Jälleen on yksi hyvä aloitus lähtenyt rönsyilemään asiattomuuksiin... Haureutta käsittelevä aloitus viestiketjuineen johtaa erään päätelmään:
>Joka ei ole hellareitten upotuskasteuskossa muine lisukkeineen, esim. katolilainen, hän olisi ilman muuta paha. Pahan hengen vallassa. Tietoisesti.
Palvelisi tietoisesti pahoja voimia. Katolisia on siis menossa noin miljardi uskovaa helvettiin, elleivät äkkiä käänny hellariuskoon, uskoon jossa pappi saa maata alaikäisiä ja on edelleen hyvä kansalainen. Tai sitten saa varastaa, murhata, kieroilla tms. kunhan katuu hellarijumalaa, niin taivas aukeaa. Tällaista viestiketjussa liputetaan ja aloitusta pidetään hengellisenä. Aloituksen tukijoilla nähtävästi on kasoittain päänsä sisällä pahoja henkiä.<
Toinen hellareita ja kristinuskoa kiihkeästi vastustava jatkaa edelliseen:
>Kauhistus.... Mie olen ortodoksi, siis sammaan syssyyn helvettiin vain... On aivan sama, missä hengellinen koti on, kunhan se TUNTUU kodilta ja oikealta.<
Kirjoittaja tuskin ajattelee olevansa kristinuskon vastustaja. Kuitenkin hän omilla viesteillään palstalla on osoittanut kieltävänsä kristinuskon perussanoman eli syntien anteeksiantamuksen Jeesuksessa.
Ehkä henkilö ajattelee vastustavansa jotakin tiettyä kristinuskon tulkintaa ja suuntausta, ajatellen ettei se ollenkaan ole todellista kristinuskoa vaan epäkristillinen kultti, jota kuuluukin vastustaa. Mutta tällöin on syytä tarkata henkilön viestejä mitä sitten on se hänen mielestään oikea kristinusko jota kristityn kuuluu edustaa.
Olen yrittänyt keskustella aiheesta ko. henkilön kanssa mutta viesteihin ei tule vastausta. Toisia siis sopii syyttää kultisteiksi, koska nämä opettavat ja painottavat kristillisiä asioita eri tavalla kuin itse on tottunut, ja kuitenkaan ei tarvitse kertoa mikä omasta mielestä olisi aitoa kristillisyyttä, parempaa kuin noiden inhottavien helluntailaisten paha kultismi?
Tältä pohjalta toivoisinkin keskustelua aiheesta:
MIKÄ ON SE KAIKILLE KRISTITYILLE YHTEINEN PERUSTA, JONKA MUKAAN OLEMME KRISTITTYJÄ, SAMAN ISÄN LAPSIA HUOLIMATTA ERILAISISTA SEURAKUNNALLISISTA TAPAKULTTUUREISTA JA PAINOTUSEROISTA?
Kristitty voidaan määritellä esim.:
Henkilö joka uskoo Jeesuksen sovittaneen synnit ja että Hänen sovintoveressään on anteeksiantamus jokaiselle joka Häneen uskoo. Jeesus on ylösnoussut, siksi todellinen kristinusko erotuksena kaikkiin [muihin] uskontoihin on elävää, toimivaa yhteyttä vaikuttavaan persoonaan, joka elää omiensa kanssa ja on Pyhän Hengen kautta heissä läsnä niin, että Hänen avullaan ja vaikutuksestaan voidaan elää toisenlaista elämää. Kristitty ymmärtää olevansa suhteessa Jumalaan joka pyhän sanansa ja Henkensä kautta haluaa johtaa häntä ymmärtämään ja toimimaan tavalla joka luontaisesti, ilman uskoa, olisi hänelle mahdotonta ja jopa vastenmielistä.
Tästä seuraa ns. lihan ja hengen välinen ristiriita, johon tarvitaan "ristin teologiaa" eli käytännöllistä antautumista Jeesukselle. Kristitty ymmärtää että hänessä aina ja loppuun asti on jotain joka ei halua elää Jumalan tahtomalla tavalla. Siksi hän tarvitsee Jumalan sanaa ja Henkeä, että Jumala hänessä saisi voittaa luontaisen, lihallisen tahdon ja sen mieliteot, ja että hän näin voisi elää Jumalan kunniaksi, kantaen Pyhän Hengen tuottamaa hyvää hedelmää.
Missä määrin ylläoleva vastaa sinun käsitystäsi kristillisyydestä?
>Joka ei ole hellareitten upotuskasteuskossa muine lisukkeineen, esim. katolilainen, hän olisi ilman muuta paha. Pahan hengen vallassa. Tietoisesti.
Palvelisi tietoisesti pahoja voimia. Katolisia on siis menossa noin miljardi uskovaa helvettiin, elleivät äkkiä käänny hellariuskoon, uskoon jossa pappi saa maata alaikäisiä ja on edelleen hyvä kansalainen. Tai sitten saa varastaa, murhata, kieroilla tms. kunhan katuu hellarijumalaa, niin taivas aukeaa. Tällaista viestiketjussa liputetaan ja aloitusta pidetään hengellisenä. Aloituksen tukijoilla nähtävästi on kasoittain päänsä sisällä pahoja henkiä.<
Toinen hellareita ja kristinuskoa kiihkeästi vastustava jatkaa edelliseen:
>Kauhistus.... Mie olen ortodoksi, siis sammaan syssyyn helvettiin vain... On aivan sama, missä hengellinen koti on, kunhan se TUNTUU kodilta ja oikealta.<
Kirjoittaja tuskin ajattelee olevansa kristinuskon vastustaja. Kuitenkin hän omilla viesteillään palstalla on osoittanut kieltävänsä kristinuskon perussanoman eli syntien anteeksiantamuksen Jeesuksessa.
Ehkä henkilö ajattelee vastustavansa jotakin tiettyä kristinuskon tulkintaa ja suuntausta, ajatellen ettei se ollenkaan ole todellista kristinuskoa vaan epäkristillinen kultti, jota kuuluukin vastustaa. Mutta tällöin on syytä tarkata henkilön viestejä mitä sitten on se hänen mielestään oikea kristinusko jota kristityn kuuluu edustaa.
Olen yrittänyt keskustella aiheesta ko. henkilön kanssa mutta viesteihin ei tule vastausta. Toisia siis sopii syyttää kultisteiksi, koska nämä opettavat ja painottavat kristillisiä asioita eri tavalla kuin itse on tottunut, ja kuitenkaan ei tarvitse kertoa mikä omasta mielestä olisi aitoa kristillisyyttä, parempaa kuin noiden inhottavien helluntailaisten paha kultismi?
Tältä pohjalta toivoisinkin keskustelua aiheesta:
MIKÄ ON SE KAIKILLE KRISTITYILLE YHTEINEN PERUSTA, JONKA MUKAAN OLEMME KRISTITTYJÄ, SAMAN ISÄN LAPSIA HUOLIMATTA ERILAISISTA SEURAKUNNALLISISTA TAPAKULTTUUREISTA JA PAINOTUSEROISTA?
Kristitty voidaan määritellä esim.:
Henkilö joka uskoo Jeesuksen sovittaneen synnit ja että Hänen sovintoveressään on anteeksiantamus jokaiselle joka Häneen uskoo. Jeesus on ylösnoussut, siksi todellinen kristinusko erotuksena kaikkiin [muihin] uskontoihin on elävää, toimivaa yhteyttä vaikuttavaan persoonaan, joka elää omiensa kanssa ja on Pyhän Hengen kautta heissä läsnä niin, että Hänen avullaan ja vaikutuksestaan voidaan elää toisenlaista elämää. Kristitty ymmärtää olevansa suhteessa Jumalaan joka pyhän sanansa ja Henkensä kautta haluaa johtaa häntä ymmärtämään ja toimimaan tavalla joka luontaisesti, ilman uskoa, olisi hänelle mahdotonta ja jopa vastenmielistä.
Tästä seuraa ns. lihan ja hengen välinen ristiriita, johon tarvitaan "ristin teologiaa" eli käytännöllistä antautumista Jeesukselle. Kristitty ymmärtää että hänessä aina ja loppuun asti on jotain joka ei halua elää Jumalan tahtomalla tavalla. Siksi hän tarvitsee Jumalan sanaa ja Henkeä, että Jumala hänessä saisi voittaa luontaisen, lihallisen tahdon ja sen mieliteot, ja että hän näin voisi elää Jumalan kunniaksi, kantaen Pyhän Hengen tuottamaa hyvää hedelmää.
Missä määrin ylläoleva vastaa sinun käsitystäsi kristillisyydestä?
Vastaukset 43
Vanhimmat
Teapotin tärkeä VÄITE tulee tässä:
Ortodoksinen, helluntailainen ja luterilainen kristitty (lisää listaan kaikki kristilliset kirkkokunnat, herätysliikkeet ja yhteisöt!) ei ole ensisijaisesti ortodoksi, helluntailainen tai luterilainen. Hän on ensisijaisesti kristitty. Hän uskoo kristinuskon perusasiat eli syntien anteeksiantamuksen Jeesuksessa ja henkilökohtaisen, tunnustavan uskon välttämättömyyden sekä kilvoituselämän eli pyhityksen tarpeellisuuden.
Tältä pohjalta HÄNELLÄ ON YHTEYS kaikkiin kristittyihin eli Jumalan lapsiin, mihin tahansa kirkkokuntiin nämä kuuluvatkin tai vaikka olisivat niiden ulkopuolellakin.
Jeesus ratkaisee, ei kirkkokunta tai herätysliike.!
Vasta sitten - toissijaisesti - henkilö on esim. ortodoksi, helluntailainen tai luterilainen sen mukaisesti minkä kirkkokunnan/herätysliikkeen kokee itselleen kotoisammaksi, oikeammaksi. Lähtökohta ei kuitenkaan ole kotoisuus, mukava ilmapiiri jne. vaan raamatullisuus. Kirkkokunnan täytyy täyttää peruskriteerit jotka kristitty kristilliselle kirkolle asettaa.
Jos nämä kriteerit joutuvat ratkaisemattomaan ristiriitaan seurakunnan virallisen opin ja/tai seurakuntaelämän kanssa, hän on valmis jättämään srk:n, ja haluaa Jumalan johdatuksessa löytää yhteisön joka riittävissä määrin toteuttaa nämä kriteerit. Kuitenkin hän ymmärtää että myös yhteisöissä joissa ei täytetä kaikkia hänen tärkeiksi katsomiaan opillisia totuuksia tai joissa niitä tulkitaan/painotetaan eri tavalla, on kristittyjä, ja että nämä ovat hänen rakkaita veljiään ja siskojaan Herrassa.
Muutamia kysymyksiä omakohtaiseen pohdintaan...
Jos haluat kommentoida pyydän asiallista keskustelua, ei asiatonta leimaamista ja mollaamista, kiitos.!
KOHTA A. Jokaisen kristillisen kirkkokunnan perustus on Jeesus ja Raamatun ilmoitus Hänestä. Voidaanko henkilöä joka nimellisesti kuuluu kristilliseen kirkkoon/seurakuntaan/yhteisöön pitää kristittynä jos hän kieltää oman yhteisönsä perustuksen: Jeesuksen ja Raamatun ilmoituksen?
* Mielestäni ainoa mahdollinen vastaus kysymykseen on: ei voida. Periaatteessa saattaisi siis olla mahdollista, että ihminen on ortodoksi, helluntailainen tai luterilainen olematta kuitenkaan kristitty? Seurakuntaan kuuluminen ei tee ihmisestä kristittyä eikä ole sen tae.
KOHTA B. Missä määrin ihmisen tulee allekirjoittaa seurakuntansa virallinen ja/tai käytännössä vallitseva oppi ja seurakuntaelämä, että häntä voidaan pitää kyseisen seurakunnan edustajana maailmassa?
Peruskysymyksiä. Voidaanko henkilöä joka kieltää Jeesuksen voiton synnistä, kuolemasta ja sielunvihollisesta, pitää ko. seurakunnan edustajana? Voidaanko henkilöä joka kieltää Jeesuksen ylösnousemuksen, pitää ko. seurakunnan edustajana? Voidaanko henkilöä joka kieltää Jeesuksen ristinkuolemassa ja ylösnousemuksessa olevan anteeksiantamuksen kaikille kuuluvana mahdollisuutena pelastukseen ja iankaikkiseen elämään, pitää ko. seurakunnan edustajana?
* Ei voida. Henkilö joka kieltää yhdenkin näistä EI VOI OLLA minkään kristillisen seurakunnan edustaja, koska hän EI OLE kristitty. Näin ollen luterilainen (tai mihin tahansa kristilliseen yhteisöön henkilö kuuluukin jäsenenä) ei ole luterilainen jos hän kieltää yhdenkin edellämainituista.!
Kaikille kirkkokunnille/seurakunnille/herätysliikkeille yhteisen perustan lisäksi on koko joukko tärkeitä ja vähemmän tärkeitä kysymyksiä, jotka henkilön tulee täyttää ollakseen ortodoksi, helluntailainen tai luterilainen. Näitä voimme miettiä itse kukin tykönämme. Mikä minulle ko. liikkeen edustajana on ehdottoman olennaista ja tärkeää, jopa niin että edellytän sitä kaikilta seurakuntani edustajilta?
Ihmisestä ei tule kristittyä allekirjoittamalla liikkeensä oppikorostukset ja tapakulttuurin vaan hän on kristitty henkilökohtaisen uskon kautta, joka on Jumalan teko - ja tämä yhdistää meidät kaikki kristityt - mutta mitä minun sitten, kristittynä, tulee liikkeeni opissa ja kulttuurissa allekirjoittaa, vakaumukseni ja elämäni osalta:
Onko minulle mahdollista/luvallista ajatella että Maria myöhemmin, Jeesuksen synnyttämisen jälkeen, sai Joosefin kanssa lapsia, vai tarkoittaako tällainen ajatus yksiselitteisesti etten ole ortodoksi, vaikka nimellisesti kuuluisinkin ortodoksikirkon jäsenyyteen?
Onko minulle mahdollista/luvallista olla Pyhällä Hengellä täyttymätön ja/tai kielilläpuhumaton ja kuitenkin helluntailainen vai tarkoittaako se automaattisesti etten ole helluntailainen, vaikka kuuluisinkin helluntaiseurakunnan jäsenyyteen? Voiko helluntaiseurakuntaan edes kuulua jos ei puhu kielillä?
Jos kuulun helluntaiseurakuntaan mutta en puhu kielillä, tulisiko minun erota helluntaiseurakunnasta koska en ole sen kelvollinen edustaja?
Onko minulle/mahdollista luvallista ajatella että ihminen ei uudestisynny kasteessa vaan tarvitsee erillisen uskoontulokokemuksen, ja kuitenkin olla luterilainen? Onko minun mahdollista uskoontuloni jälkeen käydä kasteella, vaikka minut on jo lapsena kastettu, ja olla luterilainen? Onko minun mahdollista ajatella että Jeesus ei syntynyt neitseellisesti ja olla luterilainen? Onko minun mahdollista ajatella ettei helvettiä ole, ja kuitenkin olla luterilainen?
Tarkoittaako aikuisiällä uskonratkaisun myötä koettu uskoontulo etten missään tapauksessa voi olla luterilainen, koska luterilaisen opetuksen mukaan ihmiselle kasteessa annetaan usko ja ainoa "uskonratkaisu" jonka hän sen jälkeen saa tehdä, on uskoa kasteessa lahjoitettuun pelastukseen?
Kristillistä oppia ja elämää koskevat, myös vähemmän tärkeät, kysymykset ovat siis ytimeltään yhteisiä, mutta niiden merkitys painottuu srk:sta riippuen.!
Onko minun mahdollista olla luterilainen jos hyväksyn homoseksuaalisuuden luonnollisena ja Jumalan mielen mukaisena seksuaalisuuden muotona, jota kristityn on lupa harjoittaa? Onko minun mahdollista olla luterilainen jos en hyväksy sitä? Entä ortodoksi, helluntailainen, metodisti, vapaakirkollinen, babtisti ja adventisti?
* Mitkä kysymykset katson itselleni ja/tai edustamallani srk:lle olennaisiksi että ihminen voi olla A) ensinnäkin kristitty eli pelastettu ihminen, ja B) tämän tietyn seurakunnan edustaja?
Ihmeellinen keskustelupalstalle soveltumaton kolmen sivun monologi, vai vieläkö tulee lisääkin.
Siinä on vain yksi asia.
Vaadit kaikkia hyväksymään muiden uskonyhteisöjen ja kirkkokuntien uskovat kristittyinä uskovina, erilaisine oppeineen.
Sen jälkeen kumoat kaiken säätämällä ehdot, jossa heidän on uskottava täsmälleen samalla tavalla kuin sinä itse.
KOHTA C. Koska kristillisyys perustuu henkilökohtaiseen uskoon Jeesukseen ja Raamattuun - ja näin ollen jokainen joka raamatulliset kriteerit täyttäen uskoo Häneen, on kristitty - jokainen seurakunta on pohjimmiltaan yhteiskristillinen. Tämän vuoksi jokaisen kristillisen seurakunnan ensisijainen tehtävä on julistaa Jeesusta, ei omia erityisiä korostuksiaan. Kristitty joka painottaa ortodoksisuuttaan, helluntailaisuuttaan tai luterilaisuuttaan enemmän kuin kaikille yhteistä ja yhdistävää Kristusta, on huono ortodoksi, helluntailainen ja luterilainen.
Tulisiko myös minun edustamani seurakunnan osallistua yhteiskristilliseen toimintaan ja millä edellytyksen se voidaan tehdä?
* Pidetäänkö seurakunnassani riittävissä määrin esillä ajatusta kaikkien uudestisyntyneiden yhteydestä Kristuksessa? Onko seurakunnassa ilmapiiri jossa on helppo siunata ja rakastaa toiseen seurakuntaan kuuluvaa, vai onko ilmapiiri pikemminkin vikoiluun ja pilkkaamiseen johtava, kannustava?
* Varoitetaanko seurakunnassa riittävissä määrin tai liikaa väärästä yhteiskristillisyydestä, joka väheksyy henkilökohtaista uskoa ja raamatullista oppia sekä pyhityselämää?
Arvasinkin että vielä tulee lisää monologia kun entisissäkin jaksoissa jo käänsit alkuperäisen asiasi päälaelleen.
Herätys hei.
Tämä on tarkoitettu keskustelupalstaksi.
Ei monologi vaan kristityille ja sellaisena itseään pitäville henkilökohtaiseen pohdiskeluun tarkoitettu - ja keskustelun aloitukseksi niille jotka haluaa asiasta tässä keskustella, kuten sinäkin teet.
Ei ole kolmea sivua... Eikö ole helpompi lukea kun on myös lyhyemmissä pätkissä, ja kommentoida nimenomaan sitä viestiä ja kohtaa, mikä itsessä synnyttää ajatuksia?
Aihekokonaisuus on laaja ja kaikki ei osaa tiivistää yhtä hyvin kuin sinä mutta asia on kyllin merkittävä että siitä tulisi mielestäni keskustella.
>Vaadit kaikkia hyväksymään muiden uskonyhteisöjen ja kirkkokuntien uskovat kristittyinä uskovina, erilaisine oppeineen.<
Jokaisella on vapaus uskoa haluamallaan tavalla mutta jos hän uskoo Jeesukseen siinä tapauksessa hänellä on yhteys jokaiseen [samaan] Jeesukseen uskovaan.
Kristityissä virtaa sama elämä. En tarkoita inhimillistä elämää, joka on sama kaikilla ihmisillä, enkä uskomusten samankaltaisuutta, joka on samoinajattelevilla puolueensa sisällä, vaan Jumalasta virtaavaa ja Häneen yhdistävää hengellistä elämää, joka on ainoastaan kristityillä. Se yhteys on kristityillä silloinkin kun ollaan asioista eri mieltä. Kristuksen elämä kristityssä "vaatii" keskinäistä rakkautta. Jos väheksyn veljeä tai siskoa kristittynä koska hän kuuluu eri seurakuntaan kuin minä, silloin väheksyn Kristuksen elämää itsessäni ja estän Pyhää Henkeä tekemästä hedelmää, jota Hän haluaisi sisimmässäni ja uskovien kesken tehdä.
UT:n mukaan asia on yksinkertaisesti niin että jos on liitetty Jumalaan silloin on Hänessä liitetty jokaiseen veljeen ja siskoon. Tämä perheyhteys on Raamatun mukaan enemmän "orgaaninen" (sisälliseen elämään perustuva) kuin "organisatorinen" (ulkonaiseen järjestykseen perustuva). Ulkonaista järjestystä ja seurakuntakuria ei kuitenkaan tule väheksyä. Sen tarkoitus on ilmaista ja palvella sisäistä eli hengellistä.
Kyllä kristityn tulee hyväksyä myös toisiin seurakuntiin kuuluvat kristityt veljinään ja siskoinaan - jos nimittäin haluaa olla kristitty. Tämä on kristillisyyden perusasioita, olet sinä siitä ei-kristittynä mitä mieltä tahansa. Tietysti voi kuulua esim. helluntaiseurakuntaan ja väittää ettei kukaan luterilainen ole veljeni tai siskoni koska luterilaisen kirkon jäsen ei voi olla kristitty. Tai toisin päin. Voi kuulua esim. luterilaiseen kirkkoon ja väittää ettei kukaan helluntailainen ole veljeni tai siskoni. Mutta minä väitän että tuollainen väite ei ole totuudenmukainen.
Joku voi väittää toisin, ja sitä vartenhan tämä on keskustelupalsta, että väitteistä ja niiden suhteesta Raamatun ilmoitukseen voidaan sitten keskustella? Onko sinulla esittää jokin raamatullinen syy minkä nojalla olen mielestäsi väärässä?
>Sen jälkeen kumoat kaiken säätämällä ehdot, jossa heidän on uskottava täsmälleen samalla tavalla kuin sinä itse.<
Tässä esität taas kerran väitteen joka ei pidä paikkaansa. En säädä ehtoja että on uskottava TÄSMÄLLEEN SAMALLA TAVALLA kuin minä. On monia asioita joissa voidaan ajatella eri tavalla ja kuitenkin tunnustaa samaa Kristusta...
Uuden testamentin opetuksiin vedoten voin sanoa että on olemassa ehtoja kristityksi tulemiselle ja kristittynä olemiselle. Niitä ehtoja haastoin tässä miettimään, ja mitkä yksittäisen seurakunnan virallisessa/vallitsevassa käytännössä on lukijan mielestä niin olennaisia, että ne on ehtoja kristilliselle elämälle ja/tai seurakunnan edustajana toimimiselle?
Joitain asioita on joissa kristittyjen tulee ajatella samalla tavalla että he olisivat kristittyjä. Tämä on raamatullinen tosiasia. Mikä sinua tässä kismittää, Peku?
Jokin perusta on oltava. Yhteyden harjoittaminen ilman Kristuksessa olevaa perustaa on pelkkää organisatorista tai joka tapauksessa uskonnollista/sielullista yhteistoimintaa. Minä väitin ja väitän edelleen, ja mielestäni tämä on tai ainakin tulisi olla päivänselvää jokaiselle että kristitylle, että:
Yhteys on siinä uskonelämässä jonka Jumala on synnyttänyt ja pitää Pyhässä Hengessä yllä niissä jotka Jeesukseen uskovat. Heidän tulee hyväksyä toisensa saman perheen jäseninä - tinkimättä kuitenkaan siitä, minkä oman seurakuntansa opetuksessa kokevat tärkeäksi.!
Minä esimerkiksi pidän uskovien kastetta oikeana kastenäkemyksenä. En silti väitä että luterilaisen, jolla on erilainen kastenäkemys, täytyisi omaksua minun näkemykseni että voisin hyväksyä hänen olevan kristitty. Kaste on tärkeä mutta ei minulla kuulu niihin perusasioihin joissa täytyisi olla yhtä mieltä että voi olla pelastettu.
Mihin uskontokuntaan sinut on kastettu kun et ole hellari, tai mistä olet eronnut.
Hei. Minut on lapsena kastettu luterilaiseen kirkkoon. Noin kaksikymmentä vuotta myöhemmin tulin uskoon. Noina kahtenakymmenenä vuotena en kokenut itsessäni minkäänlaista hengellistä elämää, paitsi kaipausta Jumalan puoleen, jota en edes osannut sanoa kaipaukseksi Jumalan puoleen. Jumala kuitenkin johti niin että ymmärsin ottaa Jeesuksen vastaan eli Jumalan armosta ilman omia ansioita tulin uskoon. Tästä alkoi hengellinen elämä. Hengellinen elämä tuli minuun ja aloin ymmärtää Raamatun asioita joita en ennen ollut ymmärtänyt.
Jos olin tullut uskoon ja saanut Pyhän Hengen lapsikasteessa, kuten luterilainen kirkko opettaa, miksi Raamattu alkoi avautua minulle vasta henkilökohtaisen uskonratkaisun jälkeen, ja miksi vasta silloin Jumalasta tuli minulle läheinen Isä? Miksi rukouselämä ja elävä konkreettinen Jumalan johdatus syntyi vasta sen myötä?
Minä ymmärrän asian niin että ennen uskoontuloa olin hengellisesti kuollut, ilman Pyhän Hengen osallisuutta, vaikka luterilainen kirkko joidenkin opettajiensa kautta väittää että kaikki nuo vuodet muka olin, itse sitä ymmärtämättäni, elävä Jumalan lapsi jonka sisimmässä lapsikasteen perusteella on Pyhä Henki. En kertakaikkiaan voi yhtyä siihen näkemykseen. Se on mielestäni väärä ja turmiollinen opetus.
Joitain aikoja uskoontulon jälkeen menin kasteelle koska koin sen oikeaksi. Minua ei silloin kastettu mihinkään uskontokuntaan, vaan UT:n opetuksen mukaisesti tunnustauduin uuteen elämään Kristuksessa, ja uskon että Pyhä Henki oli kastetoimituksessa läsnä niin vahvistaen minussa aloittamaansa hyvää työtä. Edelleen olin kuitenkin sen uskontokunnan nimellinen jäsen johon minut lapsena kasteen kautta oli liitetty.
Noin vuosi, ehkä runsas puoli vuotta kastetoimituksen jälkeen liityin vapaaseurakuntaan ja siinä yhteydessä erosin evankelisluterilaisen kirkon jäsenyydestä.
Niin, eihän se kaste tuo uskoa, oli sitten lapsi-tai upotuskaste vaan täytyy löytyä se henkilökohtainen usko.
Samaa mieltä.
Voi hyvä ihme. Kirjoitatko keskustelupalstalle romaania?
Teapotin kirjoitukset ovat mielestäni hyviä, kannattaa lukea.
Aloittajalle joka kirjoittaa:
" Tältä pohjalta toivoisinkin keskustelua aiheesta:
MIKÄ ON SE KAIKILLE KRISTITYILLE YHTEINEN PERUSTA, JONKA MUKAAN OLEMME KRISTITTYJÄ, SAMAN ISÄN LAPSIA HUOLIMATTA ERILAISISTA SEURAKUNNALLISISTA TAPAKULTTUUREISTA JA PAINOTUSEROISTA? "
Helppo vastata. Jokainen huolehtii itse omista hengellisistä tarpeistaan ja elää sen mukaan ilman uskontoja. Siinä se yksinkertaisuudessaan on ja se toimii.
Jollei tarvitse hengellisyyttä, niin mikään ei pakota siihen. Jokainen valitsee vapaasti.
Aloitus oli tarkoitettu kristityille. Niille jotka edes lähtökohtaisesti uskovat Raamatussa ilmoitettuun Jeesukseen ja että Jumala vaikuttaa uskovissa Hänen tuntemista ja tahtonsa mukaista elämää. Keskustelua voidaan tietysti laajentaa kristinuskon ja kristillisten seurakuntien ulkopuolelle, että mitä palstan ei-kristityt kirjoittajat pitävät hengellisyytenä ja olennaisena, mutta se ei kuulu aloituksen aiheeseen. Keskityn aiheen mukaiseen keskusteluun enkä jatka vänkäämistä kanssasi. Varsinkin kun olet määrätietoisesti jättänyt vastaamatta kysymykseni suhteestasi Jeesukseen että kuka tai mikä on mielestäsi se Jeesus johon pitäisi uskoa ja millä tavalla, että on mielestäsi kristitty/pelastettu ihminen.
Riittää kun toimii kuten Apostolien aikana toimittiin.
siellä saarbnattiin evankeliumi, kuulija joko vastaanotti tai hylkäsi kuulemansa, jopa pilkaten asiaa ja sen toimittajia.
sitten hän pyysi tulla kastetuksi Kristukseen, ynnä liittyi yhteen muiden samanlaisten kanssa.
elämä jatkui tavallisen arkielämän lisäksi hengellisen elämän ylläpidolla, josta voimme lukea mm, Apt 2:42.
siinä se on nasaretilaisen uskon käytännön malli.
ei siihen kuulunut kaikenmailman kasukat ja kultaset sauvanheilutukset suitsukkeineen tai jonain vauvankasteineen tai muine uskomuksineen.
jos ei ihminen pääse irti vuosisataisista harhoista ja löydä hengellistä elämää opista ja elämästä Sanan mukaan, miksi hän yleensäkään leikii jotain uskovaa.
Apostolien aikana jo kastettiin uskoon tulleiden lapsetkin ja kastetaan 2000 vuotta myöhemminkin, - ihan samalla tavalla. JOkainen lukutaitoinen voi tarkistaa Raamatustaan tämän.
Kuka tämänkin on keksinyt että Pyhä Kaste ei kuuluisi lapsille, vaikka se on Jeesuksen nimeomainen opetus.
Aikuinenkaan ei pelastu, ellei hän synny uudelleen lapseksi.
Anabaptismia eli Jeesukseen Kristukseen kastetun uudelleen kastaminen on harhaoppi.
>ei siihen kuulunut kaikenmailman kasukat ja kultaset sauvanheilutukset suitsukkeineen tai jonain vauvankasteineen tai muine uskomuksineen.<
Näin minäkin ajattelen että ei kuulunut. Mutta ovatko nämä sinun mielestäsi pelastuskysymyksiä sitten? Voitko ajatella että ortodoksi- ja luterilaisessa kirkossa on sinun veljiäsi ja siskojasi myös, vaikka heillä onkin mielestäsi (ja ehkä todellisestikin) turhanpäiväisiä tapoja?
Jopa opillisia harhoja?
Kun kohtaat ortodoksin, kumpaa painotat enemmän - uskoa Kristuksessa, ja yhteyttä siltä pohjalta, jos hänkin on uskossa - vai näitä sauvanheilutuksia ja suitsutuksia ym.
>jos ei ihminen pääse irti vuosisataisista harhoista ja löydä hengellistä elämää opista ja elämästä Sanan mukaan, miksi hän yleensäkään leikii jotain uskovaa.<
Hyvä pointti sinänsä. Ei tulekaan leikkiä uskovaa. Tässä meidän on hyvä tutkia itseämme Jumalan pyhän sanan edessä ja pyytää Henkeä valaisemaan sisintämme.
Oletko ottanut huomioon, että on joku on voinut syntyä ja kasvaa kirkkokunnan/herätysliikkeen vaikutuksessa missä on oppinut pitämään tiettyjä käytäntöjä oikeina ja tärkeinä ja niillä voi olla suurikin emotionaalinen merkitys, että mikä hänelle ja hänen identiteetille on rakentavaa ja läheistä. Kun hänessä sitten on syntynyt henkilökohtainen uskonelämä (ennen tai jälkeen ko. kirkkokuntaan/herätysliikkeeseen kuulumista) totta kai Kristus alkaa hänessä vaikuttaa että hän erottaa mikä on olennaista ja mikä vähemmän olennaista, ettei hän tee sauvanheilutuksista itse asiaa eikä väitä että kaikkien muidenkin täytyy tulla näiden heilutusten pariin ollakseen Jeesukseen uskova. Sama toisinpäin. Jos Jeesus saa minua kasvattaa kykenen hyväksymään kristityksi myös sen joka ei vielä ole ymmärtänyt sauvanheilutusten ym. turhanpäiväisyyttä.
Kristityn identiteetti perustuu ennen kaikkea Kristukseen, mutta kun ihminen on myös sielu ja ruumis, ei pelkkä henki, emme voi olettaa että sielunelämämme heti olisi niin Hengen läpäisemä ja puhdistama että kaikki opilliset ja seurakuntakulttuurilliset mieltymyksemme heti oikenevat raamatullisiksi. On sitä paitsi vaarallista olettaa että tämä tai tuo kristittynä olemisen malli on ainoa mahdollinen kristityn identiteetti, että juuri se on Kristuksesta kumpuavaa elämää ja että siinä ei ole mitään inhimillistä tapakulttuuria.
Kaikilla meillä on omia mieltymyksiä, koska olemme mm. tunne-elämältä erilaisia, pidämme erilaisista asioista jne. Mielestäni se heijastuu ja saakin heijastua myös seurakuntaelämään, myös siihen minkä kirkkokunnan/herätysliikkeen koemme kotoisammaksi.
Jos keskitymme Jeesukseen Kristukseen, että tahdomme oikeasti kasvaa Jeesuksen tuntemisessa ja minkä Pyhä Henki meille osoittaa olennaisena ja tärkeänä pyhityksemme kannalta, silloin identiteettimme kristittynä rakentuu oikein ja voimme sitten harrastaa yhteyttä totuudessa, mihin tahansa kirkkokuntaan kuulummekin. Näin väitän.
Voihan olla että kirkkokunnan tai herätysliikkeen tapa painottaa opillisia käsityksiä ja yksittäisessä seurakunnassa vallitseva ilmapiiri on niin kerta kaikkisen vinoutunut että siellä on vaikeaa elää ja käsittää kristillisiä asioita oikein - ja vaikka henkilö olisikin kristitty, henkilökohtaisesti uskossaoleva ihminen, opetus ja ilmapiiri saattaa vaikuttaa sen ettei hän ota vastaan Pyhän Hengen kasvattavaa työtä, vaan tarrautuu seurakuntaansa, koska on suggeroitunut ja ehdollistunut uskomaan tietyllä tavalla jota pidetään ainoana oikeana - se ei kuitenkaan tarkoita ettei hän olisi uskossa. Usko ei vain pääse kasvamaan, valitettavasti.
Itse koen kohdanneeni paljon tällaisia luterilaisia uskovia, jotka ovat kyllä uskossa, mutta eivät ole päässeet kasvamaan. Esimerkiksi karismaattisuudesta on täysin vääriä käsityksiä ja pelkoja Pyhän Hengen toimintaa kohtaan.
Kuinka olla Kristuksen todistaja tällaiselle uskovalle? Niinkö että paasaan hänelle omia oppikorostuksiani ja osoitan kaikki mahdolliset mieleeni tulevat virheet mitä hänen kirkkokunnassa minun mielestäni on ja miksi sieltä tulisi ehdottomasti lähteä pois?
Vai mieluummin niin, että Kristuksen täytetyn työn pohjalta hyväksyn hänetkin ja välillemme syntyy luottamus - että hän näkisi Jeesuksen elämän minussa ja tulisi sen koskettamaksi, alkaakseen ajatella laajemmin ja kasvaakseen irti siitä mikä on vahingollista ja väärää?
Lisään edelliseen viestiini, jossa sanoin
-Itse koen kohdanneeni paljon tällaisia luterilaisia uskovia, jotka ovat kyllä uskossa, mutta eivät ole päässeet kasvamaan. Esimerkiksi karismaattisuudesta on täysin vääriä käsityksiä ja pelkoja Pyhän Hengen toimintaa kohtaan.-
että sama vaara on kaikissa kirkkokunnissa, herätysliikkeissä.!
Viestissäsi on paljon sellaista mistä olen eri mieltä. En kuitenkaan nyt lähde sille linjalle että lähtisin oikomaan yksittäisiä käsityksiä. Mieluummin kysyn, niin kuin perämelaltakin kysyin, voitko tunnustaa veljiksi ja siskoiksi myös ne kristityt jotka ajattelevat toisin?
Esimerkiksi ne joita pidät anababtisteina, koska heillä on erilainen kastenäkemys, ja mielestään raamatulliset perusteet kastenäkemykselleen. Ajatteletko että he eivät voi olla pelastettuja ja sinun tasavertaisia veljiä ja siskoja, saman perheen jäseniä - koska edustavat kastenäkemystä joka sinun kirkkokuntasi mukaan on harhaoppi?
Jos luterilainen uudestisyntyy Raamatullisesti, miksi hän edelleen käyttää itsestään sanaa luterilainen ?
tuskin Jeesus Aposoleineen oli luterilainen tai joku muu lainen.
Jos ei yksilö halua nähdä missä on Raamatun mukainen seurakuntamalli, tai edes pyrkimys siihen, niin missä vika ?
kyllä useimmat retkeilijät löytää päätepisteen kunhan vaan perehtyvät karttaan ja kompassiin vaikka olsisvat ihan tuntemattomalla seudulla.
Tähän kysymykseen oikeastaan jo vastasin edellä...
Kristityn identiteetti perustuu ennen kaikkea Kristukseen, mutta kun ihminen on myös sielu ja ruumis, ei pelkkä henki, emme voi olettaa että sielunelämämme heti olisi niin Hengen läpäisemä ja puhdistama että kaikki opilliset ja seurakuntakulttuurilliset mieltymyksemme heti oikenevat raamatullisiksi.
Sekä:
Kaikilla meillä on omia mieltymyksiä, koska olemme mm. tunne-elämältä erilaisia, pidämme erilaisista asioista jne. Mielestäni se heijastuu ja saakin heijastua myös seurakuntaelämään, etc.
Käyttämällä sanoja "luterilainen" ja "helluntailainen" osoitamme mihin kirkkokuntaan/herätysliikkeeseen kuulumme ja että on asioita joita pidämme uskomme kannalta olennaisina ja tärkeinä - painotuksesta sitten riippuu, rakentuuko kristillisyytemme nimenomaan luterilaisuuden, helluntailaisuuden tms. varaan vai onko pääpaino Kristuksessa.
Jos pääpaino on luterilaisuudessa tai helluntailaisuudessa henkilö tuskin on kristitty (=omakohtaisen uskonelämän omaava henkilö) tai ainakin hänen kristillisyytensä on pahasti vinoutunut.
Seurauksena on lahkohenkistä kiivailua.
Jeesusta Kristusta tulee korostaa. Silloin olemme perusasioissa ja vältämme niin luterilaisen, helluntailaisen kuin vapaakirkollisenkin lahkohengen.
Silloin myös tulee esiin onko henkilö uudestisyntynyt vai ei. Uudestisyntyneinä meillä on yhteys keskenämme kuulumme sitten tähän tai tuohon kirkkokuntaan tai herätysliikkeeseen. Itse kuulun vapaaseurakuntaan mutta en koe tärkeäksi korostaa sitä. En koe omaavani mitään erityistä vapaakirkollista identiteettiä. Jeesus on minulle tärkein - uskoni ei ole vapaaseurakunnan varassa. Se on kuitenkin paikka jonka Jumala on minulle osoittanut.
Jos joudun ratkaisemattomaan ristiriitaan vapaakirkollisen opetuksen kanssa lähden sieltä ulos ja rukoilen Jumalan johdatusta kuinka siitä eteenpäin. Nyt se on kuitenkin se seurakunta jonka jäsenyyteen kuulun, mutta ensisijaisesti kuulun Kristuksen ruumiiseen joka on AINOA TOSI SEURAKUNTA (eli Kristuksen kirkko) ja siksi tunnustan veljikseni ja siskoikseni kaikki Jeesukseen uskovat ja Hänelle kuuluvat, ovat nämä nimellisesti missä tahansa kirkkokunnassa/herätysliikkeessä.
Te vaan jatkatte kristittyjen pilkkaa, ette voi olla päivääkään sitä tekemättä:
"ei siihen kuulunut kaikenmailman kasukat ja kultaset sauvanheilutukset suitsukkeineen tai jonain vauvankasteineen tai muine uskomuksineen."
No kuuluko siihen ?
kerro Raamatunkohta jossa kerrotaan noista yllämainituista.
onko se pilkkaa, jos sanon, ettei autoon kuulu siivet, taikka mopoon sadan hevosvoiman moottori. niin, oonko se ?
sana "kristitty", ei kerro juuri mitään onko jokin raamatullinen vai ihmistekoinen.
Raamatussa on erittäin tarkat kuvaukset Jumalan palvelusta toimittavan henkilön asusteista, myös hänen sukupuolensa löytyy Raamatusta.
Ylipapilla on efodikasukka.
Hyvä kirjoittaja teapot!
Viittasin sanomaani niin vastaan,jos sopii?
Mie olen entinen helluntailainen,joten
se kriittisyys mitä viesteistäni saa lukea,
ei ole kristillisyyden vastustamista/kieltämistä.....
Vaan jonkun etsimistä,mikä jäi epäselväksi
ollessani kyseisessä uskon lahkossa.
Arnostan uskoasi,en sillä kritisoi......
Ja mielestäni olen kristitty,vaikka kuulunkin eri seurakuntaan/kirkkoon kuin sie.
Yst.leahimn
Olisit voinut,hyvä teapot,
laittaa kysymyksen miulle galleriaanikin.
Ei olisi tullut näin pitkää aloitusta.....
Kai vastasin jo aiemmin täällä.
Mutta minun käsitykseni kristillisyydestä ja uskosta
on se,ettei se mihin kirkkokuntaan kuuluu,
ole oleelista oikean uskon kannalta.
Sama Jumala kaikilla on.
Palvelemme häntä vain eritavalla kuin sie tai te.
Ja jos kysyt kaartaen miulta,miksi kritisoin,
niin pyydän,että luet viimeviikolla ilmestyneen kirjan:
Maijan tarina.
Se ehkä auttaa sinua ymmärtämään enemmän
terävää kieltäni.
Toisaalta noin monta kysymystä siulta on minulle liian paljon.
Olen vain tavallinen tallaaja/kristitty,enkä paljonkaan raamattua tunne,
niinkuin sie.Olen vain..kristitty!
Kiitos kommenteista, Leahim.!
Viittasin sanomiisi asioihin, koska ne osaltaan vaikuttivat aloitukseen, meinasin laittaa suopursukukalle ja sulle viestiä Jaikalin ketjuun mutta koska viestini ei koskenut Jaikalin aloitusta varsinaisesti vaan siinä yhteydessä esille tullutta asiaa kristillisyyden perusteista, katsoin paremmaksi laittaa uuden aloituksen nimenomaan tästä aiheesta. Aloitukseni ei kohdistu sinuun - tai kohdistuu sinuun vain osittain - eikä myöskään tarkoita että kaikkiin esittämiini kysymyksiin tulisi vastata että olisin tyytyväinen. Halusin herättää pohdiskelua tästä asiasta.
Sinun kohdalla minua harmittaa kun et ole kysymyksiini vastannut ollenkaan. Olet vain haukkunut toisia kultisteiksi ja kun olen tarttunut asiaan olet jättänyt keskustelun. Kiitos vastauksestasi tähän keskusteluun, Leahim, ja että vastasit asiallisesti. Toivon että vastaisit myös tähän viestiin, koska kysymys on erityisen olennainen, nyt kohdistaen nimenomaan sinulle. Laitan kysymyksen viestini loppuun...
Sydämestäni toivon että olet kristitty. Todella toivon sitä. Minulle kristitty tarkoittaa että ihminen omakohtaisesti uskoo Jeesukseen, ja toivon että sinulla on se Jumalan synnyttämä usko eli yhteys Häneen Pyhässä Hengessä, ja Jumala näkee onko se vai eikö se ole, niin kuin minunkin sydämeni. Et kuitenkaan ole käyttäytynyt sen uskon mukaisesti vaan nimenomaan olet kieltänyt evankeliumin eli kristillisen uskon tärkeimmän perusasian. Olet ilmaissut vastustavasi Jeesuksessa olevaa syntien anteeksiantamusta.
Tämä on pääasia johon olen tarttunut. En helluntailaisia vastaan kohdistettuun kritiikkiin vaan siihen tosiasiaan että toistuvasti olet kieltänyt kristinuskon tärkeimmän perusasian, jota ilman kristillinen usko on mahdottomuus.
Toiseksi olen tarttunut siihen asiaan, että joidenkin helluntailaisten tekemien virheiden vuoksi olet leimannut helluntailaisuuden kokonaisuudessaan, yleistäen kaikki helluntailaiset tietynlaisiksi. Olet käyttänyt julmaa ja pilkallista kieltä ihmisistä joita sinun tulisi Jeesuksen sovitustyön perusteella kohdella veljinäsi ja siskoinasi Herrassa tai ainakin ottaa huomioon mahdollisuus että he sitä ovat.
Tältä pohjalta olen kyseenalaistanut ja edelleen kyseenalaistan suhteesi Jeesukseen. Voi olla että olen väärässä ja sinulla on Jumalan synnyttämä uskonelämä eli olet siskoni Herrassa, sitä toivon koko sydämestäni, mutta ainakaan et ole toiminut tuon uskon mukaisesti.
Jos olet uskossa sinun tulisi vakaasti miettiä onko elämässäsi perustavanlaatuista parannuksentarvetta Jeesuksen edessä, tämä on minun käsitykseni, että sinun tulisi vakavasti miettiä onko sinulla syytä todella antautua Jumalan armolle ja päästää Pyhän Hengen parantava työ sisäisiin haavoihisi, niin että jotakin elämässäsi muuttuu.
Katkeruutesi helluntailaisuutta kohtaan voi olla ymmärrettävää, mutta ei hyväksyttävää.
Tästä on kyse. Jos kiellät evankeliumin (niin kuin olet tehnyt) et ole kristitty. Siinä tapauksessa et myöskään ole ortodoksi. Voit olla ortodoksikirkon jäsen nimellisesti mutta se on nimellistä, koska olet sanoutunut irti kirkkokuntasi opista. Olet kieltänyt ortodoksikirkon perustan, syntien anteeksiantamuksen Jeesuksessa, joka on jokaisen kristillisen kirkon perusta.
Siksi kysyn sinulta.
Uskotko että Jeesuksessa Kristuksessa oleva anteeksiantamus kattaa kaikkien ihmisten synnit, niin että jokainen joka uskossa Häneen turvautuu, saa syntinsä anteeksi?
Toivon että voisimme jatkaa keskustelua asiallisesti. Kiitos vinkistä. Ostan ja luen mainitsemasi kirjan.
Kiitos teapot!
Mutta jos siulle sopii,vastaan sen jälkeen
kun olet lukenut kyseisen kirjan.
En halua enään keskustelua yleisellä tasolla
kokemuksistani hellareissa.
Mutta loppuosaan vastaan:
"jokainen joka häneen turvautuu
saa syntinsä anteeksi."
Siihen uskon,jos se tulee sydämestä!
Ja voimme toki keskustella myöhemmässä vaiheessa
.......
Jos olisimme syntyneet maahan jossa pääuskonto on Islam, niin todennäköisesti pitäisimme kristittyjä vääräuskoisina ja omaamme ainoana oikeana.
Ei ole olemassakaan mitään yhtä oikeaa uskoa, ei "kristittyjen, ei "muslimien, ei budhalaisten jne.
Tietysti me suomessa puhumme kristinuskosta koska se on täällä pääuskomus
ja luulemme että se on ainoa oikea usko, koska meidät on opetettu niin.
Usko on se joka pelastaa, ei uskomukset. Sitä kai sinäkin teapot tahdot sanoa.
Kaste ei ole se joka pelastaa vaikka niin hellarit täällä väittää ja nimenomaan upotuskaste.
Raamatusta löytyy monta esimerkkiä jossa Jeesus sanoo : "Sinun uskosi on
sinut pelastava / pelastanut. Ei hän käske ketään juoksemaan jorpakkoon (upotuskasteelle).
Ja jos oikein tarkkoja ollaan niin Johannes ja Jeesuksen seuraajat kastoivat aina virtaavassa vedessä. Ei paikoissa, mutta aina virtaavassa vedessä. Se on vertauskuva vaihtuvuudesta, muuttumisesta, sillä virtaavassa joessa vesi vaihtuu. Upotus astiassa vesi ei vaihdu.
Vaikka minut on kastettu virtaavassa vedessä niin en halveksi astiassa kastettuja tai lapsikastettuja, sillä kaste ei ketään pelasta vaan se on vertauskuvallinen vihkiminen Jeesuksen seuraajaksi.
* "< >Kauhistus.... Mie olen ortodoksi, siis sammaan syssyyn helvettiin vain... On aivan sama, missä hengellinen koti on, kunhan se TUNTUU kodilta ja oikealta.>" ?
* Tunteet ei ratkaise, vaan Jumalan sana. Tunteet tulee ja menee. Pieni esimerkki tunteesta. Luulin laihtuneeni, menenin kuitebkin vaalle, vaaka ei näyttänyt tunteitani, vaan että en ollutkaan laihtunut, päinvastoin hieman lihonut! Niin on meidädän tunteetkin, vain Sana voi ratkaista. Eikä olenkaan ole sama, missä hengellinen koti on !
Se kirkko/seurakunta missä koti on
on ihan sama,mikä se on!
Eikös se ole se Jumala joka on sama meille kaikille?
Ja jokainen palvelee häntä oman uskonsa mukaan.
Oli tunne sitten mikä tahansa,jumala on sama!
Sie et voi vesittää tätäkään Mohis.
Ja vaikka jeesus ei ole istunut miun keikkutuolissa,
niin on hän ihan sama kuin sinunkin!
Raamatussa on valaiseva kohta aloituksen teorioille.
Jaakobin pojat menivät Egyptiin ja tapasivat orjaksi myymänsä pikkuveljen Joosefin.
He söivät lounaan. Joosef söi omassa pöydässä, veljet omassaan ja Joosefin egyptiläiset kamut omassaan. Miksi? Uskonnollisista syistä.
Egyptiläinen jumalakulttuuri edellytti tietyt ruoat ja pöytätavat. Veljeskatraalla oma monijumalainen kulttuuri erosi egyptiläisistä. Joosef oli irtaantunut veljiensä tavoista mutta ei ollut vielä omaksunut egyptiläisyyttä täydelleen ja söi siksi omassa pöydässän.
Antiikissa palvottiin silti sisällöltään samanlaisia jumalia erilaisilla nimillä kuten sodan-, maanviljelyksen-, rakkauden-, hedelmällisyyden jumalia.
Muodollisesti yksijumalainen kristinusko palvoo opillisesti ja palvelusmenoiltaan erilaisia jeesuksia ja Jumalia. Oppikirja on sama. Siitä otetaan jokin jae, toinen uskonuunta ottaa viereisen jakeen ja uusi uskonto on syntynyt.
Pienet erot synnyttävät toisilleen vihamielisiä uskontoja.
Kirkkojen maailmanneuvosto on yrittänyt luoda yhtä kristinuskoa. Hanke lienee tuhoon tuomittu.
Yksijumalainen uskonto lienee mahdottumuus. Se esiintyy haaroinen monijumalaisena uskontona tuhansine vivahteineen. Sama ongelma on islamilla.
Miksi näin? Raamatun mutu-tiedot mahdollistavat mielivaltaisia jaeyhdistelmiä ja soppa on valmis.
Helluntaiuskovat eivät ole missään väittäneet eivätkä tule väittämään että minkäänlqinen kaste pelastaa, mistä lie sellainenkin harhakuvitelma on peräisin.
eihän ryöväriä kastettu millään kasteilla, ja perillä pääsi.
mutta hän taisi olla vähän vaikeassa asemassa pyytää tulla kastetuksi, ja jos joku muukin on, ei häneltäkään vaadita kasteita.
mutta kaste on raamatussa varsin olennaisessa osassa, jotta uskovasta kasvaa sellainen herran palvelija kuin Jumalan on tarkoitus.
Eli Herralleen hyödyllinen palvelija, eikä omiin polkuihinsa rakastunut vempulauskova. Kuuliaisuus on suuresti esillä kaikessa uskoon liittyvissä asioissa.
Tyypillistä itsensä ylentäneiden propagandaa. Usko laillani tai et ole oikea uskova etkä saa leikkiä kanssani.
Yksikään tämän palstan uskovaisista ei halua oikeasti keskustella itse uskomisesta. Tarkoitus on lähinnä julistaa. Kaikki vähänkin hankalammat kysymykset ohitetaan vain tutuila ympäripyöreillä latteuksilla tai vaikenemisella. Sen sijaan tämän avauksen tyyppisistä "sivistyneistä" joutavuuksista jankutetaan.
Tyypillistä väistelyä. Hallelujaa.
"eihän ryöväriä kastettu millään kasteilla, ja perillä pääsi."
Vihje tarkoittanee ristillä ollutta ryöväriä.
Minnekö pääsi? En ollut katsomassa mutta oletettavasti kuoli ja kuopattiin.
Uskonteorian kannalta tarina on mielenkiintoinen.
Ryöväri ja Jeesus olisivat vaihtaneet pari sanaa ristillä. Ryöväri otti osaa kanssateloitettavan suhteen.
Hän tuskin tiesi kristinuskon taivaasta mitään, koska Jeesuskaan ei siitä tiennyt.
Jeesushan vanoi, ettei hän halua kumota Mooseksen lakikokoelmaa ja se oli juutalaisen uskon ydin.
Juutalaisen uskon Jeesus olisi antanut luultavasti juutalaiselle ryövärille kristillisen taivaan välittömästi tämän kuoltua!
Hellarit ja muutkin palstan uskovat lupaavat vain kristinuskoa tuntevalle taivaspaikan.
Miten voi pakanalliset Jeesus ja ryöväri nousta taivaaseen? Missä on logiikka?
Kaikille kristityille yhteistä on suhde Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen, jotka ovat yksi Jumala.
Nikean uskontunnustuksen pitäisi kelvata kaikille. Elävän uskon kannalta se "ja Pojasta"-lisäyskin on vain akateemista hiustenhalkomista, jonka ei pidä antaa häiritä.
Niin pitäisi kelvata. Kumartakaamme siis Nikean piispoja ja pappeja joiden maanpäällinen Jumala on Paavi.
Opillisia esityksiä tarvitaan, mutta usko ei kuitenkaan ole oppi, vaan suhde. Meitä kristittyjä yhdistää yksi Jumala.
"Opillisia esityksiä tarvitaan, mutta usko ei kuitenkaan ole oppi, vaan suhde. Meitä kristittyjä yhdistää yksi Jumala."
Kirjoittaja tiesi kirjoittavansa pötyä. Jos kristityillä olisi vain yksi Jeesus ja yksi jumala, mitään hajontaa ei koskaan olisi tullut.
Koska hajontaa tuli jo lähtöpaikalla, jeesuksia ja jumalia on tukuttain. Samoin pelastusteorioita tai usko/armo/teot teorioita, kasteteorioita, suhde tieteen tietoihin ja monia muita. Vähäisimpänä tuskin on erilaisten "isien" vallanhalu tai rahastushalu.
Aloittajan teesi, että kristinuskon ulkopuoliset olisivat "pilanneet" sen moniin suuntiin lienee perustelematon. Kristityt itse ovat tehneet uskonnostaan monijumalaisen ja monijeesuksisen. Ja tekevät sitä edelleen, tulevaisuudessakin.
Nyt siihen vaikuttaa ratkaisevasti maailmassa valtavasti lisääntynyt tieto ja sen helppo saatavuus. Uskomukset ja tieto ovat sovittamattomasti ristiriidassa keskenään.
Olet oikeassa, suopursukka.
Uskovaiset ovat erittäin reviiritietoisia omien uskomustensa suhteen. Jokainen joukkio kuvittelee edustavansa sitä mystistä "alkuperäistä" tapaa uskoa ja kaikkein huvittavinta on se selittely, kun "usko" erotetaan uskonnoista.
Usein tulee pohtineeksi sitä, onko yksikään uskova oikeastaan edes vakavissaan - niin ihmeellisiltä perustelut tuntuvat.