Mikä on filosofian vastaus

Onko elämän tarkoitus onnellisuus.Jos on,edellä kuvatussa tilanteessa
uskovainen terveydenhoitaja koki onnellisuuden tunteen estämällä abortin.
Lääkäri koki onnellisuuden tunteen pelastamalla lapsen pois kohdusta.
Entä äidin onnellisuuden tunne?Onko hänen kohdallaan "Dilemma-tilanne".
Jos äiti olisi tehnyt abortin,olisiko asia jäänyt vaivaamaan ja vienyt onnellisuutta alaspäin.Nyt,kun äiti ei tehnyt aborttia,tilanne vie onnellisuutta alaspäin,tulee mukaan huolestuneisuuden tunnetta.
Miten on lapsen kohdalla?Osaako hän olla huolestunut,vai onko hän onnellinen.
Entä jos uskovainen terveydenhoitaja saisi tietää lapsen tilanteen,miten hänen onnellisuudentunne muuttuisi.Pystyisikö hän tuottamaan äidille onnellisuuden tunteen poistamalla huolestuneisuuden tunteen.
Riittääkö usko hyvää tarkoittavaan Jumalaan poistamaan huolestuneisuuden tunteen.
Sittenkin vielä kysyisin,mikä on perimmäinen tarkoitus,että äidin kohdalle tulee elämässä tällainen tilanne-ketju?
Vai onko vaan niin,että Elämä on sinällään funktio,johon voi sisältyä mitä ihmeellisimpiä tilanne-ketjuja,joita sitten mennään läpi.Tuoko äidille edes jonkinlaisen onnellisuuden tunteen se,että "selviää tällaisessakin tilanteessa"

Looginen pohdinta ei tuo ainakaan suoraan selvyyttä elämän tarkoituksellisiin kysymyksiin. Se tuo selvyyttä ainoastaan lauseiden totuusarvoon. Elämän tarkoitukselliset pohdinnat puolestaan kuuluvat arvokeskustelun piiriin. Arvot taas ovat subjektiivisia, eli persoonakohtaisia. Elämä itsessään ei ole sen enempää tarkoituksellista kuin tarkoituksetontakaan, sillä se vai ON. Elämä on tarkoituksellista tai tarkoituksetonta vain silloin kun yksilöt ja yhteisöt sitä sellaisena tai tällaisena pitävät.

Esimerkkitapauksessa kyse on yhden eliölajin, eli ihmisen lisääntymisprosessista, jonka taustalla on vietti- ja vaistotoiminnot. Tuohon prosessiin puuttuminen kuuluu eettisten pohdintojen piiriin. Ydinkysymyksiksi nousevat oikeudet, vastuut ja velvollisuudet eri toimijoiden kohdalla. Myös juridiikalla on osansa asiassa. Absoluuttusesti oikeaa vastausta noihin kysymyksiin tuskin tulee koskaan löytymään, mutta erilaisten eettisten teorioiden, intuitioiden ja sopimuksellisten kysymysten kautta parasta mahdollista vastausta voidaan aina lähestyä.

Ei elämällä ole mitään tarkoitusta, muutaku vaalia sitä ja jatkuvuus, eikä kenenkään yksittäisellä elämällä ole mitään tiettyä tarkoitusta. Täähän nyt on ihan peruskauraa.

Elokuvassakin hienosti möläytettiin "No fate but what we make" ottaen huomioon että sulla on mahdollisuus tehdä päätöksiä ja valintoja elämässä.

Ajatellaan,että on kolme joukkoa: yhteiskunta,uskonnollinen liike,perhe.
Perheen äiti on kokenut lisääntymisvietin seuraksena raskauden.Yhteiskunnan kouluttama lääkäri toteaa,että äidin terveyden kannalta abortti on sopiva ratkaisu.
Terveydenhoitaja on myös yhteiskunnan kouluttama,mutta hän on niin kytköksissä uskonnolliseen liikkeeseen,että nämä kaksi erillistä joukkoa osittain ovat yhdessä.Äidin päätöksenkykyyn vaikutetaan tunteiden kautta.
Nyt perhe on omana joukkonaan,tietysti yhteiskunta-joukon sisällä.Perhe yrittää selviytyä ilman yhteiskunnan tukea.Yhteiskunnalla on tietysti velvollisuus tukea,mutta mikä on uskonnollisen liikkeen velvollisuus?
Perhe ei kuulu uskonnolliseen liikkeeseen.
Mikä on yhteiskunnan kouluttaman terveydenhoitajan vastuu työssään,voiko hän käyttää työssään työvälineenä uskonnollista vakaumusta?

On erittäin hyvä kysymys, mikä elämän tarkoitus on, koska se pitää jokaisen itse päättää tai "löytää". Kun tarpeeksi miettii, niin sen voi päättää, mutta jos ei mieti, sen voi uskoa tai löytää. Toiset sanovat, että se on lahja, ja toiset puolestaan, että se on tuskan ilmentymä. Jumalako tietää, vai hän joka, tietää Jumalan? Ehkä totuus löytyy sittenkin raamatusta. Vai löytyykö se sinusta? Ei sen väliä, sanotaanhan raamatussakin, että sinä olet yhtä Jumalan kanssa.

On ikävää, että Äitiin on vaikuttanut ulkopuolinen henkilö niin voimakkaasti, että tämä on joutunut pyörtämään päätöksensä. Jokaisen pitäisi kuitenkin itse tehdä omat päätöksensä toisista riippumatta. Oli elämän tarkoitus mikä tahansa, sitä tulisi kyetä noudattamaan toisista riippumatta.

Pienet lapset ovat viattomia, täysin tietämättömiä ja kokemattomia, kunnes maailma ottaa heidät tuskaiseen syleilyynsä. Syleilyyn, jota ei voi välttää, ja josta voi vain oppia pois. Se pitää käydä jokaisen läp ja he jotka sen tien selvittävät palaavat voimakkaina. Äitikin mahtaa miettä, mitä tulevaisuus lapselle tuo, mutta toivoa on aina. Vaikka se olisi äärettömän pieni, sitä kannattaa tavoitella. Lopulta tulevaan voi vain opastaa, muttei vaikuttaa.

"Löytyykö filosofiasta vastaus tähän tilanteeseen."

Lyhyesti: ei löydy. Kysymys ei kuulu filosofian aihepiiriin. Kehoittaisin tarttumaan Tractatukseen. Etiikka, moraali, arvot ja estetiikka eivät kuulu filosofian piiriin.
Esim. Tractatus 6.41:
"Maailman merkityksen täytyy olla maailman ulkopuolella. Maailmassa kaikki on niinkuin on ja kaikki tapahtuu niinkuin tapahtuu: maailmassa ei ole mitään arvoa....
6.42. Siksi myöskään etiikkaa ei voi ilmaista lausein. Lauseet eivät voi ilmaista mitään korkeampaa.

Siis arvoja, moraalia ja etiikkaa käsittelevät lauseet ovat vailla loogista merkitystä, "mielettömiä", logiikan ja filosofian tasolla, lyriikkaa ym.

Jos nopeasti lähetään ajatteleen, niin missä me ollaan ja mistä me ollaan tultu? Luonnossa ja luonnosta. Mitä luonto on tehny aikojen ajan, mihin se pyrkii? Luonto on kehittynyt, monimutkaistunut ja laajentunut. Eli ehkä luonto halusi nopeuttaa kehitystä ja loi ihmisen joka tekee työtä hänen puolestaan.

Jumala loi sekä näkyvän että näkymättömän maailman. Näkyvään maailmaan kuuluvat luonto, eläimet, ihmiset ja näkymättömään hyvät ja pahat henkivallat. Jumalan luomistyö ei kuitenkaan päättynyt kuuteen päivään, vaan hän luo jatkuvasti uutta ihmisten työn kautta. Lisäksi Hän ylläpitää maailmaa voimallaan.