Vesimies ja rapu liitoista kokemuksia?

Heips!

Oon tutustunu yhteen veskari mieheen viime kesänä. Kaikki meni oikeen mukavasti siihen asti kun tunnustin jonkun kuukauden tuntemisen jälkeen, et mulla saattaisi olla häntä kohtaan vähän enemmänkin tunteita kuin pelkkää ystävyyttä, et semmosta lämpöstä tunnetta tuolla sydämen pohjukassa. Kysyin sit häneltä, et tuntuuks hänestä et tässä meidän välillä on sähköä. Tää oli silleen " eiieeiii " ja kielsi aivan kaiken. Kuitenkin jälkeen päin aloin sit huomaamaan et onhan sillä tälläkin miehellä tunteita... On se ihan tunnustanu ne ja muutamaan otteeseen jopa sanonut rakastavansa minua jne? :D mut se on jännä jos se tunnustaa oikeen tolleen mahtipontisesti noi tunteensa, minusta se joskus saattaa vähän "säikähtää" ja seuraavana päivänä on paljon viileämmän oloinen

No et sit taas kaikki jatku kuitenki mukavasti.

Riitoja meillä on välillä aika v*tusti. Jostain ihan turhasta kyllä, kun sais vaan muutamat seikat siirettyy pois päiväjärjestyksestä nii sit ei ainakaan riidan aihetta vois niistä syntyä. Saas nähdä olisko sitten sitä eripuraa mistään, ei ainakaan kun katsoo niitä faktoja et jos saa ne jotkut jutut jätettyy vaan pois mitä en kyllä tässä suostu mainitsemaan...

Minä oon ite rapu - naisena osannu ottaa loppujenlopuks ihan hyvin sen vesimiehen vapauden kaipuun. Mulla ei oo mitään probleemaa sen kanssa. Oon siis sanonu miehelle et, suat tulla ja mennä miten haluat. Sit niinku tiedän kyllä, et hän joskus lapsia haluaa, mut jännää tässä on se et tää veskari mies on joskus sanonut mulle että hän ei välttämättä halua ikinä asua naisen kanssa saman katon alla, et kaipaa omaa tilaa ja rauhaa. Niin mut, miten se sit luulee yhdistävänsä lapset ja perhe-elämän? taitaa olla moinen haaste sille, nimittäin oishan se aika hölmöä ja epänormaalia jos isä asuu eri osotteessa kuin äiti ja lapset :DD toki toimishan se noinkin .. mut onko siinä sitten mitään hevon v*tun järkeä? emmä itteni takia, vaan mä pelkään et ne lapset kärsis siitä. Kokis jotenki et meidän perhe on epänormaali ja häpeis sitä. Minä kun hyvin tiedän sen tunteen et, kun mulla ei oo ollu ihan se " normaali täydellinen " perhe , niin oon kokenu aika ajoin itseni aika omituiseksi, sellasten kavereiden ja heidän perheitten keskuudessa joilla se elämä on ollut ihanan leppoisaa!

Mut oon tehny siis miehelle selväks, et mikään kiirre ei yhteenmuutolla ja lapsilla oo, saa pitää vapautensa, et hän ei myöskään ikinä tahdo naimisiin mut kihloihin vois mennä ja sekin on mulle ihan ok

Ja oon ehdottanu et meille esim. sopiva suhde muoto vois olla se avoin suhde, koska meidän välillä on selvää sähköä, näin saatas molemmat mitä haluttais minä parisuhteen ja hän silti pitää vapautensa. Eikö aika kätevää? tai sit ei ollenkaan mitään parisuhde hommelia, voidaan joskus vaan hakee toisistamme hellyyttä ja sit olla vaan frendi pohjalla. Nou problem! Joten omasta mielestäni rapu muijana voisin sopia miehelle aivan hyvin??

MUT SIT SE, ET JOS MINÄ OON VALMIS HYVÄKSYMÄÄN MIEHEN LUONTEESSA TIETYT EROAVAISUUDET NIIN MIKSEI HÄN OLE VALMIS ESIM. HYVÄKSYMÄÄN MUN TUNTEELLISUUTTA JA TULISTA LUONNETTA??

Eihän se hitto soikoon auta mitään, jos minä vaan teen "työtä" sen eteen et saisin meillä toimimaan. Kyl se on kahden kauppa ja täytyy miehenki kantaa kortensa kekoon, et tästä vois rakentua onnellinen ja tasapainoinen ihmissuhde.

Miks veskari mies ei voi ottaa yhtään mua huomioon, vaan on itsekäs ja tehdään niinkuin hän aina haluaa, alistaa ja näkee et siitä mulle tulee silti paha mieli, miksi tekee näin???? jos minä annan hänelle kaiken tarvitsemansa vapauden sun muun, nii voisko hän puolestaan opetella antaa sit mulle turvallisuutta, hellyyttä ja tällästä . . .