
- sakramenttimagia
- pakanallinen pakanoiden pakanariitti
- lapsikasteluoppi
ynnä muut "helmet" äiti:n kirjoituksista.

Onnitteluni ja kiitoksia.

Kysyvä kirjoitti:

Miten voi joku tosissan kuvitella sylivauvan voivan mitään uskoa tai saavan uskon jollain toimituksella. Eikö uskomiseen sisälly " pitää totena jotain ". Mitä sylivauva pitää totena. Perustelkaa jollain muulla, vaikka taivaspaikan saannilla. Luther muuten sanoi "pelastusopin minä sain Paavalilta mutta kasteen Paavilta"

Uskohan on sitä, että Pyhä Henki on meissä? Vai? Joo.

Olemmeko ottaneet hänet taivaasta vai onko hän annettu meille? Hmm...no annettu.

Kumpi pääsee taivaaseen? Sekö, joka uskoo kasteen hetkellä, muttei sen jälkeen vai se, joka ei usko kasteen hetkellä, mutta sen jälkeen? Nooh...jälkimmäinen.

Kysyvä kirjoitti:

Minä kunnioitan tuollaisia keskustelukumppaneita jotka ei heti ala riehua ja raivota jos on eri mieltä. Ei mikään asia sillä tavalla selviä. Sitten asiaan. Olen lukenut kastetta ja sen perusteluja käsittelevää kirjallisuutta. Aivan erilaisiakin kantoja olevia. Ilkeileviä ja ylimielisiä en viitsi pitkälle lukea edustivat ne mitä kantaa hyvänsä. Erehdyit hieman tarkoituksestani. En niinkään takerru siihen milloin kastetaan tai tehdään mitään muutakaan enkä siihen miten. Kiinitän tosiaankin päähuomion siihen miten ja millä sitä perustellaan. Jos se on Jumalan Sana ilman vääristelyjä niin se kiinnostaa. En oikein arvosta kovin korkealle mitään tunnustuskirjoja miltään suuntaukselta. Nehän ovat ihmisten laatimia sääntöjä millä nimetään omat. Ne ovat Talmudista alkaen ihmisten tekemiä. En ymmärrä miksi niille annetaan Jumalallinen arvovalta elikkä nostetaan ne Raamatun tasolle. Niin ovat syntyneet Mormonismi, Jehovan Todistajat, Islam yms. kun on ihmisten aikaansaannoksia nostettu korokkeelle. Olen sitä mieltä, että Luterilaista kirkkoa ja vapaita suuntia ja niiden yhteistyötä vielä Suomen kansa tulee tarvitsemaan. Kaikenmaailman kastekiistat ym. ovat vain sielunvihollisen juonia joilla kylvetään vihaa ettei vain yhteistyötä tulisi. Voitot näistä rähinöistä menee suoraan paholaisen pussiin. Jumala voi vielä käyttää Sinua tulevina vuosina yllättävissä paikoissa, mutta etsi Häntä Seurakunnan Päätä. Ilman päätä on suurinkin, rikkainkin, oikeaoppisinkin ruumis vain kuollut kauniisti vaatetettu ruumis. Siunausta Jeesukselta Kristukselta Koko kansallemme.

Olemme aika lailla erilaisella kannalla asioihin (itse olen 'tunnustuksellinen' ja sinä olet enemmänkin yhteiskristillisyyttä edustava, jos ymmärsin oikein). Emme varmastikaan pääse yksimielisyyteen mielipiteissämme (eikä väittelyä varmasti kannata harrastaa). Ajattelin silti kirjoittaa vielä ajatuksiani tunnustuksiin liittyen, jos ne vain tuntuvat kiinnostavilta miettiä, puhummehan nyt luterilaisuudesta.

Mielestäni tunnustus on melkeinpä elintärkeä kristillisyydessä, koska niin monet opettavat Raamatusta monenlaisia asioita. Pitäisi sitoutua joihinkin asioihin. Tunnustuksissa on ilmaistu ytimekkäästi niitä asioita, joihin uskotaan, ja lisäksi esim. lut. tunnustuskirjoissa kantoja selitetään, Raamatun jakeisiin vedoten, että miksi niin ja niin ajatellaan. Ne tahtovat olla yksin ja ainoastaan Raamatullisia ("Yksin Raamattu"-periaatteen mukaisesti). (Eli esim. lut tunnustuksessa vedotaan nimenomaan Raamatun jakeisiin. Tunnustuskirjoissa ilmaistaan mielestäni asioita niin, että asioita on helpompi ymmärtää. Ja ne ovat hengellistä luettavaa!)

Tunnustuksesta voisin mainita vielä seuraavaa (tai mainostaisin yhtä vihkosta).

Aamutähti-vihkonen: "Kenen te sanotte minun olevan, mitä tunnustuksella tarkoitetaan kirkossa?
(Vihkosessa oleva kuva on (mielestäni) hieman rajun näköinen, mutta teksti on mielestäni oikein hyvää.)
Tilattavissa ilmaiseksi osoitteesta:
http://www.luthersaatio.com

Mainostaisin siis tuota vihkosta (jos aihepiiri kiinnostaa).
Tässä olisi jonkin verran kohtia vihkosesta:


// Evankelis-luterilainen kirkko on sanan varsinaisessa merkityksessä tunnustuksellinen kirkko. Se lakkaa olemasta luterilainen uskonpuhdistuksen kirkko silloin, kun se ei enää ole luterilaisen tunnustuksen kirkko. Tämän tosiasian monet luterilaisuuden vastustajat näkevät meitä paremmin. Pyrimmehän me usein pyyhkimään meihin isketyn 'tunnustuksellisuuden' leiman otsastamme ja yritämme vakuutella, ettemme loppujen lopuksi niin mahdottomia olekaan. Voisimme luetella sivun verran nimityksiä, joilla tunnustuksellisia luterilaisia on nimitetty. Tahdomme kuitenkin olla kirkko, joka ottaa vakavasti ja todesta isiemme laatiman tunnustuksen ja uskallamme velvoittaa paimenemme pitäytymään siihen, koska (quia) se on yhtäpitävä Jumalan sanan eli Pyhän Raamatun kanssa.

Tunnustuksellisuudella, tunnustususkollisuudella ja tunnustuskirkollisuudella tarkoitetaan siis sellaista uskonnäkemystä ja teologista linjaa, jossa uskonpuhdistuksen luterilainen perintö nähdään ajankohtaisena ja halutaan pitää lyhentämättömänä voimassa. (Toim. huom)

Nykyään olemme saaneet tottua siihen, että tunnustuksellista luterilaisuutta arvostellaan suorastaan raivokkaasti. Tämä yltyy paikoitellen sellaisiin mittasuhteisiin, että joudumme vakavasti pohtimaan, onko kyse enää vain inhimillisestä vastustuksesta vai ovatko niiden takana suuremmat voimat. Jos haluamme ymmärtää mistä on kyse, meidän on paneuduttava tunnustuksen olemukseen ja sen merkitykseen kirkossa.

Tunnustuksen olemus

Luonnollisesti Uusi testamentti on kirkon tunnustuksen tutkistelussa paras opas ensinnäkin siksi, koska se on tunnustuksen ainoa perusta ja toiseksi koska se sisältää käytännöllisen opastuksen tunnustuksen merkityksestä. Olennaisen tärkeää on haita seuraava tosiseikka. Uuden testamentin käyttämillä sanoilla tunnustamisesta (lat. confiteri, kreik. homologein ja exhomologeisthai) on useita merkityksiä, jotka kuitenkin pohjimmiltaan liittyvät toisiinsa. Ensinnäkin kyse on syntien tunnustamisesta (J. Joh. 1:9; Matt.3:6; Jaak.5:16). Toiseksi sana merkitsee uskon tunnustamista (Matt.10:32; Joh.9:22; Room.10:9; 1.Joh.2:23; 4:2; Fil.2:11; 2.Kor.9:1; Hepr.3:1; 4:14;). Kolmanneksi tunnustamisella tarkoitetaan Jumalan ylistämistä (Matt.11:25; Room.14:11).

Kirkossa tämä kolmenlainen tunnustaminen kuuluu erottamattomasti yhteen.

...

Taivaassa tunnustus on yksinomaan ylistystä (Fil.2:11, vrt. myös Ilmestyskirjan hymnit). Taivaassa ei ole harhaoppeja eikä virheitä. Silloin ihmisiä väärään uskoon ja epäuskoon johtava Antikristus on vihdoin kukistettu. Maan päällä kuitenkin Jumalan ylistys sisältää aina uskon tunnustamisen sekä tämän uskon opillisen sisällön julkituomisen. Nämä opinkohdat ovat tosia! Syntyi Neitsyt Mariasta, ... on samaa olemusta kuin Isä." Tällaisia lauseita ei oikeastaan voida rukoilla tai laulaa, ellei haluta uskoa niitä todeksi. Mainittu ulkokohtaisuus on vakava oire uskonpuhdistuksen kirkon ja sen sanoman heikkenemisestä. Ei ole olemassa kirkkoa ilman todellista tunnustusta, jonka se ottaa elämää kantavana totuutena. Liturgia juuri on tällaisen tunnustuksen luonnollinen seuraus. Osuvasti onkin esitetty, että sanontaa 'miten rukoilet, siten uskot' (lex supplicandi lex credendi) ei ainoastaan voi, vaan se on pakko myös kääntää toisin päin. Yhtä varmaa kuin se, että kirkon historiassa oppi, dogma on yleensä ensin rukoiltu ja vasta sitten määritelty opinkohdiksi, samoin alkukirkossa uskon tunnustaminen edelsi liturgian muovautumista.

Tunnustuksen alkuperä

Miten sitten uskontunnustukset Kristuksen kirkossa Uuden testamentin mukaan syntyivät? Halusivatko oppineet teologit antaa lennokkaan ajatustyön seurauksena metafyysisiä määritelmiä tai teologisia muotoiluja? Pyrkivätkö he mieluummin sanoin selittämään sanoinkuvaamatonta salaisuutta Kristuksen persoonasta kuin että olisivat tyytyneet olemaan hänen yksinkertaisia seuraajiaan? Kokoontuivatko opetuslapset nykyaikaisten teologisten konferenssien tavoin muotoileman sellaisia opillisia sovitteluratkaisuja, joissa erilaiset teologiset näkemykset saataisiin lutviutumaan toisiinsa? Oliko heidän tarkoituksenaan luoda liturginen kaava? Tällaisesta ei suinkaan ollut kysymys.

Uskontunnustukset eivät ole syntyneet ihmisten aloitteesta, vaan Kirkon Herran tahtomina ja synnyttäminä. Jeesus itse kysyi opetuslapsiltaan: "Kenen ihmiset sanovat Ihmisen Pojan olevan?" (Matt.16;22:42). Tämän kysymyksen perusteella Jeesus itse on synnyttänyt uskontunnustukset ja siten myös perustan koko kristilliselle dogmalle. Paavalihan mainitsee (1.Tim.6:13) Jeesuksesta, "joka Pontius Pilatuksen edessä todisti, tunnustaen hyvän tunnustuksen..." Tässä ei ole kysymys tunnustamisesta pelkkänä myöntymisenä tuomarin edessä tämän kysellessä kuka Jeesus oikein oli. Tosiasiassa Jeesuksen itsestänsä antama 'hyvä tunnustus' todistaa, kuka hän oli ja myös samalla tekee hänestä ensimmäisen todistajan eli marttyyrin.

Sen tähden kirkon tunnustus on perimmäiseltä olemukseltaan vastaus. Mutta se on uskon vastaus kysymykseen, jonka Jeesus Kristus lihaksi tulleena Jumalan ilmoituksena synnyttää. Kuka hän on? Tätä kysymystä meille ei esitä kukaan muu kuin Jeesus itse. Se koskee kaikkia, jotka kuulevat evankeliumin, niin opetuslapsia kuin kirkkoa ja lähetyskenttiä kaikkina aikoina. Se esitetään niin filosofeille ja historiantutkijoille kuin pienille lapsille, jotka ovat vasta oppineet ristimään kätensä ja laulamaan Jeesukselle "Ystävä sä lapsien." Olkoon vastaus mikä tahansa, kukaan ihminen ei voi kulkea ohi vastaamatta tähän kysymykseen. Kirkon tunnustukset eivät halua olla muuta kuin vastausta tähän samaan kysymykseen. Tämä koskee yksinkertaisia alkukirkon tunnustuslauseita, ekumeenisia uskontunnustuksia ja uskonpuhdistusajan oppitunnustuksia. Kaikki ne tahtovat omalla tavallaan suojata ja turvata erilaisilta vääriltä tulkinnoilta alkuperäisen tunnustuksen: Jeesus on Kristus. Kaikki kirkon tunnustukset ovat siis vastauksia eivätkä mitään inhimilliseen kyselyyn perustuvia kannanottoja Jeesuksen asettamasta kysymyksestä kuka hän on.

"Kenenkä te sanotte minun olevan?" Tämä kysymys on annettu opetuslapsille ryhmänä. Siihen Pietari omasta henkilökohtaisesta vakaumuksestaan vastaa: "Sinä olet Kristus!" Tämän hän sanoi kaikkien muiden puolesta. Sama Pietari sanoi: "Me uskomme ja ymmärrämme, että sinä olet Jumalan Pyhä." Tämä on toinen piirre kirkon tunnustuksessa. Se on aina yhden ihmisen sydämestä nouseva uskon tunnustus. Ja kuitenkin samalla se on monien (huom. 'me') tunnustus, joka ilmaisee kirkon suuren yksimielisyyden.

Apostolinen uskontunnustus (credo) alkaa sanoilla: "Minä uskon..." Nikean tunnustus sen sijaan alkaa sanoilla: "Me uskomme..." Edelinen on kastetunnustus ja jälkimmäinen kirkolliskokousten ja jumalanpalveluksien tunnustus. Molemmat kuuluvat yhteen. Miten sitten Pietari uskalsi muilta kysymättä vastata muiden puolesta? Miten suuri luterilainen opettaja Philip Melanchthon uskaltaa aloittaa laatimansa luterilaisen kirkon päätunnustuksen Augsburgin tunnustuksen sanoilla: "Seurakuntamme opettavat suuren yksimielisyyden vallitessa..." ilman mitään kirkolliskokouksen päätöstä tästä suuresta yksimielisyydestä? Miten luterilaisten Tunnustuskirjojen usein käyttämä muotoilu 'me uskomme, opetamme ja tunnustamme', on aina saanut niin voimakkaan vastaanoton? Kaikkia uskontunnustuksia ei ole samalla tavoin otettu vastaan, sillä vain muutama vanha uskontunnustus on hyväksytty kirkossa. Mutta missä näin tapahtui, siellä löytyi varma vakuus siitä, että tämä kirkon suuri 'Me' eli koko oikeauskoisen kirkon ääni todella puhui.

Tämä rinnakkain asettelu ja vuorovaikutus minä- ja me-ilmaisujen välillä käy yksilökeskeisesti ajattelevan nykyihmisen ymmärryksen yli. Me modernit protestantit ajattelemme, että uskontunnustukset syntyvät siten, että suuri joukko yksilöitä kokoontuu yhteen ja he muotoilevat tunnustuksen, joka on kutistettu uskonsisällöltään sellaiseen minimiin, johon kaikki voivat yhtyä. Tähän tapaan syntyykin moderneja 'uskontunnustuksia', jotka kuitenkin tosiasiassa ovat vain jonkin uskonnollisen organisaation periaatepykäliä.

Kirkon tunnustuksella on toisenlainen alkuperä. "Ei liha eikä veri ole sitä sinulle ilmoittanut vaan minun Isäni, joka on taivaissa." Tämä oli Jeesuksen vastaus Pietarin tunnustukseen. Paavali taas lausuu: "...ettei kukaan voi sanoa: 'Jeesus olkoon Herra' paitsi Pyhässä Hengessä." (1.Kor.12:3) Ortodoksisen kirkon liturgiassa johdantolauseessa uskontunnustukseen sanotaan: "Rakastakaamme toisiamme, että voisimme yksimielisesti ja yhdessä suusta ylistää Isää ja Poikaa ja Pyhää Henkeä." Luther puolestaan opettaa katekismuksessaan: "Uskon, etten voi omasta voimastani enkä järjestäni uskoa Herraan Jeesukseen Kristuksen enkä tulla hänen luokseen, vaan Pyhä Henki on kutsunut minut evankeliumin sanalla. ... samalla tavoin hän kutsuu, kokoaa, valaisee ja pyhittää ja Jeesuksen Kristuksen yhteydessä varjelee koko kristikunnan ainoassa oikeassa uskossa." Todellisesti uskoa ja tunnustaa on yksi ja sama asia niin yksittäisen kristityn kuin koko kirkon kohdalla. Molemmissa on kyse Pyhän Hengen työstä. Juuri tämä on Kristuksen kirkon salattu yksimielisyys. Tässä merkityksessä evankeliumiin vastauksen antava tunnustus on Pyhän Hengen kokoaman ja luoman kirkon eli pyhien yhteisön vastaus.

Tunnustuksen tehtävä

Jos ymmärrämme tunnustuksen edellä kuvatulla tavalla, sillä on kaksi tehtävää. Tunnustuksen tehtävät ovat yhtäältä koota ja toisaalta erottaa. Jälkimmäisen tarkoitus, joka useimmin on tapetilla, on harhan poissulkeminen kirkosta. Mutta se on vain vastakappale tunnustuksen kokoamistehtävälle. Kirkko kokoontuu tunnustuksensa äärelle! Tätä usein arvostellaan sanomalla, että näin tunnustus saa liikaa painoarvoa, sillä todellinen kirkkohan kokoontuu Raamatun eikä tunnustuksen äärelle. Tottakai kirkko kokoontuukin Raamatun äärelle, mutta oikein ymmärretyn Raamatun äärelle! Kaikilla kirkoillahan on sama Raamattu - myös harhaoppisilla. Mutta vastaamalla evankeliumiin sisältyvään kysymykseen Jeesuksesta, tunnustus tuo esille oikean ymmärryksen Raamatusta ja asettaa tunnustuksen samasta Raamatun (väärin)käyttämisestä nousevaa harhaoppista tulkintaa vastaan.

Apostolisen ajan kirkko ymmärsi oikein Vanhan testamentin nähdessään Jeesuksen luvattuna Kristuksena, Messiaana. "Sillä juutalaiset olivat jo sopineet keskenään, että se, joka tunnusti hänet Kristukseksi, oli erotettava synagoogasta." (Joh.9:22). Viimeistään siinä vaiheessa, kun alkukirkko ja Paavalin seurakunnat laajensivat tunnustuksensa 'Jeesus Kristus on Herra (Kyrios)', kävi ilmeiseksi, ettei tämän tunnustuksen kanssa enää ollut tilaa synagogassa. Kyrios on se termi, jolla Jumala ilmoitti itsensä. Sillä sana kyrios merkitsi kreikankielisessä Vanhassa testamentissa sitä, mikä hepreankielisenä tarkoitti Jumalaa. Näin kirkko joutui erilleen synagogasta ja samalla myös hellenistisistä mysteeriuskonnoista ja niiden jumaluuksista (kyrioi). Tämä merkitsi myös irrottautumista Rooman valtakunnan keisarikultista (kyrios Kaisar).

Ensimmäisen vuosisadan lopulla salaoppeihin, väärennettyihin pyhiin kirjoituksiin ja Raamatun tekstin hylkäämiseen perustuva harhaliike gnostilaisuus soluttautui kirkkoon ja valtasi kristikunnasta mahdollisesti jopa enemmistöaseman, esimerkiksi Egyptin ja Syyrian. Tämän pakanuuden muodon edustajat väittivät sen olevan kristinuskon puhtaampi ja henkistyneempi muoto. Tällöin oikeauskoinen kirkko kerääntyi tunnustuksensa ympärille ja tunnusti Pojan todellisen lihaantulon eli inkarnaation. Juuri 'rakkauden apostoli' Johannes käytti tätä tunnustusta sulkeakseen pois mainitun harhaopin kirkosta. Varmastikin nämä gnostilaiset opettajat uskoivat Jeesukseen ja halusivat osoittaa hänelle mitä suurinta arvonantoa kieltämällä Jeesuksen ruumiin lihallisen todellisuuden. Johannes kuitenkin nimitti näitä vääriksi profeetoiksi ja jopa antikristuksiksi sekä kielsi kristittyjä edes toivottamasta heitä tervetulleiksi (1.Joh.4:1-3; 2.Joh.7). Näin voisimme jatkaa oppihistoriaa eteenpäin. Oikean kirkon kokoaminen ja harhan torjuminen on ollut kaikkien vanhan kirkon ja uskonpuhdistuksen ajan suurten opillisten julistusten päämääränä.

Synnin valtaamassa maailmassa totuuden ja valheen erottaminen ei ole helppoa ja sitä vaikeampaa se on mitä suuremmasta totuudesta on kyse. Kuka aikoinaan Jerusalemissa pystyi tunnistamaan oikean Jumalan lähettämän profeetan? Oliko oikea profeetta Jeremia, joko yksin vastoin kaikkia ennusti kaupungin tuhoa, vai monet profeetat, jotka julistivat kaupungin ihmeellistä vapautumista? Oli kyse uskosta, väärästä uskosta niin kutsuttuun 'Jumalan sanaan' ja oikeasta uskosta aitoon Jumalan sanaan. Oikean Jumalan sanan tunnistaminen ja sen uskon kautta hyväksyminen on Uuden testamentin mukaan Pyhän Hengen lahja. Raamatun oikea ymmärtäminen on Pyhän Hengen työ. Sillä tässä maailmassa, jossa 'Valheen Isä' pyrkii pettämään ihmiset, jopa Jumalan sana joutuu väärien tulkintojen kohteeksi. Sen tähden kirkko lakkaamatta rukoilee, että Herra pitäisi kirkkonsa kestävänä sanassa ja totuudessa. Se tietää, ettei se pyydä sitä turhaan. Sillä eräs toinen myös rukoilee kirkon kanssa ja sen puolesta. Hän on armollinen Ylipappimme, joka viimeisenä iltana ennen kuolemaansa ei rukoillut kirkkonsa puolesta ainoastaan sitä, että 'he olisivat yhtä', vaan myös sitä, että 'he olisivat yhtä totuudessa'! "Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus." (Joh.17:17) Huolimatta ihmisten häilyväisyydestä ja kristittyjen alituisesta vaarasta joutua harhaan, tämän rukouksen varassa ja ainoastaan sen varassa säilyy varmuutemme siitä, ettei kirkko voi kadottaa totuutta, jos se pysyy Raamatun sanassa ja tunnustaa yksin sen ohjenuorakseen.

Tunnustus ja Raamattu

Kirkon historiasta on löydettävissä kohtalokkaita esimerkkejä siitä, mitä tapahtuu, kun Raamatun rinnalle otetaan jokin toinen ilmoituksen lähde. Rooman kirkko päätti Trenton kirkolliskokouksessa (1545-1563) asettaa kirkon tradition Raamatun kanssa yhtäläiseksi ilmoituslähteeksi. Tämä käynnisti kehityksen, jota voidaan parhaiten seurata mariologian (oppi Mariasta) kohdalla. Ensiksi syntyi oppi Marian tahrattomasta sikiämisestä, mikä johti Marian tahrattoman sydämen kulttiin. Sitten vuorossa on ollut oppi Marian ruumiillisesta taivaaseenottamisesta ja seuraavaksi on luvassa oppi Mariasta armon välittäjänä (mediatrix). Jossain paikoin Mariakultti on saanut puoliksi, jollei kokonaan pakanallisen luonteen, jota on vaikea erottaa ikivanhasta suuren äitimaa-jumaluuden palvonnasta. Mikä kehitys onkaan tapahtunut!

Protestanteilla ei ole kuitenkaan mitään aihetta röyhistelyyn. Onhan kristikunnassa olemassa käsite solidaarisuus. Me kärsimme Rooman synneistä kuten se meidän. Voimme vain murheella ja rukouksen hengellä seurata tapahtunutta ja pyytää, että pysyisimme kestävinä Raamatun sanassa. Meidän tehtävämme on paneutua syvemmälle Raamattuun myös mariologian kohdalla, kuten Luther niin ihanasti teki kirjassaan Marian ylistyslaulu.

Tämänkin valossa on mieletöntä ja epäoikeutettua väittää, että luterilaiset pitäisivät tunnustusta korkeammassa asemassa kuin Raamattua. Tämän syytöksen selitetään johtuvan siitä, että luterilaisille Raamattu ei ole seitsemällä sinetillä suljettu kirja, vaan se voidaan selvästi ymmärtää vanhurskauttamisopin valossa, jonka varassa kirkko seisoo tai kaatuu. Luterilaiset isät ovatkin opettaneet, että Raamattu selittää itse itseään (sui ipsius interpres) niille, jotka sitä lukevat ja kuulevat Pyhän Hengen voimassa. Tässä merkityksessä Raamattu todella on selvä ja ymmärrettävä. Siksi kirkon tunnustuskin on olemassa. Siten se olemassaolollaan ilmaisee oikean raamattukäsityksen. Luterilainen kirkko pitää tunnustustansa, jonka perusteella se arvioi kaikkea opetusta ja tekee opilliset päätöksensä selviin raamatunkohtiin nojautuen, ei tyhjentävänä mutta oikeana Raamatun selityksenä. Tunnustus voidaan kyseenalaistaa vain siinä tapauksessa, että pystytään osoittamaan sen edustama opetus Raamatusta vääräksi.

Luterilaisen ja reformoidun kirkon käsitykset poikkeavat jyrkästi toisistaan niin tunnustuksen sisällöstä kuin myös sen olemuksesta. Maineikas reformoitu teologi Karl Barth korosti, että tunnustuksen merkitys on aikasidonnainen ja paikallisesti rajoittunut. Tämä näkyykin siinä, että reformoidulla kirkolla on useita tunnustuksia (Heidelbergin, Gallian, Skotlannin, Sveitsin tunnustukset), joita käytetään eri maissa. Augsburgin tunnustus on sen sijaan maailman kaikkia luterilaisia sitovia. Onko tällainen tunnustuskäsitys luterilainen 'hybris' vai onko sen takana vakaumus, että Raamatun opetukset ovat samat kaikille ihmisille kaikkina aikoina kaikissa paikoissa? Jos pastorit velvoitetaan sitoutumaan ainoastaan Raamattuun, kuten monissa reformoiduissa kirkossa tehdään ja äärimmäistapauksessa jätetään kunkin pastorin päätäntävaltaan, opettaako tämä unitarismia eli kolmiyhteisen Jumalan kieltämistä vai kolminaisuusoppia, tämäkö on Raamatun oikeaa arvostamista? Kirkon historia epäämättömästi osoittaa, että siellä, missä tunnustuksen auktoriteetti Raamatun oikeana selityksenä on vähentynyt, siellä myös Raamatun auktoriteetti syrjäytetään. Raamattu on luterilaisen käsityksen mukaan ohjeellinen ohje (norma normans) ja tunnustus ohjeenalainen ohje (norma normata). Tässä mielessä luterilaisessa kirkossa tunnustuksen auktoriteetti ei ole vähempi kuin Pyhän Raamatun, joka selittää itse itseään. Tämä erottaa meidät reformoidusta tunnustuskäsityksestä, joiden teologiaa ohjaa filosofia, vanhaliberaali idealismi jne.), koska siinä tunnustus on kirkkoa sitova, sikäli kuin (quatenus) se on yhtäpitävä Raamatun kanssa. Luterilaiset pastorit ovat sen sijaan velvoitetut pitämään tunnustuksestansa kiinni, "koska (quia) sen sisältö on saatu Jumalan sanasta ja koska se lujasti ja tukevasti nojautuu Jumalan sanaan." (Yksimielisyyden ohje) Tämä 'koska' edellyttää vakaata uskoa Pyhään Raamattuun ja sen selkeyteen.

Luterilainen kirkko haluaa seistä jatkumossa halki kaikkien aikojen kulkevan kirkon kanssa. Lutherin kirkko oli sama kuin kirkkoisä Athanasiuksen, ja luterilainen kirkko - mikäli se ei ole luopunut perinnöstään - on sama kuin Augsburgin tunnustuksen kirkko. Sen tähden emme voi hyväksyä Karl Barthin tavoin aika- ja paikkasidonnaista tunnustuskäsitystä. Luterilaiset Tunnustuskirjathan alkavat juuri vanhan kirkon (apostolisella, Nikean ja Athanasiuksen) uskontunnustuksilla. Sen tähden kirkkomme paimenet on velvoitettu pitäytymään Tunnustuskirjoissa ilmaistuihin opillisiin päätöksiin. Tämä ei tarkoita sitoutumista Tunnustuskirjojen kaikkien raamatunkohtien yksityiskohtaisiin selityksiin vaan sen oppiin, koska uskomme järkähtämättömästi, että se on johdettu Jumalan sanasta ja se lujasti ja tukevasti nojautuu siihen.

Siten tunnustus ei ainoastaan yhdistä nykyistä sukupolvea vaan myös kaikkina aikoina olemassa olleen oikeaoppisen kirkon. Emme ole siis yhdistyneet ja ole kirkollisessa yhteydessä sekä todellisessa uskon yksimielisyydessä vain tällä hetkellä elävien kanssa, vaan myös niiden kanssa, jotka ovat tunnustaneet oikean uskon meitä ennen ja tunnustavat meidän jälkeemme, so. kaikki pyhät kirkon alusta viimeiseen päivään saakka. Tämä uskon ja tunnustuksen yhteys ja ykseys ulottuu myös maan päällä taistelevan kirkon tunnustajien (ecclesia militans) ja riemuitsevan kirkon (ecclesia triumphans) välille taivaassa, jossa tunnustus saa yksinomaan Kristuksen ja Jumalan ylistyksen muodon. Tämä on luterilaisen tunnustuksen syvin merkitys.

Tunnustuksen lopunajallinen ulottuvuus

...

... Uskomme alkaja on myös sen päättäjä (1. Tim.6:12; Hepr.3:1) ... (Matti.10:32; Ilm.3:5) Kristuksen tunnustaminen ei ole lähtöisin ihmisen omasta ymmärryksestä, kuten käy ilmi ensimmäiselle tunnustajalle, Pietarille, lausutuista sanoista: "Autuas olet sinä..." (Matt 16:17) Maanpäällisen rukouksen lisäksi Herramme Kristus rukoilee jatkuvasti puolestamme Isän edessä taivaassa. (Joh.17) Kyseessä ei ole siis ainoastaan kirkon tunnustus maan päällä vaan myös kirkon Herran tunnustus meistä taivaassa . . . //



Aamutähti-vihkosen on Herman Sassen artikkelista (1949) kääntänyt (lyhentäen ja muokaten) Juhana Pohjola

Pohtija kirjoitti:

Olemme aika lailla erilaisella kannalla asioihin (itse olen 'tunnustuksellinen' ja sinä olet enemmänkin yhteiskristillisyyttä edustava, jos ymmärsin oikein). Emme varmastikaan pääse yksimielisyyteen mielipiteissämme (eikä väittelyä varmasti kannata harrastaa). Ajattelin silti kirjoittaa vielä ajatuksiani tunnustuksiin liittyen, jos ne vain tuntuvat kiinnostavilta miettiä, puhummehan nyt luterilaisuudesta.

Mielestäni tunnustus on melkeinpä elintärkeä kristillisyydessä, koska niin monet opettavat Raamatusta monenlaisia asioita. Pitäisi sitoutua joihinkin asioihin. Tunnustuksissa on ilmaistu ytimekkäästi niitä asioita, joihin uskotaan, ja lisäksi esim. lut. tunnustuskirjoissa kantoja selitetään, Raamatun jakeisiin vedoten, että miksi niin ja niin ajatellaan. Ne tahtovat olla yksin ja ainoastaan Raamatullisia ("Yksin Raamattu"-periaatteen mukaisesti). (Eli esim. lut tunnustuksessa vedotaan nimenomaan Raamatun jakeisiin. Tunnustuskirjoissa ilmaistaan mielestäni asioita niin, että asioita on helpompi ymmärtää. Ja ne ovat hengellistä luettavaa!)

Tunnustuksesta voisin mainita vielä seuraavaa (tai mainostaisin yhtä vihkosta).

Aamutähti-vihkonen: "Kenen te sanotte minun olevan, mitä tunnustuksella tarkoitetaan kirkossa?
(Vihkosessa oleva kuva on (mielestäni) hieman rajun näköinen, mutta teksti on mielestäni oikein hyvää.)
Tilattavissa ilmaiseksi osoitteesta:
http://www.luthersaatio.com

Mainostaisin siis tuota vihkosta (jos aihepiiri kiinnostaa).
Tässä olisi jonkin verran kohtia vihkosesta:


// Evankelis-luterilainen kirkko on sanan varsinaisessa merkityksessä tunnustuksellinen kirkko. Se lakkaa olemasta luterilainen uskonpuhdistuksen kirkko silloin, kun se ei enää ole luterilaisen tunnustuksen kirkko. Tämän tosiasian monet luterilaisuuden vastustajat näkevät meitä paremmin. Pyrimmehän me usein pyyhkimään meihin isketyn 'tunnustuksellisuuden' leiman otsastamme ja yritämme vakuutella, ettemme loppujen lopuksi niin mahdottomia olekaan. Voisimme luetella sivun verran nimityksiä, joilla tunnustuksellisia luterilaisia on nimitetty. Tahdomme kuitenkin olla kirkko, joka ottaa vakavasti ja todesta isiemme laatiman tunnustuksen ja uskallamme velvoittaa paimenemme pitäytymään siihen, koska (quia) se on yhtäpitävä Jumalan sanan eli Pyhän Raamatun kanssa.

Tunnustuksellisuudella, tunnustususkollisuudella ja tunnustuskirkollisuudella tarkoitetaan siis sellaista uskonnäkemystä ja teologista linjaa, jossa uskonpuhdistuksen luterilainen perintö nähdään ajankohtaisena ja halutaan pitää lyhentämättömänä voimassa. (Toim. huom)

Nykyään olemme saaneet tottua siihen, että tunnustuksellista luterilaisuutta arvostellaan suorastaan raivokkaasti. Tämä yltyy paikoitellen sellaisiin mittasuhteisiin, että joudumme vakavasti pohtimaan, onko kyse enää vain inhimillisestä vastustuksesta vai ovatko niiden takana suuremmat voimat. Jos haluamme ymmärtää mistä on kyse, meidän on paneuduttava tunnustuksen olemukseen ja sen merkitykseen kirkossa.

Tunnustuksen olemus

Luonnollisesti Uusi testamentti on kirkon tunnustuksen tutkistelussa paras opas ensinnäkin siksi, koska se on tunnustuksen ainoa perusta ja toiseksi koska se sisältää käytännöllisen opastuksen tunnustuksen merkityksestä. Olennaisen tärkeää on haita seuraava tosiseikka. Uuden testamentin käyttämillä sanoilla tunnustamisesta (lat. confiteri, kreik. homologein ja exhomologeisthai) on useita merkityksiä, jotka kuitenkin pohjimmiltaan liittyvät toisiinsa. Ensinnäkin kyse on syntien tunnustamisesta (J. Joh. 1:9; Matt.3:6; Jaak.5:16). Toiseksi sana merkitsee uskon tunnustamista (Matt.10:32; Joh.9:22; Room.10:9; 1.Joh.2:23; 4:2; Fil.2:11; 2.Kor.9:1; Hepr.3:1; 4:14;). Kolmanneksi tunnustamisella tarkoitetaan Jumalan ylistämistä (Matt.11:25; Room.14:11).

Kirkossa tämä kolmenlainen tunnustaminen kuuluu erottamattomasti yhteen.

...

Taivaassa tunnustus on yksinomaan ylistystä (Fil.2:11, vrt. myös Ilmestyskirjan hymnit). Taivaassa ei ole harhaoppeja eikä virheitä. Silloin ihmisiä väärään uskoon ja epäuskoon johtava Antikristus on vihdoin kukistettu. Maan päällä kuitenkin Jumalan ylistys sisältää aina uskon tunnustamisen sekä tämän uskon opillisen sisällön julkituomisen. Nämä opinkohdat ovat tosia! Syntyi Neitsyt Mariasta, ... on samaa olemusta kuin Isä." Tällaisia lauseita ei oikeastaan voida rukoilla tai laulaa, ellei haluta uskoa niitä todeksi. Mainittu ulkokohtaisuus on vakava oire uskonpuhdistuksen kirkon ja sen sanoman heikkenemisestä. Ei ole olemassa kirkkoa ilman todellista tunnustusta, jonka se ottaa elämää kantavana totuutena. Liturgia juuri on tällaisen tunnustuksen luonnollinen seuraus. Osuvasti onkin esitetty, että sanontaa 'miten rukoilet, siten uskot' (lex supplicandi lex credendi) ei ainoastaan voi, vaan se on pakko myös kääntää toisin päin. Yhtä varmaa kuin se, että kirkon historiassa oppi, dogma on yleensä ensin rukoiltu ja vasta sitten määritelty opinkohdiksi, samoin alkukirkossa uskon tunnustaminen edelsi liturgian muovautumista.

Tunnustuksen alkuperä

Miten sitten uskontunnustukset Kristuksen kirkossa Uuden testamentin mukaan syntyivät? Halusivatko oppineet teologit antaa lennokkaan ajatustyön seurauksena metafyysisiä määritelmiä tai teologisia muotoiluja? Pyrkivätkö he mieluummin sanoin selittämään sanoinkuvaamatonta salaisuutta Kristuksen persoonasta kuin että olisivat tyytyneet olemaan hänen yksinkertaisia seuraajiaan? Kokoontuivatko opetuslapset nykyaikaisten teologisten konferenssien tavoin muotoileman sellaisia opillisia sovitteluratkaisuja, joissa erilaiset teologiset näkemykset saataisiin lutviutumaan toisiinsa? Oliko heidän tarkoituksenaan luoda liturginen kaava? Tällaisesta ei suinkaan ollut kysymys.

Uskontunnustukset eivät ole syntyneet ihmisten aloitteesta, vaan Kirkon Herran tahtomina ja synnyttäminä. Jeesus itse kysyi opetuslapsiltaan: "Kenen ihmiset sanovat Ihmisen Pojan olevan?" (Matt.16;22:42). Tämän kysymyksen perusteella Jeesus itse on synnyttänyt uskontunnustukset ja siten myös perustan koko kristilliselle dogmalle. Paavalihan mainitsee (1.Tim.6:13) Jeesuksesta, "joka Pontius Pilatuksen edessä todisti, tunnustaen hyvän tunnustuksen..." Tässä ei ole kysymys tunnustamisesta pelkkänä myöntymisenä tuomarin edessä tämän kysellessä kuka Jeesus oikein oli. Tosiasiassa Jeesuksen itsestänsä antama 'hyvä tunnustus' todistaa, kuka hän oli ja myös samalla tekee hänestä ensimmäisen todistajan eli marttyyrin.

Sen tähden kirkon tunnustus on perimmäiseltä olemukseltaan vastaus. Mutta se on uskon vastaus kysymykseen, jonka Jeesus Kristus lihaksi tulleena Jumalan ilmoituksena synnyttää. Kuka hän on? Tätä kysymystä meille ei esitä kukaan muu kuin Jeesus itse. Se koskee kaikkia, jotka kuulevat evankeliumin, niin opetuslapsia kuin kirkkoa ja lähetyskenttiä kaikkina aikoina. Se esitetään niin filosofeille ja historiantutkijoille kuin pienille lapsille, jotka ovat vasta oppineet ristimään kätensä ja laulamaan Jeesukselle "Ystävä sä lapsien." Olkoon vastaus mikä tahansa, kukaan ihminen ei voi kulkea ohi vastaamatta tähän kysymykseen. Kirkon tunnustukset eivät halua olla muuta kuin vastausta tähän samaan kysymykseen. Tämä koskee yksinkertaisia alkukirkon tunnustuslauseita, ekumeenisia uskontunnustuksia ja uskonpuhdistusajan oppitunnustuksia. Kaikki ne tahtovat omalla tavallaan suojata ja turvata erilaisilta vääriltä tulkinnoilta alkuperäisen tunnustuksen: Jeesus on Kristus. Kaikki kirkon tunnustukset ovat siis vastauksia eivätkä mitään inhimilliseen kyselyyn perustuvia kannanottoja Jeesuksen asettamasta kysymyksestä kuka hän on.

"Kenenkä te sanotte minun olevan?" Tämä kysymys on annettu opetuslapsille ryhmänä. Siihen Pietari omasta henkilökohtaisesta vakaumuksestaan vastaa: "Sinä olet Kristus!" Tämän hän sanoi kaikkien muiden puolesta. Sama Pietari sanoi: "Me uskomme ja ymmärrämme, että sinä olet Jumalan Pyhä." Tämä on toinen piirre kirkon tunnustuksessa. Se on aina yhden ihmisen sydämestä nouseva uskon tunnustus. Ja kuitenkin samalla se on monien (huom. 'me') tunnustus, joka ilmaisee kirkon suuren yksimielisyyden.

Apostolinen uskontunnustus (credo) alkaa sanoilla: "Minä uskon..." Nikean tunnustus sen sijaan alkaa sanoilla: "Me uskomme..." Edelinen on kastetunnustus ja jälkimmäinen kirkolliskokousten ja jumalanpalveluksien tunnustus. Molemmat kuuluvat yhteen. Miten sitten Pietari uskalsi muilta kysymättä vastata muiden puolesta? Miten suuri luterilainen opettaja Philip Melanchthon uskaltaa aloittaa laatimansa luterilaisen kirkon päätunnustuksen Augsburgin tunnustuksen sanoilla: "Seurakuntamme opettavat suuren yksimielisyyden vallitessa..." ilman mitään kirkolliskokouksen päätöstä tästä suuresta yksimielisyydestä? Miten luterilaisten Tunnustuskirjojen usein käyttämä muotoilu 'me uskomme, opetamme ja tunnustamme', on aina saanut niin voimakkaan vastaanoton? Kaikkia uskontunnustuksia ei ole samalla tavoin otettu vastaan, sillä vain muutama vanha uskontunnustus on hyväksytty kirkossa. Mutta missä näin tapahtui, siellä löytyi varma vakuus siitä, että tämä kirkon suuri 'Me' eli koko oikeauskoisen kirkon ääni todella puhui.

Tämä rinnakkain asettelu ja vuorovaikutus minä- ja me-ilmaisujen välillä käy yksilökeskeisesti ajattelevan nykyihmisen ymmärryksen yli. Me modernit protestantit ajattelemme, että uskontunnustukset syntyvät siten, että suuri joukko yksilöitä kokoontuu yhteen ja he muotoilevat tunnustuksen, joka on kutistettu uskonsisällöltään sellaiseen minimiin, johon kaikki voivat yhtyä. Tähän tapaan syntyykin moderneja 'uskontunnustuksia', jotka kuitenkin tosiasiassa ovat vain jonkin uskonnollisen organisaation periaatepykäliä.

Kirkon tunnustuksella on toisenlainen alkuperä. "Ei liha eikä veri ole sitä sinulle ilmoittanut vaan minun Isäni, joka on taivaissa." Tämä oli Jeesuksen vastaus Pietarin tunnustukseen. Paavali taas lausuu: "...ettei kukaan voi sanoa: 'Jeesus olkoon Herra' paitsi Pyhässä Hengessä." (1.Kor.12:3) Ortodoksisen kirkon liturgiassa johdantolauseessa uskontunnustukseen sanotaan: "Rakastakaamme toisiamme, että voisimme yksimielisesti ja yhdessä suusta ylistää Isää ja Poikaa ja Pyhää Henkeä." Luther puolestaan opettaa katekismuksessaan: "Uskon, etten voi omasta voimastani enkä järjestäni uskoa Herraan Jeesukseen Kristuksen enkä tulla hänen luokseen, vaan Pyhä Henki on kutsunut minut evankeliumin sanalla. ... samalla tavoin hän kutsuu, kokoaa, valaisee ja pyhittää ja Jeesuksen Kristuksen yhteydessä varjelee koko kristikunnan ainoassa oikeassa uskossa." Todellisesti uskoa ja tunnustaa on yksi ja sama asia niin yksittäisen kristityn kuin koko kirkon kohdalla. Molemmissa on kyse Pyhän Hengen työstä. Juuri tämä on Kristuksen kirkon salattu yksimielisyys. Tässä merkityksessä evankeliumiin vastauksen antava tunnustus on Pyhän Hengen kokoaman ja luoman kirkon eli pyhien yhteisön vastaus.

Tunnustuksen tehtävä

Jos ymmärrämme tunnustuksen edellä kuvatulla tavalla, sillä on kaksi tehtävää. Tunnustuksen tehtävät ovat yhtäältä koota ja toisaalta erottaa. Jälkimmäisen tarkoitus, joka useimmin on tapetilla, on harhan poissulkeminen kirkosta. Mutta se on vain vastakappale tunnustuksen kokoamistehtävälle. Kirkko kokoontuu tunnustuksensa äärelle! Tätä usein arvostellaan sanomalla, että näin tunnustus saa liikaa painoarvoa, sillä todellinen kirkkohan kokoontuu Raamatun eikä tunnustuksen äärelle. Tottakai kirkko kokoontuukin Raamatun äärelle, mutta oikein ymmärretyn Raamatun äärelle! Kaikilla kirkoillahan on sama Raamattu - myös harhaoppisilla. Mutta vastaamalla evankeliumiin sisältyvään kysymykseen Jeesuksesta, tunnustus tuo esille oikean ymmärryksen Raamatusta ja asettaa tunnustuksen samasta Raamatun (väärin)käyttämisestä nousevaa harhaoppista tulkintaa vastaan.

Apostolisen ajan kirkko ymmärsi oikein Vanhan testamentin nähdessään Jeesuksen luvattuna Kristuksena, Messiaana. "Sillä juutalaiset olivat jo sopineet keskenään, että se, joka tunnusti hänet Kristukseksi, oli erotettava synagoogasta." (Joh.9:22). Viimeistään siinä vaiheessa, kun alkukirkko ja Paavalin seurakunnat laajensivat tunnustuksensa 'Jeesus Kristus on Herra (Kyrios)', kävi ilmeiseksi, ettei tämän tunnustuksen kanssa enää ollut tilaa synagogassa. Kyrios on se termi, jolla Jumala ilmoitti itsensä. Sillä sana kyrios merkitsi kreikankielisessä Vanhassa testamentissa sitä, mikä hepreankielisenä tarkoitti Jumalaa. Näin kirkko joutui erilleen synagogasta ja samalla myös hellenistisistä mysteeriuskonnoista ja niiden jumaluuksista (kyrioi). Tämä merkitsi myös irrottautumista Rooman valtakunnan keisarikultista (kyrios Kaisar).

Ensimmäisen vuosisadan lopulla salaoppeihin, väärennettyihin pyhiin kirjoituksiin ja Raamatun tekstin hylkäämiseen perustuva harhaliike gnostilaisuus soluttautui kirkkoon ja valtasi kristikunnasta mahdollisesti jopa enemmistöaseman, esimerkiksi Egyptin ja Syyrian. Tämän pakanuuden muodon edustajat väittivät sen olevan kristinuskon puhtaampi ja henkistyneempi muoto. Tällöin oikeauskoinen kirkko kerääntyi tunnustuksensa ympärille ja tunnusti Pojan todellisen lihaantulon eli inkarnaation. Juuri 'rakkauden apostoli' Johannes käytti tätä tunnustusta sulkeakseen pois mainitun harhaopin kirkosta. Varmastikin nämä gnostilaiset opettajat uskoivat Jeesukseen ja halusivat osoittaa hänelle mitä suurinta arvonantoa kieltämällä Jeesuksen ruumiin lihallisen todellisuuden. Johannes kuitenkin nimitti näitä vääriksi profeetoiksi ja jopa antikristuksiksi sekä kielsi kristittyjä edes toivottamasta heitä tervetulleiksi (1.Joh.4:1-3; 2.Joh.7). Näin voisimme jatkaa oppihistoriaa eteenpäin. Oikean kirkon kokoaminen ja harhan torjuminen on ollut kaikkien vanhan kirkon ja uskonpuhdistuksen ajan suurten opillisten julistusten päämääränä.

Synnin valtaamassa maailmassa totuuden ja valheen erottaminen ei ole helppoa ja sitä vaikeampaa se on mitä suuremmasta totuudesta on kyse. Kuka aikoinaan Jerusalemissa pystyi tunnistamaan oikean Jumalan lähettämän profeetan? Oliko oikea profeetta Jeremia, joko yksin vastoin kaikkia ennusti kaupungin tuhoa, vai monet profeetat, jotka julistivat kaupungin ihmeellistä vapautumista? Oli kyse uskosta, väärästä uskosta niin kutsuttuun 'Jumalan sanaan' ja oikeasta uskosta aitoon Jumalan sanaan. Oikean Jumalan sanan tunnistaminen ja sen uskon kautta hyväksyminen on Uuden testamentin mukaan Pyhän Hengen lahja. Raamatun oikea ymmärtäminen on Pyhän Hengen työ. Sillä tässä maailmassa, jossa 'Valheen Isä' pyrkii pettämään ihmiset, jopa Jumalan sana joutuu väärien tulkintojen kohteeksi. Sen tähden kirkko lakkaamatta rukoilee, että Herra pitäisi kirkkonsa kestävänä sanassa ja totuudessa. Se tietää, ettei se pyydä sitä turhaan. Sillä eräs toinen myös rukoilee kirkon kanssa ja sen puolesta. Hän on armollinen Ylipappimme, joka viimeisenä iltana ennen kuolemaansa ei rukoillut kirkkonsa puolesta ainoastaan sitä, että 'he olisivat yhtä', vaan myös sitä, että 'he olisivat yhtä totuudessa'! "Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus." (Joh.17:17) Huolimatta ihmisten häilyväisyydestä ja kristittyjen alituisesta vaarasta joutua harhaan, tämän rukouksen varassa ja ainoastaan sen varassa säilyy varmuutemme siitä, ettei kirkko voi kadottaa totuutta, jos se pysyy Raamatun sanassa ja tunnustaa yksin sen ohjenuorakseen.

Tunnustus ja Raamattu

Kirkon historiasta on löydettävissä kohtalokkaita esimerkkejä siitä, mitä tapahtuu, kun Raamatun rinnalle otetaan jokin toinen ilmoituksen lähde. Rooman kirkko päätti Trenton kirkolliskokouksessa (1545-1563) asettaa kirkon tradition Raamatun kanssa yhtäläiseksi ilmoituslähteeksi. Tämä käynnisti kehityksen, jota voidaan parhaiten seurata mariologian (oppi Mariasta) kohdalla. Ensiksi syntyi oppi Marian tahrattomasta sikiämisestä, mikä johti Marian tahrattoman sydämen kulttiin. Sitten vuorossa on ollut oppi Marian ruumiillisesta taivaaseenottamisesta ja seuraavaksi on luvassa oppi Mariasta armon välittäjänä (mediatrix). Jossain paikoin Mariakultti on saanut puoliksi, jollei kokonaan pakanallisen luonteen, jota on vaikea erottaa ikivanhasta suuren äitimaa-jumaluuden palvonnasta. Mikä kehitys onkaan tapahtunut!

Protestanteilla ei ole kuitenkaan mitään aihetta röyhistelyyn. Onhan kristikunnassa olemassa käsite solidaarisuus. Me kärsimme Rooman synneistä kuten se meidän. Voimme vain murheella ja rukouksen hengellä seurata tapahtunutta ja pyytää, että pysyisimme kestävinä Raamatun sanassa. Meidän tehtävämme on paneutua syvemmälle Raamattuun myös mariologian kohdalla, kuten Luther niin ihanasti teki kirjassaan Marian ylistyslaulu.

Tämänkin valossa on mieletöntä ja epäoikeutettua väittää, että luterilaiset pitäisivät tunnustusta korkeammassa asemassa kuin Raamattua. Tämän syytöksen selitetään johtuvan siitä, että luterilaisille Raamattu ei ole seitsemällä sinetillä suljettu kirja, vaan se voidaan selvästi ymmärtää vanhurskauttamisopin valossa, jonka varassa kirkko seisoo tai kaatuu. Luterilaiset isät ovatkin opettaneet, että Raamattu selittää itse itseään (sui ipsius interpres) niille, jotka sitä lukevat ja kuulevat Pyhän Hengen voimassa. Tässä merkityksessä Raamattu todella on selvä ja ymmärrettävä. Siksi kirkon tunnustuskin on olemassa. Siten se olemassaolollaan ilmaisee oikean raamattukäsityksen. Luterilainen kirkko pitää tunnustustansa, jonka perusteella se arvioi kaikkea opetusta ja tekee opilliset päätöksensä selviin raamatunkohtiin nojautuen, ei tyhjentävänä mutta oikeana Raamatun selityksenä. Tunnustus voidaan kyseenalaistaa vain siinä tapauksessa, että pystytään osoittamaan sen edustama opetus Raamatusta vääräksi.

Luterilaisen ja reformoidun kirkon käsitykset poikkeavat jyrkästi toisistaan niin tunnustuksen sisällöstä kuin myös sen olemuksesta. Maineikas reformoitu teologi Karl Barth korosti, että tunnustuksen merkitys on aikasidonnainen ja paikallisesti rajoittunut. Tämä näkyykin siinä, että reformoidulla kirkolla on useita tunnustuksia (Heidelbergin, Gallian, Skotlannin, Sveitsin tunnustukset), joita käytetään eri maissa. Augsburgin tunnustus on sen sijaan maailman kaikkia luterilaisia sitovia. Onko tällainen tunnustuskäsitys luterilainen 'hybris' vai onko sen takana vakaumus, että Raamatun opetukset ovat samat kaikille ihmisille kaikkina aikoina kaikissa paikoissa? Jos pastorit velvoitetaan sitoutumaan ainoastaan Raamattuun, kuten monissa reformoiduissa kirkossa tehdään ja äärimmäistapauksessa jätetään kunkin pastorin päätäntävaltaan, opettaako tämä unitarismia eli kolmiyhteisen Jumalan kieltämistä vai kolminaisuusoppia, tämäkö on Raamatun oikeaa arvostamista? Kirkon historia epäämättömästi osoittaa, että siellä, missä tunnustuksen auktoriteetti Raamatun oikeana selityksenä on vähentynyt, siellä myös Raamatun auktoriteetti syrjäytetään. Raamattu on luterilaisen käsityksen mukaan ohjeellinen ohje (norma normans) ja tunnustus ohjeenalainen ohje (norma normata). Tässä mielessä luterilaisessa kirkossa tunnustuksen auktoriteetti ei ole vähempi kuin Pyhän Raamatun, joka selittää itse itseään. Tämä erottaa meidät reformoidusta tunnustuskäsityksestä, joiden teologiaa ohjaa filosofia, vanhaliberaali idealismi jne.), koska siinä tunnustus on kirkkoa sitova, sikäli kuin (quatenus) se on yhtäpitävä Raamatun kanssa. Luterilaiset pastorit ovat sen sijaan velvoitetut pitämään tunnustuksestansa kiinni, "koska (quia) sen sisältö on saatu Jumalan sanasta ja koska se lujasti ja tukevasti nojautuu Jumalan sanaan." (Yksimielisyyden ohje) Tämä 'koska' edellyttää vakaata uskoa Pyhään Raamattuun ja sen selkeyteen.

Luterilainen kirkko haluaa seistä jatkumossa halki kaikkien aikojen kulkevan kirkon kanssa. Lutherin kirkko oli sama kuin kirkkoisä Athanasiuksen, ja luterilainen kirkko - mikäli se ei ole luopunut perinnöstään - on sama kuin Augsburgin tunnustuksen kirkko. Sen tähden emme voi hyväksyä Karl Barthin tavoin aika- ja paikkasidonnaista tunnustuskäsitystä. Luterilaiset Tunnustuskirjathan alkavat juuri vanhan kirkon (apostolisella, Nikean ja Athanasiuksen) uskontunnustuksilla. Sen tähden kirkkomme paimenet on velvoitettu pitäytymään Tunnustuskirjoissa ilmaistuihin opillisiin päätöksiin. Tämä ei tarkoita sitoutumista Tunnustuskirjojen kaikkien raamatunkohtien yksityiskohtaisiin selityksiin vaan sen oppiin, koska uskomme järkähtämättömästi, että se on johdettu Jumalan sanasta ja se lujasti ja tukevasti nojautuu siihen.

Siten tunnustus ei ainoastaan yhdistä nykyistä sukupolvea vaan myös kaikkina aikoina olemassa olleen oikeaoppisen kirkon. Emme ole siis yhdistyneet ja ole kirkollisessa yhteydessä sekä todellisessa uskon yksimielisyydessä vain tällä hetkellä elävien kanssa, vaan myös niiden kanssa, jotka ovat tunnustaneet oikean uskon meitä ennen ja tunnustavat meidän jälkeemme, so. kaikki pyhät kirkon alusta viimeiseen päivään saakka. Tämä uskon ja tunnustuksen yhteys ja ykseys ulottuu myös maan päällä taistelevan kirkon tunnustajien (ecclesia militans) ja riemuitsevan kirkon (ecclesia triumphans) välille taivaassa, jossa tunnustus saa yksinomaan Kristuksen ja Jumalan ylistyksen muodon. Tämä on luterilaisen tunnustuksen syvin merkitys.

Tunnustuksen lopunajallinen ulottuvuus

...

... Uskomme alkaja on myös sen päättäjä (1. Tim.6:12; Hepr.3:1) ... (Matti.10:32; Ilm.3:5) Kristuksen tunnustaminen ei ole lähtöisin ihmisen omasta ymmärryksestä, kuten käy ilmi ensimmäiselle tunnustajalle, Pietarille, lausutuista sanoista: "Autuas olet sinä..." (Matt 16:17) Maanpäällisen rukouksen lisäksi Herramme Kristus rukoilee jatkuvasti puolestamme Isän edessä taivaassa. (Joh.17) Kyseessä ei ole siis ainoastaan kirkon tunnustus maan päällä vaan myös kirkon Herran tunnustus meistä taivaassa . . . //



Aamutähti-vihkosen on Herman Sassen artikkelista (1949) kääntänyt (lyhentäen ja muokaten) Juhana Pohjola

Vanhempien motiivit saada vastasyntyneelle imeväiselleen kirkon jäsenyys kirkon epäraamatullisen valelurituaalin kautta on tunnetusti erittäin pakanallinen.

Yhteiskunnallisen syrjinnän pelosta vanhemmat ajattelevat, että valelurituaalin suorittamatta jättäminen aiheuttaisi heidän
"vauvalleen" myöhemmin jotakin vahinkoa, siksi he haluavat suorittaa vauvalleen valelurituaalin.

He tekevät sen yleisen pakanallisen ja lihallisen mielipiteen painostuksesta, koska he ajattelevat, että "kaikkihan niin tekevät ja ettei myöhemmin tulisi jotakin vahinkoa, jos kasteluriittiä ei heti suoritettaisi, ja koskaan ei voi tietää, mitä hyvää siitä voi koitua ja ei kai siitä mitään vahinkoakaan voi olla". Heillä on siis täysin EPÄRAAMATULLISIA taikauskoisia KÄSITYKSIÄ tuosta kirkonepäraamatullisesta valeluriitistä.

Koko niin kutsuttu "lapsikastesakramentti" perustuu siis kokonaan taikauskoisiin ja maagisiin pakanallisiin uskomuksiin. Tuollaiset syyt, jotka ovat perin epäraamatullisia ja taikauskoisia, perustuvat yleiseen pakanalliseen ja primitiiviseen suojelumotiiviin.

Sakramenttikirkko on ylläpitänyt tämän varjolla sakramenttimagiaa läpi vuosisatojen vaikka Raamattu ei sellaista tue. Raamatusta ei löydy 'sakramentti' sanaa. Minkäänlaista sakramenttia ei löydy Raamatusta, mutta mystinen sakramenttikirkkojärjestelmä on pettänyt ihmisiä, että mystisesti sakramentit vaikuttavat taianomaisesti suoritettuina taikatoimituksina ja muodostavat taikakeinon ihmisten "pelastamiseksi, uudesti synnyttämiseksi" jonkinlaisen papin toimittaman maagisen taikatempun kautta, jossa epäraamatullinen "pelastava ja uudestisynnyttävä
maaginen sakramentti" tungetaan ihmiseen.

Tässä epäraamatullisessa sakramenttijärjestelmässä epäraamatulliset sakramentit välittävät "pelastuksen ja uudestisyntymisen" ja ovat vain toimivia ja riippuvaisia pappiensa kautta ja hallinnassa ja heidän suorittaminaan, mistä he myös saavat palkkansa.

Sakramentit tarjoavat pappien käytettäväksi maagisen ja mystisen taikakeinon järjestellä maagisilla taikasakramenttitempuillaan ihmisten "pelastusta ja uudestisyntymistä". Vain papit osaavat ja saavat käyttää taikasakramentteja ja hallitsevat niidenavulla ihmisiä. Papit nojaavat sakramenttikirkkojärjestelmän taikakeinoihin tässä. Sakramenttimagian hallitseva papisto ylläpitää taikatemppujärjestelmää, joka syrjäyttää
persoonallisen Jumala-suhteen sydämen asiana.

Arkkipiispa Jukka Paarma ilmoitti kirkon virallisimman ja tuoreimman kannan Kotimaa-lehdessä toukokuussa 2001, että kun kuulut kirkkoon ja olet lapsikastettu ja konfirmoitu, niin kaikki on hyvin. Tähän täytyy todeta, että kaikki on silloin vain kirkolle hyvin. Nimittäin vaikka lapsikastetta EI löydy Raamatusta, niin lapsikasteen avulla kirkko saa jäsenensä ja kirkollisveron maksajansa.

Miksi lapsikasteoppijärjestelmä vaatii vastasyntyneet pienet lapset, vauvat kasteltaviksi, sillä se ei ole raamatullinen kaste?

Onko kysymys vain ihmisten ottamisesta järjestelmän orjuuteen heti heidän
syntymänsä jälkeen? Sinun on ratkaistava tämä kysymys omassa sydämessäsi.

Kun sinä olit vauva, pieni lapsi, sinut kirkon mukaan kastettiin. Kastettiinko sinut todella vai pirskoteltiinko tai valeltiinko päällesi vain vähän vettä? Kaikki riippuu siitä, kumpaa näkökantaa uskot - Jumalan Sanaa vai ihmisten traditioita? Pidä ihmeessä mielessä Jeesuksen sanat oman aikansa uskonnollisille johtajille:

"Hyvin te kumoatte Jumalan käskyn noudattaaksenne omaa perinnäissääntöänne." Mark. 7:9.

Kirkollisveron kiltisti maksavat pysyvät järjestelmän antaman väärän opetuksen vuoksi järjestelmässä aina kuolemaansa asti. Ja näin koko järjestelmä pysyy pystyssä. Kysymys on siis rahasta.

Jos kirkkojärjestelmä luopuisi lapsikasteesta, niin se romahtaisi, siksi kirkkojärjestelmä ei luovu lapsikasterituaalista. Koska siis kirkkojärjestelmä saa jäsenensä yksinomaan lapsikasteen avulla, ymmärtää jokainen hyvin, että tuo järjestelmä seisoo tai kaatuu
lapsikasteen mukana. Jokaisen on helppo tehdä johtopäätöksensä siitä, koska lapsikastetta kynsin ja hampain pidetään "kirkon pyhänä toimituksena", vaikka sitä ei puolla Raamattu eikä historia alkukristillisenä apostolisena tapana.

Valitettavaa "kirkollisessa lapsikasterituaalissa" on nimenomaan se, että lapsikasteen avulla komistuneet jäsentilastot ovat usein vain kääntymättömien vauvana kasteltujen luetteloita, kun imeväisikäisiä on "valeltu vedellä", siis lue tarkasti: kasteltu.

Kirkon jäsenrekisteriin kuuluvia ei siis ole raamatullisesti kastettu vaan heidät on pakanallisesti kasteltu, koska Raamatussa kaste merkitsee uskoon tulleille Kristuksen omaksi tunnustautumista siten sinetöiden ja vahvistaen opetuslapseutensa Jumalan ja ihmisten edessä.

äiti kirjoitti:

Mistä lapsikaste voi olla kotoisin, jos Raamattu ei sitä ollenkaan tunne?

Tähän saamme vastauksen professori R. M. Petersenin teoksesta "Tanskan pakanuuden ajan historia", sivulta 336:

"Myös pakanuuden aikana oli useitten vanhempien kansanheimojen tapana heti syntymän jälkeen valaa lapsi vedellä eli kuten sitä nimitettiin kastella sitä, jolla se ikäänkuin vihittiin elämälle, otettiin sukuunsa ja pyhitettiin paikkakunnan suojelusjumalille. Tähän rituaaliin liittyi myös nimen antaminen."


Islannin historian kirjoittaja, Jansson toteaa
"Islannin kulta-aika"-teoksessa sivulla 365:

"Heti syntymän jälkeen valeltiin vettä lapsen ylitse ja sille annettiin nimi. Loitsurunoista selviää, että vanhimpana aikana lapsen isä valoi lasta vedellä jaantoi sille nimen."

Ja kun nyt tekee yhteenvedon kaikesta siitä, mitä lähinnä teologit ja papisto koettavat ohi Raamatun sisällyttää kasteeseen, ja lukee edellä olevat tiedemiesten lausunnot pakanallisista toimituksista, niin ei voi olla havaitsematta, mikä läheinen yhteys on lapsikasteella ja pakanallisilla menoilla. Niissä on silmiinpistävä yhdenmukaisuus. Veden
pirskotus/valelu/kasteluriitti vauvojen päälle on pakanallinen pakanoiden pakanariitti.


Vastoin epäraamatullista lapsikastekäytäntöä on
ev.lut.kirkossa ollut toki Raamatun mukaista lapsikasteluopin epäraamatulliseksi osoittamistakin.

Arkkipiispa (ev.lut.kirkossa) Aleksi Lehtonen korosti "Kirkon pyhät toimitukset"-kirjassaan (sivulla 93):

"Lapsikastetta ei missään Uuden Testamentin kohdassa mainita. Suoranaisia todistuksia siitä, että lapsikaste olisi ollut käytännössä alkuseurakunnassa, puuttuu."

Rovasti (ev.lut.kirkossa) Urho Muroma toteaa "Herää Valvomaan" -lehdessä tammikuussa 1932:

"Helvettiä lapsikasteopilla täytetään! ... Raamatussa ei kerrota mitään lapsikasteesta; siis Raamattuun vedoten emme voi siitä asiasta sanoa mitään."

Arkkipiispa (ev.lut.kirkossa) Erkki Kaila toteaa
"Roomalaiskirje"-kirjassaan (sivulla 81):

"Kun muistamme, että alkukristillinen kaste tapahtui upottamalla, niin ymmärrämme, että se jo ulkonaisestikuvasi kuolemista."

Piispa (ev.lut.kirkossa) E. Gulin toteaa teoksessaan "Raamatullinen Tietokirja" (osa II palsta 123):

"UT:n aikana kastamistapana oli upottaa kastettava kokonaan virtaavaan veteen, mikä vertauskuvana ilmensi vanhan ihmisen hukuttamista ja uuden sijalle tulemista."

Kohdassa "KASTE" piispa Gulin korostaa:

"Uusi Testamentti ei missään erityisesti esitä kastetun lapsia. Voipa vielä Paavalin tulkita nimenomaan siten, ettei hän tunne lapsikasteen käyttöä."

Kirkkoisä Tertullianus tunnetaan mitä kiivaimmaksi lapsikasteen vastustajaksi. Jos lapsikastelu olisi ollut yleinen apostoleilta peritty kastekäytäntö, kuinka sitä vielä kaksisataa vuotta myöhemmin olisi
vastustettu? Raamatusta ei sitä löydy eikä Raamatulla voi puolustaa LAPSIKASTETTA!

Ja jos Luther ei sano saaneensa lapsikastetta Jumalalta, vaan paavilta! (Galatalaiskirjeen Selitys sivu 100), niin miksi vielä sinä tahtoisit eksyttää harhaisten ev.lut.piispojen johdolla ihmisiä pakanalliseen lapsikasteluoppiin ja järjestelmään?

Tämä kysymys on oikeutettu! Kysymys tulee esittää
Suomen ev.lut.papeille ja teologeille ja muille
järjestelmän mukaisesti epäraamatullista lapsikastetelua käyttäville, koska he ovat hirvittävässä vastuussa Jumalan ja ihmisten edessä viimeisellä tuomiolla!

Kumpi saa nyt ratkaista suhteesi kastekysymykseen, Raamattu vai ihmismielipiteet?

Muista, että Jumalaa tulee kuulla enemmän kuin ihmisiä! Näin sanoo Raamattu! "Tahtonsa mukaan HÄN synnytti meidät TOTUUDEN SANALLA!" (Jaak.1:18, vrt. Gal. 3:9, 26, Joh. 3:16, Ef. 2:8, 1 Kor. 4:15) EI SIIS KASTEVEDELLÄ! (Joh. 1:12,13) "MUTTA KAIKILLE, JOTKA OTTIVAT HÄNET VASTAAN, HÄN ANTOI OIKEUDEN TULLA JUMALAN LAPSIKSI, NIILLE, JOTKA USKOVAT HÄNEN NIMEENSÄ."

Vanhempien motiivit saada vastasyntyneelle imeväiselleen kirkon jäsenyys kirkon epäraamatullisen valelurituaalin kautta on tunnetusti erittäin pakanallinen.

Yhteiskunnallisen syrjinnän pelosta vanhemmat ajattelevat, että valelurituaalin suorittamatta jättäminen aiheuttaisi heidän
"vauvalleen" myöhemmin jotakin vahinkoa, siksi he haluavat suorittaa vauvalleen valelurituaalin.

He tekevät sen yleisen pakanallisen ja lihallisen mielipiteen painostuksesta, koska he ajattelevat, että "kaikkihan niin tekevät ja ettei myöhemmin tulisi jotakin vahinkoa, jos kasteluriittiä ei heti suoritettaisi, ja koskaan ei voi tietää, mitä hyvää siitä voi koitua ja ei kai siitä mitään vahinkoakaan voi olla". Heillä on siis täysin EPÄRAAMATULLISIA taikauskoisia KÄSITYKSIÄ tuosta kirkonepäraamatullisesta valeluriitistä.

Koko niin kutsuttu "lapsikastesakramentti" perustuu siis kokonaan taikauskoisiin ja maagisiin pakanallisiin uskomuksiin. Tuollaiset syyt, jotka ovat perin epäraamatullisia ja taikauskoisia, perustuvat yleiseen pakanalliseen ja primitiiviseen suojelumotiiviin.

Sakramenttikirkko on ylläpitänyt tämän varjolla sakramenttimagiaa läpi vuosisatojen vaikka Raamattu ei sellaista tue. Raamatusta ei löydy 'sakramentti' sanaa. Minkäänlaista sakramenttia ei löydy Raamatusta, mutta mystinen sakramenttikirkkojärjestelmä on pettänyt ihmisiä, että mystisesti sakramentit vaikuttavat taianomaisesti suoritettuina taikatoimituksina ja muodostavat taikakeinon ihmisten "pelastamiseksi, uudesti synnyttämiseksi" jonkinlaisen papin toimittaman maagisen taikatempun kautta, jossa epäraamatullinen "pelastava ja uudestisynnyttävä
maaginen sakramentti" tungetaan ihmiseen.

Tässä epäraamatullisessa sakramenttijärjestelmässä epäraamatulliset sakramentit välittävät "pelastuksen ja uudestisyntymisen" ja ovat vain toimivia ja riippuvaisia pappiensa kautta ja hallinnassa ja heidän suorittaminaan, mistä he myös saavat palkkansa.

Sakramentit tarjoavat pappien käytettäväksi maagisen ja mystisen taikakeinon järjestellä maagisilla taikasakramenttitempuillaan ihmisten "pelastusta ja uudestisyntymistä". Vain papit osaavat ja saavat käyttää taikasakramentteja ja hallitsevat niidenavulla ihmisiä. Papit nojaavat sakramenttikirkkojärjestelmän taikakeinoihin tässä. Sakramenttimagian hallitseva papisto ylläpitää taikatemppujärjestelmää, joka syrjäyttää
persoonallisen Jumala-suhteen sydämen asiana.

Arkkipiispa Jukka Paarma ilmoitti kirkon virallisimman ja tuoreimman kannan Kotimaa-lehdessä toukokuussa 2001, että kun kuulut kirkkoon ja olet lapsikastettu ja konfirmoitu, niin kaikki on hyvin. Tähän täytyy todeta, että kaikki on silloin vain kirkolle hyvin. Nimittäin vaikka lapsikastetta EI löydy Raamatusta, niin lapsikasteen avulla kirkko saa jäsenensä ja kirkollisveron maksajansa.

Miksi lapsikasteoppijärjestelmä vaatii vastasyntyneet pienet lapset, vauvat kasteltaviksi, sillä se ei ole raamatullinen kaste?

Onko kysymys vain ihmisten ottamisesta järjestelmän orjuuteen heti heidän
syntymänsä jälkeen? Sinun on ratkaistava tämä kysymys omassa sydämessäsi.

Kun sinä olit vauva, pieni lapsi, sinut kirkon mukaan kastettiin. Kastettiinko sinut todella vai pirskoteltiinko tai valeltiinko päällesi vain vähän vettä? Kaikki riippuu siitä, kumpaa näkökantaa uskot - Jumalan Sanaa vai ihmisten traditioita? Pidä ihmeessä mielessä Jeesuksen sanat oman aikansa uskonnollisille johtajille:

"Hyvin te kumoatte Jumalan käskyn noudattaaksenne omaa perinnäissääntöänne." Mark. 7:9.

Kirkollisveron kiltisti maksavat pysyvät järjestelmän antaman väärän opetuksen vuoksi järjestelmässä aina kuolemaansa asti. Ja näin koko järjestelmä pysyy pystyssä. Kysymys on siis rahasta.

Jos kirkkojärjestelmä luopuisi lapsikasteesta, niin se romahtaisi, siksi kirkkojärjestelmä ei luovu lapsikasterituaalista. Koska siis kirkkojärjestelmä saa jäsenensä yksinomaan lapsikasteen avulla, ymmärtää jokainen hyvin, että tuo järjestelmä seisoo tai kaatuu
lapsikasteen mukana. Jokaisen on helppo tehdä johtopäätöksensä siitä, koska lapsikastetta kynsin ja hampain pidetään "kirkon pyhänä toimituksena", vaikka sitä ei puolla Raamattu eikä historia alkukristillisenä apostolisena tapana.

Valitettavaa "kirkollisessa lapsikasterituaalissa" on nimenomaan se, että lapsikasteen avulla komistuneet jäsentilastot ovat usein vain kääntymättömien vauvana kasteltujen luetteloita, kun imeväisikäisiä on "valeltu vedellä", siis lue tarkasti: kasteltu.

Kirkon jäsenrekisteriin kuuluvia ei siis ole raamatullisesti kastettu vaan heidät on pakanallisesti kasteltu, koska Raamatussa kaste merkitsee uskoon tulleille Kristuksen omaksi tunnustautumista siten sinetöiden ja vahvistaen opetuslapseutensa Jumalan ja ihmisten edessä.

Vaikka nämä kysymykset eivät ole minulle suunnattuja, ovat ne samanlaatuisia, kuin lukisi Raamattua hitsauslasit päässä.

>>>Mistä lapsikaste voi olla kotoisin, jos Raamattu ei sitä ollenkaan tunne?Ja jos Luther ei sano saaneensa lapsikastetta Jumalalta, vaan paavilta! (Galatalaiskirjeen Selitys sivu 100), niin miksi vielä sinä tahtoisit eksyttää harhaisten ev.lut.piispojen johdolla ihmisiä pakanalliseen lapsikasteluoppiin ja järjestelmään?"

tytär kirjoitti:

Nimimerkki Pohtija, pohtimisesi olisi vielä parempaa, jos lukisit Raamattuasi ja tutkisit Raamatun VALOSSA asioita. Taitaa selityksesi valossa olla kuitenkin niin, että sinä et taida olla lukenut Raamattuasi, kun sinä et edes käsitä, että Raamattu tuntee vain yhdenlaisia seurakuntia:

Kristukseen uskovien seurakuntia (vrt. Ef. 2:1-6, 13, 19; 1 Kor.
12:13).

Jotka ottavat Sanan vastaan, ne ovat näkyvä seurakunta(Apt. 2:41).

Jos kastelemme sylilapsia, seurakunta ei voi olla
uskovien seurakunta.

Siihenhän tullaan vain uskosta Herraan ja syntiä
tekeviä nuhdellaan ja lopulta erotetaan, elleivät he tee parannusta.

Jokainen raamatullisesti uskoontullut Pyhästä Hengestä uudestisyntynyt
ja
sitten raamatullisesti kastettu liitetään Raamatun mukaan Kristuksen
seurakuntaan (Gal. 3:26, 27; Apt. 2:41, 42 46).

Sylilapsena kirkollisesti kasteltujen kohdalla oltaisiin suurissa
vaikeuksissa:

Missä vaiheessa heidät tulisi erottaa
seurakunnasta, elleivät tule uskoviksi?

Lapsikastelua käyttävä seurakunta muodostuu välttämättä 'sekalaiseksi
seurakunnaksi'.

Jos ymmärrämme, mitä Raamattu opettaa seurakunnasta,
olemme samalla ymmärtäneet myös raamatullisen kasteopin.

Korinton seurakunnan jäsenistä Paavali sanoo, että
nämä ovat "kutsutut ja pyhät" (1 Kor. 1: 2).

Efeson seurakunnalle lähetetty kirje oli tarkoitettu
"Efesossa oleville pyhille ja uskoville Kristuksessa Jeesuksessa" (Ef
1:l).

Uuden testamentin seurakunnat olivat kaikki kristukseen uskovien
seurakuntia (ks. myös Room. 1:7; Gal. 1:2; 3:26; Fil.1:1; Kol. 1:2; 1
Tess. 1:
6; Apt. 5:13, 14).

Jos apostolit olisivat kirkollisesti kastelleet rintalapset,
seurakunnan
jäseniä ei olisi enää muutaman vuoden kuluttua uskallettu
kutsua "pyhiksi ja uskoviksi", koska joukossa olisi jo ollut muitakin.

Aikaisemmin minulla oli monimutkainen seurakunta oppi:

On näkyvä seurakunta, johon kuuluu muitakin kuin
uskovia. Näkymätön seurakunta on sitten varsinainen
Kristukseen uskovien joukko, tosi seurakunta. Viimeksi
mainittu kuuluu osana näkyvään seurakuntaan.

Tätä oppia on perusteltu Raamatun nisu ja luste
-vertauksella. Nisu ja luste saivat kasvaa rinnakkain
elonleikkuuseen asti. Tähän nojaten on esitetty, että
seurakuntaan voi kuulua kääntymättömiäkin.

Herra Jeesus Kristus selitti kuitenkin toisin kuin kirkollisuus:

"Pelto on maailma" (Matt.13:38).

Seurakunnan jäsenet ja uskosta osattomat
elävät samassa maailmassa rinnakkain.

Näkymätöntä seurakuntaa ei ole Raamatun mukaan; päinvastoin sen
tulee 'loistaa kaikille huoneessa oleville"(Matt.5:15).

Raamattu tuntee vain yhdenlaisia seurakuntia: uskovien
seurakuntia (vrt. Ef. 2:1-6, 13, 19; 1 Kor. 12:13).

Jotka ottavat Sanan vastaan, ne tulee liittää näkyvään seurakuntaan
(Apt.
2:41).

Oma lapsikastelulla eksytetty maamme on lähetystyön kohde, kuten
muutkin
pakanakansat.

Kristillinen tietomme eikä lapsikastelu tee meistä kristittyä kansaa.

Eihän pelkkä pään tieto voi tehdä yksityisestä ihmisestäkään
kristittyä.

Sitä mukaa kuin teemme opetuslapsiksi kaikkia kansoja,
kastamme niiden uskoon tulleet jäsenet ja opetamme
heille kaikki Raamatun aarteet.

Sylilasta ei voi tehdä lapsikastelulla opetuslapseksi. Tarvitaan
henkilökohtainen usko syntien anteeksi Antajaan (Room. 3:21-26; 10:9,
10).

Usko tulee kuulemisesta (Room.10:17), Sanan kautta (1 Piet. 1:3, 23;
Jaak.
1:18) eikä millään taikatempulla kuten esim juuri lapsikastelulla.

Jakeen Mark. 16:16 sisältö on joskus lapsikastelulahkossa esitetty
seuraavasti: "Joka uskoo ja on kastettu, se pelastuu"
tai: "Uskova ja kastettu on pelastuva". Kastaa-sanan
on selitetty olevan menneessä muodossa, aoristissa.

Alkukielessä myös uskoa-verbi on aoristissa, ja
tarkasti ottaen virke tulisi kääntää:

"Joka tuli uskoon ja kastettiin, se pelastuu. "

Se, joka ei usko, tuomitaan kadotukseen. Jeesus ei käskenyt kastaa
häntä eikä
missään esitä viittaustakaan lapsikastelun puolesta.

Ensimmäiset Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
noudattivat Jeesuksen kastekäskyä. Ja Jeesuksen
Kristuksen opetuslapset noudattavat Jeesuksen
kastekäskyä edelleenkin eivätkä missään tapauksessa
koskaan epäraamatullista lapsikasteluharhaoppia.

Kastaminen seurasi silloin ja seuraa aina vain
evankeliointia, mikä tarkoitti silloin ja tarkoittaa
edelleenkin, että Kristuksen Jeesuksen evankeliumista
uskoontulleet Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
kastettiin silloin ja kastetaan edelleenkin Raamatun
SANAN mukaisesti ainoastaan juuri niin kuin
Raamatussa on kirjoitettu!

Älä kulje enää ohi Raamatun SANAN, vaan pakota itsesi
katsomaan Raamatun Sanaa:


1. Helluntaina opetuslapset saivat voiman
todistamiseen (Apt. 1:8).

Pietari puhui kansanjoukolle: "Tehkää parannus ja
ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen
Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi,
niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja
teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille,
jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän
Jumalamme, kutsuu" (Apt. 2:38, 39).

Pietari seurasi tarkasti Jeesuksen käskyä:
Syntien anteeksisaamiseksi tuli tehdä parannus ja
ottaa kaste.

Myös lapsille kuului sama lupaus: He saavat Pyhän
Hengen, kun tekevät parannuksen ja ottavat
kasteen.

Lupaus koskee vieläkin kaikkia. "Jotka nyt ottivat
hänen sanansa vastaan ne kastettiin ja niin heitä
lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua"
(Apt.2:41).

Sanan vastaanottaminen merkitsi sitä, että nämä
kolmetuhatta antoivat pelastaa itsensä nurjasta
sukupolvesta (Apt. 2:40). Raamatullisesti pelastetut
ottivat sitten raamatullisesti kasteen. Uskoontulleet
ottivat raamatullisen kasteen raamatullisesti.

2. "Filippus meni Samarian kaupunkiin ja saarnasi
heille Kristusta. Ja kansa otti yksimielisesti
vaarin siitä, mitä Filippus puhui, kun he kuulivat hänen
sanansa ja näkivät ne tunnusteot, jotka hän teki.
Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti
evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen
Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä
miehet että naiset" (Apt. 8:5, 6, 12).

Alkukielen sana "ottaa vaarin" tarkoittaa myös
noudattamista ja pitäytymistä. Koko kansa tuli
raamatullisesti uskoon, ja he ottivat sitten myös
raamatullisesti kasteen. Uskoontulleet ottivat
raamatullisen kasteen raamatullisesti.

3. Enkeli lähetti Filippuksen Gassan tielle, ja
tämä tapasi Etiopian kuningattaren Kandaken
hoviherran.

"Niin Filippus avasi suunsa ja ... julisti hänelle
evankeliumia Jeesuksesta. Ja kulkiessaan tietä he
tulivat veden ääreen; ja hoviherra sanoi: 'Katso,
tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?' Niin
Filippus sanoi hänelle: 'Jos uskot koko
sydämestäsi, niin se tapahtukoon.' Hän vastasi ja sanoi:
'Minä
uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika.' Ja
hän käski pysäyttää vaunut, ja he astuivat kumpikin
veteen sekä Filippus että hoviherra, ja Filippus kastoi
hänet"(Apt. 8:36—38).

Filippus edellytti kastettavaltaan
henkilökohtaista uskonsuhdetta Jeesukseen. Riitti, kun
hoviherra
tunnusti raamatullisesti suullaan Jeesuksen ja
pyysi raamatullisesti raamatullista kastetta.

Raamatullinen uskovien kaste oli ainoa käytäntö
alkuseurakunnassa.

Kandaken hoviherran kohdalla on kysymys uskovien
raamatullisesti kasteesta.

4. Jeesus ilmestyi Saulukselle tiellä. Kohta sen
jälkeen "Ananias pani molemmat kätensä hänen
päälleen ja sanoi: 'Veljeni Saul, Herra lähetti minut —
Jeesus, joka ilmestyi sinulle tiellä, jota tulit — että
saisit näkösi jälleen ja tulisit täytetyksi Pyhällä
Hengellä.' Ja heti putosivat hänen silmistään
ikäänkuin suomukset, ja hän sai näkönsä ja nousi
ja otti kasteen. Ja kun hän nautti ruokaa, niin hän
vahvistui. Ja hän oli opetuslasten seurassa
Damaskossa jonkun aikaa. Ja kohta hän saarnasi
synagoogissa
Jeesusta, julistaen, että hän on Jumalan Poika"
(Apt.9:17—20).

Saulus oli jo raamatullisesti uskossa, kun
Ananias tuli, sillä Herra oli lähettänyt Ananiaan
rukoilemaan hänelle Pyhän Hengen täyteyttä, ei
uudestisyntymistä. Ottaessaan raamatullisesti
kasteen Saulus oli jo Jumalan valittu, sillä
Ananias sanoi hänelle: "Saul, veljeni, saa näkösi
jälleen (Saulus sai näön). Meidän isiemme Jumala
on valinnut sinut tuntemaan hänen tahtonsa . . .
Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi
hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä
pois syntisi" (Apt.22:14, 16).

On väitetty, että Uuden testamentin alkukielessä
ei ole ollenkaan muotoa 'kastattaa itsensä', vaan
verbi on aina passiivissa. Esimerkiksi jakeessa Mark.
16:16 kastaa-verbi on passiivissa. Alkukielessä uskoa-
sana ja kastaa-sana ovat aoristissa, ja Mark.
16:16 pitää tarkasti ottaen suomentaa
alkukielestä:

"Joka tuli uskoon ja kastettiin, se
pelastuu."

Se, joka ei siis usko, tuomitaan kadotukseen. Herra Jeesus Kristus ei ole siis käskenyt kastaa
niitä, jotka eivät usko Häneen.

Tästä apostoli Paavali piti kiinni. "Minä kiitän
Jumalaa, etten ole kastanut teistä ketään
(pakanaperinteitä noudattava kirkko kiittelee
pakanaperinteitä noudattavien pappiensa kanssa
aivan päinvastaisesta) muita kuin Krispuksen ja
Gaiuksen, niin ettei kukaan saata sanoa, että te
olette minun nimeeni kastetut. Kastoinhan tosin
Stefanaankin perhekunnan; sitten en tiedä, olenko
ketään muuta kastanut. Sillä Kristus ei
lähettänyt minua kastamaan, (pakanaperinteitä
noudattava kirkko sanoo aivan päinvastaista) vaan
evankeliumia julistamaan - ei puheen viisaudella,
ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi." 1
Kor. 1:14-17.

On kuitenkin muistettava, että kreikan kielessä
on aktiivin ja passiivin lisäksi mediumimuoto.
Siinä subjekti on myös verbin välittömänä
objektina. Esim. pesen (aktiivi), minua pestään
(passiivi), peseydyn (mediumi). Kastaa-verbin
mediumimuoto merkitsee: 'kastattaudun, annan
kastaa itseni'. Tämä on yleinen muoto Uudessa
testamentissa ja esiintyy esimerkiksi jakeessa
Apt. 22:16.

Seuraavaksi Apostolien teot kertoo kokonaisten
perhekuntien kasteista:

5. Korneliuksen kotiin olivat kokoontuneet tämän
kutsumat sukulaiset ja lähimmät ystävät (Apt.
10:24). "Kornelius ... oli kutsunut koolle
sukulaisensa ja lähimmät ystävänsä."
Tilaisuudessa ei siis ollut pikkuvauvoja.

Kun Pietari puhui heille, "tuli Pyhä Henki
kaikkien päälle, jotka puheen kuulivat" (Apt.
10:44). Pietarin mukana tulleet uskovaiset
"kuulivat heidän puhuvan kielillä ja ylistävän
Jumalaa. Silloin Pietari vastasi: 'Ei kaiketi
kukaan voi kieltää kastamasta vedessä näitä,
jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin?'
Ja hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen
nimeen" (Apt. 10:46 48).

Raamatussa kastettavat kastettiin aina "veteen"
tai "vedessä". Baptizoo-verbin kanssa käytetään
prepositiota "eis" (=johonkin) ja "en" (=jossakin)

Tässä ei ole kysymys varsinaisesti perheestä,
vaan sukulaisista ja ystävistä. Nämä kaikki tulivat
raamatullisesti uskoon (Apt. 15:9), täyttyivät
Pyhällä Hengellä ja he siis uskoon tultuaan vasta
ottivat raamatullisen kasteen. Uskoontulleet ottivat raamatullisen kasteen raamatullisesti.

6. "Ja eräs Lyydia niminen purppuranmyyjä
Tyatiran kaupungista, jumalaapelkäävä nainen, oli
kuulemassa; ja Herra avasi hänen sydämensä ottamaan vaarin
siitä, mitä Paavali puhui. Ja kun hänet ja hänen
perhekuntansa oli kastettu, pyysi hän meitä
sanoen: 'Jos te pidätte minua Herraan uskovaisena, niin
tulkaa minun kotiini ja majailkaa siellä' " (Apt. 16:14,
15).

Paavali ja Silas joutuivat tämän jälkeen
vankilaan, mutta vapautuivat ihmeen kautta. "Niin he
lähtivät vankilasta ja menivät Lyydian tykö; ja
nähtyään veljet ja rohkaistuaan heitä he
lähtivätpois" (Apt. 16:40).

Lyydian perhekuntaan kuului miespuolisia
henkilöitä. Raamattu nimittää heitä veljiksi,
mikä tarkoittaa uskoon tulleita miehiä (1 Kor.
5:11).

Nämä olivat se perhekunta, joka raamatullisesti
kastettiin Lyydian kanssa. Uskoontulleet ottivat raamatullisen kasteen raamatullisesti.

7. Vankilassa Paavali ja Silas tapasivat Filippin
vanginvartijan. He "puhuivat Jumalan Sanaa
hänelle ynnä kaikille, jotka hänen kodissansa olivat. Ja
hän otti, heidät mukaansa samalla yön hetkellä ja
pesi heidän haavansa, ja hänet ja kaikki hänen
omaisensa kastettiin kohta. Ja hän vei heidät
ylös asuntoonsa, laittoi heille aterian ja riemuitsi siitä, että
hän ja koko hänen perheensä oli tullut Jumalaan
uskovaksi" (Apt. 16:32—34).

Paavali ja Silas osoittivat puheensa koko
perheelle. He kaikki siis ymmärsivät puheen. Koko
perhe tuli tuon puheen kautta raamatullisesti
uskoon (jae 34).

Ainoastaan raamatullisesti uskoon tulleet
kastettiin raamatullisesti. Uskoontulleet ottivat raamatullisen kasteen raamatullisesti.

8. "Mutta synagoogan esimies Krispus ja koko
hänen perhekuntansa uskoivat Herraan: ja myöskin monet
korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa,
uskoivat, ja heidät kastettiin" (Apt. 18:8).

Uskoontulleet ottivat raamatullisen kasteen raamatullisesti.

9. Paavali kastoi Stefanaan perhekunnan (1 Kor.
1:16).

Hän kirjoitti heistä myöhemmin: "Mutta minä
kehoitan teitä, veljet: te tunnette Stefanaan perhekunnan
ja tiedätte, että se on Akaian ensi hedelmä ja että
he ovat antautuneet pyhien palvelukseen" (1 Kor.
16:15).

Koko Stefanaan perhekunta oli Akaian ensi
hedelmä — he olivat siis tulleet uskoon
ensimmäisinä koko Akaiassa.

Kun koko perhe oli henkilökohtaisesti
raamatullisesti uskossa, ja Paavali saattoi
kastaa heidät kaikki raamatullisesti.

Kaikkien näiden perhekuntien jäsenet olivat
ymmärtävässä iässä, tulivat raamatullisesti
uskoon ja raamatullisesti kastettiin. Uskoontulleet ottivat raamatullisen kasteen raamatullisesti.

10. Efesossa oli 12 opetuslasta (Apt. 19:1).
Opetuslapsi-sana tarkoittaa Uudessa testamentissa
uskoon tullutta (Apt. 14:22). He ottivat kasteen
Jeesuksen nimeen (Apt. 19:5), koska olivat
kastetut vain Johanneksen kasteella (Apt. 19:3).


Raamatusta ei siis löydy kirkollista epäraamatullista lapsikastelurituaalia, vaan Raamatussa uskoontulleet ottivat raamatullisen kasteen raamatullisesti.

Koska ensimmäiset Jeesuksen Kristuksen opetuslapset noudattivat Jeesuksen kastekäskyä. Ja Jeesuksen Kristuksen opetuslapset noudattavat Jeesuksen kastekäskyä edelleenkin eivätkä missään tapauksessa koskaan epäraamatullista lapsikasteluharhalahko-oppia.

Kastaminen seurasi silloin ja seuraa aina vain evankeliointia, mikä tarkoitti silloin ja tarkoittaa edelleenkin, että Kristuksen Jeesuksen evankeliumista uskoontulleet Jeesuksen Kristuksen opetuslapset kastettiin silloin ja kastetaan edelleenkin Raamatun SANAN mukaisesti ainoastaan juuri niin kuin Raamatussa on kirjoitettu!


Myöhempien aikojen mielipiteet

Alkuseurakunnat kehittyivät ajan myötä kirkoksi.

Kastekeskusteluissa on usein vedottu näin
syntyneen kirkon johtajien mielipiteisiin.

Heillä oli jo kuitenkin varsin toisistaan
poikkeavat näkemykset.

Toisella vuosisadalla eläneet apostoliset isät
olivat
vielä uskovien upotuskasteen kannalla.

Barnabas sanoi: "Autuaat ne, jotka ovat panneet
toivonsa ristiin ja sitten astuneet veteen."

'Kahdentoista apostolin opetus' säätää: "Mitä
kasteeseen tulee, kastakaa seuraavasti. Kun
olette lausuneet kaiken edellä olevan, kastakaa Isän ja
Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, juoksevaa vettä
käyttäen. Mutta jos sinulla ei ole juoksevaa
vettä, kasta muuhun veteen. Jos et voi kastaa
kylmää vettä käyttäen,kasta lämpimällä. Mutta jos
sinulla ei ole kumpaakaan, valele päähän kolmesti
vettä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Ennen
kastetta paastotkoot kastaja ja kastettava sekä
jotkut muut lisäksi, jos on mahdollista.
Kastettavan käske paastota päivä tai kaksi ennen
toimitusta."

Tämä kirjoitus säätää lievennyksiä uskovien
upotuskaste käytäntöön. Jos seuraamme niitä,
olemme velvolliset noudattamaan myös
paastomääräystä. Pienille vauvoille jo yhden
päivän paasto on hengenvaarallinen. Kaksi
paastopäivää on jo pikkuvauvoille tappava.

Polykarpos sanoi tulleensa lapsena pelastetuksi.
Tätä on pidetty viittauksena lapsikasteeseen.

Hän on kuitenkin voinut tarkoittaa tuon ajan
ajatteluntavan mukaisesti mitä tahansa ikäkautta
vuosien 0 - 20 välillä.

Myöhemmin eläneiden kirkkoisien mielipiteet
olivat jo enemmän hajaantuneet:

Justinus Marttyyri nimitti kastetta
uudestisyntymiseksi.

Hän salli kastaa kuitenkin vain uskoontulleita.

Tertullianus esitti, että viattomia lapsia ei
tulisi kastaa. Näiden tulisi kasvaa ja itse
pyytää kastetta.

Origeneen väitetään kirjoittaneen: "Kirkko on
perinyt apostoleilta tavan antaa kaste pienille
lapsillekin."

On siis mahdotonta rakentaa kasteoppia
kirkkoisien mielipiteiden varaan.

Ei ole ihme, että heidän
näkemyksensä olivat niin toisistaan poikkeavat.

Esiintyihän apostoli Johanneksen aikana jo
harhautunut nikolaiittain oppi (llm. 2:15): Erottautui
papisto, joka väitti olevansa ns. maallikoiden
yläpuolella.

Jumala on nähnyt hyväksi ilmoittaa meille
Raamatussa ainoastaan alkuperäisen kastekäytännön.

Pitäytykäämme siis siihen!

"Ei yli sen, mikä kirjoitettu on, ettette
pöyhkeillen asettuisi mikä minkin puolelle toista
vastaan" (1 Kor. 4:6).

Luther opetti, että Raamattu on uskon ja elämän
ainoa ohje. Jos otamme rinnalle varhaiskirkon
mielipiteet, emme voi torjua niitäkään, jotka
nojaavat myöhäisemmän katolisen kirkon epäraamatullisiin
pakanallisiin näkemyksiin.

Olkaamme kuin jalot Berean juutalaiset, jotka
tutkivat joka päivä Raamattuaan, oliko niin, kuin heille
opetettiin (Apt. 17:11).

Ja tehkäämme Sanan mukaan, ettemme olisi
vain Sanan kuulijoita, vaan SANAN tekijöitä.

>>>>Luther opetti, että Raamattu on uskon ja elämän ainoa ohje.

Kyllä kultainen sääntö näissä(kin)asioissa on rautaa...

tekstihän tuli kuitenkin suoraan raamatusta, siitä
OIKEASTA raamatusta,vai? Eikö se merkitse kenellekään mitään,vai onko sillä väliä?
Kyllä minäkin tunnen ihmisiä monesta uskonsuunnasta mutta emme koskaan kyseenalaista
toisen uskoa.(Onko joillakin herkempi omaatunto?Se nyt vaan on niin, kun on lapsesta asti oppinut olemaan tätä mieltä.....?

Helena kirjoitti:

tekstihän tuli kuitenkin suoraan raamatusta, siitä
OIKEASTA raamatusta,vai? Eikö se merkitse kenellekään mitään,vai onko sillä väliä?
Kyllä minäkin tunnen ihmisiä monesta uskonsuunnasta mutta emme koskaan kyseenalaista
toisen uskoa.(Onko joillakin herkempi omaatunto?Se nyt vaan on niin, kun on lapsesta asti oppinut olemaan tätä mieltä.....?

En halua kyseenalaistaa kijoittajan uskoa. Se on hänen ja Jumalan välinen asia, josta minä en voi sanoa mitään varmaa. Mutta se että hän tuomitsee yli miljardi kristittyä pakanoiksi ja kadotukseen lapsikasteen takia on jotain mitä en voi sulattaa.

Missäs kohti Raamatussa sanotaan, että pitäis nojata sakramentteihin???
Raamatullinen kaste otettiin vasta uskoontulon jälkeen merkiksi siitä, että on tehnyt parannuksen ja lähtenyt Jeesusta seuraamaan.

Ihmisen todella tarvitsee pelastua päästäkseen taivaaseen. Kun ihminen synnintunnossa pyytää Jeesukselta syntejään anteeksi ja pyytää että Jeesus tulee sydämeen asumaan ja elämän Herraksi, silloin ihminen pelastuu.

EROSIN KIRKOSTA JOITAKIN VUOSIA SIKSI, ETTÄ KIRKKO OPETTAA VÄÄRIN PELASTUSASIOISTA.

Raamattu sanoo: Joka ei synny uudesti ylhäältä, ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa.

Uudestisyntyminen ei tapahdu kasteessa, vaan kun ihminen etsikkoaikana tekee parannuksen, kääntyy pimeydestä valoon ja lähtee Jeesusta seuraamaan, silloin hänestä tulee Jumalan lapsi,

kuului hän sitten mihin seurakuntaan tahansa.

Siunauksin

Janecky kirjoitti:

Missäs kohti Raamatussa sanotaan, että pitäis nojata sakramentteihin???
Raamatullinen kaste otettiin vasta uskoontulon jälkeen merkiksi siitä, että on tehnyt parannuksen ja lähtenyt Jeesusta seuraamaan.

Ihmisen todella tarvitsee pelastua päästäkseen taivaaseen. Kun ihminen synnintunnossa pyytää Jeesukselta syntejään anteeksi ja pyytää että Jeesus tulee sydämeen asumaan ja elämän Herraksi, silloin ihminen pelastuu.

EROSIN KIRKOSTA JOITAKIN VUOSIA SIKSI, ETTÄ KIRKKO OPETTAA VÄÄRIN PELASTUSASIOISTA.

Raamattu sanoo: Joka ei synny uudesti ylhäältä, ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa.

Uudestisyntyminen ei tapahdu kasteessa, vaan kun ihminen etsikkoaikana tekee parannuksen, kääntyy pimeydestä valoon ja lähtee Jeesusta seuraamaan, silloin hänestä tulee Jumalan lapsi,

kuului hän sitten mihin seurakuntaan tahansa.

Siunauksin

//Raamattu sanoo: Joka ei synny uudesti ylhäältä, ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa. //

Ihmisen tulee uudestisyntyä. Uudestisyntyminen liittyy kasteeseen. Uudestisyntymisestä:
Joka ei synny vedestä ja Hengestä, ei pääse Jumalan valtakuntaan. (Joh. 3)

-> Vesi tarkoittaa kastetta. Se on yksi pelastumisen ehto. Ja se on sakramentti (siinä Kristus on erityisellä tavalla läsnä).

Pohtija kirjoitti:

//Raamattu sanoo: Joka ei synny uudesti ylhäältä, ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa. //

Ihmisen tulee uudestisyntyä. Uudestisyntyminen liittyy kasteeseen. Uudestisyntymisestä:
Joka ei synny vedestä ja Hengestä, ei pääse Jumalan valtakuntaan. (Joh. 3)

-> Vesi tarkoittaa kastetta. Se on yksi pelastumisen ehto. Ja se on sakramentti (siinä Kristus on erityisellä tavalla läsnä).

Ensimmäiset Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
noudattivat Jeesuksen kastekäskyä. Ja Jeesuksen
Kristuksen opetuslapset noudattavat Jeesuksen
kastekäskyä edelleenkin eivätkä missään tapauksessa
koskaan epäraamatullista lapsikasteluharhaoppia.

Kastaminen seurasi silloin ja seuraa aina vain
evankeliointia, mikä tarkoitti silloin ja tarkoittaa
edelleenkin, että Kristuksen Jeesuksen evankeliumista
uskoontulleet Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
kastettiin silloin ja kastetaan edelleenkin Raamatun
SANAN mukaisesti ainoastaan juuri niin kuin
Raamatussa on kirjoitettu!

Älä kulje enää ohi Raamatun SANAN, vaan pakota itsesi
katsomaan Raamatun Sanaa:


1. Helluntaina opetuslapset saivat voiman
todistamiseen (Apt. 1:8).

Pietari puhui kansanjoukolle: "Tehkää parannus ja
ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen
Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi,
niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja
teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille,
jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän
Jumalamme, kutsuu" (Apt. 2:38, 39).

Pietari seurasi tarkasti Jeesuksen käskyä:
Syntien anteeksisaamiseksi tuli tehdä parannus ja
ottaa kaste.

Myös lapsille kuului sama lupaus: He saavat Pyhän
Hengen, kun tekevät parannuksen ja ottavat
kasteen.

Lupaus koskee vieläkin kaikkia. "Jotka nyt ottivat
hänen sanansa vastaan ne kastettiin ja niin heitä
lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua"
(Apt.2:41).

Sanan vastaanottaminen merkitsi sitä, että nämä
kolmetuhatta antoivat pelastaa itsensä nurjasta
sukupolvesta (Apt. 2:40). Raamatullisesti pelastetut
ottivat sitten raamatullisesti kasteen. Uskoontulleet
ottivat raamatullisen kasteen raamatullisesti.

2. "Filippus meni Samarian kaupunkiin ja saarnasi
heille Kristusta. Ja kansa otti yksimielisesti
vaarin siitä, mitä Filippus puhui, kun he kuulivat hänen
sanansa ja näkivät ne tunnusteot, jotka hän teki.
Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti
evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen
Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä
miehet että naiset" (Apt. 8:5, 6, 12).

Alkukielen sana "ottaa vaarin" tarkoittaa myös
noudattamista ja pitäytymistä. Koko kansa tuli
raamatullisesti uskoon, ja he ottivat sitten myös
raamatullisesti kasteen. Uskoontulleet ottivat
raamatullisen kasteen raamatullisesti.

3. Enkeli lähetti Filippuksen Gassan tielle, ja
tämä tapasi Etiopian kuningattaren Kandaken
hoviherran.

"Niin Filippus avasi suunsa ja ... julisti hänelle
evankeliumia Jeesuksesta. Ja kulkiessaan tietä he
tulivat veden ääreen; ja hoviherra sanoi: 'Katso,
tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?' Niin
Filippus sanoi hänelle: 'Jos uskot koko
sydämestäsi, niin se tapahtukoon.' Hän vastasi ja sanoi:
'Minä
uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika.' Ja
hän käski pysäyttää vaunut, ja he astuivat kumpikin
veteen sekä Filippus että hoviherra, ja Filippus kastoi
hänet"(Apt. 8:36—38).

Filippus edellytti kastettavaltaan
henkilökohtaista uskonsuhdetta Jeesukseen. Riitti, kun
hoviherra
tunnusti raamatullisesti suullaan Jeesuksen ja
pyysi raamatullisesti raamatullista kastetta.

Raamatullinen uskovien kaste oli ainoa käytäntö
alkuseurakunnassa.

Kandaken hoviherran kohdalla on kysymys uskovien
raamatullisesti kasteesta.

4. Jeesus ilmestyi Saulukselle tiellä. Kohta sen
jälkeen "Ananias pani molemmat kätensä hänen
päälleen ja sanoi: 'Veljeni Saul, Herra lähetti minut —
Jeesus, joka ilmestyi sinulle tiellä, jota tulit — että
saisit näkösi jälleen ja tulisit täytetyksi Pyhällä
Hengellä.' Ja heti putosivat hänen silmistään
ikäänkuin suomukset, ja hän sai näkönsä ja nousi
ja otti kasteen. Ja kun hän nautti ruokaa, niin hän
vahvistui. Ja hän oli opetuslasten seurassa
Damaskossa jonkun aikaa. Ja kohta hän saarnasi
synagoogissa
Jeesusta, julistaen, että hän on Jumalan Poika"
(Apt.9:17—20).

Saulus oli jo raamatullisesti uskossa, kun
Ananias tuli, sillä Herra oli lähettänyt Ananiaan
rukoilemaan hänelle Pyhän Hengen täyteyttä, ei
uudestisyntymistä. Ottaessaan raamatullisesti
kasteen Saulus oli jo Jumalan valittu, sillä
Ananias sanoi hänelle: "Saul, veljeni, saa näkösi
jälleen (Saulus sai näön). Meidän isiemme Jumala
on valinnut sinut tuntemaan hänen tahtonsa . . .
Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi
hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä
pois syntisi" (Apt.22:14, 16).

On väitetty, että Uuden testamentin alkukielessä
ei ole ollenkaan muotoa 'kastattaa itsensä', vaan
verbi on aina passiivissa. Esimerkiksi jakeessa Mark.
16:16 kastaa-verbi on passiivissa. Alkukielessä uskoa-
sana ja kastaa-sana ovat aoristissa, ja Mark.
16:16 pitää tarkasti ottaen suomentaa
alkukielestä:

"Joka tuli uskoon ja kastettiin, se
pelastuu."

Se, joka ei siis usko, tuomitaan kadotukseen. Herra Jeesus Kristus ei ole siis käskenyt kastaa
niitä, jotka eivät usko Häneen.

Tästä apostoli Paavali piti kiinni. "Minä kiitän
Jumalaa, etten ole kastanut teistä ketään
(pakanaperinteitä noudattava kirkko kiittelee
pakanaperinteitä noudattavien pappiensa kanssa
aivan päinvastaisesta) muita kuin Krispuksen ja
Gaiuksen, niin ettei kukaan saata sanoa, että te
olette minun nimeeni kastetut. Kastoinhan tosin
Stefanaankin perhekunnan; sitten en tiedä, olenko
ketään muuta kastanut. Sillä Kristus ei
lähettänyt minua kastamaan, (pakanaperinteitä
noudattava kirkko sanoo aivan päinvastaista) vaan
evankeliumia julistamaan - ei puheen viisaudella,
ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi." 1
Kor. 1:14-17.

On kuitenkin muistettava, että kreikan kielessä
on aktiivin ja passiivin lisäksi mediumimuoto.
Siinä subjekti on myös verbin välittömänä
objektina. Esim. pesen (aktiivi), minua pestään
(passiivi), peseydyn (mediumi). Kastaa-verbin
mediumimuoto merkitsee: 'kastattaudun, annan
kastaa itseni'. Tämä on yleinen muoto Uudessa
testamentissa ja esiintyy esimerkiksi jakeessa
Apt. 22:16.

Seuraavaksi Apostolien teot kertoo kokonaisten
perhekuntien kasteista:

5. Korneliuksen kotiin olivat kokoontuneet tämän
kutsumat sukulaiset ja lähimmät ystävät (Apt.
10:24). "Kornelius ... oli kutsunut koolle
sukulaisensa ja lähimmät ystävänsä."
Tilaisuudessa ei siis ollut pikkuvauvoja.

Kun Pietari puhui heille, "tuli Pyhä Henki
kaikkien päälle, jotka puheen kuulivat" (Apt.
10:44). Pietarin mukana tulleet uskovaiset
"kuulivat heidän puhuvan kielillä ja ylistävän
Jumalaa. Silloin Pietari vastasi: 'Ei kaiketi
kukaan voi kieltää kastamasta vedessä näitä,
jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin?'
Ja hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen
nimeen" (Apt. 10:46 48).

Raamatussa kastettavat kastettiin aina "veteen"
tai "vedessä". Baptizoo-verbin kanssa käytetään
prepositiota "eis" (=johonkin) ja "en" (=jossakin)

Tässä ei ole kysymys varsinaisesti perheestä,
vaan sukulaisista ja ystävistä. Nämä kaikki tulivat
raamatullisesti uskoon (Apt. 15:9), täyttyivät
Pyhällä Hengellä ja he siis uskoon tultuaan vasta
ottivat raamatullisen kasteen. Uskoontulleet ottivat raamatullisen kasteen raamatullisesti.

6. "Ja eräs Lyydia niminen purppuranmyyjä
Tyatiran kaupungista, jumalaapelkäävä nainen, oli
kuulemassa; ja Herra avasi hänen sydämensä ottamaan vaarin
siitä, mitä Paavali puhui. Ja kun hänet ja hänen
perhekuntansa oli kastettu, pyysi hän meitä
sanoen: 'Jos te pidätte minua Herraan uskovaisena, niin
tulkaa minun kotiini ja majailkaa siellä' " (Apt. 16:14,
15).

Paavali ja Silas joutuivat tämän jälkeen
vankilaan, mutta vapautuivat ihmeen kautta. "Niin he
lähtivät vankilasta ja menivät Lyydian tykö; ja
nähtyään veljet ja rohkaistuaan heitä he
lähtivätpois" (Apt. 16:40).

Lyydian perhekuntaan kuului miespuolisia
henkilöitä. Raamattu nimittää heitä veljiksi,
mikä tarkoittaa uskoon tulleita miehiä (1 Kor.
5:11).

Nämä olivat se perhekunta, joka raamatullisesti
kastettiin Lyydian kanssa. Uskoontulleet ottivat raamatullisen kasteen raamatullisesti.

7. Vankilassa Paavali ja Silas tapasivat Filippin
vanginvartijan. He "puhuivat Jumalan Sanaa
hänelle ynnä kaikille, jotka hänen kodissansa olivat. Ja
hän otti, heidät mukaansa samalla yön hetkellä ja
pesi heidän haavansa, ja hänet ja kaikki hänen
omaisensa kastettiin kohta. Ja hän vei heidät
ylös asuntoonsa, laittoi heille aterian ja riemuitsi siitä, että
hän ja koko hänen perheensä oli tullut Jumalaan
uskovaksi" (Apt. 16:32—34).

Paavali ja Silas osoittivat puheensa koko
perheelle. He kaikki siis ymmärsivät puheen. Koko
perhe tuli tuon puheen kautta raamatullisesti
uskoon (jae 34).

Ainoastaan raamatullisesti uskoon tulleet
kastettiin raamatullisesti. Uskoontulleet ottivat raamatullisen kasteen raamatullisesti.

8. "Mutta synagoogan esimies Krispus ja koko
hänen perhekuntansa uskoivat Herraan: ja myöskin monet
korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa,
uskoivat, ja heidät kastettiin" (Apt. 18:8).

Uskoontulleet ottivat raamatullisen kasteen raamatullisesti.

9. Paavali kastoi Stefanaan perhekunnan (1 Kor.
1:16).

Hän kirjoitti heistä myöhemmin: "Mutta minä
kehoitan teitä, veljet: te tunnette Stefanaan perhekunnan
ja tiedätte, että se on Akaian ensi hedelmä ja että
he ovat antautuneet pyhien palvelukseen" (1 Kor.
16:15).

Koko Stefanaan perhekunta oli Akaian ensi
hedelmä — he olivat siis tulleet uskoon
ensimmäisinä koko Akaiassa.

Kun koko perhe oli henkilökohtaisesti
raamatullisesti uskossa, ja Paavali saattoi
kastaa heidät kaikki raamatullisesti.

Kaikkien näiden perhekuntien jäsenet olivat
ymmärtävässä iässä, tulivat raamatullisesti
uskoon ja raamatullisesti kastettiin. Uskoontulleet ottivat raamatullisen kasteen raamatullisesti.

10. Efesossa oli 12 opetuslasta (Apt. 19:1).
Opetuslapsi-sana tarkoittaa Uudessa testamentissa
uskoon tullutta (Apt. 14:22). He ottivat kasteen
Jeesuksen nimeen (Apt. 19:5), koska olivat
kastetut vain Johanneksen kasteella (Apt. 19:3).


Raamatusta ei siis löydy kirkollista epäraamatullista lapsikastelurituaalia, vaan Raamatussa uskoontulleet ottivat raamatullisen kasteen raamatullisesti.

Koska ensimmäiset Jeesuksen Kristuksen opetuslapset noudattivat Jeesuksen kastekäskyä. Ja Jeesuksen Kristuksen opetuslapset noudattavat Jeesuksen kastekäskyä edelleenkin eivätkä missään tapauksessa koskaan epäraamatullista lapsikasteluharhalahko-oppia.

Kastaminen seurasi silloin ja seuraa aina vain evankeliointia, mikä tarkoitti silloin ja tarkoittaa edelleenkin, että Kristuksen Jeesuksen evankeliumista uskoontulleet Jeesuksen Kristuksen opetuslapset kastettiin silloin ja kastetaan edelleenkin Raamatun SANAN mukaisesti ainoastaan juuri niin kuin Raamatussa on kirjoitettu!


Myöhempien aikojen mielipiteet

Alkuseurakunnat kehittyivät ajan myötä kirkoksi.

Kastekeskusteluissa on usein vedottu näin
syntyneen kirkon johtajien mielipiteisiin.

Heillä oli jo kuitenkin varsin toisistaan
poikkeavat näkemykset.

Toisella vuosisadalla eläneet apostoliset isät
olivat
vielä uskovien upotuskasteen kannalla.

Barnabas sanoi: "Autuaat ne, jotka ovat panneet
toivonsa ristiin ja sitten astuneet veteen."

'Kahdentoista apostolin opetus' säätää: "Mitä
kasteeseen tulee, kastakaa seuraavasti. Kun
olette lausuneet kaiken edellä olevan, kastakaa Isän ja
Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, juoksevaa vettä
käyttäen. Mutta jos sinulla ei ole juoksevaa
vettä, kasta muuhun veteen. Jos et voi kastaa
kylmää vettä käyttäen,kasta lämpimällä. Mutta jos
sinulla ei ole kumpaakaan, valele päähän kolmesti
vettä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Ennen
kastetta paastotkoot kastaja ja kastettava sekä
jotkut muut lisäksi, jos on mahdollista.
Kastettavan käske paastota päivä tai kaksi ennen
toimitusta."

Tämä kirjoitus säätää lievennyksiä uskovien
upotuskaste käytäntöön. Jos seuraamme niitä,
olemme velvolliset noudattamaan myös
paastomääräystä. Pienille vauvoille jo yhden
päivän paasto on hengenvaarallinen. Kaksi
paastopäivää on jo pikkuvauvoille tappava.

Polykarpos sanoi tulleensa lapsena pelastetuksi.
Tätä on pidetty viittauksena lapsikasteeseen.

Hän on kuitenkin voinut tarkoittaa tuon ajan
ajatteluntavan mukaisesti mitä tahansa ikäkautta
vuosien 0 - 20 välillä.

Myöhemmin eläneiden kirkkoisien mielipiteet
olivat jo enemmän hajaantuneet:

Justinus Marttyyri nimitti kastetta
uudestisyntymiseksi.

Hän salli kastaa kuitenkin vain uskoontulleita.

Tertullianus esitti, että viattomia lapsia ei
tulisi kastaa. Näiden tulisi kasvaa ja itse
pyytää kastetta.

Origeneen väitetään kirjoittaneen: "Kirkko on
perinyt apostoleilta tavan antaa kaste pienille
lapsillekin."

On siis mahdotonta rakentaa kasteoppia
kirkkoisien mielipiteiden varaan.

Ei ole ihme, että heidän
näkemyksensä olivat niin toisistaan poikkeavat.

Esiintyihän apostoli Johanneksen aikana jo
harhautunut nikolaiittain oppi (llm. 2:15): Erottautui
papisto, joka väitti olevansa ns. maallikoiden
yläpuolella.

Jumala on nähnyt hyväksi ilmoittaa meille
Raamatussa ainoastaan alkuperäisen kastekäytännön.

Pitäytykäämme siis siihen!

"Ei yli sen, mikä kirjoitettu on, ettette
pöyhkeillen asettuisi mikä minkin puolelle toista
vastaan" (1 Kor. 4:6).

Luther opetti, että Raamattu on uskon ja elämän
ainoa ohje. Jos otamme rinnalle varhaiskirkon
mielipiteet, emme voi torjua niitäkään, jotka
nojaavat myöhäisemmän katolisen kirkon epäraamatullisiin
pakanallisiin näkemyksiin.

Olkaamme kuin jalot Berean juutalaiset, jotka
tutkivat joka päivä Raamattuaan, oliko niin, kuin heille
opetettiin (Apt. 17:11).

Ja tehkäämme Sanan mukaan, ettemme olisi
vain Sanan kuulijoita, vaan SANAN tekijöitä.

Riikka kirjoitti:

Ensimmäiset Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
noudattivat Jeesuksen kastekäskyä. Ja Jeesuksen
Kristuksen opetuslapset noudattavat Jeesuksen
kastekäskyä edelleenkin eivätkä missään tapauksessa
koskaan epäraamatullista lapsikasteluharhaoppia.

Kastaminen seurasi silloin ja seuraa aina vain
evankeliointia, mikä tarkoitti silloin ja tarkoittaa
edelleenkin, että Kristuksen Jeesuksen evankeliumista
uskoontulleet Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
kastettiin silloin ja kastetaan edelleenkin Raamatun
SANAN mukaisesti ainoastaan juuri niin kuin
Raamatussa on kirjoitettu!

Älä kulje enää ohi Raamatun SANAN, vaan pakota itsesi
katsomaan Raamatun Sanaa:


1. Helluntaina opetuslapset saivat voiman
todistamiseen (Apt. 1:8).

Pietari puhui kansanjoukolle: "Tehkää parannus ja
ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen
Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi,
niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja
teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille,
jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän
Jumalamme, kutsuu" (Apt. 2:38, 39).

Pietari seurasi tarkasti Jeesuksen käskyä:
Syntien anteeksisaamiseksi tuli tehdä parannus ja
ottaa kaste.

Myös lapsille kuului sama lupaus: He saavat Pyhän
Hengen, kun tekevät parannuksen ja ottavat
kasteen.

Lupaus koskee vieläkin kaikkia. "Jotka nyt ottivat
hänen sanansa vastaan ne kastettiin ja niin heitä
lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua"
(Apt.2:41).

Sanan vastaanottaminen merkitsi sitä, että nämä
kolmetuhatta antoivat pelastaa itsensä nurjasta
sukupolvesta (Apt. 2:40). Raamatullisesti pelastetut
ottivat sitten raamatullisesti kasteen. Uskoontulleet
ottivat raamatullisen kasteen raamatullisesti.

2. "Filippus meni Samarian kaupunkiin ja saarnasi
heille Kristusta. Ja kansa otti yksimielisesti
vaarin siitä, mitä Filippus puhui, kun he kuulivat hänen
sanansa ja näkivät ne tunnusteot, jotka hän teki.
Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti
evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen
Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä
miehet että naiset" (Apt. 8:5, 6, 12).

Alkukielen sana "ottaa vaarin" tarkoittaa myös
noudattamista ja pitäytymistä. Koko kansa tuli
raamatullisesti uskoon, ja he ottivat sitten myös
raamatullisesti kasteen. Uskoontulleet ottivat
raamatullisen kasteen raamatullisesti.

3. Enkeli lähetti Filippuksen Gassan tielle, ja
tämä tapasi Etiopian kuningattaren Kandaken
hoviherran.

"Niin Filippus avasi suunsa ja ... julisti hänelle
evankeliumia Jeesuksesta. Ja kulkiessaan tietä he
tulivat veden ääreen; ja hoviherra sanoi: 'Katso,
tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?' Niin
Filippus sanoi hänelle: 'Jos uskot koko
sydämestäsi, niin se tapahtukoon.' Hän vastasi ja sanoi:
'Minä
uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika.' Ja
hän käski pysäyttää vaunut, ja he astuivat kumpikin
veteen sekä Filippus että hoviherra, ja Filippus kastoi
hänet"(Apt. 8:36—38).

Filippus edellytti kastettavaltaan
henkilökohtaista uskonsuhdetta Jeesukseen. Riitti, kun
hoviherra
tunnusti raamatullisesti suullaan Jeesuksen ja
pyysi raamatullisesti raamatullista kastetta.

Raamatullinen uskovien kaste oli ainoa käytäntö
alkuseurakunnassa.

Kandaken hoviherran kohdalla on kysymys uskovien
raamatullisesti kasteesta.

4. Jeesus ilmestyi Saulukselle tiellä. Kohta sen
jälkeen "Ananias pani molemmat kätensä hänen
päälleen ja sanoi: 'Veljeni Saul, Herra lähetti minut —
Jeesus, joka ilmestyi sinulle tiellä, jota tulit — että
saisit näkösi jälleen ja tulisit täytetyksi Pyhällä
Hengellä.' Ja heti putosivat hänen silmistään
ikäänkuin suomukset, ja hän sai näkönsä ja nousi
ja otti kasteen. Ja kun hän nautti ruokaa, niin hän
vahvistui. Ja hän oli opetuslasten seurassa
Damaskossa jonkun aikaa. Ja kohta hän saarnasi
synagoogissa
Jeesusta, julistaen, että hän on Jumalan Poika"
(Apt.9:17—20).

Saulus oli jo raamatullisesti uskossa, kun
Ananias tuli, sillä Herra oli lähettänyt Ananiaan
rukoilemaan hänelle Pyhän Hengen täyteyttä, ei
uudestisyntymistä. Ottaessaan raamatullisesti
kasteen Saulus oli jo Jumalan valittu, sillä
Ananias sanoi hänelle: "Saul, veljeni, saa näkösi
jälleen (Saulus sai näön). Meidän isiemme Jumala
on valinnut sinut tuntemaan hänen tahtonsa . . .
Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi
hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä
pois syntisi" (Apt.22:14, 16).

On väitetty, että Uuden testamentin alkukielessä
ei ole ollenkaan muotoa 'kastattaa itsensä', vaan
verbi on aina passiivissa. Esimerkiksi jakeessa Mark.
16:16 kastaa-verbi on passiivissa. Alkukielessä uskoa-
sana ja kastaa-sana ovat aoristissa, ja Mark.
16:16 pitää tarkasti ottaen suomentaa
alkukielestä:

"Joka tuli uskoon ja kastettiin, se
pelastuu."

Se, joka ei siis usko, tuomitaan kadotukseen. Herra Jeesus Kristus ei ole siis käskenyt kastaa
niitä, jotka eivät usko Häneen.

Tästä apostoli Paavali piti kiinni. "Minä kiitän
Jumalaa, etten ole kastanut teistä ketään
(pakanaperinteitä noudattava kirkko kiittelee
pakanaperinteitä noudattavien pappiensa kanssa
aivan päinvastaisesta) muita kuin Krispuksen ja
Gaiuksen, niin ettei kukaan saata sanoa, että te
olette minun nimeeni kastetut. Kastoinhan tosin
Stefanaankin perhekunnan; sitten en tiedä, olenko
ketään muuta kastanut. Sillä Kristus ei
lähettänyt minua kastamaan, (pakanaperinteitä
noudattava kirkko sanoo aivan päinvastaista) vaan
evankeliumia julistamaan - ei puheen viisaudella,
ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi." 1
Kor. 1:14-17.

On kuitenkin muistettava, että kreikan kielessä
on aktiivin ja passiivin lisäksi mediumimuoto.
Siinä subjekti on myös verbin välittömänä
objektina. Esim. pesen (aktiivi), minua pestään
(passiivi), peseydyn (mediumi). Kastaa-verbin
mediumimuoto merkitsee: 'kastattaudun, annan
kastaa itseni'. Tämä on yleinen muoto Uudessa
testamentissa ja esiintyy esimerkiksi jakeessa
Apt. 22:16.

Seuraavaksi Apostolien teot kertoo kokonaisten
perhekuntien kasteista:

5. Korneliuksen kotiin olivat kokoontuneet tämän
kutsumat sukulaiset ja lähimmät ystävät (Apt.
10:24). "Kornelius ... oli kutsunut koolle
sukulaisensa ja lähimmät ystävänsä."
Tilaisuudessa ei siis ollut pikkuvauvoja.

Kun Pietari puhui heille, "tuli Pyhä Henki
kaikkien päälle, jotka puheen kuulivat" (Apt.
10:44). Pietarin mukana tulleet uskovaiset
"kuulivat heidän puhuvan kielillä ja ylistävän
Jumalaa. Silloin Pietari vastasi: 'Ei kaiketi
kukaan voi kieltää kastamasta vedessä näitä,
jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin?'
Ja hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen
nimeen" (Apt. 10:46 48).

Raamatussa kastettavat kastettiin aina "veteen"
tai "vedessä". Baptizoo-verbin kanssa käytetään
prepositiota "eis" (=johonkin) ja "en" (=jossakin)

Tässä ei ole kysymys varsinaisesti perheestä,
vaan sukulaisista ja ystävistä. Nämä kaikki tulivat
raamatullisesti uskoon (Apt. 15:9), täyttyivät
Pyhällä Hengellä ja he siis uskoon tultuaan vasta
ottivat raamatullisen kasteen. Uskoontulleet ottivat raamatullisen kasteen raamatullisesti.

6. "Ja eräs Lyydia niminen purppuranmyyjä
Tyatiran kaupungista, jumalaapelkäävä nainen, oli
kuulemassa; ja Herra avasi hänen sydämensä ottamaan vaarin
siitä, mitä Paavali puhui. Ja kun hänet ja hänen
perhekuntansa oli kastettu, pyysi hän meitä
sanoen: 'Jos te pidätte minua Herraan uskovaisena, niin
tulkaa minun kotiini ja majailkaa siellä' " (Apt. 16:14,
15).

Paavali ja Silas joutuivat tämän jälkeen
vankilaan, mutta vapautuivat ihmeen kautta. "Niin he
lähtivät vankilasta ja menivät Lyydian tykö; ja
nähtyään veljet ja rohkaistuaan heitä he
lähtivätpois" (Apt. 16:40).

Lyydian perhekuntaan kuului miespuolisia
henkilöitä. Raamattu nimittää heitä veljiksi,
mikä tarkoittaa uskoon tulleita miehiä (1 Kor.
5:11).

Nämä olivat se perhekunta, joka raamatullisesti
kastettiin Lyydian kanssa. Uskoontulleet ottivat raamatullisen kasteen raamatullisesti.

7. Vankilassa Paavali ja Silas tapasivat Filippin
vanginvartijan. He "puhuivat Jumalan Sanaa
hänelle ynnä kaikille, jotka hänen kodissansa olivat. Ja
hän otti, heidät mukaansa samalla yön hetkellä ja
pesi heidän haavansa, ja hänet ja kaikki hänen
omaisensa kastettiin kohta. Ja hän vei heidät
ylös asuntoonsa, laittoi heille aterian ja riemuitsi siitä, että
hän ja koko hänen perheensä oli tullut Jumalaan
uskovaksi" (Apt. 16:32—34).

Paavali ja Silas osoittivat puheensa koko
perheelle. He kaikki siis ymmärsivät puheen. Koko
perhe tuli tuon puheen kautta raamatullisesti
uskoon (jae 34).

Ainoastaan raamatullisesti uskoon tulleet
kastettiin raamatullisesti. Uskoontulleet ottivat raamatullisen kasteen raamatullisesti.

8. "Mutta synagoogan esimies Krispus ja koko
hänen perhekuntansa uskoivat Herraan: ja myöskin monet
korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa,
uskoivat, ja heidät kastettiin" (Apt. 18:8).

Uskoontulleet ottivat raamatullisen kasteen raamatullisesti.

9. Paavali kastoi Stefanaan perhekunnan (1 Kor.
1:16).

Hän kirjoitti heistä myöhemmin: "Mutta minä
kehoitan teitä, veljet: te tunnette Stefanaan perhekunnan
ja tiedätte, että se on Akaian ensi hedelmä ja että
he ovat antautuneet pyhien palvelukseen" (1 Kor.
16:15).

Koko Stefanaan perhekunta oli Akaian ensi
hedelmä — he olivat siis tulleet uskoon
ensimmäisinä koko Akaiassa.

Kun koko perhe oli henkilökohtaisesti
raamatullisesti uskossa, ja Paavali saattoi
kastaa heidät kaikki raamatullisesti.

Kaikkien näiden perhekuntien jäsenet olivat
ymmärtävässä iässä, tulivat raamatullisesti
uskoon ja raamatullisesti kastettiin. Uskoontulleet ottivat raamatullisen kasteen raamatullisesti.

10. Efesossa oli 12 opetuslasta (Apt. 19:1).
Opetuslapsi-sana tarkoittaa Uudessa testamentissa
uskoon tullutta (Apt. 14:22). He ottivat kasteen
Jeesuksen nimeen (Apt. 19:5), koska olivat
kastetut vain Johanneksen kasteella (Apt. 19:3).


Raamatusta ei siis löydy kirkollista epäraamatullista lapsikastelurituaalia, vaan Raamatussa uskoontulleet ottivat raamatullisen kasteen raamatullisesti.

Koska ensimmäiset Jeesuksen Kristuksen opetuslapset noudattivat Jeesuksen kastekäskyä. Ja Jeesuksen Kristuksen opetuslapset noudattavat Jeesuksen kastekäskyä edelleenkin eivätkä missään tapauksessa koskaan epäraamatullista lapsikasteluharhalahko-oppia.

Kastaminen seurasi silloin ja seuraa aina vain evankeliointia, mikä tarkoitti silloin ja tarkoittaa edelleenkin, että Kristuksen Jeesuksen evankeliumista uskoontulleet Jeesuksen Kristuksen opetuslapset kastettiin silloin ja kastetaan edelleenkin Raamatun SANAN mukaisesti ainoastaan juuri niin kuin Raamatussa on kirjoitettu!


Myöhempien aikojen mielipiteet

Alkuseurakunnat kehittyivät ajan myötä kirkoksi.

Kastekeskusteluissa on usein vedottu näin
syntyneen kirkon johtajien mielipiteisiin.

Heillä oli jo kuitenkin varsin toisistaan
poikkeavat näkemykset.

Toisella vuosisadalla eläneet apostoliset isät
olivat
vielä uskovien upotuskasteen kannalla.

Barnabas sanoi: "Autuaat ne, jotka ovat panneet
toivonsa ristiin ja sitten astuneet veteen."

'Kahdentoista apostolin opetus' säätää: "Mitä
kasteeseen tulee, kastakaa seuraavasti. Kun
olette lausuneet kaiken edellä olevan, kastakaa Isän ja
Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, juoksevaa vettä
käyttäen. Mutta jos sinulla ei ole juoksevaa
vettä, kasta muuhun veteen. Jos et voi kastaa
kylmää vettä käyttäen,kasta lämpimällä. Mutta jos
sinulla ei ole kumpaakaan, valele päähän kolmesti
vettä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Ennen
kastetta paastotkoot kastaja ja kastettava sekä
jotkut muut lisäksi, jos on mahdollista.
Kastettavan käske paastota päivä tai kaksi ennen
toimitusta."

Tämä kirjoitus säätää lievennyksiä uskovien
upotuskaste käytäntöön. Jos seuraamme niitä,
olemme velvolliset noudattamaan myös
paastomääräystä. Pienille vauvoille jo yhden
päivän paasto on hengenvaarallinen. Kaksi
paastopäivää on jo pikkuvauvoille tappava.

Polykarpos sanoi tulleensa lapsena pelastetuksi.
Tätä on pidetty viittauksena lapsikasteeseen.

Hän on kuitenkin voinut tarkoittaa tuon ajan
ajatteluntavan mukaisesti mitä tahansa ikäkautta
vuosien 0 - 20 välillä.

Myöhemmin eläneiden kirkkoisien mielipiteet
olivat jo enemmän hajaantuneet:

Justinus Marttyyri nimitti kastetta
uudestisyntymiseksi.

Hän salli kastaa kuitenkin vain uskoontulleita.

Tertullianus esitti, että viattomia lapsia ei
tulisi kastaa. Näiden tulisi kasvaa ja itse
pyytää kastetta.

Origeneen väitetään kirjoittaneen: "Kirkko on
perinyt apostoleilta tavan antaa kaste pienille
lapsillekin."

On siis mahdotonta rakentaa kasteoppia
kirkkoisien mielipiteiden varaan.

Ei ole ihme, että heidän
näkemyksensä olivat niin toisistaan poikkeavat.

Esiintyihän apostoli Johanneksen aikana jo
harhautunut nikolaiittain oppi (llm. 2:15): Erottautui
papisto, joka väitti olevansa ns. maallikoiden
yläpuolella.

Jumala on nähnyt hyväksi ilmoittaa meille
Raamatussa ainoastaan alkuperäisen kastekäytännön.

Pitäytykäämme siis siihen!

"Ei yli sen, mikä kirjoitettu on, ettette
pöyhkeillen asettuisi mikä minkin puolelle toista
vastaan" (1 Kor. 4:6).

Luther opetti, että Raamattu on uskon ja elämän
ainoa ohje. Jos otamme rinnalle varhaiskirkon
mielipiteet, emme voi torjua niitäkään, jotka
nojaavat myöhäisemmän katolisen kirkon epäraamatullisiin
pakanallisiin näkemyksiin.

Olkaamme kuin jalot Berean juutalaiset, jotka
tutkivat joka päivä Raamattuaan, oliko niin, kuin heille
opetettiin (Apt. 17:11).

Ja tehkäämme Sanan mukaan, ettemme olisi
vain Sanan kuulijoita, vaan SANAN tekijöitä.

harhaoppitekstienne kopioijia ja massapostittajia.
lukisitte Raamattua.

xxx kirjoitti:

harhaoppitekstienne kopioijia ja massapostittajia.
lukisitte Raamattua.

kasteesta jatkuvasti vuodesta ja vuosisadasta toiseen kiisteleviä kristittyjä veljiä ja sisaria. Turhuuksien turhuus, tuumisi jo Saarnaajakin.

Paulos kirjoitti:

kasteesta jatkuvasti vuodesta ja vuosisadasta toiseen kiisteleviä kristittyjä veljiä ja sisaria. Turhuuksien turhuus, tuumisi jo Saarnaajakin.

Ei kai sitä kastetta voi ymmärtää niinkuin ei mitään muutakaan raamatussa jos ei Pyhä Henki sitä
ihmiselle kirkasta.Joka tapauksessa kaste on kuitenkin ALKU...uskon tiellä.

Pohtija kirjoitti:

//Raamattu sanoo: Joka ei synny uudesti ylhäältä, ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa. //

Ihmisen tulee uudestisyntyä. Uudestisyntyminen liittyy kasteeseen. Uudestisyntymisestä:
Joka ei synny vedestä ja Hengestä, ei pääse Jumalan valtakuntaan. (Joh. 3)

-> Vesi tarkoittaa kastetta. Se on yksi pelastumisen ehto. Ja se on sakramentti (siinä Kristus on erityisellä tavalla läsnä).

Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa." Nikodeemus sanoi hänelle: "Kuinka voi ihminen vanhana syntyä? Eihän hän voi jälleen mennä äitinsä kohtuun ja syntyä?" Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny VEDESTÄ ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki. Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä. (Joh.3:3-7)

Kirkollisen opin mukaan vesi jakeessa 5 tarkoittaa kastetta. Perusteena kaiketi on, että kaste vedellä tehdään vedessä. Mitä Raamattu (UT) sanoo vedestä? Raamatun pohjaltahan asiaa on tarkasteltava. Katsoin sellaiset kohdat, jolla vedelle annetaan ymmärrykseni mukaan jokin symbolinen arvo.

Vedelle löytyi seuraavia merkityksiä:
* Fariseukset eivät syö, ennenkuin ovat itseään vedellä vihmoneet.
* Pilatus pesi kätensä vedellä vapautuakseen vastuusta
* Jeesus muutti veden viiniksi
* Ilmestysmajaa vihittäessä kaikki vihmottiin mm. vedellä, verellä
* Taivaat ja maa on rakennetu vedestä ja veden kautta ja niiden kautta silloinen maailma hukkui vedenpaisumukseen.
* Jeesus on tullut veden ja veren kautta.
* Henki ja vesi ja veri pitävät yhtä.
* Vedet ovat kansoja ja väkijoukkoja ja kansanheimoja ja kieliä.
* Suuri portto istuu paljojen vetten päällä
* Käärme syöksi vaimon jälkeen vettä saattaakseen hänet virran vietäväksi

Edelliset eivät ainakaan suoraan liittyneet uudestisyntymiseen tai kasteeseen.

Seuraavien yhteyttä on syytä tutkia tarkemmin.

mutta joka juo sitä VETTÄ, jota minä hänelle annan, se ei ikinä janoa; vaan se VESI, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sen VEDEN lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään. (Joh.3:14)
* vesi kuvaa Pyhää Henkeä tai Jumalan sanaa

Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niinkuin Raamattu sanoo, juokseva elävän VEDEN virrat." Mutta sen hän sanoi Hengestä, joka niiden piti saaman, jotka uskoivat häneen; sillä Henki ei ollut vielä tullut, koska Jeesus ei vielä ollut kirkastettu. (Joh:7:38,39)
* vesi kuvaa Pyhää Henkeä

sillä Karitsa, joka on valtaistuimen keskellä, on kaitseva heitä ja johdattava heidät elämän VETTEN lähteille, ja Jumala on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä." (Ilm.7:17)
* Jeesus johdattaa Jumalan luo. Lähde on siis Jumala. Vesi kuvaa jotain, joka lähtee Jumalasta: Pyhää Henkeä tai Jumalan sanaa

Miehet, rakastakaa vaimojanne, niinkuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä, että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, VEDELLÄ pesten, sanan kautta, saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi pyhä ja nuhteeton. (Ef.5:25-27)
* Jeesuksen verihän se on, mikä synneistä puhdistaa. Yhteys veteen: 1Joh.5:6
* Kasteen pesevän vaikutuksen kumoaa 1Piet.3:21 selväsänaisesti.
* Vielä ei Jumalan seurakunnasta, olimme sitten miten kastettuja, voi sanoa: "kirkastettu, vailla tahraa tai ryppyä". Mutta silloin, kun Jeesus tulee takaisin "katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen"

Tämän vertauskuvan mukaan VESI nyt teidätkin pelastaa, kasteena - joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta - Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta, (1Piet.3:21)
* Millä tavalla vesi pelasti vedenpaisumuksessa? Se hukutti vanhan ja toi arkissa olijat uuteen turmeltumattomaan maailmaan.
* Vertauskuvan mukaan kaste toimii rajana: entinen syntielämä jätetään taakse, edessä on uusi elämä Kristuksessa.
* Tässä myös erityisesti sanotaan, ettei kaste poista lihan saastaa, syntisyyttä
* Sen sijaan kasteessa pyydetään hyvää omaatuntoa Jeesukseen vedoten. Hyvää omaatuntoa ei ole mitään mieltä pyytää, ellei syntejä ole annettu anteeksi. Se, joka taas pyytää anteeksiantoa on katuva, syntisyytensä tunteva ja sen tunnustava ― ymmärtävässä iässä.
* Vielä on huomattava miten KR92 jakeen kääntää. Jäljet johtavat sylttytehtaalle ― koko ajatus on käännetty päälaelleen:
- Vertauskuvasta tehdään esikuva, toimintamalli
- Kaste onkin pelastaja Jeesuksen sijaan
- Kaste pelastaa jopa ilman kääntymystä ja parannuksentekoa
- Hyvän omantunnon liitto?



Kaikkeen edelliseen viitaten en voi rehellisesti väittää veden tarkoittavan kastetta. "Vedestä ja Hengestä" voi sen sijaan tarkoittaa "Jumalan Sanasta ja Hengestä". Tätä käsitystä puoltavat ainakin seuraavat raamatunkohdat

HENKI on se, joka ELÄVÄKSI TEKEE; ei liha mitään hyödytä. Ne SANAT, jotka minä olen teille puhunut, ovat HENKI ja ovat ELÄMÄ. (Joh.6:63)
Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden SANAN, pelastuksenne evankeliumin, USKOVIKSI TULTUANNE pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti, (Ef.1:13)

te, jotka olette UUDESTISYNTYNEET, ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän SANAN kautta. (1Piet.1:23)

Tahtonsa mukaan hän SYNNYTTI meidät totuuden SANALLA, ollaksemme hänen luotujensa esikoiset. (Jaak.1:18)

Vertaus on tämä: siemen on Jumalan SANA. (Luuk.8:11)

Rintti kirjoitti:

Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa." Nikodeemus sanoi hänelle: "Kuinka voi ihminen vanhana syntyä? Eihän hän voi jälleen mennä äitinsä kohtuun ja syntyä?" Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny VEDESTÄ ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki. Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä. (Joh.3:3-7)

Kirkollisen opin mukaan vesi jakeessa 5 tarkoittaa kastetta. Perusteena kaiketi on, että kaste vedellä tehdään vedessä. Mitä Raamattu (UT) sanoo vedestä? Raamatun pohjaltahan asiaa on tarkasteltava. Katsoin sellaiset kohdat, jolla vedelle annetaan ymmärrykseni mukaan jokin symbolinen arvo.

Vedelle löytyi seuraavia merkityksiä:
* Fariseukset eivät syö, ennenkuin ovat itseään vedellä vihmoneet.
* Pilatus pesi kätensä vedellä vapautuakseen vastuusta
* Jeesus muutti veden viiniksi
* Ilmestysmajaa vihittäessä kaikki vihmottiin mm. vedellä, verellä
* Taivaat ja maa on rakennetu vedestä ja veden kautta ja niiden kautta silloinen maailma hukkui vedenpaisumukseen.
* Jeesus on tullut veden ja veren kautta.
* Henki ja vesi ja veri pitävät yhtä.
* Vedet ovat kansoja ja väkijoukkoja ja kansanheimoja ja kieliä.
* Suuri portto istuu paljojen vetten päällä
* Käärme syöksi vaimon jälkeen vettä saattaakseen hänet virran vietäväksi

Edelliset eivät ainakaan suoraan liittyneet uudestisyntymiseen tai kasteeseen.

Seuraavien yhteyttä on syytä tutkia tarkemmin.

mutta joka juo sitä VETTÄ, jota minä hänelle annan, se ei ikinä janoa; vaan se VESI, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sen VEDEN lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään. (Joh.3:14)
* vesi kuvaa Pyhää Henkeä tai Jumalan sanaa

Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niinkuin Raamattu sanoo, juokseva elävän VEDEN virrat." Mutta sen hän sanoi Hengestä, joka niiden piti saaman, jotka uskoivat häneen; sillä Henki ei ollut vielä tullut, koska Jeesus ei vielä ollut kirkastettu. (Joh:7:38,39)
* vesi kuvaa Pyhää Henkeä

sillä Karitsa, joka on valtaistuimen keskellä, on kaitseva heitä ja johdattava heidät elämän VETTEN lähteille, ja Jumala on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä." (Ilm.7:17)
* Jeesus johdattaa Jumalan luo. Lähde on siis Jumala. Vesi kuvaa jotain, joka lähtee Jumalasta: Pyhää Henkeä tai Jumalan sanaa

Miehet, rakastakaa vaimojanne, niinkuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä, että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, VEDELLÄ pesten, sanan kautta, saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi pyhä ja nuhteeton. (Ef.5:25-27)
* Jeesuksen verihän se on, mikä synneistä puhdistaa. Yhteys veteen: 1Joh.5:6
* Kasteen pesevän vaikutuksen kumoaa 1Piet.3:21 selväsänaisesti.
* Vielä ei Jumalan seurakunnasta, olimme sitten miten kastettuja, voi sanoa: "kirkastettu, vailla tahraa tai ryppyä". Mutta silloin, kun Jeesus tulee takaisin "katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen"

Tämän vertauskuvan mukaan VESI nyt teidätkin pelastaa, kasteena - joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta - Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta, (1Piet.3:21)
* Millä tavalla vesi pelasti vedenpaisumuksessa? Se hukutti vanhan ja toi arkissa olijat uuteen turmeltumattomaan maailmaan.
* Vertauskuvan mukaan kaste toimii rajana: entinen syntielämä jätetään taakse, edessä on uusi elämä Kristuksessa.
* Tässä myös erityisesti sanotaan, ettei kaste poista lihan saastaa, syntisyyttä
* Sen sijaan kasteessa pyydetään hyvää omaatuntoa Jeesukseen vedoten. Hyvää omaatuntoa ei ole mitään mieltä pyytää, ellei syntejä ole annettu anteeksi. Se, joka taas pyytää anteeksiantoa on katuva, syntisyytensä tunteva ja sen tunnustava ― ymmärtävässä iässä.
* Vielä on huomattava miten KR92 jakeen kääntää. Jäljet johtavat sylttytehtaalle ― koko ajatus on käännetty päälaelleen:
- Vertauskuvasta tehdään esikuva, toimintamalli
- Kaste onkin pelastaja Jeesuksen sijaan
- Kaste pelastaa jopa ilman kääntymystä ja parannuksentekoa
- Hyvän omantunnon liitto?



Kaikkeen edelliseen viitaten en voi rehellisesti väittää veden tarkoittavan kastetta. "Vedestä ja Hengestä" voi sen sijaan tarkoittaa "Jumalan Sanasta ja Hengestä". Tätä käsitystä puoltavat ainakin seuraavat raamatunkohdat

HENKI on se, joka ELÄVÄKSI TEKEE; ei liha mitään hyödytä. Ne SANAT, jotka minä olen teille puhunut, ovat HENKI ja ovat ELÄMÄ. (Joh.6:63)
Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden SANAN, pelastuksenne evankeliumin, USKOVIKSI TULTUANNE pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti, (Ef.1:13)

te, jotka olette UUDESTISYNTYNEET, ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän SANAN kautta. (1Piet.1:23)

Tahtonsa mukaan hän SYNNYTTI meidät totuuden SANALLA, ollaksemme hänen luotujensa esikoiset. (Jaak.1:18)

Vertaus on tämä: siemen on Jumalan SANA. (Luuk.8:11)

Lihan saasta ilmaus tarkoittaa ulkoista likaa. 1.Pt.3:21

Lihan teot (gal.5) tarkoittavat syntejä, joka on eri asia. Nämä pestään pois kasteessa, jossa on sana, veri, vesi ja Henki, jotka pitävät yhtä.
Saulus Tarsolaiselle sanottiin: anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi. Apt.2:38-39 sanoo, että kaste otetaan syntienne anteeksisaamiseksi.

Elävä vesi tarkoittaa Jeesuksen mukaan Henkeä. Joten olisi järjetöntä muuttaa vedestä ja Hengestä muotoon Hengestä ja Hengestä. (Joh.7:39)

On parasta tyytyä Jeesuksen sanavalintoihin ja uskoa Raamattuun, niin kuin Jeesus on sen sanonut, eikä muutella Jeesuksen suuhun meidän oppimme kannalta paremmin kuulostavia ilmaisuja. Pienintäkään piirtoa ei saisi Jeesuksen mukaan muuttaa.

"Jeesus vastasi: Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Mikä lihasta on syntynyt on liha (=vastasyntynyt lapsi) mikä Hengestä on syntynyt on henki." (Joh.3:5-6)

kaste kirjoitti:

Lihan saasta ilmaus tarkoittaa ulkoista likaa. 1.Pt.3:21

Lihan teot (gal.5) tarkoittavat syntejä, joka on eri asia. Nämä pestään pois kasteessa, jossa on sana, veri, vesi ja Henki, jotka pitävät yhtä.
Saulus Tarsolaiselle sanottiin: anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi. Apt.2:38-39 sanoo, että kaste otetaan syntienne anteeksisaamiseksi.

Elävä vesi tarkoittaa Jeesuksen mukaan Henkeä. Joten olisi järjetöntä muuttaa vedestä ja Hengestä muotoon Hengestä ja Hengestä. (Joh.7:39)

On parasta tyytyä Jeesuksen sanavalintoihin ja uskoa Raamattuun, niin kuin Jeesus on sen sanonut, eikä muutella Jeesuksen suuhun meidän oppimme kannalta paremmin kuulostavia ilmaisuja. Pienintäkään piirtoa ei saisi Jeesuksen mukaan muuttaa.

"Jeesus vastasi: Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Mikä lihasta on syntynyt on liha (=vastasyntynyt lapsi) mikä Hengestä on syntynyt on henki." (Joh.3:5-6)

Ruumis ja liha, sekä lika ja saasta ovat synonyymejä. En ole ajatellutkaan sitä, että joku olisi voinut ymmärtää kasteen kylvyksi ja kuuraamiseksi.

Pietarin lukijakunta tai ainakin huomattava osa siitä oli juutalaisia. Kaste oli jo ennestään vanha juutalainen käytäntö juutalaiseksi kääntyville pakanoille. Johanneksen kaste oli parannuksen kaste ja hän kastoikin suurin joukoin juutalaisia parannukseen. Jeesuskin oli kastanut, jopa Johannesta useampia. Kaikki uskovat olivat kastettuja. En usko, että käytännön asioissa oli epäselvyyksiä. Vaikka onhan se silti mahdollista.

Sait minut hiukan sivuraiteille. Alkuperänen aihe, tosin sekin jo vähän aiheesta sivussa, oli KR92 kelvoton käännös. Siinä ei puhuta kuuraamisesta, eikä syntien anteeksi antamisestakaan, vaan tuodaan esiin varsin omintakeinen aspekti:

Tuon esikuvan mukaisesti teidät pelastaa nyt kaste,
ei siksi että te siinä luovuitte saastaisesta elämästä,
vaan koska Jumala teki kanssanne hyvän omantunnon liiton"

Sen voi pukea runoasuun. Jospa sen harhaisuus paljastuisi:

Kaste pelastaa! Kaste kantaa!
Siispä voi syntiä huoletta jatkaa.
Liittoa kasteen kun muistelee
omantunto vaikenee. Jee, Jee

Uskoisin, että et ole edellisen kanssa samaa mieltä. Saatoit jopa pitää sitä pilkkana. Juuri sellaisen käsityksen uusi käännös minulle antoi. Enkä edes välttämättä yhtään liioitellut.

- - -

Myös sopivasti pätkimällä saadaan paljon pahaa aikaan. Jos kuitenkin ottaisimme kokonaisen virkeen jakeesta Apt.22:16. Ananias sanoi Saulus Tarsolaiselle:

Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä
ja anna kastaa itsesi
ja pestä pois syntisi.

Kaste ei ole mikään taikatemppu. Paavalinkin tuli ensin huutaa avuksi Herran Jeesuksen nimeä, ts. tunnustaa syntinsä Herralle, katua ja pyytää anteeksiantoa Jeesuksen sovintoveren ja ylsnousemukseen kautta. Tämän jälkeen seurasi kaste. Omatunto oli puhdas, synnit oli pesty pois.

- - -

Hyväksyit vedelle merityksen "henki". "Hengestä ja Hengestä" kuulostaa hölmöltä toiston takia, mutta ei sekään välttämättä ole väärin. Raamatussa on lukemattomia kohtia, joissa sama asia toistetaan uudelleen, mutta eri sanoilla. No, tämä oli vain mahdollisuus.

Et hyväksynyt veden ja sanan yhteyttä, mutta tarjoat, kirkon mallia noudattaen, että vesi merkitsisi kastetta. Millä tavalla väitteesi on parempi? Et perustellut sitä mitenkään, vaan syytit minua Jeesuksen sanojen vääristelystä. Myönnän, että niiden yhteyttä ei ole tuotu aivan yhtä selvästi esille. Vanhan testamentin puolella on esim. Aam. 8:11, Jossa nimenomaan Herran sanaa verrataan ihmisen ruumiillisiin perustarpeisiin, veteen ja leipään.

Jeesus puhui naiselle Syykkarin kaivolla vedestä. Tämä ajatteli silloin inhimillistä janoaan. Jos ajattelemme janoa hengellisesti, on sanan jano ensisijainen tarve - sana samarialaisetkin vakuutti (Joh.4:39). Naisesta oli tullut Jeesuksen vaikutuksesta Jumalan sanan lähde. Henki toimii taustalla, vaikka sitä ei aina tiedosteta. Oikeastaan ne toimivat aina yhdessä, eikä niitä saisikaan erottaa. Siis Jumalan Henki toimii, kun Jumalan Sanaa julistetaan totuudessa. Jos sana jää taka-alalle ja tavoitellaan Henkeä, ollaan vaarassa saada toinen henki, joka ei olekaan enää Jumalasta. Joudutaan ylikarismaattisuuteen. Sitä on paljon liikkeellä.

Esille ottamani raamatunkohdat (Ef.1:13, 1Piet.1:23, Jaak.1:18) todistivat, että Jumalan Sanalla on uudestisynnyttävä voima. Sen perusteella ei ole väärin sanoa "syntyä sanasta ja Hengestä". Omalla ehdotuksellasi "syntyä kasteesta ja Hengestä" on takanaan ainoastaan kirkon tuki. Kumpi sitten on painavampi peruste?

Rintti kirjoitti:

Ruumis ja liha, sekä lika ja saasta ovat synonyymejä. En ole ajatellutkaan sitä, että joku olisi voinut ymmärtää kasteen kylvyksi ja kuuraamiseksi.

Pietarin lukijakunta tai ainakin huomattava osa siitä oli juutalaisia. Kaste oli jo ennestään vanha juutalainen käytäntö juutalaiseksi kääntyville pakanoille. Johanneksen kaste oli parannuksen kaste ja hän kastoikin suurin joukoin juutalaisia parannukseen. Jeesuskin oli kastanut, jopa Johannesta useampia. Kaikki uskovat olivat kastettuja. En usko, että käytännön asioissa oli epäselvyyksiä. Vaikka onhan se silti mahdollista.

Sait minut hiukan sivuraiteille. Alkuperänen aihe, tosin sekin jo vähän aiheesta sivussa, oli KR92 kelvoton käännös. Siinä ei puhuta kuuraamisesta, eikä syntien anteeksi antamisestakaan, vaan tuodaan esiin varsin omintakeinen aspekti:

Tuon esikuvan mukaisesti teidät pelastaa nyt kaste,
ei siksi että te siinä luovuitte saastaisesta elämästä,
vaan koska Jumala teki kanssanne hyvän omantunnon liiton"

Sen voi pukea runoasuun. Jospa sen harhaisuus paljastuisi:

Kaste pelastaa! Kaste kantaa!
Siispä voi syntiä huoletta jatkaa.
Liittoa kasteen kun muistelee
omantunto vaikenee. Jee, Jee

Uskoisin, että et ole edellisen kanssa samaa mieltä. Saatoit jopa pitää sitä pilkkana. Juuri sellaisen käsityksen uusi käännös minulle antoi. Enkä edes välttämättä yhtään liioitellut.

- - -

Myös sopivasti pätkimällä saadaan paljon pahaa aikaan. Jos kuitenkin ottaisimme kokonaisen virkeen jakeesta Apt.22:16. Ananias sanoi Saulus Tarsolaiselle:

Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä
ja anna kastaa itsesi
ja pestä pois syntisi.

Kaste ei ole mikään taikatemppu. Paavalinkin tuli ensin huutaa avuksi Herran Jeesuksen nimeä, ts. tunnustaa syntinsä Herralle, katua ja pyytää anteeksiantoa Jeesuksen sovintoveren ja ylsnousemukseen kautta. Tämän jälkeen seurasi kaste. Omatunto oli puhdas, synnit oli pesty pois.

- - -

Hyväksyit vedelle merityksen "henki". "Hengestä ja Hengestä" kuulostaa hölmöltä toiston takia, mutta ei sekään välttämättä ole väärin. Raamatussa on lukemattomia kohtia, joissa sama asia toistetaan uudelleen, mutta eri sanoilla. No, tämä oli vain mahdollisuus.

Et hyväksynyt veden ja sanan yhteyttä, mutta tarjoat, kirkon mallia noudattaen, että vesi merkitsisi kastetta. Millä tavalla väitteesi on parempi? Et perustellut sitä mitenkään, vaan syytit minua Jeesuksen sanojen vääristelystä. Myönnän, että niiden yhteyttä ei ole tuotu aivan yhtä selvästi esille. Vanhan testamentin puolella on esim. Aam. 8:11, Jossa nimenomaan Herran sanaa verrataan ihmisen ruumiillisiin perustarpeisiin, veteen ja leipään.

Jeesus puhui naiselle Syykkarin kaivolla vedestä. Tämä ajatteli silloin inhimillistä janoaan. Jos ajattelemme janoa hengellisesti, on sanan jano ensisijainen tarve - sana samarialaisetkin vakuutti (Joh.4:39). Naisesta oli tullut Jeesuksen vaikutuksesta Jumalan sanan lähde. Henki toimii taustalla, vaikka sitä ei aina tiedosteta. Oikeastaan ne toimivat aina yhdessä, eikä niitä saisikaan erottaa. Siis Jumalan Henki toimii, kun Jumalan Sanaa julistetaan totuudessa. Jos sana jää taka-alalle ja tavoitellaan Henkeä, ollaan vaarassa saada toinen henki, joka ei olekaan enää Jumalasta. Joudutaan ylikarismaattisuuteen. Sitä on paljon liikkeellä.

Esille ottamani raamatunkohdat (Ef.1:13, 1Piet.1:23, Jaak.1:18) todistivat, että Jumalan Sanalla on uudestisynnyttävä voima. Sen perusteella ei ole väärin sanoa "syntyä sanasta ja Hengestä". Omalla ehdotuksellasi "syntyä kasteesta ja Hengestä" on takanaan ainoastaan kirkon tuki. Kumpi sitten on painavampi peruste?

"joukoin juutalaisia parannukseen. Jeesuskin oli kastanut, jopa Johannesta useampia."
____________________________

Jeesus EI todellakaan kastanut ketään (Joh.4:2)

Miksi vikoilet Raamatun alla? Parempi nöyrtyä ja hyväksyä Jumalan sana sellaisenaan. Sana pysyy.
Sinun sanasi on totuus.

"Jeesus vastasi: Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Mikä lihasta on syntynyt on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt on henki." (Joh.3:5-6)

oikaisua kirjoitti:

"joukoin juutalaisia parannukseen. Jeesuskin oli kastanut, jopa Johannesta useampia."
____________________________

Jeesus EI todellakaan kastanut ketään (Joh.4:2)

Miksi vikoilet Raamatun alla? Parempi nöyrtyä ja hyväksyä Jumalan sana sellaisenaan. Sana pysyy.
Sinun sanasi on totuus.

"Jeesus vastasi: Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Mikä lihasta on syntynyt on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt on henki." (Joh.3:5-6)

Tätä tarkoitin:
1. Kun nyt Herra sai tietää fariseusten kuulleen, että Jeesus teki opetuslapsiksi ja kastoi useampia kuin Johannes
2. - vaikka Jeesus ei itse kastanut, vaan hänen opetuslapsensa -
3. jätti hän Juudean ja meni taas Galileaan. (Joh.4:1-3)

Rintti kirjoitti:

Ruumis ja liha, sekä lika ja saasta ovat synonyymejä. En ole ajatellutkaan sitä, että joku olisi voinut ymmärtää kasteen kylvyksi ja kuuraamiseksi.

Pietarin lukijakunta tai ainakin huomattava osa siitä oli juutalaisia. Kaste oli jo ennestään vanha juutalainen käytäntö juutalaiseksi kääntyville pakanoille. Johanneksen kaste oli parannuksen kaste ja hän kastoikin suurin joukoin juutalaisia parannukseen. Jeesuskin oli kastanut, jopa Johannesta useampia. Kaikki uskovat olivat kastettuja. En usko, että käytännön asioissa oli epäselvyyksiä. Vaikka onhan se silti mahdollista.

Sait minut hiukan sivuraiteille. Alkuperänen aihe, tosin sekin jo vähän aiheesta sivussa, oli KR92 kelvoton käännös. Siinä ei puhuta kuuraamisesta, eikä syntien anteeksi antamisestakaan, vaan tuodaan esiin varsin omintakeinen aspekti:

Tuon esikuvan mukaisesti teidät pelastaa nyt kaste,
ei siksi että te siinä luovuitte saastaisesta elämästä,
vaan koska Jumala teki kanssanne hyvän omantunnon liiton"

Sen voi pukea runoasuun. Jospa sen harhaisuus paljastuisi:

Kaste pelastaa! Kaste kantaa!
Siispä voi syntiä huoletta jatkaa.
Liittoa kasteen kun muistelee
omantunto vaikenee. Jee, Jee

Uskoisin, että et ole edellisen kanssa samaa mieltä. Saatoit jopa pitää sitä pilkkana. Juuri sellaisen käsityksen uusi käännös minulle antoi. Enkä edes välttämättä yhtään liioitellut.

- - -

Myös sopivasti pätkimällä saadaan paljon pahaa aikaan. Jos kuitenkin ottaisimme kokonaisen virkeen jakeesta Apt.22:16. Ananias sanoi Saulus Tarsolaiselle:

Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä
ja anna kastaa itsesi
ja pestä pois syntisi.

Kaste ei ole mikään taikatemppu. Paavalinkin tuli ensin huutaa avuksi Herran Jeesuksen nimeä, ts. tunnustaa syntinsä Herralle, katua ja pyytää anteeksiantoa Jeesuksen sovintoveren ja ylsnousemukseen kautta. Tämän jälkeen seurasi kaste. Omatunto oli puhdas, synnit oli pesty pois.

- - -

Hyväksyit vedelle merityksen "henki". "Hengestä ja Hengestä" kuulostaa hölmöltä toiston takia, mutta ei sekään välttämättä ole väärin. Raamatussa on lukemattomia kohtia, joissa sama asia toistetaan uudelleen, mutta eri sanoilla. No, tämä oli vain mahdollisuus.

Et hyväksynyt veden ja sanan yhteyttä, mutta tarjoat, kirkon mallia noudattaen, että vesi merkitsisi kastetta. Millä tavalla väitteesi on parempi? Et perustellut sitä mitenkään, vaan syytit minua Jeesuksen sanojen vääristelystä. Myönnän, että niiden yhteyttä ei ole tuotu aivan yhtä selvästi esille. Vanhan testamentin puolella on esim. Aam. 8:11, Jossa nimenomaan Herran sanaa verrataan ihmisen ruumiillisiin perustarpeisiin, veteen ja leipään.

Jeesus puhui naiselle Syykkarin kaivolla vedestä. Tämä ajatteli silloin inhimillistä janoaan. Jos ajattelemme janoa hengellisesti, on sanan jano ensisijainen tarve - sana samarialaisetkin vakuutti (Joh.4:39). Naisesta oli tullut Jeesuksen vaikutuksesta Jumalan sanan lähde. Henki toimii taustalla, vaikka sitä ei aina tiedosteta. Oikeastaan ne toimivat aina yhdessä, eikä niitä saisikaan erottaa. Siis Jumalan Henki toimii, kun Jumalan Sanaa julistetaan totuudessa. Jos sana jää taka-alalle ja tavoitellaan Henkeä, ollaan vaarassa saada toinen henki, joka ei olekaan enää Jumalasta. Joudutaan ylikarismaattisuuteen. Sitä on paljon liikkeellä.

Esille ottamani raamatunkohdat (Ef.1:13, 1Piet.1:23, Jaak.1:18) todistivat, että Jumalan Sanalla on uudestisynnyttävä voima. Sen perusteella ei ole väärin sanoa "syntyä sanasta ja Hengestä". Omalla ehdotuksellasi "syntyä kasteesta ja Hengestä" on takanaan ainoastaan kirkon tuki. Kumpi sitten on painavampi peruste?

Kaste pelastaa! Kaste kantaa! Nimittäin Kaste kuvaa ja tarkoittaa nimenomaan Kristuksen veristä kastetta edestämme. Vapahtajan usko siinä pelastaa ja kantaa.

Joka ei usko se tuomitaan, vaikka olisikin kastettu.

Kasteessa kastetaan Kristuksen kuolemaan, raamatun mukaan. Kristuksen kuolema on totta jokaisen ihmisen edestä. Hänen kuolemaansa kaikki kastetaan. Mutta elämäksi Hänen kasteensa on vain uskoville. Joka uskoo ja on kastettu, pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan. Ilman uskoa Vapahtajan kaste merkitsee hautaan hukkumista, ilman Ylösnousemusta.

Kristuksen kaste merkitsee Hänen Sanansa kuuleville Taivaan kastetta, Leipää Elämäksi. Siksi uskovat kastavat jo pienet lapsensa Hänen nimeensä. Ei kukaan elä päivääkään ilman Häntä, joka on jokapäiväinen Leipä, Elämän Leipä joka tuli alas taivaasta (vrt. Joh.6).

Lahja kirjoitti:

Kaste pelastaa! Kaste kantaa! Nimittäin Kaste kuvaa ja tarkoittaa nimenomaan Kristuksen veristä kastetta edestämme. Vapahtajan usko siinä pelastaa ja kantaa.

Joka ei usko se tuomitaan, vaikka olisikin kastettu.

Kasteessa kastetaan Kristuksen kuolemaan, raamatun mukaan. Kristuksen kuolema on totta jokaisen ihmisen edestä. Hänen kuolemaansa kaikki kastetaan. Mutta elämäksi Hänen kasteensa on vain uskoville. Joka uskoo ja on kastettu, pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan. Ilman uskoa Vapahtajan kaste merkitsee hautaan hukkumista, ilman Ylösnousemusta.

Kristuksen kaste merkitsee Hänen Sanansa kuuleville Taivaan kastetta, Leipää Elämäksi. Siksi uskovat kastavat jo pienet lapsensa Hänen nimeensä. Ei kukaan elä päivääkään ilman Häntä, joka on jokapäiväinen Leipä, Elämän Leipä joka tuli alas taivaasta (vrt. Joh.6).

On suurta eksytystä väittää, että kaste pelastaa. Toistat tätä kirkon slogania, vaikka loppujen lopuksi itsekin myönnät, ettei se mitään pelastanut. Ilman uskoa se on kuolemaksi.

Urho Muroma tuskaili tämän asian kanssa pitkään. Hän valitti sitä, että helvetti täyttyy lapsikastetuista ja luki metri tolkulla selvityksiä pääsemättä asiasta varmuuteen. Inhimillisen järkeilyn kautta syntyneet perinnäissäännöt ovat syvällä. Yksin Raamatun mukaan ojentautuminen merkitsisi niiden hylkäämistä ja ulkopuolelle leirin menemistä.

Kasteen armo on kirkolle pyhä asia, johon aina vedotaan. Siitä ei löydy Raamatusta halaistua sanaa. Jumalan armosta sensijaan puhutaan paljonkin.

Et ottanut tuon kohdan (1Piet.3:21) käännökseen muuten kantaa. Ei käy kieltäminen, että on hyvinkin kirkon edun mukaista pästää irti tuollainenkin sammakko. Kirkon, joka päämiehensä suulla julistaa, että kun kuuluu kirkkoon ja on lapsikastettu ja konfirmoitu, niin kaikki on hyvin.

>>Sanot-
>>Opetuslapset yrittivät estää lapsia tulemasta, mutta Jeesus sanoi: "Antakaa lasten tulla.">Matt 19:15 Ja hän pani kätensä heidän päälleen ja lähti sieltä pois

kyllä pitäisi riittää uskontunnustuksen: confiteor unum babtisma - tunnustan yhden kasteen...