Ajatuksia

Olen onnellinen, että olen saanut kasvaa rauhassa. Lapsesta lähtien olen saanut ajatella vapaasti ja siitä kiitollinen. Minulla ei ole sellaista sukua, jota minun tarvitsisi miellyttää. Minun ei tarvitse miettiä, mitä minusta ajatellaan jos toimin jollakin tavalla. Olen oman polkuni tallaaja, muodostan itse omat tulkintani ja ajatukseni ja elän itse oman elämäni. En tarvitse yhteisöltä joka asiaan hyväksyntää vaan omaan selkärankaa. Tarvitsen kyllä tukea, mutta annan sitä myös itse muille, sekä kyllä itsellenikin. Pääsääntöisesti kannan oman painolastini itse, enkä sysää sitä toisen hoidettavaksi.
Tunnistan omaa luontoani ja annan itselleni tilaa toimia ja hengittää. En ahtaa omaa ajatustani johonkin tiettyyn muottiin. Saan elää laajemmin, olla oma herrani. Vastaan teoistani vain itselleni ja jos teen virheitä, maksan niistä itse. Sitä silmällä pitäen poimin kokemuksia matkan varrelta ja muodostan oikeudentajun.
On päiviä, jolloin kiitän maailmaa siitä, että pystyn ajattelemaan näin. Tällöin oloni on niin vapaa, että itkettää. Olen kiitollinen siitä, että olen minä.
Laitoin tämän tälle palstalle, koska halusin. Periaattessa miksi perustelisin sen paremmin miksi. Koska se tuntui hyvältä, ainakin sillä hetkellä. Parempiakin syitä on, mutta en jaksa ilmaista niitä tähän. Kiitos ja sillä viisiin, en sano "kiitos ja anteeksi", koska en pyydä anteeksi, sitä mitä olen.