Nykyajan "suvaitsevaisuuden kulttuuri" on vanhoillista ja ahdasmielistä.
Se on suurelta osin hyvellisyyttä joka ei perustu ymmärrykseen, vaan toimintaan eli ulkoiseen näyttävyyteen.
Tämä on kuitenkin yleisesti turhaan arvostettua.
Nykyajan ihmisten ymmärryksen taso on osittain vielä esihirstoriallisella tasolla. Meillä on paljon mahdollisuuksia tietoon, ihmisten itsensä ja ympäristönsä ymmärtämisen kehittämiseksi.
Ahmimme valmiiksi tuotettua tietoa ja näemme itsemme länsimaissa sivistyneinä verrattuna muihin.
Yleiseen toimintaamme kuuluu, ottaa vastaan uutta tietoa, vaivautumatta edes pohtimaan asioiden mekanismia, tai edes laajojen sanojen merkitystä joita saatamme käyttää päivittäin.
Kierrätämme tietoa faktoina. Ja näin tiedosta tulee useaan kertaan opittua-opetettua-opittua tietoa.
Kulttuurissamme pitäisi pystyä kyseenalaistamaan ja myöntämään olevamme ymmärtämättömiä yksinkertaistenkin asioidan ääressä.
Esimerkiksi jos henkilö ei ymmärrä jotakin yleistä mielipidettä ja on siitä eri mieltä, hän ei todennäköisesti ymmärrä sen mekanismia, koska hänen perspektiivinsä asiaan on eri.
Se ei tarkoita että hän olisi kykenevä tuottamaan rationaalista ajattelua.
Se voi tarkoittaa sitä että hän katsoo asiaa täysin eri perspektiivistä, ja on äärimmäisen tärkeää että hänen ympäristönsä SUVAITSEE hänen ilmaista itsensä muille, ja tuoda näkemyksensä ymmärrettävästi esiin, jotta kulttuurimme pystyisi kehittymään, ja tietomme vahvistumaan tai todistumaan vajaaksi tuotokseksi.
Joten mikä tärkeintä: Jos joku on eri mieltä asioista, tätä ei saa leimata vihapuheeksi tai suvaitsemattomuudeksi.
Silti nykyinen suvaitsevaisuuden ja sivistyksen kulttuurimme tuottaa tabuja.
Tässä muutama niistä:
Demokratia, tasa-arvo, maahan muutto, homoseksuaalisuus, sekä kaikki minkä voi tulkita vihapuheeksi.
Onko sivistys vain sitä, mikä näyttää sivistyksenmäärittäjältä itseltään?
Eikö sama siis koske suvaitsevaisuutta?
Meillä on viime vuosina tullut jopa uusia lakeja, jotka rajoittavat erillaisten mielipiteiden olemassa oloa.
"Viha rikos."
"Kiihottaminen kansanryhmää kohtaan."
Sekä länsimaiden lait mahdollistavat enenevässä määri, että melkein mitä vain voi kutsua terrorismiksi, ja samoin sen kitkemikseksi voi tehdä melkein mitä vain.
--------------------------------------
Tästä perspektiivistä, maa jota kutsutaan vapaaksi ei paljoa sitä kuvaa anna.
Kuinka ahdas onkaan se muotti johon nyky kulttuuri meidät velvoittaa?
Kuinka hulluja ovatkaan olleet ne hullut, jotka mielensä terveyden ja tasapainon ovat menettäneet, tässä sokeassa kulttuurissa joka ei tunne itse itseään?
Se on suurelta osin hyvellisyyttä joka ei perustu ymmärrykseen, vaan toimintaan eli ulkoiseen näyttävyyteen.
Tämä on kuitenkin yleisesti turhaan arvostettua.
Nykyajan ihmisten ymmärryksen taso on osittain vielä esihirstoriallisella tasolla. Meillä on paljon mahdollisuuksia tietoon, ihmisten itsensä ja ympäristönsä ymmärtämisen kehittämiseksi.
Ahmimme valmiiksi tuotettua tietoa ja näemme itsemme länsimaissa sivistyneinä verrattuna muihin.
Yleiseen toimintaamme kuuluu, ottaa vastaan uutta tietoa, vaivautumatta edes pohtimaan asioiden mekanismia, tai edes laajojen sanojen merkitystä joita saatamme käyttää päivittäin.
Kierrätämme tietoa faktoina. Ja näin tiedosta tulee useaan kertaan opittua-opetettua-opittua tietoa.
Kulttuurissamme pitäisi pystyä kyseenalaistamaan ja myöntämään olevamme ymmärtämättömiä yksinkertaistenkin asioidan ääressä.
Esimerkiksi jos henkilö ei ymmärrä jotakin yleistä mielipidettä ja on siitä eri mieltä, hän ei todennäköisesti ymmärrä sen mekanismia, koska hänen perspektiivinsä asiaan on eri.
Se ei tarkoita että hän olisi kykenevä tuottamaan rationaalista ajattelua.
Se voi tarkoittaa sitä että hän katsoo asiaa täysin eri perspektiivistä, ja on äärimmäisen tärkeää että hänen ympäristönsä SUVAITSEE hänen ilmaista itsensä muille, ja tuoda näkemyksensä ymmärrettävästi esiin, jotta kulttuurimme pystyisi kehittymään, ja tietomme vahvistumaan tai todistumaan vajaaksi tuotokseksi.
Joten mikä tärkeintä: Jos joku on eri mieltä asioista, tätä ei saa leimata vihapuheeksi tai suvaitsemattomuudeksi.
Silti nykyinen suvaitsevaisuuden ja sivistyksen kulttuurimme tuottaa tabuja.
Tässä muutama niistä:
Demokratia, tasa-arvo, maahan muutto, homoseksuaalisuus, sekä kaikki minkä voi tulkita vihapuheeksi.
Onko sivistys vain sitä, mikä näyttää sivistyksenmäärittäjältä itseltään?
Eikö sama siis koske suvaitsevaisuutta?
Meillä on viime vuosina tullut jopa uusia lakeja, jotka rajoittavat erillaisten mielipiteiden olemassa oloa.
"Viha rikos."
"Kiihottaminen kansanryhmää kohtaan."
Sekä länsimaiden lait mahdollistavat enenevässä määri, että melkein mitä vain voi kutsua terrorismiksi, ja samoin sen kitkemikseksi voi tehdä melkein mitä vain.
--------------------------------------
Tästä perspektiivistä, maa jota kutsutaan vapaaksi ei paljoa sitä kuvaa anna.
Kuinka ahdas onkaan se muotti johon nyky kulttuuri meidät velvoittaa?
Kuinka hulluja ovatkaan olleet ne hullut, jotka mielensä terveyden ja tasapainon ovat menettäneet, tässä sokeassa kulttuurissa joka ei tunne itse itseään?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.