Sanokaas hyvät ihmiset :'(

Olet itsekeskeinen ja vieläpä helvetin laiska. Lisäksi itsetuntosi on pakkasen puolella. Kaikki tämä yhdistettynä = HELVETIN huono tulevaisuus.

hyvät ihmiset. senhän sinä pyysit sanomaan, vai mitä?

Kuules... Kannattaa ihan ensiksi hoitaa se psyykkinen terveys kuntoon jos enää mahdollista ja sitten miettiä, pystyykö elämään tässä yhteiskunnassa saati opiskelemaan. Kuulostat siltä, että tilanteesi on todella synkkä ja vaikea etkä oikeasti edes haluaisi mitään, mutta kun joku tuntuu pakottavan. Olenko oikeassa?

Pidän rehellisyydestäsi. Et puhu paskaa, et teeskentele. Toteat asiat lakonisesti.

Liikuntalääketieteeseen voit päästä kun olet suorittanut melko paljon opintoja avoimessa. Tosin sinusta tulee terveystieteiden maisteri - töitä et toki todellisuudessa saa. Itse olen lääkäri ja tiedän että tuo koulutus ns.tyhjä arpa. Professoria/tohtoria sinusta ei tule millään alalla - tarvitaan ahkeruutta, ahkeruutta, ahkeruutta, älykkyyttä ja stabiilia mielenterveyttä; sinulta puuttuvat nuo ominaisuudet. En sano tätä ilkeilläkseni, totean vain todellisuuden.

Et ikinä valmistuisi yliopistosta ja mitä sitten vaikka valmistuisit? Luettelemiltasi aloilta et töitä saa. Yritä saada jo nyt eläkepaperit!

Voisitko kertoa tarkemmin, miksi näillä aloilla ei ole töitä? Miksi alat ylipäätään ovat yliopistojen koulutusohjelmissa jos on varmaa, ettei kukaan koskaan näiltä työllisty?

En sanonut, että valmistuisin seuraavan 20 vuoden aikana lainkaan. Sekin on mahdollista etten koskaan valmistu enkä minnekään pääse töihin. En masenna sillä mieltäni turhaan sillä pääasia on, että olen saanut opiskella yliopistossa. Maailma toki muuttuu eikä sitä koskaan tiedä, onko huomenna enää edes tässä maailmassa vai siirtynyt yön aikana tuonpuoleiseen. Siksi en mieti pidemmälle kuin parin kuukauden päähän, mitä minulle tulee tapahtumaan pääsykokeissa ja pääsenkö jonnekin sisään. Sitten mietitään millaista opiskelu on, pystynkö siihen.

Uskoakseni yliopistossa opiskelee muitakin joilla on psyykkisiä sairauksia, vieläpä sellaisia joihin tarvitaan lääkitys. Minulla sitä ei ole. Ja selvisinhän noin hyvin lukiostakin vaikka olen koko ajan kantanut näitä taakkoja ylläni, en juurikaan lukenut kokeisiin ja keskiarvoni on 8,3.

Ja vielä tähän loppuun: mihinkään muuhun koulutukseen kuin yliopistotasoiseen en suostu, pysty tai halua. Tämä tie on ainoa mahdollisuuteni elämässä ja jos se ei onnistu, sitten on selvää etten voi muuta kuin eläköityä.

Aloittajan tyyli voi viitata normaalia parempaan älykkyyteen. Joku tutkimushan on tehty, jossa pessimisteistä löytyy hyvin älykkäitä ihmisiä. Joten en pitäisi aloittajan akateemista uraa täysin mahdottomana. Mietitään nyt monia kuuluisia tutkijoita. Monilla niillä oli pahoja psyykkisiä ongelmia. Ainakin nyky mittapuun mukaan tarkisteltuna.

Mutta tutkijoilta vaaditaan kyseiseen aiheeseen palavaa intohimoa. Mutta voisiko se löytyä?

Professoriksi vaaditaan kykyä hankkia rahoitusta. Yksi rahoituksen saamisen edellytyksistä on "kansainvälisyys" ts. jossakin vaiheessa uraa on oltava ulkomailla töissä. Mitenkäs tämä onnistuu, jos et Kuopiosta suostu liikahtamaan...

Niin... Siinäpä se ongelma onkin. Mutta vakaumus on vakaumus, menköön sitten vaikka 20 vuoden työ hukkaan. Sanansa mittainen on miehen oltava, vaikkei mihinkään muuhun pystyisi.

"Kuten aikaisemmin sanoin, näen tämänhetkisistä vaihtoehdoista korkeakoulun korkeimmat virat mahdollisuutena päästä kuuluisuuteen, koska en aloittanut urheilu-uraa ajoissa"

Yliopistossa on runsaasti professoreja -montako heistä on kuuluisia? ts. montako pystyt tunnistamaan kuvasta/osaat nimetä.

Ainoastaan muutama proffa on oikeasti kuuluisa. He ovat sosiaalisia, heillä on paljon kansainvälisiä kontakteja ja he pystyvät pitämään suurta tutkimusjoukkoa ympärillään -ja siten tekemään myös tulosta. Tämän voisi päätellä aiheuttavan ongelmia yhtälössäsi... ?

Minä olen sitä mieltä, että aloittajalla on ihan yhtä suuri oikeus haluta opiskella yliopistossa kuin muillakin ihmisillä. Jos elämäänsä saa sisältöä siitä, että on yliopistossa ja kokee itsensä sitä kautta arvokkaaksi, miten se on muilta pois? Jokainen itse määrittelee itselleen miksi opiskelee. Eikä se vaadi muiden hyväksyntää.

Ehkä opiskelu korkeakoulussa on sitäpaitsi juuri sellainen haaste, mikä vapauttaa henkisesti ja tekee onnelliseksi. En itsekkään koskaan innostunut ammatillisesta koulutuksesta, koska koin sen hirveän tylsistyttäväksi. Työskentely hanttihommissa pakotti minut aikanaan ottaamaan itseäni niskasta kiinni, koska en halunnut sellaista tulevaisuutta. Halusin myös kehittyä ja sivistyä Halusin osoittaa itselleni, että pärjään.

Eikä yliopistossa tarvitse olla sosiaalinen. Suurimman osan opinnoista voi suorittaa tentteinä kirjoja lukemalla. Kieliopinnot, seminaarit ja jotkut aloitusopinnot on pakko suorittaa paikan päällä, mutta muutoin en näkisi pakkoa olla osa yhteisöä. Ja valmistuttua kammiotutkijoille on kyllä edelleen kysyntää. Kyllä tiedeyhteisössä on paljon sellaisia ei-sosiaalisia tyyppejä, jotka ovat lahjakkaita ja osaavia omalla tutkimussektorillaan. Ei kaikkien tarvitse olla yhtä valovoimaisia luennoitsijoita ja yhteiskunnallisia keskustelijoita kuin vaikkapa jonkun Esko Valtaojan. Kyllä tilaa löytyy erakoillekin ja kaikenlaisille oudoille hiihtäjille, siinä on tiedeyhteisön vahvuus :)

Mielestäni aloittajan isoin ongelma on alhainen itsetunto. Isoin vastustajasi on aina se joka katsoo peilistä. Eivät nuo cumun arvoisen yo-paperit ole mikään este tai edes poikkeus valtavirrasta. On paljon esimerkkejä ihmisistä, jotka ovat olleet keskivertoja koulussa tai jopa ihan kehnoja, mutta ovat aikuisiällä ryhdistäytyneet ja lukeneet itsensä tohtoriksi.

Jos ketjun aloittaja ottaisit vaan itseäsi niskasta kiinni ja lukisit vain tarmokkaasti niihin pääsykokeisiin. Käyttäisit kaiken energiasi niiden kirjojen ymmärtämiseen, niin kyllä sinä sisälle pääset. Ne jotka sisälle pääsevät ovat yksinkertaisesti vaan tehneet työtä unelmansa eteen. Istumalihaksia siinä vaan tarvitaan.

Paljonko pitää lukea?

Lue joka päivä vähintään 8 tuntia viitenä päivänä viikossa.

Heräät aamulla yhdeksältä ja syöt aamiaisen. sen jälkeen klo kymmeneltä luet tehokkaasti 2h. Tämän jälkeen pidät puolen tunnin tauon ja luet taas 2h. Sen jälkeen syöt lounaan ja otat pienet nokoset vaikka. Nyt klo on osapuilleen.neljä iltapäivällä. Nyt luet taas 2h ja pidät lopuksi puolen tunnin tauon, jonka jälkeen vielä edessä on 2h lukemista. Nyt olet saanut kasaan 8h tehokasta lukemista. Eikä se edes tunnu pahalta. Suosittelen illan lopuksi käymään iltalenkillä ja tekemään iltapalaakin.

Lenkiltä tultuasi vielä, kun kertaat kaiken päivällä lukemasi nopeasti (tarkoitan ihan pääasioiden kertaamista) niin hyvä tulee. Tähän kertaamiseen käytät maksimissaan puolesta tunnista tuntiin, jonka jälkeen menet nukkumaan. Tälläistä ohjelmaa itse noudatin aikanaan ja menin sisälle yliopistoon.

Muista pitää viikossa joku vapaapäiväkin ja yhden päivän käytät pelkästään asioiden kertailuun.

Esim: ma-pe täysiä lukupäiviä (8h). La vapaapäivä ja su kertauspäivä (vaikkapa 4h)

Tsemppiä!

Sellainen jatkoviesti vielä, että tuo selostamani tuntimäärä on kyllä suhteellinen.

Itse olin niin kovapäinen, että luin varmuudeksi niin paljon kuin jaksoin. Mutta tajuan että ehkä tuollainen tahti ei sovi kaikille :)

Aloittajan kannattaisi vaikkapa tehdä ihan vaan 4h tehokkaita lukupäiviä. Lukemisen laatu lopulta ratkaisee, ei määrä. Ekat 2 vko vaikka 4h täydellisen keskittyneenä kirjoja päntäten ja sen jälkeen nostaa varovasti tahtia vaikka 5-6 tuntiin.

Kuiten tsemiä edelleen :)

En tiedä muuta, mutta tietotekniikkaan pääsee ainakin helposti. Itse en lukenut pääsykokeisiin lainkaan ja kokeita edellisenä iltana olin kapakassa neljään. Olin jo päättänyt jättää pääsykokeet väliin, mutta kun ei ollutkaan niin hirveä krapula aamulla niin menin sitten kuitenkin. Vähän olin huonossa hapessa, mutta yliopistoon pääsin.

Eikä se tietotekniikka hirveän vaikeaa ole sitten yliopistossakaan.

Miten siihen edes voi lukea kun mitään lukion oppimääriä tai pääsykoekirjoja ei ole ilmoitettu? Lisäksi siellä on aina joku ongelmanratkaisutehtävä joita nyt ei tietysti osaa ennakoida. Piti kyllä olla hyvät arvosanat yo:sta jos kerran noin vaan pääsit... Luulis että sinnekin joku L:n oppilas pyrkii, ei kaikkia nyt voi yksinkertasesti lääkärin tai lakimiehen ura kiinnostaa, ei minua ainakaan koskaan.

Aika kallista tämä konsultointi on mutta jos maksat 1200EUR etukäteen niin voin kertoa enemmän tietojenkäsittelytieteestä jossa olen opettanut korkeakoulun opettajia, annan pari vihjettä:

* On hyvä jos kiinnostaa se miten tietokoneen saat tekemään mitä haluat.
* Jos jaksat keskittyä juttuun.
* Loppujen lopuksi .... nooh aika helppoa, jos ei mennä käyttöjärjestelmien tasolle.

**** Mutta jos olet tyttö ja kiinnostaa miten saa tietokoneen tekemään mitä itse haluat, niin ehkä tietojenkäsittely ja ohjelmointi olisi.

"Ongelmana on vain se, että en millään pysty olemaan erossa internetistä, peleistä, facebookista tai näistä palstoista koska aina on jotain puhuttavaa eikä puhekavereita ole missään muualla kuin täällä netissä, useimmat heistäkin täysin tuntemattomia."

Mene esim. kirjastoon lukemaan. Siellä ei ole samanlaisia houkuttimia kuin kotona ja jaksat paremmin keskittyä. Kannattaa myös tehdä itselleen lukuaikataulu (montako kertaa kirjat lukee lävitse ja kuinka monta tuntia lukee päivän aikana). Kun luet nyt ahkerasti, voit antaa itsellesi pääsykokeen jälkeen jonkun palkinnon (festarireissu, kilo makeisia, uusi peli tietokoneelle, tuliterät juoksukengät tai jotain muuta mitä mielesi tekee).

Ps. aika hyvin oot saanu plussia tähän viestiketjuun (taidat olla itse naputellut pari kertaa ;))

Tsemppiä joka tapauksessa pääsykoeurakkaan!

Mitäs ne ihmiset siellä kirjastossa ajattelevat kun löhöilen siellä tuntikausia joka päivä lukemassa omia kirjoja? Etteivät vain epäile, että varastan jotain? Luettavana on 1 kirja, 300 sivua. Nyt olen jo kerran sen käynyt läpi joten hyvällä alulla ollaan, nyt vain pikkusen voisi kiristää tahtia. Psykiatrini sanoi, että kannattaa tehdä nyt toisella lukukerralla muistiinpanoja kirjasta, mutta en lainkaan tiedä mistä kohdin niitä pitäisi. Lukiossakaan minulla ei ollut tapana lukea kokeisiin tai tehdä merkintöjä, joten kaikki tämä on ihan uutta.

Kun luen ahkerasti, ostan kesällä uuden sängyn, tietokoneen, pianon, työpöydän ja ehkä voisin myös vähän karkkia hommata, paino on pudonnut 1,5 vuodessa 40 kiloa ja olen nyt laiha ruipelo.

Ps. Plussat eivät vie minua yliopistoon kuten eivät lääkärin kirjoittamat paperitkaan. Joten en välitä, onko siellä miinuksia vai jotain muuta. Kiitos kuitenkin runsaasta kannustuksesta (:

Jep. Löysin muita paitsi Kuopion yhteiskuntatieteiden kysymyksiä, tuntuu kuin olisivat jaoteltuja eri osioihin. Hassua, vaikka olen menossa yhteen kokeeseen...

Jos osaatte auttaa: http://www.uef.fi/opiskelu/valintakoekysymykset

On hyvä että pyrit toteuttamaan unelmiasi / tavoitteitasi. Kun pyrit niitä kohti ja pidät yhteyttä sisimpääsi, tavoitteet voivat jalostua oikeaan suuntaan. Aina voi avautua uusia yllättäviä ovia.

Lisävinkkinä: Pyri rauhaan Luojasi kanssa. Vaikeuksiisi saattaa hyvinkin olla karmallisia syitä, vaikka ne eivät (vielä) olisi tiedossasi. Rukouksella voit saada lisäjohdatusta. Kun lähestyt Jumalaa, hän lähestyy sinua...

Opiskelen yliopistossa, vaikka minulla on psyykkisiä ongelmia. Sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriöitä, jonka vuoksi olen ollut mielisairaalahoidossakin. Silti koen, että minulla on aivan yhtäläinen oikeus opiskella tutkinto kuin ns. täysin terveilläkin. Tsemppiä ja jaksamista sinulle, et ole ongelminesi ainoa!

Jos ei nyt yliopiston ovet aukene, lue avoimessa yliopistossa psykologiaa. Sitä voit tehdä cumuun asti eli aineopinnot. Se sopii sivuaineeksi yhteiskuntatieteellisiin tutkintoihin, joten ei mene myöhemminkään hukkaan.
Psykologiassa voisit myöhemmin myös erikoistua liikuntapuolelle- voisit vaikka tutkija voittajaurheilijoide psyykeä ja olisit hetkessä maailmankuulu!

Sinulla kun taitaa olla jo melko hyvät tiedot psykologiasta, ja saisit ehkä lisäaineksia omien pohdintojesi täydentämiseen, voisi vuosi psyologiaa avoimessa olla mukavakin juttu.
.
Lisäksi psykologia tieteenä on aika täsmällistä, hallittavissa olevaa ja sikäli sopisi ehkä sinulle.

Avoin yliopisto on siitä hyvä juttu, että voit suorittaa opintoja omaan tahtiin, nopeasti tai hitaasti tai vaihdellen. Ja jos innostut, voit tehdä eri yliopistojen avoimiin opintoja vaikka päällekkäin - enimmäkseen Kuopiosta lähtemättä.

Tsemppiä vaan.

Huomenna on yhteiskuntatieteiden koe sitten... Ehkä elämä ei kaadu jos en suoraan pääse sisään nyt, menen sitten avoimeen syksyllä. Samassa yliopistossa opiskelen kuitenkin periaatteessa ihan samalla tavalla sitten. Olen vain statukseltani erilainen, mutta niinhän olen viimeiset 3,5 vuotta ollut opiskellessani iltalukiossakin. Ja onnellinen olen ollut, jopa kokenut joskus olevani parempi kuin muut. Minun on jostain tärkeä saada itsetuntoa nostattavia kokemuksia, olivatpa ne mitä tahansa.

Paljon onnea ja tsemppiä kokeeseen! Toivotaan, että tärppää. :)

Mites koe tuntui menevän?

Heh ihme kun asioistani ollaan kiinnostuneita... Okei, koe tuntui menevän yllättävänkin mukavasti. Aineistokokeessa osasin vastata kyllä lähestulkoon täysin oikein ja myös ainakin puolet kirjakokeesta meni erittäin hyvin. Esim. käsiteselityksistä voisin odottaa jopa 16-17/20p. Jokaiseen tuli jotain vastattua ja sehän on pääasia, vaikka osa menikin arvailuksi. Kunnon esseitä kirjoitin, rivit täyteen. Mutta en usko tuon riittävän koska minulla on pohjilla yo:sta vain 4 C:tä, joista saan tuohon 38 pistettä alkuun. Maksimi 4 L:llä olisi 84.

Mutta miksi ihmeessä kokeessa oli mahdollisuus saada yli 110 pistettä kun niistä kuitenkin vain 56 on maksimi minkä voi tuohon yo:n päälle saada?

Ja antakaas realistinen arvio mahdollisuuksistani päästä sisään, 40 valitaan jos ei oteta ylimääräsiä :)

Perjantaina sitten tietojenkäsittely ja ensi viikon keskiviikkona ympäristötiede.

Ite kävin kans viime vuonna tuossa kokeessa (pääsin kyllä toiselle alalle mut en tuonne) ja en saanu kyllä kun yhen kokonaisen esseen sinne tehtyä. Eikä kyllä saanu kukaan mun kavereistakaan ketkä kävi. Ei siellä varmaan juuri kukaan sua parempia pisteitä saa tai korkeintaan joku joka on lukenu kirjaa vuosikausia :D

Kertokaas jos tiedätte, miten voin valmistautua tuohon tietojenkäsittelyn kokeeseen? Olen selaillut vanhoja kokeita ja siellä on ollut mitä vaihtelevinta materiaalia, mutta hyvin usein matemaattisia tehtäviä ja erityisesti binäärilukuja. En tiedä noista mitään sillä koskaan lyhyellä matikalla emme ainakaan puhuneet asiasta. Onneksi kokeessa saa jättää yhden tehtävän tekemättä. Tuollanen esseetehtävä olis ihan huippu, toivotaan sellasta... Ja minulla on sikäli huono tilanne, että saan vain 15 pistettä äikän C:stä pohjille ja matikkaa en kirjottanut tässä vaiheessa, eli siellä on varmasti joillakin alotuspisteitä tuplasti tai jopa 3x enemmän. Silti jos kokeessa on ollut noin 90 henkilöä ja viimekin vuonna on otettu sisään enemmän kuin alotuspaikkoja on, eli yli 80. Pitäisi siis olla hyvät mahdollisuudet päästä mut yo tekee tästä kovin hankalaa...

Ei siihen juuri voi valmistautua. Todellakin useasti on ollut kysymyksiä noista binääreistä mutta yhden tehtävän kokeessa voit jättää tekemättä ja jos siellä on 2 mihin pystyt vastaamaan niin sitten tuota ei edes tarvitse tehdä. Kannattaa toki opetella ihan perusjutut siitä niin ymmärtää sitten, opinnoissa systeemiä tarvitsee.

Jos nyt et ihan sählää nollille koettasi, niin voit olla 90% varma opintopaikastasi...

jeesus tekee mun pääsykokeen,varmalla läpi

Plussat ja miinukset korjattu.

No mitäs niistä plussista, pääasia, että keskustelua käydään! Eiköhän se ihmisten mielenkiinto herää senkin perusteella, että ketjussa on _muutama_ viesti enemmän kuin ketjuissa tällä palstalla keskimäärin. :D

Noh, tämä tästä.

AP:lle onnea loppuihin pääsykokeisiin!

AP kävi pääsykokeissa ja onnistui mielestään lukemiseen ja tasoonsa nähden hyvin. Parempaan ei ollut saumoja tällä kertaa. Joku ympäristö tai atk ovat mahdollisuuteni, en usko yhteiskuntatieteisiin koska se on todella suosittu ala. Mutta yo-todistukseni on niin surkea etten usko olevan mahdollisuuksia koskaan yliopistoon noilla papereilla... Täytyy siis mennä syksyllä avoimeen ja sitä kautta sitten yrittää liikuntalääketieteeseen. Ja onhan minulla sitten se matikka kirjoitettavana vielä sekä espanja ensi keväänä.

Juu selvä voitit, en jaksa väitellä asiasta. En tosin naputtanut plussia kuin kerran siihen enkä usko siitä tulleen niitä yli sataa...

Mutta puhutaas nyt mahdollisuuksistani päästä yliopistoon, en malta odottaa heinäkuulle tuleeko kirjeitä vai ei :)

No mites kävi tuliko opiskelupaikkaa? :)

Ei ole ainakaan mitään tietoa tullut mistään. Tuskin pääsen. Jos pääsen niin se ei voi olla totta, koska minulla ei ole tuuria eikä minulle koskaan tapahdu mitään hyvää.

No onhan tämä sitten täysin käsittämätöntä... Sieltä tuli kirje, että olen päässyt ympäristötieteeseen -_- No siihen nyt en kyllä mitenkään voinut uskoa koska kokeessa oli kemian kysymyksiä ja siitä aineestahan minulla ei ole mitään hajua... Siitä huolimatta sain kemiastakin 10/30 pistettä. Ympäristötieteen osiosta ja biologiasta sain lähes täydet kummastakin ja ylitin pisterajan selvästi 15 pisteellä. Ylioppilastodistuksella en olisi päässyt lähellekään...

Mutta nyt on sitten tehtävä todennäköisesti valinta. Luulen pääseväni myös tietojenkäsittelyyn joten toivoisin hieman tarkempaa tietoa siitä, kumpi nyt kannattaa oikein valita. Toki voi käydä onnellisesti ja tämä jää ainoaksi opiskelupaikkamahdollisuudekseni. Yhteiskuntatieteisiin en usko pääseväni, ainakaan yo-todistuksesta saamillani 38/84 pisteellä. Pääsykokeen olisi pitänyt mennä nappiin jotta se mahdollistaisi pääsyni siinä kiintiössä.

Eli ilmeisimmin vaihtoehdot joista valita ovat:

Ympäristötiede
Tietojenkäsittelytiede

Kumpi se nyt sitten olisi, ehdotuksia...?(:

valitse tietojenkäsittely jos sinulla ei kemiasta ole "mitään hajua" niinkuin asian ilmaisit. ymp:iin tarvitaan paljon kemian tietämystä, ja jos ei se kiinnosta, niin ei sinne sitten kannata mennä kun muitakin vaihtoehtoja kerran on.

No totta kai pääset sisään noihin, valitsit alat joille kukaan ei hae niiden tylsyyden ja työpaikkojen olemattomuuden vuoksi. Voitko todella pitää itseäsi jonain sankarina jos hakijoita on 200 joista yli 100 otetaan sisään ja näistäkään varmasti 70 ei ota paikkaansa vastaan? Voit laskeskella mikä on todennäköisyytesi jäädä rannalle, aika pieni...

Olet ilmeisesti hakenut kaikkiin kyseisiin koulutusohjelmiin summanmutikassa, miettimättä yhtään mitä nämä sisältävät ja pystytkö sitten opiskellessasi pärjäämään opinnoissa. Yliopisto-opiskelu vaatii itseasiassa alusta lähtien kiinnostusta alaa kohtaan jotta pystyy pärjäämään. Varsinkaan sitten etenemään tohtoriksi......

Annan sinulle nyt vinkin: mene opiskelemaan ihan kumpaa haluat ja katso ensimmäisen vuoden aikana, onko motivaatiota enää sitten. Saat uskoakseni kuitenkin tehtyä opintoja jotka eivät mene hukkaan vaikka vaihtaisitkin alaa. Jos ei sitten enää kiinnosta, mieti uutta vaihtoehtoa. Sinun ei tarvitse muuttaa vanhempiesi helmoista pois jotta voisit opiskella alaa jota todellakin haluat. Nykyään lähes mitä vaan voi opiskella etänä, eli sinun ei tarvitse käydä kyseisellä paikkakunnalla kuin muutaman kerran vuodessa. Samalla voit tehdä muutakin hyödyllistä. Eli mieti tarkasti, mene rauhassa yliopistoon ja katso löysitkö unelma-alasi jo tällä kerralla.

No onpas keskustelu hiljentynyt. Mihin lopulta pääsit, jos pääsit? Ja minkä tien valitset?

Tuossa pari kirjoitusta ylempänä ilmoitin jo asiasta ajat sitten joten sieltä vain lueskelemaan. Ympäristötieteen kai valitsen nyt tähän alkuun, katsotaan sitten innostaako se lopulta vai ei...

Herätetääs vanha keskustelu henkiin. Kuinka sujuu, aloittaja?

No kerrotaanpa vähäsen

Olen pian käynyt yliopistoa 3 viikkoa. Muutamia pulmia on matkan varrelle jo tullut: ensinnäkään en tunnu tajuavan mitään kemiasta ja matematiikka on myös melko hankalaa. Sen sijaan ympäristötiede itsessään on todella mielenkiintoista. Kemiasta vielä sen verran, että labratyöt kiinnostavat kyllä.

Ruokalassa syöminen tuottaa suurta ahdistusta, tärisen ja vapisen, katselen ympärilleni ja yritän hotkia ruuan mahdollisimman nopeasti, ettei kukaan kerkiäisi tulla vastapäätä istumaan ja syömään. Tällöin hän saattaisi puhuessaan lennättää suustaan pieniä sylkipisaroita ruokaani, jotka saastuttaisivat sen. Tämä on ongelma joka paikassa, ei pelkästään yliopistossa.

Olen myös todella rasittunut koska tunnit harvoin kestävät niin kauan kuin lukujärjestykseen on merkitty. Saattaa olla, että olen varautunut siihen miten kulutan aikaani yhden vapaatunnin aikana mutta jos siihen väliin jääkin 2 tuntia... Silloin en jaksa olla tekemättä mitään noin kauaa vaan lähden kotiin kävelemään, matkaa on noin 3km. Sitten olen 30min-tunnin kotona ja lähden takaisin. Noita pätkiä saattaa tulla päivässä käveltyä yhteensä (myös normaalit meno-tulomatkat mukaanlukien) 5-7 kertaa joten voitte vaan kuvitella... Sitten vielä omat iltalenkit päälle. Urheilua tulee siis huomattavasti enemmän kuin aikaisemmin... Onneksi edes syön nyt enemmän.

Luennot ovat kaikista ennakkospekulaatioista huolimatta alkaneet usein klo 8 aamulla. Aluksi yritin herätä aina seitsemän jälkeen, nyt en enää jaksa mennä kahdeksan luennoille vaan aikaisintaan yhdeksään. Yritän myös venyttää nukkumistani niin, että aikaa aamupalalle, tukan laittamiselle ynnä muulle jää noin 15min, jonka jälkeen on kiireellä lähdettävä. Useimmiten kerkiän kovan kuntoni takia vaikka aikaa ei olisikaan kovin paljoa, mutta olen yltä päältä hiessä sitten. Kiva istua luennolla paita märkänä...

En myöskään tajunnut, että yliopistossa ilmeisesti kaikki harjoituslaskut tehdään ennen sitä virallista laskuharjoitukset-tilaisuutta. Kuvittelin, että teemme siellä niitä... Mutta nehän vain katsotaankin läpi! Okei, terapeuttini olisi varmasti sanonut tähän jälleen ''jos olisi niitä kavereita niin tällaistakaan ei tapahtuisi''. Olen näennäisesti ylpeä siitä, että olen saanut nämäkin ongelmat kohdata sen takia, etten ole sosiaalinen. Mielessäni kuitenkin kiroan itseäni ja tyhmyyttäni...

Hieman rasittuneelta tuntuu oloni mutta kestän ainakin toistaiseksi. Odotan vain viikonloppuja jotta pääsen vähän löhöämään ja nukkumaan pidempään. Tapa jolla nyt elän on kyllä liian rankka. Onneksi sentään voimme saada tukiopetusta jos ei kemia tai matikka lähde sujumaan. Joka tapauksessa on myös paljon positiivisia asioita... Ehkä tämä alku on vain näin rankka, koska kursseja on paljon päällekkäin ja tunnit alkavat jo aamusta. Kun katsoin lukujärjestystä eteenpäin, alkaa jo kuukauden kuluttua helpottaa niin, ettei joka päivä edes ole mentävä yliopistolle.

Hyvänä asiana vielä se, etten ole niin tylsistynyt ja väsynyt päivisin kun on jotain muutakin tekemistä kuin koneella istumista. Olen kuitenkin hieman epätoivoinen ja uupunut näiden tehtävien kanssa, jotka eivät meinaa lähteä sujumaan...

Aika hyvä vitsi.

No näytäppäs sitten missä sama tarina on kirjoitettu toistamiseen.

Onnettomasti on kyllä alkanut opiskelu... Olen väsyttänyt itseni sataprosenttisesti heräilemällä jo seitsemän jälkeen ja käymällä kaikilla luennoilla, joista hyvin harvoilla olen tajunnut asioista yhtään mitään. Nyt minulla on takana kolme tenttiä joista tuloksena yhteensä pari säälipistettä, ei siis mitään mahdollisuuksia edetä tällä alalla. Tuntuu, ettei minusta ole muulle kuin itsesäälin alalle jossa sellainen olisi... Mahdollisuudet ovat nyt seuraavat:

Tulos tai ulos:

Alan panostaa urheiluun täyspäiväisesti unohtaen opiskelut niin, että päädyn joko maailmanhuipulle tai ruumishuoneelle.

Alan vaihto:

Rupean käymään muiden alojen kursseja ja etsimään itselleni kiinnostavampaa opiskeltavaa

Eläkkeelle:

Jos mikään ei auta, pääsen diagnoosieni avulla varmasti kovin helposti eläkkeelle. Sillä rahalla en tosin elä mutta eipä siinä tilanteessa enää kiinnosta kovin paljoa...

mutta mietitäänpä näitä vaihtoehtojasi:

1) Useimmat ammattiurheilijatkin opiskelevat tulevaisuutta varten toisen ammatin, joko samaan aikaan tai ainakin aktiiviuran jälkeen. Oletko aidosti sillä tasolla jossakin lajissa, että sinulla olisi mahdollisuuksia huipuksi? (En jaksanut lukea koko ketjua, sori, ehkä löytyisi vastaus.)

2) Tämä nyt on mun mielestä kaikkein järkevin vaihtoehto, ehdottomasti näin, että yliopistolla notkumisesta on sinulle jotain iloakin. Lisäksi, jollet pääse oman aineesi kursseista edes läpi, olet aika ikävässä tilanteessa ensi syksynä, jos kela perii opintotukia takaisin puuttuvien pisteiden takia.

3) Minusta taas tuntuu erinäisiä keskusteluja aiheesta netissä selanneena siltä, että (pysyvälle) työkyvyttömyyseläkkeelle ei pääse ainakaan vuosikymmeneen, jos on nuorehko ihminen, olivatpa ongelmat kuinka vakavia tahansa. Eli muut vaihtoehdot kyllä ensiksi, ajattelepa vaikka niin, että jos tavoitteena on työelämän sijaan vaikka eläke, niin sille pääsee myöhemminkin. Mikset yhtä hyvin opiskelisi, vaikka jotakin muuta alaa, jollei yliopisto nappaa.

Hyvää settiä :DDD

Oletko sinä sama ap, joka meni Berliiniin, perusti siellä makkaratehtaan ja menestyi elämässään?
Eli jos ihminen on noin huonossa kunnossa, ei pysty analysoimaan elämäänsä näin objektiivisesti. Olet provo, ja huono sellainen.
Ja ainahan voit olla olemassa omassa surkeudessasi siellä yliopistolla sen viisi vuotta, joka kandiin vaaditaan. Kun et sitä saa tehtyä, hae lisäaikaa mielenterveyteesi vedoten.
Itseasiassa en usko, että jos olet päässyt sisälle, selviäisit jollain säälipisteillä tenteissä. Niitä ei nimittäin jaeta.

Ymmärrän tietysti, että voi olla hankalaa lukea näin pitkää ketjua alusta loppuun mutta tehkää se, jotta en joutuisi kertaamaan asioita tuhansia kertoja.

Olen siis laihduttanut viimeisen 2 vuoden aikana lähes 40 kiloa, vain ja ainoastaan sen takia, että saisin sellaisen tyttöystävän joka minua kiinnostaa. Katsos kun poikamaiset tai ylipainoiset tytöt eivät voisi viehättää minua enempää kuin homo joka lähestyy. Mutta, olin siis aivan sairaalloisen ylipainoinen vuodesta 1992 vuoteen 2010, jonka jälkeen trendi on ollut koko ajan laskeva. Nyt painan 79 ja olen 180 pitkä, mutta silti joudun koko ajan katsomaan peilistä miten läskiltä näytän. Haluan kiinteän, hoikan vartalon kuten kaikilla muillakin menestyvillä miehillä ja naisilla mutta en vain kertakaikkiaan pysty tekemään tästä enää mitään paremmaksi... Tuskin minua kukaan huolii tämän asian takia :/

Äskeisessä viestissäsi on (ilmeisesti) ajatusvirhe; viestisi mukaan ylipainoiset ja poikamaiset tytöt VIEHÄTTÄVÄT sinua kuin myös lähestyvät homot. Tarkoitit ilmeisesti, etteivät ko. tytöt ja homot voisi vähempää kiinnostaa sinua? Olen sitä mieltä, että painoasioitasi enemmän sinua rajoittaa tyttöystävän saannissa luonteenpiirteesi/persoonallisuushäiriösi.

Itse juuri vastasit persoonallisuushäiriökysymykseen: asperger. On elämän raadollisuutta, että jotta joku tyttö sinusta kiinnostuisi, tulisi hänen olla ehkäpä samanlainen, kenties myös asperger-tapaus, tai ainakin todella vapaamielinen ja suvaitsevainen. Kaltaisesi voi olla vaikea löytää ketään. On myös varmaa, että tyttöystävää et saa, mikäli et juokse esim. typerissä opiskelijatapahtumissa ja linnoittaudut omiin oloihisi. Kukaan ei tule sinua kotoa hakemaan... Lisäksi on hyvä muistaa, että seurustelu ei ole mitenkään automaattisesti autuaaksi tekevä asia ja oma vapaus ja rauha on loppujen lopuksi erittäin mukavaa. Eikä kaikkien edes mielestäni pidäkään seurustella (tiettyyn ikään mennessä). Kaikki ajallaan. Loppujen lopuksi ihan jok'ikinen asia elämässä, mukaan lukien seurustelu, on yhtä suurta rulettia ja arpapeliä. Elämä kun on valitettavasti elämää, eikä Disney-elokuvaa, jossa kaikki päättyy aina hyvin. Ei ole totta, että meille kaikille on tuolla jossakin joku. Ei myöskään pidä paikkaansa, että olisi olemassa joku Mr. Right tai Neiti Oikea. Näin seurustelun ja rakkauden myyttejä valitettavasti murskatakseni :´) Jotkut vain yksinkertaisesti jäävät yksin. Käy nyt kuitenkin koulusi vaikka väkisin.

Life sucks and then you die.

Itselläni pisti silmään tuo itkupotkuhymiö tuossa masentuneenkuuloisessa otsikossa ja poikkesin siksi lukemaan :D