Ja se harmittaa mua kun he aina liikuskelevat yksin :( Täällä kotikaupungissa on mielenterveyskuntoutujille erillinen asuntola jossa he asuvat keskenään. Ajatella että siellä on melko nuori, sanotaanko kolmekymppinen mies.
Surettaa nähdä se aina yksin, kiertelee siellä sun täällä keräilemässä pulloja. Mutta onneksi sillä on ainakin ihan hienot vaatteet että ei ainakaan ihan köyhä ole. Ihan normaalinoloiselta muuten vaikuttaa, ei kukaan sellaisesta edes voisi ajatella että se on mielenterveyskuntoutuja.
Tekisi niin mieli lyöttäytyä seuraan mutten uskalla kun olen sen verran arka ja ujo. Toivottavasti se joskus löytäisi kavereita.
Surettaa nähdä se aina yksin, kiertelee siellä sun täällä keräilemässä pulloja. Mutta onneksi sillä on ainakin ihan hienot vaatteet että ei ainakaan ihan köyhä ole. Ihan normaalinoloiselta muuten vaikuttaa, ei kukaan sellaisesta edes voisi ajatella että se on mielenterveyskuntoutuja.
Tekisi niin mieli lyöttäytyä seuraan mutten uskalla kun olen sen verran arka ja ujo. Toivottavasti se joskus löytäisi kavereita.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Eiköhän sitä kannata mennä ihan juttelemaan. Ei siinä mitään menetäkkään.
Valtaosa "mielenterveyskuntoutujista" (varmaan 95%:a) on ihan ihan normaaleita tyyppejä.
Mielenterveys kuntoutujat säälittää. Kyllä. Entäs "täyspäinen" 26 v töissäkäyvä mies. Minäkin liikkun täällä kaupungissa aina yksin. Minulla ei ole rahaa hienoihin vaatteisiin, koska töistä saan niin paskaa palkkaa että 2 viikon tili, menee vuokraan. Toisella 2 viikkoisella, lyhennellään autoa, puhelinlasku, netti, vesi ja sähkö sekä säästöö vakuutusmaksujen varalle.