Jumala katui tehneensä ihmisen

Mistähän johtuu, että minä en syyllisyyttä koe Jeesuksen kuolemaan.

En ensinnäkään pääse mitenkään sellaiseen pääsiäisajan tai pitkäperjantain surumieliseen, laahaavaan tunnelmaan sisälle.

Vapauttavaan iloon pääsiäisen sanoman suhteen kylläkin pääsen sisälle helposti. Pääsiäisen aika on minulle aina kuin alkava Riemuvuosi.

Jumalan kärsimystä ihmisten pilkkaamisen, väkivallan, ristinkuoleman suhteen en sen sijaan ymmärrä, koska en ole Jumala, elän vain ihmisen elämää, joka on kaikin tavoin rajoitettua niin älyllisyyden, tuntemisen kuin kokemisenkaan puolesta.

Miten ihminen voisi mitenkään käsittää sen, mitä Jumala koki kaikenkaikkiaan syntyessään tänne ihmiseksi, eläessään ja kärsiessään täällä ihmisten maailmassa?? Jeesushan oli Jumala, lihaksi syntynyt Jumalan Sana.

Ihminenkin kokee kaikennäköistä täällä matkatessaan, mutta hän katselee täysin eri vinkkelistä, täysin eri tasolta asioita kuin Jumala koskaan.

Minä en suostu itkemään, suremaan ja teeskentelemään myötäelämistä Jumalan kärsimyksistä, koska en voi niitä käsittää. Iloita sen sijaan voin siitä, että olen päässyt tuntemaan Jumalaa edes vähän, sen verran kuin Hän on minulle nähnyt parhaaksi avata asioita.

Eipä Jumala ole myöskään kaikkivoipa, koska hän tarvitsi lepoa seitsemäntenä päivänä kaikesta työstänsä, jonka hän oli tehnyt. (1 Mooseksen kirja 2:2). Kaikkivoipa Jumalahan voisi luoda maailmankaikkeuden äärettömän monta kertaa peräkkäin olematta vähääkään hengästynyt.

Niin ja se kaikki tietävyys. Ei Jumala liioin näytä olevan sitäkään. Muutoinhan Hän olisi ennalta tietänyt mikä rasite ihmisestä luomakunnalle tulisi olemaan. Ihminenhän ei ole Raamatun tekstien perusteella Jumalalle kovin paljon iloa tuottanut. Päinvastoin. Kuten 1. Mooseksen kirjassa 6:5-7 lukee ;”Mutta kun Herra näki, että ihmisten pahuus oli suuri maan päällä ja että kaikki heidän sydämensä aivoitukset ja ajatukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat, niin Herra katui tehneensä ihmiset maan päälle, ja hän tuli murheelliseksi sydämessänsä. Ja Herra sanoi: "Minä hävitän maan päältä ihmiset, jotka minä loin, sekä ihmiset että karjan, matelijat ja taivaan linnut; sillä minä kadun ne tehneeni".

Miksi Jumala tosiaan niin usein myös katuu tekojaan? Toisaalta Raamatussa lukee muutamassa kohdin, ettei Jumala kadu, esim. 1 Samuelin kirja 15:29; ”Ja hän, joka on Israelin kunnia, ei valhettele eikä kadu; sillä hän ei ole ihminen, että hän katuisi." Voiko edelliset kaksi Raamatun lausetta olla totta yhtä aikaa?

Kristittyjen kannalta niiden on oltava. Sillä, jos jompikumpi lause ei ole totta, Raamattu ei voi olla Jumalan sanaa ja se raukeaa.

Elämä on tarkoitettu elettväksi vapaaehtoisuudessa - jos Jumala olisi halunnut olisi hän luonnollisesti voinut luoda robottimaisia ihmisiäkin (kuin eläimet) - mutta sellaisessa elämässä ei ole vapaata tahtoa valita. Tarkoitus on antaa ihmisen valita .. sillä oikeaan elämään kuuluu valinnanvapaus ... vasta silloin on elämä todella hyvää :) .. nythän on niin (valitettavasti) että ihminen on orjuuttanut itsensä kun hänestä on tullut n.s. "synnin orja" - koko systeemi joka maailmassa vallitsee on omalta osaltaan "auttamassa" ihmisiä tekemään vääriä päätöksiä?