Haluatko juristiksi?

teknillisen tai luonnontieteellisen pääsykokeisiin, voi sanoa ettei kauppatieteelliseen mennäkään heittämällä sisään. Kauppakorkeassa on hyvät motivoituneet opettajat ja opiskelijat.

kylteri kirjoitti:

teknillisen tai luonnontieteellisen pääsykokeisiin, voi sanoa ettei kauppatieteelliseen mennäkään heittämällä sisään. Kauppakorkeassa on hyvät motivoituneet opettajat ja opiskelijat.

Lue lisää

Minkä ikäinen olet? Mitä teit elämässäsi nuo neljä vuotta?

eli kolme eka kertaa kävit vähän kokeilemassa, josko pääsisit vähemmällä vaivalla?

Kannatan tosiaan korkeintaan kahta yritystä, ehkä se motivoisi ihmisiä yrittämään tosissaan jo ensimmäisellä kerralla. Eli siis lukemaan kokeisiin, kuten sinä teit peräti neljännen yrityksen koittaessa!

Kyselijä kirjoitti:

Minkä ikäinen olet? Mitä teit elämässäsi nuo neljä vuotta?

Opiskelin kauppatiedettä ja ensi keväänä valmistun ekonomiksi.

kylteri kirjoitti:

teknillisen tai luonnontieteellisen pääsykokeisiin, voi sanoa ettei kauppatieteelliseen mennäkään heittämällä sisään. Kauppakorkeassa on hyvät motivoituneet opettajat ja opiskelijat.

Lue lisää

Kauppakorkean pääsykokeet ovat kyllä oikeasti aivan uskomattoman helpot. Itse pääsen tänä vuonna erittäin suurella todennäköisyydellä sisään - tietämättä edes mitä kirjoja kokeisiin olisi pitänyt lukea. (Lukematta siis ainuttakaan sivua.)

Toisaalta kun yksi tutkinto on kohta jo suoritettu, ei kyllä ole kevään abien kanssa ihan samalla lähtöviivalla...

Esim. TKK:n pääsykokeissa täytyy edes hiukan osata ajatella, eikä vain vetää rastia ruutuun. Valitettava tosiasia on tietenkin, että monille TKK:n osastoille pisterajat ovat niin matalat, että sisään pääsee, jos osaa kirjoittaa oman nimensä oikein.

heittämällä sisään kirjoitti:

Kauppakorkean pääsykokeet ovat kyllä oikeasti aivan uskomattoman helpot. Itse pääsen tänä vuonna erittäin suurella todennäköisyydellä sisään - tietämättä edes mitä kirjoja kokeisiin olisi pitänyt lukea. (Lukematta siis ainuttakaan sivua.)

Toisaalta kun yksi tutkinto on kohta jo suoritettu, ei kyllä ole kevään abien kanssa ihan samalla lähtöviivalla...

Esim. TKK:n pääsykokeissa täytyy edes hiukan osata ajatella, eikä vain vetää rastia ruutuun. Valitettava tosiasia on tietenkin, että monille TKK:n osastoille pisterajat ovat niin matalat, että sisään pääsee, jos osaa kirjoittaa oman nimensä oikein.

Lue lisää

En voi millään uskoa että pääset kauppakorkeaan sisään lukematta ainuttakaan pääsykoekirjaa! Vaikka omaisit kuinka suuren tietopääoman, kysmykset tulevat niin tarkkaan kirjoista, ettei ns. kaupallinen yleistietämys paljoakaan auta (näin ainakin kun itse hain, pääsin 1. sisään, mutta tein kyllä töitäkin.)

Itse muuten pääsen nyt hyvin todennäköisesti astronautiksi. Vaikka olenkin sokea.

piste.

kylteri kirjoitti:

piste.

sitä toista puolta eli tuhannen pääsykokeen tarkistamisessa on paljon työtä. Otetaan vaikka oikiksen pääsykokeet. Hakijoita hkiin ehkä 1200, joista kaikki eivät tule paikalle ja osa luopuu nähtyään kysymykset, mutta suurin osa, varmaan kuitenkin yli tuhat. Sanotaan, etä tasan 1000 yrittänyttä. Seitsemän tehtävää, seitsemän erillistä vastauspaperia, seitsemän tuhatta luettavaa ja korjattavaa tekstiä. Vastauspaperissa essee, monivalinta tai yksittäisiä tehtäviä n kpl. Ajatellaan, että tehtävät jaetaan edelleen seitsemälle korjaajalle ja yhden paperin lukeminen ja pisteytys sekä pisteiden rekisteröinti hakijalle kestää vaikkapa vartin. Yhden tehtävän korjaamiseen menee siis tämän kaavan mukaan 250 työtuntia. Seitsemän tehtävän korjaamiseen saa kulumaan 1750 työtuntia. Mitä tuntipalkkaa korjaajat saavat? Akateemiset liksat ovat tunnetusti heikkoja, mutta laitetaan vaikka 10 e/h. Koko pääsykokeen pelkälle korjausrupeamalle yksinkertaistetun (ja varmasti liian varovaisen) kaavan mukaan tulee hintaa 17500 e per 1000 hakijaa. Vanhassa rahassa 17500 egeä on 104050 markkaa ja risat, jos on helpompi suhteuttaa. Pääsykokeesta tulee muitakin kustannuksia, jotka menevät järjestelyihin, viestintään, hallintoon tms. Niiden hintaa en uskalla edes arvioida.

Jos pääsykokeesta hyväksytään 200 opiskelijaa, loput 800 jää rannalle. Rannalle jääneistä moni on yrittänyt tosissaan mutta joukossa on kokeilijoita, n kerta hakeneita jne.

Jos hakijoita kutsutaan pääsykokeeseen vain 500, korjauskulut puolittuvat ja vaikutuksia on muihinkin kuluihin. Sillä maksetaan yhden assarin vuosipalkka.

Mietin asiaa siis säästömielessä. Yliopistoilla on ollut muutenkin tiukkaa, monessa mielessä. Jossain vaiheessa akateemista vapautta pitänee kiristää myös tältä puolelta. Niin hankalalta kuin se voi kuulostaakin.

Kannatan nimellistä maksua pääsykokeesta, se voisi olla yksi ratkaisu. Maksoinhan aikoinaan itsekin soveltuvuustestistä erääseen oppilaitokseen hakiessani ja maksaa piti, vaikkei olisi pääsytkään.

PS. Laskelmani tein tietämättä, miten kustannukset oikeasti jyvitetään, kuka maksaa, miten hallinto toimii jne. Tämä on vain arviointi mahdollisista kustannuksista, kun hakijamäärät on suuret.

kylteri kirjoitti:

piste.

Yksilön kannalta ei, mutta yhteiskunnan näkökulmasta valitettavan usein kyllä.

Kun kustannukset hoidetaan "yhteisistä" varoista, niin mukavaahan se on jotain kivaa aina opiskella.

Lasse Lehtinen kirjoitti:

Yksilön kannalta ei, mutta yhteiskunnan näkökulmasta valitettavan usein kyllä.

Kun kustannukset hoidetaan "yhteisistä" varoista, niin mukavaahan se on jotain kivaa aina opiskella.

Lue lisää

Nimimerkki Lasse Lehtinen ampuu itseään kaksipiippuisella jalkaan järjettömillä otsikkovalinnoillaan. Odotatko, että sinuun pitäisi suhtautua vakavasti? Pisteet laskee, ropisten.

ihmettä kirjoitti:

Nimimerkki Lasse Lehtinen ampuu itseään kaksipiippuisella jalkaan järjettömillä otsikkovalinnoillaan. Odotatko, että sinuun pitäisi suhtautua vakavasti? Pisteet laskee, ropisten.

Lue lisää

En minä mitään odota. Kunhan rupattelen.

Jos joku ei suhtaudu keskusteluun vakavasti johtuen otsikoistani...niin se on iso voi voi

Kuules Kirsi,

Millä tavalla se loukkaa perusoikeuksia, jos koko ikäluokka, tai ainakin heistä yliopistoon haluavat, laitetaan älykkyys- ja psykologiseen testiin? Kaikilla on niissä yhtäläiset mahdollisuudet pärjätä rotuun ja sosioekonomiseen asemaan katsomatta, eikö niin?

Keskustelu "perusoikeuksista" viritellään vain usein niin, että köyhien, lahjattomien yms. pitäisi siis saada ENEMMÄN mahdollisuuksia yltääkseen samaan muiden kanssa. Eihän tällöin ole enää kysymys tasa-arvosta. Näin esimerkiksi, jos ehdottamassani mallissa osa saisi kaksi tai useampia yrityksiä ilmaiseksi, silloinhan maksumiehenä olisivat...niin, ne muut.

" Pääsykokeet ovat siinä mielessä erinomainen sisäänottomenetelmä, että se tasavertaistaa hakijat. Sinun eriarvomalli ei toimi."

Voitko lyhyesti selittää, miksi se ei mielestäsi toimi? Mikä tekee minun mallistani eriarvoistavan?

"Ei ole löydettävissä mitään malleja siitä, minkälaiset henkilöt menestyvät esimerkiksi juridiikan opinnoissa."

Sikäli kun parempaa ennustusmenetelmää ei ole vielä keksitty, niin eikö älykkyystesti yhdistettynä psykologiseen arviointiin ja aineistokokeeseen luulisi antavan ainakin suurimman osumatarkkuuden?

" Voikun se olisikin nuin yksinkertaista, silloinhan jo geenitasolla kersoista osattaisiin lukea mikä heistä isona tulee. "

Ei kai tarvitse tietää, mitä heistä isona tulee, mutta sikäli kun asiaa tunnen, eli varsin hyvin, niin kyllähän älykkyys ja muu lahjakkuus voidaan varsin tarkasti geeneistä tulkita. Ei kai siinä ole mitään niin ihmeellistä.

Lasse Lehtinen kirjoitti:

Kuules Kirsi,

Millä tavalla se loukkaa perusoikeuksia, jos koko ikäluokka, tai ainakin heistä yliopistoon haluavat, laitetaan älykkyys- ja psykologiseen testiin? Kaikilla on niissä yhtäläiset mahdollisuudet pärjätä rotuun ja sosioekonomiseen asemaan katsomatta, eikö niin?

Keskustelu "perusoikeuksista" viritellään vain usein niin, että köyhien, lahjattomien yms. pitäisi siis saada ENEMMÄN mahdollisuuksia yltääkseen samaan muiden kanssa. Eihän tällöin ole enää kysymys tasa-arvosta. Näin esimerkiksi, jos ehdottamassani mallissa osa saisi kaksi tai useampia yrityksiä ilmaiseksi, silloinhan maksumiehenä olisivat...niin, ne muut.

" Pääsykokeet ovat siinä mielessä erinomainen sisäänottomenetelmä, että se tasavertaistaa hakijat. Sinun eriarvomalli ei toimi."

Voitko lyhyesti selittää, miksi se ei mielestäsi toimi? Mikä tekee minun mallistani eriarvoistavan?

"Ei ole löydettävissä mitään malleja siitä, minkälaiset henkilöt menestyvät esimerkiksi juridiikan opinnoissa."

Sikäli kun parempaa ennustusmenetelmää ei ole vielä keksitty, niin eikö älykkyystesti yhdistettynä psykologiseen arviointiin ja aineistokokeeseen luulisi antavan ainakin suurimman osumatarkkuuden?

" Voikun se olisikin nuin yksinkertaista, silloinhan jo geenitasolla kersoista osattaisiin lukea mikä heistä isona tulee. "

Ei kai tarvitse tietää, mitä heistä isona tulee, mutta sikäli kun asiaa tunnen, eli varsin hyvin, niin kyllähän älykkyys ja muu lahjakkuus voidaan varsin tarkasti geeneistä tulkita. Ei kai siinä ole mitään niin ihmeellistä.

Lue lisää

Heippa Lasse,

Ensinnä pyydän sinua tutustumaan Suomen perustuslakiin. Varsinkin sen toinen luku lienee sinun kannaltasi mielenkiintoinen.

"Millä tavalla se loukkaa perusoikeuksia, jos koko ikäluokka, tai ainakin heistä yliopistoon haluavat, laitetaan älykkyys- ja psykologiseen testiin? Kaikilla on niissä yhtäläiset mahdollisuudet pärjätä rotuun ja sosioekonomiseen asemaan katsomatta, eikö niin? "

- Vain älykkäimmillä ja psykologisesti tietynlaisillahan silloin olisi oikeus kouluttautua?

- Pääsykokeiden järjestäminen ei maksa yliopistolle juuri mitään. Voit laskeskella päässäsi paljonko kymmenettä kertaa pyrkivä ihminen kuluttaa enemmän yliopistolaitoksen konseptirahaa tai tarkastajien palkkaa. Ei juuri mitään.

- Sinun mallisi ei toimi koska ei voida johtaa älykkyydestä opintomenestystä tai psykologisista ominaisuuksista sitä, kuka pärjäisi tietynlaisella opintoalalla. Tiedätkö edes mitä älykkyys on? Voisitko määritellä sen? Kuvitteletko, että kaikki yliopistosta valmistuneet ovat älykkäitä? Älykkyytä ei saada lukemalla.

-Yliopisto-opinnoissa on enemmän kysymys motivaatiosta. Älykäs jota ala ei kiinnosta ei tule menestymään. Tavallista tyhmempi joka on pyrkinyt 4 kertaa ja pääsee viidennellä kerralla on varmasti paljon motivoituneempi lukemaan alaa kuin ensimmäisellä kerralla päässyt huippuälykäs joka ei tiedä miksi haluaa.

-Nykyinen pääsykoejärjestelmä on paikkaansa puolustava. Pääsykokeeseen lukeminen ei kysy älyä, se kysyy jaksamista ja kiinnostusta. Näin se on joka alalla. Millään alallla ei pelkkä älykkyys riitä, vaan vaaditaan jotain aivan muuta.

Lasse Lehtinen kirjoitti:

Kuules Kirsi,

Millä tavalla se loukkaa perusoikeuksia, jos koko ikäluokka, tai ainakin heistä yliopistoon haluavat, laitetaan älykkyys- ja psykologiseen testiin? Kaikilla on niissä yhtäläiset mahdollisuudet pärjätä rotuun ja sosioekonomiseen asemaan katsomatta, eikö niin?

Keskustelu "perusoikeuksista" viritellään vain usein niin, että köyhien, lahjattomien yms. pitäisi siis saada ENEMMÄN mahdollisuuksia yltääkseen samaan muiden kanssa. Eihän tällöin ole enää kysymys tasa-arvosta. Näin esimerkiksi, jos ehdottamassani mallissa osa saisi kaksi tai useampia yrityksiä ilmaiseksi, silloinhan maksumiehenä olisivat...niin, ne muut.

" Pääsykokeet ovat siinä mielessä erinomainen sisäänottomenetelmä, että se tasavertaistaa hakijat. Sinun eriarvomalli ei toimi."

Voitko lyhyesti selittää, miksi se ei mielestäsi toimi? Mikä tekee minun mallistani eriarvoistavan?

"Ei ole löydettävissä mitään malleja siitä, minkälaiset henkilöt menestyvät esimerkiksi juridiikan opinnoissa."

Sikäli kun parempaa ennustusmenetelmää ei ole vielä keksitty, niin eikö älykkyystesti yhdistettynä psykologiseen arviointiin ja aineistokokeeseen luulisi antavan ainakin suurimman osumatarkkuuden?

" Voikun se olisikin nuin yksinkertaista, silloinhan jo geenitasolla kersoista osattaisiin lukea mikä heistä isona tulee. "

Ei kai tarvitse tietää, mitä heistä isona tulee, mutta sikäli kun asiaa tunnen, eli varsin hyvin, niin kyllähän älykkyys ja muu lahjakkuus voidaan varsin tarkasti geeneistä tulkita. Ei kai siinä ole mitään niin ihmeellistä.

Lue lisää

Sellaista älykkyystestiä ei ole olemassakaan, joka osaisi mitata lahjakkuuden, pitkäjänteisyyden, sosiaaliset taidot, mahdolliset johtamiskyvyt, pyrkimisajankohtana opiskelijaan vaikuttavat perhesyyt, kehittymisen ihmisenä ja sitä kautta mahdollisen pääaineen vaihdon yms. Tietyntyyppisiin älykkyystesteihin siirtyminen saisi aikaan lähinnä sen, että ihmiset opettelisivat vastaamaan tietyllä tavalla saavuttaakseen päämääränsä. Näin älykkyys olisi sama asia kuin manipulointikyky.

kirsi salo kirjoitti:

Heippa Lasse,

Ensinnä pyydän sinua tutustumaan Suomen perustuslakiin. Varsinkin sen toinen luku lienee sinun kannaltasi mielenkiintoinen.

"Millä tavalla se loukkaa perusoikeuksia, jos koko ikäluokka, tai ainakin heistä yliopistoon haluavat, laitetaan älykkyys- ja psykologiseen testiin? Kaikilla on niissä yhtäläiset mahdollisuudet pärjätä rotuun ja sosioekonomiseen asemaan katsomatta, eikö niin? "

- Vain älykkäimmillä ja psykologisesti tietynlaisillahan silloin olisi oikeus kouluttautua?

- Pääsykokeiden järjestäminen ei maksa yliopistolle juuri mitään. Voit laskeskella päässäsi paljonko kymmenettä kertaa pyrkivä ihminen kuluttaa enemmän yliopistolaitoksen konseptirahaa tai tarkastajien palkkaa. Ei juuri mitään.

- Sinun mallisi ei toimi koska ei voida johtaa älykkyydestä opintomenestystä tai psykologisista ominaisuuksista sitä, kuka pärjäisi tietynlaisella opintoalalla. Tiedätkö edes mitä älykkyys on? Voisitko määritellä sen? Kuvitteletko, että kaikki yliopistosta valmistuneet ovat älykkäitä? Älykkyytä ei saada lukemalla.

-Yliopisto-opinnoissa on enemmän kysymys motivaatiosta. Älykäs jota ala ei kiinnosta ei tule menestymään. Tavallista tyhmempi joka on pyrkinyt 4 kertaa ja pääsee viidennellä kerralla on varmasti paljon motivoituneempi lukemaan alaa kuin ensimmäisellä kerralla päässyt huippuälykäs joka ei tiedä miksi haluaa.

-Nykyinen pääsykoejärjestelmä on paikkaansa puolustava. Pääsykokeeseen lukeminen ei kysy älyä, se kysyy jaksamista ja kiinnostusta. Näin se on joka alalla. Millään alallla ei pelkkä älykkyys riitä, vaan vaaditaan jotain aivan muuta.

Lue lisää

" Vain älykkäimmillä ja psykologisesti tietynlaisillahan silloin olisi oikeus kouluttautua? "

No juuri niitähän tarvitaan työelämäänkin. Eikö koulutuksen tarkoituksena ole tuottaa kullekin alalle soveltuvimpia työntekijöitä? En ainakaan itse palkkaisi sairaalaan tyhmää tai sosiaalisesti kyvytöntä lääkäriä. Koulutus maksaa yhteiskunnalle, joten eikö siihen ole oikeudenmukaista valikoida parhaiten soveltuvaksi ennustettava aines?

Kyse ei ole siitä, että ei olisi oikeus kouluttautua, mielestäni keskustelemme alavalinnoista.

" Sinun mallisi ei toimi koska ei voida johtaa älykkyydestä opintomenestystä tai psykologisista ominaisuuksista sitä, kuka pärjäisi tietynlaisella opintoalalla."

Miksi nämä menetelmät ovat kuitenkin erittäin yleisesti käytössä, kun valitaan työntekijöitä yrityksiin? Kuten myös monissa maissa yliopistovalinnoissa? Tällaisiin testeihin joutuu käytännössä jokainen työelämään siirtyvä. Mielestäni silloin on vain turhan myöhäistä havaita, että ei sovellu alalle.

" Tiedätkö edes mitä älykkyys on? Voisitko määritellä sen? "

En millään jaksaisi aloittaa tuota loputonta kliseiden hokemista siitä, kuinka ihmiset ovat erilaisia, eri ihmisten lahjakkuus ilmenee eri tavoin yms. turhaa jorinaa. Älykkyydellä viittaan tässä niihin käsityksiin, joita esim. GMAT-testeissä painotetaan: verbaalinen, looginen ja visuaalinen päättelykyky. Korreloi vahvasti ns. g-tekijää, eli perinnöllistä "yleisälykkyyttä".

" Kuvitteletko, että kaikki yliopistosta valmistuneet ovat älykkäitä?"

Nykyisin ei, mutta eikö toivottava kehitys ole, että olisivat?

"Yliopisto-opinnoissa on enemmän kysymys motivaatiosta."

..jota myös minun mallissani mitataan, psykologisen testin lisäksi, myös nykymuotoisella aineistokokeella. Koska parempiakaan keinoja ei ole tarjolla.

" Pääsykokeeseen lukeminen ei kysy älyä, se kysyy jaksamista ja kiinnostusta. "

...kts. edellinen vastaus, sekä ensimmäisen viestini toteamus siitä, että ulkoluku ja oppimiskyky ovat myöskin erinomaisia motivaation mittareita.

" Millään alallla ei pelkkä älykkyys riitä, vaan vaaditaan jotain aivan muuta. "

Tässä jo tiivistetysti totesitkin minun koko sanomani sisällön, eli kertauksen vuoksi:

Pääsykoejärjestelmää tulisi kehittää niin, että se sisältäisi:

- yleisälykkyyttä mittavan testin
- psykologisen testin, jolla arvioidaan luonteenpiirteitä, paineensietokykyä yms. soveltuvuutta alalle
- aineistokokeen, joka kertonee ainakin motivaatiosta

Halvaksi en ole tällaista mallia missään vaiheessa väittänyt, mutta mielestäni sen etuja olisivat mm.

a) selkeyttää opiskelijoiden näkemystä omista kyvyistään

b) -""- valintaprosessia yliopistojen näkökulmasta

c) ripeyttää opiskelijoiden siirtymää työelämään

d) edelliseen kohtaan liittyen, vähentää vuosikausia kestävää, jopa päämäärätöntä ajelehtimista elämässä, pääsykokeista toiseen, vuodesta vuoteen

Lasse Lehtinen kirjoitti:

" Vain älykkäimmillä ja psykologisesti tietynlaisillahan silloin olisi oikeus kouluttautua? "

No juuri niitähän tarvitaan työelämäänkin. Eikö koulutuksen tarkoituksena ole tuottaa kullekin alalle soveltuvimpia työntekijöitä? En ainakaan itse palkkaisi sairaalaan tyhmää tai sosiaalisesti kyvytöntä lääkäriä. Koulutus maksaa yhteiskunnalle, joten eikö siihen ole oikeudenmukaista valikoida parhaiten soveltuvaksi ennustettava aines?

Kyse ei ole siitä, että ei olisi oikeus kouluttautua, mielestäni keskustelemme alavalinnoista.

" Sinun mallisi ei toimi koska ei voida johtaa älykkyydestä opintomenestystä tai psykologisista ominaisuuksista sitä, kuka pärjäisi tietynlaisella opintoalalla."

Miksi nämä menetelmät ovat kuitenkin erittäin yleisesti käytössä, kun valitaan työntekijöitä yrityksiin? Kuten myös monissa maissa yliopistovalinnoissa? Tällaisiin testeihin joutuu käytännössä jokainen työelämään siirtyvä. Mielestäni silloin on vain turhan myöhäistä havaita, että ei sovellu alalle.

" Tiedätkö edes mitä älykkyys on? Voisitko määritellä sen? "

En millään jaksaisi aloittaa tuota loputonta kliseiden hokemista siitä, kuinka ihmiset ovat erilaisia, eri ihmisten lahjakkuus ilmenee eri tavoin yms. turhaa jorinaa. Älykkyydellä viittaan tässä niihin käsityksiin, joita esim. GMAT-testeissä painotetaan: verbaalinen, looginen ja visuaalinen päättelykyky. Korreloi vahvasti ns. g-tekijää, eli perinnöllistä "yleisälykkyyttä".

" Kuvitteletko, että kaikki yliopistosta valmistuneet ovat älykkäitä?"

Nykyisin ei, mutta eikö toivottava kehitys ole, että olisivat?

"Yliopisto-opinnoissa on enemmän kysymys motivaatiosta."

..jota myös minun mallissani mitataan, psykologisen testin lisäksi, myös nykymuotoisella aineistokokeella. Koska parempiakaan keinoja ei ole tarjolla.

" Pääsykokeeseen lukeminen ei kysy älyä, se kysyy jaksamista ja kiinnostusta. "

...kts. edellinen vastaus, sekä ensimmäisen viestini toteamus siitä, että ulkoluku ja oppimiskyky ovat myöskin erinomaisia motivaation mittareita.

" Millään alallla ei pelkkä älykkyys riitä, vaan vaaditaan jotain aivan muuta. "

Tässä jo tiivistetysti totesitkin minun koko sanomani sisällön, eli kertauksen vuoksi:

Pääsykoejärjestelmää tulisi kehittää niin, että se sisältäisi:

- yleisälykkyyttä mittavan testin
- psykologisen testin, jolla arvioidaan luonteenpiirteitä, paineensietokykyä yms. soveltuvuutta alalle
- aineistokokeen, joka kertonee ainakin motivaatiosta

Halvaksi en ole tällaista mallia missään vaiheessa väittänyt, mutta mielestäni sen etuja olisivat mm.

a) selkeyttää opiskelijoiden näkemystä omista kyvyistään

b) -""- valintaprosessia yliopistojen näkökulmasta

c) ripeyttää opiskelijoiden siirtymää työelämään

d) edelliseen kohtaan liittyen, vähentää vuosikausia kestävää, jopa päämäärätöntä ajelehtimista elämässä, pääsykokeista toiseen, vuodesta vuoteen

Lue lisää

"No juuri niitähän tarvitaan työelämäänkin. Eikö koulutuksen tarkoituksena ole tuottaa kullekin alalle soveltuvimpia työntekijöitä? En ainakaan itse palkkaisi sairaalaan tyhmää tai sosiaalisesti kyvytöntä lääkäriä."

-Yliopistolaitos ei kouluta henkilökuntaa johonkin tiettyyn tehtävään. Vertaatko tosissasi akaatemista loppututkintoa ammatilliseen koulutukseen?

"Tällaisiin testeihin joutuu käytännössä jokainen työelämään siirtyvä. Mielestäni silloin on vain turhan myöhäistä havaita, että ei sovellu alalle."

- Työelämä hakee ihmistä tiettyyn tehtävään. Yliopistolaitoksesta oikeustieteen kanditaatin tutkinnon hankkiva voi hakeutua täysin erilaisille aloille. Tuomarin, tutkijan, syyttäjän, tms ominaisuuksia ei voi mitata millään yleispätevällä testillä ennen alalle hakeutumista.

- Akateeminen koulutus antaa jokaiselle mahdollisuuden hankkia peruskoulutus, jonka jälkeen jokaisella on mahdollisuus hankkiutua alalle joka itseä kiinnostaa.

- Huomaan, että et tunne juuri akateemista maailmaa. Kuvittelet, että joku psykologinen testi paljastaisi sen, kuka osaa lukea lakia tms. Voisit hakea hakusanalla missä tehtävissä juristeja toimii, ja tule sitten ilmoittamaan minulle joku yhteinen piirre mikä näitä juristikoulutuksen saanneita yhdistää. Semmoista tekijää ei tule löytymään. Jos ei yhteistä kiinnostusta lakiin oteta huomioon.


Ehdotat:

psykologista testiä, jolla arvioidaan luonteenpiirteitä, paineensietokykyä yms. soveltuvuutta alalle

kerrotko seuraavaksi seuraavien ammattien yhteiset piirteet:

Asianajaja
Poliisipäällikkö
Tuomari
Hovioikeuden esittelijä
Syyttäjä
Nimiesmies
Kihlakunnan vouti
perintäpäällikkö

Et suostu määrittelmään älykkyytä. En siis usko, että myöskään sitä testissäsi pystyttäisiin mittamaan.

Pääsy kirjoitti:

Sellaista älykkyystestiä ei ole olemassakaan, joka osaisi mitata lahjakkuuden, pitkäjänteisyyden, sosiaaliset taidot, mahdolliset johtamiskyvyt, pyrkimisajankohtana opiskelijaan vaikuttavat perhesyyt, kehittymisen ihmisenä ja sitä kautta mahdollisen pääaineen vaihdon yms. Tietyntyyppisiin älykkyystesteihin siirtyminen saisi aikaan lähinnä sen, että ihmiset opettelisivat vastaamaan tietyllä tavalla saavuttaakseen päämääränsä. Näin älykkyys olisi sama asia kuin manipulointikyky.

Lue lisää

Olen tavannut monta huippuälykästä tyyppiä, joiden sosiaaliset taidot sekä työelämässä että sen ulkopuolella on pakkasen puolella. Testeillä testattu äly ei ole tuonut onnea ja menestystä heidän elämäänsä. Minusta tässä "Lasse Lehtinen" on hakoteillä, jos pitää tällaisista soveltuvuustesteistä yleispätevän akateemisen tutkinnon kohdalla kiinni. Psykologiset soveltuvuustestit ja älykkyystestit sopivat kohdennettuun ammattikoulutukseen. Jos sinnekään.

kirsi salo kirjoitti:

"No juuri niitähän tarvitaan työelämäänkin. Eikö koulutuksen tarkoituksena ole tuottaa kullekin alalle soveltuvimpia työntekijöitä? En ainakaan itse palkkaisi sairaalaan tyhmää tai sosiaalisesti kyvytöntä lääkäriä."

-Yliopistolaitos ei kouluta henkilökuntaa johonkin tiettyyn tehtävään. Vertaatko tosissasi akaatemista loppututkintoa ammatilliseen koulutukseen?

"Tällaisiin testeihin joutuu käytännössä jokainen työelämään siirtyvä. Mielestäni silloin on vain turhan myöhäistä havaita, että ei sovellu alalle."

- Työelämä hakee ihmistä tiettyyn tehtävään. Yliopistolaitoksesta oikeustieteen kanditaatin tutkinnon hankkiva voi hakeutua täysin erilaisille aloille. Tuomarin, tutkijan, syyttäjän, tms ominaisuuksia ei voi mitata millään yleispätevällä testillä ennen alalle hakeutumista.

- Akateeminen koulutus antaa jokaiselle mahdollisuuden hankkia peruskoulutus, jonka jälkeen jokaisella on mahdollisuus hankkiutua alalle joka itseä kiinnostaa.

- Huomaan, että et tunne juuri akateemista maailmaa. Kuvittelet, että joku psykologinen testi paljastaisi sen, kuka osaa lukea lakia tms. Voisit hakea hakusanalla missä tehtävissä juristeja toimii, ja tule sitten ilmoittamaan minulle joku yhteinen piirre mikä näitä juristikoulutuksen saanneita yhdistää. Semmoista tekijää ei tule löytymään. Jos ei yhteistä kiinnostusta lakiin oteta huomioon.


Ehdotat:

psykologista testiä, jolla arvioidaan luonteenpiirteitä, paineensietokykyä yms. soveltuvuutta alalle

kerrotko seuraavaksi seuraavien ammattien yhteiset piirteet:

Asianajaja
Poliisipäällikkö
Tuomari
Hovioikeuden esittelijä
Syyttäjä
Nimiesmies
Kihlakunnan vouti
perintäpäällikkö

Et suostu määrittelmään älykkyytä. En siis usko, että myöskään sitä testissäsi pystyttäisiin mittamaan.

Lue lisää

" Yliopistolaitos ei kouluta henkilökuntaa johonkin tiettyyn tehtävään. Vertaatko tosissasi akaatemista loppututkintoa ammatilliseen koulutukseen?"

Ei toki tiettyihin tehtäviin, mutta tietylle alalle pääsääntöisesti kyllä. Ymmärrän kyllä tuon ilmeisen jalon näkemyksesi akateemisuudesta, mutta kun nykyisimme emme elä antiikin Kreikassa, vaan tulos- ja suorituskeskeisessä maailmassa, jossa MYÖS yliopistot joutuvat vakavasti pohtimaan tutkintojen kelpoisuutta työelämässä.

" Tuomarin, tutkijan, syyttäjän, tms ominaisuuksia ei voi mitata millään yleispätevällä testillä ennen alalle hakeutumista. "

Kuten edellä, tässä keskustelussa lieneekin kyse nyt siitä, miten valitaan ko. alalle ihmisiä joilla on parhaat edellytykset opiskella oikeustieteellisen tutkinnon sisältö. Valintatilanne ja -kriteerit ovat työpaikkaa hakiessa tietysti erilaisia kuin koulutukseen hakeuduttaessa, mutta yhtä kaikki, niiden tarkoituksena on valikoida ko. positioon sopivin/sopivimmat, eikö totta?


"Akateeminen koulutus antaa jokaiselle mahdollisuuden hankkia peruskoulutus, jonka jälkeen jokaisella on mahdollisuus hankkiutua alalle joka itseä kiinnostaa. "

Mutta kuten tiedämme, kaikille ei voida mahdollistaa kaikkea, ts. kaikkia halukkaita ei voida ottaa opiskelemaan vaikkapa lääketiedettä. Tästä syystä joudutaan tekemään karsintaa. En mielestäni ole kommenteissani ollut estämässä tai rajaamassa kenenkään pääsyä akateemiseen peruskoulutukseen, vaan ehdottanut mallia, joka mielestäni järkeistäisi tätä hakeutumista/valintaa. Kaikilla olisi mahdollisuus kykyjensä mukaan, pointtina se että näistä kyvyistä kukin saisi johdonmukaisen arvion esimerkiksi juuri psyk. testien muodossa. Ja tietenkin myös yliopistot käyttäisivät näitä omina valintakriteereinään.

Kuten Idols- ohjelmassa, kaikilla ei ollut, vastoin ilmeisesti omia käsityksiään, edellytyksiä laulajan uralle.

" Huomaan, että et tunne juuri akateemista maailmaa"

Kyllä tunnen varsin hyvin, huomiosi on virheellinen

"Kuvittelet, että joku psykologinen testi paljastaisi sen, kuka osaa lukea lakia tms."

En kuvittele. Miksi luulet, että kuvittelen niin? Etkö lue vastauksiani ollenkaan? Mutta se yhdistettynä esittämiini muihin testeihin yms. antaisi käsitykseni mukaan parhaimman saatavilla olevan "osumatarkkuuden". Koska, jälleen kerran, parempiakaan keinoja ei ole vielä keksitty.

"Et suostu määrittelmään älykkyytä. En siis usko, että myöskään sitä testissäsi pystyttäisiin mittamaan. "

Jos luet oikein tarkasti vielä uudelleen, huomaat että kyllä se taisi tulla siellä määriteltyä: verbaalinen, looginen ja visuaalinen päättelykyky, joita esimerkiksi Mensan testeissä mitataan. On toki muitakin lahjakkuuden muotoja. Jos niitä olisi mahdollista samalla tavoin mitata, toki ehdottaisin myös niitä käytettäväksi. Vrt. teatterikorkean tai Sibelius Akatemian pääsyvaatimukset.

BTW, tunnut rankasti kyseenalaistavan koko nyky-psykologian alaa. Kyseenlaistaminen on toki hyväksi, mutta se edellyttää myös perusteltuja vasta-argumentteja. Jos olet oikeasti perehtynyt aiheeseen (lukiokursseja tms. en tässä huomioi riittäväksi perehtymiseksi), olen valmis keskustelemaan asiasta syvällisemmin. Muussa tapauksessa en.

Mutta lyhyesti kommentoiden kysymykseesi: Oikeustieteen opinnoissa tärkeitä ominaisuuksia ovat varmasti looginen päättelykyky ja kokonaisuuksien hahmottaminen, hyvä muisti, käsitys oikeusmoraalista ja -etiikasta, oikeasta ja väärästä. Haittaa ei liene myöskään esiintymiskyvystä, ilmaisun selkeydestä tai muista sosiaalisista taidoista.

Näiden luulisin olevan itsestään selvyyksiä.

Selvyyden vuoksi (ehkä myös itsellesi), mitä kohtaa siis vastustat ehdotuksessani:

- Nykymuotoisen pääsykoejärjestelmän laajentamista käsittämään pääsykoekirjojen lisäksi myös muita arviointikriteerejä?

- Hakukertojen määrän rajaamista?

- sitä, että yliopistot voisivat arvottaa hakijat henkilökohtaisten ominaisuuksiensa perusteella?

- Muuta, mitä?

huomio kirjoitti:

Olen tavannut monta huippuälykästä tyyppiä, joiden sosiaaliset taidot sekä työelämässä että sen ulkopuolella on pakkasen puolella. Testeillä testattu äly ei ole tuonut onnea ja menestystä heidän elämäänsä. Minusta tässä "Lasse Lehtinen" on hakoteillä, jos pitää tällaisista soveltuvuustesteistä yleispätevän akateemisen tutkinnon kohdalla kiinni. Psykologiset soveltuvuustestit ja älykkyystestit sopivat kohdennettuun ammattikoulutukseen. Jos sinnekään.

Lue lisää

Mitäs luulet psykologisissa testeissä mitattavan, jollei muun muassa sosiaalisia taitoja?

"Psykologiset soveltuvuustestit ja älykkyystestit sopivat kohdennettuun ammattikoulutukseen."

Miksi sinne, mutta ei yliopistoihin Suomessa? Miksi jo pelkästään loogis-verbaalinen "älykkyystesti" on katsottu soveltuvaksi valintaperusteeksi esim. USA:n yliopistoissa? Jos haluat lähteä Suomesta opiskelijaksi vaikkapa Harvardiin, ensimmäinen asia mihin joudut, on ko. testi.

Lasse Lehtinen kirjoitti:

" Yliopistolaitos ei kouluta henkilökuntaa johonkin tiettyyn tehtävään. Vertaatko tosissasi akaatemista loppututkintoa ammatilliseen koulutukseen?"

Ei toki tiettyihin tehtäviin, mutta tietylle alalle pääsääntöisesti kyllä. Ymmärrän kyllä tuon ilmeisen jalon näkemyksesi akateemisuudesta, mutta kun nykyisimme emme elä antiikin Kreikassa, vaan tulos- ja suorituskeskeisessä maailmassa, jossa MYÖS yliopistot joutuvat vakavasti pohtimaan tutkintojen kelpoisuutta työelämässä.

" Tuomarin, tutkijan, syyttäjän, tms ominaisuuksia ei voi mitata millään yleispätevällä testillä ennen alalle hakeutumista. "

Kuten edellä, tässä keskustelussa lieneekin kyse nyt siitä, miten valitaan ko. alalle ihmisiä joilla on parhaat edellytykset opiskella oikeustieteellisen tutkinnon sisältö. Valintatilanne ja -kriteerit ovat työpaikkaa hakiessa tietysti erilaisia kuin koulutukseen hakeuduttaessa, mutta yhtä kaikki, niiden tarkoituksena on valikoida ko. positioon sopivin/sopivimmat, eikö totta?


"Akateeminen koulutus antaa jokaiselle mahdollisuuden hankkia peruskoulutus, jonka jälkeen jokaisella on mahdollisuus hankkiutua alalle joka itseä kiinnostaa. "

Mutta kuten tiedämme, kaikille ei voida mahdollistaa kaikkea, ts. kaikkia halukkaita ei voida ottaa opiskelemaan vaikkapa lääketiedettä. Tästä syystä joudutaan tekemään karsintaa. En mielestäni ole kommenteissani ollut estämässä tai rajaamassa kenenkään pääsyä akateemiseen peruskoulutukseen, vaan ehdottanut mallia, joka mielestäni järkeistäisi tätä hakeutumista/valintaa. Kaikilla olisi mahdollisuus kykyjensä mukaan, pointtina se että näistä kyvyistä kukin saisi johdonmukaisen arvion esimerkiksi juuri psyk. testien muodossa. Ja tietenkin myös yliopistot käyttäisivät näitä omina valintakriteereinään.

Kuten Idols- ohjelmassa, kaikilla ei ollut, vastoin ilmeisesti omia käsityksiään, edellytyksiä laulajan uralle.

" Huomaan, että et tunne juuri akateemista maailmaa"

Kyllä tunnen varsin hyvin, huomiosi on virheellinen

"Kuvittelet, että joku psykologinen testi paljastaisi sen, kuka osaa lukea lakia tms."

En kuvittele. Miksi luulet, että kuvittelen niin? Etkö lue vastauksiani ollenkaan? Mutta se yhdistettynä esittämiini muihin testeihin yms. antaisi käsitykseni mukaan parhaimman saatavilla olevan "osumatarkkuuden". Koska, jälleen kerran, parempiakaan keinoja ei ole vielä keksitty.

"Et suostu määrittelmään älykkyytä. En siis usko, että myöskään sitä testissäsi pystyttäisiin mittamaan. "

Jos luet oikein tarkasti vielä uudelleen, huomaat että kyllä se taisi tulla siellä määriteltyä: verbaalinen, looginen ja visuaalinen päättelykyky, joita esimerkiksi Mensan testeissä mitataan. On toki muitakin lahjakkuuden muotoja. Jos niitä olisi mahdollista samalla tavoin mitata, toki ehdottaisin myös niitä käytettäväksi. Vrt. teatterikorkean tai Sibelius Akatemian pääsyvaatimukset.

BTW, tunnut rankasti kyseenalaistavan koko nyky-psykologian alaa. Kyseenlaistaminen on toki hyväksi, mutta se edellyttää myös perusteltuja vasta-argumentteja. Jos olet oikeasti perehtynyt aiheeseen (lukiokursseja tms. en tässä huomioi riittäväksi perehtymiseksi), olen valmis keskustelemaan asiasta syvällisemmin. Muussa tapauksessa en.

Mutta lyhyesti kommentoiden kysymykseesi: Oikeustieteen opinnoissa tärkeitä ominaisuuksia ovat varmasti looginen päättelykyky ja kokonaisuuksien hahmottaminen, hyvä muisti, käsitys oikeusmoraalista ja -etiikasta, oikeasta ja väärästä. Haittaa ei liene myöskään esiintymiskyvystä, ilmaisun selkeydestä tai muista sosiaalisista taidoista.

Näiden luulisin olevan itsestään selvyyksiä.

Selvyyden vuoksi (ehkä myös itsellesi), mitä kohtaa siis vastustat ehdotuksessani:

- Nykymuotoisen pääsykoejärjestelmän laajentamista käsittämään pääsykoekirjojen lisäksi myös muita arviointikriteerejä?

- Hakukertojen määrän rajaamista?

- sitä, että yliopistot voisivat arvottaa hakijat henkilökohtaisten ominaisuuksiensa perusteella?

- Muuta, mitä?

Lue lisää

Mikään ulkopuolinen testi ei voi kertoa hakijalle mihin hänen tulee hakeutua. Jokainen määrittelee loppujenlopuksi itse sen, mitä haluaa opiskella tai missä. Otetaan kolme eri akateemista alaa yliopistossa:

1) Oikeustiede
2) Kauppatiede
3) Kasvatustiede

Kerrotko miten voit esimerkiksi testeillä erotella juuri näille aloille sopivat ihmiset. Heitit kirjoituksessasi, juuri oikeustieteelliseen sopivat ominaisuudet:

"
1) looginen päättelykyky ja kokonaisuuksien hahmottaminen,
2) hyvä muisti,
3) käsitys oikeusmoraalista ja -etiikasta, oikeasta ja väärästä.
4) esiintymiskyky,
5) ilmaisun selkeys ja muut sosiaaliset taidot "

Väitän, että nämä ovat yhtä tärkeitä myös kauppatieteissä, liike-elämässä (myös eettiset kysymykset ) mutta myös kasvatustyössä. Loppujenlopuksi ajatus siitä, että eri tieteenenalat kovin radikaalisti eroaisivat toisistaan on hiukan tuulesta temmattu. Loppujenlopuksi on juuri kysymys siitä, mikä henkilöä kiinnostaa, EI SIITÄ MITKÄ HÄNEN PSYKOÄLYLLISET OMINAISUUDET OVAT.

Vastustan siis:

1) Hakukertojen määrän rajaamista

* Et ole esittänyt tälle mitään perustetta.
Suuri hakijamäärä takaa ainoastaan laadukkaan opiskelija-aineksen.

2) Hakijoiden arvottaminen joillakin testeillä.
* Toimii ammattikoulussa, josta valmistuttaan tiettyyn selkeään toimeen. Ei toimi yliopistoissa, joissa tutkijaprofessori varmasti eroaa liike-elämän juristista.

kirsi salo kirjoitti:

Mikään ulkopuolinen testi ei voi kertoa hakijalle mihin hänen tulee hakeutua. Jokainen määrittelee loppujenlopuksi itse sen, mitä haluaa opiskella tai missä. Otetaan kolme eri akateemista alaa yliopistossa:

1) Oikeustiede
2) Kauppatiede
3) Kasvatustiede

Kerrotko miten voit esimerkiksi testeillä erotella juuri näille aloille sopivat ihmiset. Heitit kirjoituksessasi, juuri oikeustieteelliseen sopivat ominaisuudet:

"
1) looginen päättelykyky ja kokonaisuuksien hahmottaminen,
2) hyvä muisti,
3) käsitys oikeusmoraalista ja -etiikasta, oikeasta ja väärästä.
4) esiintymiskyky,
5) ilmaisun selkeys ja muut sosiaaliset taidot "

Väitän, että nämä ovat yhtä tärkeitä myös kauppatieteissä, liike-elämässä (myös eettiset kysymykset ) mutta myös kasvatustyössä. Loppujenlopuksi ajatus siitä, että eri tieteenenalat kovin radikaalisti eroaisivat toisistaan on hiukan tuulesta temmattu. Loppujenlopuksi on juuri kysymys siitä, mikä henkilöä kiinnostaa, EI SIITÄ MITKÄ HÄNEN PSYKOÄLYLLISET OMINAISUUDET OVAT.

Vastustan siis:

1) Hakukertojen määrän rajaamista

* Et ole esittänyt tälle mitään perustetta.
Suuri hakijamäärä takaa ainoastaan laadukkaan opiskelija-aineksen.

2) Hakijoiden arvottaminen joillakin testeillä.
* Toimii ammattikoulussa, josta valmistuttaan tiettyyn selkeään toimeen. Ei toimi yliopistoissa, joissa tutkijaprofessori varmasti eroaa liike-elämän juristista.

Lue lisää

" Mikään ulkopuolinen testi ei voi kertoa hakijalle mihin hänen tulee hakeutua."

Totta

" Jokainen määrittelee loppujenlopuksi itse sen, mitä haluaa opiskella tai missä."

Totta myös tämä. Ja sitä, kuinka kovasti haluaa, kutsutaan motivaatioksi. Mutta kun haluaiia on useille koulutusaloille enemmän kuin paikkoja, joutuu paikkojen tarjoaja tekemään valintoja siitä, ketä ottaa. Eikö tällaisesaa tilanteessa ole syytä valita ne, jotka oletettavasti ovat siihen soveliaimpia?

Jos sinun pitäisi valita johonkin joku, ja olla mahdollisimman varma siitä että hän siihen soveltuu, millä menetelmällä sinä henkilön valitsisit tuhannen hakijan joukosta? Pääsykokeella?

"Loppujenlopuksi ajatus siitä, että eri tieteenenalat kovin radikaalisti eroaisivat toisistaan on hiukan tuulesta temmattu. "

Niin kai, mutta en kai ole sellaista väittänytkään?

Esimerkki jatkuu: Tuhannen hakijan joukosta sinulle valikoituu 750, jotka täyttävät asettamasi ennakkokriteerit. Sanotaanko vaikkapa, että he ovat osoittautuneet olevan luonteeltaan vaikkapa sellaisia, että viihtyvät hyvin ihmisten parissa. (melko selkeä kriteeri, koska karkeasti ajatellen on ihmisiä jotka viihtyvät paremmin yksin/ryhmässä). Edelleen, miten teet valinnan näiden 750 joukosta?

jne.

Olen vältellyt käyttämästä termiä "paremmuusjärjestys" sillä se kuulostaa tietysti aika raadolliselta, mutta kaikki valintahan perustuu siihen. Juoksukilpailuissa, tietovisailuissa tai Idols-ohjelmassa, eikö niin? Miksi opiskelemaan hakeutuvien kohdalla ei sinun mielestäsi voida käyttää mainitsemillani kriteereillä asettamista "paremmusjärjestykseen"? Niinhän tehdään nykyisessäkin valintaprosessissa, tosin muuttujana on nykyisin (lue:toistaiseksi) vain aineistokoe?


"Loppujenlopuksi on juuri kysymys siitä, mikä henkilöä kiinnostaa, EI SIITÄ MITKÄ HÄNEN PSYKOÄLYLLISET OMINAISUUDET OVAT."

Sinulle on valikoitunut 100, jotka kaiken päättelyn mukaan ovat erittäin, erittäin motivoituneita ko. asiaan. Edelleen, voit valita heistä vain yhden. Mitä teet? Tarvitset lisää muuttujia.

") Hakukertojen määrän rajaamista * Et ole esittänyt tälle mitään perustetta."

Koska mielestäni kyseen ei pitäisi olla arpajaisista.

Lue vielä kerran-pari oikein huolellisesti koko viestiketju läpi. Tai ehkä ajatuskulkuni ei käy viestistä 1 riittävän hyvin selville: Psykologinen testi (kaikkine siihen liittyvine älykkyys, sosialisuus yms. osioineen) olisi kerran kaikille maksuton. Jos tuntee, että testi on jostain syystä mennyt "huonosti", se olisi mahdollista uusia. Maksua vastaan, sillä muuten luultavasti kaikki kävisivät kahdesti. Mutta vain yksi uusinta (kuten esim. Mensan testissä, ja samasta syystä)

Lukiomenestys ja psykologisen testin tulokset muodostaisivat pohjan, jonka perusteella hakijalla olisi luultavimmin edes pieni aavistus siitä, mihin olisi omilla resursseilla mahdollista hakeutua. Vastaavasti yliopistot voisivat kutsua aineistokokeeseen hakijoista tällä tavalla arvotettuna mielestään soveltuvimmat.


"2) Hakijoiden arvottaminen joillakin testeillä.
* Toimii ammattikoulussa, josta valmistuttaan tiettyyn selkeään toimeen. "

Käytin eräässä viestissä esimerkkinä Harvardia, otetaan nyt lähempää eli Suomen AMk:t. Siellähän valinta (ainakin liiketalouden ja eräillä muilla aloilla) perustuu juuri psykologisiin testeihin. Siinä on omat hyvät puolensa. (tässä yhteydessä on turhaa ruveta jänkyttämään keskeyttäneiden suuresta määrästä. Siihen johtavat syyt ovat muualla kuin psykologisissa testeissä). Samoin maamme yliopistoissa on pääsääntöisesti aineistokokeet. Siinäkin on monia hyviä ominaisuuksia.

Minä siis yhdistäisin nämä kaksi, ja lisäyksenä vielä rajaisin hakukertojen määrää, resurssien tehokkaan käytön nimissä.

Lasse Lehtinen kirjoitti:

" Mikään ulkopuolinen testi ei voi kertoa hakijalle mihin hänen tulee hakeutua."

Totta

" Jokainen määrittelee loppujenlopuksi itse sen, mitä haluaa opiskella tai missä."

Totta myös tämä. Ja sitä, kuinka kovasti haluaa, kutsutaan motivaatioksi. Mutta kun haluaiia on useille koulutusaloille enemmän kuin paikkoja, joutuu paikkojen tarjoaja tekemään valintoja siitä, ketä ottaa. Eikö tällaisesaa tilanteessa ole syytä valita ne, jotka oletettavasti ovat siihen soveliaimpia?

Jos sinun pitäisi valita johonkin joku, ja olla mahdollisimman varma siitä että hän siihen soveltuu, millä menetelmällä sinä henkilön valitsisit tuhannen hakijan joukosta? Pääsykokeella?

"Loppujenlopuksi ajatus siitä, että eri tieteenenalat kovin radikaalisti eroaisivat toisistaan on hiukan tuulesta temmattu. "

Niin kai, mutta en kai ole sellaista väittänytkään?

Esimerkki jatkuu: Tuhannen hakijan joukosta sinulle valikoituu 750, jotka täyttävät asettamasi ennakkokriteerit. Sanotaanko vaikkapa, että he ovat osoittautuneet olevan luonteeltaan vaikkapa sellaisia, että viihtyvät hyvin ihmisten parissa. (melko selkeä kriteeri, koska karkeasti ajatellen on ihmisiä jotka viihtyvät paremmin yksin/ryhmässä). Edelleen, miten teet valinnan näiden 750 joukosta?

jne.

Olen vältellyt käyttämästä termiä "paremmuusjärjestys" sillä se kuulostaa tietysti aika raadolliselta, mutta kaikki valintahan perustuu siihen. Juoksukilpailuissa, tietovisailuissa tai Idols-ohjelmassa, eikö niin? Miksi opiskelemaan hakeutuvien kohdalla ei sinun mielestäsi voida käyttää mainitsemillani kriteereillä asettamista "paremmusjärjestykseen"? Niinhän tehdään nykyisessäkin valintaprosessissa, tosin muuttujana on nykyisin (lue:toistaiseksi) vain aineistokoe?


"Loppujenlopuksi on juuri kysymys siitä, mikä henkilöä kiinnostaa, EI SIITÄ MITKÄ HÄNEN PSYKOÄLYLLISET OMINAISUUDET OVAT."

Sinulle on valikoitunut 100, jotka kaiken päättelyn mukaan ovat erittäin, erittäin motivoituneita ko. asiaan. Edelleen, voit valita heistä vain yhden. Mitä teet? Tarvitset lisää muuttujia.

") Hakukertojen määrän rajaamista * Et ole esittänyt tälle mitään perustetta."

Koska mielestäni kyseen ei pitäisi olla arpajaisista.

Lue vielä kerran-pari oikein huolellisesti koko viestiketju läpi. Tai ehkä ajatuskulkuni ei käy viestistä 1 riittävän hyvin selville: Psykologinen testi (kaikkine siihen liittyvine älykkyys, sosialisuus yms. osioineen) olisi kerran kaikille maksuton. Jos tuntee, että testi on jostain syystä mennyt "huonosti", se olisi mahdollista uusia. Maksua vastaan, sillä muuten luultavasti kaikki kävisivät kahdesti. Mutta vain yksi uusinta (kuten esim. Mensan testissä, ja samasta syystä)

Lukiomenestys ja psykologisen testin tulokset muodostaisivat pohjan, jonka perusteella hakijalla olisi luultavimmin edes pieni aavistus siitä, mihin olisi omilla resursseilla mahdollista hakeutua. Vastaavasti yliopistot voisivat kutsua aineistokokeeseen hakijoista tällä tavalla arvotettuna mielestään soveltuvimmat.


"2) Hakijoiden arvottaminen joillakin testeillä.
* Toimii ammattikoulussa, josta valmistuttaan tiettyyn selkeään toimeen. "

Käytin eräässä viestissä esimerkkinä Harvardia, otetaan nyt lähempää eli Suomen AMk:t. Siellähän valinta (ainakin liiketalouden ja eräillä muilla aloilla) perustuu juuri psykologisiin testeihin. Siinä on omat hyvät puolensa. (tässä yhteydessä on turhaa ruveta jänkyttämään keskeyttäneiden suuresta määrästä. Siihen johtavat syyt ovat muualla kuin psykologisissa testeissä). Samoin maamme yliopistoissa on pääsääntöisesti aineistokokeet. Siinäkin on monia hyviä ominaisuuksia.

Minä siis yhdistäisin nämä kaksi, ja lisäyksenä vielä rajaisin hakukertojen määrää, resurssien tehokkaan käytön nimissä.

Lue lisää

"Miksi opiskelemaan hakeutuvien kohdalla ei sinun mielestäsi voida käyttää mainitsemillani kriteereillä asettamista "paremmusjärjestykseen"? Niinhän tehdään nykyisessäkin valintaprosessissa, tosin muuttujana on nykyisin (lue:toistaiseksi) vain aineistokoe?"

Nykyään jo pelkkä pääsykoe voidaan rakentaa niin, että se mittaa ulkoalukemisen lisäksi esimerkiksi:

1) Hahmotus ja ongelmanratkaisukykyä
- Oikeustapauskysymykset

2) Kykyä hallita laajoja asia-alueita ja
nopeaa asioiden omaksumista

3) Kykyä havaita oleelliset asiat

4) Hyvää muistia jne.

Pääsykokeen tehtävänä olisikin antaa mahdollisimman oikea kuva siitä, minkälaista kyseisen alan opiskelu on. Näin ollen pyrkijäkanditaatit, jotka pääsykokeeseen lukevat pystyisivät jo tässä vaiheessa arvioimaan omaa menestymistään kyseisellä alalla.

Ammattikorkeakouluissa sovellettuihin psykologisiin testeihin liittyy monia ongelmia;

http://www.minedu.fi/julkaisut/koulutus/2004/opm19/opm19.pdf

Tutustu esimerkiksi ylläolevaan opetusministeriön julkaisuun, jossa todetaan yksikantaa psykologisen testauksen ammattikorkeavalinnoissa epäonnistuneen ja johtaneen enemmän mielivaltaan.

Lasse Lehtinen kirjoitti:

" Mikään ulkopuolinen testi ei voi kertoa hakijalle mihin hänen tulee hakeutua."

Totta

" Jokainen määrittelee loppujenlopuksi itse sen, mitä haluaa opiskella tai missä."

Totta myös tämä. Ja sitä, kuinka kovasti haluaa, kutsutaan motivaatioksi. Mutta kun haluaiia on useille koulutusaloille enemmän kuin paikkoja, joutuu paikkojen tarjoaja tekemään valintoja siitä, ketä ottaa. Eikö tällaisesaa tilanteessa ole syytä valita ne, jotka oletettavasti ovat siihen soveliaimpia?

Jos sinun pitäisi valita johonkin joku, ja olla mahdollisimman varma siitä että hän siihen soveltuu, millä menetelmällä sinä henkilön valitsisit tuhannen hakijan joukosta? Pääsykokeella?

"Loppujenlopuksi ajatus siitä, että eri tieteenenalat kovin radikaalisti eroaisivat toisistaan on hiukan tuulesta temmattu. "

Niin kai, mutta en kai ole sellaista väittänytkään?

Esimerkki jatkuu: Tuhannen hakijan joukosta sinulle valikoituu 750, jotka täyttävät asettamasi ennakkokriteerit. Sanotaanko vaikkapa, että he ovat osoittautuneet olevan luonteeltaan vaikkapa sellaisia, että viihtyvät hyvin ihmisten parissa. (melko selkeä kriteeri, koska karkeasti ajatellen on ihmisiä jotka viihtyvät paremmin yksin/ryhmässä). Edelleen, miten teet valinnan näiden 750 joukosta?

jne.

Olen vältellyt käyttämästä termiä "paremmuusjärjestys" sillä se kuulostaa tietysti aika raadolliselta, mutta kaikki valintahan perustuu siihen. Juoksukilpailuissa, tietovisailuissa tai Idols-ohjelmassa, eikö niin? Miksi opiskelemaan hakeutuvien kohdalla ei sinun mielestäsi voida käyttää mainitsemillani kriteereillä asettamista "paremmusjärjestykseen"? Niinhän tehdään nykyisessäkin valintaprosessissa, tosin muuttujana on nykyisin (lue:toistaiseksi) vain aineistokoe?


"Loppujenlopuksi on juuri kysymys siitä, mikä henkilöä kiinnostaa, EI SIITÄ MITKÄ HÄNEN PSYKOÄLYLLISET OMINAISUUDET OVAT."

Sinulle on valikoitunut 100, jotka kaiken päättelyn mukaan ovat erittäin, erittäin motivoituneita ko. asiaan. Edelleen, voit valita heistä vain yhden. Mitä teet? Tarvitset lisää muuttujia.

") Hakukertojen määrän rajaamista * Et ole esittänyt tälle mitään perustetta."

Koska mielestäni kyseen ei pitäisi olla arpajaisista.

Lue vielä kerran-pari oikein huolellisesti koko viestiketju läpi. Tai ehkä ajatuskulkuni ei käy viestistä 1 riittävän hyvin selville: Psykologinen testi (kaikkine siihen liittyvine älykkyys, sosialisuus yms. osioineen) olisi kerran kaikille maksuton. Jos tuntee, että testi on jostain syystä mennyt "huonosti", se olisi mahdollista uusia. Maksua vastaan, sillä muuten luultavasti kaikki kävisivät kahdesti. Mutta vain yksi uusinta (kuten esim. Mensan testissä, ja samasta syystä)

Lukiomenestys ja psykologisen testin tulokset muodostaisivat pohjan, jonka perusteella hakijalla olisi luultavimmin edes pieni aavistus siitä, mihin olisi omilla resursseilla mahdollista hakeutua. Vastaavasti yliopistot voisivat kutsua aineistokokeeseen hakijoista tällä tavalla arvotettuna mielestään soveltuvimmat.


"2) Hakijoiden arvottaminen joillakin testeillä.
* Toimii ammattikoulussa, josta valmistuttaan tiettyyn selkeään toimeen. "

Käytin eräässä viestissä esimerkkinä Harvardia, otetaan nyt lähempää eli Suomen AMk:t. Siellähän valinta (ainakin liiketalouden ja eräillä muilla aloilla) perustuu juuri psykologisiin testeihin. Siinä on omat hyvät puolensa. (tässä yhteydessä on turhaa ruveta jänkyttämään keskeyttäneiden suuresta määrästä. Siihen johtavat syyt ovat muualla kuin psykologisissa testeissä). Samoin maamme yliopistoissa on pääsääntöisesti aineistokokeet. Siinäkin on monia hyviä ominaisuuksia.

Minä siis yhdistäisin nämä kaksi, ja lisäyksenä vielä rajaisin hakukertojen määrää, resurssien tehokkaan käytön nimissä.

Lue lisää

"Minä siis yhdistäisin nämä kaksi, ja lisäyksenä vielä rajaisin hakukertojen määrää, resurssien tehokkaan käytön nimissä. "

Aikanaan risteytettiin sika ja nauta, tuloksena sika-nauta. Kuitenkin vielä tänään kaupan sika-nauta on jauhettu siasta ja naudasta eikä sikanaudasta. Mielikuvitusleikit on kivoja, eikö vaan?

kirsi salo kirjoitti:

"Miksi opiskelemaan hakeutuvien kohdalla ei sinun mielestäsi voida käyttää mainitsemillani kriteereillä asettamista "paremmusjärjestykseen"? Niinhän tehdään nykyisessäkin valintaprosessissa, tosin muuttujana on nykyisin (lue:toistaiseksi) vain aineistokoe?"

Nykyään jo pelkkä pääsykoe voidaan rakentaa niin, että se mittaa ulkoalukemisen lisäksi esimerkiksi:

1) Hahmotus ja ongelmanratkaisukykyä
- Oikeustapauskysymykset

2) Kykyä hallita laajoja asia-alueita ja
nopeaa asioiden omaksumista

3) Kykyä havaita oleelliset asiat

4) Hyvää muistia jne.

Pääsykokeen tehtävänä olisikin antaa mahdollisimman oikea kuva siitä, minkälaista kyseisen alan opiskelu on. Näin ollen pyrkijäkanditaatit, jotka pääsykokeeseen lukevat pystyisivät jo tässä vaiheessa arvioimaan omaa menestymistään kyseisellä alalla.

Ammattikorkeakouluissa sovellettuihin psykologisiin testeihin liittyy monia ongelmia;

http://www.minedu.fi/julkaisut/koulutus/2004/opm19/opm19.pdf

Tutustu esimerkiksi ylläolevaan opetusministeriön julkaisuun, jossa todetaan yksikantaa psykologisen testauksen ammattikorkeavalinnoissa epäonnistuneen ja johtaneen enemmän mielivaltaan.

Lue lisää

Pääsykokeen ongelmana on, että siinä menestyvät parhaiten ne, joilla on ollut eniten aikaa lukemiseen & valmentautumiseen. Tästä syystä se antaa eriarvoiset lähtökohdat esimerkiksi sosiaalisen taustan perusteella. Kaikilla ei ole varaa osallistua esimerkiksi maksullisille valmennuskursseille, ja usein toimeentulon kannalta välttämätön työssä käynti vähentää lukemiseen käytettävää aikaa.

Käytit eräässä viestissä ilmausta "psykoälylliset ominaisuudet", jotka eivät mielestäsi saa olla valintaperusteena?

Koska tosiaan pääsykokeellakin voidaan mitata mm. mainitsemiasi asioita, niin logiikkaasi noudattaen: Kyse on eriarvoistamisesta. Kyseessähän on hakijoiden arvottaminen heidän henkisten ominaisuuksiensa perusteella, joita luettelit mm.

-Hahmotus ja ongelmanratkaisukykyä

-Kykyä hallita laajoja asia-alueita ja
nopeaa asioiden omaksumista

-Kykyä havaita oleelliset asiat

-Hyvää muistia jne

Tältä osin mielipiteesi vaikuttaa kaiken kaikkiaan hieman ristiriitaiselta.

mustavalkoinen kirjoitti:

"Minä siis yhdistäisin nämä kaksi, ja lisäyksenä vielä rajaisin hakukertojen määrää, resurssien tehokkaan käytön nimissä. "

Aikanaan risteytettiin sika ja nauta, tuloksena sika-nauta. Kuitenkin vielä tänään kaupan sika-nauta on jauhettu siasta ja naudasta eikä sikanaudasta. Mielikuvitusleikit on kivoja, eikö vaan?

Lue lisää

Mielikuvitusleikkisi on..hmm, erikoinen, mutta ei oikein liity minulta lainaamaani sitaattiin millään tavoin.

Lasse Lehtinen kirjoitti:

Pääsykokeen ongelmana on, että siinä menestyvät parhaiten ne, joilla on ollut eniten aikaa lukemiseen & valmentautumiseen. Tästä syystä se antaa eriarvoiset lähtökohdat esimerkiksi sosiaalisen taustan perusteella. Kaikilla ei ole varaa osallistua esimerkiksi maksullisille valmennuskursseille, ja usein toimeentulon kannalta välttämätön työssä käynti vähentää lukemiseen käytettävää aikaa.

Käytit eräässä viestissä ilmausta "psykoälylliset ominaisuudet", jotka eivät mielestäsi saa olla valintaperusteena?

Koska tosiaan pääsykokeellakin voidaan mitata mm. mainitsemiasi asioita, niin logiikkaasi noudattaen: Kyse on eriarvoistamisesta. Kyseessähän on hakijoiden arvottaminen heidän henkisten ominaisuuksiensa perusteella, joita luettelit mm.

-Hahmotus ja ongelmanratkaisukykyä

-Kykyä hallita laajoja asia-alueita ja
nopeaa asioiden omaksumista

-Kykyä havaita oleelliset asiat

-Hyvää muistia jne

Tältä osin mielipiteesi vaikuttaa kaiken kaikkiaan hieman ristiriitaiselta.

Lue lisää

Huomaatko itsekkään kuinka puhut itseäsi pussiin?
Aloitat viestiketjun idols vertauksella kuinka koko elämä on yhtä kilpailua. Viimeisimmässä viestissä puhut pääsykokeiden eriarvoistavasta vaikutuksesta.

Koko viestiketjussa paistaa kauna yliopistolaitosta kohtaan. Etkö kenties ole päässyt kuudennella kerralla vieläkään sisään?

Jos pääsykokeessa joutuu lukemaan laajat alueet ja sen perusteella soveltamaan tietoa ei kysymys ole mistään arvottamisesta HENKISTEN OMINAISUUKSIEN perusteella. Mieti hiukan mitä kirjoitat.

Hahmotus ja ongelmanratkaisukyky, kyky hallita laajoja asia-aluita voidaan testataan luetun avulla. Jos alue on käsitellyt perintöoikeutta voidaan pääsykoekysymyksellä testata hakijakanditaatin kykyä suorittaa esimerkiksi perinnönjako.

Tällä tavalla karsitaan hakijoista parhaat eikä mukaan tarvi sotkea minkään sortin psykologia.

kirsi salo kirjoitti:

Huomaatko itsekkään kuinka puhut itseäsi pussiin?
Aloitat viestiketjun idols vertauksella kuinka koko elämä on yhtä kilpailua. Viimeisimmässä viestissä puhut pääsykokeiden eriarvoistavasta vaikutuksesta.

Koko viestiketjussa paistaa kauna yliopistolaitosta kohtaan. Etkö kenties ole päässyt kuudennella kerralla vieläkään sisään?

Jos pääsykokeessa joutuu lukemaan laajat alueet ja sen perusteella soveltamaan tietoa ei kysymys ole mistään arvottamisesta HENKISTEN OMINAISUUKSIEN perusteella. Mieti hiukan mitä kirjoitat.

Hahmotus ja ongelmanratkaisukyky, kyky hallita laajoja asia-aluita voidaan testataan luetun avulla. Jos alue on käsitellyt perintöoikeutta voidaan pääsykoekysymyksellä testata hakijakanditaatin kykyä suorittaa esimerkiksi perinnönjako.

Tällä tavalla karsitaan hakijoista parhaat eikä mukaan tarvi sotkea minkään sortin psykologia.

Lue lisää

Kas, en ole huomannut puhuvani. Olet ymmärtänyt Idols-vertaukseni selvästi väärin: En tarkoita asiaa niin, että elämä on yhtä kilpailua, vaan sitä, että nykytilanteessa opiskelijoiden hakeutuminen koulutukseen muistuttaa ko. ohjelman esikarsintaa -> Selvästi laulutaidottomat hakeutuvat mukaan, ilmeisesti siksi koska heillä ei ole ollenkaan realistista käsitystä omista kyvyistään.

Et (ymmärrettävästi) koomentoinut ollenkaan edellisen viestini toteamusta, että omat mielipiteesi ovat saamani käsityksen mukaan pahasti ristiriidassa:

a) vastustat valintaa henkilökohtaiseten ominaisuuksien perusteella, koska se mielestäsi eriarvoistaa

b) puolustat perinteistä pääsykoetta, vaikka itsekin samassa viestissä korostat kuinka sekin arvottaa hakijoita heidän ominaisuuksiensa mukaan.

Kommenttini "Koska tosiaan pääsykokeellakin voidaan mitata mm. mainitsemiasi asioita, niin logiikkaasi noudattaen: Kyse on eriarvoistamisesta. Kyseessähän on hakijoiden arvottaminen heidän henkisten ominaisuuksiensa perusteella" on siis ns. sarkasmia liittyen edellä mainittuun ristiriitaisuuteesi. Ymmärrätkö? Olen siis samaa mieltä kyllä siinä, että pääsykokeillakin voidaan jossain määrin henkilön ominaisuuksia mitata, mutta ei riittävästi. Siksi kannatan arvioinnin laajentamista käsittämään myös muita menetelmiä.

Et myöskään millään lailla ottanut kantaa siihen, että myös pelkkä pääsykoevalinta kyllä tosiaan tietyllä tapaa asettaa hakijat epäsuhtaiseen asemaan? Etkö näe oman kantasi tätä puolta, vai etkö vain halua myöntää?

" Jos pääsykokeessa joutuu lukemaan laajat alueet ja sen perusteella soveltamaan tietoa ei kysymys ole mistään arvottamisesta HENKISTEN OMINAISUUKSIEN perusteella. "

Palataan edelleen luettelemaasi listaan asioista, joita pääsykokeella voidaan mitata. niitä olivat omaksumis- ja soveltamiskyky, yms. Eikö yleisen käsityksen mukaan ihmisellä ole kahdenlaisia ominaiksuuksia, fyysisiä ja henkisiä? Kumpaa näistä esim. kyky soveltaa tietoa sitten on? Fyysinen? No, ehkä täsmällisempi määritelmä olisi sitten vaikka henkilökohtaiset ominaisuudet, jos tuo "henkisyys" on mielestäsi väärä sana.

"Hahmotus ja ongelmanratkaisukyky, kyky hallita laajoja asia-aluita voidaan testataan luetun avulla. Jos alue on käsitellyt perintöoikeutta voidaan pääsykoekysymyksellä testata hakijakanditaatin kykyä suorittaa esimerkiksi perinnönjako. "

Eivätkö siis nämäkään ole mielestäsi henkilön ominaisuuksia?

"Tällä tavalla karsitaan hakijoista parhaat eikä mukaan tarvi sotkea minkään sortin psykologia. "

Tällä tavalla? Parhaat? Ole hyvä ja perustele. Entä minun ehdottamassani mallissa, valikoituisiko siinä sitten mukaan huonompia hakijoita?

Vielä kerran tässä vaiheessa siis muistutan, tai ehkä jos et ole ymmärtänyt: Minunkin ehdotuksessani on mukana myös perinteinen aineistokoe. Muiden testausmuotojen lisäksi.

"Koko viestiketjussa paistaa kauna yliopistolaitosta kohtaan"

Ahaa. Millä tavoin tämä kauna erityisesti sitten ilmenee? Silläkö, että ehdotan tehokkuutta lisääviä ja nykyistä monipuolisempia valintakriteerejä?

"Etkö kenties ole päässyt kuudennella kerralla vieläkään sisään? "

Heh. Omalla taustallani ei ole mitään yhteyttä tässä kannattamaani malliin, mutta tyydyn toteamaan: Olen tehnyt, nähnyt ja opiskellut enemmän, kuin sinä. Älä kysy, miten voin olla siitä varma. Minä vain voin.

Lasse Lehtinen kirjoitti:

Kas, en ole huomannut puhuvani. Olet ymmärtänyt Idols-vertaukseni selvästi väärin: En tarkoita asiaa niin, että elämä on yhtä kilpailua, vaan sitä, että nykytilanteessa opiskelijoiden hakeutuminen koulutukseen muistuttaa ko. ohjelman esikarsintaa -> Selvästi laulutaidottomat hakeutuvat mukaan, ilmeisesti siksi koska heillä ei ole ollenkaan realistista käsitystä omista kyvyistään.

Et (ymmärrettävästi) koomentoinut ollenkaan edellisen viestini toteamusta, että omat mielipiteesi ovat saamani käsityksen mukaan pahasti ristiriidassa:

a) vastustat valintaa henkilökohtaiseten ominaisuuksien perusteella, koska se mielestäsi eriarvoistaa

b) puolustat perinteistä pääsykoetta, vaikka itsekin samassa viestissä korostat kuinka sekin arvottaa hakijoita heidän ominaisuuksiensa mukaan.

Kommenttini "Koska tosiaan pääsykokeellakin voidaan mitata mm. mainitsemiasi asioita, niin logiikkaasi noudattaen: Kyse on eriarvoistamisesta. Kyseessähän on hakijoiden arvottaminen heidän henkisten ominaisuuksiensa perusteella" on siis ns. sarkasmia liittyen edellä mainittuun ristiriitaisuuteesi. Ymmärrätkö? Olen siis samaa mieltä kyllä siinä, että pääsykokeillakin voidaan jossain määrin henkilön ominaisuuksia mitata, mutta ei riittävästi. Siksi kannatan arvioinnin laajentamista käsittämään myös muita menetelmiä.

Et myöskään millään lailla ottanut kantaa siihen, että myös pelkkä pääsykoevalinta kyllä tosiaan tietyllä tapaa asettaa hakijat epäsuhtaiseen asemaan? Etkö näe oman kantasi tätä puolta, vai etkö vain halua myöntää?

" Jos pääsykokeessa joutuu lukemaan laajat alueet ja sen perusteella soveltamaan tietoa ei kysymys ole mistään arvottamisesta HENKISTEN OMINAISUUKSIEN perusteella. "

Palataan edelleen luettelemaasi listaan asioista, joita pääsykokeella voidaan mitata. niitä olivat omaksumis- ja soveltamiskyky, yms. Eikö yleisen käsityksen mukaan ihmisellä ole kahdenlaisia ominaiksuuksia, fyysisiä ja henkisiä? Kumpaa näistä esim. kyky soveltaa tietoa sitten on? Fyysinen? No, ehkä täsmällisempi määritelmä olisi sitten vaikka henkilökohtaiset ominaisuudet, jos tuo "henkisyys" on mielestäsi väärä sana.

"Hahmotus ja ongelmanratkaisukyky, kyky hallita laajoja asia-aluita voidaan testataan luetun avulla. Jos alue on käsitellyt perintöoikeutta voidaan pääsykoekysymyksellä testata hakijakanditaatin kykyä suorittaa esimerkiksi perinnönjako. "

Eivätkö siis nämäkään ole mielestäsi henkilön ominaisuuksia?

"Tällä tavalla karsitaan hakijoista parhaat eikä mukaan tarvi sotkea minkään sortin psykologia. "

Tällä tavalla? Parhaat? Ole hyvä ja perustele. Entä minun ehdottamassani mallissa, valikoituisiko siinä sitten mukaan huonompia hakijoita?

Vielä kerran tässä vaiheessa siis muistutan, tai ehkä jos et ole ymmärtänyt: Minunkin ehdotuksessani on mukana myös perinteinen aineistokoe. Muiden testausmuotojen lisäksi.

"Koko viestiketjussa paistaa kauna yliopistolaitosta kohtaan"

Ahaa. Millä tavoin tämä kauna erityisesti sitten ilmenee? Silläkö, että ehdotan tehokkuutta lisääviä ja nykyistä monipuolisempia valintakriteerejä?

"Etkö kenties ole päässyt kuudennella kerralla vieläkään sisään? "

Heh. Omalla taustallani ei ole mitään yhteyttä tässä kannattamaani malliin, mutta tyydyn toteamaan: Olen tehnyt, nähnyt ja opiskellut enemmän, kuin sinä. Älä kysy, miten voin olla siitä varma. Minä vain voin.

Lue lisää

"a) vastustat valintaa henkilökohtaiseten ominaisuuksien perusteella, koska se mielestäsi eriarvoistaa "

- Jos puhutaan psykologisten testien ominaisuuksista niin ymmärsit oikeen. Joku saisi paremmat pisteet semmoisilla ominaisuuksilla, joihin ei juurikaan itse voi vaikuttaa. Sinä hehkutat sen sijaan näitä älykkyys-/psykotestien erinomaisuutta, mutta et ole pystynyt vastaamaan mitä ominaisuutta niillä mitattaisiin.

Määrittele oikeustieteellisessä vaadittavat psykologiset ominaisuudet ?
- Miksi aikaisemmat esiintuomasi ominaisuudet olivat tärkeitä myös muilla tieteenaloilla?
- Miksi aikaiseman linkkini mukaan esimerkiksi laajasti ollaan tyytymättömiä ammattikorkeakoulujen vastaaviin testeihin?

"b) puolustat perinteistä pääsykoetta, vaikka itsekin samassa viestissä korostat kuinka sekin arvottaa hakijoita heidän ominaisuuksiensa mukaan"

- On selvää, että jos pyrkijöitä ei mitenkään arvotettaisi pitäisi kaikki ottaa sisään. Siksi arvottaminen pitää tehdä kriteereillä, joihin jokainen pystyy vaikuttamaan. Pääsykoealueet julkaistaan tietynä aikana, jonka jälkeen jokaisella on mahdollisuudet alkaa alueeseen tutustumaan. Vastaustekniikkaa voi harjoitella, ongelmanratkaisukykyä harjaannuttaa.

Yritän vielä tiivistää kun et näytä ymmärtävän:

Pääsykokeissa on kysymys arvottamisesta. Arvottaminen pitää tapahtua sellaisella tavalla, että jokaisella on yhtäläiset mahdollisuudet pyrkiä yliopistoon. Maksuilla, musteläiskillä tai mensan arvoilla hakijoiden karsiminen ei ole se tapa mitä tarkoitan. Ammattikorkeakouluissa on psykologisten testien sanottu johtavan mielivaltaan.

Oikeustieteellisessä opinnot tapahtuvat pitkälti tenttimuotoisina, joissa pitää hallita laajat alueet. Tämä on oikea tapa arvottaa myös pääsykokeella sinne pyrkijät.

Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että voidaan keskustella esimerkiksi valmennuskurssibisneksestä ja sen mielekkyydestä.

"Silläkö, että ehdotan tehokkuutta lisääviä ja nykyistä monipuolisempia valintakriteerejä?"

- Tehokkuus ei kasvaisi. Pääsykokeet paisuisivat, söisivät enemmän resursseja, tulisi ongelmia kriteereistä mitä psyko/älykkyystesteillä tulisi mitata, tulisi ongelmia siitä löydettäisiinkö oikeita mittareita jotka näitä mittaisivat jne jne.

"Olen tehnyt, nähnyt ja opiskellut enemmän, kuin sinä. Älä kysy, miten voin olla siitä varma. Minä vain voin"

- Ei kuulosta kovin akateemiselta väitteeltä.

kirsi salo kirjoitti:

"a) vastustat valintaa henkilökohtaiseten ominaisuuksien perusteella, koska se mielestäsi eriarvoistaa "

- Jos puhutaan psykologisten testien ominaisuuksista niin ymmärsit oikeen. Joku saisi paremmat pisteet semmoisilla ominaisuuksilla, joihin ei juurikaan itse voi vaikuttaa. Sinä hehkutat sen sijaan näitä älykkyys-/psykotestien erinomaisuutta, mutta et ole pystynyt vastaamaan mitä ominaisuutta niillä mitattaisiin.

Määrittele oikeustieteellisessä vaadittavat psykologiset ominaisuudet ?
- Miksi aikaisemmat esiintuomasi ominaisuudet olivat tärkeitä myös muilla tieteenaloilla?
- Miksi aikaiseman linkkini mukaan esimerkiksi laajasti ollaan tyytymättömiä ammattikorkeakoulujen vastaaviin testeihin?

"b) puolustat perinteistä pääsykoetta, vaikka itsekin samassa viestissä korostat kuinka sekin arvottaa hakijoita heidän ominaisuuksiensa mukaan"

- On selvää, että jos pyrkijöitä ei mitenkään arvotettaisi pitäisi kaikki ottaa sisään. Siksi arvottaminen pitää tehdä kriteereillä, joihin jokainen pystyy vaikuttamaan. Pääsykoealueet julkaistaan tietynä aikana, jonka jälkeen jokaisella on mahdollisuudet alkaa alueeseen tutustumaan. Vastaustekniikkaa voi harjoitella, ongelmanratkaisukykyä harjaannuttaa.

Yritän vielä tiivistää kun et näytä ymmärtävän:

Pääsykokeissa on kysymys arvottamisesta. Arvottaminen pitää tapahtua sellaisella tavalla, että jokaisella on yhtäläiset mahdollisuudet pyrkiä yliopistoon. Maksuilla, musteläiskillä tai mensan arvoilla hakijoiden karsiminen ei ole se tapa mitä tarkoitan. Ammattikorkeakouluissa on psykologisten testien sanottu johtavan mielivaltaan.

Oikeustieteellisessä opinnot tapahtuvat pitkälti tenttimuotoisina, joissa pitää hallita laajat alueet. Tämä on oikea tapa arvottaa myös pääsykokeella sinne pyrkijät.

Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että voidaan keskustella esimerkiksi valmennuskurssibisneksestä ja sen mielekkyydestä.

"Silläkö, että ehdotan tehokkuutta lisääviä ja nykyistä monipuolisempia valintakriteerejä?"

- Tehokkuus ei kasvaisi. Pääsykokeet paisuisivat, söisivät enemmän resursseja, tulisi ongelmia kriteereistä mitä psyko/älykkyystesteillä tulisi mitata, tulisi ongelmia siitä löydettäisiinkö oikeita mittareita jotka näitä mittaisivat jne jne.

"Olen tehnyt, nähnyt ja opiskellut enemmän, kuin sinä. Älä kysy, miten voin olla siitä varma. Minä vain voin"

- Ei kuulosta kovin akateemiselta väitteeltä.

Lue lisää

"Joku saisi paremmat pisteet semmoisilla ominaisuuksilla, joihin ei juurikaan itse voi vaikuttaa. "

Tiestitkö, että reaalimaailmassa ihmisiä ihan oikeasti arvioidaan juuri sellaisilla ominaisuuksilla

"Sinä hehkutat sen sijaan näitä älykkyys-/psykotestien erinomaisuutta, mutta et ole pystynyt vastaamaan mitä ominaisuutta niillä mitattaisiin. "

Kyllä, olen tuonut esiin näiden menetelmien hyviä puolia, mutta ymmärrän myös niiden rajallisuuden. Sinä sen sijaan et kai näe nykyisen pääsykoemallin rajallisuutta ollenkaan?

En ole enää viimeaikoina laskenut, montako kertaa olen tässä ketjussa maininnut niistä ominaisuuksista, joita psyko- yms. testeillä mitataan. Keskity lukemaasi, kyllä se sieltä löytyy. Tai mene joskus itse ko. testiin, niin saat omakohtaisen kokemuksen.

"Määrittele oikeustieteellisessä vaadittavat psykologiset ominaisuudet ? "

En tässäkään asiassa tunne tarvetta enää toistaa itseäni. Selaa viestejä taaksepäin, tämäkin löytyy kyllä. Keskity lukemaasi.

"Miksi aikaisemmat esiintuomasi ominaisuudet olivat tärkeitä myös muilla tieteenaloilla? "

Luultavasti siksi, että useilla aloilla tarvitaan tiettyjä, samoja ominaisuuksia. Niin, mitä tästä?

"Miksi aikaiseman linkkini mukaan esimerkiksi laajasti ollaan tyytymättömiä ammattikorkeakoulujen vastaaviin testeihin? "

Siksi, koska AMK-sektorille päätyy todella kehnoa ainesta, ja keskeyttäneitä on paljon. Valintamenetelmällä ei tässä asiassa ole todellisuudessa mitään merkitystä. Selitys löytyy tekijöistä, joita en valitettavasti pysty tiivistämään keskustelufoorumin viestiin.

"Siksi arvottaminen pitää tehdä kriteereillä, joihin jokainen pystyy vaikuttamaan. "

Hyvä, pitkästä aikaa selkeäsanainen mielipide. Tästä asiasta olen jyrkästi eri mieltä.

"Pääsykoealueet julkaistaan tietynä aikana, jonka jälkeen jokaisella on mahdollisuudet alkaa alueeseen tutustumaan. Vastaustekniikkaa voi harjoitella, ongelmanratkaisukykyä harjaannuttaa. "

Mutta entä se, jos on pakko käydä lisäksi vaikkapa työssä? Entä kalliit valmennuskurssit?

"Arvottaminen pitää tapahtua sellaisella tavalla, että jokaisella on yhtäläiset mahdollisuudet pyrkiä yliopistoon."

Miten minun mallini rajoittaa kenenkään mahdollisuuksia? Jokaiselle kykyjensä mukaan, kuten eräässä toisessa tosin varsin hmm.. kyseenalaisessa asiayhteydessä on todettu.

"Maksuilla, musteläiskillä tai mensan arvoilla hakijoiden karsiminen ei ole se tapa mitä tarkoitan."

Älä takerru tässä maksuihin, koska myönnät että sama tilanne on myös valmennuskursseissa. Musteläiskätestejä käytetään nykyisin vielä joissakin tilanteissa, mutta vähenemään päin, lisäksi niiden painoarvo ei ole sellainen kuten tunnutaan yleisesti kuvittelevan.

Mitä huonoja puolia sen sijaan näet loogista päättelykykyä mittaavassa "Mensa"-testissä?


"Ammattikorkeakouluissa on psykologisten testien sanottu johtavan mielivaltaan"

Yliopistoissa pääsykokeiden on sanottu johtavan ulkoa opettelun korotumiseen.

"Pääsykokeet paisuisivat, söisivät enemmän resursseja, tulisi ongelmia kriteereistä mitä psyko/älykkyystesteillä tulisi mitata, tulisi ongelmia siitä löydettäisiinkö oikeita mittareita jotka näitä mittaisivat jne jne. "

Ilman ongelmia ei olla nykyisessäkään mallissa. Tiedätkö, että mainitsemiasi asioita mietiään näinä aikoina kiivaasti opiskelijavalinnasta päättävissä foorumeissa. Fakta on, että lähivuosina valintaprosessi kehittyy kuvailemani mallin suuntaan. Älä kysy, miksi niin oletan/väitän, koska en sitä sinulle tule kertomaan.

"Ei kuulosta kovin akateemiselta väitteeltä"

Joo ei sen ollut tarkoituskaan ollut akateeminen väite (?), vaan ihan vaan sellainen kansanomaisempi toteamus...

Lasse Lehtinen kirjoitti:

"Joku saisi paremmat pisteet semmoisilla ominaisuuksilla, joihin ei juurikaan itse voi vaikuttaa. "

Tiestitkö, että reaalimaailmassa ihmisiä ihan oikeasti arvioidaan juuri sellaisilla ominaisuuksilla

"Sinä hehkutat sen sijaan näitä älykkyys-/psykotestien erinomaisuutta, mutta et ole pystynyt vastaamaan mitä ominaisuutta niillä mitattaisiin. "

Kyllä, olen tuonut esiin näiden menetelmien hyviä puolia, mutta ymmärrän myös niiden rajallisuuden. Sinä sen sijaan et kai näe nykyisen pääsykoemallin rajallisuutta ollenkaan?

En ole enää viimeaikoina laskenut, montako kertaa olen tässä ketjussa maininnut niistä ominaisuuksista, joita psyko- yms. testeillä mitataan. Keskity lukemaasi, kyllä se sieltä löytyy. Tai mene joskus itse ko. testiin, niin saat omakohtaisen kokemuksen.

"Määrittele oikeustieteellisessä vaadittavat psykologiset ominaisuudet ? "

En tässäkään asiassa tunne tarvetta enää toistaa itseäni. Selaa viestejä taaksepäin, tämäkin löytyy kyllä. Keskity lukemaasi.

"Miksi aikaisemmat esiintuomasi ominaisuudet olivat tärkeitä myös muilla tieteenaloilla? "

Luultavasti siksi, että useilla aloilla tarvitaan tiettyjä, samoja ominaisuuksia. Niin, mitä tästä?

"Miksi aikaiseman linkkini mukaan esimerkiksi laajasti ollaan tyytymättömiä ammattikorkeakoulujen vastaaviin testeihin? "

Siksi, koska AMK-sektorille päätyy todella kehnoa ainesta, ja keskeyttäneitä on paljon. Valintamenetelmällä ei tässä asiassa ole todellisuudessa mitään merkitystä. Selitys löytyy tekijöistä, joita en valitettavasti pysty tiivistämään keskustelufoorumin viestiin.

"Siksi arvottaminen pitää tehdä kriteereillä, joihin jokainen pystyy vaikuttamaan. "

Hyvä, pitkästä aikaa selkeäsanainen mielipide. Tästä asiasta olen jyrkästi eri mieltä.

"Pääsykoealueet julkaistaan tietynä aikana, jonka jälkeen jokaisella on mahdollisuudet alkaa alueeseen tutustumaan. Vastaustekniikkaa voi harjoitella, ongelmanratkaisukykyä harjaannuttaa. "

Mutta entä se, jos on pakko käydä lisäksi vaikkapa työssä? Entä kalliit valmennuskurssit?

"Arvottaminen pitää tapahtua sellaisella tavalla, että jokaisella on yhtäläiset mahdollisuudet pyrkiä yliopistoon."

Miten minun mallini rajoittaa kenenkään mahdollisuuksia? Jokaiselle kykyjensä mukaan, kuten eräässä toisessa tosin varsin hmm.. kyseenalaisessa asiayhteydessä on todettu.

"Maksuilla, musteläiskillä tai mensan arvoilla hakijoiden karsiminen ei ole se tapa mitä tarkoitan."

Älä takerru tässä maksuihin, koska myönnät että sama tilanne on myös valmennuskursseissa. Musteläiskätestejä käytetään nykyisin vielä joissakin tilanteissa, mutta vähenemään päin, lisäksi niiden painoarvo ei ole sellainen kuten tunnutaan yleisesti kuvittelevan.

Mitä huonoja puolia sen sijaan näet loogista päättelykykyä mittaavassa "Mensa"-testissä?


"Ammattikorkeakouluissa on psykologisten testien sanottu johtavan mielivaltaan"

Yliopistoissa pääsykokeiden on sanottu johtavan ulkoa opettelun korotumiseen.

"Pääsykokeet paisuisivat, söisivät enemmän resursseja, tulisi ongelmia kriteereistä mitä psyko/älykkyystesteillä tulisi mitata, tulisi ongelmia siitä löydettäisiinkö oikeita mittareita jotka näitä mittaisivat jne jne. "

Ilman ongelmia ei olla nykyisessäkään mallissa. Tiedätkö, että mainitsemiasi asioita mietiään näinä aikoina kiivaasti opiskelijavalinnasta päättävissä foorumeissa. Fakta on, että lähivuosina valintaprosessi kehittyy kuvailemani mallin suuntaan. Älä kysy, miksi niin oletan/väitän, koska en sitä sinulle tule kertomaan.

"Ei kuulosta kovin akateemiselta väitteeltä"

Joo ei sen ollut tarkoituskaan ollut akateeminen väite (?), vaan ihan vaan sellainen kansanomaisempi toteamus...

Lue lisää

"Luultavasti siksi, että useilla aloilla tarvitaan tiettyjä, samoja ominaisuuksia. Niin, mitä tästä?"

- Testin järjestäminen ei anna sitten mitään lisäarvoa esimerkiksi oikeustieteen tiedekunnalle. Eikö tarkoitus ollut juuri näillä testeillä valita hakijoista juuri niitä, jotka soveltuvat kyseiselle alalle?

"Mutta entä se, jos on pakko käydä lisäksi vaikkapa työssä? Entä kalliit valmennuskurssit?"

- Kyse on valinnasta. Työssäkäyvät jo yliopistoon pääseneet harvoin menestyvät opinnoissa yhtä hyvin kuin täysipäiväisesti tentteihin panostavat. Opiskelijoiden toimeentulosta keskusteleminen ei liittyne tähän aiheeseen.

- Lisäksi sanoisin, että lienee oikeudenmukaistakin, että hakija joka panostaa täysipäiväisesti palkitaan, toisin kuin esimerkiksi hakija joka lukee puolittain.

"Fakta on, että lähivuosina valintaprosessi kehittyy kuvailemani mallin suuntaan. Älä kysy, miksi niin oletan/väitän, koska en sitä sinulle tule kertomaan"

- Sinä näytät tuntevan ja määrittelevän faktat.
Voikun maailma olisikin nuin yksinkertainen paikka.


Hyvää jatkoa sinulle. Ei liene hedelmällistä jatkaa keskustelua jos toteat, että tiedät miten asiat ovat ja tulevat olemaan etkä asiaa suostu perustelemaan.

kirsi salo kirjoitti:

"Luultavasti siksi, että useilla aloilla tarvitaan tiettyjä, samoja ominaisuuksia. Niin, mitä tästä?"

- Testin järjestäminen ei anna sitten mitään lisäarvoa esimerkiksi oikeustieteen tiedekunnalle. Eikö tarkoitus ollut juuri näillä testeillä valita hakijoista juuri niitä, jotka soveltuvat kyseiselle alalle?

"Mutta entä se, jos on pakko käydä lisäksi vaikkapa työssä? Entä kalliit valmennuskurssit?"

- Kyse on valinnasta. Työssäkäyvät jo yliopistoon pääseneet harvoin menestyvät opinnoissa yhtä hyvin kuin täysipäiväisesti tentteihin panostavat. Opiskelijoiden toimeentulosta keskusteleminen ei liittyne tähän aiheeseen.

- Lisäksi sanoisin, että lienee oikeudenmukaistakin, että hakija joka panostaa täysipäiväisesti palkitaan, toisin kuin esimerkiksi hakija joka lukee puolittain.

"Fakta on, että lähivuosina valintaprosessi kehittyy kuvailemani mallin suuntaan. Älä kysy, miksi niin oletan/väitän, koska en sitä sinulle tule kertomaan"

- Sinä näytät tuntevan ja määrittelevän faktat.
Voikun maailma olisikin nuin yksinkertainen paikka.


Hyvää jatkoa sinulle. Ei liene hedelmällistä jatkaa keskustelua jos toteat, että tiedät miten asiat ovat ja tulevat olemaan etkä asiaa suostu perustelemaan.

Lue lisää

" Testin järjestäminen ei anna sitten mitään lisäarvoa esimerkiksi oikeustieteen tiedekunnalle. Eikö tarkoitus ollut juuri näillä testeillä valita hakijoista juuri niitä, jotka soveltuvat kyseiselle alalle? "

Hieman pidemmälle esittämääni mallia järkeilemällä voit todeta, että lisäarvo tulee yliopiston mahdollisuudesta ko. testin perusteella kutsua pääsykokeeseen mielestään sopivimmat, vrt. yhteishakumenettely muilla koulutussektoreilla.

"Kyse on valinnasta. Työssäkäyvät jo yliopistoon pääseneet harvoin menestyvät opinnoissa yhtä hyvin kuin täysipäiväisesti tentteihin panostavat.Opiskelijoiden toimeentulosta keskusteleminen ei liittyne tähän aiheeseen. "

Tarkoitin luonnollisesti tilannetta hakuvaiheessa, ennen opintoja, sillä siitähän käsittääkseni olemme keskustelleet. Sinä väitit, että pääsykoemallissa kaikki ovat samassa asemassa, minä totesin siihen että ei pidä paikkaansa sillä kaikillahan ei ole mahdollisuutta keskittyä täyspäiväisesti pääsykokeisiin lukemiseen tai osallistua valemnnuskursseille.

"Lisäksi sanoisin, että lienee oikeudenmukaistakin, että hakija joka panostaa täysipäiväisesti palkitaan, toisin kuin esimerkiksi hakija joka lukee puolittain."

Se on totta. Samoin tulee palkita myös esimerkiksi lukiomenestyksestä.


"Sinä näytät tuntevan ja määrittelevän faktat. "

Kyllä, tiedän joidenkin asioiden olevan faktoja, kuten me ihmiset yleensäkin tiedämme asioita jotka ovat totuuksia. Esimerkiksi jos seuraamme jotain asiaa ja sen kehitystä sopivasta tarkkailupisteestä. Minun omilla määrittelyilläni ei tässä liene mitään merkitystä, paitsi jos määrittelen esim. että 1 1=2, tiedän sen olevan fakta.

"Hyvää jatkoa sinulle. Ei liene hedelmällistä jatkaa keskustelua jos toteat, että tiedät miten asiat ovat ja tulevat olemaan etkä asiaa suostu perustelemaan. "

Sillä, mitä tulevaisuudessa todella tulee tapahtumaan, ei kai ole merkitystä jos keskustelua käydään jonkin asian hyvistä tai huonoista puolista? En minä sen enempää kuin sinäkään päätä sitä, millaiseksi yliopistovalinnat tulevaisuudessa muttuvat. Jälleen tarkkaavaisesti lukien havaitset, että ainoa asia jota en suostunut perustelemaan on se, mistä tiedän kehityksen kulkevan mainitsemaani suuntaan. Sillä asialla kun ei ole mitään merkitystä minun mielipiteisiini eri valintamenetelmien paremmuudesta.

Amerikassa on myös muita yliopistoja, kuin kalliita huippu-sellaisia. Tämä tunnutaan täällä meillä käytävissä keskusteluissa usein unohtavan. Ns. tavallisilla ihmisillä on Yhdysvalloissa käytännössä vastaavat edellytykset opiskella, kuin muuallakin maailmassa. Stipendijärjestelmä mahdollistaa Harvardin ja Yalen myös lahjakkaille "tavallisille", tai jopa oikeasti köyhille. Suomessa todellisia köyhiä on vain erittäin marginaalinen määrä, ei tämä kansanosa meilläkään juuri yliopistoihin sijoitu. Kyse on etupäässä muustakin, kuin konkreettisesti rahasta.

On selvää, että nykymuotoinen maksuton ja lisäksi vielä taloudellisesti tuettu korkeakouluopetus ei ole pidemmän päälle meilläkään mahdollinen. Se on tietysti ikävää, mutta vääjäämätöntä.

"Armeijan tarkoitus ei ole jakaa kansaa jyviin ja akanoihin."

Ei toki niinkään armeijan itsensä toimesta. Ikäluokan kohtaaminen samalla lähtöviivalla on ainakin perinteisesti kuitenkin toiminut referenssinä varusmiehelle itselleen.

"Lahjakkaimpia ei välttämättä kiinnosta natsat"

Tai yliopisto-opinnot

Ja sinä viisas nostit vuodelta 2004 peräisin olevan ketjun ylös. Ajattelitko, että nämä samat henkilöt vieläkin täällä keskustelevat?