siinä tilanteessa, koska mulla oli niin täydellisen eri käsitys sun tilanteesta. minä sain vasta myöhemmin selville sen mitä nyt tiedän. Enkä mä edellenkään halua velvoittaa sinua mihinkään vaikka edelleen toistan itseäni.
Jos minä sanon että minulla on elämässäni kaikki hyvin, niin voinhan aina verrata tilannetta vaikka asunnottomaan slummin asukkaaseen, joka on jäänyt orvoksi. Mitäs sitä suotta valittamaan kun elää vaan kun on kaikki edellytykset siihen. Käsitys on aina subjektiivinen, mikä on toiselle elämää suurempaa voi tuntua toisesta vähäpätöiseltä. Siksi puhe on mielestäni hyvin usein turhaa, koska sillä ei oikeastaan ole mitään merkitystä. Jokainen tekee omat tulkintansa, kukin omasta perspektiivistään.
Suo anteeksi että käytän muutamia sivistyssanoja näin maallinen kuin olenkin. Ei ole tarkoitus millään muotoa yrittää esittää viisasta. Tunnen oloni Jope Ruonansuuksi, joka tekee sketsisarjaa
http://www.youtube.com/watch?v=HjKEOYn8HBo
Jos minä sanon että minulla on elämässäni kaikki hyvin, niin voinhan aina verrata tilannetta vaikka asunnottomaan slummin asukkaaseen, joka on jäänyt orvoksi. Mitäs sitä suotta valittamaan kun elää vaan kun on kaikki edellytykset siihen. Käsitys on aina subjektiivinen, mikä on toiselle elämää suurempaa voi tuntua toisesta vähäpätöiseltä. Siksi puhe on mielestäni hyvin usein turhaa, koska sillä ei oikeastaan ole mitään merkitystä. Jokainen tekee omat tulkintansa, kukin omasta perspektiivistään.
Suo anteeksi että käytän muutamia sivistyssanoja näin maallinen kuin olenkin. Ei ole tarkoitus millään muotoa yrittää esittää viisasta. Tunnen oloni Jope Ruonansuuksi, joka tekee sketsisarjaa
http://www.youtube.com/watch?v=HjKEOYn8HBo
Vastaukset 12
Vanhimmat
Niin ja todellakin, et voi kieltää että se pyyntö vitutti sinua, huomasin sen vastauksesi sävystä.
Se oli tympääntyneen haukotuksen välistä puhallettu " a bit busy,!" joka sai minut kirjoittamaan aivan toisensävyisen viestin mitä alunperin meinasin.
Ottaen huomioon, että olin ollut ilottelusi ( niin hyvässä kuin pahassa, prkl) kohde lähes parivuotta.
Mun mieheni käyttäytymistä ohjaa silkka uteliaisuus, omahyväisyys ja hän saa jotakin sairasta tyydytystä pienestä toisen ärsytyksestä ja provosoitumisesta.
En todellakaan löydä hänen kanssa mitään yhteistä säveltä, mikään asia tai ajatus/näkemys ei koskaan kohtaa. En voi allekirjoittaa hänen ajatuksiaan tai näkemyksiään asioista, joihin hän elämänsä perustaa.
Hän ei silti ole paha, hänellä on auktoriteettia lapsiin, hän nauttii luottamuksesta lasten harrastus- ja koulumaailmassa ym. Hän osaa olla lasten kanssa. Mutta minun tapani on väärä, jota täytyy muuttaa.
Nämä ovat aivan tavallisia asioita joita monessa perheessä varmasti on.
Olen aika varma siitä, että jos hänelle tulisi tilaisuus jostakin paremmasta, jonka voisi ratkasta rahalla, hän ei epäröisi vaihtaa parempaan.
On jotenkin niin surullista, että hän on tohkeissaan jostakin asiasta ja on kokenut sen itselleen jotekin todella tärkeäksi tai merkittäväksi, niin mun mielestä asiassa ei oikeasti ole mitään punaista lankaa, ajatuksen/käytöksen motiiviviksi en voi löytää kuin itsekkyyden ja jonkun itsekeskeisen, sokean ja mielestäni väärän syyn selvittää asioita.
Siksi kaikki keskustelut on ns. turhia. Koska aika usein ne johtavat riitaan tai eripuraan.En vain VOI olla ilmaisematta näkemystäni. Jota hän ei vain näe. Jotenkin niin prkleen turhaa :)
Näin se menee :).
http://www.youtube.com/watch?v=_UHF2gAeMmg&feature=related
Joten, ihan oikeasti pyyntö asiallisuudesta ... en tiedä mitä odotin vai odotinko mitään.... käytös ja sanat...oletukset ja huomiot...menneet ja tapahtumat....suhteutettuna kaikkeen kokemaan itsekkäästi pitäydyn valitsemallani tiellä ja oletan sun halunneen nauttia vain erikoisesta saamastasi huomiosta, etkä muusta.
Tällä palstalla sanottujen sanojen merkitys..... ei merkitystä. En halua antaa itseäni enempää sellaiselle, joka panee minua halvalla.
Eh, joo. Tämähän on selvä. Terve vaan ja onnea.
Aika kornia silti ja silleen. Mut sehän olikin se perspektiivi, mikä oli pielessä. Ollaan kovin oppivaisia tänään. Juuh.
Jopas on plussia, outoa. Mulla on ollut sellanen huonon puolison tunne koko ajan ja mua kaduttaa että kirjoitin puolisostani -lasteni huolehtivasta isästä ja minulle lähimmästä ihmisestä tänne. Hetkellinen -olkoon fiilis turhautuneen keskustelun jälkeen. Kun se aina on niin. No tää päivä on mennyt hyvin taas. Kääretorttua mustikoilla ja kahvittelua sukuilaisten kanssa.Emmekä ole vaihtaneet sen enempää ajatuksia. Niihin ei koskaan palata. Kun kaksi ihmistä on erilaisia toisilleen niin se on todellakin niin.
Onneksi hän ei kaivele menneitä kuten minä.
Yksi syy sihen jäätävän viileään käytökseen oli aika paljolti se, että minua vitutti se tapa jolla kohtelit minua sen jälkeen kun sait tietää tunteeni. Lisäksi sun ympärillä pyöri aivan riittävän tiiviisti se (tässä tapauksessa neljäs) osapuoli, ja mulle ei tarvitse vääntää rautalankaa nähdäkseni.
Mustasukkaisuutta? Tavallaan ehkä. Tää kuuluu sarjaan " Annan sinulle anteeksi, koska et tiedä mitä teet ja jos luulet tietäväsi niin tämä valinta on kuule minun"
Sen pyhän vihan määrää sinua kohtaan ei voi kuvailla kun hän sitten ilmoitti mulle ns. voittaneensa sinut, eli tulevansa töihin samaan paikkaan kuin sinä ja että kuinka sinä tiedät niin kaikesta.
Se oli sitä taistelua rakkauden puolesta. Mä luovutin heti alkumetreillä... sitäkö se sitten tulisi sun kanssa olemaan ja vielä kun muistelin sun "ensikontaktia" niin minun ei sitten tehnyt yhtään mieli edes yrittää. Oli pikkusen suurempia huolia edessäpäin tiedossa.
Nyt kun mietin niin olen heikompi vihaisten tunteiden käsittelyssä kuin rakkauden. Jos olisin osannut käsitellä vihaani eritavalla, en ehkä olisi tässä kirjoittamassa tätä.
Mä opin kans ja yritän ainakin. Mä lainasin monta kirjaa vihan tunteista ja niiden käsitteleystä.
Tässä muutamia jos muitakin kiinnostaa:
Viha : ymmärrä sen sanoma : älä tukahduta sitä / Marshall B. Rosenberg
Nainen ja viha : aggressio voimavaraksi / Elina Reenkola
Viha : viisautta sen hallitsemiseen / thich Nhat Hanh
Monologi??
Tuli vain mieleen..