Kun lapset häpeävät vanhempiaan

Ai jaa. Minun vanhimman lapsen ollessa 10-vuotta olin 31 vuotias. Ei koskaan ole hävennyt sitä etten ole ikäloppu, tosin osasi itse kulkea koulumatkansa.

Tuskin Teitä yksinhuoltajuutenne takia kukaan on kadehtinut kun olette lapsenne akateemisiksi "kouluttanut". Uskoisin suhtautumisen olleen neutraalia tai paremminkin kunniottavaa.

Koti ja vanhemmat voi vain kannustaa, tietysti tukea aineellisesti joten nuori välttyy tekemästä velkaa.

Kunni hänelle kenelle se kuuluu:

Mutta nuori opiskeli, ette te. Ja hänen kykynsä ja motivaationsa ratkais ei teidän.
Ja hän on perinnyt kykyjä geenejä molemilta vanhemmiltaan ja heidän vahnhemmiltaan jne.

omaa elämää kirjoitti:

Tuskin Teitä yksinhuoltajuutenne takia kukaan on kadehtinut kun olette lapsenne akateemisiksi "kouluttanut". Uskoisin suhtautumisen olleen neutraalia tai paremminkin kunniottavaa.

Koti ja vanhemmat voi vain kannustaa, tietysti tukea aineellisesti joten nuori välttyy tekemästä velkaa.

Kunni hänelle kenelle se kuuluu:

Mutta nuori opiskeli, ette te. Ja hänen kykynsä ja motivaationsa ratkais ei teidän.
Ja hän on perinnyt kykyjä geenejä molemilta vanhemmiltaan ja heidän vahnhemmiltaan jne.

Lue lisää

Voi kun minä akateemisten lasteni yh-äitinä tiedän mitä kateutta lasteni älykkyys on herättänyt ihmisissä, harva jaksaa iloita jos yh.n lapset menetyy, ja eikös tuo nyt ole teidänkin vastauksista ihan selvästi nähtävissä! Mikä vähättely ja mitätöinti alkaa! Jopa arvostellaan geenitkin!
Olette vastaajat oikein malli esimerkki kateudesta.
Tiedän itse kokemuksesta mitä lasten kouluttaminen yksin vaatii, joten pitäkääs hieman pienempää suuta, kateelliset!
Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa,sanotaan.::)))
Olen oikein ylpeä itsestäni ja lapsistani.!! Olen tehnyt valtavan työn, ja onnistunut kasvatustehtävässäni hyvin.

Mä en ole kouluttanut lapsiani miksikään, itse ne ovat opiskelleet. Suomessa on mahdollisuudet köyhilläkin, jos päätä riittää. Olen enemmänkin ylpeä siitä, että vaikka olen tyhmä, sain koulutettua itseni insinööriksi. Lapset ovat älykkäitä, mutta se tulee isän puolelta.

Akateeminet loppututkinnot ei mielestäni ole meidän lasten kohdalta tietääkseni aihettaneet tuttavissamme kateutta. Tosin emme itse tee niistä suurta numeroa.

Mutta kerran hupomasin eräältä kollegalta...

Poikamme pääsi paperialla ilman pääsykoetta TKK:lle Otaniemeen linjalla johon hyvin vaikea päästä. Poika oli samanaikaisesti myös 2 pv töissä opiskelun ohella.
Lisäksi hän aloitti samaniakaisesti opinnot Kauppakorkeassa. Kollega jonka poika oli myös TKK Geotekniikassa johon pääse paljon helpommin. Hän kuuli että poikamme opiskelee myös Kauppiksessa, hän tokaisi EIHÄN SITÄ NIIN SAA. Yksi tutkinto ja sitten töihin. Hän valmistui DI:ksi nopeasti ja työllistyi diblomityöpaikkaansa. Kauppiksen asunnossa asuu avovaimokin nopiskelee siellä. Kauppiksessa ei ole kandin tutkintoa suorittanut.

Eräs toinen kollega kun tiesi että poika opiskelee kahdessa korkeakoulussa saman aikaiseti, kysy että olenko minä tai me vaatineet häneltä liikaa.


Mietin hetken ja sanoin, en usko sitä, vaan hän on lahjakas, jä sen hän perinnyt puolisoni suvulta.

Toisen pojan lääkäriopinnot jatkuu edelleen.

Oletan kuitenkin, että en havaitsekkaan helposti toisten kateutta koska en itse ainakaan tietoisesti sellaista koe.

Ulkopuolisena sanoisin että eiköhän se yh-äiti ole todellakin tuossa tapauksessa kasvattanut ja kouluttanut lapsensa.
Laittanut ruuat, pessyt pyykit, käynyt työssä varmaankin yksin vastannut kaikesta kuin myös tukenut ja kannustanut opiskelemaan.Ostanut mm. viisi kertaa jokaisen lukuvuoden aikana uudet lukio-oppikirjat ym. joista teillä kadehtijat ja arvostelijat ei ole mitään tietoa!
Mm. lapsilisä lakkaa kun lapsi täyttää 17-v, elatustuki kun täyttää 18. Joten ylioppilaat yleensä täyttää jo 19. lakkiaisvuonnaan.Maksamista on,ja huoltamista, tämän itsekin tulevan yo:n yh-äitinä tiedän!
Ja eikö vielä tänäkin keväänä uudet ylioppilaat osta juuri ÄIDILLEEN lyyrän kiitokseksi kasvatustyöstä ja opiskelumahdollisuuksien luomisesta!!
Kiitos kuuluu äidille!

insinööri isä kirjoitti:

Akateeminet loppututkinnot ei mielestäni ole meidän lasten kohdalta tietääkseni aihettaneet tuttavissamme kateutta. Tosin emme itse tee niistä suurta numeroa.

Mutta kerran hupomasin eräältä kollegalta...

Poikamme pääsi paperialla ilman pääsykoetta TKK:lle Otaniemeen linjalla johon hyvin vaikea päästä. Poika oli samanaikaisesti myös 2 pv töissä opiskelun ohella.
Lisäksi hän aloitti samaniakaisesti opinnot Kauppakorkeassa. Kollega jonka poika oli myös TKK Geotekniikassa johon pääse paljon helpommin. Hän kuuli että poikamme opiskelee myös Kauppiksessa, hän tokaisi EIHÄN SITÄ NIIN SAA. Yksi tutkinto ja sitten töihin. Hän valmistui DI:ksi nopeasti ja työllistyi diblomityöpaikkaansa. Kauppiksen asunnossa asuu avovaimokin nopiskelee siellä. Kauppiksessa ei ole kandin tutkintoa suorittanut.

Eräs toinen kollega kun tiesi että poika opiskelee kahdessa korkeakoulussa saman aikaiseti, kysy että olenko minä tai me vaatineet häneltä liikaa.


Mietin hetken ja sanoin, en usko sitä, vaan hän on lahjakas, jä sen hän perinnyt puolisoni suvulta.

Toisen pojan lääkäriopinnot jatkuu edelleen.

Oletan kuitenkin, että en havaitsekkaan helposti toisten kateutta koska en itse ainakaan tietoisesti sellaista koe.

Lue lisää

TKK:lle pääsee, jos saa matikasta tai fysiikasta l:n kirjoituksista. Nykyään ei tosiaan saa ottaa kahta tutkintoa vastaan yhtä aikaa, eli tuttava on tarkoittanut varmaan sitä. Googleta yhden paikan sääntö. Mun pojalla on keskiarvo melkein kymppi, ei lue paljonkaan, mutta minusta olisi typerää rueta ottamaan kunniaa siitä. Tiedän tosi vaikeista kotioloista lähteneen lääkärin, naapurin tyttö. Äitä ei ollenkaan...

tiedoksi vaan... kirjoitti:

Ulkopuolisena sanoisin että eiköhän se yh-äiti ole todellakin tuossa tapauksessa kasvattanut ja kouluttanut lapsensa.
Laittanut ruuat, pessyt pyykit, käynyt työssä varmaankin yksin vastannut kaikesta kuin myös tukenut ja kannustanut opiskelemaan.Ostanut mm. viisi kertaa jokaisen lukuvuoden aikana uudet lukio-oppikirjat ym. joista teillä kadehtijat ja arvostelijat ei ole mitään tietoa!
Mm. lapsilisä lakkaa kun lapsi täyttää 17-v, elatustuki kun täyttää 18. Joten ylioppilaat yleensä täyttää jo 19. lakkiaisvuonnaan.Maksamista on,ja huoltamista, tämän itsekin tulevan yo:n yh-äitinä tiedän!
Ja eikö vielä tänäkin keväänä uudet ylioppilaat osta juuri ÄIDILLEEN lyyrän kiitokseksi kasvatustyöstä ja opiskelumahdollisuuksien luomisesta!!
Kiitos kuuluu äidille!

Lue lisää

Kun lapsi täyttää 17 vuotta, saa opintotukea, jos vanhemmat on pienituloisia. sitä voidaan korottaa vanhempien pienituloisuuden perusteella. Mutta - tiedätkö mitä? Mulla poika osaa pestä pyykkiä ja laittaa ruokaa ihan itse.

Itse kun valmistuin, niin sanoin, että juhlii on aihetta vasta sitten kun on työpaikka. Juhlat pidetään keväällä, sain töitä. Mun ei tartte omaani kannustaa opiskelemaan, osaa itsekin. PArhaiten pärjää se, jota ei ole valmiiksi passattu.

totuuksia... kirjoitti:

Kun lapsi täyttää 17 vuotta, saa opintotukea, jos vanhemmat on pienituloisia. sitä voidaan korottaa vanhempien pienituloisuuden perusteella. Mutta - tiedätkö mitä? Mulla poika osaa pestä pyykkiä ja laittaa ruokaa ihan itse.

Itse kun valmistuin, niin sanoin, että juhlii on aihetta vasta sitten kun on työpaikka. Juhlat pidetään keväällä, sain töitä. Mun ei tartte omaani kannustaa opiskelemaan, osaa itsekin. PArhaiten pärjää se, jota ei ole valmiiksi passattu.

Lue lisää

Sinähän tiedät VAIN kuinka teidän lapsenne pärjää. Tuskin olet yksin kasvattanut yhtäkään!
Kyllä lukioikäinen lapsi osaa ruokaa laittaa ja pestä pyykkiä, mutta entä ala-asteiässä, eiköhän juuri siellä sitä tukea tarvittu?
ja miten voit tietää mitä ongelmia kenenkin lapsilla on, voi olla masennusta, add., tai jokin muu sairas tms.Missä tarviivat tukea.
Mutta tietenkihän KAIKKIEN lasten kuuluukin osata ja tietää juuri ne asita jotka sinun lapsesi osasivat?
Ja yhtään ylioppilasta., saati akateemista sulla ei ole, eikö??)))Muuten et vähättlisi ja mitätöisi muita.::))

kateellisen puhetta: kirjoitti:

Sinähän tiedät VAIN kuinka teidän lapsenne pärjää. Tuskin olet yksin kasvattanut yhtäkään!
Kyllä lukioikäinen lapsi osaa ruokaa laittaa ja pestä pyykkiä, mutta entä ala-asteiässä, eiköhän juuri siellä sitä tukea tarvittu?
ja miten voit tietää mitä ongelmia kenenkin lapsilla on, voi olla masennusta, add., tai jokin muu sairas tms.Missä tarviivat tukea.
Mutta tietenkihän KAIKKIEN lasten kuuluukin osata ja tietää juuri ne asita jotka sinun lapsesi osasivat?
Ja yhtään ylioppilasta., saati akateemista sulla ei ole, eikö??)))Muuten et vähättlisi ja mitätöisi muita.::))

Lue lisää

Hui kauheeta, ompa ankaraa" ei juhlan aihetta ennkuin on työpaikka" :::))

Kyllä me vaan kahdet kauniit lakkiaiset vietettiin , olletkin vaikka olin yh.

Elämässä täytyy olla juhla hetkiä arjen keskellä.

Pidimme oikein kauniissa kartanomaisessa paikassa lakkiaiset. Maksoihan ne tietenkin, mutta onhan lapsilla isä eronkin jälkeen.Joka tietenkin osallisui kustannuksiin.
Nuori ansasitsee kauniit juhlat lukion jälkeen , vaikka sittenhän vasta opinnot varsinaisesti alkaa.
Lisäksi isänsä maksi molemmille etelänmatkat, sekä kustansi auton ja ajokortit.
Näin meillä.
nm.kaksi akateemista yksin kasvattanut yh.

ihanat juhlat... kirjoitti:

Hui kauheeta, ompa ankaraa" ei juhlan aihetta ennkuin on työpaikka" :::))

Kyllä me vaan kahdet kauniit lakkiaiset vietettiin , olletkin vaikka olin yh.

Elämässä täytyy olla juhla hetkiä arjen keskellä.

Pidimme oikein kauniissa kartanomaisessa paikassa lakkiaiset. Maksoihan ne tietenkin, mutta onhan lapsilla isä eronkin jälkeen.Joka tietenkin osallisui kustannuksiin.
Nuori ansasitsee kauniit juhlat lukion jälkeen , vaikka sittenhän vasta opinnot varsinaisesti alkaa.
Lisäksi isänsä maksi molemmille etelänmatkat, sekä kustansi auton ja ajokortit.
Näin meillä.
nm.kaksi akateemista yksin kasvattanut yh.

Lue lisää

No et sinä ihan yksin ole kasvattanut, jos isä on kerran kuvioissa...
Mun toinen lapseni on muuten lievästi autistinen ja olen kasvattanut hänestä opiskelijan. Siitä olen ylpeämpi kuin mistän muusta. En ole yksin kasvattanut, jos se lasketaan että mies on olemassa mutta ei hirveesti lasten kassa touhua, kun työ vie ajan. Sitten kun lapset olivat isoja, alkoi vasta touhuta heidän kanssaan.

Minä siivosin jo 10-vuotiaana kotini, pesin käsin pyykkiä..ja jos ei ihan vaikeasti kehitysvammainen ole, lapsen voi opettaa tekemään töitä. Vaikeasti kehitysvammaisella tarkoitan sitä, että ei puhu eikä liiku, mutta jos vähänkin ymmärtää puhetta ja pystyy liikkumaan, oman tason mukaisia töitä voi opettaa tekemään. Olen oppinut tuntemaan muita autististen lasten vanhempia ja eroja on, toiset tekevät lapsistaan peräkammarilapsia kun eivät usko näihin ja toiset saavat ne, joilla ei ole alunperin hyviä edellytyksiä, sille tasolle että pärjäävät lähes itsenäisesti.

Mun työmatka aiemmin meni sellaisen koulun ohi, johon tyypillisesti menivät vähän varakkaampien perheiden lapset. eikä kaikki edes asuneet lähellä Jokunen ökyauto, moni lapsi käveli tai tuli pyörällä ja tavan keskiluokan tallaajien pirssejä siellä oli ketkä toivat.

Mistään ökyilystä ei kannata puhua, talous on tiukilla heilläkin.

Ehkä on viisasta ollut elää suu säkkiä myöten, ettei rakennettu ja sidottu velkaorjuuteen nousukauden aikana. Silti on aina saatu kaikki välttämätön.

Joka häpeää vanhempiaan, älköön jääkö nurkkiin roikkumaan kun pääsee töihin.
Jollei itse tienaamat rahat riitä, on tyydyttävä vähempään, ylileveydestä se halveksuntakin lähtee.
Ei olisi tullut ikinä mieleenkään olla vanhempien pussilla. Veli joskus nauroi, on se hienoa kun perheessä on joku, jolla on aina rahaa...kun vippasi meiltä.
Isä sanoi hänestä: apu se on lapsestakin, kalan syö vaikkei perkaa.

Rahalla saa jne. En ostaisi uutta autoa vaikka saisin olisi miljoonia. En haluaisi elämääni kuuluvien ihmisten ajattelevan että olen ylpistynyt tms. Ostaisin vanhemman auton, jonka laittaisin priimakuntoon ja ajaisin sillä. Uudet autot ovat todella rumia virtaviivaisuuksineen. Jos olisin miljonääri, olisi varaa ajaa sillä vanhalla kulmikkaalla autolla joka kuluttaa enemään kuin uudet pillerinmuotoiset hirvitykset.
En ole hakenut lastani korkeakoulusta uudella autolla, enkä povi uhkuen, enkä XXL-kokoista miestä ottaisi isäpuoleksi vaikka olisi kuinka paljon rahaa tilillä.
Olen pienituloinen, lapseni ovat opiskelleet haluamallaan alalla hyvin tuloksin. Ei raha ratkaise oppimistuloksia.