Miten elämä muuttunut 50 v => 60 vuotiaaksi?

Varmaan hyvinkin yksilöllistä joten en voi kertoa kuin itseä koskevasta. Ennen 60v aloin uupua.. halusin vastuusta pois, hidastuin toimissani jne. Tuli perheessäni sairautta joka pelotti.

Viiskyt täytettyäni menin höyryten, ei mikään muuttunut... se vaan sit pikkuhiljaa alkaa muuttuun kun lähestyy kuuttakymppiä.

Ripeälle ihmiselle on kovapaikka huomata et kaiken saa kyllä tehtyä...ajan kanssa..:)

No sehän riippuu ihan sinusta. Hätäisimmät hosujat ehtivät jo kuolla ennen kuusikymppisiään.

Eihän se ole muuttunut vielä 70 ssäkään. Ei niin mikään, seksuaalisuuskin on ihan kuin ennen, joten älähän hätäile :D

Tietty fyysiset suoritukset on hyvä tehdä aamupäivällä, jotta saa ottaa helpommin illasta, mutta yhtä ihanaa elämän on vieläkin!

Kunpa muistaisi..))

No, minusta elämä on jotenkin tasaantunut 60 ikävuoden jälkeen. Ei tarvitse enää säntäillä joka suuntaan, vaikka kiinnostus elämää ja muita ihmisiä kohtaan onkin säilynyt. Eli henkisesti voin ehdottomasti paremmin tässä iässä

Fyysistä rappeutumista en ole vielä häiritsevästi joutunut kokemaan, mitä nyt naamasta näkee, että vuosia on tullut lisää. Hidastuminen kyllä harmittaa joskus, mutta aikaahan tässä on periaatteessa enemmän kuin ennen.

olen kauniimpi ja tyytyväisempi ja nykyinen työni on mielekkääpää

Oliskohan se 40v. kun ihminen on muuttumaton.
Kaikki on opittu, kaikki osattu, ja melkein kaikki koettu.
Nousukiito on tasaantunut vaakalentoon ja pikku hiljaa laskeutuminen on edessä.
Minulla toimii kaikki, eikä vakavaa rappeutumista ole tiedossa.
Luulenpa että sama pojankloppi katsoo peilistä 80v. jos jumalani suovat.
H.

Viisikymppisenä olin vielä tosi rivakka. Nyt paljon hitaammin toimiva. Onneksi nuo lonkkakivut ovat hävineet vanhetessa. Olisikohan dee vitamiinin ansiota.
No, ryppyjä on tullut parin vuoden aikana, se ei haittaa. Henkinen puoli tasoittunut ja elämä muutoin hyvinkin rauhallista.
Toisaalta oli yllätys, kun oletin käveleväni nopeasti kuten silloin ennen. Mutta, nuoruus käveli ohitse joustavasti ja kiireettömästi, ollen hetken päästä kaukana edellä. Silloin tajusin olevani melko vanha -.

Ei muutakuin mieskunnossa on tapahtunut , että ennen kantoi "tyvessä" vesisangon kuin tyhjää, nyt ovat alkaneet polvet pettämään.

Minkäpä fyysiselle rappiolleen aina kukaan voi?
Eivät kaikki ole kaikkivoipia jumaluuksia, jotka omin voimin pystyvät ohittamaan kaikki elämän karikot. Moni lyö varpaansa kivenmurikkaan, ja kipu voipi olla valtava.
Kaikkeen ei auta auringonhattu, ei jooga, eikä muukaan mantraileminen.

Psyyke on ja seilaa elämän aalloilla, toivottavasti viimeiseen henkäykseeni asti.

Viisikymppisenä jaksoi mitä vain, elin silloin hurjimpia vuosiani.
Löysin nuoremman kumppanin joka sai minut rauhoittumaan.
Vielä 65-vuotiaana en huomannut muuta kuin sen, että aamupäivästä kannatti tehdä raskaammat työt.
Tänä vuonna täytän 68v. Kunto on hyvä muuten, mutta viime talven aikana on nivelrikko vaivannut, olen myös hyvin valkoiva kenen kanssa alan ystävystymään, olen karsinut kaikki rasittavat hankalat ystävät pois. En pelkää yksinoloa joten se on ollut helppoa.
Olen nyt tasapainoisin mitä koskaan olen elämäni varrella ollut.
Ei ole työhuolia, jälkikasvulla menee hyvin, kumppani on, joka onneksi asuu muutaman sadan kilometrin päässä, näemme vain hänen lomillaan ja vapaillaan, on vielä töissä.

13 15, kestikö sun 50-vuotiaana solmimasi suhde siihen nuorempaan naiseen ja paljonko oli nuorempi?

19 1, kiinnostaisi tietää, että miten teillä tämä läheisyyspuoli (myös seksi) on toiminut, kun sulla on ollut noinkin nuori kumppani? Siis onko se auttanut sitä piristämään ja säilymään? Yleensähän tuolla iällä liitoista seksi on jäänyt jo ajat sitten matkan varrelle.

a.



ei vielä 60 vuotiaana mitenkään muutu, mutta 65 v voit sada sydän infartin,,,
näin kävi ja leikattiin heti,,,,
sen jälkeen kunto laskee kuin lehmän häntä,
kunnon ylläpitäminen onkin kokopäiväistä työtä jos aiot pysyä seuraavat kaksikymmentä vuotta hengissä.

Numerot eivät todista mitään paitsi virallisissa dokumenteissa ja yhteiskunnan määräämissä taitekohdissa!

Oma kokemukseni.
- 53:na irti vakituisesta työstä ja totuttelu työtön- / pätkätyöjaksoihin.
Tuona aikana 3kk:n jaksot hedelmättömässä työnhaussa Espanjassa.
- 57:na työttömyysputkeen joka silloin muuttui työeläkkeeksi 6-kymppisenä.

57:na alkoholin autuuden testausta jonka muutin aktiiviseksi kuntoiluksi 59:nä.
Pääsin painelääkityksestä irti puolessa vuodessa.

6-kymppisenä muodollisestikin vapaa. Tosin aikaisemminkin oli riittänyt puhelinsoitto työkkäriin puolivuosittain.

67:ksi saakka hoitsujen väittämän mukaan "kasvoihin katsomatta ikäisekseen harvinaisen hyväkuntoinen ja nuorekas mies".
Tätä muistan toistaa!

67:na ilmennytää korroosiota ei osannut ennakoida eikä ehkäistä.

59-vuotisena olin rapakuntoinen jalkainvalidi.
63:na vedin maasta 180kg, pystypunnerrus 80kg, etukyykky pohjasta 110kg, leuanvetoja 10:n sarjoja jne.

Lähtötilanteestasi riippuen sinua odottaa loistava lähitulevaisuus.

"63:na vedin maasta 180kg, pystypunnerrus 80kg, etukyykky pohjasta 110kg, leuanvetoja 10:n sarjoja jne."

Kauanko piti treenata, että pääsit 10 leuanvetoon? Itse yritin ja 5 nousi.

No 50 senä vielä rullaluistelin, mutta nyt ei taijja enää passata mennä niitten päälle..:) - eli kösäköidytty on..