Ehkäpä jokainen meissä näkee itsessään tuota fariseuksen piirrettä.
Monen monta kertaa ja yleensä kovin usein katsomme itse tehneemme asioita, jotka ovat kuitenkin Jumalan vaikutusta meissä.
Myöskin muiden vertaaminen oman uskon tapaan on kovin fariseuslaista.
Osoitetaan kovin mielellään sormella toista, joka ei ole tehnyt kuten Sana sanoo, mutta ei nähdä omaa malkaa silmässä.
Eikö se Minä keskeisyys ole juuri fariseuslaisuutta;
Minä olen niin hyvä, että olen tajunnut tämän asian, jota tuo toinen ei ole vielä tajunnut. Minä olen ymmärtänyt lukea raamattua ja tulkita raamatun tekstiä oikein.
Minä olen saanut Pyhän Hengen lahjan, joita nuo "vääräuskoiset" vielä tavoittelevat.
Minä rakastan oikealla tavalla sillä niin sanassa sanotaan, että pitää sanoa syntiä synniksi ja lyödä lähimmäistä sanalla jos pitää "nuhdella", jotta tämä löytäisi Jumalan.
Minä kuulun oikeaan kirkkoon/lahkoon/liikkeeseen.
Minä....
Ja kuitenkin. Se pieni asia mitä Jumala meiltä pyytää on rakastakaa toinen toisanne, rakastakaa älkää moittiko ja riidelkö.
Olenko minä fariseus, joka annan kaikkien "kukkien" kukkia ja luotan Jumalan tekevän työtä ja pysyn hiljaa.
Olenko minä fariseus, joka kerron kaikille totuuden miten pelastua, sillä se on sanassa sanottu ja Jumala on minut siihen kutsunut.
Olneko minä fariseus, joka näen toisen syntisen elämän, mutta omat syntiset (jopa ajatukset) saan anteeksi olemalla ulospäin kristillinen.
Monesti katsoessani naapurin rouvaa, joka kantaa kaljakoria avoimesti esillä ja kertoo ottavansa kännit ja nyt tulee vähän taas juhlittua ja ongelmahan tää on, mutta ei peittele,
tulee kovin fariseuslainen olo minulle, joka salaa käyn ostamassa olutta jotta saisin hieman rentoutua.
Kuitenkin minua pidetään naapurustossa raittiina ja rehtinä ei tuota joka avoimesti näyttää juomisensa.
Siis olenko synnitömämpi kun juon kaljani salaa ihmisiltä, mutta Jumalan silmien alla kuin tuo naapurin rouva, joka juo ihmisten ja Jumalan silmien alla.
Ei vaan minä olen kuin fariseus.
Mutta jotta en saisi haukkuja ja leimaa otsaani olen mielummin fariseus kuin kaikkien tuntema "juoppo".
Fariseuksella on hätä omasta kuvastaan ja taivaspaikastaan .Hän ajattelee vain itseään ja yhteisöään.
Mutta eikös meissä jokaisessa ole hieman fariseusta. Siinä nöyrimmäisimmästä nyörimmäisimmässäkin.
Nykyaikana ei saa olla kaikkien tallottavana vaan on pidettävä puolensa, jotta saisi hengittää, siksi on oltava fariseus aina tämän tästä.
Toinen naapurini ei ole fariseus. Hän ei katso ylös ei alas ketään ei mitään. Hän hyväksyy jokaisen tavan elää ja olla. Hän näkee ihmisen ihmisenä ja pitää oman elämänsä johdattajan omana salaisuutenaan.
Hän hymyilee niin naapurin juopolle rouvalle kun naapurin uskovaiselle miehellekin.
Hänen silmistään paistaa elämän voimaa. Hän on sinut Luojansa kanssa, mutta ei ole koskaan kertonut kuka/mikä hänen Luojansa on.
Jos joskus olen kysynyt , hän vain hymyilee salaperäisesti ja sanoo, että kukin löytää aikanaan.
En vieläkään tiedä miten hän uskoo tai mihin, mutta tiedän, että hänen sisällään on valo ja rakkauden henki. Hänen ei tarvitse olla fariseus.
Kumpa itsekin saavttaisin jonakin päivänä tuon olotilan....
Kaikesta fariseuslaisuudesta huolimatta toivotan kaikille oikein siunauksen täyteistä kesän jatkoa....
Monen monta kertaa ja yleensä kovin usein katsomme itse tehneemme asioita, jotka ovat kuitenkin Jumalan vaikutusta meissä.
Myöskin muiden vertaaminen oman uskon tapaan on kovin fariseuslaista.
Osoitetaan kovin mielellään sormella toista, joka ei ole tehnyt kuten Sana sanoo, mutta ei nähdä omaa malkaa silmässä.
Eikö se Minä keskeisyys ole juuri fariseuslaisuutta;
Minä olen niin hyvä, että olen tajunnut tämän asian, jota tuo toinen ei ole vielä tajunnut. Minä olen ymmärtänyt lukea raamattua ja tulkita raamatun tekstiä oikein.
Minä olen saanut Pyhän Hengen lahjan, joita nuo "vääräuskoiset" vielä tavoittelevat.
Minä rakastan oikealla tavalla sillä niin sanassa sanotaan, että pitää sanoa syntiä synniksi ja lyödä lähimmäistä sanalla jos pitää "nuhdella", jotta tämä löytäisi Jumalan.
Minä kuulun oikeaan kirkkoon/lahkoon/liikkeeseen.
Minä....
Ja kuitenkin. Se pieni asia mitä Jumala meiltä pyytää on rakastakaa toinen toisanne, rakastakaa älkää moittiko ja riidelkö.
Olenko minä fariseus, joka annan kaikkien "kukkien" kukkia ja luotan Jumalan tekevän työtä ja pysyn hiljaa.
Olenko minä fariseus, joka kerron kaikille totuuden miten pelastua, sillä se on sanassa sanottu ja Jumala on minut siihen kutsunut.
Olneko minä fariseus, joka näen toisen syntisen elämän, mutta omat syntiset (jopa ajatukset) saan anteeksi olemalla ulospäin kristillinen.
Monesti katsoessani naapurin rouvaa, joka kantaa kaljakoria avoimesti esillä ja kertoo ottavansa kännit ja nyt tulee vähän taas juhlittua ja ongelmahan tää on, mutta ei peittele,
tulee kovin fariseuslainen olo minulle, joka salaa käyn ostamassa olutta jotta saisin hieman rentoutua.
Kuitenkin minua pidetään naapurustossa raittiina ja rehtinä ei tuota joka avoimesti näyttää juomisensa.
Siis olenko synnitömämpi kun juon kaljani salaa ihmisiltä, mutta Jumalan silmien alla kuin tuo naapurin rouva, joka juo ihmisten ja Jumalan silmien alla.
Ei vaan minä olen kuin fariseus.
Mutta jotta en saisi haukkuja ja leimaa otsaani olen mielummin fariseus kuin kaikkien tuntema "juoppo".
Fariseuksella on hätä omasta kuvastaan ja taivaspaikastaan .Hän ajattelee vain itseään ja yhteisöään.
Mutta eikös meissä jokaisessa ole hieman fariseusta. Siinä nöyrimmäisimmästä nyörimmäisimmässäkin.
Nykyaikana ei saa olla kaikkien tallottavana vaan on pidettävä puolensa, jotta saisi hengittää, siksi on oltava fariseus aina tämän tästä.
Toinen naapurini ei ole fariseus. Hän ei katso ylös ei alas ketään ei mitään. Hän hyväksyy jokaisen tavan elää ja olla. Hän näkee ihmisen ihmisenä ja pitää oman elämänsä johdattajan omana salaisuutenaan.
Hän hymyilee niin naapurin juopolle rouvalle kun naapurin uskovaiselle miehellekin.
Hänen silmistään paistaa elämän voimaa. Hän on sinut Luojansa kanssa, mutta ei ole koskaan kertonut kuka/mikä hänen Luojansa on.
Jos joskus olen kysynyt , hän vain hymyilee salaperäisesti ja sanoo, että kukin löytää aikanaan.
En vieläkään tiedä miten hän uskoo tai mihin, mutta tiedän, että hänen sisällään on valo ja rakkauden henki. Hänen ei tarvitse olla fariseus.
Kumpa itsekin saavttaisin jonakin päivänä tuon olotilan....
Kaikesta fariseuslaisuudesta huolimatta toivotan kaikille oikein siunauksen täyteistä kesän jatkoa....
Vastaukset 3
Vanhimmat
Aitous on parasta ihmistenvälillä. Ihmisiä pitää rakastaa mutta syntiä torjua itsessä että toisissa, syntiä on juuri teeskentely - valhe ja kaikki muukin joka tuhoaa Jumalan Hyvyyttä.
Mitä vähemmän fariseusta sen parempi!
Kun tiedostaa jotain tuollaista, niin muutoksen tuulet puhaltaa. Puhaltakoot tännekin asti!
Loistavaa1 Jos tuolla rehellisyydellä ei fariseus sisältä pikkuhiljaa kukistu, niin johan on ihme!