Sielunvaellusoppi vl-liikkeessä

Hakusanalla sielunvaellus löytyy runsaasti tietoa netistä
Esim. http://www.netikka.net/mpeltonen/inkarnaatio.htm

Mutta miten on sielunvaelluksen kanssa lestadiolais opissa, sitä nyt alan tarkastella.

Kuuluisin ja kiistellyin raamatunpaikka on ensimäisessä Mooseksen kirjassa, jossa kerrotaan ensimmäisten ihmisten ilmestymisestä maailmaan.

Jumala teki tietysti ensimmäiset kaksi eri sukupuolen ihmistä ja sen jälkeen he alkoivat lisääntyä omin avuin.

ja Hän puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen ja niin ihmisestä TULI elävä sielu. Huomaa, ettei sielu tullut jostain Aadamiin, vaan se sielu syntyi sillä hetkellä, kun ruumis alkoi elää.
Miksi sitten pitää koko ajan tulukuttaa, että sielu on aina ollut ja tullut meihin jostain, siis taivaan lahjana. Ensimmäiseen ihmiseen ei sielu tullut jostakin, vaan hänestä TULI sielu, siis elävä sielu. Kuollutta sielua ei ole olemassakaan. Sielu tulee, siis elämän alusta, mutta se sielu ei tule mistään ulkopuolelta.

Meille opetetaan runoissa ja lauluissa, kuinka sielumme tulee jostakin, siis taivaasta ja sinne se palajaa takaisin, mutta on välitilassa niin kauan, kunnes meille luodaan uusi ruumis ja sielu saa sieltä täten paikkansa.

Tämän opin mukaan henkimaailmassa leijuu kaikkien niiden sielut, jotka ovat kautta historian menettäneet elävän ruumiinsa, siis välitilassa. Nämä välitilassa olevat sielut eivät voi palata alkuperäiseen lähtöpaikkaansa, ennenkuin Kristus on tullut takaisin, uudestiluonut tuhansia miljoonia poisnukkuneita ja siirtänyt niihin takaisin harhailevat sielut tai henget, miten nyt halutaan kutsua.

Onkait siinä herättäjällä melkoinen työmaa, haroa multaa ja puhallella jokaiselle elämän henki. Jos kaikki herää vain yhdellä mahtikäskyllä, täytyy olla kyllä enemmän kuin yliluonnollisia kykyjä.

Jeesuksella oli yliluonnollisia voimia, mutta harmi vaan, Hän ei käyttänyt niitä tarpeeksi hyväkseen saadakseen ihmiset vakuuttuneiksi Hänen yliluonnollisesta jumaluudestaan.

Taivaasta lähetetään maan päälle jatkuvasti uusia sieluja sitä mukaa kuin ihmisiä syntyy, eli siis joka kolmas sekunti. Aniharva näistä sieluista onnistuu ruumiin kanssa selviämään takaisin lähtöpaikkaansa, eli taivaaseen. Herääkin kysymys, eikä taiivaasta kohta lopu nämä enkelisielut, kun niitä on lähetelty tänne jo vaikka kuinka pitkään ja kukaan ei ole päässyt palaamaan takaisin.

Enkelisielu siis onnistuu tai sitten ei maallisessa vaelluksessaan. Valtaosa sieluista päätyy kuitenkin helvetttiin. Kukapa tietää, vaikka samoja sieluja lähetettäsi usiamman kerran kokeilemaan onneaan, syntyäkkö vanhoillislestadiolaiseen perheeseen, kun vain sitä kautta sielu pelastuu oikeaan paikkaan. Jos syntyy vaikkapa venäjän ortodoksiseen seurakuntaan, se tietää menoa helvettiin.

Kannattais kyllä jokaisen teologiaa suomessa opiskelevan tutustua sielunvaellusoppeihin ja harkita papiksi tai puhujaksi alettuaan, alkaako julistaa opetusta sielun kuolemattomuudesta, siis sielunvaelluksesta.