Aurinkokin kuolee

Eräässä kohdassa sanotaan: "Yksilön elämän jatkuminen ikuisesti veisi elämältä merkityksen, kaikki olisi yhdentekevää"

Minä sanon: JÄRKÄHTÄMÄTÖN TIETO yksilön elämän jatkumisesta ikuisesti veisi elämältä merkityksen, kaikki olisi tällöin yhdentekevää.

Toisaalta kans: Järkähtämätön tieto elämän jatkumattomuudesta veisi USEILTA elämältään merkityksen. Moni ajattelee, miksi elää vain kadotakseen tilaan jolla ei ole mitään merkitystä.

Siksi tämä muisto edellisestä elämästämme jää ruumiiseemme kuollessamme, eikä mene sitä seuraavaan (itse)tietoisuuden ilmeentymään.

Jos voisin olla onnellinen koko elämäni, tietäen että tämä onnellisuus ei koskaan pääty, etten voisi koskaan siihen kyllästyä. Olisin valmis elämään ikuisesti, en haluaisi kuolla koskaan.

Jos olen tuskissani koko elämäni ja tietäisin että ei ole tietä parempaan, haluaisin etten olisi koskaan syntynytkään.

Jos tiedän että voin tuntea sekä onnellisuutta että tuskaa enkä tiedä kumpaa seuraava hetki tuo tullessaan, olen valmis elämään seuraavankin hetken siinä toivossa että tulevaisuus on tie parempaan.

Tieto lisää tuskaa, kun tuska on olemassa.

Halu uskoa kuoleman jälkeiseen että sen olemattomuuteen juontuu tästä, toiselle se on onni, että onnellisuus ja mahdollisuus sen kokemiseen jatkuu, toiselle se on onni, että tuska ja sen mahdollisuus loppuu ikuiseen tyhjyyteen.

Mutta mihin joutuu auringon sielu, helvettiin vai taivaaseen? Kas, siinäpä pulma.

Mitäs veikkaatte?

Minä veikkaan aurinkojen taivasta.

Elämä on ajaton ja kuolematon, ja se on kaikille eläville olennoille sama.
Fyysinen elämä on kuitenkin rajallista, joten ajaton ilmenee fyysisten elämien ketjussa, jossa fyysinen kokonaisuus kehittyy
alemmasta tasosta korkempaan.
Ihmisen ego sielu on kuitenkin kehityksen kautta materiasta syntyisin, joten se on aikaa ja ainetta, jolloin se on myös syyn ja seurauksen lain alainen
Joten se ei voi hävitä kuolemassa niinkauan kuin seuraukset on käyty loppuun
Se voi hävitä vain elämän aikana,kuoleman jälkeen se on liian myöhästä, joten nuo seuraukset siirtyvät uudelle syntyvälle persoonalle joka joutuu ottamaan kannettavakseen.

Sielu on meidän psykologinen perimä jonka materiasta kehityksen kautta syntynyt ajatus tietämättään loi ja joutui sen vangiksi

Vpautuminen tuosta psykologisesta perimästä, perisynnistä voi tapahtua vain täällä maanpäällä ollessa kuoleman jälkeen se on myöhäistä ja syyn ja seurauksen maailmankaikkeudellisen lain
sen on jatkettava niin kauan kuin kun joku persoona ymmärtää
tuon ketjun, että miten ja minkä takia se on syntynyt, ja miksi se seuraa meitä perimänä.

Kun tämä tapahtuu yksilölle, niin hänen kaikki kärsimyksensä
päättyvät ja hän voi elää täällä maan päällä autuaallista elämää
ja nauttia tästä ihanasta maailmasta niinkauan kuin elämää riittä

Elämä on elävä luonnonlaki josta kaikki on saanut alkunsa,
ja mekin olemme osa sitä, joten siihen väliin ei mahdu minkäänlaista jumalaa

Kun tajunta syvenee ajatusten taakse, jolloin syntyy tietoisuus, tietää, että on vain yksi elämä.

Tämä yksi elämä sisältää päiviä, joita jotkut sanovat jälleensyntymiksi. Tietoisuus yhdestä elämästä on inhimillisen persoonan takana, siellä missä hiljaisuus asuu. Voi siis sanoa, että on menetettävä normaali inhimillinen tajunta jotta tietoisuus voisi esiin astua. Tämä tietoisuus on järkähtämätön, ja näkee pintaolojen katoavuudessa syvää rakkautta. Katoavuuden ansiosta pinta voi uusiutua, se osuus mihin hajoaminen ja entropia vaikuttaa.

Auringolla on keho, joka kuolee, niinkuin meillä on keho, joka katoaa. Auringon tietoisuus on huikaisevasti ihmistajuntaa korkeammalla, myös transsendenttia ihmistajuntaa korkeammalla jota tietoisuudeksi sanotaan. Aurinko on kollektiivitietoisuus, niinkuin Maa on omanlaisensa kollektiivitietoisuus.

Lohdullinen hiljaisuuden laulu Linnunrata. Siinä ihmisen persoonallinen elämä asettuu universumin mittakaavaan. Juhlava kokonaisuuden tuntu.

http://www.youtube.com/watch?v=IgkF-_4ICBI

Musiikki kehittää kauneusaistia, ja kauneusaisti on askel eteenpäin hiljaisuuden harmonian tiedostamisessa.

Tähdet sykähdyttävät ihmistä, sillä ihmisen sisin on kuin tähti. Tähti vertauskuvana.

sammuu mutta auringon energia ei katoa vaan kiertää avaruudessa ja syntyy jossain uutena aurinkona.Ihmisen tajunta ei koskaan katoa vaan säilyy.Jälleensyntymä ei ole elämän tarkoitus vaan välikappale.Selkeän ja hallitun tajunnan saavuttaminen on elämän tarkoitus

"Minä istutan vielä sen omenapuun vaikka liekit jo liepeitä nuolee, vaikka huomenna saaste jo laskeutuu, vaikka huomenna aurinko kuolee. Olet siinä voin vierelläs vilkuttaa, kun maailma hautaansa nilkuttaa"

Juice Leskinen -Myrkytyksen oireet

Aloittajalle, fyysisllä kuolemalla ei ole mitään merkitystä, sllä ainut kuolema on ns. psykologinen kuolema, jossa ihminen vapautuu
perisynnistään eli psykologisesta perimästä
Se on ainut kuolema jolla on ihmiselle jotain merkitystä, sillä palaamme takaisin siihen paratiistilaan joka oli ennen egon syntymistä ja syy miksisi jouduimme ulos tuosta tilasta.

Me olemme fyysisen kuoleman jälkeen sitä mitä me olimme ennen kuolemaakin, sillä syyn ja seurauksen lain vaikutus ei pääty kuolemassa, vaan jatkuvat sen jälkeenkin uudessa tulevassa elämässä, niin kauan kuin jokin persoona ymmärtää tuon asian ja ihminen valaistuu jolloin tuon lain vaikutus päättyy
ja kaikki kärsimykset ja tuskat päättyy lopullisesti