Se oli sellainen laulu tässä takavuosina, kaikui eetterissä, Kympin sakista ja taivaasta ja sinne pääsemisestä.
Kymppi on vanhaa suomalaista tukkimiesperinnettä ja tarkoittaa työnjohtajaa. Siis Kympin sakki = Jumalan miehet.
Et ehkä tiedä, siellä taivaassa on niin monenlaista tarjolla ja tämä Kympin sakki, joka ei siis viihdy meidän kerettiläisten kanssa, aikoo pitää kunnon loman vasta taivaassa. Ja vaimo ja mies sitten ei ole sillä lailla niinkuin yhdessä, tai siis he eivät halua olla miehiä tai naisia, vaan olentoja.
Osa menee sinne rypäleitä syömään, osa kuorossa laulamaan ja osa solistipuolelle. Kaikkea omasta mielestään mukavaa tekemään, kaikeksi loppuiankaikkisuudeksi.
Niin he vilpittömästi toivovat ja uskon, että he saavatkin sitä mitä ikinä haluavat.
Että osaakin siellä asiakaskunnalla olla niin erilaisia toiveita! Yksikin Eriksson vain portinpielessä luuhaa.
Mistähän se Kymppi mahtaakaan päivät pitkät iloa saada? Sopiiko semmoisia ajatellakkaan. Näyttää minusta että häärää itsensä uuvuksiin, kuuntelee epätoivoisia rukouksia ja järjestää, niinkuin Kympin tietenkin tuleekin järjestellä. Pitää sitten yhden päivän huilia ja kuuntelee taas niitä epätoivoisia rukouksia.
Opissa ja Liitoissa sanotaan niin erikoisesti:
"Ja ne, jotka jäävät jäljelle, tehdään myös eläviksi; kuitenkin he palaavat takaisin omaan paikkaansa iloitsemaan siitä, mitä ovat halukkaita ottamaan vastaan, koska he eivät olleet halukkaita nauttimaan siitä, mitä he olisivat voineet saada.
Sillä mitä hyödyttää ihmistä, jos hänelle suodaan lahja eikä hän ota lahjaa vastaan? Katso, hän ei riemuitse siitä, mikä hänelle annetaan, eikä riemuitse siitä, joka on lahjan antaja." (OL 88:32-33)
Mitä minä nyt mistään ymmärrän niin jatkuvasti joku meistä lapsista on Kympiltä jotakin kinuamassa eikä tuo tunnu hermostuvan. Ja vaikka kuinka meitä lapsikseen sanoo ja haluaa opettaa, niin ei ne Häntä todesta ota. Suurin osa pitää Häntä huru-ukkona ja painaa nappia tai nappulaa pöytään, niin on kuulemma hommat aikaisemminkin järjestyneet. Ja kymppi eikun vain hymyilee ja puhuu itsensä unohtamisesta.
Itse ajattelin tarjoutua töihin, jos missä hyvää miestä kaivataan. Ja opiskelen siinä sivussa. Minä pidän Kympistä ja haluan oppia ymmärtämään niinkuin Hän. Oppipojaksi siis, ikäänkuin. Ja vaimon kanssa yhdessä. Ja lasten perheet kanssa siinä lähituntumassa asustelee sitten joskus.
Että sellaisia toiveita, kun kerran on lahjaa tarjottu.
Arvatkaas muuten minkäväriset lasit mulla on päässä? Vaaleanpunaiset, tummmat läpinäkymättömät, vai ihan kirkkaat? Se on jännää miten maailma näyttää niin erilaiselta kun on eriväriset rillit.
Kymppi on vanhaa suomalaista tukkimiesperinnettä ja tarkoittaa työnjohtajaa. Siis Kympin sakki = Jumalan miehet.
Et ehkä tiedä, siellä taivaassa on niin monenlaista tarjolla ja tämä Kympin sakki, joka ei siis viihdy meidän kerettiläisten kanssa, aikoo pitää kunnon loman vasta taivaassa. Ja vaimo ja mies sitten ei ole sillä lailla niinkuin yhdessä, tai siis he eivät halua olla miehiä tai naisia, vaan olentoja.
Osa menee sinne rypäleitä syömään, osa kuorossa laulamaan ja osa solistipuolelle. Kaikkea omasta mielestään mukavaa tekemään, kaikeksi loppuiankaikkisuudeksi.
Niin he vilpittömästi toivovat ja uskon, että he saavatkin sitä mitä ikinä haluavat.
Että osaakin siellä asiakaskunnalla olla niin erilaisia toiveita! Yksikin Eriksson vain portinpielessä luuhaa.
Mistähän se Kymppi mahtaakaan päivät pitkät iloa saada? Sopiiko semmoisia ajatellakkaan. Näyttää minusta että häärää itsensä uuvuksiin, kuuntelee epätoivoisia rukouksia ja järjestää, niinkuin Kympin tietenkin tuleekin järjestellä. Pitää sitten yhden päivän huilia ja kuuntelee taas niitä epätoivoisia rukouksia.
Opissa ja Liitoissa sanotaan niin erikoisesti:
"Ja ne, jotka jäävät jäljelle, tehdään myös eläviksi; kuitenkin he palaavat takaisin omaan paikkaansa iloitsemaan siitä, mitä ovat halukkaita ottamaan vastaan, koska he eivät olleet halukkaita nauttimaan siitä, mitä he olisivat voineet saada.
Sillä mitä hyödyttää ihmistä, jos hänelle suodaan lahja eikä hän ota lahjaa vastaan? Katso, hän ei riemuitse siitä, mikä hänelle annetaan, eikä riemuitse siitä, joka on lahjan antaja." (OL 88:32-33)
Mitä minä nyt mistään ymmärrän niin jatkuvasti joku meistä lapsista on Kympiltä jotakin kinuamassa eikä tuo tunnu hermostuvan. Ja vaikka kuinka meitä lapsikseen sanoo ja haluaa opettaa, niin ei ne Häntä todesta ota. Suurin osa pitää Häntä huru-ukkona ja painaa nappia tai nappulaa pöytään, niin on kuulemma hommat aikaisemminkin järjestyneet. Ja kymppi eikun vain hymyilee ja puhuu itsensä unohtamisesta.
Itse ajattelin tarjoutua töihin, jos missä hyvää miestä kaivataan. Ja opiskelen siinä sivussa. Minä pidän Kympistä ja haluan oppia ymmärtämään niinkuin Hän. Oppipojaksi siis, ikäänkuin. Ja vaimon kanssa yhdessä. Ja lasten perheet kanssa siinä lähituntumassa asustelee sitten joskus.
Että sellaisia toiveita, kun kerran on lahjaa tarjottu.
Arvatkaas muuten minkäväriset lasit mulla on päässä? Vaaleanpunaiset, tummmat läpinäkymättömät, vai ihan kirkkaat? Se on jännää miten maailma näyttää niin erilaiselta kun on eriväriset rillit.
Vastaukset 1
Vanhimmat
että sinulla on ne kirkkaimmat lasit kuitenkin päässäsi, kun kerran noin selvästi ja kirkkaasti näet.