Lääkiksen ensimmäinen lukuvuosi Turussa?

Ei kukaan mee korottaa yo arvosanoi, vaikka maksoki niistä 100e. Oot kuule niin onnellisesti sitten lääkiksessä, ja opiskelet lääketiedettä, etkä uusi mitään äikän tekstitaitoa xD

Kyllä minä uusin... Ei ole tapana jättää asioita puolitiehen. Uusin itse asiassa tuon mainaitsemasi äikänkin kaksi vuotta sitten, vaikka opiskelin samaan aikaan jo yliopistossa.

Mutta joo, jos joku osaisi valottaa tuota Turun poissaolopolitiikkaa, niin olisin kiitollinen. :)

Oli kaupunki mikä tahansa niin kyllä pari päivää saa helposti pois, kahtena ensimmäisenä vuotena pakollisen opetuksen määrä on vielä aika vähäistä (verrattuna sen jälkeiseen aikaan).

Ja noista yo-kirjoituksista.. Olisi mielenkiintoista tietää vähän perhetaustoistasi tai muista seikoista, jotka ovat saaneet sinut mieltämään yo-kirjoitukset noin tärkeiksi. Kuulostaa, että annat aika paljon liikaa arvoa muutamalle myöhemmässä elämässä täysin turhalle kokeelle. Oletko siinä uskossa, että päästyäsi sisään yliopistoon hyödyt jossain vaiheessa yo-kirjoitusten L-rivistä vai onko perfektionismisi vaan niin raju, että se ajaa tuollaiseen sairaallolliseen suorittamiseen. Vai tuleeko käskyt kenties vanhemmilta?

Lähinnä kyse on siitä, että pidän kiinni siitä periaatteesta, että jos johonkin ilmoittaudun, niin sinne myös menen. Ja koska ilmoittautuminen täytyy tehdä ennen pääsykokeiden tuloksia, minun on päätettävä, olenko valmis lintsaamaan lääkiskursseilta yo:n takia. (Satuin olemaan kipeä kevään yo-kokeiden aikaan, ja kokeet menivät huonosti. Tiedän, että terveenä ne arvosanat nousevat yhdellä pykälällä.)

Osaltaan kyse on myös siitä, että tällä hetkellä yo-paperini ovat sellaiset, ettei niistä ihan ole hyötyä lääkikseen hakemisessa (LEEE). Jos saan yhdenkin arvosanan korotettua, saan sellaiset lähtöpisteet, että niistä on Turkuun hakiessa jotain hyötyäkin, siis juuri ja juuri. Tämä järkeily siis sitä silmällä pitäen, jos en pääse tänä keväänä sisään.

Voi tietenkin vaikuttaa kummalliselta, että otan opiskelun näin vakavasti, mutta minulla ei ole tapana tehdä mitään puolivillaisesti. :) Ja ei, perheeni ei painosta minua opiskelemaan; koko suku on amiksia, jotka eivät juuri anna arvoa koulutukselle. Olen porukan ainoa ylioppilas. En myöskään kuvittele, että yo-papereista olisi yliopistossa mitään hyötyä - ei niistä ole, ainakaan siinä yliopistossa jossa nyt opiskelen. Tämä arvosanojen korjaaminen on vain jotain, mitä minun täytyy oman mielenrauhan takia tehdä.

Vähän samaan tapaan olen uusinut tenttejä, joista on kyllä tullut korkein mahdollinen arvosana, mutta joissa olen kokenut tehneeni ajatusvirheen. Kokeen uusiminen ja ko. virheen korjaaminen auttaa pistämään tietorakenteet pääkopassa oikeaan järjestykseen, eikä mokomaa mokaa tule tehtyä toiste. :)

Kutsu hulluksi, jos haluat. Niin kaikki muutkin tekivät, kun ilmoitin osallistuvani yo-kirjoituksiin kuukausi kandintutkintoni valmistumisen jälkeen. :D

Hongankolistelija, pidä varasi ettet pala loppuun perfektionismissasi. Tutkijanurallla ominaisuudesta olisi kyllä hyötyä, mutta saavuttaakseen päämäärän, pitää toisinaan luovia itsensä oikopolkujen läpi ja unohtaa kylmästi matkan varrella olevat välipysäkit. :)

PS. Onnea pyrkimyksillesi! :)

Aiemmin lääkiksessä poissaoloja oli hankala korvata. Riippuu vähän poissaolon syystä miten siihen suhtaudutaan. En ole kuullut, että kukaan olisi lääketieteelliseen pääsyn jälkeen käynyt yo-kokeita uusimassa.

Kannattaa miettiä perfektionismin määrää, sillä lääketieteen opinnoissa tulee vastaan tenttejä joista ei helpolla saa parasta arvosanaa, joskus läpipääsykin on työn takana. On kursseja joissa esim. 40% tenteistä hylätään ja parhaan arvosanan eli 5:n saa pari ihmistä yli sadasta. Tenttien arvosanojen korottamisille ei kauheasti ole aikaa kun uutta opiskeltavaa tulee koko ajan.