Minun pieni lapsenlapseni on 2,8v ja on puhunut jo kauan. Numerot alkoivat kiinnostaa vähän yli vuoden vanhana ja sitten tuli kirjaimet vajaan kahden ikäisenä. Ihmettelen kovasti kun poika osaa tavata. Eihän se tietenkään mitään niin harvinaista ole mutta en vaan ole törmännyt noin pieneen tavaajaan.
Lapselle on luettu jo ihan 3kk:n iästä ja hänen kanssa keskustellaan paljon. Tämä on varmaan edesauttanut puhumaan ja tavaamaan oppimisessa.
Lapselle on luettu jo ihan 3kk:n iästä ja hänen kanssa keskustellaan paljon. Tämä on varmaan edesauttanut puhumaan ja tavaamaan oppimisessa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
"Lapselle on luettu jo ihan 3kk:n iästä ja hänen kanssa keskustellaan paljon. Tämä on varmaan edesauttanut puhumaan ja tavaamaan oppimisessa."
Näin meilläkin, mutta niinpä vaan 2 v 3 kk ikäisenä puhe on epäselvää (lähinnä vain vanhemmat ymmärtävät mitä poika tarkoittaa) ja lauseet lyhyitä. 2 v. ja 6 kk ikäisenä on ylimääräinen tarkastus neuvolassa. Pojan älyssä ei ole mitään vikaa, ymmärtää mitä puhutaan ja tuskastuu välillä kun me emme ymmärrä häntä. Hän tykkää lukemisestakin tosi paljon, mutta aina se ei auta tai sitten auttaa ja ilman runsasta lukemista lapsi olisi vielä huonompi puhumaan... No, eiköhän se puhe tuosta kuitenkin kehity, ei jakseta kauheasti olla huolissamme. Vähän vaan ärsyttää, kun puhutaan että lukeminen auttaa, kun ei se ole niin yksinkertaista.
Meillä lapset alkoivat puhumaan 1v 3kk, 1v 4kk ja 1v 5kk ikäisinä kokonaisia suhteellisen selkeitä lauseita.
Ihan nomaalisti heille ollaan puhuttu, eikä kirjoja todellakaan ihan 3 kk vanhana aloitettu lukemaan, vaan ehkä vasta joskus puoli vuotiaana. Kolmekuisen kanssa muuten vaan höpsöteltiin.
Juttelin lapsille aina heidän valveilla ollessaan. Ihan heti synnärillä kerroin vastasyntyneelle miksi riisutaan, miksi vaippa vaihdetaan ja mitä päälle puetaan. Tuollaista ihan tavallista höpötystä, mitä lähes kaikki äidit juttelevat lapsilleen. (Uskon, että ne jotka synnärillä eivät vielä vauvalle jutelleet, kotona kuitenkin aloittivat monologinsa.)
Kerroin vauvalle, että nyt on äiskän vuoro ottaa huikopalaa ja keittää kahvia. Mukavaahan se oli, kun sai itse olla äänessä edes sen reilun vuoden. Sen jälkeen ei sitten lapselta suunvuoroa saanutkaan. :D
Minäkin puhun koko ajan lapselleni ja jokseenkin normaalia kieltä eli koira on koira eikä mikään hauva yms. Uskoisin että lähes jokainen äiti tekee niin automaattisesti. Olen yhden ainoan kerran nähnyt sellaisen kysymyksen keskustelupalstalla, että mitä vauvalle voisi puhua eli oli yksi äiti, joka ei osannut jutella lapselleen.
Tunnen myös yhden äidin, joka ei puhunut lapselleen. Ei edes vaippoja vaihtaessa, vaikka tuolloin on suora katsekontakti vauvaan ja melko luontevasti silloin jotain vauvalle puhutaan.
Äiti oli myös täysin ilmeetön aina hoitaessaan vauvaa. Ikävä kyllä lapsikaan ei oppinut puhumaan, ennenkuin 4-vuotiaana ja lapsella todettiin neurologinen sairaus.
Perheen muillekaan lapsille ei puhuttu, ennekuin he olivat yli 1-vuotiaita ja silloinkin äiti puhui heistä monikon 3. persoonassa (mennäänkös me syömään, onkos meillä jano jne..).
Lapsia ei myöskään kutsuttu nimeltä, vaan puhuttiin vauvasta, isoveljestä jne...
Perheen muut lapset puhuivat vasta yli 3-vuotiaina ja heillä oli änkytystä ja puhe oli epäselvää.
"me" on monikon ensimmäinen persoona
Sorry , lapsus. :)
Ihmettelen, että osaa tavata, muttei siis lukea?
Jos osaa tavata AU ja sitten TO, niin siinähän sitten on jo sana. Ei kovin vaikea ne yhdistää.....
Veikkaan, että lapsi on visuaalisesti oppinut vain muodoista tunnistamaan tiettyjä äänneyhdistelmiä eikä vielä oikeasti tavaa. Minunkin kaksivuotiaani oppi huiman määrän automerkkejä logojen perusteella ja yhdisteli niitä sitten vieressä oleviin kirjainyhdistelmiin. Loppujen lopuksi osasi sanoa vaikkpa mazda, kun näki nämä kirjaimet peräkkäin.
Ei se lukemista ollut, mutta ennakoi tietysti varhaista lukemaan oppimista. Oppi 4,5 -vuotiaana.
Tunnen kyllä yhden tuttavaperheen lapsen, joka oppi 3-vuotiaana. Oli meillä hoidossa ja yhtäkkiä luki mitä vain purkkien kyljestä ja sellaisista paikoista, ettei mitenkään voinut olla niitä ennen nähnyt.
Hyvinkin jos lapsenlapsesi on jo nyt noin kiinnostunut asiasta, niin lukee jo kolmivuotiaana. Harvinaista se on, muttei lainkaan mahdotonta. Eri asia sitten on, mitä sen ikäinen lukutaidolla tekee. Minusta ei ollut aina kiva selittää esim. lööppien sisältöä nelivuotiaalle. "Äiti, mikä on paloittelusurma" kerrankin kysyi kirkas ääni vierestäni ostoskeskuksessa.