Olen jäänyt tulotasosta reippaasti keskivertosuomalaista jälkeen. Syitä tähän on lukemattomia, mm. sairauksia, ongelmia, työkyvyttömyyttä, työttömyyttä, asuin kaupungissa jossa ei mitään työtä tarjolla, jne. En omista asuntoa, autoa, en oikeastaan yhtään mitään, edes tonnia ei ole pankkitilillä. Huonekalunikin on roskiksesta hilatut. kysymykseni on: uskallanko tehdä lapsen/lapsia kotiini? Pelkään nimittäin tosissani että joku katsoisi lapsen olosuhteet köyhäksi, ja sossu huostaanottaisi. Varmasti ruuasta ei olisi pulaa, mutta kaikesta hienosta, tarvikkeista,jne. Jo ne rattaat/vaunut ja lasten vaatteet tuntuu kalliilta. Entä lasten pyörät, sukset, yms. Ottaako sossu helposti lapsen pois jos ei edes autoa ole? p.s en ole enääedes nuori, vaan keski-ikäinen.mitkä köyhyyden kriteerit pitää täyttyä ettää lapset otetaan pois? Jos on kirpparivaatteet? Tai kirpparihuonekalut/rattaat?
lapsi köyhään kotiin?
21
403
Vastaukset
- :)
Niin no mitäpä itse ajattelet noitten tietojen jälkeen???? Että onko sopiva paikka lapselle..varsinkin kun olet jo keski-ikäinen..Mutta tsemppiä,jos päätät lapsen tehdä
- dfsäääää
Keski-ikäinen ja vieläkään et ole tilanteessa jossa voisit kustantaa lapselle rattaat/vaunut?
Miten luulet taloudellisen tilanteen helpottuvan jos lapsen saat?
Kenen kanssa sen muksun teet? Onko sen isällä rahaa? - m.i.
Siitä vaan, en usko minkään tavaroiden osalta vaikuttavan, jos ruokaa ja katto pään päällä on.
Kyllähän nuo elämäntilanteet voi vaihdellakin, vielä vanhemmallakin iällä. Me ollaan jo 5-kymppisiä ja rahatilanne on elämän aikana ollut varsin vaihteleva. Lapsia on 4, osa tehtty jo parikymppisenä ja viimeisin yli 4-kymppisenä.
Ollaan kuitenkin selvitty kahdesta lamasta, puolison lomautuksista, yrittäjän epävakaasta rahatilanteesta, jotka ovat syöneet viimeisetkin säästöt ja lopulta on jouduttu turvautumaan sossuun ja aloittamaan taas taloudellisesti kaikki alusta.
Tälläkin hetkellä eletään taas jälleen ihan kädestä suuhun, viimeisimmän laman jäljiltä, joka koetteli melko ankarasti miehen yritystoimintaa, mutta firma ei mennyt nurin ja taas noustaan suosta, pikku hiljaa.
Ruokaa ja katto pään päällä kuitenkin on kokoajan ollut ja kukaan ei ole kiinnittänyt huomiota siihen, että lapsilla ei ole mitään merkkivaatteita ja sen ihmeellisimpiä tavaroita. Ei noilla ole joka hetki ollut edes sopivia välineitä koululiikuntaan, mutta ennen sai koulusta vielä hätätilassa lainata urheiluvälineitä, jos itsellä ei ollut. Nykyään saa sitten jo netin kauttakin ja kirppareilta hyvää tavaraa edullisesti, jos ei ole ketään tuttuja ja sukulaisia, joiden kanssa kierrättää tavaroita.
Meillä on onneksi sukua ja naapureita, joilla sen ikäisiä lapsia, että kierrätys on onnistunut hyvin.
Isovanhemmat sen sijaan kuolivat (miehen äiti enää elossa) jo niin aikaisin, että siltä suunnalta ei taloudellista tukea ehtinyt tulla, kuin nuorimmille lapsille. Äitini eli vielä, kun kaksi ekaa lastamme syntyi ja halusivat ostaa mieheni äidin kanssa kahdelle lapsellemme vaunut ja joskus vaatteitakin, mutta siihen se sitten aikanaan heidän osaltaan jäikin.
Nuorimmaisellamme on sitten myös kummi, joka on omasta aloitteestaan ollut antamassa rahaa merkkipäivinä ja tuo joskus ulkomailta (missä asuu) jotain lapselle. Lahjarahoilla on sitten ostettu jotain juuri sillä hetkellä tähdellistä, mutta mitään hienoja vaatteita ja välineitä ei tosiaankaan itse juurikaan ostella.
Asutaan nykyään maaseudulla ja täällä lapsi on saanut olla vielä ilman kaveripaineitakin. Kenelläkään muullakaan ei ole juurikaan mitään sen kalliimpia tavaroita.
Suuremmissa kaupungeissa saattaa tietysti sitten tilanne olla toinen, mutta kaikkeenhan ei tarvitse itse lähteä mukaan.
Näin vanhemmalla iällä tämä nykyajan (näköjään) rikkaiden nuorien vanhempien tavarahössötys ja vaatimukset kaiken materian suhteen on saanut vain hymyilyttämään.
On sitä ennenkin pärjätty, vaikka paljon pienemmällä tavaramäärällä.
Tilapäinen huono rahatilanteemme on ollut myös lastensuojelun tiedossa, koska yhden lapsen sairauden tiimoilta jouduimme vuosia sitten tekemisiin lastensuojelun tukitoimien kanssa. Taloudellista tilannettamme ei kuitenkaan noteerattu juuri mitenkään, kukaan ei tuntunut olevan tippaakaan kiinnostunut asiasta. - ap
siis kysyin vain ja ainoastaan sossun näkökulmaa, eikä henkilökohtaisia mielipiteitä. Eli ONKO sossu ottamassa köyhyyden perusteella lapsia pois kotoaan? Onko joiltain ottanut? Onko köyhyys syy joskus huostaanottoon? En nyt tietenkään nälkää tarkoita, mutta esim. jos ei ole autoa?
- sossupaholainen
Köyhyys ei ole syy huostaanottoon. Sossu voi tukea taloudellisesti jos tarvetta on, (toimeentulotuki ja avohuollon tukitoimet)mutta jos ette muuten ole sossun asiakkaita ei sossu teidän taloudellista tilannettanne edes tiedä, eikä ole siitä kiinnostunut.
Tällä palstalla saa välillä sen käsityksen että me suorastaan hyökkäämme jokaisen lapsiperheen kimppuun. Suurin osa lapsiperheistä ei ole missään tekemisissä sossun kanssa ja sossun kanssa tekemisiin lastensuojelussa joutuu sillloin kun joku tekee lastensuojeluilmoituksen tai itse ottaa lastensuojeluun yhteyttä. Mutta KÖYHYYS EI OLE SYY HUOSTAANOTTOON.
Ja tämän vastauksen kirjoitti (ruokatunnillaan) sosiaalityöntekijä. - ap
sossupaholainen kirjoitti:
Köyhyys ei ole syy huostaanottoon. Sossu voi tukea taloudellisesti jos tarvetta on, (toimeentulotuki ja avohuollon tukitoimet)mutta jos ette muuten ole sossun asiakkaita ei sossu teidän taloudellista tilannettanne edes tiedä, eikä ole siitä kiinnostunut.
Tällä palstalla saa välillä sen käsityksen että me suorastaan hyökkäämme jokaisen lapsiperheen kimppuun. Suurin osa lapsiperheistä ei ole missään tekemisissä sossun kanssa ja sossun kanssa tekemisiin lastensuojelussa joutuu sillloin kun joku tekee lastensuojeluilmoituksen tai itse ottaa lastensuojeluun yhteyttä. Mutta KÖYHYYS EI OLE SYY HUOSTAANOTTOON.
Ja tämän vastauksen kirjoitti (ruokatunnillaan) sosiaalityöntekijä.oletuslähtökohtana siis on että OLISIN toimeentulotuen saaja. JA naapurit, tarhataädit yms. valittaisi sossulle että lapsen vaatteet on vanhoja, paikattuja tms. Tai ettei ole autoa ei pyöriä, tms.Tottahan te silloin tarkastaisitte tilanteen. Ja se lähinnä kiinnosti että vedäänkö lapsi parempiin oloihin saamaan virikkeitä, matkoja, leluja, harrastuksia?
- m.i.
No, ei todellakaan ole mistään autosta kiinni. :D Itselläni ei ole ollut edes ajokorttia, kuin vasta tänä vuonna, eikä sen ajaminen ollut sossun mielestä mikään pakollinen asia, vaikka asutaan ihan pöpelikössä. Ihan rauhassa olen kortittomana saanut olla. Vasta nyt onnistui autokouluun meno, kapungin sosiaalilainan turvin (jota ei siis ennen ollut tarjolla).
Nuorimmaisen olisi kuitenkin pitänyt aikanaan päästä harjoittelemaan lapsiryhmään sopeutumista yms. hyvissä ajoin ennen kouluunmenoa, erinäisistä syistä, mutta kerhoihin ja päiväkotiin pääsy ei onnistunut, koska mulla ei ollut sitä autoa. Bussiaikataulut ja reitit, eikä miehen työajat, sopineet millään yksi yhteen (ja osa bussilinjoistakin oli siinä vaiheessa jo lopetettu).
Jouduin pyytämään sairaalan sossulta apua asiaan, kun lapsi oli sairaalassa tutkimusjaksolla.
Ryhmään pääsy oli joka tapauksessa lapsen kehitykselle juuri siinä vaiheessa aivan ehdoton asia. Lääkäri antoi siitä myöhemmin virallisen määräyksen, kuului hoitosuunnitelmaan ja sosiaalipuoli (jonka siis itse jouduin hommaamaan siihen mukaan, tekemällä itse ilmoituksen) tuki asiaa.
Sossu järjesti yhdeksi lukuvuodeksi lapsen kuljetuksen, jo olemassa olevien kunnan kyytien mukana, päiväkotiin ja kerran, pari kertaa viikossa perhetyöntekijä tuli päiväkodin (myöhemmin eskarin) jälkeen käymään kotonamme seuraamassa tilanteen kehitystä.
Näin lapsi pääsi siis päiväkotiin puolipäiväisenä ja hoitosuunnitelma toimi 100%.
Tuloksena on nyt hyvin sopeutuva koululainen, jolla ei ole koulussa ollut enää mitään ongelmia ja lastensuojelun asiakkuus on enää muisto vain.
Eipä ole kukaan ollut kyttäämässä enää missään sen jälkeen, vaikka minullakaan ei ole sitä autoa ollut ja talous on ollut välillä ihan pakkasen puolella.
Niistä asioista jos joskus lastenpuolen sossulle mainitsinkin, niin sanoi, että ei asia heille kuulu, vaan pitää ottaa yhteyttä aikuissosiaalipuolelle.
Siellä taas auttamisen mahdollisuudet olivat aika rajalliset, ennen sosiaaliluototuksen tuloa. - m.i.
ap kirjoitti:
oletuslähtökohtana siis on että OLISIN toimeentulotuen saaja. JA naapurit, tarhataädit yms. valittaisi sossulle että lapsen vaatteet on vanhoja, paikattuja tms. Tai ettei ole autoa ei pyöriä, tms.Tottahan te silloin tarkastaisitte tilanteen. Ja se lähinnä kiinnosti että vedäänkö lapsi parempiin oloihin saamaan virikkeitä, matkoja, leluja, harrastuksia?
No, itse olen lastenpuolen sossuasiakkuuteni takia ollut tietty ehkä vähän tarkempi nuorimman lapsen vaatteiden suhteen, (vanhempien lasten kanssa ei ollut aikoinaan niin väliä).
Ei kuitenkaan niin, että pitäisi olla kokoajan jotain uutta ja hienoa päällä, vaan kuten vanha, jo edesmennyt, tätini aikoinaan sanoi: "vaatteet saa olla vaikka kuinka käytettyjä, kunhan on siistejä, eli siis paikattuja kohtiakin saa olla, kunhan on puhtaita".
Lapsen päiväkodissa taas näin, jos satuin hänet itse sieltä joskus hakemaan, toisten lasten vaatteita ohimennen naulakossa ja sain todeta, että olivat monella kyllä 10 kertaa huonomman näköisiä kuin meillä, siis usein niin likaisia, että eivät kyllä olleet taatusti aikoihin pesukonetta nähneetkään. Joillakin lapsilla olivat myös sisällä pidettävät vaatteet alkaneet kulua puhki, selviä reikiä saumojen vieressä, samoin sukista saattoi pilkistellä isovarpaat.
Itse en olis sellaisissa vaatteissa kehdannut kyllä omaa lastani minnekään viedä, sattuneista syistä, mutta en nyt voisi edes kuvitella, että joku tekisi noista muiden lapsista jollekin valituksen pelkästään tuollaisen takia ja muutenkaan (nekin lapset aika kirjavista perheistä).
Ja onhan nyt köyhässä perheessä yleensä kuitenkin edes lankaa ja neula (itselläni ei ole vuosiin ollut ompelukonetta, mutta ei se ole estänyt vaatteiden paikkausta) ja jonkinlainen pesukone, ripaus pesuainetta, tai/ja edes vettä tulee hanasta!
Ei siihen muuta tarvita. Pelkästään käytettynä ostetut/saadut/paikatut vaatteet ei voi kenellekään olla mikään kriteeri!!
Meillä ei myöskään matkustella, nuorimmaisella ei tällä hetkellä ole sopivan kokoista polkupyörääkään (ajaa liian pienellä vanhalla -kierrätyskeskuksesta varmaan sais paremmankin pyörän tilalle, tai kirpparilta, kunhan sinne taas ehtii katselemaan). Ei ole kodin ulkopuolisia harrastuksia jne.
Siis, ihan oikeasti, nuo mainitsemasi kriteerit ei voi tuosta vaan mennä läpi (vai onko ap trolli). Kyllä siihen tarvitaan vähän enemmän. Ei noilla kriteereillä ainakaan lasta minnekään "parempiin oloihin" aleta kuskaamaan, hyvä ihme! Ei kai nyt kukaan voi odottaa kaikilta vanhemmilta samaa tulotasoa. Sehän olisi sula mahdottomuus.
Ne perusasiat on kyllä sitten vielä ihan täytettävissä, nyky-yhteiskunnassa (saa vähän perspektiiviä ja suhteellisuudentajua, kun lukee muutaman sota-ajan muistelmateoksen...).
Eikä kukaan edes saa tietää, että olet aikuispuolen sossun asiakas ja saat toimeentulotukea, jos et sitä itse kerro, sehän on täysin salassapidettävä asia. Oman kokemuksen perusteella voin sanoa senkin, että tieto aikuissosiaalipuolen ja lastensossun välillä kulkee huonosti, ovat kaksi ihan erillistä yksikköä.
Ja sieltä aikuissosiaalipuoleltahan sitä tukea sitten pitäisi hätätilassa saada (onko kunnassasi myös mm. sosiaalista luototusta?), jos esim. pesukone hajoaa tms.
Lapsiperhe otetaan myös sossussa paremmin huomioon hätätilassa, päätettäessä harkinnanvaraisesta toimeentulotuesta, kuin ihan yksinelävä aikuinen (tästäkin on omaa kokemusta). - kaksteist
m.i. kirjoitti:
No, ei todellakaan ole mistään autosta kiinni. :D Itselläni ei ole ollut edes ajokorttia, kuin vasta tänä vuonna, eikä sen ajaminen ollut sossun mielestä mikään pakollinen asia, vaikka asutaan ihan pöpelikössä. Ihan rauhassa olen kortittomana saanut olla. Vasta nyt onnistui autokouluun meno, kapungin sosiaalilainan turvin (jota ei siis ennen ollut tarjolla).
Nuorimmaisen olisi kuitenkin pitänyt aikanaan päästä harjoittelemaan lapsiryhmään sopeutumista yms. hyvissä ajoin ennen kouluunmenoa, erinäisistä syistä, mutta kerhoihin ja päiväkotiin pääsy ei onnistunut, koska mulla ei ollut sitä autoa. Bussiaikataulut ja reitit, eikä miehen työajat, sopineet millään yksi yhteen (ja osa bussilinjoistakin oli siinä vaiheessa jo lopetettu).
Jouduin pyytämään sairaalan sossulta apua asiaan, kun lapsi oli sairaalassa tutkimusjaksolla.
Ryhmään pääsy oli joka tapauksessa lapsen kehitykselle juuri siinä vaiheessa aivan ehdoton asia. Lääkäri antoi siitä myöhemmin virallisen määräyksen, kuului hoitosuunnitelmaan ja sosiaalipuoli (jonka siis itse jouduin hommaamaan siihen mukaan, tekemällä itse ilmoituksen) tuki asiaa.
Sossu järjesti yhdeksi lukuvuodeksi lapsen kuljetuksen, jo olemassa olevien kunnan kyytien mukana, päiväkotiin ja kerran, pari kertaa viikossa perhetyöntekijä tuli päiväkodin (myöhemmin eskarin) jälkeen käymään kotonamme seuraamassa tilanteen kehitystä.
Näin lapsi pääsi siis päiväkotiin puolipäiväisenä ja hoitosuunnitelma toimi 100%.
Tuloksena on nyt hyvin sopeutuva koululainen, jolla ei ole koulussa ollut enää mitään ongelmia ja lastensuojelun asiakkuus on enää muisto vain.
Eipä ole kukaan ollut kyttäämässä enää missään sen jälkeen, vaikka minullakaan ei ole sitä autoa ollut ja talous on ollut välillä ihan pakkasen puolella.
Niistä asioista jos joskus lastenpuolen sossulle mainitsinkin, niin sanoi, että ei asia heille kuulu, vaan pitää ottaa yhteyttä aikuissosiaalipuolelle.
Siellä taas auttamisen mahdollisuudet olivat aika rajalliset, ennen sosiaaliluototuksen tuloa.Pitikö sinun tehdä ls-ilmoitus omasta lapsesta, jotta hän saisi ryhmässäolemisen kokemuksia?
Minua tsiikaili yksi ls-työntekijä aika vakavana, kun pyysin kotiini lapsenhoitoapua erään kriisitilanteen takia. Hän kysyi että olenko nyt varma, että asia laitetaan alulle...olin joteskin ymmälläni ja sit arvelin moisen olevan liian vakavaa todellakin, joten huitaisin kädelläni, että no ei me nyt välttämättä mitään sellasta oikeesti tarvita, pärjäämme kyllä ihan omin päinkin.
T ä t ä k ö esim ei saa mennä pyytämään? "Kriisi" oli yh:n kaipaama parin kuukauden mittainen aikuisen tuki, kun toinen lapsi olisi tarvinnut enemmän vanhemman läsnäoloa.
Halleluja tään maan "arvokeskusteluja", neuvovia koulutettuja sijaisia, jotka ei tiedä että kotipalvelu on lakisääteinen vakuus jotta e s I m köyhyys ei aiheuttaisi kumuloituvaa sekundääristä turhaa vaivaa, niin perheelle kuin koko yhteiskunnalle. - m.i.
kaksteist kirjoitti:
Pitikö sinun tehdä ls-ilmoitus omasta lapsesta, jotta hän saisi ryhmässäolemisen kokemuksia?
Minua tsiikaili yksi ls-työntekijä aika vakavana, kun pyysin kotiini lapsenhoitoapua erään kriisitilanteen takia. Hän kysyi että olenko nyt varma, että asia laitetaan alulle...olin joteskin ymmälläni ja sit arvelin moisen olevan liian vakavaa todellakin, joten huitaisin kädelläni, että no ei me nyt välttämättä mitään sellasta oikeesti tarvita, pärjäämme kyllä ihan omin päinkin.
T ä t ä k ö esim ei saa mennä pyytämään? "Kriisi" oli yh:n kaipaama parin kuukauden mittainen aikuisen tuki, kun toinen lapsi olisi tarvinnut enemmän vanhemman läsnäoloa.
Halleluja tään maan "arvokeskusteluja", neuvovia koulutettuja sijaisia, jotka ei tiedä että kotipalvelu on lakisääteinen vakuus jotta e s I m köyhyys ei aiheuttaisi kumuloituvaa sekundääristä turhaa vaivaa, niin perheelle kuin koko yhteiskunnalle.Lastensuojeluilmoitus oli tosiaan pakko tehdä, muuten ei saanut mitään apua, ainakaan tämän meidän uuden kunnan sääntöjen mukaan.
Vanhan kunnan ajoilta tiesin vastaavalla tavalla järjestetyn tukea (ja ilman mitään lastensuojeluilmoituksia) ja monet asiat rullasivat paremmin, mutta uusi kuntaliitos toi tullessaan vain tiukentuneita sääntöjä ja huonompaa palvelua.
Sossu rauhoitteli kyllä, että "kuulostaa varmaan kamalalta tuo sana lastensuojeluilmoitus, mutta tämä on nyt vaan tällainen pelkkä byrokraattinen muodollisuus, eikä oikeasti merkkaa nykyään mitään sen kummempaa, ei ainakaan mitään pahaa, tämän avulla saadaan sitten vaan apua järjestettyä".
Ja jos minä en olisi sitä ilmoitusta itse tehnyt, niin todennäköisesti hoitosuosituksen antaneen lääkärin olisi ollut se pakko tehdä, että olisi saatu kaikki toimimaan suunnitelmien mukaan.
Tämän ilmoituksen takia (kuulostaahan se pahalta, sanoi sossut mitä hyvänsä pelkästä muodollisuudesta) syntyi sitten, ikävä kyllä, myös ylireagointia oman terveydenhuoltoni taholta, kun mt-toimiston erikoissairaanhoitaja päätteli, että olen ollut niin huonossa kunnossa, että en ole jaksanut enää ollenkaan hoitaa lasta ja kuvitteli loppuun saakka (vaikka kuinka yritin todistella toista), että sairaalasta ovat tehneet lastensuojeluilmoituksen oma-aloitteisesti. Ei ymmärtänyt tätä kuviota ensinkään.
Hyvä ettei pakkohoitoon sentään lähettänyt (tarjosihan se jo sitä sairaalapaikkaa...) ; )
- chenjiro
jos sattuu niin ikävästi, että lastensuojelu tunkeutuu elämäänne, yhtälöksi saamme: heikko taloudellinen tilanne esim perättömäksi todettu ilmianto = pääsääntöisesti huono homma. köyhyydestä voi lasu-näkemyksellisesti kummuta eksponentiaalinen määrä huolenaiheita.
Jos muksu liukastuu pihamaalla jäätyneeseen lätäkköön, koska juoppo talkkari ei ole hoitanut duuniaan,, ei syynä ole hiekoituksen laiminlyönti, vaan vanhemman kyvyttömyys turvata liukastelematon lapsuus. Lastentaudin iskiessä on vanhempi laiminlyönyt riittävät hygieniatarpeet. Jos lapsi jää koulusta kotiin flunssan takia, on vanhempi jälleen kyvytön järjestämään puitteet koulunkäynnin turvaamiseksi. Jne.. jne.
Varmasti lasu järkkää semmoisiakin toimenpiteitä ja tekee semmottiiski päätöksiä, missä se oma äiti tai isä, se biologinen vanhempi ei millään tavoin ole syypää/kyvytön/vastuullistettu/aiheuttaja lapsesta aiheutuneeseen "huoleen"
Varmana on! Onhan! Eikö ookki? Varmanapahan!
(esim.tällaisilla perusteella tehty ilmoituksia ennenki: lapsella liian isot vatteet, naapurista kuuluu lapsen itkua, lapsella mustelmia polvissa, lapsi on nälkäinen päivähoitopaikassa ruoka-aikaan, äiti on huolissaan lapsesta, naapuri on huolissaan lapsesta jne, jne) - epäilen bber
itsekkin suhtaudun epäillen tuohon sossun vastaukseen. TAATUSTI naapurit tekisi ilmoituksia, jos lapselta puuttuu kaikki lelut, pelit ja vehkeet, vaatteet vanhoja, ja kengät. Katsooko jossain vaiheessa sossu ettei lapsi saa virikkeitä riittävästi kotona, jos ei ole vaikka tietokonetta tms.kännykkää. Uskon että sossu voisi huostaanottaa.Köyhyyshän on alkusyy kaikille muillekin ongelmille.
- kolme + sesi
Köyhyys on riski. Vaikka olisit lämmin, hyvä vanhempi. Vaikka ymmärtäisit lapsen psyykeen vaikuttavat oleeelliset seikat. Kyllä, niin se menee, että Hesarissa ihan aika ajoin on julkaistu tutkimustuloksia (totuudella ei ole mitään tekemistä asian kanssa), että hyvin toimeentulevassa perheessä lapsen oletetaan kehittyvän jotenkin ihmeen kummasti niin eri tavalla, että sellaisessa kodissa ei ole raskauttavaa huolen syntymisen mahdollisuutta.
Hyvä vanhempi ei näinä päivinä merkitse mitään. Ulkoiset olot tsekataan ja niiden mukaan vanhemmuus mitataan, propaganda jyrää.
Jos tahdot saada oman lapsen, älä ainakaan missään mainitse että varallisuus on niukkaa t6ai että tarv itsisit ls-tukea. Kirpparivaatteita saa aika hyväkuntoisinakin.
Oikeestaan pitäisi laatia oma viidakkorumpu paikkakunnittain että mistä saisi hyvälaatuisia vaatteita jottei lapsesta synny suotta huolta ainakaan epämuodikkuudesta huolta.
Tsemppiä ja neuvolassahan et tuo siis esille mitään epäoleellista! Sanot pärjääväsi niinkuin varmaan pärjäätkin...on se ihme ja kumma että pitää pelätä lapsen tekoa kiylmän huostabisneksen takia.- sossupaholainen
Todellisuudessa ei lastentekoa tarvitse pelätä huostaanoton takia, vaikka olisi vähävarainen. Eihän suurin osa toimeentulotea saavista perheistä ole lastensuojeluasiakkaita. Ja jos on, syyt ovat muualla kuin köyhyydessä.
Näitä juttuja lukiessa asioista tuntematon vain voi saada sen käsityksen, että sossut yrittävät ottaa huostaan mahdollisimman monta lasta, oli syytä tai ei. NÄIN SE EI OLE. - Ammattitaito?
sossupaholainen kirjoitti:
Todellisuudessa ei lastentekoa tarvitse pelätä huostaanoton takia, vaikka olisi vähävarainen. Eihän suurin osa toimeentulotea saavista perheistä ole lastensuojeluasiakkaita. Ja jos on, syyt ovat muualla kuin köyhyydessä.
Näitä juttuja lukiessa asioista tuntematon vain voi saada sen käsityksen, että sossut yrittävät ottaa huostaan mahdollisimman monta lasta, oli syytä tai ei. NÄIN SE EI OLE.Köyhyys johtaa huostaanottoihin.
Helsingin Sanomat pääkirjoitus 11.3.2012.
Tutkijat ovat etsineet syitä, jotka lisäävät lasten huostaanottoja.
Lue myös aihepiiriin liittyviä muita uutisia.
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Köyhyys johtaa huostaanottoihin/a1305557565690
--------------- - 15+10
sossupaholainen kirjoitti:
Todellisuudessa ei lastentekoa tarvitse pelätä huostaanoton takia, vaikka olisi vähävarainen. Eihän suurin osa toimeentulotea saavista perheistä ole lastensuojeluasiakkaita. Ja jos on, syyt ovat muualla kuin köyhyydessä.
Näitä juttuja lukiessa asioista tuntematon vain voi saada sen käsityksen, että sossut yrittävät ottaa huostaan mahdollisimman monta lasta, oli syytä tai ei. NÄIN SE EI OLE.Pääkaupunkiseudulla on selvästi tullut esille, että nimenomaan köyhien yksinhuoltajaperheiden lapsilla on suurempi vaara tulla huostaantotetuksi kuin varakkkaiden perheiden. Toimentulotukea hakevat perheet joutuvat kertomaan perheen tilanteesta joka johtaa siihen, että sos.toimi alkaa kerätä tietoa perheestä.
Onko huoli aito vai ylireagoidaanko, se on sitten toinen asia. Perheet eivät aina edes tiedä olevansa lastensuojeluasiakas.
Ennaltaehkäisevään toimintaan ei kunnissa satsata tarpeeksi ja tukitoimet pirstaleisia. Kritiikkiä onkin esitetty juuri avohuollon tukitoimien toimimattomuudesta.
Myös ulkomaalaistaustaisten perheiden lapsia otetaan herkemmin huostaan. Valitettavasti Suomi ei ole lapsiystävällinen maa. - Msell
15+10 kirjoitti:
Pääkaupunkiseudulla on selvästi tullut esille, että nimenomaan köyhien yksinhuoltajaperheiden lapsilla on suurempi vaara tulla huostaantotetuksi kuin varakkkaiden perheiden. Toimentulotukea hakevat perheet joutuvat kertomaan perheen tilanteesta joka johtaa siihen, että sos.toimi alkaa kerätä tietoa perheestä.
Onko huoli aito vai ylireagoidaanko, se on sitten toinen asia. Perheet eivät aina edes tiedä olevansa lastensuojeluasiakas.
Ennaltaehkäisevään toimintaan ei kunnissa satsata tarpeeksi ja tukitoimet pirstaleisia. Kritiikkiä onkin esitetty juuri avohuollon tukitoimien toimimattomuudesta.
Myös ulkomaalaistaustaisten perheiden lapsia otetaan herkemmin huostaan. Valitettavasti Suomi ei ole lapsiystävällinen maa.No meidän lapset (nyt 3 ja 5v) on tehdy tilanteessa, jossa oltiin kumpikin opiskelijoita, tulot oli asumisen jälkeen abaut 450e neljälle hengelle ruokaan, vaatteisiin, kulkemiseen, puhelinlaskuihin yms. Kukaan ei ottanut lapsia pois meiltä, ruokaa oli aina pöydässä (ja helpotti kovasti kun ollaan suurimmalta osin kasvissyöjiä, liha on tosi kallista) ja onnellisia ollaan oltu näin :) Ei se pelkkä köyhyys, mutta jos elämänasenne on se ettei pärjää ja pysty ja masentelee kotona vaan, niin tuleehan siitä ongelmia tietysti. Joskus on ollut vaikeaa kun jotain isoja menoja (mm. sairaalalasku) niin saatiin harkinnanvaraista, muuten ollaan hyvin pärjätty! Kirppikset, huuto.net ym on kovassa käytössä kun tarvitsee jotain ja välttämätön vaan ostetaan, esim. telkkaria ei ole, eikä lapsilla todellakaan merkkivaatteita, reimatecceja tms vaan tavallinen halpistoppapuku, kurahousut, kuomat ja kumisaappaat :D Jos sairaudet estää itsestä huolehtimisen ja muuten tuntuu ettei jaksa, niin sitten kehottaisin harkitsemaan kannattaako niitä lapsia siihen tehdä, silloin on jaksettava vielä 10x enemmän kun se ihana alkuhuuma siitä haihtuu. Köyhyys ei ole este, mutta jos lähtökohta on se ettei pärjää ja jaksa itse, niin se minun mielestäni on. (Toki jos se avuntarve tulee myöhemmin, esim. synn. jälkeinen masennus, vakava sairaus, niin se tulee ja sitä apua on otettava vastaan, mutta se on sitten asia erikseen!)
- m.i.
Ammattitaito? kirjoitti:
Köyhyys johtaa huostaanottoihin.
Helsingin Sanomat pääkirjoitus 11.3.2012.
Tutkijat ovat etsineet syitä, jotka lisäävät lasten huostaanottoja.
Lue myös aihepiiriin liittyviä muita uutisia.
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Köyhyys johtaa huostaanottoihin/a1305557565690
---------------No, asiat voivat toki mennä näin, että kaikki vaan menee lopulta pieleen, mutta tässä köyhän vanhemman onkin oltava tarkkana. Itsekin voi kyllä jotain vaikuttaa.
Mahdolliset sairaudet esim. pitää saada hallintaan niin, että ne eivät ole mikään uhka.
Jos sitten taas on niin sairas, että joutuu ihan tosissaan miettimään omaa jaksamistaan ja selvitymistään ja tilanne saattaa mennä vain pahemmaksi (raskaus, synnytys ja vauvan hoitohan on jo fyysisesti aika rankkaa ja monia lääkkeitäkään ei voi käyttää raskaus-ja imetysaikana), niin silloin kannattaa toki harkita, etenkin yksinhuoltajaksi ryhtymistä.
Mutta jos yksinhuoltajaksi yleensäkin ryhtyy, niin hyvä tukiverkosto on kaiken a ja o.
Näitä sudenkuoppia kyllä toki löytyy, sitä ei voi kieltää.
Omalla kohdallakin asiat olisivat toki voineet lähteä menemään täysin pieleen ja olisi voitu päätyä kafkamaisiin kuvioihin.
Osasin kyllä kuitenkin olla varuillani ja pitää kiinni oikeuksistani. Onnistuttiin välttymään asioiden vielä pahemmalta solmuun menolta.
Omalla kohdallanihan asia meni niin, että olin ennen nuorimman lapsen syntymää käynyt mielenterveystoimistossa keskustelemassa, erään perhettä koetelleen kriisin jälkeen.
Myöhemmin, lapsen ollessa jo vuoden ikäinen, hakeuduin sinne sitten uudelleen, koska olin alkanut oireilla epämääräisesti fyysisesti ja syytä ei löydetty. Lapsikin oli todella vaativa (myöhemmin selvisi, että perussairauksistaan johtuen, joita silloin kuitenkaan neuvolassa ei suostuttu selvittämään) ja tunsin itseni väsyneeksi. Neuvolasta ja yleisestä terveydenhuollosta en siis saanut minkäänlaista apua ja tukea ja mtt-toimistossa pystyi edes puhumaan ja näin hieman keventämään oloa.
Tämä asia, että olin käynyt mtt-toimistossa juttelemassa, nostettiin sitten tapetille, kun nuorimmainen joutui sairaalaan tutkimuksiin ja koko ruljanssi alkoi. Äidin mielenterveydestä ja jaksamisesta syntyi "kova huoli", ihan liiankin kova ja väärässä mielessä.
Asiat alkoivat selvitä vasta siinä vaiheessa, kun onnistuin lopulta löytämään itselleni yksityislääkärin, joka osasi tehdä oikean diagnoosin. Sairauteni ei ollut lopulta onneksi mitään vakavaa, vaan lähinnä tuki- ja liikuntaelimiin liittyvä, harmiton, vaikkakin kiusallinen, mutta oikealla hoidolla ja lääkityksellä ihan kurissa pysyvä.
Myöskin psyykkisen sairauden mahdollisuus oli siinä vaiheessa suljettu pois, ainakin yksityisen lääkärin mielestä.
Myöskin lapsen sairaudet onnistuttiin lopulta diagnosoimaan oikein, paikallisen sairaalaan lastenlääkäreiden toimesta (jonne pääsimme vasta todella myöhäisessä vaiheessa).
Lapsenkin lopullisiin, somaattisen puolen, diagnooseihin suhtauduttiin kuitenkin aika epäilevästi ja vähättelevästi mielenterveystoimistossa, kun niistä kerroin.
Mielenterveystoimiston lääkärihän ei kuitenkaan niellyt väärää diagnoosiaan (joka oli tehty ihan mutu-tuntumalla ja kun siihen hätään muutakaan ei keksitty ja joku diagnoosi oli kuitenkin lain mukaan pakko lausuntoon saada), vaan se jäi
papereihini.
Ei myöskään hoitaja, jonka kanssa olin käynyt keskustelemassa.
Ei auttanut sekään, että lähetin myöhemmin mt-toimistoon yksityislääkärin lausunnon, korjauspyynnön kanssa ja vaatimuksen, että tieto pitää poistaa terveyskeskuspapereistani.
Asiaa ei suostuttu kuitenkaan korjaamaan ja mtt-lääkäri on piti kiinni siitä, että hänen diagnoosinsa on oikea.
Tämä on haitannut asioimistani omalääkärillä terveyskeskuksessa, joka tuijottaa vain sokeasti mtt-paperia, kuin jumalan sanaa, mutta olen vain yrittänyt tulla toimeen asian kanssa ja asioida siellä aivan minimaallisesti.
Lopultahan koko asia oli mennä ihan poskelleen.
Siinä vaiheessa, kun olin vielä mtt-toimiston kirjoilla, erikoissairaanhoitaja alkoi ehdottelemaan minulle -kaikesta huolimatta- parin viikon "lepoa" psykiatrisen osaston puolella. Tässä vaiheessa alkoivat hälytyskellot lopullisesti ja ihan tosissaan soida.
Sanouduin nopeasti irti koko toimistosta ja ilmoitin asian mahdollisimman painokkaasti myös lasta hoitaville tahoille (tässä vaiheessa lastensuojelu oli vielä mukana). Siellä minua onneksi lopulta uskottiin.
En edes uskalla ajatella mitä olisi tapahtunut, jos asiat olisivat menneet toisin...
Että tarkkana saa kyllä olla!
- SOSSUPAHOLAISELLE
Lapsia ON OTETTU KÖYHYYDEN TAKIA HUOSTAAN, sen totuuden kumoamiseen ei sinun todistelusi riitä.
Onhan noita julkisuudessakin käsitelty perin juurin tapauksia, jossa taustalla olevana AINOANA syynä on alkujaan ollut vain köyhyys.
Olisikin mielenkiintoista tietää, joko kunnat ovat luopuneet siitä rikollisesta periaatteesta, että lapsiperhe joutuu toimeentulotukihakemuksen takia lastensuojelun asiakkaaksi? Joten ei asiakkaaksi joutumiseen ls-ilmoitusta tarvitti ainakaan männävuosina, toisin kuin sossupaholainen väittää.
Ja asiakkaaksi joutumisen jälkeen perheen kohtalon määrää:
- se kunta, minkä alueella sattuu asumaan, kuntien väliset erot lastensuojelukäytännöissä ovat nimittäin hyvinkin suuria
- sen sosiaalityöntekijän persoona, hänen henkilökohtaiset arvonsa, joka perheen asioita hoitaa
Siinä tärkeimmät, nuo ovat kaksi tärkeintä seikkaa, jotka perheen kohtalon ratkaisevat asiakkaaksi joutumisen jälkeen ja ASIAKKUUS on voinut tässä maassa alkaa VAIKKAPA KÖYHYYDESTÄ. Voiko vieläkin?- näin meillä
No, meidän kunnassa ei ainakaan joudu pelkästään toimeentulohakemuksen takia lastensuojelun asiakkaaksi, muista en tiedä.
Aiempi, jo päättynyt, lastensuojelun asiakkuuskaan ei ole aiheuttanut mitään uusia toimia, kun on jouduttu myöhemmin toimeentulotuen piiriin.
Riippuu varmaan monestakin asiasta. - Ivan Orav
näin meillä kirjoitti:
No, meidän kunnassa ei ainakaan joudu pelkästään toimeentulohakemuksen takia lastensuojelun asiakkaaksi, muista en tiedä.
Aiempi, jo päättynyt, lastensuojelun asiakkuuskaan ei ole aiheuttanut mitään uusia toimia, kun on jouduttu myöhemmin toimeentulotuen piiriin.
Riippuu varmaan monestakin asiasta.Katso tilastoa, jos joka vuosi huostaanotetaan "meillä" 9 lasta, tämä on perin selvää, että tänävuonna viedään kodeistä myös 9 lasta.
Voit kolme kertaa arvioida kunnan suunitelmatalouden pohjalta, minkalaiset perhet ovat tulilinjalla, koyhä YH äiti versus rikkaiden perheiden lakimiesten armeeja.
http://www.stakes.fi/tilastot/tilastotiedotteet/2011/Tr29_11.pdf
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Olet toisen kanssa
...ja minä yhä vain sinua kaipaan. Tiedän ettet ole onnellinen siellä. Älä hukkaa aitoa onnea ja rakkautta hukkaan vain2241556- 291403
Kuka teistä on paras nainen
A-nainen? J-nainen? K-nainen? M-nainen? S-nainen? Vai kenties joku muu...? 😊611269Immu otti pataan
Olen pettynyt, hänen piti viedä Stagalaa kuin litran mittaa - mutta kuinka kävikään? Voi hemmetti sentään.... Ääääääh!701242- 781204
Osaako joku selittää tätä
Että miksi mulle on joka toinen ventovieras ihminen tyly ainakin ilmeillään ja eleillään?751172Jos me joskus nähtäisiin
niin ei kai sen vielä tarvitsisi merkitä sen enempää? Ja voihan olla ettei kumpikaan enää siinä vaiheessa edes haluaisi1031163- 54998
Lesken uusi
Onko totta että puolangan kunnalla töissä ollut mies joka kuoli niin sen vaimolla jo uusi lohduttaja. Pitäneekö paikkans18962Persun suusta:"Köyhät on luusereita ja ansaitsevat köyhyyden"
Ministeri Juuston apulainen näin uhoaa. Mitäs siinä. Kyllä on jo tiedetty muutaman vuoden hallitustyön pohjalta että per177865