Raamattu (lat. Biblia), aiemmin Pyhä Raamattu ja Biblia on kristinuskon ja juutalaisuuden pyhä kirja, kaanon eli ohjeellinen tekstikokoelma. "Alkuperäistä" Raamattua yhtenäisenä kirjakokoelmana ei ole olemassa, vaan alussa oli suuri määrä erilaisia tekstejä, jotka ovat kehittyneet itsenäisesti ja myöhemmin kanonisoitiin.
Tanska-Norjan kuningas Christian III:n Raamattu, painettu vuonna 1550.
Kristittyjen käyttämä Raamattu jakaantuu Vanhaan testamenttiin ja Uuteen testamenttiin. Se pohjautuu varhaisempaan juutalaisuuden käyttämään heprealaiseen Raamattuun eli Tanakiin, joka kristinuskon Raamatusta poiketen ei sisällä Uutta testamenttia eikä apokryfisiä kirjoja.
Tämä artikkeli käsittelee kristillistä Raamattua. Jehovan todistajat käyttävät Raamatusta omaa Uuden maailman käännöstä, jota ei liikkeen ulkopuolella pidetä kristillisenä. Mormonit käyttävät kristillistä Raamattua, mutta heillä on Raamatun rinnalla muitakin pyhiä kirjoja, mm. Mormonin kirja.
Sana Raamattu tulee kreikan kielen sanasta grammata eli 'kirjoitukset'. Siitä monissa kielissä, aikoinaan suomessakin käytetty nimi Biblia muunnelmineen (esimerkiksi englannin Bible) puolestaan tulevat kreikan kielen sanasta (ta) biblia, 'kirjakääröt'. Kuten alkuperäiset nimet osoittavat, heprealainen ja kristillinen Raamattu ovat itse asiassa kokoelma kirjoja, eräänlainen pienoiskirjasto.
Protestanttisessa Raamatussa on 66 (39 27) erillistä kirjaa. Nämä kirjat on kirjoittanut noin 36 ensisijaista kirjoittajaa. Katolisen kirkon käyttämässä käännöksessä, Vulgatassa, on lisäksi seitsemän Vanhan testamentin apokryfikirjaa, oikeammin deuterokanonista kirjaa, ja ortodoksisen kirkon Raamatussa lisäksi vielä kuusi muuta Vanhan testamentin apokryfikirjaa.
Luterilainen kirkko ei myöskään ole hylännyt apokryfisiä kirjoja, vaan niillä on sekundaarinen asema eräänlaisena Raamatun oheislukemistona, ja ne ovat mukana joissakin Raamatuissa Uuden ja Vanhan testamentin välistä löytyvänä liitteenä. Tuorein suomenkielinen apokryfikirjojen käännös otettiin käyttöön vuonna 2007. Suomenkielinen käännös ja ruotsinkielinen Bibel 2000:n käännös sisältävät 11 Vanhan testamentin apokryfikirjaa kattavan kokoelman.
Tanska-Norjan kuningas Christian III:n Raamattu, painettu vuonna 1550.
Kristittyjen käyttämä Raamattu jakaantuu Vanhaan testamenttiin ja Uuteen testamenttiin. Se pohjautuu varhaisempaan juutalaisuuden käyttämään heprealaiseen Raamattuun eli Tanakiin, joka kristinuskon Raamatusta poiketen ei sisällä Uutta testamenttia eikä apokryfisiä kirjoja.
Tämä artikkeli käsittelee kristillistä Raamattua. Jehovan todistajat käyttävät Raamatusta omaa Uuden maailman käännöstä, jota ei liikkeen ulkopuolella pidetä kristillisenä. Mormonit käyttävät kristillistä Raamattua, mutta heillä on Raamatun rinnalla muitakin pyhiä kirjoja, mm. Mormonin kirja.
Sana Raamattu tulee kreikan kielen sanasta grammata eli 'kirjoitukset'. Siitä monissa kielissä, aikoinaan suomessakin käytetty nimi Biblia muunnelmineen (esimerkiksi englannin Bible) puolestaan tulevat kreikan kielen sanasta (ta) biblia, 'kirjakääröt'. Kuten alkuperäiset nimet osoittavat, heprealainen ja kristillinen Raamattu ovat itse asiassa kokoelma kirjoja, eräänlainen pienoiskirjasto.
Protestanttisessa Raamatussa on 66 (39 27) erillistä kirjaa. Nämä kirjat on kirjoittanut noin 36 ensisijaista kirjoittajaa. Katolisen kirkon käyttämässä käännöksessä, Vulgatassa, on lisäksi seitsemän Vanhan testamentin apokryfikirjaa, oikeammin deuterokanonista kirjaa, ja ortodoksisen kirkon Raamatussa lisäksi vielä kuusi muuta Vanhan testamentin apokryfikirjaa.
Luterilainen kirkko ei myöskään ole hylännyt apokryfisiä kirjoja, vaan niillä on sekundaarinen asema eräänlaisena Raamatun oheislukemistona, ja ne ovat mukana joissakin Raamatuissa Uuden ja Vanhan testamentin välistä löytyvänä liitteenä. Tuorein suomenkielinen apokryfikirjojen käännös otettiin käyttöön vuonna 2007. Suomenkielinen käännös ja ruotsinkielinen Bibel 2000:n käännös sisältävät 11 Vanhan testamentin apokryfikirjaa kattavan kokoelman.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tärkeätä tietoa:
http://www.netikka.net/mpeltonen/arkeologia.htm