Yliopistot karsivat valintakoekirjoja

"Mitä joku ammattikoululainen yliopistossa tekee?"
Ammattikoululainen tekee yliopistossa sitä samaa mitä muutkin, siis opiskelee. Tietenkin on mahdollista, että keskiverto ammattikoululainen ei edes pääse yliopistoon sisään, mutta se ei ole peruste ko. mahdollisuuden de facto poistamiselle.

"Parempi vain pyrkiä oman alansa töihin,"
Kenties olet oikeassa, mutta kyse oli valintakoekirjojen karsimisen ja tuon toimenpiteen perusteluiden ristiriitaisuudesta. Sanotaan, että halutaan taistella eriarvoisuuttaa vastaan, kun samanaikaisesti turvaudutaan toimenpiteeseen, joka luo sitä.

"yliopistoista valmistuu jo muutenkin ihan riittävästi maistereita suoraan kortistoon."
En ole ihan varma, onko huomioisi kovin relevantti. Kyse kun ei ole opiskelupaikkojen määrästä, vaan siitä kuinka jo olemassa olevat paikat täytetään.

Huomasikohan edellinen Kasvatustieteilijä, mistä tämä keskustelu lähti liikkeelle?
Minun mielestäni kyse ei ollut alkujaan siitä, että mikä tehtävä valmennuskursseilla on, vaan siitä, että kuinka helppo tai vaikea ammattikoulu-pohjalta on päästä yliopistoon.
Eli esimerkki A käy lukiota neljä vuotta ja samalla hän lukee, vaikkapa filosofiaa. Hän innostuu asiasta niin paljon, että tulevaisuudessa hän haluaa opiskella filosofiksi. Ainoa paikka, jossa voi "valmistua" filosofiksi on tietääkseni yliopisto. Koska filosofiasta on paljon kiinnostuneita, myös ammattikoulussa kondiittoriksi opiskeleva B -joka on alkanut miettiä alanvaihtoa, kun opiskeluissa on ilmennyt hieman allergiaankin viittaavia oireita. Kondiittori opinooissa hänellä on kuitenkin ollut hyvin vähän mahdollisuutta opiskella filosofiaa.
A taas on saattanut opiskella filosofiaa useamman kurssin lukiossa. Hän tottakai myös ajattlee kirjoittavansa ylioppilaskirjoituksissa filosofian, tuumien, että se on hyvä harjoituskoe. Opinto-ohjaajakin tsemppaa ja sanoo kukaties siitä sat lisäpisteitä pääsykokeisiin.
B on kärsii entistä enemmän allergisista oireista ja miettii, että onkohan hänellä mennyt hukkaan pian koko kondiittoori-opskelu. Hän ei kuitenkaan aio luovuttaa, koska opiskelua on jäljellä enää muutama kuukausi ja sen jälkeen hänellä olisi yleinen kelpoisuus hakea korkeakouluihin ja yliopistoihin, siinä kuin lukiosta huonommatkin paperit kirjottaneella, naapurin pojalla C.llä
C tsemppaa B:tä sanomalla, että kyllä tämäkin pääsee ammattikoulustaan valmistuttuaan hakemaan yliopistoon lukemaan, mitä häntä sitten ikinä kiinnostaakin.
B päättää yrittää heti kun valmistuu ammattikoulusta, koska tietää sen olevan todennäköisesti tulevaisuudessa isompi haaste, koska jos yliopistojen valintaperusteet tulevaisuudess ilmeisestikin muuttuvat niin, että valintakoekirjoina on ne, mitä toiset ovat opetelleet jo lukiossa niin silloin heillä lukion käyneillä on paljon suurempi etumatka, kuin hänen-laisilllaan, joilla lukion antamaa harjoitusta ole.
Toki B tietää, että luultavasti aina lukiopohjalta on ollut helpompi ponnistaa yliopistoon, kun on voinut jo siellä opiskkella monia sellaisia aineita, joita voi myöhemmin opiskella tai joista voi olla apua yliopisto-opinnoissa enemmän suoraan, kuin kondiittori-opinnoista
Mutta entistä enemmän lukiosta tulisi olemaan apua, jos lukiosta päässeiden ei tarvitsisi hankkia edes erillisiä pääsykoekirjoja, vaan riittäisi, että kertaisi ne kirjat, jotka aikanaan luki ennen ylioppilaskirjoituksia varten ja tai mahdollisesti käytti useammallakin edeltäneellä lukion kurssilla.. Sen sijaan hän ei enää jaksa ajatella, että saavatko hyvin kirjoittaneet myös kirjoituksien "L:stä" myös lisäpisteitä, kun ammattikoulupapereista ei saa muuta kuin yleisen kelpoisuuden hakea ns. avoimessa kiintiössä, jossa ei lasketa kirjoituksista saatuja lisäpisteitä, mutta johon myös ne ylioppilaaksi kirjoittaneet voivat päästä, jolleivat mahdu ylioppilaskirjoituksista lisäpisteitä saaneiden kiintiöön. Mutta, jotka ovat kyllä aiemmin suorittaneet samat kurssit ja kirjatkin lukeneet ensimmäisen kerran jo lukio aikanaan.

Poromies Junantuoma kirjoitti:

Huomasikohan edellinen Kasvatustieteilijä, mistä tämä keskustelu lähti liikkeelle?
Minun mielestäni kyse ei ollut alkujaan siitä, että mikä tehtävä valmennuskursseilla on, vaan siitä, että kuinka helppo tai vaikea ammattikoulu-pohjalta on päästä yliopistoon.
Eli esimerkki A käy lukiota neljä vuotta ja samalla hän lukee, vaikkapa filosofiaa. Hän innostuu asiasta niin paljon, että tulevaisuudessa hän haluaa opiskella filosofiksi. Ainoa paikka, jossa voi "valmistua" filosofiksi on tietääkseni yliopisto. Koska filosofiasta on paljon kiinnostuneita, myös ammattikoulussa kondiittoriksi opiskeleva B -joka on alkanut miettiä alanvaihtoa, kun opiskeluissa on ilmennyt hieman allergiaankin viittaavia oireita. Kondiittori opinooissa hänellä on kuitenkin ollut hyvin vähän mahdollisuutta opiskella filosofiaa.
A taas on saattanut opiskella filosofiaa useamman kurssin lukiossa. Hän tottakai myös ajattlee kirjoittavansa ylioppilaskirjoituksissa filosofian, tuumien, että se on hyvä harjoituskoe. Opinto-ohjaajakin tsemppaa ja sanoo kukaties siitä sat lisäpisteitä pääsykokeisiin.
B on kärsii entistä enemmän allergisista oireista ja miettii, että onkohan hänellä mennyt hukkaan pian koko kondiittoori-opskelu. Hän ei kuitenkaan aio luovuttaa, koska opiskelua on jäljellä enää muutama kuukausi ja sen jälkeen hänellä olisi yleinen kelpoisuus hakea korkeakouluihin ja yliopistoihin, siinä kuin lukiosta huonommatkin paperit kirjottaneella, naapurin pojalla C.llä
C tsemppaa B:tä sanomalla, että kyllä tämäkin pääsee ammattikoulustaan valmistuttuaan hakemaan yliopistoon lukemaan, mitä häntä sitten ikinä kiinnostaakin.
B päättää yrittää heti kun valmistuu ammattikoulusta, koska tietää sen olevan todennäköisesti tulevaisuudessa isompi haaste, koska jos yliopistojen valintaperusteet tulevaisuudess ilmeisestikin muuttuvat niin, että valintakoekirjoina on ne, mitä toiset ovat opetelleet jo lukiossa niin silloin heillä lukion käyneillä on paljon suurempi etumatka, kuin hänen-laisilllaan, joilla lukion antamaa harjoitusta ole.
Toki B tietää, että luultavasti aina lukiopohjalta on ollut helpompi ponnistaa yliopistoon, kun on voinut jo siellä opiskkella monia sellaisia aineita, joita voi myöhemmin opiskella tai joista voi olla apua yliopisto-opinnoissa enemmän suoraan, kuin kondiittori-opinnoista
Mutta entistä enemmän lukiosta tulisi olemaan apua, jos lukiosta päässeiden ei tarvitsisi hankkia edes erillisiä pääsykoekirjoja, vaan riittäisi, että kertaisi ne kirjat, jotka aikanaan luki ennen ylioppilaskirjoituksia varten ja tai mahdollisesti käytti useammallakin edeltäneellä lukion kurssilla.. Sen sijaan hän ei enää jaksa ajatella, että saavatko hyvin kirjoittaneet myös kirjoituksien "L:stä" myös lisäpisteitä, kun ammattikoulupapereista ei saa muuta kuin yleisen kelpoisuuden hakea ns. avoimessa kiintiössä, jossa ei lasketa kirjoituksista saatuja lisäpisteitä, mutta johon myös ne ylioppilaaksi kirjoittaneet voivat päästä, jolleivat mahdu ylioppilaskirjoituksista lisäpisteitä saaneiden kiintiöön. Mutta, jotka ovat kyllä aiemmin suorittaneet samat kurssit ja kirjatkin lukeneet ensimmäisen kerran jo lukio aikanaan.

Heitin vain yhden näkökulman keskusteluun. Yritin edellisellä kommentillani nimenomaan puolustaa erillisiä pääsykoekirjoja - olen samaa mieltä siitä, että lukiolaisille (ja etenkin vasta valmistuneille) pedataan nyt todella vaivatonta kulkua yliopistoon amislaisten ja aiemmin valmistuneiden kustannuksella, jos pääsykoekirjoja karsitaan kokonaan pois.

Mielestäni kuka tahansa pystyy omalla motivaatiolla lukemaan ne pääsykoekirjat valmennuskurssityöskentelyn veroisesti, eikä valmennuskursseja voida näin ollen pitää minään perusteluna sille, että tällä uudistuksella mukamas pyrittäisiin helpottamaan amislaisten pääsyä yliopistoon. Todellisuudessahan homma menee juuri kuten sanoit, eli lukiolaisten ei tarvitse juurikaan opiskella erikseen, mutta ammattikoululaisille tulee koko lukion oppimäärä hakukokeessa tentattavasta aineesta luettavaksi...