USA:n presidentti Bill Clintonin johdolla käytiin kesällä 2000 rauhanneuvotteluja, joissa osapuolina olivat Israelin pääministeri Ehud Barak ja palestiinalaisten presidentti Jasser Arafat. Barak oli myöntynyt jopa itsenäisen palestiinan valtion muodostamiseen sekä itä-Jerusalemista luopumiseen. Käytännössä rauhanehdot olivat todella hyvät. Asuntoja olisi USA:n myötävaikutuksella rakennettu kaikille palestiinalaisille. Mikä teki tyhjäksi tuon sopimuksen? Arafat pelkäsi radikaaleja ääriryhmiä ja niiden pelossa keksi tekosyyn rauhansopimuksen hylkäämiseen. Hän vaati 2,5 milj. palestiinalaista syntyperää olevien paluun Israelin maalle. Nämä asuvat nykyään ympärillä olevissa valtioissa. Barak ei voinut suostua tähän, koska pelkästään juomavesi ei olisi riittänyt molemmille valtioille. Toiseksi olisi ollut varsin uskallettua ottaa pyhälle maalle lisää potentiaalisia terroristeja.
Nykyinen intifada alkoi syksyllä 2000, kun Ariel Sharon vieraili Temppelivuorella. Tämä on kuitenkin tekosyy. Todellisuudessa Arafat halusi näyttää omilleen taistelutahtoaan. Toisaalta Arafat pelkäsi myös äärimuslimeja. "Muslimien näkökulmasta katsoen islamilaisuus ulottuu merestä (Atlanti) virtaan (Eufrat) asti ja Allah sanoo Koraanissa, että se alue on tarkoitettu islamilaisia varten. Muslimien kannalta siis Isaraelin valtion perustaminen on islamin häpäisemistä ja nöyryytystä. Muslimien tehtävänä on korjata islamia kohdannut nöyryytys ja jihad (pyhä sota) juutalaisvaltiota vastaan on jokaisen muslimin velvollisuus."
"Israelin rajoja koskevaan kiistaan mikään rauhansopimus ei tuo ratkaisua. Ratkaisu edellyttäisi sionistivaltion tuhoamista ja korvaamista muslimivaltiolla."
"Tämä oli suurin syy siihen, että Israel joutui käymään viisi sotaa arabien kanssa vv. 1948, 1956, 1967, 1973 ja 1982. Juutalaisvaltion olemassaolo on tärkein syy muslimien juutalaisiin kohdistamalle suunnattomalle vihalle".
Lähde: prof. Matti Suviolahti, Myllykummun tiedote 2/2003
"Arafatin suosio on hyvin hataralla pohjalla (n. 25%) ja riippuu paljon hänen korruptoituneen sisäpiirinsä tuesta ja siitä, että hän käytännössä hallitsee koko PA:n rahaliikennettä, varoja sekä aseellisia voimia. Valtaosa kaikesta PA:n (Palestinian Authority) saamasta tuesta menee muutaman sadan merkkihenkilön taskuihin, aseiden ja räjähteiden hankkimiseen ja niiden välityksellä terrorismin suoraan tukemiseen. Suurin osa palestiinalaisista haluaisi elää rauhassa, tehdä työtä, kasvattaa lapsiaan ja vain pienet ääriryhmät haluavat jatkaa aseellista taistelua oman kuvitellun ikuisen valtionsa ja Jerusalemin puolesta."
Arafat on monesti vannonut Israelin tuhoa mm. 3/1970 Washington Post ja 2/1980 El Mundo: "Meille sana rauha merkitsee Israelin tuhoamista."
Syyskuu 1995, Jerusalem Post: "Vannon Allahin kautta, että palestiinalaiset ovat valmiina uhraamaan viimeisen poikansa ja tyttärensä siksi, kunnes Palestiinan lippu liehuu Jerusalemin muurien, moskeijoiden ja kirkkojen yllä." (Jasser Arafat)
Nykyinen intifada alkoi syksyllä 2000, kun Ariel Sharon vieraili Temppelivuorella. Tämä on kuitenkin tekosyy. Todellisuudessa Arafat halusi näyttää omilleen taistelutahtoaan. Toisaalta Arafat pelkäsi myös äärimuslimeja. "Muslimien näkökulmasta katsoen islamilaisuus ulottuu merestä (Atlanti) virtaan (Eufrat) asti ja Allah sanoo Koraanissa, että se alue on tarkoitettu islamilaisia varten. Muslimien kannalta siis Isaraelin valtion perustaminen on islamin häpäisemistä ja nöyryytystä. Muslimien tehtävänä on korjata islamia kohdannut nöyryytys ja jihad (pyhä sota) juutalaisvaltiota vastaan on jokaisen muslimin velvollisuus."
"Israelin rajoja koskevaan kiistaan mikään rauhansopimus ei tuo ratkaisua. Ratkaisu edellyttäisi sionistivaltion tuhoamista ja korvaamista muslimivaltiolla."
"Tämä oli suurin syy siihen, että Israel joutui käymään viisi sotaa arabien kanssa vv. 1948, 1956, 1967, 1973 ja 1982. Juutalaisvaltion olemassaolo on tärkein syy muslimien juutalaisiin kohdistamalle suunnattomalle vihalle".
Lähde: prof. Matti Suviolahti, Myllykummun tiedote 2/2003
"Arafatin suosio on hyvin hataralla pohjalla (n. 25%) ja riippuu paljon hänen korruptoituneen sisäpiirinsä tuesta ja siitä, että hän käytännössä hallitsee koko PA:n rahaliikennettä, varoja sekä aseellisia voimia. Valtaosa kaikesta PA:n (Palestinian Authority) saamasta tuesta menee muutaman sadan merkkihenkilön taskuihin, aseiden ja räjähteiden hankkimiseen ja niiden välityksellä terrorismin suoraan tukemiseen. Suurin osa palestiinalaisista haluaisi elää rauhassa, tehdä työtä, kasvattaa lapsiaan ja vain pienet ääriryhmät haluavat jatkaa aseellista taistelua oman kuvitellun ikuisen valtionsa ja Jerusalemin puolesta."
Arafat on monesti vannonut Israelin tuhoa mm. 3/1970 Washington Post ja 2/1980 El Mundo: "Meille sana rauha merkitsee Israelin tuhoamista."
Syyskuu 1995, Jerusalem Post: "Vannon Allahin kautta, että palestiinalaiset ovat valmiina uhraamaan viimeisen poikansa ja tyttärensä siksi, kunnes Palestiinan lippu liehuu Jerusalemin muurien, moskeijoiden ja kirkkojen yllä." (Jasser Arafat)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Niin, että vielä linkki sinne mistä ilmeisesti tuon alkuosan olet kopsaillut:
http://terveystieto.tripod.com/teksti3.html
Tämä ihan vaan siksi, että jokainen voisi ihan itse arvioida ko. lähdettä.
Opettele käyttämään lainausmerkkejä, kun plagioit juttuja tänne. Joku tyhmempi saattaa luulla, että olet ihan itse jostain perillä.
Nimimerkki o-m:ltä lainattua
Julkisuudessa viljellyn käsityksen mukaan Barak teki "anteliaan tarjouksen", joka olisi palauttanut melkein koko länsirannan palestiinalaisille, lähteistä riippuen 94-97 prosenttia. Arafatin hylättyä tarjouksen, on häntä sittemmin pidetty syypäänä rauhanprosessin katkeamiseen ja palestiinalaisten uuden kansannousun alkamiseen. Israelilainen rauhanjärjestö Gush-Shalom paljasti taannoin salassa pidetyt kartat. Julkituotujen asiakirjojen mukaan Barakin tarjous ei ollut ollenkaan niin antelias kuin on uskoteltu.
Barakin ehdotuksen mukaan noin 10 prosenttia Länsirannasta olisi liitetty Israeliin ja toinen vastaavankokoinen alue jätetty Israelin väliaikaiseen kontrolliin ennalta määräämättömäksi ajaksi. Palestiinalaisten hallintaan olisi jäänyt vain 80% miehitetyistä alueista, eikä metriäkään rajaa, joka ei olisi ollut Israelin kontrollissa. Barakin tarjous näyttää entistäkin omituisemmalta, jos otetaan huomioon siirtokuntia varten rakennetut ohikulkutiet, jotka ovat vain israelilaisten käytössä, sekä kymmenet tiesulut. Ehdotus olisi myös varannut Israelille alueen vesivarojen kontrollin. Pirstaleinen kartta ei täyttänyt millään muotoa itsenäisyyttä hakevan valtion ehtoja.