Purtavaa, tarkastakaa raamatunpaikat;

Jatkoa edelliseen;


Jeesus opetti noudattamaan Isänsä käskyjä ja noudatti niitä myös itse. (Joh 15:10) (1 Joh 2:3-5, 3:4, 5:3, 2 Joh 5-6) Siveyslaki on rakkauden laki! Vaikka laki ei tee ihmistä vanhurskaaksi lailla on tärkeä merkitys kuitenkin ihmisen pelastuksessa varjelemassa ihmistä synniltä. (Matt 19:17, Room 6:23)

Kristus ei poistanut ristillä syntiä vielä maailmasta kokonaan. Syntiä tehdään edelleenkin, lakia tarvitaan herättämään synnin tuntoa ja opettamaan mikä on syntiä. (Room 3:20, 31, 7:7, 12, 22, 13:8-10, 1 Tim 1:8-10, Gal 3:24 VKR, Gal 5:22-23) Jumalan laki muistuttaa ihmistä aina lähimmäisenrakkaudesta.

Jeesus opetti että lähimmäisrakkaus ei koske vaan niitä ihmisiä jotka meitä rakastavat, vaan myös että meidän tulee rakastaa vihamiehiämmekin, ja rukoilla vainoojiemme puolesta. (Matt 5:43-48) Lähimmäisrakkaus ei tunne rajoja. Jotkut ovat antaneet henkensä toisen ihmisen puolesta. (Joh 15:12-13)

Jeesus opetti liikuttavan kertomuksen laupiaasta samarialaisesta joka huolehti lähimmäisensä esimerkillisesti. (Luuk 10:25-37) Niin kuin ihminen kohtelee lähimmäistään, niin hän kohtelee myös Jumalaa. (Matt 25:45) Jeesuksen vuorisaarna opettaa paljon lähimmäisrakkaudesta. (Matt 5-7) Jumalasta lähtevä rakkaus sydämessä vaikuttaa lähimmäisrakkauden. (Room 5:5, 1 Joh 4:8,18-19) Ihminen kuitenkin käyttää itse omasta tahdostaan tätä Jumalan “agape” rakkautta, tai torjuu sen. (Joh 15:9-10, Apt 7:51, 1 Joh 4:7)

Koko Raamattu puhuu Jeesuksesta ja rakkaudesta. Jeesuksen esimerkki on malli kristitylle jota tulee kaikessa seurata. Jeesus oli säälivä, rakkaudellinen, armahtava, lempeä. Aina pelkästään hyvään pyrkivä. Jeesus oli pahoillaan synnistä ja kertoi asian selvästi ihmisen parhaaksi nuhdellen, mutta koskaan Jeesus ei vihannut syntistä. Jeesus rakkaudessaan antoi aina syntiselle mahdollisuuden kääntyä pois pahoilta teiltään. Jeesus uhrasi henkensäkin ihmisen ja seurakunnan puolesta ja rukoili murhaajilleenkin armoa.
(Luuk 23:34, Gal 2:20, Ef 5:25)

Seurakunnassa on rakkauden oltava vaikuttava voima. Tämä näkyy veljesrakkautena, (1 Joh 3:11,17, 4:11, Kol 3:4, Matt 18:35, Room 12:10, 1 Piet 1:22) Jeesuksen opetuslapset voidaankin tunnistaa siitä että heillä on rakkaus keskuudessaan. ( Joh 13:35)

On hyvä miettiä lähimmäisrakkauskäskyn velvoittavuutta. Oletko valmis uhraamaan lähimmäisesi hyväksi aikaasi, varojasi ja lämpimiä tunteitasi? Huolehditko että varoitat lähimäistäsi kadotuksen tiestä, ja uhraatko evankeliumin viemisen eteen henkisiä, hengellisiä, taloudellisia ja teknisiä voimavarojasi mahdollisuuksiesi mukaan?

Osteletko kaikkea ylellisyyttä yli tarpeesi? Turhan ison talon, auton ja huvilan mutta uhraukset ja kiinnostuksesi lähimmäistesi eteen eivät kiinnosta Sinua? Herääkö säälisi heikon ja puutteenalaisen lähimmäisen hädässä? Jumalan lapsella on rakkauden käskyt mieluisana sydämenasiana eivätkä ne ole raskaita noudattaa. Rakkaus on ponnistuksia lähimmäistemme hyväksi.

Kristillisyys on epäitsekästä itsensä uhraamista lähimmäisten hyväksi.
Jumala on armossaan järjestänyt että evankeliumin ja lähimmäisen auttamisen työstä löytyy ihmiselle onnen avaimet! Ihminen ei voi tulla onnelliseksi itsekkäästä oman edun tavoittelusta.
Kun ihminen ymmärtää elää uhrautuvaa itsestään antavaa elämää lähimmäistensä hyväksi ihminen voi olla onnellinen!

Onnen avaimet ovat;

- Työ lähimmäisten hyväksi Jumalan kunniaksi!

(2 Kor 9:6, Mal 3:10, Gal 6:7-10, Ps 21:4, 73:28, Job 22:21)

yst. jari