Uskonto

No jaa, se on niin, että raamatussa on osa tavallista historiaa, osa kansansatuja, legendoja, sankaritarinoita, aikojen kuluessa muuntuneita juttuja (ennen kuin osattiin kirjoittaa niin kerrottiin perimätietona muistin varaisesti), osa kirjoituksista on opetuskirjoituksia, elämän neuvoja, vertauskuvia jne. Osa jutuista on Jumalan sanaa, jos Jumala on olemassa sellaisena kuin raamattu esittää.
Pääkysymys onkin, että onko raamatun jumala olemassa?
Oma vastaukseni on, että ei ole juuri sellaista Jumalaa, tai sellaisia Jumalia kuin raamattu esittää. Voi kuitenkin olla jokin elämän henki, kosminen pakottava voima tulla olemattomasta olevaiseksi ja eläväiseksi.

Onhan kaikki alkanut jostain, kuten esim. alkuräjähdyksestä. Sitten tulee kysymyksiä: Mikä räjähti? Tyhjä ei räjähdä. Mistä tuli räjähdyksen aiheuttama voima, energia? Tyhjässä ei ole energiaa eikä voimaa. Ohjaako evoluutiota jokin voima jotakin tiettyä päämäärää kohti, eli onko evoluutiossa järkeä mukana? Ainakin tarkoituksenmukaisuutta on, eli onko ennaltamääräämisoppi oikeassa? Siis kun lajien kehitys menee kohti voimakkaampia yksilöitä tai, jollakin määrätyllä tavalla valikoituneita yksilöitä, niin kyydistä putoavat (helvettiin) ne, jotka eivät ole perimäänsä saaneet niitä ominaisuuksia, joilla pelastutaan seuraaville kierroksille. Näinhän väittää kristinuskon eräs oppi. Onko siis kristinopissa luonnonmukaista jumaluutta kuitenkin, vaikka raamatun tulkinnoissa on suurta vaihtelua.

Itse uskon, siis uskon, en voi tieteellisesti todistaa, seuraavasti: Ennen ajan kulumisen alkua, siis ennen maailmankaikkeuden alkua oli olemassa vietti, pakottava voima tulla olemattomasta olevaiseksi. Se oli luonnonvoiman omainen vietti, jota kutsun nimellä kosminen imperatiivi. Se sisälsi kaiken mitä oli tuleva maailmankaikkeuteen universumiin kaikkina aikoina, kaikissa muodoissa, materiana, henkenä, ideoina, ajatuksina, kaikki kemialliset, fysikaaliset, biologiset, henkiset ja muunlaiset olemisen ja elämisen muodot. Se aiheutti myös ns alkuräjähdyksen. Siitä on seurannut se mitä on ollut, mitä on ja mitä tulee olemaan. Tämä kosminen imperatiivi on ehkä se, jota voitaisiin pitää jumaluutena. Ei kuitenkaan ehkä persoonallisena Jumalana vaan kosmisena jumaluutena, joka määrää tai josta käsin määräytyy kosmoksen l universumin oleminen ja tapahtumat. Tämä jumaluus heijastaa ihmisten ajatuksiin eri kulttuurien siivilöiden läpi jumaluutta, ja näin muodostuvat uskonnot erilaisiksi eri ympäristöissä. Ihmiskunnalla on varmaankin tarve omistaa Jumalansa.

Aika hyvä tuo vapaamielinen usko -juttu. Voisi olla realismia.