MYYTTI
"Arabit valmistautuivat kompromissiin ilman verenvuodatusta."
FAKTA
Kun jakopäätös otettiin esille YK:ssa, tuli selväksi, että vain pientä toivoa oli ongelman poliittisesta ratkaisusta: Arabien haluttomuus hyväksyä juutalaisvaltiota Palestiinassa ja sionistien maahanasettumisen kieltäminen olivat vähimmäisvaatimukset. Arabien leppymättömyys oli ilmeinen, kun Juutalaistoimiston edustajat David Horowitz ja Abba Eban tekivät viimeisen yrityksen kompromissin saamiseksi kokouksessa Arabiliiton sihteerin Azzam Pashan kanssa 16.9.1947. Pasha kertoi heille tylysti:
- Arabimaailma ei ole kompromissituulella. Mr. Horowitz, tuo suunnitelmanne on rationaalinen ja looginen, mutta kansojen kohtaloita ei päätetä rationaalisen logiikan pohjalta. Kansat eivät koskaan myönnä tappiotaan, ne taistelevat. Ette saavuta mitään rauhanomaisin keinoin tai kompromisseilla. Ehkä saatte jotakin, mutta vain aeiden voimalla. Me yritämme tuhota teidät. En tiedä, onnistummeko, mutta me yritämme. Me pystyimme ajamaan pois ristiretkeläiset, mutta toisaalta me menetimme Espanjan ja Persian. Saatamme menettää Palestiinan. Mutta on liian myöhäistä puhua rauhanomaisesta ratkaisusta.
"Arabit valmistautuivat kompromissiin ilman verenvuodatusta."
FAKTA
Kun jakopäätös otettiin esille YK:ssa, tuli selväksi, että vain pientä toivoa oli ongelman poliittisesta ratkaisusta: Arabien haluttomuus hyväksyä juutalaisvaltiota Palestiinassa ja sionistien maahanasettumisen kieltäminen olivat vähimmäisvaatimukset. Arabien leppymättömyys oli ilmeinen, kun Juutalaistoimiston edustajat David Horowitz ja Abba Eban tekivät viimeisen yrityksen kompromissin saamiseksi kokouksessa Arabiliiton sihteerin Azzam Pashan kanssa 16.9.1947. Pasha kertoi heille tylysti:
- Arabimaailma ei ole kompromissituulella. Mr. Horowitz, tuo suunnitelmanne on rationaalinen ja looginen, mutta kansojen kohtaloita ei päätetä rationaalisen logiikan pohjalta. Kansat eivät koskaan myönnä tappiotaan, ne taistelevat. Ette saavuta mitään rauhanomaisin keinoin tai kompromisseilla. Ehkä saatte jotakin, mutta vain aeiden voimalla. Me yritämme tuhota teidät. En tiedä, onnistummeko, mutta me yritämme. Me pystyimme ajamaan pois ristiretkeläiset, mutta toisaalta me menetimme Espanjan ja Persian. Saatamme menettää Palestiinan. Mutta on liian myöhäistä puhua rauhanomaisesta ratkaisusta.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Arabihyökkäys 1948
Arabit eivät vain hylänneet UK:n jakosuunnitelmaa, vaan hyökkäsivät Israeliin joka puolelta. Päivänä, jolloin Israel julistautui itsenäiseksi, arabiliiton sihteeri kenraali Azzam Pasha julisti "jihadin", pyhän sodan. Hän sanoi:" Tämä on tuhoamissota ja tärkeä massamurha, jota kutsutaan Mongolian ja ristiretkeläisten massamurhien kaltaiseksi". Jerusalemin mufti Haj Amin Al Husseini julisti: "Julistan pyhän sodan, muslimi-veljeni! Murhatkaa juutalaiset! Murhatkaa heidät kaikki!" Libanonin, Syyrian, Jordanian, Egyptin ja Irakin armeijat piirittivät pienen uuden maan ja julistivat tuhoavansa sen.
Mitä sinä tällä kaikella voitat?
Olisiko Suomen pitänyt "valmistautua kompromissiin ilman verenvuodatusta" syksyllä 1939? Silloinkin tuli ylhäältä päin sanelua, jonka mukaan ihmisten piti luopua synnyinseudustaan.
>Olisiko Suomen pitänyt "valmistautua kompromissiin ilman verenvuodatusta" syksyllä 1939?<
Ei. Kyseessä oli toisen valtion valloitus sota toisen itsenäisen valtion valtaamiseksi.
Ero Israelin itsenäisyys sodan suhteen on se että kyseessä oli kansa joka julisti maassa ollessaan asuinalueensa itsenäiseksi. Ja tämä iis pyrittiin estämään sitä vastustavien arabien ja ympäröivien muslimivaltioiden toimesta.
>Silloinkin tuli ylhäältä päin sanelua, jonka mukaan ihmisten piti luopua synnyinseudustaan.<
Pakolaisuutta ei saneltu vuonna 1939 suomalaisille venäjältä käsin. Tiettävästi aluevaatimuksiin suostuminen olisi mahdollistanut asukkaiden jäämisen alueelle.
Samoin Israelin itsenäisyys sodassa pakolaisuus oli puhtaasti sodan tulosta jota ei olisi syntynyt jos kaikki osapuolet olisivat päässeet sopuun jaosta.
"Ero Israelin itsenäisyys sodan suhteen on se että kyseessä oli kansa joka julisti maassa ollessaan asuinalueensa itsenäiseksi."
Eli venäläistenkin olisi ensin pitänyt muuttaa Suomeen omine lupineen ja sen jälkeen ottaa maa itselleen. Sitten kaikki olisi ollut oikeutettua.
"Pakolaisuutta ei saneltu vuonna 1939 suomalaisille venäjältä käsin."
Niin. Suomalaiset lähtivät omasta aloitteestaan.
MYYTTI:
Israel on syyllinen v. 1973 sotaan.
FAKTA:
Lokakuun 6. päivänä 1973 - Jom Kippur, juutalaisten kalenterin pyhin päivä - Egypti ja Syyria hyökkäsivät ennalta suunnitellusti Israelin kimppuun. Vastaava määrä Naton joukkoja Euroopasta oli mobilisoitu Israelin rajoille. Golanin kukkuloilla n. 180 Israelin tankkia sai vastaansa 1400 syyrialaisen tankin hyökkäyksen. Suezin kanavan rannalla vähemmän kuin 500 Israelin sotilasta sai vastaansa 80.000 egyptiläisen hyökkäyksen.
Jouduttuaan puolustautumaan parin ensimmäisen päivän ajan Israel mobilisoi reservinsä ja työnsi hyökkääjät takaisin ja eteni syvälle Syyriaan ja Egyptiin. Arabivaltiot saivat pian apua Neuvostoliitosta, ja se sai USA:n ryhtymään vaatimaan välitöntä tulitaukoa. Sen tuloksena USA aloitti oman ilmasiltansa Israeliin. Pari viikkoa myöhemmin Egypti selvisi perikadolta YK:n turvallisuusneuvoston avulla, joka oli epäonnistunut tehtävissään, kun mielipiteet olivat arabien puolella.
Neuvostoliitto ei osoittanut mitään mielenkiintoa rauhantekoon, koska se odotti arabien voittavan. Samoin ajatteli YK:n pääsihteeri Kurt Waldheim.
Lokakuun 22. päivänä Turvallisuusneuvosto hyväksyi päätöslauselman 338 ja kutsui sitä nimellä "kaikkien osapuolten lopettavan tulituksen ja kaikenlaisen sotatoiminnan." Päätös tehtiin samana päivänä, kun Israelin armeija eristi Egyptin 3. armeijakunnan tuhotakseen sen.
Huolimatta Israelin Puolustusvoimien todella suuresta menestyksestä taistelukentillä, sota katsottiin diplomaattiseksi ja sotilaalliseksi virheeksi.
MYYTTI:
"Sionismi on rasismia".
FAKTAA:
V. 1975 YK:n yleiskokous käsitteli päätöslauselmaa, jossa sionismia verrattiin rasismiin. Voimakkaassa vastauksessaan Israelin YK-lähettiläs Chaim Herzog huomautti ajoituksen ironiasta; äänestys tapahtui juuri 37 vuotta Kristalliyön jälkeen!
Sionismi on juutalaisen kansan kansallinen vapautusliike, jonka mukaan juutalaiset muiden kansojen mukaisesti omaavat oikeuden kotimaahan.
Historia on osoittanut tarpeen vahvistaa juutalaista turvallisuutta kansallisella kotimaalla. Sionismi tunnustaa, että juutalaisuus on määritelty alkuperän, uskonnon, kulttuurin ja historian mukaan. Sionismin unelman realisointi on selvää yli 5 miljoonalle juutalaiselle, yli 100 maasta ja nyt asumassa Israelissa.
Israelin paluumuuttolaki takaa automaattisesti kansalaisuuden juutalaisille, mutta ei-juutalaiset ovat myös oikeutettuja tulemaan kansalaisiksi samojen sääntöjen mukaan kuin noudatetaan kaikissa muissa maissa. N. 1.000.000 muslimia ja kristittyä arabia, druuseja, bahailaisia, tserkessiä ja muita etnisiä ryhmiä on edustettuina myös Israelin väestössä. Myös maassa on tuhansia mustaihoisia juutalaisia Etiopiasta. Jemen ja Intia ovat sionismin herjaajien kärjessä. Historiallisten ilmasiltojen joukossa on seuraavia: Mooses (1984), Joosua (1985) ja Salomo (1991). Israel on pelastanut n. 42.000 muinaisen Etiopian juutalaisen yhteisön jäsentä.
Sionismi ei syrji ketään. Israel on avoin ja demokraattinen yhteisö ja se suojelee kristittyjen ja muslimien uskonnollisia ja poliittisia oikeuksia. Lisäksi jokainen - juutalainen tai ei-juutalainen, israelilainen, amerikkalainen, tai saudiarabialainen, musta, valkoinen, keltainen tai punainen - voi olla sionisti.
Kun kirjoitus "Operaatio Mooseksesta" oli julkaistu, William Safire mainitsi:
- " Ensimmäisen kerran historiassa tuhannet mustat tuotiin maahan, ei kahleissa vaan vapaina, ei orjina vaan kansalaisina."
Vastakohtaisesti arabivaltiot vaativat kansalaisuudelta tarkkaa perimää. On melkein mahdotonta tulla kansalaisiksi moniin arabivaltioihin, erikoisesti Algeriaan, Saudi-Arabiaan ja Kuwaitiin. Useilla arabivaltioilla on lakeja, jotka estävät kansalaisuuden ulkomaisilta arabeilta, lukuunottamatta palestiinalaisia. Jordania toisaalta on tehnyt omat "paluulakinsa" v. 1954, hyväksyen asukkaikseen kaikki entiset Palestiinan asukkaat pois lukien juutalaiset.
Juutalaisten itsemääräämisoikeuden kieltäminen on itsessään jo rasismia. Kun eräs Harvardin opiskelija v. 1968 hyökkäsi sionismia vastaan, Martin Luther King vastasi: "Kun ihmiset kritisoivat sionismia, he tarkoittavat juutalaisia. Sinä levität antisemitismiä".
Vuonna 1975 YK:n päätöslauselma oli osa Neuvostoliitto-arabien kylmää sotaa ja anti-Israeli -kampanjaa. Melkein kaikki entiset ei-arabialaiset päätöslauselman tukijat ovat pyytäneet anteeksi ja muuttaneet mielipidettään. Kun yleiskokous äänesti uudelleen päätöslauselmasta v. 1991, vain muutamat arabi- ja muslimivaltiot, kuten myös Kuuba, Pohjois-Korea ja Vietnam, äänestivät entisen päätöslauselman rasimin kumoamista vastaan.
MYYTTI:
"Juutalaisilla ei ole mitään perustetta vaatia itselleen maata nimeltä Israel."
FAKTAA:
Yleinen väärinkäsitys on se, että kaikki juutalaiset pakotettiin diasporaan roomalaisten toimesta Jerusalemin Toisen temppelin tuhoamisen jälkeen v. 70 jKr. 1800 vuotta myöhemmin he äkkiä palasivat Palestiinaan vaatien maatansa tapaisin. Todellisuudessa juutalainen kansa säilytti siteensä historialliseen kotimaahansa yli 3700 vuotta.
Juutalainen kansa perusti vaatimuksensa Israelin maasta ainakin neljään periaatteeseen: 1) Juutalainen kansa asettui maahan ja kehitti sitä; 2) kansainvälinen yhteisö lupasi poliittisen itsemääräämisoikeuden Palestiinassa juutalaiselle kansalle; 3) alue valloitettiin puolustuksellisessa sodassa ja 4) Jumala lupasi maan patriarkka Aabrahamille.
Jopa Jerusalemin toisen temppelin tuhoamisen jälkeen ja diasporan alussa juutalainen elämä Israelin maassa jatkui ja usein kukoistikin. >Suuria yhteisöjä rakennettiin uudelleen Jerusalemissa ja Tiberiaassa 800-luvulla. 1000-luvulla juutalaiset yhteisöt kasvoivat Rafahissa, Gazassa, Ashkelonissa, Jaffassa ja Cesareassa.
Ristiretkeläiset massamurhasivat monia juutalaisia 1100-luvulla, mutta yhteisö elpyi seuraavien kahden vuosisadan aikana, kun suuret joukot rabbeja ja juutalaisia pyhiinvaeltajia muutti Jerusalemiin ja Galileaan. Tunnettuja rabbeja tuli perustamaan yhdyskuntia Safediin, Jerusalemiin ja muuallekin yli seuraavien 300 vuoden aikana. Varhaisen 1800-luvun aikana - vuosia ennen modernin Sionistisen liikkeen alkua - yli 10.000 juutalaista asui kautta tänään tunnetun Israelin maan. 78 vuotta kansakunnan rakentamista, 1870-luvun alussa, se kulminoitui juutalaisvaltion uudelleenasettamiseen.
Israelin kansainvälinen "syntymätodistus" oli perustunut Raamatun lupauksiin, keskeytymättömiin juutalaisiin asutuksiin Joosuan ajoista eteenpäin, Balfourin Julistus 1917; Kansallisen Liigan Mandaattiin, joka perustui Balfourin julistukseen; YK:n jakopäätökseen 1947; Israelin liittymiseen YK:aan 1949; Israelin tunnustivat useimmat muut valtiot ja tärkeimpänä yhteiskunta luotiin israelilaisten sen aikakauden ponnisteluilla ja dynaamisella kansallisella olemassaololla.
"Kukaan ei tee enää Israelille yhtään palvelusta julistamalla, että sillä on oikeus olla olemassa!
Israelin olemassaolon oikeutus, aivan samoin kuin USA:n olemassaolon oikeus, tai Saudi-Arabian oikeus ja 152 muun valtion oikeus, on selviö ja varaukseton. Israelin laillisuus ei ole epäilyksen alainen taivaan tuulissa odottamassa tunnustamista.
Ei ole todellakaan muuta valtiota, isoa tai pientä, nuorta tai vanhaa, joka voisi pitää itseään enemmän oikeutettuna olemassaoloonsa, suosioon tai neuvoteltavissa olevaan tunnustukseen.
Abba Eban
MYYTTI:
"Palestiinan arabien perinteinen asema on uhattuna juutalaisasutuksen vuoksi".
FAKTAA:
Monta vuosisataa Palestiina oli tuskin asuttua, huonosti viljeltyä ja syrjään sysättyä eroosion kuluttamine kukkuloineen, hiekkaerämaineen ja malariasoineeen. Niin myöhään kuin 1880 Jerusalemin Amerikan konsuli raportoi, että alue jatkoi historiallista rappeutumistaan. "Asutus ja terveystilanne Palestiinassa ei ole parantunut viimeisten 40 vuoden aikana", hän sanoi.
Palestiinan Kuninkaallisen Komission raportti Maritime Plainissa v. 1913:
- Tie Gazasta pohjoiseen oli käyttökelpoinen vain kesällä ja sopi vain kameleille ja kärryille, hedelmätarhoja ja viiniviljelmiä näki vasta juutalaisessa kylässä Jabna... Talot oli kaikki tehty savesta. Missään ei ollut ikkunoita... Käytössä olevat aurat olivat puisia... sadot olivat hyvin huonoja... sanitaariolosuhteet kylässä olivat hirvittävät. Kouluja ei ollut... Länsiosa meren rannalla oli melkein autiona... Tämän alueen kyliä oli vähän ja nekin niukasti asutettuja. Monia kylien raunioita lojui alueella, ja monet kylät olivat autioituneet malarian vuoksi.
Lewis French, brittiläinen kehitysjohtaja, kirjoitti Palestiinasta:
- Löysimme fellahin, joka asui savihökkelissä ja kärsi vakavasti malariasta... Laajat alueet... olivat viljelemättömiä... Fellah, jopa ihan karjavaras, oli aina valmis liittymään muihin rikollisiin. Yksittäisiä maapalstoja vaihdettiin vuosittain. Oli vain vähän yleistä turvallisuutta ja fellahinin ainoa mahdollisuus oli ryöstää ja kiristää naapureitaan beduiineja.
Yllätyksellisesti monet sionisteistä vähän välittävistä ihmisistä uskoivat juutalaisten parantavan Palestiinan arabien elinoloja. Esimerkiksi Dawood Barakat, egyptiläisen Al-Ahram -lehden päätoimittaja kirjoitti: " On ehdottomasti tarpeen, että saadaan aikaan yhteisymmärrys sionistien ja arabien välille, koska sanasota voi olla vain pahaksi. Sionistit ovat maalle tarpeellisia. Heidän tuomansa raha, heidän tietonsa ja älynsä ja uutteruutensa, jotka kuvaavat heitä, on hyödyksi epäilemättä maan olojen parantamiseksi."
Jopa johtava arabinationalisti uskoi juutalaisten paluun kotimaahansa auttavan maan elvyttämiseksi. Sherif Husseinin, islamin pyhien paikkojen valvoja Arabiassa sanoi:
- Maan resurssit ovat yhä neitseellinen maaperä ja sitä kehittävät juutalaiset muuttajat. Yksi hämmästyttävimmistä asioista tähän päivään asti oli se, että palestiinalaiset ennen tapasivat lähteä maasta, ja vaellella joka suuntaan. Heidän kansallinen maaperänsä ei voinut pidätellä häntä, vaikka hänen esi-isänsä olivat asuneet siellä 1000 vuotta. Samaan aikaan me olemme nähneet juutalaisten virtaavan muista maista Palestiinaan; Venäjältä, Saksasta, Itävallasta, Espanjasta, Amerikasta. Syyn ja seurauksen laki ei pakene niitä, joilla on lahja nähdä syvemmin. He tiesivät maan kuuluvan alkuperäisille lapsilleeen (abna`ihilasliyin), sillä kaikki heidän eroavaisuutensa viittasivat pyhään ja rakastettuun kotimaahan. Näiden pakolaisten paluu (jaliya) kotimaahansa osoittaa materiaalisesti ja henkisesti esimerkkiä heidän veljilleen, jotka ovat heidän kanssaan pelloilla, tehtaissa, kaupoissa ja kaikessa työssä ja aherruksessa.
Kuten Hussein ennalta näki, Palestiinan elpyminen ja sen väestön kasvaminen tuli ainoastaan juutalaisten suurilukuisen paluun seurauksena.
Mark Twain vieraili Palestiinassa v. 1867 ja hän sanoi: "... syrjäinen maa, jonka maaperä on kyllin rikasta, mutta kylvämätöntä - hiljainen valittava lakeus... Täällä on eristyneisyys, jota edes mielikuvitus ei saa elämään ja toimimaan... Emme nähneet yhtäkään ihmistä koko matkallamme... Puita tuskin oli ollenkaan. Jopa oliivi ja kaktus, nuo arvottoman maan vahvat ystävät, olivat melkein kadonneet maasta.