Palstalla on joitakin vakiokirjoittajia jotka kirjoittavat jatkuvasti parannuksen tekemisestä ja sen välttämättömyydestä. Eihän se väärin ole kehottaa ihmisiä tekemään parannusta mutta,….
Minä olen jostakin syystä kokenut että enemmän tulisi kirjoittaa evankeliumin sanomaa. Näin olenkin pyrkinyt tekemään. Sitten minun evankeelisia kirjoituksiani on arvosteltu kovastikin koska en nuhtele niissä ketään tekosynneistä.
Olen itsekin ihmetellyt että miksi minä tuon esille evankeliumia ts. Jumalan tekoa Kristuksessa lähes kaikissa kirjoituksissani mutta en kirjoita parannuksen teosta enkä nuhtele juuri ollenkaan lukijoita heidän synneistään. Mistä tämä johtuu?
Olen aina koko uskossa olo ajan pyrkinyt tuomaan esille Jumalan tekoja ja armoa Kristuksessa sekä kirjallisesti että suullisesti. Miksi siis en nuhtele ihmisiä voimakkaasti synnistä ja kehota heitä voimakkaasti parannuksen tekoon? Olenko eksynyt tai eksytetty tässä asiassa? Olenko nyt ehkä päässyt tämän mysteerion ratkaisun jäljille?
Arvioikaa seuraava kirjoitukseni Jumalan Sanalla.
USKO JA PARANNUKSEN TEKO
Jeesus antoi opetuslapsilleen evankeliuminsa julistuksen tehtävän. Evankeliumi sisältää Jumalan teon ristillä Kristuksessa. Se sisältää Jeesuksen Kristuksen kärsimyksen, kuoleman, hautauksen ja ylösnousemuksen ja Jeesuksen sovitustyön seuraukset meille ihmisille. Tätä sanomaa ja sen siunauksia Jeesus käski saarnata kaikille ihmisille pelastukseksi uskon kautta sanomaan (Jeesukseen).
Mark 16:14 "Vihdoin hän ilmestyi myöskin niille yhdelletoista heidän ollessaan aterialla; ja hän nuhteli heidän EPÄUSKOAAN ja heidän SYDÄMENSÄ KOVUUTTA, kun he eivät olleet uskoneet niitä, jotka olivat nähneet hänet ylösnousseeksi. Ja hän sanoi heille: "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka USKOO ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen."
Tässä Jeesus ei mainitse parannuksen tekemistä. Hän nuhteli ensin opetuslasten epäuskoa ja antoi heille käskyn julistaa evankeliumia. Sitten Jeesus sanoi että, se joka uskoo, se pelastuu. Usko Häneen riitti pelastamaan syntisen. Mutta Luuk 24:46-48 lähetyskäskyssään Jeesus näyttää puhuvan myös parannuksen teosta.
"Ja hän sanoi heille: "Niin on kirjoitettu, että Kristus oli kärsivä ja kolmantena päivänä nouseva kuolleista, ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista. Te olette tämän todistajat."
Mistä parannuksesta tässä on kysymys? Parannus oli syntien anteeksi saamiseksi. Siis, kaikki synnit yhdessä paketissa voidaan saada anteeksi parannuksen teon yhteydessä. Tässä on huomioitava että sanoma syntien anteeksi saamiseksi oli Kristuksen kärsimys ja kuolleista nouseminen. Tämän sanoman uskova ihminen tekee automaattisesti parannuksen jota seuraa syntien anteeksi saaminen ja elämä.
Apt 26:18 "saisivat uskomalla minuun synnit anteeksi ja perintöosan pyhitettyjen joukossa.'"
Opetuslapset lähtivät saarnaamaan Jeesuksen käskemää sanomaa. Herra oli heidän kanssaan ja vahvisti Sanan sitä seuraavilla merkeillä (Mark 16:20). Mikä oli Sana jonka Jumala vahvisti merkeillä ja ihmeillä? Oliko se totuus ihmisen syntisyydestä ja pahuudesta vai oliko se joku muu sanoma?
Filippus meni Samarian kaupunkiin ja saarnasi heille KRISTUSTA ja Jumala oli voimallisesti Filippuksen kanssa (Apt 8:5-12). Sitten Filippus julisti hoviherralle EVANKELIUMIA JEESUKSESTA (Apt 8:35). Ymmärrämme että hän oli Pyhän Hengen johdatuksessa ja puhui Pyhän Hengen vaikutuksesta Jumalan antamaa sanomaa hoviherralle. Kun hoviherra kysyy mikä estää kastamasta häntä, Filippus sanoi: ”Jos uskot koko sydämestäsi niin se sinulle tapahtukoon.” Tämä jae on jätetty jostakin syystä pois joistakin käännöksistä. Usko Jeesukseen riitti Filippukselle ja Jumalalle että hoviherra voitiin kastaa. Vain synnistä puhdistettu uskova kastettiin apostolisena aikana.
Apostoli Pietari julisti Korneliukselle Jeesusta Kristusta (Apt 10:34-48). Seuraus oli se että ihmisiä tuli uskoon. Apostolit todistivat suurella voimalla Herran Jeesuksen ylösnousemuksesta ja suuri armo oli heillä kaikilla (Apt 4:33). Tässäkin saarnattiin Jeesuksesta eikä ihmisten synneistä.
jatkuu...
Minä olen jostakin syystä kokenut että enemmän tulisi kirjoittaa evankeliumin sanomaa. Näin olenkin pyrkinyt tekemään. Sitten minun evankeelisia kirjoituksiani on arvosteltu kovastikin koska en nuhtele niissä ketään tekosynneistä.
Olen itsekin ihmetellyt että miksi minä tuon esille evankeliumia ts. Jumalan tekoa Kristuksessa lähes kaikissa kirjoituksissani mutta en kirjoita parannuksen teosta enkä nuhtele juuri ollenkaan lukijoita heidän synneistään. Mistä tämä johtuu?
Olen aina koko uskossa olo ajan pyrkinyt tuomaan esille Jumalan tekoja ja armoa Kristuksessa sekä kirjallisesti että suullisesti. Miksi siis en nuhtele ihmisiä voimakkaasti synnistä ja kehota heitä voimakkaasti parannuksen tekoon? Olenko eksynyt tai eksytetty tässä asiassa? Olenko nyt ehkä päässyt tämän mysteerion ratkaisun jäljille?
Arvioikaa seuraava kirjoitukseni Jumalan Sanalla.
USKO JA PARANNUKSEN TEKO
Jeesus antoi opetuslapsilleen evankeliuminsa julistuksen tehtävän. Evankeliumi sisältää Jumalan teon ristillä Kristuksessa. Se sisältää Jeesuksen Kristuksen kärsimyksen, kuoleman, hautauksen ja ylösnousemuksen ja Jeesuksen sovitustyön seuraukset meille ihmisille. Tätä sanomaa ja sen siunauksia Jeesus käski saarnata kaikille ihmisille pelastukseksi uskon kautta sanomaan (Jeesukseen).
Mark 16:14 "Vihdoin hän ilmestyi myöskin niille yhdelletoista heidän ollessaan aterialla; ja hän nuhteli heidän EPÄUSKOAAN ja heidän SYDÄMENSÄ KOVUUTTA, kun he eivät olleet uskoneet niitä, jotka olivat nähneet hänet ylösnousseeksi. Ja hän sanoi heille: "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka USKOO ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen."
Tässä Jeesus ei mainitse parannuksen tekemistä. Hän nuhteli ensin opetuslasten epäuskoa ja antoi heille käskyn julistaa evankeliumia. Sitten Jeesus sanoi että, se joka uskoo, se pelastuu. Usko Häneen riitti pelastamaan syntisen. Mutta Luuk 24:46-48 lähetyskäskyssään Jeesus näyttää puhuvan myös parannuksen teosta.
"Ja hän sanoi heille: "Niin on kirjoitettu, että Kristus oli kärsivä ja kolmantena päivänä nouseva kuolleista, ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista. Te olette tämän todistajat."
Mistä parannuksesta tässä on kysymys? Parannus oli syntien anteeksi saamiseksi. Siis, kaikki synnit yhdessä paketissa voidaan saada anteeksi parannuksen teon yhteydessä. Tässä on huomioitava että sanoma syntien anteeksi saamiseksi oli Kristuksen kärsimys ja kuolleista nouseminen. Tämän sanoman uskova ihminen tekee automaattisesti parannuksen jota seuraa syntien anteeksi saaminen ja elämä.
Apt 26:18 "saisivat uskomalla minuun synnit anteeksi ja perintöosan pyhitettyjen joukossa.'"
Opetuslapset lähtivät saarnaamaan Jeesuksen käskemää sanomaa. Herra oli heidän kanssaan ja vahvisti Sanan sitä seuraavilla merkeillä (Mark 16:20). Mikä oli Sana jonka Jumala vahvisti merkeillä ja ihmeillä? Oliko se totuus ihmisen syntisyydestä ja pahuudesta vai oliko se joku muu sanoma?
Filippus meni Samarian kaupunkiin ja saarnasi heille KRISTUSTA ja Jumala oli voimallisesti Filippuksen kanssa (Apt 8:5-12). Sitten Filippus julisti hoviherralle EVANKELIUMIA JEESUKSESTA (Apt 8:35). Ymmärrämme että hän oli Pyhän Hengen johdatuksessa ja puhui Pyhän Hengen vaikutuksesta Jumalan antamaa sanomaa hoviherralle. Kun hoviherra kysyy mikä estää kastamasta häntä, Filippus sanoi: ”Jos uskot koko sydämestäsi niin se sinulle tapahtukoon.” Tämä jae on jätetty jostakin syystä pois joistakin käännöksistä. Usko Jeesukseen riitti Filippukselle ja Jumalalle että hoviherra voitiin kastaa. Vain synnistä puhdistettu uskova kastettiin apostolisena aikana.
Apostoli Pietari julisti Korneliukselle Jeesusta Kristusta (Apt 10:34-48). Seuraus oli se että ihmisiä tuli uskoon. Apostolit todistivat suurella voimalla Herran Jeesuksen ylösnousemuksesta ja suuri armo oli heillä kaikilla (Apt 4:33). Tässäkin saarnattiin Jeesuksesta eikä ihmisten synneistä.
jatkuu...
Vastaukset 38
Vanhimmat
PARANNUS ON SYDÄMEN KÄÄNTYMYS JUMALAN PUOLEEN USKOSSA JEESUKSEEN KRISTUKSEEN.
Jeesus opetti mikä on se pääsynti josta meidän jokaisen pitää tehdä parannus. Synti on se että ihminen ei usko Häneen (Joh 16:7-9). Tämä on se pääsynti ja kadottava synti. Tämän synnin alle jäävät kaikki yksittäiset tekosynnit. Ne ovat seurausta siitä että ihminen ei usko Jeesukseen eikä näin myöskään tottele Jumalaa. Kaikki mitä ihminen tekee ilman uskoa (Jeesukseen) on syntiä Paavalin teologian mukaan. Paavalin teologia on Jumalan ja Jeesuksen teologia (Gal 1:11-12).
Room 14:23 "mutta joka epäröi ja kuitenkin syö, on tuomittu, koska se ei tapahdu uskosta; sillä kaikki, mikä ei ole uskosta, on syntiä."
Kun joku kuulee evankeliumin Sanaa ja uskoo Jeesukseen, hän kääntyy pois tästä epäuskon kadottavasta synnistä. Hän kääntyy Herran Jumalan puoleen joka armahtaa häntä (2 Kor 3:16, Apt 26:18). Hän tulee Jumalan luokse Jeesuksen kautta (Joh 14:6). Nyt hän uskoo Jeesukseen Kristukseen syntiensä sovittajana. Hän on tehnyt parannuksen epäuskosta Jeesukseen. Silloin hän tekee myös parannuksen yksittäisistä tekosynneistään koska hänen uskonsa on sydämen uskoa Jeesukseen Kristukseen. Sydämen usko vie uskovaa tottelemaan Jumalaa. Silloin uskova ei elä tahallisissa synneissä.
Paavali julisti vanginvartijalle lyhyen ja ytimekkään käskyn kun tämä kysyi mitä hänen pitää tehdä pelastuakseen: "Usko Herraan Jeesukseen niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi" (Apt 16:30-31). Miksi Paavali ei puhunut vanginvartijalle parannussaarnaa vaan antoi lyhyen käskyn uskoa Jeesukseen?
Jumalan Sana ja oikea sydämestä lähtevä ja sydämessä oleva usko Jeesukseen puhdistaa ihmisen hänen synneistään. Näin se oli Korneliuksen tapauksessa ja näin se on meidänkin kohdalla. Kun uskomme Jeesukseen Raamatun ilmoittamalla tavalla, Jeesuksen Kristuksen Jumalan Pojan veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Lue tästä lisää http://www.jaikal.se/48683142
jatkuu...
Parannuksen teko on siis ensisijaisesti parannus epäuskosta Jeesukseen. Jeesus käski julistaa evankeliumia kaikille luoduille. Hän käski tehdä kaikista kansoista opetuslapsia. Opetuslapsi on ihminen, joka on tullut sydämestään kuuliaiseksi evankeliumille. Hän on tullut uskoon ja näin ollen syntynyt uudesti ylhäältä Jumalan lapseksi. Hän tottelee Jumalan Sanaa. Näitä Jumalan lapsia Jeesus käski kastaa. Heille pitää opettaa noudattamaan kaikkea mitä Jeesus on käskenyt omiensa noudattaa.
Siis, vasta uskoon tullutta kuuliaista Jumalan lasta aletaan opettaa. Vasta uskoon tulleelta ei voida vaatia kymmenen vuotta uskossa olleen varttuneen uskovan kilvoituksen tasoa. Häntä tulee kohdella niin kuin Jumalan lasta tulee kohdella armolla ja rakkaudella. Vanhaa uskovaa voi ja saa nuhdella synnistä mutta sen saa tehdä vain hengelliset uskovat (Gal 6:1). Hengellisen uskovan antaman nuhtelun motiivi on rakkaus. Siksi hän on myös armollinen nuhtelija ja hänen nuhtelunsa otetaan vastaan paremmin kuin jonkun lihallisen ylpeän ja kovan uskovan nuhde.
Keneltäkään vastakääntyneeltä eikä uskosta osattomaltakaan ei riistetä väkisin tupakkia suusta eikä viinapulloa kädestä. Ei niin. Ihmisille julistetaan vapautusta synnin orjuudesta evankeliumin Sanan kautta Jeesuksen nimessä. Synnistä vapautettu uskoon tullut ihminen jättää itse omasta vapaasta tahdostaan tupakit ja viinat ja muut paheet pois. Mutta tämä ei välttämättä tapahdu heti seuraavana päivänä uskoon tulosta. Uskoon tulosta alkaa uuden uskovan kasvuprosessi. Varttuneilta uskovilta vaaditaan tässä kärsivällisyyttä. Uskovaa Jumalan lasta kasvattaa, ei laki eikä lihallinen uskova, vaan Jumalan armo ja Jumalan Sana.
Lopuksi:
Parannussaarna on monissa tilanteissa paikallaan ja Jumalan Henki voi johdattaa saarnaamaan voimakkaasti jopa yksittäisistä tekosynneistä ja parannuksen teosta ja sen tärkeydestä. Mutta silloin kun Jumalan Henki johdattaa puhetta, puhuja puhuu myös Jeesuksesta Kristuksesta ja julistaa evankeliumia Hänestä. Jeesus ja evankeliumin sanoma on saarnan pääaihe. Jos saarna keskittyy vain syntiin ja parannuksen tekemiseen, se on ihmiskeskeistä. Silloin Herra Jeesus Kristus on jäänyt ehkä huomioimatta julistuksessa.
........jaikalismia.....Synnistä vapautettu uskoon tullut ihminen jättää itse omasta vapaasta tahdostaan tupakit ja viinat ja muut paheet pois.??????
Ei ihmisellä ole voimaa luopuakseen mistään synnistä se on Jumalan armoa ja Herran voimaa että kauankin jatkunut piinaava synti otetaan pois mutta ei ihminen saa sitä aikaan vapaalla tahdollaan.
jaikal näkyy olevan täysin "jumaluutta" täynnä oleva joka pystyy voittamaan synnit, pelkällä katseellaan otaksun?
Muuten hyvin sanottu !!! Meinaan tuo vapautuminen viinasta ja muista syninalueista.. Voima siien tarvitaan jostain muusta kun omasta lihasta..
Matt.10:37 Joka rakastaa isäänsä taikka äitiänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias; ja joka rakastaa poikaansa taikka tytärtänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias;
10:38 ja joka ei ota ristiänsä ja seuraa minua, se ei ole minulle sovelias.
10:39 Joka löytää elämänsä, kadottaa sen; ja joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen."
_ _ _ _ _ _ _
Jeesus kehottaa seuraajiaan ottamaan joka päivä ristinsä. Oman ristin ottaminen merkitsee oman itsekkään elämän kadottamista Hänen tähtensä, siis Jeesuksen tähden.
Sillä tavalla me löydämme uuden elämän Jeesuksessa; viemällä vanhan itsekkään ihmisen ristille - joka päivä.
Jeesus EI anna lupaa kahden tien kulkemiseen. Emme voi palvella
Jumalaa ja mammonaa. Emme voi elätellä itsekästä lihallista elämää ja samalla kasvaa uusina luomuksina.
Jaikal esittää lihallista mieltä ja vanhaa ihmistä kosivaa vaalean paahdon evankeliumia. Se EI ole aito Jeesuksen julistama Jumalan valtakunnan evankeliumi. Parannuksen soveliaitten hedelmien ja ristin tien sysääminen "kakkosraiteelle" EI johda elämän tielle. Oikea evankeliumi ei tunne rauhoitusaikaa synnille.
_ _ _ _ _ _ _
Luuk.14:33 Niin ei myös teistä yksikään, joka ei luovu kaikesta, mitä hänellä on, voi olla minun opetuslapseni."
Ei se oma elämä katoa muilla keinolla kun astua Kristuxeen missä sinä kuolet ja nouset kuolemasta siihen elämän jossa jokainen uskovainen on tarkoitettu elää siis Kristuxessa...
USKO Kristukseen vanhurskauttaa. Vanhurskautettu on Jumalalle kelpaava.
Vanhurskauttaa on vanha oikeustermi, joka tarkoittaa syyllisen julistamista oikeuden päätöksellä syyttömäksi. Kysymys on siis syyllisen armahtamisesta.
xxxxxx
En tunne Semperin ajattelua sen tarkemmin, teetkö parannusta synneistäsi joihin väistämättä ihmisenä joudut, vaikka et millään haluaisi joutua? Vanhurskauttaminen ja Jumalan lapsena kilvoittelu näyttäisivät lukemani perusteella sekoittuvan jonkin verran toisiinsa.
Kristitty pyrkii olemaan tekemättä tahallaan syntiä, ja syntiin langettuaan hän pyytää anteeksi. Esimerkki: Karsimättömyys ja rakastamattomuuskin ovat syntejä, joita tulee pyytää lähimmäiseltään anteeksi. Perhe-elämästä hyvin tuttua arkipäivää.
Me teemme parannusta synneistämme ja laiminlyönneistämme ARMAHDETTUINA, eli me olemme koko ajan Jumalan lapsia kun
me uskomme Kristukseen.
Kristityn kilvoitteluun sitten kuuluu parannuksen tekeminen, eli synnin tunnustaminen ja anteeksipyyntö. Joka ei ole mitenkään helppoa, jos synti on hävettävää lajia. Ylpeys ei helpolla taivu sanomaan, jaksatko antaa anteeksi, minä sanoin sinulle sellaista mitä ei olisi pitänyt sanoa.
Emme tee parannusta synneistämme siksi, että tulisimme syntien tunnustamisella ja anteeksi pyytämällä vanhurskaaksi, mutta vanhurskaina Jumalan pyhä henki muistuttaa meitä oman tunnon kautta, että nyt sinä lapseni teit väärin, ja sinun pitää korjata väärintekosi, tunnustamalla se ja pyytämällä anteeksi lähimmäiseltäsi. Ja jos teostasi on tullut vaikkapa taloudellista vahinkoa toiselle, niin se korvataan.
Henkilöt jotka kulkevat välinpitämättömänä lähimmäisistään, hymyn väre huulillaan, pyytämättä anteeksi vaikka ovat tehneet toisille vääryyttä, kutsutaan kuollu- uskoisiksi tekopyhiksi. Jumalan lapsen valmiuksiin siis kuuluu Pyhän Hengen muistuttaessa huomioida lähimmäisensä.
Tekopyhyyteen taas kuuluu kulkea hymynväre huulillaan viis veisaamatta omista vääryyksistä, joita on tehnyt lähimmäiselleen.
Ylpeys ei taivu parannukseen, eikä tunnusta väärintekojaan. Pannaan pyhän näköinen maski naamalle ja menoksi!
Tekopyhä selittää pois tekemänsä synnit, ja vakuuttelee syyttömyyttään.
Jumalan lapsi ottaa vastuun teoistaan ja pyytää anteeksi niiltä joita kohtaan on tehnyt väärin.
xxxxx
***) Mutta Jumalalle kelvollisiksi me tulemme USKOLLA Kristukseen, ilman omia töitä.
Olen samaa mieltä kanssasi vanhurskauttamisesta ja parannuksen tekemisestä päivittäin.
Olen monet monet kerrat kirjoittanut siitä, miten uskovan ei tule antautua tahallisen synnin tekemiseen, EHDOTTOMASTI ei.
Meillä jokaisella on syntiä 1.Joh.1:8, joka tulee esiin arkielämän keskellä sitä mukaa kuin Sanan valo sen sydämessämme paljastaa. Kaikki lihassa oleva synti, joka kuuliaisen vaelluksen kautta tulee valoon, ON pantava pois. Kyse ei ole omista töistä, joilla paikkaisimme vanhurskauttamme. Ei, mutta kysymys on pyhityksestä ja vanhan ihmisen tahdon nujertamisesta yhä syvemmällä sisimmässämme.
Jaikal pähkäilee: >>Olen itsekin ihmetellyt että miksi minä tuon esille evankeliumia ts. Jumalan tekoa Kristuksessa lähes kaikissa kirjoituksissani mutta en kirjoita parannuksen teosta enkä nuhtele juuri ollenkaan lukijoita heidän synneistään. Mistä tämä johtuu?>Miksi siis en nuhtele ihmisiä voimakkaasti synnistä ja kehota heitä voimakkaasti parannuksen tekoon? Olenko eksynyt tai eksytetty tässä asiassa? Olenko nyt ehkä päässyt tämän mysteerion ratkaisun jäljille?>>
Minä vastaan: Sinä jaikal olet vaihtanut Jeesuksen evankeliumin parannuksesta ja syntien anteeksisaamisesta omassa päässäsi muhivaan 'mysteerioon', jossa on toinen jeesus, toinen sanoma.
Kehotan sinua jaikal: luovu Raamatun vastaisista mysteerioista!
Sama tietämättömyys synnistä ja parannuksesta esiintyy yleensä helluntailaisuudessa jos muuallakin.
Mohikaani on "kärähtänyt" moisesta jaikalismista.
Minä ainakin jos edes havaitset hyvissä teoissa puutteita eli näen epätäydellisyyttä tai syntiä niissä niin juoksen Herran tykö kertomaan etten kykene edes hyviä tekoja tekemään ja tiedän kuinka perisynti on kyseessä.
ps. on tärkeätä laulaa Jumalan sanalla nuo pinta-armon julistajat jotka paholaista ja sen ääntä mielellään kuuntelevat, etteivät viettelisi ketään vasta uskoon tullutta.
Niinhän se on, että jos vaikka kun uskomme ja tottelemme Jumalaa ja teemme jotakin hyvää, ne eivät ole meidän omia, vaan Jumalan tekoja:
Johannes 6
28 'Niin he sanoivat hänelle: "Mitä meidän pitää tekemän, että me Jumalan tekoja tekisimme?"
29 Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt".'
Ap. t. 17:30
Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus.
tarkoittaa mina-sina-me-te-he-tama tuo-se-tama nuo -ne -ja parannuksen aiheita kylla loytyy ihan itsesta jokaisesta...ei tarvitse menna naapuria parantelemaan.
eli synnin kuormaa raahaamme kaikki...jopa saviskin..
Mutta kun me teemme parannuksen epäuskon synnistä ja uskomme Jeesukseen Kristukseen ja otamme Hänet vastaan sekä tunnustamme Hänet ihmisten edessä, siitä elämä ja kilvoitus alkaa.
Kilvoitus on sitten sitä voimakkaampaa ja tehokkaampaa mitä enemmän antaudumme Jumalalle ja mitä enemmän Pyhä Henki saa täyttää ja vallata meitä. Jos pääsemme siihen pisteeseen että voimme todeta Paavalin tavoin: "Minä olen kuollut ja minä elän. En kuitenkaan minä vaan Kristus minussa." Silloin olemme voimallisia kilvoittelijoita mutta emme me, vaan Kristus meissä.
Kristus uskovassa voittaa synnin. Kristus elämä meissä onkin uskovan korkea tavoite.
Tästä aiheesta on liian vähän kirjoituksia palstalla.
Parannuksen tekeminen ja synnistä puhuminen on palstakirjoituksissa kovin ihmiskeskeistä ja ihmissuorituksiin perustuvaa. Siksi monet taistelevat tämän asian parissa koska voimakas ase Pyhä Henki puuttuu sodasta syntiä vastaan. Syntiä ei kukaan voita ilman Pyhää Henkeä. Ei edes palstan pylväspyhimukset Semper ja Savonarola.
http://www.jaikal.se/48683151
Huomaappa jaikal, että Savis pitää minua synnissä rähmijänä.
Sinä taas hätäpäissäsi olet minua pylvääseen pistämässä.
Avain synnin voittamiseen on siinä, että me suostumme viemään lihallisen tahtomme kuolemaan - joka päivä ja aina, kun näemme itsessämme poispantavaa syntiä. Se puhdistautuminen jatkuu läpi koko elämämme.
"Ja ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen." Gal.5:24
Sinun oppisi jaikal on kevyttä pintaliitoa, johon olet vauhtia ja tuulta siipiesi alle saanut aikamme tunnetuimmilta liihottelijoilta, jääköön heidän nimensä mainisematta.
Palautahan mieleen karun apostoli Jaakobin realistiset sanat, jotka hän lausuu jalat tiukasti maassa pysyen:
Jaak.2:19 Sinä uskot, että Jumala on yksi. Siinä teet oikein; riivaajatkin sen uskovat ja vapisevat.
2:20 Mutta tahdotko tietää, sinä turha ihminen, että usko ilman tekoja on voimaton?"
Ensin usko Jeesukseen evankeliumin Sanan kautta.
Uskomalla Jeesukseen saadaan kaikki synnit anteeksi. Sitten vanha aatu/eeva haudataan kasteen hautaan. Sen jälkeen on lupaus Pyhästä Hengestä jonka Hengen jokainen uskovana kastettu saa kun uskoo ja ottaa vastaan.
Miksi Jumala tarjoaa ja antaa Pyhän Hengen? Miten luet Raamatustasi? Onko Pyhän Hengen täyteys sinulle tuttu asia? Onko se mielestäsi tarpeeton?
Sinä vaadit Jumalan sotilaita taistelemaa jalon taistelun oman lihan käsivarrella ilman aseita. Et osoita aseita joita jokainen sotilas tarvitsee voidakseen taistella voitokkaasti.
Pyhän Hengen täyteys ja siinä eläminen on voimakkain ja tehokkain ase taistelussa syntiä vastaan. Pyhä Henki uskovassa kun taistelee uskovan puolesta. Näinhän Raamattu todistaa. Tästä syystä Jumala tarjoaa ja antaa Pyhän Hengen omilleen.
"Täyttykää Hengellä..." (Ef 5:18). "Vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä. Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan, ja Henki lihaa vastaan, nämä ovat nimittäin toisiansa vastaan, niin että te ette tee sitä, mitä tahdotte" (Gal 5:16-17). "...mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin te saatte elää. Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia" (Room 8:13-14).
Mutta uskovan ongelma on juuri siinä että harva meistä uskovista on jatkuvasti ja aina täynnä Pyhää Henkeä (ei kukaan). Siksi me lankeilemme ja epäonnistumme. Mutta Pyhän Hengen täyteys on mahdollista kokea ja siinä on mahdollista myös elää ja vaeltaa. Oma kokemukseni todistaa siitä. Myös Jumalan Sana todistaa että se on mahdollista. "Jos me Hengessä elämme, niin myös Hengessä vaeltakaamme" (Gal 5:25).
Jeesus oli ja vaelsi täynnä Pyhää Henkeä (luuk 4:1).
Johannes oli ja vaelsi täynnä Pyhää Henkeä (Luuk 1:15-17).
Pietari oli ja vaelsi täynnä Pyhää Henkeä (Apt 2:1-4, 4:8).
Stefanus oli ja vaelsi täynnä Pyhää Henkeä (Apt 6:8-10, 7:55).
Paavali oli ja vaelsi täynnä Pyhää Henkeä (Apt 13:9).
Opetuslapset olivat täynnä Pyhää Henkeä ja heitä täytettiin jatkuvasti Pyhällä Hengellä (Luuk 24:46-49, Apt 1:8, 4:33, 9:31, 13:52).
Vanhan liiton pyhät olivat tavallisia ihmisiä yhtä vajavia kuin sinä ja minä (Jaak 5:17). Eivät he siis olleet mitään yli-ihmisiä. Mitä heillä ja heissä oli erikoista? Heillä oli Pyhä Henki. Jeesuksen opetuslapset olivat tavallisia ihmisiä kansan keskeltä. He olivat kalastajia, tullivirkailijoita ja lääkäreitä. Siis, ihan tavallisia ihmisiä jotka lähtivät seuraamaan Jeesusta Kristusta. Mutta,... he ottivat vastaan ja he saivat Pyhän Hengen. Pyhä Henki heissä ja heidän kauttaan teki heidän menestyksekkään hengellisen työn ja taistelun syntiä vastaan mahdolliseksi. Niin on meidänkin kohdalla. Emmehän ole heitä erikoisempia ihmisiä.
Tämä kirjoitukseni löytyy sen kokonaisuudessaan
sivun loppupuolelta http://www.jaikal.se/48683151
Jaikal: >>Sinä vaadit Jumalan sotilaita taistelemaa jalon taistelun oman lihan käsivarrella ilman aseita.>en kirjoita parannuksen teosta enkä nuhtele juuri ollenkaan lukijoita heidän synneistään
Parannus on mielen muutoksen saaminen. Se on nurjan lihan mielemme hylkääminen ja mielemme kiinnittäminen Jeesukseen Kristukseen ja hänessä pysyminen, jonka Isä huomaa;
Heprealaiskirje 3
1 "Sen tähden, pyhät veljet, jotka olette taivaallisesta kutsumuksesta osalliset, kiinnittäkää mielenne meidän tunnustuksemme apostoliin ja ylimmäiseen pappiin, Jeesukseen,"
Psalmit 91
14 "Koska hän riippuu minussa kiinni, niin minä hänet pelastan; minä suojelen hänet, koska hän tuntee minun nimeni. "
Niin, jaikal antaa tässä avauksessa uuden näytteen jaikalismista.
Usko nostetaan kaiken ylle mysteerisen taikasanan asemaan ja sen tieltä pyyhkäistään rennosti sivuun Jeesuksen antama kehotus parannuksen tekemisestä ja oman ristin ottamisesta joka päivä.
Jaikalismi menee hyvin kaupaksi ja syykin selvä: poimitaan rusinat pullasta ja unohdetaan Paavalin sanat: "Monen ahdistuksen kautta meidän pitää menemän sisälle Jumalan valtakuntaan." Apt.14:22
Jaikalismin tunnuslauseeksi sopii: annetaan jumalan hoitaa omat hommat; me keskitytään huolettomaan lepoon ja jubileeraukseen, ..lelujaa, jeee!
Raamattu sanoo käräjöinnistä uskottomien edessä ?
Minun mielestäni tätä voi soveltaa sinun ja Jaikalinkin
suhteen.
Ymmärtäisin Semper kirjoituksesi, jos kyse olisi
harhaopista, mutta sitä en enää ymmärrä, että
nouset toista uskovaa vastaan uskostaosattomien
edessä. Jaikalin kirjoitukset eivät ole harhaoppia !
Käräjöinnistä (1.Kor.6:7) ei ole kysymys, kun keskustellaan uskoon ja oppiin liittyvistä asioista. Eiköhän käräjöinti tarkoita yksityisten intressien ja vaatimusten selvittelyä oikeusistuimen edessä; sitä Paavalikin tuossa kohdassa tarkoittaa.
Niin, mihin se harhaopin raja sitten vedetään. Jaikal joka tapauksessa aloituksellaan väheksyy parannuksen tekoa synneistä. Sellaiseen EI Jumalan sana anna kenellekään minkäänlaisia oikeuksia, kaikkein v vähiten opettajana itseään pitäville.
Jaakobin kirje:
3:1 Veljeni, älkööt aivan monet teistä pyrkikö opettajiksi, sillä te tiedätte, että me saamme sitä kovemman tuomion."
"Jaikal joka tapauksessa aloituksellaan väheksyy
parannuksen tekoa synneistä" ... ?!
Jaikal: >>Tämän sanoman uskova ihminen tekee automaattisesti parannuksen jota seuraa syntien anteeksi saaminen ja elämä.
Semper ei ole lukenut koko kirjoitusta.
Sen tähden hän luulee mitä luulee ja
tuomitsee kirjoitukseni luulojensa mukaan.
Minun kirjoituksissa esiintyy parannuksen
teko hyvin voimakkaasti. Mutta lähestyn
aihetta eri suunnasta kuin palstan
"pyhityssaarnaajat". Tämän kyllä vilpitön
lukija huomaa mutta se edellyttää kirjoituksen
lukemista ilman sille ennakkoon annettua tuomiota.
Vilpitöntä lukijaa ei taida kirjoituksellesi löytyä elikä ketään se ei kiinnosta.
"Tehkää Parannus":
Matt. 3:2 ja sanoi: "Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle".
Matt. 4:17 Siitä lähtien Jeesus rupesi saarnaamaan ja sanomaan: "Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle".
Mark. 1:15 ja sanoi: "Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi".
Mark. 6:12 Niin he lähtivät ja saarnasivat, että oli tehtävä parannus.
Ap. t. 2:38 Niin Pietari sanoi heille: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
Ap. t. 3:19 Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois,
Ap. t. 8:22 Tee siis parannus ja käänny tästä pahuudestasi ja rukoile Herraa-jos ehkä vielä sinun sydämesi ajatus sinulle anteeksi annetaan.
Ap. t. 17:30 Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus.
Ilm. 2:5 Muista siis, mistä olet langennut, ja tee parannus, ja tee niitä ensimmäisiä tekoja; mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi ja työnnän sinun lampunjalkasi pois paikaltaan, ellet tee parannusta.
Ilm. 2:16 Tee siis parannus; mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi pian ja sodin heitä vastaan suuni miekalla.
Ilm. 3:3 Muista siis, mitä olet saanut ja kuullut, ja ota siitä vaari ja tee parannus. Jos et valvo, niin minä tulen kuin varas, etkä sinä tiedä, millä hetkellä minä sinun päällesi tulen.
Ilm. 3:19 Kaikkia niitä, joita minä pidän rakkaina, minä nuhtelen ja kuritan; ahkeroitse siis ja tee parannus.
"(Eivät olleet tehneet) Parannusta":
Matt. 11:20 Sitten hän rupesi nuhtelemaan niitä kaupunkeja, joissa useimmat hänen voimalliset tekonsa olivat tapahtuneet, siitä, etteivät ne olleet tehneet parannusta:
Luuk. 13:3 Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte.
Luuk. 13:5 Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte."
Luuk. 15:7 Minä sanon teille: samoin on ilo taivaassa suurempi yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen, kuin yhdeksästäkymmenestä yhdeksästä vanhurskaasta, jotka eivät parannusta tarvitse.
Luuk. 24:47 ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista.
Ap. t. 5:31 Hänet on Jumala oikealla kädellänsä korottanut Päämieheksi ja Vapahtajaksi, antamaan Israelille parannusta ja syntien anteeksiantamusta.
Ap. t. 20:21 vaan olen todistanut sekä juutalaisille että kreikkalaisille parannusta kääntymyksessä Jumalan puoleen ja uskoa meidän Herraamme Jeesukseen Kristukseen.
Ap. t. 26:20 vaan saarnasin ensin sekä Damaskon että Jerusalemin asukkaille, ja sitten koko Juudean maalle ja pakanoille parannusta ja kääntymystä Jumalan puoleen, ja että he tekisivät parannuksen soveliaita tekoja.
Hepr. 6:1 Jättäkäämme sentähden Kristuksen opin alkeet ja pyrkikäämme täydellisyyteen, ryhtymättä taas uudestaan laskemaan perustusta: parannusta kuolleista töistä ja uskoa Jumalaan,
Ilm. 2:5 Muista siis, mistä olet langennut, ja tee parannus, ja tee niitä ensimmäisiä tekoja; mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi ja työnnän sinun lampunjalkasi pois paikaltaan, ellet tee parannusta.
Ilm. 2:21 Ja minä olen antanut hänelle aikaa parannuksen tekoon, mutta hän ei tahdo parannusta tehdä eikä luopua haureudestaan.
Ilm. 2:22 Katso, minä syöksen hänet tautivuoteeseen, ja ne, jotka hänen kanssaan tekevät huorin, minä syöksen suureen ahdistukseen, jos eivät tee parannusta ja luovu hänen teoistansa;
Ilm. 9:20 Ja jäljelle jääneet ihmiset, ne, joita ei tapettu näillä vitsauksilla, eivät tehneet parannusta kättensä teoista, niin että olisivat lakanneet kumartamasta riivaajia ja kultaisia ja hopeaisia ja vaskisia ja kivisiä ja puisia epäjumalankuvia, jotka eivät voi nähdä eikä kuulla eikä kävellä.
Ilm. 9:21 He eivät tehneet parannusta murhistaan eikä velhouksistaan eikä haureudestaan eikä varkauksistaan.
Ilm. 16:9 Ja ihmiset paahtuivat kovassa helteessä ja pilkkasivat Jumalan nimeä, hänen, jolla on vallassaan nämä vitsaukset; mutta he eivät tehneet parannusta, niin että olisivat antaneet hänelle kunnian.
Ilm. 16:11 ja pilkkasivat taivaan Jumalaa tuskiensa ja paiseittensa tähden, mutta eivät tehneet parannusta teoistansa.
*
Nimim.Jumalan sana !
aloitus:
"Joka USKOO ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen."
Viesteissä on mainittu jaikalismi. Se on sekalainen oppi raamattua, kirkolliskokouksia ja omaa ajattelua.
Jaikalismin parhain puoli on ajatusrakennelma synnittömästä uskovasta. Siitä on taitettu peistä ennenkin. Siksi yritän lähestyä probleemaa eri tavalla kuin aikaisemmin.
Uskovia kehoitan miettimään teoriaa huolellisesti.
Kristinuskossa ei oikeastaan ole muuta perustetta kuin pelastuminen kuolemalta. Siltä pelastuu uskomalla (ei tarvita tietoa uskon sisällön hienouksista) ja antamalla kastaa itsensä. Näkemys sulkee pois toisten päättämän lapsikasteen.
Ohitamme "hienoudet". Uskolla tarkoitetaan uskoa Jumalaan ja se on erilainen Henki kuin Herra (juutalaisten jumala). Sitten pitää uskoa, että Jeesus (ihminen) kuoli maailman ihmisten syntien puolesta.
Uskoon tullut ei tarvitse pelastumisen takia kilvoittelua. Usko ja kaste riittää.
Siisti ja lyhyt juttu. Jaikal ei tietenkään kiellä moraalia. Se tulee elämän reaaliteeteista.
Käytännössä jaikalin oppi on rasistinen. Se on kuitenkin sivujuonne ja kumoutuu synnittömyyden kokonaisuuden mukana.
Uskova muuttuu uskon ja kasteen kautta tavalliseksi ihmiseksi ja hänen on elettävä elämänsä yhteisön normien mukaan. Usko ja kaste tuovat uskovalle kuolemattomuuden ja se on hänellä potentiaalisesti yllään niin kauan kuin elää.
Kerran otettu usko ja kaste eivät voi pyyhkiytyä pois, ei vaikka uskova muuttuisi myöhemmin ateistiksi eikä katuisi.
Miten elää ei-kristitty? Hänkin elää yhteisön normien mukaan. Synnittömyys muuttaa mutkan kautta ihmiset yhdenvertaisiksi elämässä. Kuoleman jälkeen on yksi lysti, kuka menee kristittyjen tai muslimien taivaaseen tai vain kuolee ja maatuu pois.
jaikal, vaikka ei juuri puhukaan moraalista ja kieltää teot, ajaa oppinsa nojalla korkeaa moraalia uskovien keskuudessa. Itse ateistina ja muutkin ateistit kannattavat hyviä ihmissuhteita ihmisyyden perusteella. Lopputulos on sama.
Älä nyt jaikal jänistä.
Pistä kommentti ja jatketaan keskustelua. Avauksesi oli mielenkiintoinen.
Jaikal todistaa:
>>Olen itsekin ihmetellyt että miksi minä tuon esille evankeliumia ts. Jumalan tekoa Kristuksessa lähes kaikissa kirjoituksissani mutta en kirjoita parannuksen teosta
En siis korostanut Jaikalin ja Jeesuksen evankeliumien eroja.
Totesin vain sen, mitä jaikal itse aloituksessaan halusi korostaa.
Parannuksen pudottaminen pois tai sen merkityksen alentaminen ovat pelastuksemme evankeliumin kannalta ratkaisevia asioita.
Tämän sanon kaikella ystävyydellä jaikalille.
Jeesus sanoi/sanoo että uskomalla Häneen saadaan synnit anteeksi. Synnit saadaan anteeksi heti kun käännytään Herran Jeesuksen puoleen uskossa Häneen (Apt 26:18, 2 Kor 3:16, 4:5).
Pietari julisti Korneliukselle tätä Jeesuksen antamaa evankeliumia, Kornelius kuunteli, uskoi ja otti vastaan Jumalan Sanan Pietarin kautta. Usko Sanaan puhdisti Korneliuksen kaikesta synnistä (Apt 10:43,11:14, 17, 15:8-9). Sama ilmiö Paavalin julistaessa Filippin vanginvartijalle. Paavali käski vanginvartijaa ainoastaan uskomaan Jeesukseen. Vanginvartija uskoi ja pelastui uskonsa kautta Jeesukseen. Hän riemuitsi siitä että hän ja hänen perhekuntansa oli tullut Jumalaan uskovaksi. Heidät kastettiin myös (Apt 16:25-34). Jotakin oli siis tapahtunut vanginvartijan sydämessä. Se jotakin oli Jumalasta ja Jumalan vaikutusta hänessä.
Raamatussa ei puhuta mitään Korneliuksen eikä vanginvartijan parannuksen tekemisestä. Mutta ymmärrämme, että koska he uskoivat Jeesukseen Kristukseen syntiensä sovittajana, he tekivät parannuksen kaikista niistä synneistä mitä Pyhä Henki heille osoitti, koska heidän uskonsa Jeesukseen oli elävää uskoa. He tekivät parannuksen ennen kaikkea epäuskosta Jeesukseen Kristukseen. Epäusko on se suurin ja vakavin synti mitä joku voi tehdä. Epäusko johtaa sitten niihin tekosynteihin mistä Semper nuhtelee lukijoitaan. Usko Jeesukseen johtaa välittömään syntien anteeksiantamukseen.
Pelkällä parannuksen teolla ilman uskoa Jeesukseen ei saada syntejä anteeksi. Itsensä paranteleminen ilman uskoa Jeesukseen on omavanhurskautta. Mutta elävä usko Jeesukseen johtaa parannukseen ja syntien anteeksisaamiseen.
Elävä usko Jeesukseen Kristukseen antaa myös Jumalan vanhurskauden lahjaksi. "Saavat lahjaksi vanhurskauden,...ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja" (Room 3:24,28).
Synnintunnon ihmisessä vaikuttaa Pyhä Henki. Pyhä Henki vie ihmisen uskomaan Jeesukseen Raamatun osoittamalla tavalla. Pyhä Henki vie ihmisen Jeesuksen luokse. Pyhä Henki vie ihmisen katselemaan Herraa Jeesusta Kristusta. Pyhä Henki muuttaa uskovaa Jeesuksen kaltaisuuteen, ja Jeesus on vanhurskas ja pyhä. Hän myös eli vanhurskasta ja pyhää Jumalalle erotettua elämää. "Sellainen kuin Hän on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa" (1 Joh 4:17).
Pyhä Henki vie Jeesukseen uskovaa parannuksen tekoon yksittäisistä tekosynneistä. Pyhä Henki yhteistyössä Sanan kanssa puhdistaa ja pyhittää uskovaa. Pyhä Henki ja Jumalan Sana siis puhdistavat uskovaa pois synnistä ja erottavat uskovaa elämään Jeesuksen yhteydessä hänen korkean kutsumuksensa arvoista vanhurskasta ja pyhää Jumalalle erotettua elämää.
Semperin kirjoituksissa on paljon hyvää kun hän voimakkaasti varottaa synnistä ja kehottaa lukijaa tekemään parannuksen tekosynneistä. Parannus tulee jokaisen tehdä. Mutta Semperin julistus on kovin ihmis- ja syntikeskeistä. Siinä ei mielestäni tule Jumalan osuus ihmisen uskoon tulossa esille tarpeeksi hyvin. Hän painottaa mielestäni liikaa ihmisen syntisyyttä ja ihmistekoja. Semper ei tuo tarpeeksi esille uskoa Jeesukseen ja uskon vaikutusta ihmisessä. Onhan selvä asia että elävä usko Jeesukseen vaikuttaa uskovassa tekoja.
Mutta elävän uskon synnyttää evankeliumin Sana Jeesuksesta Kristuksesta. Sitä ei saa aikaan lain saarnat.
Mikäli Jeesukseen uskovana itseään pitävä ihminen ei tee parannusta synneistään, hänellä ei ole pelastavaa uskoa eikä hän ole uskossa Jeesukseen. Hänen uskonsa on pelkkää tietoa uskon asioista. Sellainen "usko" on kuollutta uskoa joka ei johda mihinkään. Elävä usko johtaa Jeesuksen luokse ja parannukseen Jumalan ja ihmisten edessä. Tästä asiasta Jaakob kirjoittaa kirjeensä toisessa luvussa.
Tästä puolesta ja tästä näkökulmasta katsoen minä olen kirjoittanut ja kirjoitan kirjoituksissani. Koen tämän tarpeellisena koska monet kirjoittavat uskon asioista kovin ihmis- ja syntikeskeisesti. Ihminen ja ihmisen syntisyys ja synnit ovat heidän julistuksessa keskipisteessä. Mutta pääkohta siinä mistä puhumme, ja mistä meidän tulisi puhua kun puhumme uskosta Jeesukseen, on Jeesus Kristus ja Hänen tekonsa ja vaikutuksensa.
Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen
ja puhalsi hänen sieraimiinsa Elämän Hengen,
ja niin ihmisestä tuli elävä sielu. Mutta kohta Adam oli kuollut sielu.
Aadam söi tiedonpuusta ja kuoli sinä päivänä.
Jumala on henki. Niin Isä kuin Hänen ainosyntyinen Poikansakin.
Mutta Isä valmisti Pojalleen ruumiin (Hepr10:5).
Poika riisuutui Kirkkaudestaan ja pukeutui tuohon liha-ruumiiseen.
Ja niin Hän saattoi kuolla. Antaa henkensä, jolloin ruumis jäi kuolleena ristille.
Tuohon iki-ihanaan pelastukseen, Jeesukseen,
me saamme kohottaa katseemme jäädäksemme eloon.
Me saamme kohottaa katseemme synnittömään vaski-käärmeeseen,
joka tähtemme tehtiin synniksi, ja ripustettiin puuhun.
Jeesus kuoli siis nimenomaan väärien puolesta. Jeesus kutsuu syntisiä.
Voimme tulla Hänen tykönsä vain alastomina syntisinä.
Sillä kaikki meidän oma vanhurskautemme on kuin saastainen vaate.
Mutta jos heitämme viimeisenkin viikunapuun lehden pois
ja alastomina ilman omia yrityksiämme pysähdymme
Jumalan kutsuessa meitä, pukee Hän meidät Kristukseen.
Ja silloin meidän hyväksemme luetaan Hänen vanhurskautensa.
Ihminen syntyy tähän maailmaan elävänä sieluna.
Sinä päivänä, kun synti pääsee ihmisen sisimpään,
ihmisestä tulee kuollut sielu.
Tällaisen kuolleen sielun tulee syntyä uudesti ylhäältä.
Ei ruumiillisesti, vaan hengellisesti.
Ja kun Elämän Henki taas puhaltaa meissä,
me olemme siirtyneet kuolemasta elämään.
Aadam ja Eeva olivat sellaisenaan 100 prosenttisen täydellisiä.
Mutta saatana vihjasi, että kyllä heidän pitäisi vielä jotain saavuttaa,
ennenkuin täydellisyydestä voitaisiin puhua.
Samaa taktiikkaa saatana yrittää vielä tänäkin päivänä,
kun seisomme Golgatalle pystytetyn Elämän puun juurella.
Se väittää, että ihmisen on lisättävä jotain Jumalan työhön,
ennenkuin ihminen on kelvollinen Jumalalle.
Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa.
Mutta saatana sanoo, että ei se näin yksinkertaista ole.
Sinun pitää toki parannella itseäsi, ennen kuin kelpaat Jumalalle.
Ja näin se ohjaa yhä sankoin joukoin ihmisiä ohi Elämän puun
hyvän ja pahan tiedon puun äärelle.
No niin!
Lyhyesti, selvästi ja ytimekkäästi sanottu.
Kiitos selvästä ja elävästä sanasta.
2 Kor 13:13
Semper on kiinnostunut pirulla pelottelun evankeliumista. Hän lietsoo pelon evankeliumia.
Sekö voisi olla "ilosanomaa"?
Jaikal käsittää parannuksen teon hengellisesti. Se on uskoon tuloa. Uskoon tuleva käsittää, että uskominen Jeesukseen pelastaa kuolemalta. Näkemys ei tarvitse mitään muuta. Ei järjestöä, virsiä, ei iänikuista pelkoa helvetistä, ei jatkuvaa polvien kuluttamista katumuksen takia.
Usko korvaa kaiken.
Jaikal perustelee näkemystään aivan oikein Korneliuksen tapauksella. Pakana alkoi uskoa Jeesukseen ja se riitti.
Semper perustaa uskoa pelkoon.
Jaikal perustaa uskoaan luottamukseen.
Molemmille löytyy raamatusta perusteet.
Jaikalin "luottamususko" on siisti, lyhyt ja kaunis.
Se perustuu synnittömän uskovan teoriaan.
Kaikki muut jaikalin näkemykset ovat ristiriidassa tähän nähden. Hänen teoriansa on siis vajavainen ja loppuunajattelematon. Näkemykset PH:sta, Jeesuksen jumaluudesta, ei-kristittyjen paarialuokka-asemasta lyövät korvalle hänen omaa "usko pelastaa" näkemystä vastaan.
Toinenkin puute on. Jaikal ei puhu teoista ts. moraalista tai kieltää sen sanoissa.
Uskoon ei tietenkään kuulu minkäänlainen moraali. Elämään kuuluu. Jaikalin pitäisi hyväksyä "lihallinen elämä" ja siihen kuuluva moraali.
Se vallitsee, vaikka kaikki maapallon kansalaiset olisivat jaikalilaisia. Heidän kesken täytyy olla käyttäytymissäännöt.
Tämä jaikalin synti, moraalin puuttuminen, kumoaa hänen oppinsa ja saa uskovatkin takajaloilleen.
Jaikalilla on myös pienempiä syntejä kuten uskominen, että hänellä on suora yhteys taivaaseen ja että se tuottaisi tekoja.
Semperin peloitteluevankeliumi taasen on historian hämärästä ja sinne jää.
Molemmat on ----- Jääköön sanomatta. Kävin miinustelemas kaikki heijän umpikierot tylsääkin tylsemmät ylipitkät viestit.
Ihan kiitettävästi olivat muutkin niitä miinustelleet.
>>>Ihan kiitettävästi olivat muutkin niitä miinustelleet.
Jaikalilla kirjoittaa näköjään ei uskoville evankeliumia.. Kuules jaikal kyllä me triedämme että me daamme synnit anteexi jos me Uskomme .. Elikä Uskomme mitä Jeesus sanoo ja on sanonut Raamatussa. Mutta sä et näköjään sitä uskot koska silloin sä tekisit Parannuxen,,, mutta ehkä sun mahdollisuus on mennyt ohi ???
>Jaikalilla kirjoittaa näköjään ei uskoville evankeliumia<
Eikö saviksen mielestä ei uskoville saisi julistaa evankeliumia Jeesuksesta?
Eikö sitä justiinsa ei uskoville pidä julistaakkin?