OTTO WILLE KUUSINEN!

1800-luvun lopussa ja viime vuosisadan alussa amerikansuomalaiset olivat antaneet tuntuvan panoksen Yhdysvaltojen ja Kanadan talouteen metsätyömailla, kaivoksissa, rautateillä ja maataloudessa.

Kuitenkin, niin kuin taloussuhdanteita tulee ja menee, Yhdysvalloissa alkoi Suuri lama 1920-luvun lopussa, ja monet joutuivat silloin työttömiksi. Myös Euroopassa alkoi ankara laskusuhdanne, ja sen seurauksena vallitsi korkea työttömyys. Moni amerikan- ja kanadansuomalainen perhe joutuo pulaan.

Sen sijaan Neuvosto-Karjalassa oli työvoimapula, ja siellä tarvittiin työntekijöitä ensimmäisen 5-vuotissuunnitelman toteuttamiseksi. Metsiä riitti, ja niitä oli tarkoitus ryhtyä hyödyntämään tehokkaammin. Ketkä maailmassa olisivat parhaita osajia tähän?

Neuvosto-Karjalan rakennustyöhön alettiin houkutella järjestelmällisesti suomalaista työväkeä Yhdysvalloista ja Kanadasta. Toiminta johdettiin Neuvostoliitosta ja Otto-Wille Kuusisen organisoimana, ja sitä varten New Yorkiin ja Torontoon perustettiin Karjalan Teknillinen Apu -nimiset värväystoimistot.

Värväyksen kautta lähtivät monet sosialismin aatteen innoittamat suomalaiset rakentamaan Neuvosto-Karjalaan ”työläisten paratiisia”. Suuri osa lähtijöistä oli kuitenkin tavallisia, uutta työtä etsiviä ammatti-ihmisiä ilman sen kummempaa ideologista painotusta.

Useat Neuvosto-Karjalaan lähtijät myivät kaiken omaisuutensa, ja heillä oli isot tukot dollareita mukanaan. Näin he olivat tervetulleita rakentamaan uutta Karjalaa. He osasivat uuden metsänhakkuutekniikan ja käytännön työt. Myös itse omistettuja sahojen tuotantolinjoja purettiin ja laivattiin Neuvostoliittoon.

Näin ”Karjalan kuume” tempaisi 1930-luvun alussa kaikkiaan 6000 amerikan- ja kanadansuomalaista takaisin valtameren tälle puolen.

Värväys tuotti siis tuloksia, ja siirtolaisille perustettiin uusia kyliä.
Esimerkiksi Matroosan taajama syntyi vuonna 1929 perustetun koneellistetun metsätyökeskuksen yhteyteen. Sen väestö alkoi koostua pelkästään Kanadasta muuttaneista suomalaisista metsätyöperheistä. Suomalaiset totesivat kylläkin muuttaneensa hyvistä olosuhteista erittäin niukkoihin ja alkeellisiin olosuhteisiin, mutta työtä tekevälle ainakin riitti.

Aunuksen Vasojärvelle muutti Amerikasta, Kanadasta ja Suomesta sinne erilaisin epämääräisin lupauksin houkuteltuja suomalaisia metsätyömiehiä perheineen.

Koko kylä nimettiin uudestaan, se sai vuonna 1935 nimekseen Interposelok, Интерпосёлок, kansainvälinen kylä. Kylään alettiin rakentaa useita puisia asuintaloja.

Vasojärvellä neuvostoliittolaiseen ateismiin kuului, että Vasojärven luostarin muuri oli purettu, kivikirkosta oli tehty ravintolaklubi ja puukirkosta voimistelusali. Runsas vuosikymmen aikaisemmin kirkkojen vierelle ammuttujen munkkien hautausmaan päälle oli tehty tanssilava.

”Ihannemaan” työkokeilun aktiivisinta aikaa olivat vuodet 1932–37.

Sitten siirtolaisuus kostautui tylyimmällä mahdollisella tavalla:
Stalinin vainoissa 1937-38 tapettiin tuhansia muuttajia.

Yli 1000 amerikan- ja kanadansuomalaista menehtyi Karjalassa noina vainon vuosina. He saivat syyttä suotta luodin niskaansa. Omaisuudet katosivat. Dollarit vietiin. Työkalut ja koneet takavarikoitiin.

Yhdysvaltoihin, Kanadaan tai Suomeen onnistui paeten palaamaan 1500 suomalaissiirtolaista.

Lisäksi aikaisemmin, sisällissodan jälkeen suoraan Suomesta Neuvostoliittoon siirtyneistä tai loikanneista noin 30000 suomalaisesta murhattiin puhdistuksissa yli 7500 henkilöä. Näin naapurissa.

Stalinin vainot kohtasivat myös Interposelokin asukkaita Vasojärvellä.
Heitä vietiin vankeuteen leireille ja tapettiin oudoissa olosuhteissa.
Ennen vuosikymmenen loppua suuri osa asukkaista oli ”puhdistettu”.
Osa pakeni Aunuksen korpimetsiin asuen ja piileksien siellä havumajoissa.
Vasojärven-Interposelokin kolhoosikylä tyhjeni ja autioitui.

Otto Wille Kuusinen oli näiden suomalaisiin kohdistuneiden murhien organisaattori Itä-Karjalassa.

Murhat eivät rikoksina vanhene koskaan, tämän Suomen kansa muistaa aina.

Krasnyi Bor.

Puujoelta viitisen kilometriä pohjoiseen ja parikymmentä kilometriä eennen Petroskoita on sellainen kangasmaa, missä punahehkuiset petäjät muodostavat yhtenäisen ja kivannäköisen metsän. Ja missä mänty viihtyy, siellä maaperä on ihanteellinen kaivamiseen.

Sellainen maapaikka oli ihanteellinen myös joukkoteloituspaikaksi ja hautaamiseen. Teloituspaikaksi juuri tämä petäjikkö oli riittävän kaukana asutuksesta, mutta logistisesti kätevän matkan päässä.

Täällä, Krasnyi Borissa, Äänisen muinaisrannan mäntymetsän puut ovatkin erityisen puhuttelevia. Niiden juuret ovat ruumiiden joukossa. Suomalaisten vainajien ruumiista nämä komeat puut imevät elinvoimansa.

Krasnyi Bor oli Kuusisen-Stalinin vainojen uhrien teloitus- ja hautapaikka.
Se sijaitsee aivan valtatien P19 varrella, tien länsipuolella, noin 5 kilometriä Puujoelta pohjoiseen. Matkailijalle paikka erottuu hyvin valkoisten ristien ja muistokivien ansiosta, kuva:

http://v2.cache5.c.bigcache.googleapis.com/static.panoramio.com/photos/original/56541676.jpg?redirect_counter=2

Sosialismiin hurahtanut Venäjä kävi siis likaista sotaa kansalaisiaan ja etenkin vähemmistöjään kohtaan.

Kymmenettuhannet kyyditettiin muun muassa Krasnyi Boriin, Sandarmohiin, Levashovoon tai Krivtsyyn (Puutoisten kaakkoispuolella).

Heidät teloitettiin hautojen äärillä niska- tai otsalaukauksella. Sitten ruumiit vaan potkaistiin kuoppaan toisten ruumiiden joukkoon – ja sillä hyvä.

Suuri maa, suuret kuopat ja lukemattomat määrät uhreja.

Venäjä tapatti valtavan määrän esimerkiksi uuden maan rakentajiksi tulleita ulkomaalaisia ja Karjalan suomalaisia miehiä ja naisia. Heidät katsottiin 1930-luvun lopulla kansanvihollisiksi, pidätettiin ja tuomittiin kuolemaan.

Pidätykseen ja tuomitsemiseen oikeuttava Neuvosto-Venäjän laki on sellainen sisällöltään, että siihen voi vedota kaikkien kidutettavien ja tapettavien syyllistyneen.

Rikoslain 58. pykälän mukaan tuomion saattoi saada kuka tahansa, milloin tahansa ja mistä vain.

Edelleen, Neuvosto-Karjalaan muuttaneiden suomalaisten tyly kohtalo uudessa sosialismin ihmemaassa on lähialuehistoriamme traagisin episodi. Tämän episodin taustapiru oli Otto Wille Kuusinen.

Kuusisen-Stalinin terroriaallon käsittelyssä tuhannet tavalliseen elämään uskoneet menettivät henkensä tai joutuivat vankileirien saaristoon. Lisäksi Karjalan suomalaiset, karjalaiset, vepsäläiset ja muut itämerensuomalaiset joutuivat yleisen etnisen puhdistuksen uhreiksi.

Mutta oliko minkäänlaista vastarintaa? Pitivätkö kansalaiset vallitsevaa asiaintilaa kaikkiviisaan kaitselmuksen lähettämänä koettelemuksena, eivätkä panneet tikkua ristiin estääkseen tapahtumia?

Niin tai näin, paljastuneiden asiakirjojen mukaan Krasnyi Borissa teloitettiin 1196 ihmistä. Heistä oli:

- Suomalaisia 580
- Karjalaisia 431
- Venäläisiä 136
- Muita kansallisuuksia 48

Nimistö:

- Krasnyi Bor, Punainen kangas (Красный бор)

Karttakuva alueesta (paikan koordinaatit ovat keskellä kuvaa valkean ristin kohdalla):

http://wikimapia.org/#lat=61.6485701&lon=34.5748329&z=13&l=17&m=b

Lisätiedot:

Krasnyi Bor:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Krasnyi_bor_%28Petroskoi%29

http://heninen.net/punakangas/suomeksi.htm

Sandarmoh:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Sandarmoh

http://heninen.net/sandarmoh/suomeksi.htm

Levashovo:

http://www.jormanmaailma.fi/index.php?juttuId=jutut/ven%E4j%E4/levashovo.htm&menuId=ven%E4j%E4

Kartta vanki- ja keskitysleireistä Luoteis-Venäjällä:

http://www.memo.ru/history/NKVD/GULAG/maps/rus01.htm

Vankileirijärjestelmä: http://fi.wikipedia.org/wiki/Gulag

Krasnyi Bor kirjoitti:

Krasnyi Bor.

Puujoelta viitisen kilometriä pohjoiseen ja parikymmentä kilometriä eennen Petroskoita on sellainen kangasmaa, missä punahehkuiset petäjät muodostavat yhtenäisen ja kivannäköisen metsän. Ja missä mänty viihtyy, siellä maaperä on ihanteellinen kaivamiseen.

Sellainen maapaikka oli ihanteellinen myös joukkoteloituspaikaksi ja hautaamiseen. Teloituspaikaksi juuri tämä petäjikkö oli riittävän kaukana asutuksesta, mutta logistisesti kätevän matkan päässä.

Täällä, Krasnyi Borissa, Äänisen muinaisrannan mäntymetsän puut ovatkin erityisen puhuttelevia. Niiden juuret ovat ruumiiden joukossa. Suomalaisten vainajien ruumiista nämä komeat puut imevät elinvoimansa.

Krasnyi Bor oli Kuusisen-Stalinin vainojen uhrien teloitus- ja hautapaikka.
Se sijaitsee aivan valtatien P19 varrella, tien länsipuolella, noin 5 kilometriä Puujoelta pohjoiseen. Matkailijalle paikka erottuu hyvin valkoisten ristien ja muistokivien ansiosta, kuva:

http://v2.cache5.c.bigcache.googleapis.com/static.panoramio.com/photos/original/56541676.jpg?redirect_counter=2

Sosialismiin hurahtanut Venäjä kävi siis likaista sotaa kansalaisiaan ja etenkin vähemmistöjään kohtaan.

Kymmenettuhannet kyyditettiin muun muassa Krasnyi Boriin, Sandarmohiin, Levashovoon tai Krivtsyyn (Puutoisten kaakkoispuolella).

Heidät teloitettiin hautojen äärillä niska- tai otsalaukauksella. Sitten ruumiit vaan potkaistiin kuoppaan toisten ruumiiden joukkoon – ja sillä hyvä.

Suuri maa, suuret kuopat ja lukemattomat määrät uhreja.

Venäjä tapatti valtavan määrän esimerkiksi uuden maan rakentajiksi tulleita ulkomaalaisia ja Karjalan suomalaisia miehiä ja naisia. Heidät katsottiin 1930-luvun lopulla kansanvihollisiksi, pidätettiin ja tuomittiin kuolemaan.

Pidätykseen ja tuomitsemiseen oikeuttava Neuvosto-Venäjän laki on sellainen sisällöltään, että siihen voi vedota kaikkien kidutettavien ja tapettavien syyllistyneen.

Rikoslain 58. pykälän mukaan tuomion saattoi saada kuka tahansa, milloin tahansa ja mistä vain.

Edelleen, Neuvosto-Karjalaan muuttaneiden suomalaisten tyly kohtalo uudessa sosialismin ihmemaassa on lähialuehistoriamme traagisin episodi. Tämän episodin taustapiru oli Otto Wille Kuusinen.

Kuusisen-Stalinin terroriaallon käsittelyssä tuhannet tavalliseen elämään uskoneet menettivät henkensä tai joutuivat vankileirien saaristoon. Lisäksi Karjalan suomalaiset, karjalaiset, vepsäläiset ja muut itämerensuomalaiset joutuivat yleisen etnisen puhdistuksen uhreiksi.

Mutta oliko minkäänlaista vastarintaa? Pitivätkö kansalaiset vallitsevaa asiaintilaa kaikkiviisaan kaitselmuksen lähettämänä koettelemuksena, eivätkä panneet tikkua ristiin estääkseen tapahtumia?

Niin tai näin, paljastuneiden asiakirjojen mukaan Krasnyi Borissa teloitettiin 1196 ihmistä. Heistä oli:

- Suomalaisia 580
- Karjalaisia 431
- Venäläisiä 136
- Muita kansallisuuksia 48

Nimistö:

- Krasnyi Bor, Punainen kangas (Красный бор)

Karttakuva alueesta (paikan koordinaatit ovat keskellä kuvaa valkean ristin kohdalla):

http://wikimapia.org/#lat=61.6485701&lon=34.5748329&z=13&l=17&m=b

Lisätiedot:

Krasnyi Bor:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Krasnyi_bor_%28Petroskoi%29

http://heninen.net/punakangas/suomeksi.htm

Sandarmoh:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Sandarmoh

http://heninen.net/sandarmoh/suomeksi.htm

Levashovo:

http://www.jormanmaailma.fi/index.php?juttuId=jutut/ven%E4j%E4/levashovo.htm&menuId=ven%E4j%E4

Kartta vanki- ja keskitysleireistä Luoteis-Venäjällä:

http://www.memo.ru/history/NKVD/GULAG/maps/rus01.htm

Vankileirijärjestelmä: http://fi.wikipedia.org/wiki/Gulag

Lue lisää

Tuon kaikki on sosialismin mustaa perusvirettä, ihmiskasvoista toimintaa,
jota O W Kuusinen toteutti ja petti siinä samalla kaikki toverinsakin.

Ulkohuussin alle tulee talvella noita patsaita.

Kukapa tietää. Kuusisen patsashan on mikälie kalastuksenvalvojan patsas. Voihan sitä epäillä, että kyseessä on paikallinen sisäpiirin vinoilu. Jos kerran on Otolla ollut haju valmiina kourassa.

Olisiko silloin parempi nimi Eteen-Otto Kuusinen?

Vastailen kirjoitti:

Olisiko silloin parempi nimi Eteen-Otto Kuusinen?

Eteen-Veteen-Otto-Anto Kuusinen. Eri puolia äijästä esille.

Suomen poliitikoilla oli vielä sodankin jälkeen selkärankaa pitää petturi maasta poissa. Hänellä oli intoa ja hinkua tulla takaisin ja neukkusysteemin ylimmiltä portailta puhemiehiä. Mutta tässäkin asiassa saatiin neukuista torjuntavoitto.

Totta pakiset, hyvä!

Pelurina Kuusinen juoni myös ystävänsä ja vastustajansa joko teloitusosastojen eteen tai pakkotyöleireille, jossa nämä nopeasti menehtyivät.

Ennenaikainen kuolema oli tavanomainen kohtalo Kuusisen vastustajille ja ystäville.

Kuusinen, murhamies kirjoitti:

Totta pakiset, hyvä!

Pelurina Kuusinen juoni myös ystävänsä ja vastustajansa joko teloitusosastojen eteen tai pakkotyöleireille, jossa nämä nopeasti menehtyivät.

Ennenaikainen kuolema oli tavanomainen kohtalo Kuusisen vastustajille ja ystäville.

Lue lisää

Mutta pahanteossa ei taida olla niin suurta ja näkyvää ja ilmeistä, ettei joku kuitenkin haluaisi sulkea silmänsä ja kehua näppäräksi. Mitä hullummaksi maailma menee, sitä helpommin näköjään hyväksytään aivan silmittömiäkin tekoja, mukama matkalla johonkin "suurempaan hyvään". Otto-Villeä pitää muistaa, mutta esimerkkinä sellaisesta pahasta ja halpamaisuudesta, jota tulee välttää.

OWK antoi häikäilemättä vangita Stalinin gulageihin poikansa, tämän perheen ja oman vaimona Ainon! Täysin selkärangaton mies!

Siellä on ehkä ollut muitakin tämän alan tuntemattomia "suurmiehiä", joiden merkitystä on jälkikäteen vaikea hahmottaa.

Alkuvuosien SKP:ssa oli kaksi toisilleen vihamielistä ryhmittymää. Vahvoilla oli Eino Rahjan ja Kullervo Mannerin ryhmittymä, jolla oli tukenaan Petrogradin diktaattori Zinovjev. Rahjalla oli lisäksi täydellinen Leninin tuki, olihan tämä Leninin luotetuin ystävä sekä bolsevikkien suurrahoittaja mm. väärän rahan painonsa kautta.

Rahja teki Mannerin kanssa Suomen vallankaappaussuunnitelman, joka oli tarkoitus toteuttaa 1921, ja jossa oli korjattu 1918 yrityksessä tehdyt virheet. Sunnitelma hyväksyttiin 1919 Leninin, Trotskin, Zinovjevin, Rahjan ja Mannerin kokouksessa:
1. Suomalaisten sotilasjohtajien koulutus (toteutui lähivuosina massiivisesti)
2. Suomalaisjoukkojen perustaminen Puna-armeijaan ja ryhmittäminen rajalle
(ehti toteutua osittain)
3. Illegaalisten aseellisten ryhmien muodostaminen Suomeen (aloiteltiin)
4. Vastaavien suomalaisryhmien muodostaminen Pohjois-Ruotsiin ja -Norjaan
(ehdittiin aloitella)
5. Eräiden Venäjän osien "liittäminen" Suomeen, siten että kaapauksen aikana
esiinnyttäisiin SUOMALAIS-Karjalaisena neuvostovaltiona (ei siis Kuusistyyliin
KARJALAIS-Suomalaisena neuvostovaltiona).
6. Virolaisten vapaaehtoisten käyttö Suomessa (lisäys vahvistuksen jälkeen).
Suunnitelmaa ei toteutettu, kun edellytykset kaappaukselle hupenivat. Tehtiin Tarton rauha, mutta jatkettiin silti vehkeilyä SKP:n ja Kominternin muodossa.

Toinen ryhmittymä "hirttonarun rasvaaja" Kuusisen johdolla oli sivulle ajettu ja pystyi ohjailemaan vain Suomessa olevaa maanalaista organisaatiota.
Kuusinen pääsi vasta vähittäin valtaan vehkeilyillään, aluksi Kominternin puitteissa.
Hän asettui Stalinin kynämieheksi ja tuli tälle korvaamattomaksi 1930 -luvun vainoissa. Vasta 1935 vaiheilla hän omalta osaltaan sai ratkaisevasti edesautettua häntä merkittävimpien suomalaisten (Gylling ym.) sekä vastustajiensa (kuten Manner) tuhoamista.

Kuusisen ei kuulukaan näkyä mitenkään Lenin-historiikeissa. Hänen kuuluu näkyä mm. Stalin historiikeissa. Jos ei näy, kyseinen historiikki on hyvin puutteellinen
Eino Rahjan kuuluu näkyä laajasti Lenin-historiikeissa. En ehtinyt katsoa Servicen tiiliskiveä, mutta englantilais-kultturipiirissä syntyneenä se ei taida edes tuntea, tai ainakin väheksyy suomalaisten (hyvässä ja pahassa) synnyttämää historiaa.
Tämähän on yli 99 prosenttisesti tosiasia sinänsä usein muuten kelvollisissa historiikeissä.

Jos haluaa vähän perspektiiviä bolsevikkivallan alkuvuosiin, pitää lukea esimerkiksi Hjalmar Frontin Kremlin kiertolaisia (1970) ja August Lehmuksen Suomalaiset kommunistit Itä-Karjalassa (1958). Stalinin ajan terrorista on sitten monia muita kirjoja.

O.W.Kuusinen oli kieroilijana älykäs, mutta täysin selkärangaton ihminen, joka sekaantui hirttoköden rasvaajana lukemattomiin murhiin.
Murhatuiksi tuli niin kunnollisia ihmisiä kuin täysin kelvottomia ketkuja.

Tämä on totta. Eino Rahja oli todella merkittävä suomalainen bolsevikki. Itse asiassa se meni Lenin kanssa yhdessä tilaisuuteen, jossa vallankumous pantiin alulle. Rahja oli toveri Lenin adjutantti ja luottomies. Myös Robert Servicen kirjassa Rahja on vahvasti esillä. Sen sijaan Suomessa ei Rahjan merkitystä oikein tiedosteta.

Ja höpö höpö! Kuusisen hallituksen myötä meidät olisi liitetty osaksi Neuvostoliittoa! VAIKKA olisimme itsenäistyneet uudelleen 1991 (mikä sekään ei ole varmaa!) NIIN tilanne olisi ollut seuraava:

- maan suomenkielisestä väestöstä olisi 1 - 1,5 miljoonaa tapettu gulageissa
- maassa olisi yki 1 miljoonan venäläisen kielitaidoton etninen vähemmistö
- vapautumishetkellä olisi maan talous ollut pirstaleina
- elintasomme olisi yhä 2017 ollut n. puolet nykyisestä
- keskuudessamme eläisi yli 100.000 suomalaista entistä KGB-ilmiantajaa
- olisimme Naton jäsenmaa

Joten ei kovin ruusuiset näkymät!

Kuusen hallitus olisi pelastanut Suomen sodalta, valtavilta aluemenetyksiltä ja sotakorvauksista . Jämerällä edunvalvonnalla 1991 olisimme lunastaneet sitten paikkamme EU:n ja NATOn ytimessä ja olisimme nyt USAn turvatakuiden piirissä ja BKT/capita olisi kaksinkertainen.

Suomea ei olisi enää. Olisi vaan venäjä ruotsin naapurina. Niin kauan kuin neuvostoliitto vaikutti itäblogin maissa ja itäsaksassa niin leipä oli kortilla ja kilometrien jonot että sitä saisi edes.
Itäsaksaan kukaan ei halunut jäädä. Siksi piti rakentaa muuri "suojelemaan" kansaa länsimaiselta kehitykseltä.
Itäsaksasta tuli maailman suurin keskitysleiri. Jos sieltä yritti karata,huom. karata, niin tapettiin. Länsisaksa kukoisti ja kehittyi. Itäsaksa oli ryysyläinen omassa holokaustissa.
Sama kuvio toistui kaikissa neuvostovallan alla olevissa maissa. Sitten kun ne vapautuivat niin kehitys lähti huimaa vauhtia etenemään.
Muistatteko vielä niitä ihania aikoja sukkahousuturistina? Otit mukaan joitain sukkahousuja reissulle neuvostoliittoon, möit ne siellä ja elit niistä saaduilla rahoilla kuin miljonääri. Jos kotiin lähtiessä oli vielä rublia niin ne oli sama vetää vessanpöntöstä alas. Ei niillä mitään tehnyt. No, vessapaperina.....

Aina unohdetaan, että tovereita moitittiin "liiallisesta innokkuudesta", sitten kun 1930-luvun puhdistukset laantuivat.

Ja silläkö muka asia oli kuitattu ja hyvitetty? Ei ne 20 miljoonaa uhria heränneet henkiin!

Otto Wille on niitä harvoja suomalaisia joille on ulkomailla pystytetty patsas.
Kuusisen suurin teko ja vaikutus toiminnallaan Suomelle oli vielä vapaussodan jäljiltä olleen eripuraisen kansan yhdistäminen talvisodan aikana ja näin Suomea ei valloitettu.
Petroskoissa vierailevat suomalaiset käyvät vieläkin Otto Willen patsaalla laskemassa sinne kukkatervehdyksensä: Otto Wille Kuusiselle - Suomen kansan yhdistäjälle.
Kiitollisuudella Suomen kansa!

Olet väärässä, kirjoitat: "Ei paha maailmasta minnekään ole kadonnut eikä siihen ole yksinoikeutta oikeistolla eikä vasemmistolla eikä millään muullakaan ideologialla. Paha tappaa aina, mutta hyvä ei tapa ketään - edes pahaa."

Näin se ei ole. Hyvän täytyy tappaa paha ja mieluummin vielä hyvin varhaisessa vaiheessa kun sitä pahuutta ilmenee. Jos sitä pahaa ei tapeta, niin maailmasta tulee sietämätön paikka hyville. Heille joilla on ihanteena pitää kaikki ihmiset tasa-arvoisina.

Vai väitätkö ettei Isisiin liittyneitä epäinhimillisiä raakalaisia saisi tappaa. He eivät noudata mitään moraalisääntöjä vääräuskoisia kohtaan.
Siinä olet oikeassa, että "ei paha maailmasta minnekään ole kandonnut." Ei todellakaan ole,
eikä koskaan tule täydellisesti katoamaankaan, mutta maailmasta voi saada siedettävän paikan olla ja elää tappamalla sitä pahaa, että se ei pääse hyvää isommaksi.

Kaikeksi onneksi maailmassa vielä se hyvä on voitolla siitä pahasta ja toivottavasti näin on tulevaisuudessakin.

Mutta vain stallareille! Heitä on Suomessa vain 0,01 %!

Maanpetturit hirteen!

Sry! Kuoli jo 1964.

Anonyymi kirjoitti:

Maanpetturit hirteen!

Otto Wille ei ollut maanpetturi. Hän ei koskaan pettänyt Neuvostoliittoa.
Hän on niitä harvoja suomalaisia joille on ulkomailla pystytetty patsas.
Kuusisen suurin teko ja vaikutus toiminnallaan Suomelle oli vielä vapaussodan jäljiltä olleen eripuraisen kansan yhdistäminen talvisodan aikana ja näin Suomea ei valloitettu.
Petroskoissa vierailevat suomalaiset käyvät vieläkin Otto Willen patsaalla laskemassa sinne kukkatervehdyksensä: Otto Wille Kuusiselle - Suomen kansan yhdistäjälle.
Kiitollisuudella Suomen kansa!

Hän oli suuri valtiomies maassaan NEUVOSTOLIITOSSA! Suomalaisille hän oli selkeästi maanpetturi!

Alunperin kokoomuslainen Jyväskylästä.

Otto Wille on niitä harvoja suomalaisia, joille on ulkomailla pystytetty patsas.
Kuusisen suurin teko ja vaikutus toiminnallaan Suomelle oli vielä vapaussodan jäljiltä olleen eripuraisen kansan yhdistäminen talvisodan aikana ja näin Suomea ei valloitettu.
Petroskoissa vierailleet suomalaiset kävivät Otto Willen patsaalla laskemassa sinne kukkatervehdyksensä: Otto Wille Kuusiselle - Suomen kansan yhdistäjälle.
Kiitollisuudella Suomen kansa!