LIIKAA MENETYKSIÄ,kestäisitkö sinä?

Mikä saa kuvittelemaan että elämässä olisi jotain kosmista oikeudenmukaisuutta tai pelisääntöjä? Ei sellasia ole, jos kuolema kohtaa niin se kohtaa. Tietysti paljon voi tehdä itse, lapset voi opettaa uimaan ja olemaan toikkaroimatta pimeässä ja viljellä turvallisuuskulttuuria niin tapaturmat ovat ihan vältettävissä.

Jossai äijä kestä niin sitten ei kestä, mutta uhrimentaliteetti ja julkisuudessa nyyhkiminen tuskin saavat mitään myönteistä aikaan. Nykyaika ei paljon muunlaisia paskahousuja kasvatakaan, itketään jokaista pikku nirhamaa ja etsitään syyllisiä muualta. Soturius ja ASENNE ovat täysin hukassa ja näitähän paskahousu ei lähimarketista pysty ostamaan.

Menetys on aina henkilökohtainen.Jopa perheen sisällä. Jokainen kokee menetyksen omalla tavallaan. Toinen tuntee tuskaa vuosikymmneiä toinen itkee huatajisissa ja sillä sipuli. Mielle on geeneissä asetettu oma tapa kokea tämä maailma ja sen tapahtumat. Toisten aivoissa on suorat polut pisteestä a pistreeseen b. Toisten aivoissa kaikki menee tunnesektorin kautta. Olemme kaikki erilaisia omine ajatuspolkuinemme ja juuri siksi ei ole oikeaa tai väärää tapaa kokea jokin asia tai tapahtuma.Ymmärtämys on kaiken a ja o. Se on eri asia kuin ymmärtäminen sillä se onkin mahdottomuus koska olemme suljettuja virtapiirejä. JO lapsena on opetettava että ihminen on ykilöllinen ja jokaista yksilöä on kunnioitettava. Joillekin jää koko iäksi käsitys siitä että olemme jonkin suuren yhtenäisen eliön osia eli ns. ihmisiä ja että muiden tulisi ajatella ja käyttäytyä samalla tavalla kuin me."Antaa kaikkien kukkien kukkia, kukkia vaan" silloin meillä on yhdessä hyvä elämä.