On tässä tullut katseltua euroopan menoa ja jonkinlaisen monikultturismin ihannointia. Huomattua se minkä jo melko moni muukin on havainnut, että monikultturismia pitää poliittisen korrektiuden nimissä edistää, koska se on rikkautta ja noh, koska se on rikkautta, niin me tarvitaan sitä lisää aina ja jatkuvasti koska se on rikkautta. Mainitsinko riittävän monta kertaa, että erilaisuus tai monikulttuurisuus on rikkautta?
Kun katsoo kuitenkin jo kauankin tiedettyä Saksan todellisuutta ja muunkin euroopan todellisuutta, niin ihmetyttää se monikulttuurisuus on ihanaa rummutus. Yleensä näitä asioita kaiken kukkuraksi kuulee poliittisilta päättäjiltä, mikä on todella hämmästyttävää. Luulisi, että poliittisilla tahoilla olisi jonkinlaista sivistystä ja tietoa asioista. Todellisuus on siis harmittavan "vääränlainen" sen suhteen mitä monikultturismista virallisen tahon puolesta sanotaan. Kumpaa kuuluisi uskoa, todellisuutta eli omia silmiä vai poliittisia päättäjiä?
Erikoista joissain ihmisissä taasen on erilaisuuden ihannointi ja oman kulttuurin väheksyntä.
Länsimaisessa kulttuurissa kasvaneelle voi olla poikkeuksellisen vaikeaa ymmärtää lähi-idän kunniakulttuurissa kasvaneen motiiveja ja mielipiteitä. Toisaalta, miksi pitäisikään? Lähi-idän kulttuuri on tietyiltä osin lännestä katsottuna täysin irrationaalista. Monikulttuurisuus on siis käytännössä "luonnon ohjaamana" muodostuneiden kansakuntien käänteistä kehitystä, eli ideologista kansakuntien ja kulttuurien hajoittamista.
Monikultturismi ei siis ikinä voi toimia, koska se on ideologia ilman realismia. Ihmiset eivät siis luonnostaan hakeudu erilaisten ihmisten seuraan vaan päinvastoin, mikä tekee kulttuurien yhteen sulautumisesta ja toisiinsa sopeutumisesta erittäin vaikean todellisuudessa. Etenkin jos kulttuuriset erot ovat suuria. Sukupuolinen vietti on voimakas ja siinä halutaan tyydytystä "ulkomaalaisesta"
Kaikenlaisia ideologioita toki voidaan vihervasemmistoisissa aatelispiireissä rakennella ja hokea, että "tämä on ihanaa ja rikkautta", mutta yleensä näissä viimeistään käytäntö on osoittanut, että pieleen meni, niinkuin meni kommunismin kokeilukin. Kommunismikin onnistui lopulta niinkin hyvin, että järjestelmä piti muuttaa totalitaariseksi, koska poliittinen eliitti "tiesi" asian paremmin mitä kansa.
Ihminen sietää erilaisuutta vain tiettyyn pisteeseen asti. Sen jälkeen hän alkaa toimia tavalla tai toisella välttyäkseen monikultturismin tuomasta turvattomuuden ja käyttäytymisnormeihin liittyvästä epävarmuuden tunteesta. Naisillekin voi olla vaikea tietää etukäteen, että voiko toisenlaisesta kulttuurista tulleesta miehestä erota joutumatta kunniakulttuuriin kuuluvan miehen ja miehen suvun vainon kohteeksi ja kärsiä siitä lopun elämäänsä.
Monikultturismi aatteessa ja sen käytäntöön soveltamisessa on toisaalta myös se vaarallinen piirre (ihan hyvää tahtovan kokeilunkin tasolla), että on kuitenkin kautta historian lukuisat kerrat ollut nähtävissä mitä on tapahtunut, kun tälläiset kokeilut eivät ole enää toimineet käytännössä.
Helpoin ja loogisin tie on tietysti irtisanoutua irrationaalisesta monikultturismin edistämisestä ja myöntää sellaiset ihmisluonnon todelliset piirteet, että me emme luonnollisten vaistojemmekaan pohjalta halua sitä mitä meille nyt syötetään poliittisilta tahoilta. Monikultturismi on poliittinen päätös, josta tosin onneksi voi irtisanoutua seuraavissa vaaleissa. Järkevä äänestäjä tosin ei ole minkään puolueen keppihevonen, joka unohdetaan nurkkaan heti
vaalien jälkeen.
Tulevaisuus näyttää mihin suuntaan Eurooppa ja EU sitten lopulta menee. Toivottavasti ihmiset pikkuhiljaa heräisivät todellisuuteen eivätkä pelkästään Euroopassa vaan ihan täällä Suomessakin.
Kun katsoo kuitenkin jo kauankin tiedettyä Saksan todellisuutta ja muunkin euroopan todellisuutta, niin ihmetyttää se monikulttuurisuus on ihanaa rummutus. Yleensä näitä asioita kaiken kukkuraksi kuulee poliittisilta päättäjiltä, mikä on todella hämmästyttävää. Luulisi, että poliittisilla tahoilla olisi jonkinlaista sivistystä ja tietoa asioista. Todellisuus on siis harmittavan "vääränlainen" sen suhteen mitä monikultturismista virallisen tahon puolesta sanotaan. Kumpaa kuuluisi uskoa, todellisuutta eli omia silmiä vai poliittisia päättäjiä?
Erikoista joissain ihmisissä taasen on erilaisuuden ihannointi ja oman kulttuurin väheksyntä.
Länsimaisessa kulttuurissa kasvaneelle voi olla poikkeuksellisen vaikeaa ymmärtää lähi-idän kunniakulttuurissa kasvaneen motiiveja ja mielipiteitä. Toisaalta, miksi pitäisikään? Lähi-idän kulttuuri on tietyiltä osin lännestä katsottuna täysin irrationaalista. Monikulttuurisuus on siis käytännössä "luonnon ohjaamana" muodostuneiden kansakuntien käänteistä kehitystä, eli ideologista kansakuntien ja kulttuurien hajoittamista.
Monikultturismi ei siis ikinä voi toimia, koska se on ideologia ilman realismia. Ihmiset eivät siis luonnostaan hakeudu erilaisten ihmisten seuraan vaan päinvastoin, mikä tekee kulttuurien yhteen sulautumisesta ja toisiinsa sopeutumisesta erittäin vaikean todellisuudessa. Etenkin jos kulttuuriset erot ovat suuria. Sukupuolinen vietti on voimakas ja siinä halutaan tyydytystä "ulkomaalaisesta"
Kaikenlaisia ideologioita toki voidaan vihervasemmistoisissa aatelispiireissä rakennella ja hokea, että "tämä on ihanaa ja rikkautta", mutta yleensä näissä viimeistään käytäntö on osoittanut, että pieleen meni, niinkuin meni kommunismin kokeilukin. Kommunismikin onnistui lopulta niinkin hyvin, että järjestelmä piti muuttaa totalitaariseksi, koska poliittinen eliitti "tiesi" asian paremmin mitä kansa.
Ihminen sietää erilaisuutta vain tiettyyn pisteeseen asti. Sen jälkeen hän alkaa toimia tavalla tai toisella välttyäkseen monikultturismin tuomasta turvattomuuden ja käyttäytymisnormeihin liittyvästä epävarmuuden tunteesta. Naisillekin voi olla vaikea tietää etukäteen, että voiko toisenlaisesta kulttuurista tulleesta miehestä erota joutumatta kunniakulttuuriin kuuluvan miehen ja miehen suvun vainon kohteeksi ja kärsiä siitä lopun elämäänsä.
Monikultturismi aatteessa ja sen käytäntöön soveltamisessa on toisaalta myös se vaarallinen piirre (ihan hyvää tahtovan kokeilunkin tasolla), että on kuitenkin kautta historian lukuisat kerrat ollut nähtävissä mitä on tapahtunut, kun tälläiset kokeilut eivät ole enää toimineet käytännössä.
Helpoin ja loogisin tie on tietysti irtisanoutua irrationaalisesta monikultturismin edistämisestä ja myöntää sellaiset ihmisluonnon todelliset piirteet, että me emme luonnollisten vaistojemmekaan pohjalta halua sitä mitä meille nyt syötetään poliittisilta tahoilta. Monikultturismi on poliittinen päätös, josta tosin onneksi voi irtisanoutua seuraavissa vaaleissa. Järkevä äänestäjä tosin ei ole minkään puolueen keppihevonen, joka unohdetaan nurkkaan heti
vaalien jälkeen.
Tulevaisuus näyttää mihin suuntaan Eurooppa ja EU sitten lopulta menee. Toivottavasti ihmiset pikkuhiljaa heräisivät todellisuuteen eivätkä pelkästään Euroopassa vaan ihan täällä Suomessakin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.