Näkemykselle sisältöä.

Laitan vastaukseksi omat ajatukseni artikkelista.

"Kognitiivinen uskontotiede on osoittanut, että uskonnon omaksuminen on lapsille yhtä luonnollista kuin kielen tai kävelemisen oppiminen. Lapsi oppii nopeasti mitä tahansa luonnollista kieltä, jota hän kuulee, eikä hänen tarvitse nähdä minkäänlaista vaivaa kasvuympäristönsä uskonnollisten ajattelutapojen sisäistämiseen."

Tästä syystä lapsesta tulee Hindulaisperheessä todnäk Hindulainen. Kuten kristityssä perheessä kasvaneesta kristitty. Lapsi ottaa paljon vaikutteita vanhemmistaan ja sisaruksistaan. Jolloin uskonnon sisäistäminen on helppoa.

"Kriittisen, tieteellisen ajattelutavan omaksuminen sen sijaan edellyttää taistelua luonnollisia intuitioitamme vastaan."

Riippu kyllä nyt hyvin paljon minkälaisesta lapsesta puhumme.

"Kokeellisessa tutkimuksessa kävi ilmi, että alle kymmenenvuotiaat lapset pitivät kreationistisia selityksiä elävien olentojen alkuperästä evoluutioselityksiä uskottavampina - myös ne lapset, joiden opettajat ja vanhemmat hyväksyivät evoluution."

Olisi mukava tietää enemmänkin näistä "testesitä" Kun esim ryhmäpaineen avulla on mahdollista yksi ihminen vastaanottamaan ja hyväksymään tietoa, mikä on hänen oman järkensä vastaista.

"Sen sijaan heidän mielessään on ikään kuin jumalan muotoinen aukko, jonka ympäröivä kulttuuri helposti täyttää."

Tätä en epäile. Kun ajattelee miten ympäröivä kulttuuri ja perhe vaikuttaa lapsen ajattelutapoihin.

"Botton jakaa käsityksen, jonka mukaan on yhteisölle hyväksi, että uskonto muistuttaa ihmisiä olemaan hyviä ja uhrautuvaisia."

Toki uskonnoissa on hyviäkin puolia. Sitä en kiellä, mutten ymmärrä miksi juuri uskontoa tällaiseen tarvittaisiin. Kun yhteisillä pelisäännöillä ja opituilla käytöstavoilla voi oppia yhtähyvin moraalista käyttäytymistä.

Lainaus: Dawkins käyttäisi temppelirahat sekulaariin kasvatukseen ja ei-uskonnollisiin kouluihin, jotka opettavat rationaalista, skeptistä ja kriittistä ajattelua.

Tähän sanoisin varmana asiana, että ateisteilla ei ole tarpeeksi älykkyyttä selviytyäkseen kunniallisesti omin voimin. Keskiverto ateisti ja kuka tahansa tarvitsee paljon ohjausta. Rationaalinen, skeptinen ja kriittinen ajattelu eivät edes ole niistä tärkeimpiä. Monet ovat narisijoita luonnostaan, mutta eivät muuten pärjääkään.

Lapset myös oppivat kehittyessään, että vanhemmat eivät ole kaikkivoivia ja kaikkitietäviä. Miksi jäädä lapsen asteelle?

Onko luonnollinen aina periaatteena hyvä?

"Usko yliluonnolliseen peräisin lapsuudesta

Yliluonnollisia uskomuksia voidaan parhaiten selittää yksilön taipumuksella nojautua lapsuudenaikaisiin, eritytymättömiin käsityksiin maailmasta. Näissä käsityksissä menevät elottomien, elollisten ja psyykkisten asioiden ydinominaisuudet sekaisin. Aikuisilla ydintiedon sekaannukset voivat toimia tieteellisen ja muun koulutiedon rinnalla.

Nojautuminen lapsuudenaikaisiin ja tiedostamattomiin käsityksiin maailmasta liittyy yksilön taipumukseen ajatella intuitiivisesti eli tiedostamattomasti. Näihin tuloksiin on päädytty dosentti Marjaana Lindemanin johtamassa tutkimuksessa "Taikauskon vetovoima", joka on tehty Suomen Akatemian rahoituksella.
Tutkimuksen mukaan uskomukset, joita on nimitetty joko taikauskoksi, paranormaaliksi, yliluonnolliseksi tai maagiseksi, ovat kaikki yksi ja sama asia. "Jos uskoo yhteen yliluonnolliseen ilmiöön, uskoo yleensä muihinkin yliluonnollisiin ilmiöihin. Voidaan siis puhua yleisestä taipumuksesta uskoa näihin. Taipumus paranormaaleihin uskomuksiin on myös uskomuslääkinnän eli vaihtoehtolääkinnän voimakkain selittäjä", toteaa dosentti Lindeman.
Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa oli mukana 3240 eri koulutustasojen opiskelijaa ympäri Suomea. Jatkotutkimuksiin osallistui noin 500 opiskelijaa, joille tehtiin myös kokeellisia tutkimuksia. Tutkimuksessa kysyttiin heidän uskomuksiaan muun muassa noidista, telepatiasta, horoskoopeista, Jumalasta ja aaveista. Tämän lisäksi koehenkilöiden persoonallisuutta, arvoja, tietorakenteita ja tiedonkäsittelytapoja tutkittiin psykologisilla arviointimenetelmillä.

Tulosten mukaan yliopisto-opiskelijoilla on vain vähän yliluonnollisia uskomuksia, vähemmän kuin alemman asteen koulutuksen opiskelijoilla. Jos yliopisto-opiskelijoilla on yliluonnollisia uskomuksia, koulutustaso ei vähennä niitä. Persoonallisuus, tunne-elämän tekijät, selittämisen ja hallinnan tarve, sukupuoli, arvomaailma, älykkyys tai analyyttinen ajattelu eivät juuri ole yhteydessä yliluonnollisiin uskomuksiin.

Lindeman kysyy: "Löytyykö tieteen historiasta esimerkkiä, jossa taikausko olisi osoittautunut todeksi tai yliluonnollinen tieteelliseksi? Ei löydy. Uusi tieto ei koskaan ole vienyt meitä lähemmäs yliluonnollista vaan aina poispäin siitä."

Lisätietoja antaa dosentti Marjaana Lindeman, Helsingin yliopiston psykologian laitos, sp. [email protected]

Suomen Akatemian viestintä
tiedottaja Leena Vähäkylä"

http://www.etsixpertti.fi/publicIndex.asp?page=10&fromPage=public&lang=1&PRID=4737

"Lapset pelkäävät eniten Mörköä

15.08. - 07:02 (Luotu: 14.08. - 21:00)

Televisio: Kerro lapselle, että peikot ja kummitukset ovat satua eikä Suomessa voi kuolla nälkään

Kauhua aiheuttavat erityisesti lastenohjelmat, mutta kymmenen vuotta sitten syynä olivat aikuisille tarkoitetut ohjelmat.


Viisivuotias lapsi sanoo pelkäävänsä nälkään nääntyviä ihmisiä. Toinen lapsi kertoo, että hän pelkää mennä kauppaan, koska sinne voi tulla murhamies, kolmas pelkää tappavaa koiraa.

Tällaisista peloista kertoivat lapset, joita haastateltiin Tampereen yliopiston tutkimushankkeessa. Television väkivalta ja pelottavat hahmot voivat aiheuttaa lapselle painajaisia ja luoda maailmasta kuvaa paikkana, jossa sattuu kamalia asioita.

Tänään tarkastettavan väitöskirjan mukaan lasten pelot ovat muuttuneet: nyt kauhua aiheuttavat erityisesti lastenohjelmat, kun kymmenen vuotta sitten syynä olivat aikuisille tarkoitetut ohjelmat.

Taru ja tosi sekoittuvat
Eniten 5-6-vuotiaita lapsia pelotti Muumien Mörkö, kertoo väittelijä, yhteiskuntatieteiden maisteri Piia Korhonen.


- Alle kouluikäiset lapset eivät osaa vielä täysin erottaa mielikuvitusta todesta. He eivät aina ymmärrä, että mörkö ei voi olla todellinen hahmo.

Myös räiskettä sisältävät piirretyt pelottivat, kuten Pokemón, Digimon ja Scooby Doo.

- Vanhemmat osaavat ehkä jo suojata lasta pelottavilta aikuisten ohjelmilta. He uskaltavat kuitenkin jättää lapsen katsomaan yksin lastenohjelmia, koska niitä pidetään turvallisina.

Tutkimuksessa haastateltiin 210 lasta vuosina 1993 ja 2003. Molempina vuosina lähes 80 prosenttia lapsista kertoi pelkäävänsä jotain tv-ohjelmaa.

Tutkimushankkeen vetäjä, sosiaalipsykologian professori Anja Riitta Lahikainen Tampereen yliopistosta korostaa, että lapsen kanssa tulisi jutella televisio-ohjelmista.

Pieni lapsi ei vielä osaa ajatella, kuinka todennäköistä jokin on. Siksi vanhemman tehtävä on luoda turvallisuutta keskustelemalla ja neuvomalla, miten pelottavassa tilanteessa pitää toimia. On myös tärkeää tehdä ero lapsen oman maailman ja kaukaisemman maailman välillä.

Lahikaisen mukaan lapset pyrkivät keksimään keinoja, joilla hallita pelkoa.

Hyvä keino on, jos lapsi turvautuu aikuisiin tai toisiin lapsiin. Silloin hän oppii, että maailmassa on ihmisiä, joiden kanssa huolista voi puhua. Haitallista taas on, jos lapsi pakenee tilanteesta esimerkiksi riehumalla.

- Huonoin vaihtoehto on, jos lapsi ei keksi, miten pelkoa voisi hallita. Silloin lapselle voi jäädä pysyvä stressitila, tulla painajaisia ja psykosomaattisia oireita."

http://www.aamulehti.fi/uutiset/kotimaa/100406.shtml

http://suomenkuvalehti.fi/blogit/tarinoita-tieteesta/synnynnaista-uskonnollisuutta-vai-uskonnottomuutta