Pohjattoman ilkeyden osoitus

Laitinen pääsee kaatamaan viimeisen likasangollisen Mari Kiviniemen niskaan jota hän aikaisemmin kutsunut maalatuksi ladonoveksi ja näykkinyt ilkeästi koko pääministerikauden ajan – silloin ei uskaltanut ihan niin ilkästi kuin nyt kun mitään vaaraa ei enää ole.

Laitisen Keskustaviha saa nyt oikein täyttymyksensä. Nyt Laitinen melkein kehuu Paavo Väyrystä. Tyyli muuttuu vuorenvarmasti kun Väyrynen valitaan Keskustan puheenjohtajaksi – Väyrynen on silloin maailman huonoin ihminen joka johtaa maailman huonointa puoluetta.


Nauttikaa kepukaunaiset sielunveljenne ”kolumnista” joka on oikeammin vihakirjoitus törkeintä laatua:

AKKA PUTOSI RATTAILTA

On syytä onnitella keskustaa siitä, että se pääsee eroon puheenjohtaja Mari Kiviniemestä. Tilanteeseen sopii hyvin venäläinen sananlasku: ”Kun akka putoaa rattailta, se on hevoselle helpotus.” Kiviniemi ehti riitaantua melkein kaikkien kanssa. Hän oli huonoissa väleissä Matti Vanhasen kanssa, jonka hän savusti pääministerin paikalta. Hän hääti puoluesihteeri Jarmo Korhosen pois tehtävästään ja antoi hänelle porttikiellon puoluetoimistoon. Hän kielsi Korhosta keräämästä rahaa Paavo Väyrysen presidenttikampanjaan.

Hän heitti ulos Vanhasen valtiosihteerin Risto Volasen, josta on tullut katkeroitunut Facebook-poliitikko.
Kiviniemi on riitaantunut Paavo Väyrysen ja Mauri Pekkarisen kanssa. Hänen kokoomusinhonsa on syvää ja demarikaunansa patologista. Hänen ainoa tukijansa on viime aikoina ollut hengenheimolainen, kansanedustaja Anu Vehviläinen, eikä tämäkään ole sitä vilpittömästi, vaan lähinnä omien etupyyteittensä vuoksi.

Anneli Jäätteenmäen kanssa huonoimman pääministerin tittelistä. Pääministeriaikanaan hän ei tehnyt mitään, vaan sanoi, että asia hoidetaan Kiviniemi II:N aikana. Sitä ei koskaan tullut. Kiviniemi keskittyi pukeutumaan värikkäisiin kävelypukuihin ja kotelomekkoihin sekä hoitamaan pääministerintehtäviään naistenlehtien palstoilla.

Jostakin syystä media kehui hänen kielitaitoaan, joka oli koulupingon tasoa. Kiviniemen pää-äänenkannattaja Helsingin Sanomat palvoi häntä ylenpalttisesti. Lehdessä hänestä julkaistiin vain näyttäviä ja hymyileviä kuvia, mikä osoitti kuvaajien korkeaa ammattitaitoa, sillä Kiviniemestä ei juuri irtoa yli sadasosasekunnin hymyä, joka sekin muistuttaa enemmän irvistystä.

Kiviniemen pöyhkeyttä, ylimielisyyttä ja tosikkomaisuutta sai jokainen seurata eduskunnan kyselytunneilla, joilla hän mm. syytti Jyrki Kataisen hallituksen ministereitä siitä, että nämä ajoivat tukea Kreikalle – kuten hän itse oli tehnyt pääministerinä. ”Höpö höpö” oli hänen vastauksensa muiden asiallisiinkin mielipiteisiin.

Kiviniemi on muita etevämpi: itsensä kehumisessa. Hän ylistää oppositiopolitiikkaansa, vaikka tulokset eivät ole häävejä.
Murskaavan vaalitappionsa jälkeen hän aloitti muiden luokattoman sättimisen. Se johti kannatuksen romahtamiseen vaalituloksen luvuistakin. Pudotuksen hän sälytti Matti Vanhasen ja entisen puoluejohdon syyksi.
Kun kannatus nousi Paavo Väyrysen presidenttikampanjan aikana, Kiviniemi piti sitä omana ansionaan, vaikka Väyrysen kiertäessä kenttää Kiviniemi katosi näkyvistä.

Kiviniemi piti puheita ehdokkuutensa puolesta vielä kepun Pohjois-karjalan piirin kokouksessa ja esiintyi tulevana puheenjohtajana Olli Rehnin 50-vuotispäivilläkin. Mutta yhdessä päivässä tapahtui muutos, ja hän kieltäytyi jatkosta. Mitä sellaista tapahtui, että hän perui jatkoaikeensa?

Kepun piiristä kerrotaan, että puolueen hämärät rahoitushankkeet ovat tutkimuksissa lähestyneet jo Kiviniemeäkin.

Kiviniemi on hyvä esimerkki siitä, kuinka nainen voi menestyä ilkeydellä ja röyhkeydellä, kun miehet eivät kehtaa nousta häntä vastaan. Mielenkiintoista on nähdä, onko pääministeri Kataisella rohkeutta sanoa EI, kun Kiviniemi pyrkii suurlähettilääksi Saksaan. Nimitys olisi helpotus suomalaisille, mutta ilkeys saksalaisille.