Hallitus ja kansalliskielet
Pär Stenbäck
Niiden kahden opetus- ja koulukysymyksen kanssa jotka odottavat päätöstä on se yhteistä. Riippumatta lopputuloksesta eivät kaikki osapuolet tule olemaan tyytyväisiä.
On kysymys ruotsinkielisen koululaitoksen uudelleen organisoimisesta Helsingissä ja samaten uudesta päätöksestä oppituntien tuntijaosta maan opetuslaitoksessa. Se on melkein mahdotonta yhdistää ja yhteensovittaa erilaiset näkemykset ja taloudelliset rajoitukset. Ehdotus uudeksi tuntijaoksi on ollut lausuntakierroksella ja jota on käsitelty ennakkoon eräässä ministerivaliokunnassa. Kun opetusministeri otti vastaan mietinnön hän putosi melkein tuoliltaan kehussaan: Uusi suuri (?) uutinen oli uusi aine, draamaksi kutsuttu. Muitten ministereitten joukossa vastaanotto oli viileämpää.
Ehdotus kieltenopetuksesta on pettymys. Varmaankin on esiintynyt halua helpottaa useampien kielten valintaa, mutta se mekanismi jota ehdotetaan on ristiriitainen. Jos kunta tarjoaa ”harvinaisia” vieraita kieliä, esim. ranskaa, saksaa, venäjää tai espanjaa voi se saada suunnattua valtionapua tähän. Mutta sen kielenopetuksen pitää olla normaalin lukujärjestyksen ulkopuolella. Vaikka ajatus on hyva niin se tulee käytännössä vähentämään kuntien halua tarjota enemmän ja aikaisempaa ruotsia.
Mutta se on entistäkin pahempaa. Entinen opetusministeri Henna Virkkunen katsoi, että suomenkielisten oppilaitten pitäisi aloittaa B1-ruotsin opiskelu vuotta aikaisemmin. Se ehdotus antoi toivoa realistisemmasta oppimistuloksesta. Hänen mielipidettään ei huomioida ollenkaan uudessa suunnitelmassa.
On mielenkiintoista nähdä onnistuuko hallitus kokoamaan eri lupauksensa hallitusohjelmassaan. Siinä luvattiin selvittää kuinka meidän kaksi kansalliskieltämme voitaisiin vahvistaa ja se työ on käynnistynyt uudessa yksikössä valtioneuvoston kansliassa. Ellei tuntijakouudistus tue ruotsin opetusta suomenkielisissä kouluissa, uhkaa kansalliskielityö menettää yhden tärkeimmistä työkaluistaan. Kun vain muutama prosentti suomenkielisestä vuotuisesta ikäryhmästä valitsee A 1-ruotsin, pitkän ruotsin ja B 1-ruotsi aloitetaan aivan liian myöhään ovat valmiudet sen mukaisia.
Tuntijakouudistus oli siis lausuntokierroksella; minä olen lukenut 83 organisaation, puolueen ja hallintolaitoksen vastaukset. Näissä ainakin kolmessa ehdotetaan pakollisen ruotsinkielen opetuksen poistamista. Se, että Perussuomalaiset sen tekee ei yllätä, eikä myöskään Itä-Suomen aluehallintoviraston into venäjän puolesta tee sitä. Mutta, että myöskin EK, Elinkeinoelämän keskusliitto vielä kerran provosoimatta vaatii sitä, on kummastuttavaa. Vaikkakin EK:ssa on vanha hallituspäätös niin uuden johdon pitäisi miettiä uudelleen. Yli viisikymmentä prosenttia yrityksistä katsoo kuitenkin, että ruotsi on toiseksi tärkein kieli.
Jos hallitus todellakin haluaa antaa nostetta kansalliskielille niin täytyy kyllä ottaa kiintiöt mukaan kuinka menelle oppilaalle annetaan mahdollisuus oppia ruotsia. Maassa jossa on kaksi kansalliskieltä pitäisi jokaisella oppilaalla olla oikeus valita ruotsi A 1-kielenä tai aikaistettuna B 1-kielenä. Kunnat eivät tarjoa tätä ilman kansallista ja sitovaa kieliohjelmaa.
Pär Stenbäck on ministeri
http://hbl.fi/i-dag/2012-04-27/regeringen-och-nationalspraken
Pär Stenbäck
Niiden kahden opetus- ja koulukysymyksen kanssa jotka odottavat päätöstä on se yhteistä. Riippumatta lopputuloksesta eivät kaikki osapuolet tule olemaan tyytyväisiä.
On kysymys ruotsinkielisen koululaitoksen uudelleen organisoimisesta Helsingissä ja samaten uudesta päätöksestä oppituntien tuntijaosta maan opetuslaitoksessa. Se on melkein mahdotonta yhdistää ja yhteensovittaa erilaiset näkemykset ja taloudelliset rajoitukset. Ehdotus uudeksi tuntijaoksi on ollut lausuntakierroksella ja jota on käsitelty ennakkoon eräässä ministerivaliokunnassa. Kun opetusministeri otti vastaan mietinnön hän putosi melkein tuoliltaan kehussaan: Uusi suuri (?) uutinen oli uusi aine, draamaksi kutsuttu. Muitten ministereitten joukossa vastaanotto oli viileämpää.
Ehdotus kieltenopetuksesta on pettymys. Varmaankin on esiintynyt halua helpottaa useampien kielten valintaa, mutta se mekanismi jota ehdotetaan on ristiriitainen. Jos kunta tarjoaa ”harvinaisia” vieraita kieliä, esim. ranskaa, saksaa, venäjää tai espanjaa voi se saada suunnattua valtionapua tähän. Mutta sen kielenopetuksen pitää olla normaalin lukujärjestyksen ulkopuolella. Vaikka ajatus on hyva niin se tulee käytännössä vähentämään kuntien halua tarjota enemmän ja aikaisempaa ruotsia.
Mutta se on entistäkin pahempaa. Entinen opetusministeri Henna Virkkunen katsoi, että suomenkielisten oppilaitten pitäisi aloittaa B1-ruotsin opiskelu vuotta aikaisemmin. Se ehdotus antoi toivoa realistisemmasta oppimistuloksesta. Hänen mielipidettään ei huomioida ollenkaan uudessa suunnitelmassa.
On mielenkiintoista nähdä onnistuuko hallitus kokoamaan eri lupauksensa hallitusohjelmassaan. Siinä luvattiin selvittää kuinka meidän kaksi kansalliskieltämme voitaisiin vahvistaa ja se työ on käynnistynyt uudessa yksikössä valtioneuvoston kansliassa. Ellei tuntijakouudistus tue ruotsin opetusta suomenkielisissä kouluissa, uhkaa kansalliskielityö menettää yhden tärkeimmistä työkaluistaan. Kun vain muutama prosentti suomenkielisestä vuotuisesta ikäryhmästä valitsee A 1-ruotsin, pitkän ruotsin ja B 1-ruotsi aloitetaan aivan liian myöhään ovat valmiudet sen mukaisia.
Tuntijakouudistus oli siis lausuntokierroksella; minä olen lukenut 83 organisaation, puolueen ja hallintolaitoksen vastaukset. Näissä ainakin kolmessa ehdotetaan pakollisen ruotsinkielen opetuksen poistamista. Se, että Perussuomalaiset sen tekee ei yllätä, eikä myöskään Itä-Suomen aluehallintoviraston into venäjän puolesta tee sitä. Mutta, että myöskin EK, Elinkeinoelämän keskusliitto vielä kerran provosoimatta vaatii sitä, on kummastuttavaa. Vaikkakin EK:ssa on vanha hallituspäätös niin uuden johdon pitäisi miettiä uudelleen. Yli viisikymmentä prosenttia yrityksistä katsoo kuitenkin, että ruotsi on toiseksi tärkein kieli.
Jos hallitus todellakin haluaa antaa nostetta kansalliskielille niin täytyy kyllä ottaa kiintiöt mukaan kuinka menelle oppilaalle annetaan mahdollisuus oppia ruotsia. Maassa jossa on kaksi kansalliskieltä pitäisi jokaisella oppilaalla olla oikeus valita ruotsi A 1-kielenä tai aikaistettuna B 1-kielenä. Kunnat eivät tarjoa tätä ilman kansallista ja sitovaa kieliohjelmaa.
Pär Stenbäck on ministeri
http://hbl.fi/i-dag/2012-04-27/regeringen-och-nationalspraken
Vastaukset 8
Vanhimmat
Vaikkakin EK:ssa on vanha hallituspäätös niin uuden johdon pitäisi miettiä uudelleen.
- Onkohan uusi hallitus koottu nimenomaan sitä silmällä pitäen, että se muuttaisi kantaansa pakollisen ruotsin opiskeluun?
Itseasiassa kantaa kovennettiin pakkoruotsin poiston suhteen mitä Pärre ei kerro. Ehkä hänen olisi vaikea selittää, miten EK on "fasistinen" järjestö kun ovat kerran leimanneet kaikki kielivapautta ajavat fasisteiksi.
Suurin ajatusvirhe on tietysti se, että vaikka ruotsi on perustuslaissa kansalliskieli niin historiallisesti ja nykypäivää katsoen se ei sitä ole.
http://yanzu.fi/wp-content/uploads/2012/03/Kiinan-kielen-kasvava-merkitys-Kekkonen-7-3-20121.pdf
Joo, nyt jo Kekkonenkin vaatii kielivapautta..
Työelämän kriteerit hyvälle kielitaidolle
• Eri työtehtävissä tarvitaan eritasoista ja erilaista kielitaitoa.
• Hyvä kielitaito tarkoittaa sitä, että henkilö kykenee ottamaan
sujuvasti osaa keskusteluun, ilmaisemaan asioita
ymmärrettävästi ja vakuuttavasti sekä rakentamaan luottamusta.
• Kyse on laajemmasta viestintäosaamisesta, joka käsittää
kielitaidon lisäksi kulttuuriosaamisen sekä kyvyn käydä dialogia,
argumentoida ja väitellä.
Vaihtoehtojen lisääminen kielten opiskeluun välttämätöntä
• Vieraan kielen opiskelu aloitetaan mahdollisimman nuorena.
• Opetuksen järjestäjällä velvollisuus tarjota alaluokilla 1-6 vähintään kolmea
kieltä, joista yksi on toinen kotimainen kieli.
• Valinnanmahdollisuuksia laajennetaan luopumalla toisen kotimaisen kielen
pakollisuudesta.
• Jokainen oppilas valitsee ainakin kaksi kieltä, joita hän opiskelee
perusopetuksessa.
• Hyödynnetään verkostoja, tieto- ja viestintäteknologiaa sekä kielikoulutusta
tarjoavia palveluntuottajia kielitarjonnan monipuolistamiseksi.
• Lisätään vieraskielisen opetuksen tarjontaa ja opettajien valmiuksia opettaa
vieraalla kielellä.
Sitä varten Mikko Pukkinen valittiin uudeksi toimitusjohtajaksi Svenska.Nu-organisaatiosta! Ja hallituksen pj. on suru Johansson!
Eihän voinut olla sattuma, että EK:n toimitusjohtajaksi valittiin apulaiskaupunginjohtaja, vaikka sopivia yritysjohtajia olisi ollut tarjolla pilvin pimein.
Sveko-Pukkinen lähetettiin pistämään EK kuriin. En tiedä onnistuiko.
Ainakin kokoomus on vahvasti torppaamassa kielivapauden puolesta taistelevat..
Kuulemma Hbl:ssä ollut kaksikielisyyden riemua ylistävä kokoomuksen opiskelijaliiton kannanotto..
missä?
Kokoomuksen opiskelijajärjestö Tuhatkunta on merkityksetön toimija verrattuna Kokoomuksen Nuorten Liittoon, joka ajaa voimakkaasti kielivapautta.
Arkkisveko elää omassa todellisuudessaan ja menneessä. Ei ressukka myöskään ymmärrä, mitä kello on lyönyt.
Pärre vaatii lisää(!) pakkoruotsitusta, vaikka sitä ollaan kovaa vauhtia vähentämässä.