Ortodoksikirkon omat säännöt saattavat usein ohittaa lain.
Luterialaisten ja muiden protestanttien on hyvin vaikea ymmärtää Ortodoksisen kirkon opillista traditiota, sillä heidän omat uskontonsa ovat tradition hylänneet.
http://www.yle.fi/uutiset/kotimaa/2012/04/ortodoksikirkon_saannot_ohittavat_usein_lain_3390761.html
- Kysymys on perustuslain uskonnonvapauspykälään liittyvästä kirkon sisäisestä oikeudesta määrätä kirkon opeista. Tämä edellyttää myös papeilta, diakoneilta ja kanttoreilta sitoutumista kirkon tunnustukseen ja kaanoniin, toteaa eduskunnan oikeusasiamiehensihteeri, juristi Piatta Skottman-Kivelä.
Eduskunnan oikeusasiamiehen sihteeri on aivan oikeassa, sillä Ortodoksisen kirkon pappina tai kanttorina ei voi toimia henkilö, joka ei ole sitoutunut kirkon tunnustukseen ja kaaniin.
- Ortodoksisen kirkon kanonit taas ovat käytännössä kiveen hakattuja, sillä niiden muuttamiseksi tarvitaan piispojen kansainvälinen yksimielisyys.
Tämäkin on oikein, mutta lohdutuksena voidaan mainita uuden suuren ja pyhän synodin valmistelujen olevan jo käynnissä. Synodia on valmisteltu itse asiassa jo monen vuosikymmenen ajan ja näillä näkymillä se kokoontuukin päättämään asioista Kreetalla joskus muutamien vuosikymmenien kuluttua, tai ehkä vähän myöhemmin.
- Ero luterilaisen ja ortodoksisen kirkon välillä syntyy muun muassa siitä, että luterilaisen kirkon käytäntönä ovat virkasuhteet.
Kaikesta huolimatta kaikkein suurin ero Ortodoksisen kirkon ja luterialaisuuden välillä on se, ettei luterialaisuus ole ollenkaan kirkko. Se on tyypillinen uskonlahko, joka on eronnut jakautumattoman Kirkon läntisestä haarasta vain noin 500 vuotta sitten.
- Uskonnollisten yhdyskuntien kiistoista tulee Eduskunnan oikeusasiamiehelle vuosittain vain kolmisenkymmentä kantelua, niistä ortodokseja koskevia vain muutama.
Näihän asia onkin.
Tässä Suomen kohun aiheuttaneessa tapauksessa Pohjois-Suomessa toiminut pappi oli jo eläkkeellä, kun hänen vaimonsa kuoli. Hän olisi voinut jatkaa Kirkon toimituksia eläkkeelläkin, mutta hän itse valitsi uuden parisuhteen. Lehtijutussa hän harmittelee ja korostaa lisätulojen menettämistä henkilökohtaisena tragedianaan, mutta pappeuteen vihittynä hänellä pitäisi olla aivan erilaiset motiivit Ortodoksisessa kirkossa.
Luterialaisten ja muiden protestanttien on hyvin vaikea ymmärtää Ortodoksisen kirkon opillista traditiota, sillä heidän omat uskontonsa ovat tradition hylänneet.
http://www.yle.fi/uutiset/kotimaa/2012/04/ortodoksikirkon_saannot_ohittavat_usein_lain_3390761.html
- Kysymys on perustuslain uskonnonvapauspykälään liittyvästä kirkon sisäisestä oikeudesta määrätä kirkon opeista. Tämä edellyttää myös papeilta, diakoneilta ja kanttoreilta sitoutumista kirkon tunnustukseen ja kaanoniin, toteaa eduskunnan oikeusasiamiehensihteeri, juristi Piatta Skottman-Kivelä.
Eduskunnan oikeusasiamiehen sihteeri on aivan oikeassa, sillä Ortodoksisen kirkon pappina tai kanttorina ei voi toimia henkilö, joka ei ole sitoutunut kirkon tunnustukseen ja kaaniin.
- Ortodoksisen kirkon kanonit taas ovat käytännössä kiveen hakattuja, sillä niiden muuttamiseksi tarvitaan piispojen kansainvälinen yksimielisyys.
Tämäkin on oikein, mutta lohdutuksena voidaan mainita uuden suuren ja pyhän synodin valmistelujen olevan jo käynnissä. Synodia on valmisteltu itse asiassa jo monen vuosikymmenen ajan ja näillä näkymillä se kokoontuukin päättämään asioista Kreetalla joskus muutamien vuosikymmenien kuluttua, tai ehkä vähän myöhemmin.
- Ero luterilaisen ja ortodoksisen kirkon välillä syntyy muun muassa siitä, että luterilaisen kirkon käytäntönä ovat virkasuhteet.
Kaikesta huolimatta kaikkein suurin ero Ortodoksisen kirkon ja luterialaisuuden välillä on se, ettei luterialaisuus ole ollenkaan kirkko. Se on tyypillinen uskonlahko, joka on eronnut jakautumattoman Kirkon läntisestä haarasta vain noin 500 vuotta sitten.
- Uskonnollisten yhdyskuntien kiistoista tulee Eduskunnan oikeusasiamiehelle vuosittain vain kolmisenkymmentä kantelua, niistä ortodokseja koskevia vain muutama.
Näihän asia onkin.
Tässä Suomen kohun aiheuttaneessa tapauksessa Pohjois-Suomessa toiminut pappi oli jo eläkkeellä, kun hänen vaimonsa kuoli. Hän olisi voinut jatkaa Kirkon toimituksia eläkkeelläkin, mutta hän itse valitsi uuden parisuhteen. Lehtijutussa hän harmittelee ja korostaa lisätulojen menettämistä henkilökohtaisena tragedianaan, mutta pappeuteen vihittynä hänellä pitäisi olla aivan erilaiset motiivit Ortodoksisessa kirkossa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
"Synodia on valmisteltu itse asiassa jo monen vuosikymmenen ajan ja näillä näkymillä se kokoontuukin päättämään asioista Kreetalla joskus muutamien vuosikymmenien kuluttua"
Kuulostaa pahalta. Tuleeko tästä ortodoksinen vastine katolilaisten Vatikaanin II kirkolliskokoukselle?
Tuollaista synodia ei tule ikinä.