Oli aivan virkistävää lukea niitä siksi, ettei sitä silloin näyttänyt kovinkaan moni uskovan SRK:n nöyrtyvän ja myöntävän hoitokokouksia olleen. Silloinhan vielä JOKAINEN vl-uskovainen kiisti kaiken johtonsa määräyksestä. Nostin pari Albertin hoitokokouskuvausta tänne etusivulle esimerkiksi siitä, kuinka törkeästi SRK laittoi alamaisensa tännekin valehtelemaan hoitokokouksista. Lukekaa ja hämmästykää!
Luin kuusi vuotta vanhja keskusteluja
palstalta.
19401
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Näin ne ajat ja usko muuttuu. Minä muistan hyvin nuo hoitokokoukset. Jo silloin ääneen ihmettelin, miten Rauhanyhdistys on ottanut Jumalan ja maallisen tuomioistuimen vallan.
Myös televisio-synti on muuttunut rajusti 60-70-luvun takaisesta opista. Silloin ei koulussa saanut katsoa edes koulu-tv:tä. Naapurissa tv:n katsomisesta sai lapsi fyysisen rangaistuksen. Tv:n kotiin hankkiminen johti automaattisesti vl-liikkeestä ulos sulkemiseen.
Nykyaikana vl-ystäväni kehottavat minuakin katsomaan tv:stä tulleita mielenkiintoisia ohjelmia yle-areenasta.
Asiat ovat muuttuneet päälaelleen muutamassa vuosikymmenessä, mikä on hyvä asia. Vl-ihmisetkin saavat alkaa elämään normaalia elämää, koska enää ei tarvitse pelätä hoitoja ja erottamisia tv:n katselusta johtuen.
Muutamia muita ongelmia (mm. ehkäisy, meikkaaminen) on yhä ratkomatta, mutta suunta jäsenen itsenäisen ajattelun hyväsymiseen on jo nähtävissä.
>Myös televisio-synti on muuttunut rajusti 60-70-luvun takaisesta opista. Silloin ei koulussa saanut katsoa edes koulu-tv:tä.
Kyllä muutos on tosiaan ollut hurja. Alkajaisiksi tehtiin päätös, ettei TV ole uskovan kodin huonekalu, sitten alettiin puhua television katsomisesta ja nyttemmin ohjelmatarjonnasta.
Muistan hyvin, kun meille tuli vuonna 1957 (kylän ensimmäinen) televisio. Naapurit kävivät perhekunnittain katsomassa milloin mitäkin olivatpa lestoja tahi eivät. Myöhemmin oli mieleenpainuvinta nähdä, kuinka tiettyjen naapurien lapset sulkivat silmänsä, peittivät ne kädellään tai käänsivät päänsä pois, kun kulkivat saunakamarimme ohi meidän lasten huoneisiin välttyäkseen näkemästä televisiota. Sillä, oliko toosa päällä tahi ei, ei ollut mitään väliä.
Nimimerkki Albertin esiin nostama keskustelu http://keskustelu.suomi24.fi/node/2816765 eräästä hoitokouksesta oli mielenkiintoista luettavaa. Hänen avaustaan väitettiin valheeksi useammalla suulla, niin uskomattomalta se kuusi vuotta sitten kuulosti.
Tänään ei vanhoillislestadiolaisuuden uutisoinnissa hämmennä mikään. "Kaikki mistä meitä on syytetty, on totta" sanoi Srk:n varapuheenjohtaja Matti Taskila n. vuosi sitten.
Mielisairaaksi leimaaminen oli tavallista myös Neuvostoliiton diktatuurissa.
No, Raamatusta tuli mieleen Eelin kertomus, jossa Eeli ei kertaakaan uskottomien poikien päälle katsonut vihaisesti. Pojat elivät jumalatonta elämää. Siitä syystä Eeli sysättiin pois uskosta itsekin. Pakollahan ketään ei voi pitää uskomassa, mutta mielestäni, jos elää omassa kodissa, heitä tulisi puhutella. Ja ei myöskään Jumalatonta elämää sallia kodissaan kuten tv:tä, juopottelua tai sitten huoraamista. Kiroilulle myös jyrkkä ei.
Neuvostoliitossa toisinajatelijat suljettiin loppuiäkseen mielisairaaloihin ja umpattiin täyteen rauhoittavia lääkkeitä. Loppui sekin valtion arvostelu:(
SRK-laisuudessa puolestaan johtoa tai vl-kulttuuria kritisoivat henkilöt julistetaan mielisairaiksi, ulostetaan yhteisöstä jolloin heidän mielipiteensä mitätöidään "sairaan mielen tuotoksina" ja sielunvihollisen juonina.
Esimerkiksi Johanna Hurtig otti esille ja tutkii työkseen vl-yhteisön erittäin vakavaa lasten hyväksikäyttöongelmaa. SRK on toiminut myös Hurtigin kohdalla hyväksi havaitsemallaan "kielisairas!" -keinolla. Nyt Hurtig on savustetu yhteisöstä ulos ja vihjailtu mielisairaaksi. Kukapa vl-uskovainen enää uskaltaa puolustaa Hurtigin tutkimusta ja sanomisia?
No, hoitokokousajoista tuli mieleen Ailin tarina, jossa Aili eli pienellä kansaneläkkeellään poikansa hyyryläisenä yläkerran vinttihuoneessa. Aili oli leski, eikä hän ollut koskaan ollut ansiotyössä, joten hän sai ainoastaan pienen kansaneläkkeen, eikä sillä silloin 70-luvulla omaa vuokra-asuntoa voinut hankkia.
Ailia puhuteltiin lukuisia kertoja "hempeästä hengestä" Ry:llämme, koska hänen alakerrassa asuneen poikansa perheellä on televisio. Joku Ailin luona kylässä käynyt uskonsisar oli nähnyt pojan keittiön pöydällä Sosiaalidemokraatti-lehden, josta Ailia myös syytettiin.
Aili sidottiin useita kertoja "hempeään henkeen" ja erotettiin siis "Jumalan lasten rakkaudesta". Aina hän sai jotenkin todistettua, että on puhutellut poikaansa ja sai "palaamisen armon". Siinä vaiheessa kun itse lähdin yhteisöstä, Aili oli taas "armosta osallinen", mutta en tiedä päästettiinkö hänet lopulta vl-taivaaseen vaiko ei.
Johanna Hurtig ei ole mielisairas, mutta pelkään, että hän väsyttää ja on jo väsyttänytkin itsensä näitten tutkimustensa myötä, niin että mieli voi myös järkkyä. Toivotaan, ettei näin kävisi.
Monastikaan ei kovuus oo eduksi, jos ei oo omaa halua.Kuitenkin usko on lahja ja vapaaehtoisesti vastaanotettavissa.
Eikö sinulla ole lainkaan omatuntuoa?
Täällä julkisesti vihjailet tunnetun henkilön mielenterveyden järkkymisestä!
Oletko ihminenkään?
Onko pelastus ja iankaikkinen elämä kuoleman jälkeen siis ihmisen omasta toiminnasta kiinni?
Kuulehan Hemesti, olit jo silloin vuonna 2006 paikalla kiistämässä hoitokokousjulmuutenne ja väittämässä hoitokokouskertomuksia keksityiksi. Etkö ole vieläkään antanut yhtään myöten ja myöntänyt vääryyksia tapahtuneen?
Oletko edelleen sitä mieltä, että hoitokokouksissa henkinen ja hengellinen väkivalta oli tarpeen?
Luther on kirjoittanut kirjan Sidottu ratkaisuvalta. Siinä on aiheesta asiaa. Raamatussa on asiaa omavanhurskaudesta.
Hemestin omatunto ei ole vieläkään herannyt myöntämään julmuuksiaan. Olisko tehnyt Pyhän Hengen pilkan, eikä enää koskaan saakaan tuntoa julmuuksistaan?
Ne jotka jäävät liikkeeseen näiden paljastusten jälkeen vaatimatta muutoksia, ovat itse tukemassa väkivaltaa ja rikoksia.
Hemesti elää edelleen 70-luvun hoitokokousaikaa, jolloin hoitokokousjulmuuteen kriittisesti suhtautuneet leimattiin mielisairaiksi!
En oo minkäänlaisen väkivallan kannattaja, enkä tunne ketään sellaista. Jotkut pystyvät kokemansa puhuttelun ( ehkä aiheettomankin ) kääntämään voimakseen, eivätkä katkeroidu. Tunnen monia ja kunnioitan heitä suuresti.
Miksi helevetissä puhuttelette alamaisianne aiheettomasti?
Lisätäksenne pelkoa hoito-organisaatioonne alamaistenne keskuudessa?
Miksi julmuuden kohteeksi joutumisesta ei saa tuntea katkeruutta?