Ei ole olemassa uskovaisia.

AMEN!

"Sillä todella on kaksi paikkaa kuoleman jälkeen, taivas ja se ikävämpi paikka..."

Mitä? Kun sinä kuolet, niin sinut todennäköisemmin haudataan maahan. Sinua ei singota taivaalle tai kiertoradalle (ellet maksa ja se tulee olemaan ihan helevetin kallista). Ja mikä ihme tämä ikävämpi paikka on?

===========
Why do you do it? Why? Why get up? Why keep fighting?
Do you believe you're fighting for something?
For more than your survival? Can you tell me what it is?
Do you even know? Is it freedom or truth? Perhaps peace?
Could it be for love?
Illusions, Mr. Anderson. Vagaries of perception.
Temporary constructs of a feeble human intellect trying desperately to justify an existance that is without meaning or purpose!
And all of them as artificial as the Matrix itself although only a human mind could invent something as insipid as love.

- - Smith, Matrix Revolutions

[email protected]

sen kummoisempia ihmiset olleet. Kun ei totisia ihmeitä tapahdu muuta kuin kirjoissa, niin piti keksiä miksi, tietysti siksi, että Jumalaa ei saa laittaa kokeeseen. Järjettömät tarinat ovat Jumalan viisautta, sokea usko ihailtavaa ja järjenkäyttö toisarvoista, koska ihmisjärki on niin rajallinen ei sitä kannata käyttää, sokea usko on parempi. Tämähän olisi mielipuolista ajattelua ellei takana olisi tarinan kirjoittajien tarve selittää miksi kaikki näyttää siltä, että mitään Jumalaa ei olisikaan olemassa.

niin väärin, että ateisteilla ei ole mitään yhteisiä uskomuksia, ajatusrakennelmia, ideoita, joita voisi käydä täällä fiksujen sanavalintojen avulla pilkkaamassa. Kun valitsee sanansa oikein, minkä hyvänsä ajatuksen saa näyttämään älyttömältä, mikä on helppo täälläkin todeta.

Älä sure sitä, että teistit ( parempi sanana kuin vanhanaikainen uskovainen ) varovat asettamasta jumalan taitoja todelliseen kokeeseen. Ainahan on niitä, jotka tämän voivat heidän puolestaan tehdä.

Muutama esimerkki täällä mainostetulta erittäin hyvin tehdyltä palstalta, jonka kirjoittaja sanoo itsestään näin:" Lisäksi olen erittäin älykäs, minkä takia keksin monesti osuvaa kritiikkiä." ( Esimerkkien valinta on satunnainen monien yhtä hyvien esimerkkien joukosta. ) Tässä ne esimerkit:

"pyysimme yhdessä kaverini kanssa jeesuksen nimeen, että jumala nostaisi pöydällä olevaa suolasirotinta ja kaataisi vähän suolaa kaverini mukiin sekunnin sisällä. jumala ei vastannut."

"pyysin jumalalta, että illaksi olisi sumua, vaikka vain paikallisesti. jumala ei vastannut."

pyysimme yhdessä kaverini kanssa, että lumeen ilmestyisi kengänjälki. jumala ei vastannut."

On tietenkin ihan pakko puhua saduista uskontojen yhteydessä, vaikka olisi mahdollista käyttää neutraalimpia sanoja kuten esimerkiksi tarut ja kertomukset, jotka eivät loukkaisi ketään.

Miksi ei voitaisi vain ajatella niin, että ateisti ei usko ja teisti uskoo, mutta miksi joku uskoo ja joku toinen ei, sitä ei yritettäisi selittää milloin milläkin epämääräisellä itselle sopivalla selityksellä?

Raamatussa ei ole vertauskuvia siksi, että normaalijärkinen ihminen voisi piiloutua niiden alle ja sanoa silti uskovansa. Sen sijaan Raamatussa on paljon vertuskuvia siksi, koska niiden käyttö oli niihin aikoihin kirjallisuudessa yleistä. Sitä paitsi kaikista asioista ei voi puhua hauki-on-kala-tyyliin muutenkaan.

Vaikka ei itse uskokaan, ei tarvitse silti sanoa, että joku muu uskoo "leikisti", aivan kuin ainoa tapa ajatella "oikein" olisi se oma tapa ajatella "oikein".

Verna kirjoitti:

niin väärin, että ateisteilla ei ole mitään yhteisiä uskomuksia, ajatusrakennelmia, ideoita, joita voisi käydä täällä fiksujen sanavalintojen avulla pilkkaamassa. Kun valitsee sanansa oikein, minkä hyvänsä ajatuksen saa näyttämään älyttömältä, mikä on helppo täälläkin todeta.

Älä sure sitä, että teistit ( parempi sanana kuin vanhanaikainen uskovainen ) varovat asettamasta jumalan taitoja todelliseen kokeeseen. Ainahan on niitä, jotka tämän voivat heidän puolestaan tehdä.

Muutama esimerkki täällä mainostetulta erittäin hyvin tehdyltä palstalta, jonka kirjoittaja sanoo itsestään näin:" Lisäksi olen erittäin älykäs, minkä takia keksin monesti osuvaa kritiikkiä." ( Esimerkkien valinta on satunnainen monien yhtä hyvien esimerkkien joukosta. ) Tässä ne esimerkit:

"pyysimme yhdessä kaverini kanssa jeesuksen nimeen, että jumala nostaisi pöydällä olevaa suolasirotinta ja kaataisi vähän suolaa kaverini mukiin sekunnin sisällä. jumala ei vastannut."

"pyysin jumalalta, että illaksi olisi sumua, vaikka vain paikallisesti. jumala ei vastannut."

pyysimme yhdessä kaverini kanssa, että lumeen ilmestyisi kengänjälki. jumala ei vastannut."

On tietenkin ihan pakko puhua saduista uskontojen yhteydessä, vaikka olisi mahdollista käyttää neutraalimpia sanoja kuten esimerkiksi tarut ja kertomukset, jotka eivät loukkaisi ketään.

Miksi ei voitaisi vain ajatella niin, että ateisti ei usko ja teisti uskoo, mutta miksi joku uskoo ja joku toinen ei, sitä ei yritettäisi selittää milloin milläkin epämääräisellä itselle sopivalla selityksellä?

Raamatussa ei ole vertauskuvia siksi, että normaalijärkinen ihminen voisi piiloutua niiden alle ja sanoa silti uskovansa. Sen sijaan Raamatussa on paljon vertuskuvia siksi, koska niiden käyttö oli niihin aikoihin kirjallisuudessa yleistä. Sitä paitsi kaikista asioista ei voi puhua hauki-on-kala-tyyliin muutenkaan.

Vaikka ei itse uskokaan, ei tarvitse silti sanoa, että joku muu uskoo "leikisti", aivan kuin ainoa tapa ajatella "oikein" olisi se oma tapa ajatella "oikein".

vähän ihmetellä muutkin kuin rapauskovaiset, koska sitä työnnetään kuitenkin joka tuutista.
Verojakin saa kerätä sen kirjan sanoman ylläpitämisen ja levittämisen kustantamiseksi. Olisi kummallista ellei kukaan sanoisi yhtään poikkipuolista sanaa siitä, että satujen kertominen on eettisesti väärin, jos niitä kerrotaan tosiasioina. Kirkolla ja uskovaisilla on myös tapana ottaa kantaa uskovaisina yhteiskunnan asioihin.
Niin kuka käski alunperin ruveta tuputtamaan sitä uskoa joka puolelle, nyt sitä saa sitten mitä tilaa. Harvemmin sitä tuolla muita uskontoja kukaan ateisti käy kommentoimassa, uskokoot mitä kukin haluaa, mutta jos alkaa äänekkäästi hillumaan voi varautua siihen, että joku voi alkaa provosoitumaan.

Verna kirjoitti:

niin väärin, että ateisteilla ei ole mitään yhteisiä uskomuksia, ajatusrakennelmia, ideoita, joita voisi käydä täällä fiksujen sanavalintojen avulla pilkkaamassa. Kun valitsee sanansa oikein, minkä hyvänsä ajatuksen saa näyttämään älyttömältä, mikä on helppo täälläkin todeta.

Älä sure sitä, että teistit ( parempi sanana kuin vanhanaikainen uskovainen ) varovat asettamasta jumalan taitoja todelliseen kokeeseen. Ainahan on niitä, jotka tämän voivat heidän puolestaan tehdä.

Muutama esimerkki täällä mainostetulta erittäin hyvin tehdyltä palstalta, jonka kirjoittaja sanoo itsestään näin:" Lisäksi olen erittäin älykäs, minkä takia keksin monesti osuvaa kritiikkiä." ( Esimerkkien valinta on satunnainen monien yhtä hyvien esimerkkien joukosta. ) Tässä ne esimerkit:

"pyysimme yhdessä kaverini kanssa jeesuksen nimeen, että jumala nostaisi pöydällä olevaa suolasirotinta ja kaataisi vähän suolaa kaverini mukiin sekunnin sisällä. jumala ei vastannut."

"pyysin jumalalta, että illaksi olisi sumua, vaikka vain paikallisesti. jumala ei vastannut."

pyysimme yhdessä kaverini kanssa, että lumeen ilmestyisi kengänjälki. jumala ei vastannut."

On tietenkin ihan pakko puhua saduista uskontojen yhteydessä, vaikka olisi mahdollista käyttää neutraalimpia sanoja kuten esimerkiksi tarut ja kertomukset, jotka eivät loukkaisi ketään.

Miksi ei voitaisi vain ajatella niin, että ateisti ei usko ja teisti uskoo, mutta miksi joku uskoo ja joku toinen ei, sitä ei yritettäisi selittää milloin milläkin epämääräisellä itselle sopivalla selityksellä?

Raamatussa ei ole vertauskuvia siksi, että normaalijärkinen ihminen voisi piiloutua niiden alle ja sanoa silti uskovansa. Sen sijaan Raamatussa on paljon vertuskuvia siksi, koska niiden käyttö oli niihin aikoihin kirjallisuudessa yleistä. Sitä paitsi kaikista asioista ei voi puhua hauki-on-kala-tyyliin muutenkaan.

Vaikka ei itse uskokaan, ei tarvitse silti sanoa, että joku muu uskoo "leikisti", aivan kuin ainoa tapa ajatella "oikein" olisi se oma tapa ajatella "oikein".

Älä nyt ota tuota turhan henkilökohtaisesti. Et sinä käy täällä selostamassa, että ateistit ovat uskovaisia. Moni tekee niin, ja minusta Pionin avausviestin idea on hyvä.

Kai täällä saa teorioita esittää ja katsoa miten niihin suhtaudutaan? Jos väitteeni ovat mielestäsi puppua, niin otapa muutama argumentti ja torpedoi ne upoksiin. Annan sinulle jopa työrauhan. Ajattele, miten kivaa se olisi!

Sitä ei tiedetä, mitkä raamatun ihmejutuista on alunperin tarkoitettu vertauksiksi ja mitkä ei. Luomiskertomus on voinut tuntua laatijoistaan hyvinkin todennäköiseltä selitykseltä elämälle. Ja jos Pyhä Henki on johtanut raamattuprojektia, niin minusta sopii odottaa sangen johdonmukaista ja asiantuntevaa tekstiä.

Siihen, että joku uskoo ja joku ei, on varmaankin syynsä. Minua ne kiinnostavat, kuten monen muunkin asian selitykset.

Eikä uskomisen leikkimisessä kai ole mitään pahaa.

Verna kirjoitti:

niin väärin, että ateisteilla ei ole mitään yhteisiä uskomuksia, ajatusrakennelmia, ideoita, joita voisi käydä täällä fiksujen sanavalintojen avulla pilkkaamassa. Kun valitsee sanansa oikein, minkä hyvänsä ajatuksen saa näyttämään älyttömältä, mikä on helppo täälläkin todeta.

Älä sure sitä, että teistit ( parempi sanana kuin vanhanaikainen uskovainen ) varovat asettamasta jumalan taitoja todelliseen kokeeseen. Ainahan on niitä, jotka tämän voivat heidän puolestaan tehdä.

Muutama esimerkki täällä mainostetulta erittäin hyvin tehdyltä palstalta, jonka kirjoittaja sanoo itsestään näin:" Lisäksi olen erittäin älykäs, minkä takia keksin monesti osuvaa kritiikkiä." ( Esimerkkien valinta on satunnainen monien yhtä hyvien esimerkkien joukosta. ) Tässä ne esimerkit:

"pyysimme yhdessä kaverini kanssa jeesuksen nimeen, että jumala nostaisi pöydällä olevaa suolasirotinta ja kaataisi vähän suolaa kaverini mukiin sekunnin sisällä. jumala ei vastannut."

"pyysin jumalalta, että illaksi olisi sumua, vaikka vain paikallisesti. jumala ei vastannut."

pyysimme yhdessä kaverini kanssa, että lumeen ilmestyisi kengänjälki. jumala ei vastannut."

On tietenkin ihan pakko puhua saduista uskontojen yhteydessä, vaikka olisi mahdollista käyttää neutraalimpia sanoja kuten esimerkiksi tarut ja kertomukset, jotka eivät loukkaisi ketään.

Miksi ei voitaisi vain ajatella niin, että ateisti ei usko ja teisti uskoo, mutta miksi joku uskoo ja joku toinen ei, sitä ei yritettäisi selittää milloin milläkin epämääräisellä itselle sopivalla selityksellä?

Raamatussa ei ole vertauskuvia siksi, että normaalijärkinen ihminen voisi piiloutua niiden alle ja sanoa silti uskovansa. Sen sijaan Raamatussa on paljon vertuskuvia siksi, koska niiden käyttö oli niihin aikoihin kirjallisuudessa yleistä. Sitä paitsi kaikista asioista ei voi puhua hauki-on-kala-tyyliin muutenkaan.

Vaikka ei itse uskokaan, ei tarvitse silti sanoa, että joku muu uskoo "leikisti", aivan kuin ainoa tapa ajatella "oikein" olisi se oma tapa ajatella "oikein".

että hulit, kun pyörii vittuilemassa ateistipalstalla, että olet ääliö, kun et usko Jihuun olemassaoloon (ei sano, mutta ajattelee, ja jotkut kehtaa jopa sanoa),
saavat asiallisia ja hyvin perusteltuja vastauksia typerille kysymyksilleen ja kommenteilleen.

hoh hoijaa kirjoitti:

vähän ihmetellä muutkin kuin rapauskovaiset, koska sitä työnnetään kuitenkin joka tuutista.
Verojakin saa kerätä sen kirjan sanoman ylläpitämisen ja levittämisen kustantamiseksi. Olisi kummallista ellei kukaan sanoisi yhtään poikkipuolista sanaa siitä, että satujen kertominen on eettisesti väärin, jos niitä kerrotaan tosiasioina. Kirkolla ja uskovaisilla on myös tapana ottaa kantaa uskovaisina yhteiskunnan asioihin.
Niin kuka käski alunperin ruveta tuputtamaan sitä uskoa joka puolelle, nyt sitä saa sitten mitä tilaa. Harvemmin sitä tuolla muita uskontoja kukaan ateisti käy kommentoimassa, uskokoot mitä kukin haluaa, mutta jos alkaa äänekkäästi hillumaan voi varautua siihen, että joku voi alkaa provosoitumaan.

minä en osaa sanoa tarpeeksi selvästi, mitä tarkoitan. Tehdäänpä uusi yritys: Kritisoida saa tietenkin, mutta kysymys onkin siitä, miten kritisoi. Voi valita kritiikkinsä niin, että kritisoinnin kohde tuntee itsensä vähäjärkiseksi, hölmöksi, älyttömäksi jne. tai sitten niin, että vastapuoli tuntee silti olevansa ainakin melkein yhtä fiksu ja filmaattinen kuin kritisoijakin.

Minusta ainakin on mielenkiintoista kuulla eri tavalla ajattelevien mielipiteitä, mutta, mutta en silti haluaisi tuntea olevani ääliö, vaikka eri tavalla ajattelenkin.

Kyllä noilla monilla uskontoaiheisilla palstoilla tapaa teistien lisäksi myös ateisteja, ja minusta on hyvä niin. Tylsäksi kävisi keskustella vain samaa ajattelutapaa edustavien kanssa. Kun vain annetaan arvo toisellekin. ( Toivottavasti myös itse muistan omat opetukseni ja annan arvon. )

Elli kirjoitti:

Älä nyt ota tuota turhan henkilökohtaisesti. Et sinä käy täällä selostamassa, että ateistit ovat uskovaisia. Moni tekee niin, ja minusta Pionin avausviestin idea on hyvä.

Kai täällä saa teorioita esittää ja katsoa miten niihin suhtaudutaan? Jos väitteeni ovat mielestäsi puppua, niin otapa muutama argumentti ja torpedoi ne upoksiin. Annan sinulle jopa työrauhan. Ajattele, miten kivaa se olisi!

Sitä ei tiedetä, mitkä raamatun ihmejutuista on alunperin tarkoitettu vertauksiksi ja mitkä ei. Luomiskertomus on voinut tuntua laatijoistaan hyvinkin todennäköiseltä selitykseltä elämälle. Ja jos Pyhä Henki on johtanut raamattuprojektia, niin minusta sopii odottaa sangen johdonmukaista ja asiantuntevaa tekstiä.

Siihen, että joku uskoo ja joku ei, on varmaankin syynsä. Minua ne kiinnostavat, kuten monen muunkin asian selitykset.

Eikä uskomisen leikkimisessä kai ole mitään pahaa.

tuossa vanhaa kulttuureja koskevaa tenttikirjaani. Voi olla, että sen tieto on jo vanhentunutta, mutta olisi kuitenkin mielenkiintoista kuulla mielipiteesi tästä asiasta: Luonnonkansoilla ei olisi ollut mitään selvää rajaa tiedon ja uskon välillä, vaan milloin tieto loppui, otettiin mielikuvitus avuksi. Näiden, tiedon ja uskon, välillä ei koettu olevan mitään periaatteellista eroa. Uskonto ja tiede ovat siten saman puun oksia, ja primitiivisillä asteilla ne eivät olleet eronneet toisistaan. Tällaisia piirteitä tavataan vielä 1. Mooseksen kirjan luomiskertomuksessa.

Minulla ei ole tapana torpedoida kenenkään esityksiä upoksiin, sillä niin vahva ja tietävä en ole. Joskua tuntuu siltä, että hyvä kun pysyn edes itse pinnalla.

Minusta Raamatun kirjoittajat eivät ainakaan yhteiskunnallisissa käsityksissään ( tai muutenkaan ) olleet välttämättä muita ihmisiä kovinkaan paljon viisaampia. Niin Raamattukin olisi omaan aikaansa ja sen käsityksiin sidottu, niin myös luomiskertomus.

Jos sanotaan, että ateistit ovat `uskovaisia`, `uskovia`, niin sillä kai tarkoitetaan sitä, että he uskovat omaan tapaansa ajatella eli ateismiin. Koska nuo em. sanat on kuitenkin omaksuttu lähinnä hengelliseen käyttöön, niin parempi kai olisi jättää ne siihen väärinkäsitysten välttämiseksi.

Katsotaanpa nyt sitten, ketä kiinnostaa vastata noihin miksi-kysymyksiin ( Miksi uskot/et usko. ). Minusta on turha edes yrittää.

Jos puhutaan uskomisella leikkimisestä teistin yhteydessä, niin se ei kuulosta kovin positiivisesti ajatellulta teististä, sorry vain.

Verna kirjoitti:

tuossa vanhaa kulttuureja koskevaa tenttikirjaani. Voi olla, että sen tieto on jo vanhentunutta, mutta olisi kuitenkin mielenkiintoista kuulla mielipiteesi tästä asiasta: Luonnonkansoilla ei olisi ollut mitään selvää rajaa tiedon ja uskon välillä, vaan milloin tieto loppui, otettiin mielikuvitus avuksi. Näiden, tiedon ja uskon, välillä ei koettu olevan mitään periaatteellista eroa. Uskonto ja tiede ovat siten saman puun oksia, ja primitiivisillä asteilla ne eivät olleet eronneet toisistaan. Tällaisia piirteitä tavataan vielä 1. Mooseksen kirjan luomiskertomuksessa.

Minulla ei ole tapana torpedoida kenenkään esityksiä upoksiin, sillä niin vahva ja tietävä en ole. Joskua tuntuu siltä, että hyvä kun pysyn edes itse pinnalla.

Minusta Raamatun kirjoittajat eivät ainakaan yhteiskunnallisissa käsityksissään ( tai muutenkaan ) olleet välttämättä muita ihmisiä kovinkaan paljon viisaampia. Niin Raamattukin olisi omaan aikaansa ja sen käsityksiin sidottu, niin myös luomiskertomus.

Jos sanotaan, että ateistit ovat `uskovaisia`, `uskovia`, niin sillä kai tarkoitetaan sitä, että he uskovat omaan tapaansa ajatella eli ateismiin. Koska nuo em. sanat on kuitenkin omaksuttu lähinnä hengelliseen käyttöön, niin parempi kai olisi jättää ne siihen väärinkäsitysten välttämiseksi.

Katsotaanpa nyt sitten, ketä kiinnostaa vastata noihin miksi-kysymyksiin ( Miksi uskot/et usko. ). Minusta on turha edes yrittää.

Jos puhutaan uskomisella leikkimisestä teistin yhteydessä, niin se ei kuulosta kovin positiivisesti ajatellulta teististä, sorry vain.

"Luonnonkansoilla ei olisi ollut mitään selvää rajaa tiedon ja uskon välillä, vaan milloin tieto loppui, otettiin mielikuvitus avuksi. Näiden, tiedon ja uskon, välillä ei koettu olevan mitään periaatteellista eroa. Uskonto ja tiede ovat siten saman puun oksia, ja primitiivisillä asteilla ne eivät olleet eronneet toisistaan."

Voi hyvinkin olla noin. Onhan nykyäänkin ihmisiä, joille usko, "luulo", on tiedon veroinen, jopa parempikin.

"Minusta Raamatun kirjoittajat eivät ainakaan yhteiskunnallisissa käsityksissään ( tai muutenkaan ) olleet välttämättä muita ihmisiä kovinkaan paljon viisaampia. Niin Raamattukin olisi omaan aikaansa ja sen käsityksiin sidottu, niin myös luomiskertomus."

Samaa mieltä. Niinpä en näe raamatussa mitään sen ajan inhimillistä viisautta ylempää viisautta. Raamatun taruaines on minusta yhtä luotettavaa kuin muidenkin vanhojen kirjojen taruaines. Herodotoksen historiankirjaankin on pujahtanut satua sekaan, vaikka sen kirjoittajalla on mielestäni selvä pyrkimys esittää luotettavaa tietoa.

"Jos puhutaan uskomisella leikkimisestä teistin yhteydessä, niin se ei kuulosta kovin positiivisesti ajatellulta teististä".

Näillä palstoilla on teistejä, joista ajattelen positiivisesti. Heidän uskomuksiansa en kuitenkaan jaksa ihastella. Muuten, sanaa satu käytetään myös epätoden synonyymina.