Professori Henry Caswall (Kemper College, lähellä St. Louis'a) vieraili 19 huhtikuuta 1842 Joseph Smithin luona Nauvoossa.
Caswall oli hyvin tietoinen mormonikirkon vaiheista ja siitä että Smith väitti kääntäneensä Mormonin kirjan reformoidusta egyptinkielestä ja Abrahamin kirjan egyptiläisen papyruksen hieroglyfeistä. Caswall päätteli että Smithin täytyi, mikäli hän puhui totta, tuntea muinaisegyptin kieltä ja sen kirjoitustapoja riittävän hyvin pystyäkseen kääntämään sitä.
Caswallilla oli mukanaan keskiaikainen kreikankielinen psalttariteos (raamatun psalmien kokoelma). Keskiajalla psalttarit olivat yksi yleisimpiä hengellisiä käsikirjoituksia mitä oli yleisesti saatavilla raamatun lisäksi. Professori halusi selvittää mitä profeetalla olisi sanottavaa täsrä vanhasta käsikirjoituksesta.
Muutamien seurakuntalaistensa ja professorin läsnäollessa Joseph tutki vanhaa dokumenttia hetken ja julisti sitten että se oli (muinaisten) egyptiläisten hieroglyfien sanakirja. (dictionary of ancient egyptian hieroglyphics).
Caswall tiesi heti että Smith oli väärässä sillä hänen hallussaan oleva kirja oli tosiaan yleisesti tunnettu ja varsin yleinen keskiaikainen kreikankielinen psalttarikirja. Egyptin tai hieroglyfimerkkien kanssa sillä ei ollut mitään tekemistä.
Professori Caswall totesi Joseph Smithille että kysymyksessä oli tosiasiassa vain kreikankielinen psalttari. Joseph Smith poistui huoneesta.
Tapaus ei liene kovin tunnettu tavallisten mormoniseurakuntalaisten piirissä, joskohta se on hyvin dokumentoitu eikä sen totuudenmukaisuutta ole kiistetty mormonikirkonkaan piirissä.
Caswall oli hyvin tietoinen mormonikirkon vaiheista ja siitä että Smith väitti kääntäneensä Mormonin kirjan reformoidusta egyptinkielestä ja Abrahamin kirjan egyptiläisen papyruksen hieroglyfeistä. Caswall päätteli että Smithin täytyi, mikäli hän puhui totta, tuntea muinaisegyptin kieltä ja sen kirjoitustapoja riittävän hyvin pystyäkseen kääntämään sitä.
Caswallilla oli mukanaan keskiaikainen kreikankielinen psalttariteos (raamatun psalmien kokoelma). Keskiajalla psalttarit olivat yksi yleisimpiä hengellisiä käsikirjoituksia mitä oli yleisesti saatavilla raamatun lisäksi. Professori halusi selvittää mitä profeetalla olisi sanottavaa täsrä vanhasta käsikirjoituksesta.
Muutamien seurakuntalaistensa ja professorin läsnäollessa Joseph tutki vanhaa dokumenttia hetken ja julisti sitten että se oli (muinaisten) egyptiläisten hieroglyfien sanakirja. (dictionary of ancient egyptian hieroglyphics).
Caswall tiesi heti että Smith oli väärässä sillä hänen hallussaan oleva kirja oli tosiaan yleisesti tunnettu ja varsin yleinen keskiaikainen kreikankielinen psalttarikirja. Egyptin tai hieroglyfimerkkien kanssa sillä ei ollut mitään tekemistä.
Professori Caswall totesi Joseph Smithille että kysymyksessä oli tosiasiassa vain kreikankielinen psalttari. Joseph Smith poistui huoneesta.
Tapaus ei liene kovin tunnettu tavallisten mormoniseurakuntalaisten piirissä, joskohta se on hyvin dokumentoitu eikä sen totuudenmukaisuutta ole kiistetty mormonikirkonkaan piirissä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tämä keissi kuvaa hyvin Joseph Smithin persoonaa ja luovaa innoitusta uusien mahdollisuuksien tulkitsemisessa.
Joseph Smithillä oli varmasti myös hyvä lämmin totuudesta kertova tunne kun hän sanoi kirjoituksen olevan egyptiläistä perua, sillä eihän muuten rehellisenä jumalten profeettana varmasti olisi tuollaista mennyt väittämään.
Samoin kun hän laittoi heprean sanastoa ja kielioppia uusiksi.Hepreaakaan ei ollut puhuttu eikä ymmärretty oikein ennen Smithiä.
Kirjoitettu kreikka on minulle ihan hebreaa, mutta Joseph Smithille se oli ihan egyptiä.
Symppaan Smithiä!!
John Taylor Caswallista: Olin Nauvoossa kun Caswell tuli sinne. Hän tuli sinne paha mielessään. Hän oli paha mies ja oli yhteydessä reprobates (?), roskaväen ja murhaajien kanssa. Häntä kuitenkin kutsuttiin herrasmieheksi, mutta meille ei ollut mitenkään outoa että hänellä oli herrasmiehenä tällaisia tuttavuuksia.; usein nämä ns. Herrasmiehet johtivat roskajoukkoja jotka ryöstivät ja tappoivat. Näin Mr. Caswellin Nauvoon kirjapainossa; hänelläoli mukanaan jokin vanha paperi ja esitti kiinnostuksensa tietää mikä tuo paperi oli. Katsoin sitä ja uskoin sen olevan Kreikankielinen kirjoitus. Kirjassaan hän sanoo sen olleen Kreikankielinen laulukirja; mutta että kukana mormoni ei kyennyt kertomaan hänelle mikäse oli. Joten tämä väite on vale koska minä kerroin hänelle mikä se oli. Kuitenkin useat uskovat häntä kirjan kirjoittajaa.
Caswellin väite on jokseenkin mahdoton kosak JS myös opiskeli Kreikkaa ja olisivarmasti tuntenut nuo merkit. Caswellista sen sijana sanotaan että hän oli antimormoni. Hänen JSn suuhun panemat sanat kaan eivät täsmää JSn asiasta tavallisesti käyttämien sanojen kanssa. Hän puhui ja kirjoitti toisella lailla kuinmmitä Caswell väittää. Hänen JSn suuhun panemat sanat sopivat hyvin sinne antimormonin istuttamiksi saaden JSn vaikuttamaan tyhmältä, kuten antit yleensäkin tekevät.
Täsä taas vastustajamme hairahtuvat uskomaan kirkon vihollisen kirjoittamaa kirjaa tai hänen sanojaan…. Kertomatta edes tietonsa lähdettä mistä lie antifoorumista otettu.
Tästä voi lukea tarkemmin asiasta: http://en.fairmormon.org/Joseph_Smith/Translator/Greek_psalter
John Taylorin sanat Henry Caswellista ovat epäuskottavia ja mitä suurimmalla todennäköisyydellä tyypillistä mormonien mustamaalausta. Henry Caswell oli anglikaanipastori, joten hänellä tuskin on ollut mitään erityistä syytä veljeillä murhamiesten tai roskaväen kanssa.
Caswell on mitä todennäköisimmin käynyt Joseph Smithin luona, sillä hän kertoo keskustelleensa asiasta myös apostoli William Richardsin kanssa, eikä Richards tai Joseph Smith kumpikaan koskaan kiistäneet tapahtumaa.
http://libsysdigi.library.illinois.edu/oca/Books2009-04/cityofmormonsort00casw/
Tuosta linkistä löytyy digitalisoitu pdf, txt jne versio Caswallin kirjan alkuperäispainoksesta. Kirja löytyy sähköisessä muodossa usealta muultakin palvelimelta.
Alkuperäislähdettä selaillessa ja lukiessa jokainen tehköön omat johtopäätöksensä kirjoittajan taustasta, asemasta, henkilöstä ja motiiveista ja kerrotusta tarinasta Tätä vaikutelmaa voi ja kannattaa sitten täydentää mormonikirkon puolesta ja vastaan argumenteilla eri lähteistä.
Kirjassa professori vierailee mormonien ydinalueilla, tapaa tavallisia seurakuntalaisia ja käy mm. pitkiä teologisia keskusteluja tapaamiensa ihmisten kanssa. Yleisvaikutelma on enemmänkin tutkiva ja kuvaava kuin arvottava tai tuomitseva.
Mikään kiistakirjoitus tai pamfletti kirjoitus ei ole. Ennemminkin sivistyneelle amerikkalaiselle ja englantilaiselle lukijakunnalle suunnattu matkakertomus amerikan rajaseudun ihmisistä ja heidän elintavoistaan ja uskomuksistaan mormoniyhteisön kautta koettuna.
Tapaaminen Smithin kanssa on alkuperäisteoksen sivunumeroina 35-37.
ko kohdassa on myös yksi harvoista, ei mormoni- aikalaisen antamista kuvauksista profeetan ulkonäköstä, olemuksesta ja vaikutelmasta.
Kirjassa psalttarin tutkimista seuraa tutustuminen myös seurakunnan hallussa oleviin egyptiläisiin papyruksiin.
Professori saa ensin Smithiltä arvion psalttarin todellisesta olemuksesta. Senjälkeen Caswall pyytää profeettaa vielä näyttämään ja selittämään hänelle viereisessä huoneessa olevia egyptiläisten papyrusten hieroglyfejä. Vasta tässä yhteydessä Smith sitten odottamatta poistuu.
Kaikkea ne keksivätkin nuo kirkon viholliset. Mikä on motivaatio?