Narsistisella persoonallisuushäiriöllä on usein samanaikaissairastettavuutta masennuksen, dystymian, aineiden väärinkäytön sekä anorexia nervosan kanssa. Potilailla jotka täyttävät narsistisen persoonallisuushäiriön kriteerit on suuri päällekkäisyys huomionhakuisen, rajatila- ja antisosiaalisen persoonallisuushäiriön kanssa, sekä myös skitsotypaalisen, paranoidisen ja passiivis-aggressiivisen persoonallisuushäiriön kanssa.
Narsistisessa persoonallisuushäiriössä voi ilmetä joitakin bipolaarisen häiriön piirteitä (maanisia ja hypomaanisia jaksoja). Kuitenkin mielialanvaihtelut ovat kestoltaan rajoitettuja ja muuttuvat nopeasti kunnes selvä käsitys pitää asemansa ja persoonallisuuden yleinen eheys säilyy.
Narsistinen persoonallisuushäiriö on hätkähdyttävän samanlainen kuin rajatilapersoonallisuushäiriö. Jos näitä persoonallisuushäiriöitä tarkastellaan loogisesti, niin ylisuuri minä on paras keino erottaa nämät kaksi persoonallisuushäiriötä toisistaan. Narsistisessa persoonallisuushäiriössä on myös parempi impulssikontrolli, parempi sosiaalinen sopeutuvuus ja ahdistuksen sietokyky, vähän hervemmin itsemurhayrityksiä, sekä pienempi vaara taantuneeseen sirpaloitumiseen ja psykoottisiin jaksoihin.
Narsistiset henkilöt, etenkin ne joilla ilmenee pahanlaatuista narsismia, voi esiintyä antisosiaalista käyttäytymistä. Kuitenkin antisosiaaliset henkilöt ovat paljon impulsiivisempia ja vähemmän pystyviä keskittymään työhön ja uraan, ja heiltä puutuuvat syyllisyyden tunteet. Samankaltaisuudet huomionhakuisen ja obsessiivis-kompulsiivisen persoonallisuuden kanssa ovat pintapuolisia, koska henkilöt joilla on nämät häiriöt ovat kykeneviä empatiaan ja huoleen toisista sekä rakastamaan muita ihmisiä.
Kesto ja ennuste
Potilaat usein keski-ikäisinä masentuvat tai tulevat puolustautuvati hypomaanisiksi koska heidän sisäinen elämänsä vähitellen huononee johtuen turhautumien ja pettymysten sekä vähenevästä narsististen tarpeiden tyydyttämisen noidankehästä. He voivat kyynisesti vetäytyä 'ylhäiseen yksinäisyyteen' pois 'tyhjästä' ulkoisesta maailmasta. Hypokondria ja ahdistuneisuushäiriöt ovat yleisiä komplikaatioita.
Narsistisessa persoonallisuushäiriössä voi ilmetä joitakin bipolaarisen häiriön piirteitä (maanisia ja hypomaanisia jaksoja). Kuitenkin mielialanvaihtelut ovat kestoltaan rajoitettuja ja muuttuvat nopeasti kunnes selvä käsitys pitää asemansa ja persoonallisuuden yleinen eheys säilyy.
Narsistinen persoonallisuushäiriö on hätkähdyttävän samanlainen kuin rajatilapersoonallisuushäiriö. Jos näitä persoonallisuushäiriöitä tarkastellaan loogisesti, niin ylisuuri minä on paras keino erottaa nämät kaksi persoonallisuushäiriötä toisistaan. Narsistisessa persoonallisuushäiriössä on myös parempi impulssikontrolli, parempi sosiaalinen sopeutuvuus ja ahdistuksen sietokyky, vähän hervemmin itsemurhayrityksiä, sekä pienempi vaara taantuneeseen sirpaloitumiseen ja psykoottisiin jaksoihin.
Narsistiset henkilöt, etenkin ne joilla ilmenee pahanlaatuista narsismia, voi esiintyä antisosiaalista käyttäytymistä. Kuitenkin antisosiaaliset henkilöt ovat paljon impulsiivisempia ja vähemmän pystyviä keskittymään työhön ja uraan, ja heiltä puutuuvat syyllisyyden tunteet. Samankaltaisuudet huomionhakuisen ja obsessiivis-kompulsiivisen persoonallisuuden kanssa ovat pintapuolisia, koska henkilöt joilla on nämät häiriöt ovat kykeneviä empatiaan ja huoleen toisista sekä rakastamaan muita ihmisiä.
Kesto ja ennuste
Potilaat usein keski-ikäisinä masentuvat tai tulevat puolustautuvati hypomaanisiksi koska heidän sisäinen elämänsä vähitellen huononee johtuen turhautumien ja pettymysten sekä vähenevästä narsististen tarpeiden tyydyttämisen noidankehästä. He voivat kyynisesti vetäytyä 'ylhäiseen yksinäisyyteen' pois 'tyhjästä' ulkoisesta maailmasta. Hypokondria ja ahdistuneisuushäiriöt ovat yleisiä komplikaatioita.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.