Miten autan lastani?

Eli kyseessä on 8-vuotias poika. Elämässämme on nyt menossa muutoksia, olen lapsineni etsimässä uutta kotia ja isäpuoli on muuttanut pois yhteisestä kodistamme. Lapsi osaltaan varmasti reagoi tilanteeseen ja lisäksi hänellä on kuulovamma. Olen huomannut lapsen käytöksessä huolestuttavia piirteitä jo ennen tätä nykyistä tilannetta. Hän on aika äänekäs, esim. jos itse olen vaikkapa talomme yläkerrassa, hän saattaa huutaa, karjua tms alakerrassa yksikseen. pitää siellä kovaa mekkalaa. Samaten jos olemme ulkona, hän hakee jatkuvasti huomiotani huutamisella. Jos komennan tai sanon jostain asiasta käskevään sävyyn tms., hän lällättelee minulle usein takaisin.
Tuntuu että hän koettelee minua melkein jatkuvasti. Välillä saattaa haistatella, kiroilla, usein tömistelee ja "häiriköi".
Yhdessä teemme myös asioita, luemme, ulkoilemme, pelaamme, saunomme, leivomme jne. Mitä milloinkin.
Mikä olisi sopiva määrä huomiota tämän ikäiselle lapselle?
Tosi harvoin hän kuitenkaan tulee minulle sanomaan ettei olisi mitään tekemistä. Välillä hän tutkii tavaroitaan yksinkin tai leikkii, mutta jo jonku ajan päästä hän hakeutuu seuraani ja hakee huomiotani. Usein huutamalla, hoilottamalla tms...
Myöskään hän ei välittäisi tulla syömään ruoka-aikoina, laittaa monissa asioissa vastaan.

Olisi mukava saada vertaistukea, onko muilla vastaavaa lapsen kanssa, alakoululaisen uhmakkuutta vai mitä tämä on.
Lastenneurologi oli sitä mieltä että tämä lapsen käytös on siitä elämäntilanteesta kun vielä mieheni vielä kotona asuessa meillä oli paljon riitoja lasten kuullenkin.