Seinät kaatuu ehkä kohta ja vähän muutakin.

Toivon kovin, että löydät voimaa jostakin nyt kun arki on raskasta. Haluaisin uskoa asioiden järjestyvän kuitenkin. Älä ole liian ankara itsellesi, esikoisesi ei mene pilalle jos katselee piirrettyjä nyt enemmän kuin tavallisesti. Koita vain itse saada mielenrauhaa itsellesi, parisuhdetta varmasti koettelee tuo aika. Ota ihmeessä yhteys neuvolaan ja pyydä päästä juttusille peloistasi.

Olen pahoillani etten osaa lohduttaa tämän paremmin, toivon kuitenkin sydämestäni, että olosi helpottaa!

Tilanteesi kuullostaa aika hurjalta. Kuullostaa myös siltä, että olet jo masentunut. Mielestäni sinun tulisi käydä lääkärissä keskustelemassa tilanteestasi. On kauheaa, että jäät pelkojesi kanssa yksin. En osaa varsinaisesti mitään kovin lohduttavaa sanoa. Toivottaa vain jaksamista. Ja kannustaa käymään lääkärin juttusilla.

Soita apua.

Voimia, muuta en osaa sanoa... :( Ikävä tilanne, mutta toivon että asiat selviää!

Jos aiot pitää kuitenkin lapsen miksi edes menit lapsivesipunktioon? Tuossa on aina keskenmenon riski..

Kaikki järjestyy kyllä tavalla tai toisella. Kuten joku sanoikin jo, esikoisesi ei siitä rikki tai pilalle mene, jos joskus katselee vähän enemmän piirrettyjä.. Sinuna juttelisin neuvolassa jaksamisestasi.

Hei!

Tarinastani tulis liian pitkä teksti, mut suurin piirtein samalainen, paitsi työasiat oli meillä kunnossa. Elikä esikoinen 4 ja seuraava oli niin toivottu.
Alkuraskaus ei kuitenkaa ollut mitään sen ihanaa ja mä oksentelin 24/7
( =ikuinen darra) jotain niin hirveetä! Sitten tuli Niskapoimu-ultraan turvotusta yli 3. Veriseulaan saman tien, tulokset tuli down-riski 1:25 ja mä masennuin. En vaan voinut ymmärtää, et kaikki ei ookaan vältämättä kunnossa :(.
Saimme ajan lapsivesipuktioon, mutta kyseinen lääkäri ei uskaltanut pistää neulaa, koska mulla istukka edessä ja oli huono näkyvyys. Saimme uuden ajan ja mä aloin miettiä etten vältämättä haluakaa tietää sen enempää ja toi keskenmeno riski pelotti niin paljon että päätin olla menemättä sinne. Pääsimme kuitenkin 2 ylimääräiseen ultraan rv 21 ja rv 28 siel kaikki näytti olevaan ok. ei sydänvikoja tai muutakaa downiin viitavaan. Loppuraskaus sujunut hyvin, olen uskaltanutkin nauttia raskaudesta. Muutaman päivän päästä on laskettuaika, saa nähdä lopputulos. Kaikki toivoo tervelapsi, mut, jos, tai ei ookaa terve niin sit se on minun kohtaloni ja elään sen kanssa :)

Elämä ei oo aina reilua, mutta jotain me siitä aina löydämme, mikä auttaa jaksamaan eteenpäin. Toivon sinulle kaikee parasta ja koeta jaksaa.

Kiitos kaikille lohduttavista sanoista ja ymmärryksestä. Onneksi oma äitini ja isäni ovat tukena, oman jaksamisensa ja osaamisensa mukaisesti.

Olen harkinnut juttelemista kyllä. Oma aikaisempi kokemukseni asiaan tosin on, että en ole saanut kovastikaan apua näistä keskusteluista, vaan olen itse joutunut työstämään asioita. Ehkä pelkään enemmän sitä, mitä tämä koko katastrofi tekee perheellemme. Mieheni on toiminnan, ei todellakaan puhumisen, mies. Välillä en jaksa ymmärtää, miksi hän ei halua jutella kanssani tästä lapsiasiasta. Sitten meille tulee riitaa, koska koen, että hän ei voi käsittää, mitä käyn läpi. Olen välillä jopa vihainen ja koen hänen puhumattomuutensa välinpitämättömyytenä. Tiedän kyllä, että se ei ole sitä. Olemme olleet yhdessä myötä- ja vastoinkäymisissä kohta 13 vuotta.

Aloin tuntea lapsen liikkeitä viime tiistaina. Nyt odotan, että niitä tuntuisi jälleen.

Joku ihmetteli, miksi suostuin seulontaan. En tiedä itsekään. En ollut tarpeeksi selvillä seulonnan riskeistä ja siitä, että ne voivat olla vääriä hälytyksiä. Täällä meillä päin ainoastaan kysytään, haluatko osallistua seulontaan ja jos ei osaa kysyä tarpeeksi, laitetaan raksi ruutuun. En ole ymmärtänyt hakea tietoa tarpeeksi.

Osallistuin ensimmäisenkin lapsen kohdalla seulontoihin ja ajattelin tämän toisen kohdalla asioiden menevän samalla tavalla. Ei kukaan ymmärrä, että tällainen voi tulla omalle kohdalle, ennen kuin se tulee. Jokainen toivoo tervettä lasta.

Tästä kokemuksesta (joka ehkä on vasta alkuvaiheessa, koko rumba) olen oppimassa sen, että mitään asiaa elämässä ei voi pitää itsestään selvyytenä. Ei terveyttä, ei rahaa, ei huomista. Tietynlaista nöyryyttä tässä joutuu opettelemaan, on turha olla katkera. Ehkä on hyvä opetella olemaan onnellinen muiden ihmisten puolesta, sillä onni ei ole itsestään selvyys. Ei ole olemassa onnekkaita ihmisiä, ainoastaan onnellisia. Jos on onnekas, eikä silti onnellinen, ei ole vielä hoksannut mistä elämässä on kyse.

Näillä asioilla yritän mennä eteenpäin. On turha murehtia etukäteen. Ja tiedän kyllä, että asiat järjestyvät. Ne eivät koskaan tule enää samanlaisiksi kuin olivat, mutta voisin jopa väittää, että se on hyvä niin. Sillä en ollut onnellinen silloin, kun olin onnekas.

Kaikkea hyvää kaikille, kyllä elämä kantaa. Tulen kertomaan tulokset viikon parin päästä ja ehkä, kun laskettu aika on, voimme saada hyviä uutisia. Mutta ei asioiden edelle. Päivä kerrallaan.

Nyt lähden suihkuun ja teen ruoan. Mies on remonttia tekemässä. (Itse sairaslomalla, vatsa on vieläkin runnotun oloinen ja henkinen tuska paljon pahempi). Sitten otan elämäni ilon ja rakkaan lapseni mukaan ja mennään sorsia etsimään joelle josko saatais leivät niille heiteltyä.

Älä ainakaan enää lapsia hanki.

Sinulle oli varmaan apua siitäkin, että sait kirjoitettua tänne. Otit aikamoisen riskin, yhä suurempi osa suomikaksneljällä keskusteluihin osallistujista alkavat olla pakkolääkityksen tarpeessa. Epäasialliset vastaukset satuttavat aina.

Hyvä, että sinulla on välit vanhempiisi kunnossa. Mietinkin, millainen turvaverkostosi on. Ehkäpä miehesikin kanssa kykenette joskus paremmin keskustelemaan ja ymmärtämään toisianne. Nyt vain ei ole se aika, ehkä hänellä on omat huolet ja pohdintansa päänsä sisällä, ja hän ei vain jaksa enempää nyt, edes keskustella.

Mukavaa, että näet kauniita ja valoisia asioita ympärilläsi, ja jaksat toimia. Jos keskusteluapua tarvitset, niin luulisi edellisen synnytyksen jälkeisen masennuksen olevan riskitekijä, ja sinulle kuuluisi täten jotain järjestää. Ehkä edellisellä kerralla sait terapiaa väärältä ammattilaiselta, ette kohdanneet henkisesti. Tai olisit hyötynyt jostain toisenlaisesta terapiamuodosta. Joka tapauksessa jos seinät alkavat taas kaatua päällesi, niin soita jonnekin, mene jonnekin, pyydä apua. Perempi selvittää vaihtoehdot (ja puhelinnumerot) jo ennakkoon, kun kykenee toimimaan. Vain siltä varalta, että tilanne ja toimintakyky huonontuisi. Ja ehkäpä voit tällöin turvautua vanhempiisikin?

Mielestäni on epäasiallista syyllistää toista esim. lapsivesipunktiosta. Olet toiminut parhaan ymmärryksesi varassa, se riittää. Suurin osa ihmisistä ei osaa kyseenalaistaa terveydenhuollon toimintaa, vaan "antautuu" potilaan rooliin. Eivät kritisoijat itsekään sen parempia ole.

Olen joskus hoitanut vähän aikaa ammatikseni kehitysvammaisia ihmisiä. Mielestäni on outoa, että seulonnoissa keskitytään esim. Downin syndrooman löytämiseen. Down-ihmiset ovat usein valoisia ja iloisia persoonia. Lisäksi jollei liitännäisvammoja ole, heidän varhaiskehitys yleensä menee kohtuullisen hyvin. Saattavat jotkut työskennellä nuorina aikuisina vaikka kaupassa hyllyjen täyttäjänä. Monissa muissa kehitysvammoissa lapsi on paljon raskaampi hoitaa.

Toivotan sinulle kaikkea hyvää elämässäsi ja ennenkaikkea voimia! Toivottavasti en peloittanut sinua tarpeettomasti kirjoituksellani.

.............jatkuu. Lapsen suunnittelu, odottava äiti, vauva ja lapsi:
Luontoäiti on järjestänyt siten että sekä äiti, että sikiö/vauva oleteusarvoisesti altistuvat samoille allergeeneille odotus- ja imetys-aikana, jolloin äidin on pystyttävä tuottamaan vasta-aineet sekä itseään, että lastaan varten. Lapsi saa oman immuunipuolustuksesi tuottamat vasta-aineet äidinmaidossa!

>>>>Voit varmistaa tulevan lapsesi terveyden jo lapsen suunnittelu vaiheessa syömällä kolmea tärkeintä probiootti-bakteeria koko ajan vähintään(!) imetyksen loppuun asti-jonka pitäisi kestää vähintään 12-kuukauden ajan! Ja tällä varmistat myöskin itsesi pysymisen infektiovapaana. Emättimestä löytyy noin 20g probiootti-bakteereita.

Voit varmistaa lapsesi mahdollisimman terveen elämän antamalla lapsellesi probiootti-bakteereita (mhb) vauvasta asti, sen takia että lapsen immuunipuolustus kehittyy yhteen ikävuoteen mennessä, jonka jälkeen lapsi itse vasta kykenee tuottamaan tarvittavat vasta-aineet. Jatkuu.........
Kokonaan:
http://maitohappobakteeri.nettisivu.org/mhb-pula-08092010-meijereiden-takia-maidon-kasittelyssa-on-vakava-terveys-uhka-maidon-homogenointi-on-lopetettava-valittomasti/mhb-naisten-vaivat-vauvan-odotus-lapsi-ja-parantavat-maitohappobakteerit-tarkea-ala-lammita-mikroaaltouunissa/

Ja:
http://maitohappobakteeri.nettisivu.org/mhb-maitohappoprobiootti-bakteerit-pahkinankuoressa-vaiheittain-lyhyesti/

Oli apua siitä että kirjoitin tänne. Luulen, että moni painii omien ongelmiensa kanssa, pienempien tai suurempien, ja ehkä saa tätä kautta apua. Huomasin sen, että on turha murehtia etukäteen, sillä ei voi tietää, mitä tässä tulee tapahtumaan.

Epäasiallisista kirjoituksista ja kirjoittajista sen verran, että onhan se harmi, että sellaisia riittää. On tosi sääli, sillä nämä henkilöt ovat kipeämmin avun tarpeessa kuin itse koen olevani. He eivät tajua olevansa sairaita ja sitä, että heillä on vakavia ongelmia. On katkeruutta ja vihaa, jota tullaan tänne purkamaan. Nämä ihmiset eivät ole onnellisia ihmisiä. Senpä vuoksi nämä kirjoitukset eivät satuta, sillä koen ainoastaan sääliä tällaisia henkilöitä kohtaan.

Lapsivesipunktio on vapaaehtoinen. Kaikki tutkimukset, jotka raskauden aikaan liitetään, ovat vapaaehtoisia, neuvolakäynneistä lähtien. En vain itse ymmärtänyt näiden asioiden vakavuutta, enkä sitä, mitä tunteita ja pelkoja ja ahdistusta ei-toivottujen tulosten saanti tuo. Olet oikeassa, olin liikaa "potilaan asemassa". Valitettavasti kohdalleni osui lääkäri, joka ei osannut punktiota tehdä (oli jättänyt säätämättä piikin asteluvun kahden ensimmäisen piston aikana). Olen kuitenkin onneksi edelleen raskaana odottaen erittäin toivottua lasta ja toivon, että tulokset ovat sellaisia, että pystyn niiden kanssa elää.

Kiitos kaikille teille, jotka asiallisilla kirjoituksillanne saitte minut voimaan hieman paremmin.

Abortti ja sterilisatio. Siinä sulle ilmaiset keinot.

RAKAS YSTÄVÄ, LUIN KOKO VIESTIN. LAPSIASIAAN OLEN VÄÄRÄ IHMINEN KOMMENTOIMAAN, MUTTA MASENNUKSEEN KYLLÄKIN.TIEDÄN ETTÄ HELPOMMIN SANOTTU KUIN TEHTY, MUTTA KOITA OLLA AHDISTELEMATTA ASIOISTA, JA MIETTIMÄSTÄ LIIKAA, NE JÄRJESTYVÄT JAMUISTA SE ETTÄ VARMASTI TEET KAIKKESI! EHKÄ JOPA PALJON ENEMMÄN,.
Mä 26v nainen, ja ollut mm. (parantumattoman) masennuksen vuoksi poissa kaikesta muusta paitsi terapiasta nyt 5 vuotta.eikä loppua näy.
PALJON VOIMIA SINULLE RAKAS TUNTEMATON!

Tulosta vaikka tämä aloitustekstisi neuvolaan mukaan, näytät sen tädille ni eiköhän tuet ala pyöriin kunnolla teidän perheelle.
'Onneksi tunnut olevan asioihin kuitenkin positiivisesti suhtautuva, sillä pärjäät pitkälle ja uskot että tulevaisuutta on ja asiat järjestyy.
Nyt taitaa olla kuitenkin hetki, että yksin ei selviä, siksipä neuvolan tehtävä on järjestää keskustelutukea sinulle, hoitoapua että lapsi pääsee ulkoilemaan ja sinä lepäämään ja kenties jotain kahdenkeskistä juttua, että mieskin pääseeosalliseksi keskusteluihin tai jotain..
Tsemppiä!