kertokaa mulle miksi mulla menee kaikki
naisjutut aina ihan poskelleen..
esim. olin ravintolassa ja minuun ihastu siel kaksi naista ja ne alko riiteleen minusta mä lähdin pois.. ja sit mä osaan rakastua aina väärään naiseen.. miksi...miksen oikeeseen..
kerran menin tapaan yhtä naista jonka kans sättäilin niin sekin meni poskelle ku rakastuin hänen tyttäreen.... miksi...
näitä riittää mun elämässä lukuisia esimerkkejä..
mieluiten lukisin naisilta vastaukset..
naisjutut aina ihan poskelleen..
esim. olin ravintolassa ja minuun ihastu siel kaksi naista ja ne alko riiteleen minusta mä lähdin pois.. ja sit mä osaan rakastua aina väärään naiseen.. miksi...miksen oikeeseen..
kerran menin tapaan yhtä naista jonka kans sättäilin niin sekin meni poskelle ku rakastuin hänen tyttäreen.... miksi...
näitä riittää mun elämässä lukuisia esimerkkejä..
mieluiten lukisin naisilta vastaukset..
Vastaukset 7
Vanhimmat
pane kaikkea mikä liikkuu
No ensimmäinen syy on tietenkin siinä, ettet ole huumorintajuinen luonne. Humoristi osaisi ottaa kahden naisen tappelun pelkkänä kohteliaisuutena, jakaisi vaan molemmille vuorolaput kouraan ja vakuuttaisi, että kyllä tästä riittää vaikka kahdelle jaettavaa. Seuraavan kerran voit jo ennen ravintolaan menoasi kirjoittaa laput rintataskuun, sieltä sitten arvon leidit vaan vetää itselleen numerolapun...laita ihmeessä useamikin lappu samalla, jos sattuu tulemaan oikea joukkotappelu.
Toinen tapaus onkin visaisempi, olet tavannut äidin ja rakastunut tyttäreen... et taida muistaa sitä vanhaa totuutta, että jos haluaa varmistua siitä, että löytää suloisen naisen, niin pitää katsoa naisen äitiä...kolmenkymmenen vuoden kuluttua kun naiset kuulema muistuttavat äitiään. Olet siis tehnyt tyhmyyden rakastuessasi tyttäreen, sillä tosiasiassahan halusit vain äidin kolmekymmentä vuotta nuorempana...saman asian ajaa, kun rakastut suoraan äitykkään, ettet sitten joudu katsomaan kolmeakymmentä vuotta sitä, kuinka tuosta neitokaisesta pikkuhiljaa tuleekin...niin...
Suurin syy siihen, että miehen naisjutut menevät mönkään on se, että järki sanoo toista ja tunteet viittätoista eikä kunnolla ole hallinassa kuin toinen...siis toiv. edes toinen...hmmmm
on aloituksesi oikealla palstalla. Jos olet oikeasti murheissasi, kopioi se sopivimmalle suhteet-palstalle.
katos elämä on mielestäni pelkkää huuhaata....
täällä saa vain huuhaa vastauksia :-(
Sulle muutama ajatus.(luin tekstisi ja nämä asiat tulivat mieleeni, laitoin ne jo toiseenkin paikkaan kun luulin sen olevan sinun viestisi.)
Elämä ei ole reilua, varsinkaan ihmissuhteissa. Tunteita kun kukaan ei voi pakottaa ja ei niitä väkisin poiskaan saa. Sitten, kun on jo kaiken toivonsa menettänyt niin yllättäen kohtaa mukavan ihmisen, jonka kanssa taivaltaa.
Siltikin molemmat muuttuvat parisuhteen sisällä, eikä ole mitään takeita, että onnea on vielä kymmenenkin vuoden päästä. Silloin siirrytäänkin sinne rakkauden tahto-osastolle, sitä kun pitäisi kaiken huipuksi löytyä molemmilta suhteen karikkopaikoissa.
Yhä enemmän on ihmisiä, jotka eivät koskaan halua sitoutua. Rakkauden pikaruokalassa käydään nopeasti, ettei vain ehdi kiintyä/kyllästyä toiseen. Heti, jos toinen osapuoli alkaa osoittamaan sitoutumisen merkkejä, lähtöpassit tulee alta aikayksikön. Mieleen tulee väkisin, että ihmissuhteissa halutaan päästä helpolla. Mennään siitä, missä aita on matalin.
Täytyy muistaa, että toisenlaisiakin ihmisiä on. Sinun täytyy vain päästä ensin tämän suurimman surusi yli. Jos toisesta paistaa epätoivoinen halu vakiintua, se saattaa säikäyttää mahdollisen hyvänkin kumppanin.
Kyllä se aurinko vielä sieltä pilven takaa esiin tulee.. trust me!
Toivon sinulle voimia ja hyvää mieltä :-))
voihan vitsi kirjoitit hyvin..
olekko sä psykoloki tai jotai sinnepäin..
kiitos kuiteskin..
en mitään sen hienompaa. Vikatikkejä on monta ollut itsellänikin, ennen kuin löysin sen sopivan.
Jälkeenpäin olen ajatellut, että ne pieleen menneet suhteet ovat opettaneet minulle monta tärkeää asiaa ja olen niistäkin kiitollinen. Se on ehkä (toivottavasti) mahdollistanut sen, että nykyinen suhteeni kestäisi.