Uskonnottomuutta ei ole olemassa koska ateistienkin uskomusjärjästelmä perustuu uskoon.
On olemassa vain tunnustuksettomuutta, toisin sanoen sitä ettei henkilö sitoudu tai allekirjoita minkään uskontokunnan oppeja.
On olemassa vain tunnustuksettomuutta, toisin sanoen sitä ettei henkilö sitoudu tai allekirjoita minkään uskontokunnan oppeja.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Millainen on "ateistien uskomusjärjästelmä"? En ole moiseen törmännyt missään, vaikka ateisti olen ollut jo kohta 20 vuotta.
Moraalin relativismi
Mutta kun minä olen agnostikko. Uskon siihen, että jumalista tai ns. afterlifestä ei voida saada tietoa.
Uskonto ja uskominen eivät ole sama asia.
nämä eräät uskontoihin uskovat tollot eivät ymmärrä.
ON myös olemassa jalo oppi eli dharma.kahdeksanpuolainen opin pyörä,josta tuli myöhemmin tunnettu buddhalaisuus,joka ei ole uskonto vaan OPPI kärsimyksestä vapautumiseen.
Jokaisella ihmisellä on uskomusjärjestelmä, jonka varassa elämme ja toimimme arjessa, eikä sillä ole välttämättä mitään tekemistä uskonnon kanssa.
Käsite uskomusjärjestelmä tarkoittaa kullekin ihmiselle ominaisia, yksilöllisiä arjen toiminta- ja uskomusmalleja, esim. sen, miten käydä kaupassa, kulkea bussilla jne. On siis täysin eri asia uskoa johonkin uskontoon kuin uskoa siihen että tietyllä bussilla pääsee paikasta A paikkaan B.
Uskontoon kuuluu usko jumaliin. Kaikki eivät usko jumaliin tai palvo jumalia, joten uskonnottomia on oikeasti olemassa.
Mutta entäpä jos uskovat johonkin elämänfilosofiaan?
En täysin ymmärrä mitä tarkoitat.
Elämänfilosofia on usein täysin maallinen, esim. joku ekoelämäntapa, joka on perusteltu täysin rationaalisesti. Ei liene tekemistä uskonnon kanssa?
Uskontoon puolestaan kuuluu jumalien lisäksi jonkinlainen seurakuntalaisten tunnustama uskonoppi. Uskonto edellyttää myös seurakuntayhteyttä. Uskonnoton touhuilee yleensä itsekseen.
Itse ymmärrän uskonnon eräänlaisena maailmanselitystapana: uskovaiset selittävät kaikki tapahtumat uskonnon avulla. Uskonnoton ei näin tee vaan etsii tapahtumille muunlaisia selitysmalleja, esim. tieteeseen perustuvia.
Miksi muuten on niin hemmetin tärkeää todistaa, että myös ateistit uskovat johonkin?
"Elämänfilosofia on usein täysin maallinen, esim. joku ekoelämäntapa, joka on perusteltu täysin rationaalisesti. Ei liene tekemistä uskonnon kanssa?"
On tekemistä koska mitään rationaalista ja tieteellisesti aukotonta elämänfilosofiaa ei kukaan ole esittänyt.
"Uskontoon puolestaan kuuluu jumalien lisäksi jonkinlainen seurakuntalaisten tunnustama uskonoppi. Uskonto edellyttää myös seurakuntayhteyttä. Uskonnoton touhuilee yleensä itsekseen. "
Tuo on toissijainen asia. Ateisti voi yksin omassa päässää pähkäillä ja uskoa omaan elämänfilosofiaansa siinä missä Jeesus-uskova Jeesuksen opetukseen.
"Itse ymmärrän uskonnon eräänlaisena maailmanselitystapana: uskovaiset selittävät kaikki tapahtumat uskonnon avulla. Uskonnoton ei näin tee vaan etsii tapahtumille muunlaisia selitysmalleja, esim. tieteeseen perustuvia."
Ole hyvä ja esitä "tieteellinen" elämänfilosofia, yhteiskuntakäsitys ja ihmiskäsitys. Se ainoa oikea.
"Miksi muuten on niin hemmetin tärkeää todistaa, että myös ateistit uskovat johonkin?"
Siksi että muutama ateisti saataisiin palautettua takaisin VAPAA-AJATTELUN elämänfilosofiaan, jossa ateismi on hyljätty.
""Elämänfilosofia on usein täysin maallinen, esim. joku ekoelämäntapa, joka on perusteltu täysin rationaalisesti. Ei liene tekemistä uskonnon kanssa?"
On tekemistä koska mitään rationaalista ja tieteellisesti aukotonta elämänfilosofiaa ei kukaan ole esittänyt."
Jotenkin vaikuttaa siltä, että sekoitat käsitteet uskonto ja uskomus. Uskomus voi olla sisällöltään täysin maallinen, kuten jo aiemminkin taisin sanoa. Elämänfilosofia pohjautuu uskomuksille, kuten kaikki muukin inhimillinen "tieto". Uskonto sisältää sitten jumal-uskoa, opin ja seurakuntayhteyden.
"Ateisti voi yksin omassa päässää pähkäillä ja uskoa omaan elämänfilosofiaansa siinä missä Jeesus-uskova Jeesuksen opetukseen."
Niin voikin. Kaikki todella uskovat johonkin, se kuuluu ihmisten uskomusjärjestelmään. Ateistin uskomukset eivät sisällä jumal-uskoa. Edelleen sekoitat käsitteet uskonto ja uskomus. Etsipä jostain tietosanakirjasta tarkat määrittelyt.
""Itse ymmärrän uskonnon eräänlaisena maailmanselitystapana: uskovaiset selittävät kaikki tapahtumat uskonnon avulla. Uskonnoton ei näin tee vaan etsii tapahtumille muunlaisia selitysmalleja, esim. tieteeseen perustuvia."
Ole hyvä ja esitä "tieteellinen" elämänfilosofia, yhteiskuntakäsitys ja ihmiskäsitys. Se ainoa oikea."
Ei ole olemassa ainoata oikeata tieteellistä elämänkatsomusta, koska tiedekin perustuu uskomuksille ja vain lähenee "totuutta". Tosin tämä totuuden läheneminen tehdään kontrolloiduissa olosuhteissa, ja tieteen periaatteisiin kuuluu korjata omia teesejään sikäli kuin on tarpeen. Uskontoahan ei näin korjailla.
Tieteeseen perustuvia selitystapoja voit etsiä tietenkin filosofisesta kirjallisuudesta, yhteiskuntakäsitys selviää sosiologisesta kirjallisuudesta, ihmiskäsitys psykologiasta ja sosiaalipsykologiasta. Varsin kiehtovaa luettavaa!
"Vapaa-ajattelu on uskonto uskontojen joukossa".
Uskonto-käsitteestä on esitetty satoja määritelmiä. Uskonnoksi on määritelty mm. "kaikki se mikä on inhimillistä", "kertomus yksilön elämästä" ja "niiden uskomusten ja toimintojen järjestelmät, joiden avulla ryhmät tai kansat käsittelevät inhimillisen elämän perimmäisiä ongelmia".
Tällaiset määritelmät ovat kuitenkin käyttökelvottomia. Melkein kaikki olisi silloin uskontoa. Kun uskontoa määritellään, olennainen kysymys on se, miten uskonto eroaa tieteellisistä, filosofisista ja ideologisista ajattelumalleista. Tällöin ainoa oikea lähtökohta on määritellä uskonto sen ilmenemismuotojen perusteella (substantiivinen lähestysmistapa).
Ja kun halutaan esittää uskonnon minimimääritelmä, törmätään aina yliluonnollisen - supranormaalin - käsitteeseen. Tunnettu antropologi E.Adamson Hoebel kysyy: mikä on keskeisintä uskonnossa? Mitkä ovat ne päämäärät, jotka esiintyvät kaikkialla? Hän vastaa: "Ne ovat löydettävissä uskosta yliluonnolliseen ja käyttäytymistavoista, joita tämän uskon ansiosta sovelletaan oltaessa tekemisissä yliluonnollisen kanssa. Usko yliluonnolliseen sekä tähän liittyvä asennoituminen ja ulkonainen käyttäytyminen ovat ne tekijät, joista rakentuu uskonto".
Yliluonnollista taas on se minkä Homo Religiosus - uskova ihminen - "tietää", näkee, kokee tai tuntee "yliluonnolliseksi".
Uskonnollisuus tarkoittaa uskonnollisiin uskomuksiin ja tapoihin sitoutumista.
Vapaa-ajattelu ei voi olla uskonto, koska se ei sisällä uskoa yliluonnolliseen, eivätkä vapaa-ajattelijat voi olla uskonnollisia, koska he eivät ole sitoutuneet uskonnollisiin uskomuksiin ja tapoihin. Uskontokäsitteen lavea käyttö, jolloin melkein mikä tahansa inhimillinen katsotaan uskonnoksi, on käsitteen väärinkäyttöä. Ei luulisi olevan varsinaisille uskonnoillekaan kunniaksi, jos esimerkiksi KOP ja SYP, kaikki ihmisen ruumiintoiminnat ja tunnetilat tai edes poliittiset aatteet katsotaan uskonnoiksi.
Monilla autoritaarisilla ideologioilla on ollut saman kaltaisia piirteitä uskontojen kanssa ( ehdoton, kuuliainen luottamus, puolue oikean opin auktoriteettina, fanaattisuus, suvaitsemattomuus, tietyt rituaalit, voimakkaat tunnekokemukset kokouksissa jne.). Nämä piirteet eivät kuitenkaan tee näistä ideologioista uskontoja, koska usko yliluonnolliseen puuttuu.
On harhaanjohtavaa kutsua elämänkatsomusta, filosofiaa (tai vapaa-ajattelun kaltaista avaraa katsomustapaa) uskonnoksi, ellei se sisällä uskoa yliluonnollisiin olentoihin tai voimiin (persoonallisiin tai persoonattomiin). Vapaa-ajattelijat yhtyvät psykiatri Albert Ellisin toteamukseen: "Ellemme käytä termiä uskonto tiukasti merkitsemään jonkinlaista tosiasioille perustumatonta uskoa tai riippuvuutta jostakin otaksutuista, yli-inhimillisistä entiteeteistä (=oliot, voimat), laajennamme sanan merkitystä niin paljon, että siitä käytännössä tulee merkityksetön" (Uskonto henkisenä sairautena - psykoterapeutin näkemys, 1986, s.3).
Lähde: http://www.vapaa-ajattelijat.fi/kasikirja/vastauks.html
Lueskelkaapas sieltä muutkin, mielestäni varsin pätevää argumentointia.
"Vapaa-ajattelu on uskonto uskontojen joukossa".
Uskonto-käsitteestä on esitetty satoja määritelmiä. Uskonnoksi on määritelty mm. "kaikki se mikä on inhimillistä", "kertomus yksilön elämästä" ja "niiden uskomusten ja toimintojen järjestelmät, joiden avulla ryhmät tai kansat käsittelevät inhimillisen elämän perimmäisiä ongelmia".
Tällaiset määritelmät ovat kuitenkin käyttökelvottomia. Melkein kaikki olisi silloin uskontoa. Kun uskontoa määritellään, olennainen kysymys on se, miten uskonto eroaa tieteellisistä, filosofisista ja ideologisista ajattelumalleista. Tällöin ainoa oikea lähtökohta on määritellä uskonto sen ilmenemismuotojen perusteella (substantiivinen lähestysmistapa).
Ja kun halutaan esittää uskonnon minimimääritelmä, törmätään aina yliluonnollisen - supranormaalin - käsitteeseen. Tunnettu antropologi E.Adamson Hoebel kysyy: mikä on keskeisintä uskonnossa? Mitkä ovat ne päämäärät, jotka esiintyvät kaikkialla? Hän vastaa: "Ne ovat löydettävissä uskosta yliluonnolliseen ja käyttäytymistavoista, joita tämän uskon ansiosta sovelletaan oltaessa tekemisissä yliluonnollisen kanssa. Usko yliluonnolliseen sekä tähän liittyvä asennoituminen ja ulkonainen käyttäytyminen ovat ne tekijät, joista rakentuu uskonto".
Yliluonnollista taas on se minkä Homo Religiosus - uskova ihminen - "tietää", näkee, kokee tai tuntee "yliluonnolliseksi".
Uskonnollisuus tarkoittaa uskonnollisiin uskomuksiin ja tapoihin sitoutumista.
Vapaa-ajattelu ei voi olla uskonto, koska se ei sisällä uskoa yliluonnolliseen, eivätkä vapaa-ajattelijat voi olla uskonnollisia, koska he eivät ole sitoutuneet uskonnollisiin uskomuksiin ja tapoihin. Uskontokäsitteen lavea käyttö, jolloin melkein mikä tahansa inhimillinen katsotaan uskonnoksi, on käsitteen väärinkäyttöä. Ei luulisi olevan varsinaisille uskonnoillekaan kunniaksi, jos esimerkiksi KOP ja SYP, kaikki ihmisen ruumiintoiminnat ja tunnetilat tai edes poliittiset aatteet katsotaan uskonnoiksi.
Monilla autoritaarisilla ideologioilla on ollut saman kaltaisia piirteitä uskontojen kanssa ( ehdoton, kuuliainen luottamus, puolue oikean opin auktoriteettina, fanaattisuus, suvaitsemattomuus, tietyt rituaalit, voimakkaat tunnekokemukset kokouksissa jne.). Nämä piirteet eivät kuitenkaan tee näistä ideologioista uskontoja, koska usko yliluonnolliseen puuttuu.
On harhaanjohtavaa kutsua elämänkatsomusta, filosofiaa (tai vapaa-ajattelun kaltaista avaraa katsomustapaa) uskonnoksi, ellei se sisällä uskoa yliluonnollisiin olentoihin tai voimiin (persoonallisiin tai persoonattomiin). Vapaa-ajattelijat yhtyvät psykiatri Albert Ellisin toteamukseen: "Ellemme käytä termiä uskonto tiukasti merkitsemään jonkinlaista tosiasioille perustumatonta uskoa tai riippuvuutta jostakin otaksutuista, yli-inhimillisistä entiteeteistä (=oliot, voimat), laajennamme sanan merkitystä niin paljon, että siitä käytännössä tulee merkityksetön" (Uskonto henkisenä sairautena - psykoterapeutin näkemys, 1986, s.3).
Lähde: http://www.vapaa-ajattelijat.fi/kasikirja/vastauks.html
Lueskelkaapas sieltä muutkin, mielestäni varsin pätevää argumentointia.
Uskonto sanana tarkoittaa ihmisen suhdetta Jumalaan tai yleensä yli-inhimilliseen, mikä ilmenee luottamuksena, kunnioituksena ja palvontana sekä kehittyneessä muodossa myös oppijärjestelminä. Siten ateismi ei voi olla uskontoa.
En tiedä, perustuuko ateistien uskomusjärjestelmä uskoon, mutta jos perustuu, niin silloin ei ole kysymys uskosta mihinkään yliluonnolliseen.
oli suhteellisen hyvä. Uskonto sanan määritys. Ihmisen suhde jumalaan tai yleensä yli-inhimilliseen. Mitä tuo jumala tai yli-inhimillinen sitten on? Mielikuvitusta. Luonnollisesti. Ihmisen suhde jumalaan tai yli-inhimilliseen ilmenee luottamuksena, kunnioituksena ja palvontana. Aivan. Miksi mielikuvitukseen pitää luottaa? Miksi mielikuvitusta pitää kunnioittaa? Miksi mielikuvitusta pitää palvoa?
Niin ateisti ei palvo mielikuvitusta. Ainakaan uskonnollisessa mielessä. Mielikuvitushan on hyvä asia, kun mielikuvitukseen luotetaan ja mielikuvitusta kunnioitetaan niin saadaan esim. hyvää tai ainakin kohtuullista taidetta. Satuja ja tarinoita. Kun uskomusjärjestelmä perustuu mielikuvitukseen niin saadaan uskonto. Näinhän se meni?
olet jo niin pitkällä että sinun on saatettava ateismi alas uskonnon kanssa tasa-arvoiseksi (eli ideologiaksi tai uskonnoksi) koska olet sisimmässäsi tietoinen totuudesta että uskonto perustuu valheeseen. Tälläinen valehtelu on viimeinen keino puolustautua ateismia vastaan.