Luetun tietäminen

noh ateistit nyt tykkää vähän snobbailla...

Luin raamattua - Palavat pensaat puhuvat, tiedän sen nyt.

Kyllä. Nyt siis tiedät, että tieteellisestä julkaisusta luit, että näin on.

"Luin tieteellisestä julkaisusta että asia on näin - nyt siis tiedän?"

Et ole tainnut lukea tieteellistä julkaisua, ei niissä sanota että asia on jollakin tietyllä lailla. Niissä sanotaan että kun tehtiin näin, huomattiin tällaista.

Mitä terkoittaa luetun ymmärtäminen, sillä pelkät sanat eivät ole se asia mitä sillä tarkoitetaan
Me tulkitsemme luetun aina oman mielentaustamme muodostama sensuurinmukaisesti, joten voimme ymmätää tuon asia erilailla kun sanojan tarkoitus oli

Luin tieteellisestä julkaisusta, että kun tutkitaan tiettyä asiaa tällä tavalla, saadaan tulokseksi tämmöistä aika mielenkiintoista.

Jos toistan asian ja teen itse täsmälleen saman tutkimuksen täsmälleen samalla tavalla, niin huomaan että tulokseksi tosiaankin tulee, aina ja joka kerta samalla tavalla, juuri sellaista aika mielenkiintoista, mitä kerrottiinkin tulevan.

Raamattua tulkitessa kyseessä ei ole luetun ymmärtäminen vaan luullun arvaaminen.

Meillä on kovin harvoja keinoja tietää mitään.
Oma kokemus on tärkeä tapa tietää. Muita tapoja ovat se, että joku kertoo meille suoraan asioita ja se, että luemme säilöttyä tietoa jostain yleisemmästä lähteestä.

En väheksyisi mitään näistä tavoista. Kaikilla niillä on vahvuutensa ja myös heikkoutensa. Lähdekritiikkiä on syytä käyttää näihin kaikkiin kolmeen, jos haluaa varmistua tiedon luotettavuudesta.

Kun lähdekriittiset taitomme ovat mitä ovat - ja aikakin loppuu kesken kaikkia lähteitä takastaessa, niin ei meidän oikeastaan auta muu kuin luottaa itseemme, siihen mitä muut meille kertovat ja siihen, mitä luemme.

Sitten kun nämä tiedot ovat ristiriidassa keskenään, alkaa lähdekritiikin nousu ja tuho. Lähdekritiikkiä harjoitamme lähinnä omia näkemyksiämme vastustavaa tietoa kohtaan ja se tuleekin kohtuullisesti kritisoitua. Omia näkemyksiämme tukevaa tietoa ei maksa vaivaa kritisoida niin tarkkaan - se kun kuitenkin on mitä todennäköisimmin oikein.

Ja nyt vain kaikki kertomaan, kuinka kovaa lähdekritiikkiä harjoitamme juuri omien käsitystemme suhteen.

"Luin tieteellisestä julkaisusta että asia on näin - nyt siis tiedän?"

Älä oleta, että muut ovat yhtä hyväuskoisia, kuin sinä itse.

Muista aina lähdekritiikki!

Selvitä itsellesi, onko julkaisu todella tieteellinen vai sellaiseksi naamioitu. Onko se populistinen, yleisteos vai alansa arvostettu tiedottaja.

Jos artikkeli kertoo asiasta joka on julkaisijalle tärkeä taloudellisesti, maailmankatsomuksellisesti tai meriitillisesti, suhtaudu siihen kriittisesti.

Vertaa uutta tietoa aikaisempaan tietämykseesi ja julkaisuihin. Mikäli se poikkeaa niistä huomattavasti, ota tarkemmin selvää asiasta.

Yritä varmistaa tieto useammasta erilaisesta lähteestä.

Keskustele siitä ystäviesi kanssa. Yhdessä löydätte uusia näkökantoja asiaan ja voitte arvioida sen oikeellisuutta.

Jossain vaiheessa voit sitten sanoa omaksuneesi uutta tietoa.

Aloituksen vaihtoehto vaikuttaa kovin uskonnolliselta menettelytavalta: Raamattu sanoo niin, se on siis totta.

Luin myös Me Naiset lehden!

Älkää unohtako "sisäsyntyistä tietoa" oikeasta ja väärästä jota myös moraaliksi kutsutaan ja joka yhdistää kaikkea ihmiskuntaa. Vai luetteko moraalinnekin "tieteellisestä julkaisusta" - ette kai sentään.

"Luin tieteellisestä julkaisusta että asia on näin - nyt siis tiedän?"

Mikä asia ja mistä tieteellisestä julkaisusta?