On jo kaksi viikkoa, kun käytävällä työpaikan katseellasi pääni sekoitit, tulkita sitä en silloin osannut, vieläkin hämärän peitossa tämä on. Aiemmin katseemme kohtasivat, hymyillen, leikkiä harmitonta sen luulin olevan, kunnes ohi kulkiessani silmäsi silmiäni seurasivat vain.
Katseessasi hämäännyin, tiennyt en mitä tekisin, kävelyä jatkoin, sinä pysähdyit, jälkeenpäin harmistuin. Kuin olisit vanhaa tuttua tunnistanut, elämästä tästä tai edellisestä, mieleeni pyrkinyt, sieluuni katsonut.
Jos oikein laskin ja tulkitsin, tätä koskaan tapahtua saisi ei, Vaikka toisen olenkin, sen tajusin, että onnetonko olenkin? Syy voi olla veren kaukaisen...
Päivinä kuluneina emme kohdanneet, käytävillä nähneet. Nimesi tiedän, mutten sitä, tullenko juttelemaan vai en. Jos väärin aiheen valitsen, onnellsen lopun tuhoon tuomitsen.
Tätä varmaan koskaan lue et, mutta hulluksi tulen, jos kirjoita tätä en.
Katseessasi hämäännyin, tiennyt en mitä tekisin, kävelyä jatkoin, sinä pysähdyit, jälkeenpäin harmistuin. Kuin olisit vanhaa tuttua tunnistanut, elämästä tästä tai edellisestä, mieleeni pyrkinyt, sieluuni katsonut.
Jos oikein laskin ja tulkitsin, tätä koskaan tapahtua saisi ei, Vaikka toisen olenkin, sen tajusin, että onnetonko olenkin? Syy voi olla veren kaukaisen...
Päivinä kuluneina emme kohdanneet, käytävillä nähneet. Nimesi tiedän, mutten sitä, tullenko juttelemaan vai en. Jos väärin aiheen valitsen, onnellsen lopun tuhoon tuomitsen.
Tätä varmaan koskaan lue et, mutta hulluksi tulen, jos kirjoita tätä en.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Annatko vähän tuntomerkkiä naisesta. Aika monellal varmaan sama tilanne, minulla myös ja satun olemaan vaalea nainen ( yllätys yllätys). Jos olet 170-174cm mies, noin 65-70kg niin liippaa edes vähän läheltä. Jos olet päälle neljänkymmenen niin menee vieläkin lähemmäs.. Jos sulla EI ole sinisiä silmiä niin sitten on jo aika jännä! :)
"lähel rajan" ?
Siis lähellä rajan? Vai mitä tarkoitat? Minkä rajan?
Venäjä? Ruotsi? Norja?
Jos olet varattu, jätä hänet rauhaan ja laita oma suhteesi kuntoon.
Blondie:
Silmäni siniset, mutta ikäni vielä vuosikymmeneen ei yllä lukuun neljänkymmenen. Pituuteni on normaalin suomalaisen, menee hieman yli antamiesi tuntomerkkien. Saatan olla eri jota kaipailet, mutta muista, että haave kaukainen, uskoa antaa huomiseen.
Tämä tunne monen ihmisen, olla pihdeissä toisen, tutun turvallisen, kera kipinän kadonneen, hankaloittaa tilanteen monen. Jatkanko kanssa nykyisen, annanko mahdollisuuden toisen, kantaako tunteet entiset vielä huomiseen, tulevaan? Ovatko ne lailla kukan kastelemattoman pois jo kuihtuneet? Tiedä sitä en, mitä teen, kun herää kiinnostus seikkailuun kanssa uuden mielenkiintoisen, joka vain katseellaan saa kipinän liekkiin roihuavaan leimahtamaan.
Pettämistä mieti en, luonnolleni sovi se ei, kykene siihen en. Kuitenkin siihen mihin ryhdynkin, seuraukset kannan kuten mies ainakin. Intohimon kadonneen, tahtoisin löytää uudelleen, mutta jälkeen vuosien yrityksen, tuntuvat voimani huvenneet.
Tarkennusta kaipaaville: Raja kiertää ympäri Suomen neitosen, kauniin ja siron sen, kuten kohteeni myös, kaakon tytön poninhäntäisen.
Tarkoituksella näin hieman mystisesti kirjoittaen, paljastumista peläten, sitä osittain myös haluten..
Voi vitsiläinen! Olisin toivonut niin, että olisit kertonut silmiesi olevan vihreät. Niin hyvin osui kertomasi tilanteeseeni ja hänkin omansa yksinäinen susi on. Ja samalla tavalla olen ihmetellyt mitä tämä voimakas veto on, kun silmät hakeutuvat hänen puoleensa ja hän samoin tekee..
Blondie:
Tietyssä valossa silmäni siniset, saavat myös sävyn vihreän, huomaan sen. Jos kerrot tavoittelemasi miehen hiusten pituuden, voin antaa melko varman vastauksen :).
AP kirjoittelee
Hiipua taisi ravinteet kukkasen sen, jota kastella koitin, väärin tietenkin, silti edes yritin. Tunteet entiset, eivät täysin kuihtuneet, nyt kuitenkin, tuntuvat karrelle palaneen ja hiilloksilla niiden, kävely tuskaisaa on, tunnen sen.
Tämä nainen, joka katseellaan silmäni avasi, miettimään pisti, minut elämästä onnettomasta vapautti, mutta kurjuuteen sysäsi, kiitän ja kiroan, tiedä en kumpaa enemmän. Kai elämä vapaana ja toiveekkaana, ilman selkeää suuntaa, parempi on, kuin elämä vangittuna, turvallisessa ympäristössä, kohti näivettävää tuhoa.
Tilanteesta toista syyttää voi en, itse kai tämän aiheutin, kaikki nämä vuodetko hukkaan heitin, nyt alas viemäriin vedin? Suhteeseen mielestäni panostin, yritin, riittänyt se ei, kaikua saanut en, kipinän pois vei se. Tulevaisuutemme ei kiviin, kansiin kirjoitettu ollutkaan, tässä toivossa elin, nyt viimeistään koen sen muutuneen. Nyt tyhjän päällä makailen, mitä teen, syvennynkö kurjuuteen, etsinkö uuden, elvytänkö ihastuksen entisen?
Jälkeen melkein vuosikymmenen, tunne yksinäisyyden, on kuin loikka tyhjyyteen. Lannistua saa en, elämä jatkunee, laatu vain huononee? Nyt jo läheisyyttä ikävöiden, tuttuun lämpöön kaivaten, joudun hyväksymään kylmyyden, koleuden, yksinäisyyden sen.
Pohdintaa vain, jotta tunteeni avata sain. Osastolle toiselle kuuluisi tämä, siltikin toivoisin Kaakon tytön poninhäntäisen, tämän lukevan, sinua silti kaipailen, hymyäsi muistelen... kunpa kohtaisimme taas uudelleen kaiken tämän pitkän ajan jälkeen.
voisitko kertoa jotain itsestäsi tarkemmin? oletko kaakosta itse alunperin? tai millä kirjaimella työpaikkasi alkaa? ja millä loppuu?
Katseita on tullut vaihdettua moneenkin otteeseen erään vaaleahiuksisen naisen kanssa kaakon suunnalla myös. Eikä ihme, että monesti katseeni häneen kääntyy, kun niin iloisen pirtsakka ilmestys on :) Itsellänikään ei ikä kyllä vielä ole yli neljänkymmenen, vaan hikisesti lähempänä kolmeakymppiä.
AP kirjoittelee,
Vastailen jälkimmäiseen, näin viikon jälkeen kun emme taaskaan kohdanneet. Työpaikkani alkaa L kirjaimella, loppuen O kirjaimeen.
Viestin lähetin, sähköisen, liian vähän itsestäni siinä ilmi toin, anteeksi käyttäytymistäni silloin pyytelin. Tyhmästi toimin, nyt tiedän sen, vastausta saanut en. Kasvotusten se kertoa olisi pitänyt, arkailin, nyt sisimpääni tämä rikki repii, riipoo, suuntaan idän, lännen, etelän ja pohjoisen. Sen kai ansaitsen..
Tuskastani voimia ammennan, näinä päivinä itseni vielä kuopasta ylös kampean ja työpisteellesi vaellan. Jos oikein lähestyn ja sanani asettelen, niin toivoisin sinun vielä kertovan, mitä silloin sanoa aioit... Se minulle riittänee, tilaisuuteni epäilen jo menneen, kadonneen.
Tietämättömyys sisältä päin minua kaluaa, tuhoaa, synkyyteen vajoan, pimeyteen katoan. Suru menneestä sisimpääni korventaa, toivottomuus tulevasta mieltäni musertaa. En voi jäädä menneeseen, voin vain vaikuttaa tulevaan...
Remembering how it used to be
Scarred for eternity
Was it meant to be?
A life in harmony...
Bleeding, regretting...
http://www.youtube.com/watch?v=Cnf0zuKRUm8
AP kirjoittelee,
Vinkkinä parempana toimikoon, jonka vain hän tunnistanee: tänään, juuri äsken, noin puoli tuntia sitten, samassa työpaikan ruokalassa, pienemmässä siinä, söimme, eri puolilla salia istuimme. Minä yksin, sinä seurassa useiden. Sinulla päällä vaaleanpunaista ja mustaa, minulla vain mustaa.
Katselin, vilkuilin, muutama katse kai vaihdettiin, samaa iloa nähnyt enää en, minäkö tämän aikaan sainkin?
Juttelemaan kanssasi tulla halusin, mutta kiivas särky pääni esti sen, ajatukseni kulje ei... Jos tämän luet, niin samassa paikassa myös huomenna ruokailen, kuin tänäänkin...