EIVÄT JUUTALAISET KENENKÄÄN MAATA VIENEET
Kun Mark Twain vieraili Pyhässä Maassa 1800-luvulla, hän pettyi suuresti. Hän ei nähnyt yhtään ihmistä. Hänen mukaansa se oli tyhjää jättömaata. Tänään tuntemamme Israel oli silloin käytännöllisesti katsoen erämaata.
1900-luvun alussa alkoi muutos. Juutalaisia kaikkialta maailmasta alkoi palata muinaiselle kotimaalleen - Luvattuun Maahan, jonka Mooses ja Joosua olivat valloittaneet tuhansia vuosia aiemmin. Kristityt ja juutalaiset uskovat kaiken tapahtuneen Jumalan säätämyksestä.
Ei voida sanoa, etteikö maassa ole aina ollut vahva juutalainen läsnäolo - erityisesti Jerusalemin ympäristössä. Vuonna 1854 New York Tribunen raportin mukaan juutalaiset muodostivat 3/4 pyhän kaupungin väestöstä. Lähde tilastotieteilijöille? Hänen nimensä oli Karl Marx. Kyllä, SE Karl Marx.
Matkaopas Palestiinaan ja Syyriaan, julkaistu v. 1906 by Karl Baedeker, kuvaa tosiasiaa, että vaikka islamilainen ottomaanivaltakunta hallitsi alueella, Jerusalemin muslimiväestö oli minimaalinen. Kirja otaksuu, että kaupungissa asui 60.00 henkeä, joista 7.000 oli muslimeja, 13.000 kristittyjä ja 40.000 juutalaisia.
"Juutalaisten määrä on suuresti noussut muutaman sadan vuoden aikana huolimatta siitä tosiasiasta, että heillä ei ollut oikeutta muuttaa maahan tai omistaa maata siellä," kirja kertoo.
Vaikka juutalaisia vainottiin, he tulivat silti Jerusalemiin ja he edustivat ylivoimaista enemmistöä väestöstä niinkin varhain kuin v. 1906. Ja vaikka tämän päivän muslimit väittävät Jerusalemin olevan muslimien kolmanneksi pyhin paikka, silloin kun kaupunki oli islamilaisen hallinnon alla, siitä ei juurikaan välitetty.
Kun juutalaiset tulivat, kuivasivat suot ja saivat erämaan kukkimaan, jotakin merkillistä alkoi tapahtua. Arabit tulivat perässä. Ei heitä moittiakaan voi. Heillä oli tuloonsa hyvä syy. He tulivat työn perässä. He tulivat etsimään menestystä. He tulivat etsimään vapautta. Ja heitä tuli paljon.
Winston Churchill huomioi v. 1939: "Arabeja ei vainottu, ja he miehittivät maata ja lisääntyivät kunnes heidän määränsä oli noussut suuremmaksi kuin koko maailman juutalaiset ikinä saattoivat omaa määräänsä lisätä."
Sitten tuli v. 1948 ja suuri maan jako. YK salli kahden valtion perustamisen - juutalaisen ja arabialaisen. Juutalaiset hyväksyivät sen kiitollisina. Arabit hylkäsivät sen vannoen kostoa ja julistivat sodan.
Arabijohtajat kehottivat arabeja lähtemään alueelta, etteivät he joutuisi ristituleen. He voisivat palata koteihinsa, niin heille kerrottiin, kun Israel on murskattu ja juutalaiset tuhottu. Näin ei tapahtunut. Mutta useat sadat tuhannet arabit joutuivat leireihin - ei Israelin hyökkäyksen vuoksi, ei joidenkin juutalaisten maakeinottelijoiden vuoksi, eikä Israelin laajentumishalun vuoksi.
Itse asiassa on olemassa monia historiallisia lähteitä, jotka osoittavat juutalaisten pyytäneen arabeja jäämään ja elämään kanssaan rauhassa. Mutta valitettavasti he päättivät lähteä.
Yli 50 vuotta myöhemmin noiden pakolaisten pojat ja tyttäret, pojanpojat ja -tyttäret elävät edelleen pakolaisleireissä - ei Israelin jyrkkyyden vuoksi, vaan koska arabijohtajat käyttävät heitä poliittisena aseenaan.
Nuo kurjat ja epäonnniset voitaisiin sijoittaa viikossa rikkaisiin arabiöljyvaltioihin, jotka kontrolloivat 99,9 % Lähi-idän maista, mutta heitä pidetään itse asiassa vankeina, joille syötetään vihaa juutalaisia kohtaan. Heitä käytetään myös itsemurhamarttyyreina arabien voiman esikuvana.
Tässä on nykypäivän todellinen historia arabi-israelilaisesta konfliktista. Milloinkaan juutalaiset eivät ole repineet arabiperheitä juuriltaan. Kun maita voitiin ostaa, he ostivat niitä hirvittävillä hinnoilla. Kun ei voitu, tehtiin työtä saadakseen paikan elää ilman vainoja, joita he olivat kaikkialla maailmalla kohdanneet.
On suuri valhe, että Israel syrjäytti jonkun - se on eräs niistä valheista, joita maailmalla on viljelty juutalaisia vastaan.
Kun Mark Twain vieraili Pyhässä Maassa 1800-luvulla, hän pettyi suuresti. Hän ei nähnyt yhtään ihmistä. Hänen mukaansa se oli tyhjää jättömaata. Tänään tuntemamme Israel oli silloin käytännöllisesti katsoen erämaata.
1900-luvun alussa alkoi muutos. Juutalaisia kaikkialta maailmasta alkoi palata muinaiselle kotimaalleen - Luvattuun Maahan, jonka Mooses ja Joosua olivat valloittaneet tuhansia vuosia aiemmin. Kristityt ja juutalaiset uskovat kaiken tapahtuneen Jumalan säätämyksestä.
Ei voida sanoa, etteikö maassa ole aina ollut vahva juutalainen läsnäolo - erityisesti Jerusalemin ympäristössä. Vuonna 1854 New York Tribunen raportin mukaan juutalaiset muodostivat 3/4 pyhän kaupungin väestöstä. Lähde tilastotieteilijöille? Hänen nimensä oli Karl Marx. Kyllä, SE Karl Marx.
Matkaopas Palestiinaan ja Syyriaan, julkaistu v. 1906 by Karl Baedeker, kuvaa tosiasiaa, että vaikka islamilainen ottomaanivaltakunta hallitsi alueella, Jerusalemin muslimiväestö oli minimaalinen. Kirja otaksuu, että kaupungissa asui 60.00 henkeä, joista 7.000 oli muslimeja, 13.000 kristittyjä ja 40.000 juutalaisia.
"Juutalaisten määrä on suuresti noussut muutaman sadan vuoden aikana huolimatta siitä tosiasiasta, että heillä ei ollut oikeutta muuttaa maahan tai omistaa maata siellä," kirja kertoo.
Vaikka juutalaisia vainottiin, he tulivat silti Jerusalemiin ja he edustivat ylivoimaista enemmistöä väestöstä niinkin varhain kuin v. 1906. Ja vaikka tämän päivän muslimit väittävät Jerusalemin olevan muslimien kolmanneksi pyhin paikka, silloin kun kaupunki oli islamilaisen hallinnon alla, siitä ei juurikaan välitetty.
Kun juutalaiset tulivat, kuivasivat suot ja saivat erämaan kukkimaan, jotakin merkillistä alkoi tapahtua. Arabit tulivat perässä. Ei heitä moittiakaan voi. Heillä oli tuloonsa hyvä syy. He tulivat työn perässä. He tulivat etsimään menestystä. He tulivat etsimään vapautta. Ja heitä tuli paljon.
Winston Churchill huomioi v. 1939: "Arabeja ei vainottu, ja he miehittivät maata ja lisääntyivät kunnes heidän määränsä oli noussut suuremmaksi kuin koko maailman juutalaiset ikinä saattoivat omaa määräänsä lisätä."
Sitten tuli v. 1948 ja suuri maan jako. YK salli kahden valtion perustamisen - juutalaisen ja arabialaisen. Juutalaiset hyväksyivät sen kiitollisina. Arabit hylkäsivät sen vannoen kostoa ja julistivat sodan.
Arabijohtajat kehottivat arabeja lähtemään alueelta, etteivät he joutuisi ristituleen. He voisivat palata koteihinsa, niin heille kerrottiin, kun Israel on murskattu ja juutalaiset tuhottu. Näin ei tapahtunut. Mutta useat sadat tuhannet arabit joutuivat leireihin - ei Israelin hyökkäyksen vuoksi, ei joidenkin juutalaisten maakeinottelijoiden vuoksi, eikä Israelin laajentumishalun vuoksi.
Itse asiassa on olemassa monia historiallisia lähteitä, jotka osoittavat juutalaisten pyytäneen arabeja jäämään ja elämään kanssaan rauhassa. Mutta valitettavasti he päättivät lähteä.
Yli 50 vuotta myöhemmin noiden pakolaisten pojat ja tyttäret, pojanpojat ja -tyttäret elävät edelleen pakolaisleireissä - ei Israelin jyrkkyyden vuoksi, vaan koska arabijohtajat käyttävät heitä poliittisena aseenaan.
Nuo kurjat ja epäonnniset voitaisiin sijoittaa viikossa rikkaisiin arabiöljyvaltioihin, jotka kontrolloivat 99,9 % Lähi-idän maista, mutta heitä pidetään itse asiassa vankeina, joille syötetään vihaa juutalaisia kohtaan. Heitä käytetään myös itsemurhamarttyyreina arabien voiman esikuvana.
Tässä on nykypäivän todellinen historia arabi-israelilaisesta konfliktista. Milloinkaan juutalaiset eivät ole repineet arabiperheitä juuriltaan. Kun maita voitiin ostaa, he ostivat niitä hirvittävillä hinnoilla. Kun ei voitu, tehtiin työtä saadakseen paikan elää ilman vainoja, joita he olivat kaikkialla maailmalla kohdanneet.
On suuri valhe, että Israel syrjäytti jonkun - se on eräs niistä valheista, joita maailmalla on viljelty juutalaisia vastaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tässä nyt olisi sitä kaivattua faktaa palstan epätietoisille lukijoille sen selvittämiseksi, mikä on Lähi-Idän kiistan pohjalla ja mikä ylläpitää vihaa Israelia kohtaan vuosikymmenestä toiseen.
Toivoisin, että myös palstan kiihkeimmätkin antisemitismiseen ajatteluun kallistuvat lukijat perehtyisivät tähän Shalom1:n ansiokkaaseen kirjoitukseen nyky-Israelin syntyvaiheista, palestiinalaisongelman kasvupohjasta ja juutalaisten ajattelutavasta heihin maltillisesti suhtautuvia arabeja kohtaan.
Tosiasioiden edessä on vaikeaa enää kiistää sitä, minkä lähihistoria ja nykyaika on myös oikeaksi todistanut.
Tämän Shalom1:n kirjoituksen jälkeen vihamielisyyden osoittaminen Israelia kohtaan on mielestäni selvä osoitus kannanottajan omasta ymmärryskyvyn rajoittuneisuudesta ja rasistisesta asenteesta yhtä pientä, mutta itsenäistä valtiota kohtaan -jollainen muuten Suomikin on.
syystä en usko tekstiä Shalom 1:n kirjoittamaksi.
Israel on ollut olemassa jossain muodossa jo tuhansia vuosia.
oli nykIrakin alueelta ja vei populansa Palesiinaan ja sieltälähtivät Egyptiinkin.
Milläs ilveellä tällaisen olisi koko Palestiina?