Onko syytä huoleen? 2,5v. poika ei puhu

elä huolestu, vielä. Toiset puhuvat myöhempään kuin toiset ja jos kuulo on kunnossa niin...Lue ja laula, kasvata passiivista sanavarastoa, sanoita tekemisiäsi ja hänen tekemisiään, aikanaan sitten et saa suunvuoroa kun alkaa puhumaan!

Käväisisin itse lasten neurologilla.

Hyvää kevättä!

Meidän pojalla oli vähän samaa vikaa. 2,5-vuotiaana tuli oikeastaan vasta ekat sanat, esim. pap-pa. Sitä ennen hänellä oli ihan oma kieli. Nyt poika 4 v 4 kk ja juttua tulee vaikka kuinka paljon! Puheterapiassa ollaan kyllä käyty, se alkoi kun poika täytti 3. Otti kuitenkin nopeasti ikätoverinsa kiinni ja tosiaan nykyään puhuu ihan normaalisti.

Toki voi olla, että sinun pojalla on jotain muutakin ongelmaa, mutta ihan hyvin voi olla vain viivästynyttä puheen kehitystä, joka varmasti korjaantuu pikkuhiljaa. Meillä on ainakin elävä esimerkki siitä, että kyllä se puhe sieltä lähtee sujumaan ajan kanssa.

Kiitos kaikille tähän mennessä vastauksista! :)

Tuli muuten mieleen, että poika osaa sanoa sekä mamma että pappa ja tietää niiden tarkoittavan hänen isovanhempiaan. Yhdessä vaiheessa tässä keväällä hän hoki noita sanoja tosi paljon, nyt sitten taas ei enää, vaan jotain omakeksimiään...

Olen viime aikoina pyöritellyt mielessäni tätä pojan puhumatomuutta tosi paljon ja on kyllä ahdistavaa, kun ei tiedä mistä on oikein kyse... Ainoastaan ajan myötä selviää!

Moi! Meillä on 5-v poika, jolla on ollut suun alueella samantapaista oireistoa. Hänellä tosin todettiin jo vauvana lievä hypotonia (alhainen lihasjäntevyys) kaikkialla kehossa, joten muukaan motorinen kehitys ei ollut ihan ikätasoista. Joka tapauksessa kuulosti tutulta tuo ruokailujen kehitys. Kiinteiden oppiminen kesti hänellä pitkään ja karkeampi ruoka aiheutti kauan yökkäilyjä. Suu tuntuu olevan edelleen jotenkin herkkä kohta koska joissakin ruuissa rakenne aiheuttaa edelleen harvakseltaan yökkäilyä (vaikka maku olisi ok..., tai ainakin niin kokki toivoo:-). Ja syöminen on vieläkin tolkuttoman hidasta, mikä kiristää vähän pinnaa arkiaamuina.

Mekin kävimme muutaman kerran puheterapeutilla kontrollissa ja silloin todettiin että myös suun/poskien lihakset ovat pehmeät. Tämä voi viivästyttää äänteiden oppimista ja meidän pojaltamme puuttuikin vielä reilu vuosi sitten L, R ja S. Nyt enää opeteltavana R. Mutta hypotonia ei kuitenkaan pojallamme viivästyttänyt kaikkea puhetta, vaan hän alkoi kyllä puhua, vaikkakin alkuun epäselvästi. Ja nykyään puhuu ihan yhtä paljon kuin muutkin.

Meillä diagnoosi oli lasten neurologilla lievä kehitysviive (muistaakseni), mutta neurologin kontrollit lopetettiin 3-vuotiaana. Sitten on neuvolan puolelta käyty vielä joitakin kertoja puheterapeutin ja fysioterapeutin kontrolleissa. Loppupäätelmänä näiden kaikkien kontrollien jälkeen on ollut se, että ehkä poika ainakin oli vähän kehityksessä jäljessä muita, mutta ei niin paljon että tarvitsisi ryhtyä varsinaisiin pitempiin terapiasuhteisiin.

Jos teillä on jo yhteys puheterapettiin, niin luotettavimman "huoliarvion" saatte varmasti häneltä. Minusta tuo ei kuitenkaan kuulosta miltään sellaiselta mitä yksi tai kaksi lisävuotta ei korjaisi. Tiedän kuitenkin mitä äidin kokema huoli on, ja toivon sinulle voimia ja että huolesi helpottaa pian.

Meillä nuorempi poika syntyi myös keskosena (RV 32 6) ja puhumaan oppi 2,5-vuotiaana. Sitä ennen ei paljon sanoja sanonut, mutta sitten alkoikin puhua selviä lauseita. Samoin kävelyn hän oppi 1,5-vuotiaana, ja senkin lähti sitten varmasti ja haparoimatta. Ei keskosena syntyneen lapsen tarvitsekaan oppia kaikkea samassa tahdissa kuin muut ikäisensä, kyllä hän ehtii myöhemminkin. Ja neuvolassa ainakin meidän poikaa tarkkailtiin niin hyvin, että sanoivat kyllä, jos ei joku asia mennyt ihan niin kuin piti. Puheterapeutin avulla oppi R-kirjaimen 5-6- vuotiaana. Pyörällä ajamisen ja uimisen hän oppi aiemmin kuin moni ikäisensä. Kun poikasi ymmärtää puhetta, ei ole syytä huoleen.

Kuulostaa ihan normaalilta lapselta. Jotkut lapset oppivat vain hitaammin puhumaan, jos lapsi ei ole oppinut 3-vuotiaana puhumaan, pitäisi ottaa yhteys neuvolaan ja kertoa tästä asiasta.

Meillä täysiaikainen poika, mutta muuten voisi olla meidän pojasta 2v3kk kuvaus! Ja puhetta ei tosiaan tule. Tai okei, muutama sana. nekin tulleet jo pitkään. Yritän olla luottavainen, koska muuten on hoksaavainen, touhukas ja motorisesti taitava. Silti välillä kaihertaa tuolla mielen perukoilla.

Meillä on nyt puheterapia kerran viikossa, ja muutamasti ollaan käyty. Poika haahuilee siellä vielä ehkä tavallista enemmän, eikä oikein keskity mihinkään, varsinkaan mihinkään "tehtäviin" mitä siellä pitäisi tehdä. Tiedän että hän osaisi tehdä ne, mutta hän vaan venkoilee ja välttelee. Ihan kuin pelkäisi jotenkin tekevänsä väärin. Pt:n mielestä pojassa on ehkä jotain erityistä... :( Todennäköisesti kesän jälkeen mennään neurologille.

Joka puheterapiakerran jälkeen olen vähän masentunut, mutta sitten koitan mielessäni pistää asiat oikeisiin mittasuhteisiin, mitään kuolemanvakavaa tämä ei kumminkaan ole... Poika on todella ihana (ja myös todella raivostuttava), ja näillä mennään nyt eteenpäin. Hän on oppinut nyt pari viittomaa ja niitä yritetään nyt opettaa lisää, ja lisäksi meillä on kuvat kommunikoinnin apuvälineenä.

Puheterapeutti muuten sanoi että näitä 2,5v puhumattomia on nyt "tavallista enemmän". Mistä lie sekin voi johtua... Onko vaan sattumaa ja täällä meidän kunnassa...?

Kiitios kaikille taas kommenteistanne, ihanaa kuulla rohkaisua ja vertaistukea!

Olitko raskaana sikainfluenssaepidemian aikaan? Rokotettiinko sinut?

Kyllä, rokotettiin pari päivää ennen synnytystä.

... Mutta tuo yhteys on kyllä ihan spekulaatiota...

http://www.vaukirja.fi/Lapset-ja-lukeminen/Ajankohtaista/Puhevaikeuksista-karsiva-lapsi-leikkii-yksin/

Kaikki arviot ja tutkimukset, joihin on mahdollista mennä kannattaa hyödyntää. Niistä saa hyviä neuvoja, miten lähteä puheen kehitystä tukemaan. Kuntouttavat toimenpiteet kannattaa aloittaa jo ennen mitään diagnooseja, jo silloin kun on epäilys että kaikki ei kehity tyypillisessä aikamääreessä.

Kuvauksesi perusteella lapsesi käytös viittaa siihen, että hänellä on autismin kirjoon kuuluva neurologinen sairaus.

Samaa mieltä kuin nimimerkki "olisin huolissani". Yletön kiinnostus tekniikkaan ja mekaanisten äänten matkiminen sanojen sijaan antaa vahvoja viitteitä autistisista piirteistä.

Eli tutkimukset ovat paikallaan, jotta tarvittavat tukitoimet saadaan käyttöön. Toivon mukaan kyseessä on autismin lievä muoto asperger. Nämä lapset voivat usein elää aivan tavallista, joskin usein verraten yksinäistä elämää.

Ihmettelen hieman näitä ei syytä huoleen -vastauksia. Diagnoosien tekeminen nettipalstoilla on arveluttavaa. Vain moniammatilliset tutkimukset voivat antaa ratkaisun ja mitä pikemmin asia tutkitaan, sen parempi.

Tutkimukset ovat tulossa kesän jälkeen.

Kesän aikana on tapahtunut vähän edistystä tuon puheen kanssa, sanoja on nyt sellaiset vajaa kymmenen käytössä, kaikki tulleet kuukauden-parin sisään, ja viittomia noin viisi. Niin, ja leikkitaidot on kehittyneet. Puheterapia jatkunee heti tutkimusten jälkeen.

Kyllä, as-piirteitä tuntuu olevan, kuten suuri kiinnostus mekaniikkaan. Mutta puheterapeutin mielestä lapsi ei ole autistinen, toki hän ei diagnoosia voi tehdä mutta osaa varmaan jotan sanoa 30v kokemuksellaan.

jos olet itse huolissasi,ota yhteyttä neuvolaan,näin mulle sanottiin aikoinaankun tyttö ei vielä 2,2v puhunut ku omia höpöjä....sitten vaan yks kaks alkoi puhetta tulla :) nyt sama tilanne pojan kanssa, vauhtia riittää hirmuisesti ja kaiken puheen ymmärtää,mutta ei puhu sanoja... itse en ole huolissani pojastani, mutta ymmärrän kyllä huolesi omastasi, tsemppiä :)
Tämä viesti lähinnä tueksi,että aina ei pidä pelätä pahinta, antaa lääkärien hoitaa tutkimiset...

Toin huoleni esiin 2-vuotisneuvolassa lapsen puhumattomuudesta, mutta th:n mukaan ei ole huolta. Kaikki lapset eivät kuulemma puhu vielä tuon ikäisenä. Häntä ei kiinnostanut, vaikka tiesin, että lapsella olisi asiaa, mutta sanat puuttuivat. Puoli vuotta katsoin tilannetta ja sitten ohitin neuvolan ja kysäisin, josko puheterapeutti voisi tavata lasta. Lupasi ja totesikin, että katsotaan 3 kk kuluttua uudelleen ja sitten vielä toiset 3 kk ennen kuin päätetään mitään. Viivästystä oli, mutta minkä laatuista. Lopputulos oli puheterapian aloitus ja käynti lasten neurologilla, jonka jälkeen lapsemme sai dysfasia diagnoosin. Tämä helpotti kaikessa kauheudessaan. Nyt tiesimme, missä vika ja saatoimme keskittyä olennaiseen eikä tarvinnut miettiä turhia vaihtoehtoja. Ajoissa aloitetut toiminta- ja puheterapia toivat tulosta ja lapsemme oppi puhumaan muutaman vuoden kuluessa. Ulkoisesti hän käy normaalista, mutta lyhyt muistikaari aiheuttaa sen, ettei luetun tai monimutkaisten ohjeiden ymmärtäminen suju. Mutta kun senkin tietää, niin kaikkeen on omat apunsa. Älä jää lapsesi kanssa epätietoisuuteen, vaan hanki tietoa asiantuntijoilta, niin on helpompaa edetä ja auttaa lasta arjessa.

Hei Pojan äiti! Oletko vielä palstoilla? En viitsi vastata jos et ole enää lukemassa :)

Hei, täällä ollaan!

Tilanne tällä hetkellä on se, että poika on himpun yli kolme, sanoja ehkä 200 (? vaikea enää laskea) ja lyhyitä lauseita. Käymme säännöllisesti puheterapiassa ja poika aloittaa päiväkodissa keväällä. Olemme tavanneet neurologin ja Lastenlinnan puheterapeutin. Mitään erityisiä diagnooseja emme ole saaneet, mutta omat arvailuni kallistuvat jonkinasteisen dysfasian suuntaan. Iloinen olen kuitenkin siitä, että kehitys on mennyt syksyn aikana tosi paljon eteenpäin.