Tänään on taas sellainen päivä, että tekisi mieli itkeä ja huutaa pahaa oloa, mutta en näköjään pysty enää siihenkään. Olen niin hirvittävän yksinäinen.
Aina joka vuosi tähän aikaan mun paha olo maksimoituu niin suuriin mittoihin etten haluaisi mitään muuta kuin kuolla pois. Oikeastaan sen muutoksen huomaa aina silloin, kun kevätaurinko alkaa pilkottaa ja säät lämpenevät. Onhan tämä masennus talvella ja syksylläkin päällä, mutta silloin se on siedettävissä mitoissa, koska ikkunasta katsoessa maisema kuvastaa niin hyvin tunnetilaani. Harmaata ja synkkää.
Ahdistaa, koska kesän pitäisi olla onnellista aikaa ja kaiken pitäisi olla hyvin, mutta kun niin ei ole. Joka puolella on rakastuneita pareja ja ihmisiä kavereiden kanssa nauttimassa hienosta ilmasta, mutta minä olen yksin ja kärsin. En kestä olla ulkona, koska siellä näen muiden onnen ja vertaan sitä omaan pahaan olooni. Sisällä on paljon mukavampaa pimeässä huoneessa suljettujen verhojen takana, mutta silloinkin tunnen syyllisyyttä, että miksi tuhlaan hienot päivät sisällä nyhjäämiseen. Mutta kun missään ei ole hyvä olla.
En tiedä mitä tekisin. Liikunnasta ja etenkin rullaluistelusta saan edes hetkeksi iloa ja ajatukset pois pahasta olosta, mutta siihenkin kyllästyy hyvin nopeasti. Tämä yksinäisyys tuntuu niin kamalan pahalta. Kesä oksettaa. Haluan kuolla.
Tällä hetkellä en käy töissä enkä opiskele. Kesälle ei mitään suunnitelmia eikä töitä (ellen sitten nöyrry ja suostu puhelinmyyntiin), mutta näin muuten vietän kaikki päivät yksikseni pääsykokeisiin lukiessa. Olen 19-vuotias eikä minulla ole yhden yhtä kaveria. Muihin tutustuminen on ihan kamalan vaikeaa ujouden ja häpeän takia. Häpeän itseni enkä halua puhua asioistani, koska silloin saattaisi paljastua ettei minulla ole kavereita ja kuinka vietän kaikki päivät yksin. Toivon, että pääsisin syksyllä aloittamaan opiskelut ja siinä samalla aivan kuin uuden alun elämälläni uudessa ympärissä uusien ihmisten keskellä.
Mua vaan pelottaa niin kamalan paljon. On paha olla.
Tunnen olevani yksin eikä kukaan välitä minusta. Varkeuden puukottaja sai miettimään yksinäisyyttäni ja lopulta voin todeta ymmärtäväni häntä oikein hyvin. Olen samanlainen erakko. Pääsen vasta kahden viikon päästä juttelemaan kriisityöntekijän kanssa ja onneksi mulla on sentään psykologi jonka luona tulee myös välillä käytyä, mutta sekin on aivan liian harvoin. Kerran kuukaudessa, koska useammin ei ole vapaita aikoja.
Ahdistaako muitakin yksinäisiä kesän tulo?
Tämä yksinäisyys ja paha olo tuntuu jo fyysisenä kipuna.
Toivon että kesä menisi mahdollisimman nopeasti ohi ja pian olisi taas syksy.
Kesä ahdistaa ja masentaa
17
2667
Vastaukset
- neuvoja+
Jos olet 19v tyttö niin voit alkaa parisuhteeseen tai sitten hankkiutua yh-äidiksi, molemmissa tapauksissa sinulla on seuraa joko miehestä tai lapsista
- TosimiesAsenne
Lue pääsykokeisiin kuin hullu apina.
Sen jälkeen nautit elämästä ja alat olemaan aktiivinen.
Bongaat jonkun vaikka baariseuraksi ja menet sen kanssa yhdessä vikittelemään naisia ja miehiä.
Tiedän että se kuulostaa vaikealta mutta onko mitään menetettävää ja toisaalta muut vaihtoehdot?? Yritän tosiaan lukea niihin pääsykokeisiin, mutta tuntuu vähän siltä ettei siitäkään tule mitään. En tiedä mitä tekisin jos en pääse sisään. Jos en pääse niin silloin kaatuu myös kaikki suunnitelmat ja elämänhalu katoaa lopullisesti.
- TyöVapauttaa
Eikä katoa. Menet sitten johonkin muualle opiskelemaan tai töihin.
Älä anna egolle noin paljon valtaa.
Älä keskity lopputulokseen. Keskity prosessiin.
Mutta ok. Helpommin sanottu kuin tehty. Ongelma on siinä että ajatellaan liian negatiivisesti. Keskity aina voittamaan.
1) Ei ole ystäviä keiden kanssa lähteä mihinkään
2) Pääsykokeisiin haluaa vastapainoa, olkoon se sitten juhlimista kavereiden kanssa, jotain kivaa tekemistä eritoten seksiä...
3) Sitä luulee, että kaikilla muillakin on
4) Tuntee itsensä epänormaaliksi kun on niin yksin
5) Ei pysty keskittymään pääsykokeisiin, koska ahdistaa niin paljon
6) Korvaa kaverit yms...vastapainon ja elämän netillä
7) Ajautuu riippuvaisuuteen, toivottomuuteen ja joutuu itsesäälin syövereihin
Tässä kohtaa Repomiehen Rauno ottaisi lääkkeet ja huutaisi JUMAL AUTA!
Tämä ei koske pelkästään pääsykokeisiin meneviä, vaan kaikkia suomen nuoria. Jopa Sauli Niinistö on huolissaan syrjäytymisestä. Tarja Halonenkin ilmaisi olevansa huolestunut tästä suomalaisesta trendi-ilmiöstä.
Kylmä fakta on, että sosiaalisessa yhteisössä luodaan nokittelujärjestys, josta seuraa mielentereveysongelmia tietylle osalle ihmisiä.
Miten sitten tästä helvetistä voisi syrjäytynyt päästä eroon?
Häivytä se egosi, joka on niin ankara ja vaatii kaikkea.
Iloitse myös luusereiden kanssa. Muista, että ryyppääminen ja jopa typerien amisnaisten tai rumien akateemisten naisten paneminen on kivempaa kuin yksinäisyys.
Elämässä on monta tietä onneen.
Mitään ei saa hetkessä. Netti vääristää arvot siten, että ihminen luulee kaiken tapahtuvan napin painalluksella. Tosi asiassa sen huonoimmankin parisuhteen eteen pitää tehdä helvetillinen työ.
Lopputulos: Auschwizin motto: Arbeit macht frei
eli pakota itsesi lukemaan pääsykokeisiin.
Jos et pysty siitä huolimatta, mene baariin ja vedä lärvit.
hakunamatata - ---
numbness: "Yritän tosiaan lukea niihin pääsykokeisiin, mutta tuntuu vähän siltä ettei siitäkään tule mitään. En tiedä mitä tekisin jos en pääse sisään.Jos en pääse niin silloin kaatuu myös kaikki suunnitelmat ja elämänhalu katoaa lopullisesti."
Sitten teet uudet suunnitelmat. Joko yrität uudelleen ensi vuonna hakea samaan paikkaan opiskelemaan tai haet opiskelupaikkaa joltain toiselta alalta.
- lääkäri?
Jos et pääse haluamallesi alalle niin mene sairaanhoitajaksi, ellei tuo sitten ole haluamasi ala, siinä tapauksessa mikään ei sinua voi auttaa.
Jokatapauksessa sairaanhoitajilla riittää töitä niin paljon kun jaksaa vain tehdä.- klop4678
Juu just niin jos et muualle pääse tai et keksi niin mene sairaanhoitajaksi! Voi jessus tätä maailmaa. Sitten on sekopäitä sairaanhoitaja, jotka yrittää parantaa omaa päätänsä. Kaiken lisäksi nuo shoitajat voivat olla hoitamassa vielä vakavasti sairaita ja vakavasti mielisairaita ihmisiä.
- huolestuttava ilmiö
"siinä tapauksessa mikään ei sinua voi auttaa.
Jokatapauksessa sairaanhoitajilla riittää töitä niin paljon kun jaksaa vain tehdä."
Nykypäivänä törmää turhan usein tähän että ihmisiä kannustetaan työllistymään väkisin kouluttautumalla lähihoitajiksi/terveydenhuoltoalalle --- siis henkilöitä joilla ei ole mitään edellytyksiä alalle mutta menisivät kuitenkin kouluttautumaan koska siellä ON PULAA osaajista???? Ala on vastuullinen ja vaativa!
- Yksinäinen kanssa
Olen oikestaan samanlaisessa tilanteessa, joskin vuoden nuorempi. Kavereita on tavallaan ihan kivasti, mutta kuitenkin omalla masentuneisuudellani/alakuloisuudellani olen saanut kaikki kaikkoamaan kauemmaksi minusta. Olen oikeastaan halunnut vierelle aina vain yhden sellaisen ihmisen, joka ymmärtäisi minua ja tahtoisi olla siinä mistä hinnasta hyvänsä, sellainen sydänystävä. Ihminen, jota voisi aina ajatella ja johon aina luottaa ja jonka kanssa viettää kaikki elämänsä päivät, jota varten olla ja kokea olevansa tärkeä tälle henkilölle. Sellasta kun en ole koskaan saanut, millään muulla ei tunnu olevan mitään merkitystä. Ei ole mitään tarkoitusta tehdä yhtään mitään, jos sitä ei voi tehdä sen yhden ainoan vuoksi. Koulunkäynti ja kaikki muu tuntuvat aivan turhalta, koska itsensä vuoksi opiskeleminen ei oikein saa minua yhtään innostumaan siitä.
Tunnen olevani paljon erilaisempi kuin muut, koska en osaa hauskuutella muiden kanssa melkein mistään. Pidän ihmisten läsnäolosta, mutta en osaa olla heidän kanssaan. Oma turhautumiseni tilanteiden suhteen pistää minua alaspäin ajattelemaan olevani huono ihminen, joka saa taas minut kaikkoamaan ihmisistä vain enemmän. Hiljaisuudellani ja "olemattomuudellani" ei kukaan jaksa minua kauaa sietää. Olen yrittänyt puhua ja olla joillekin ihmisille sellainen, että osoittaisin kiinnostukseni heille, mutta ne päättyvät aina siihen että kuulostan heidän näkökulmastaan sekopäältä ja pelästyessäni tätä yritän korjata tilannetta vain lähettämällä lisää viestejä ja puhua vain enemmän, mutta vastaukseksi tulee vain ikävät ilmeet ja yhteydenpitämättömyys. Parissa tapauksessa oli sellaiset tunteet mukana, että olisin halunnut vain avata kerrostaloasunnon ikkunan ja hypätä suoraan alhaalla näkyvälle harmaalle asfaltille.
Tiedän sen tunteen, kun kevätaurinko alkaa paistaa ja kaikki muu rupeaa kukoistamaan, paitsi itse jää vain sängyn pohjalle surkuttelemaan omaa yksinäisyyttään ja surkeuttaan. Vaikka minulla onkin kavereita, se ei tunnu paljoa lohduttavan "sisäisen yksinäisyyden" tunnetta, kun ei ole kuitenkaan ketään tiettyä/pysyvää fyysistä ihmistä, jonka vuoksi elää, jonka kanssa voisi aina lähteä ulos käyskentelmään, jonka kanssa voisi viettää koko elämän.
Meinaan tuolla fyysisellä ihmisellä sitä, että olisi kiva jakaa tämä elämä maan päällä jonkun kanssa. Koska noina yksinäisinä ja ahdistavina aikoina olen paljon miettinyt elämän tarkoitusta, niin olen päätynyt siihen, että Jumala on olemassa. Ymmärrän hyvin sen ettei moni ihminen näe tälle väitteelle mitään todistusta, enkä itsekään osaa oikein sanoa mitään, mutta olen vain miettinyt erilaisia asioita, esimerkiksi sitä mikä määrä jokaisen ihmisen sielullisen olemuksen. Meinaan sitä, että miksi en esimerkiksi ole joku toinen ihminen, elä tämän toisen elämää tämän ruumiissa, vaan olen juuri minä. Miten evoluutioteoria selittää sen, että koen olevani olemassa, miten kaikkien solujen ainesosat, atomit ja muut elottomat molekyylit, hiukkaset, voivat saada aikaan olemassaolon tuntemusta, varsinkin juuri tietyn ihmisen kokevan olevan juuri hän? Tämähän on tietysti yksi ihmiskunnan suurimpia kysymyksiä koko maailmankaikkeus ja muu sellainen, mutta haluan sanoa vain sen, että ainakin tahtoisin itse uskoa Jumalaan, Jeesukseen Kristukseen, koska olen nähnyt kuinka iloisia häneen uskovat ihmiset ovat. Se myös näyttää ja kuulostaa hienolta, että ihmisten välillä on niin paljon hyvää, mikä näkyy kaikkien kaveruutena ja iloisuutena. Millä muulla voitaisiin selittää hyvä ja pahuus, kuolemisen jälkeen oleva "tyhjä tila"?- Yksinäinen kanssa
Tää ja kaikki äskeinen kuulostaa varmasti aika sekopään ajattelulta muiden silmin, mutta haluan sanoa asiat siltä näkökulmalta kuin näen niiden itse olevan. Jos esimerkiksi jäisin seuraavana päivänä auton alle eikä minua enään olisi, niin, mitä sitten?
Moni ajattelee ettei ole vain yhtään mitään, niinkuin ei voi muistaa mitään ennen ensimmäisiä muistikuviaan elämästä, koska silloinhan ei ollut olemassa. Mua vaan mietityttää se, että mitä sitten sinä päivänä kun elämä on ohi, mitä omalla kaikella tekemisellään elämänsä aikana olisi enään viimeisen elinpäivänsä jälkeen mitään merkitystä? Koska en tiedä mitään elämästä ja sen jälkeisestä ajasta, haluan mieluummin nyt uskoa Jumalaan, koska elämän jälkeen se saattaa olla sitten mahdotonta. Vaikka en tunne sydämessäni mitään erityistä Jumalan rakkautta tai muutakaan ihmeellistä, haluaisin olla hyvä ihminen kaikille ja löytää elämän tarkoituksen, jonka moni muu on niin näkyvästi löytänyt Jeesuksessa. En tiedä miten se tehdään, en uskalla oiken tehdä asialle mitään, ottaa ihmisiin (uskovaisiin) yhteyttä. Olen yrittänyt rukoilla elämääni jotain merkkiä Jeesuksesta, mutten ole saanut mitään konkreettista näyttöä. Uskon kuitenkin, että jonain päivänä, viimeistään viimeisen elinpäiväni jälkeen, näen Jeesuksen totisesti olevan olemassa. En sitten tiedä, miten käy. Tahtoisin vain uskoa Jumalaan. Koska mitä muutakaan voin? Mitä kerran eletyllä elämällä tekee jälkikäteen yhtään mitään?
Tää kerää roppakaupalla miinuspeukkuja, mutta antaa tulla, sanoin vain sen mitä itse ajattelen. Alkuperäiseen viestiin liittyen yritin ahdistuksessani ja masennuksessani löytää ja saada rukoilemalla Jeesukselta jotain merkkiä, mutten tiedä sainko yhtään mitään. Tahtoisin pitää vain kiinni siitä, että Jumala on olemassa, muuten ei ole yhtään mitään muutakaan, varsinkaan elämän jälkeen. Odotan sitä päivää, kun tapahtuu jotain merkittävää, tahtoisin uskoa Jeesukseen ja antaa hänen ohjata minun elämääni, sillä itse en oikein osaa tehdä mitään - Bisnesisbisnes
Yksinäinen kanssa kirjoitti:
Tää ja kaikki äskeinen kuulostaa varmasti aika sekopään ajattelulta muiden silmin, mutta haluan sanoa asiat siltä näkökulmalta kuin näen niiden itse olevan. Jos esimerkiksi jäisin seuraavana päivänä auton alle eikä minua enään olisi, niin, mitä sitten?
Moni ajattelee ettei ole vain yhtään mitään, niinkuin ei voi muistaa mitään ennen ensimmäisiä muistikuviaan elämästä, koska silloinhan ei ollut olemassa. Mua vaan mietityttää se, että mitä sitten sinä päivänä kun elämä on ohi, mitä omalla kaikella tekemisellään elämänsä aikana olisi enään viimeisen elinpäivänsä jälkeen mitään merkitystä? Koska en tiedä mitään elämästä ja sen jälkeisestä ajasta, haluan mieluummin nyt uskoa Jumalaan, koska elämän jälkeen se saattaa olla sitten mahdotonta. Vaikka en tunne sydämessäni mitään erityistä Jumalan rakkautta tai muutakaan ihmeellistä, haluaisin olla hyvä ihminen kaikille ja löytää elämän tarkoituksen, jonka moni muu on niin näkyvästi löytänyt Jeesuksessa. En tiedä miten se tehdään, en uskalla oiken tehdä asialle mitään, ottaa ihmisiin (uskovaisiin) yhteyttä. Olen yrittänyt rukoilla elämääni jotain merkkiä Jeesuksesta, mutten ole saanut mitään konkreettista näyttöä. Uskon kuitenkin, että jonain päivänä, viimeistään viimeisen elinpäiväni jälkeen, näen Jeesuksen totisesti olevan olemassa. En sitten tiedä, miten käy. Tahtoisin vain uskoa Jumalaan. Koska mitä muutakaan voin? Mitä kerran eletyllä elämällä tekee jälkikäteen yhtään mitään?
Tää kerää roppakaupalla miinuspeukkuja, mutta antaa tulla, sanoin vain sen mitä itse ajattelen. Alkuperäiseen viestiin liittyen yritin ahdistuksessani ja masennuksessani löytää ja saada rukoilemalla Jeesukselta jotain merkkiä, mutten tiedä sainko yhtään mitään. Tahtoisin pitää vain kiinni siitä, että Jumala on olemassa, muuten ei ole yhtään mitään muutakaan, varsinkaan elämän jälkeen. Odotan sitä päivää, kun tapahtuu jotain merkittävää, tahtoisin uskoa Jeesukseen ja antaa hänen ohjata minun elämääni, sillä itse en oikein osaa tehdä mitään"sillä itse en oikein osaa tehdä mitään"
Näin varmaan moni maallikkokin sisimmässään ajattelee. Tähän perustuu myös bisnes, sillä suurimman osan ongelma on se, etteivät he osaa päättää ja tällöin pitää jonkun (bisneksessä) myyjän tehdä päätös asiakkaan puolesta.
Uskonto muistuttaa bisnestä. Se myy ideologiansa päättämällä arvot ihmisen puolesta. Eikö ihminen voisi toimia vain omantunnon mukaan, jos sellainen on.
Miksi omat arvot tulisi kalibroida jonkun muun mukaan?
Kuka Jumalan on luonut?
Tätä kysymystä ei tietenkään saa kysyä, koska Jumala on itse itsensä (kaiken luoja, ei syntynyt) oikeuttava transendenttinen perusnormi, mutta eikö Jumala toisaalta ole myös vain ihmisen ajatus, idea.
Miksi luonnontieteilijän pitäisi uskoa humanistia? Miksi todellisen tiedemiehen pitäisi totella jotain säälittävää juristia??
Evoluutioteorian hengen mukaisesti eläimille (ihmisille myös) maailma on eräänlainen selviytymisen ja lisääntymisen areena. Ihminen on kuin hämmästyttävän monimutkainen biologinen kone, jonka ainoa biologinen tarkoitus on selviytyä siihen saakka, että pystyy tehokkaasti lisääntymään ja siinä se oikeastaan on. Sen jälkeen kuolema korjaa ja seuraaville sukupolville sama juttu...Meidän perimä on koodattu dna:han, joka on syntynyt käytännössä äärettömän ajan ja sattuman tuloksena. Tämä perimä muuntelee, ja evoluution monimutkaisin tuotos sattuu tällä hetkellä olemaan ihminen. Joskus taas dinosaurukset olivat. Evoluutioteoria on kiistaton, ja Jeesuksen tai raamatun opetukset vaikuttavat taitavan humanistin myyntipuheelta saada ihmiset käyttäytymään tietyllä tavalla, jotta elämä ei olisi täyttä barbariaa. Nykyään samaa asiaa ajavat laki ja oikeus. Onko luonnossa mitään sääntöjä? On. Meitä hallitsee kiistatta ainoastaan luonnon lait. Ne ovat olemassa ilman ihmistäkin.
Minusta Jumala on yhtä kuin luonnon lait.
Jos jollain ihmisellä on joku sairaus, vaikkapa korvatulehdus, niin auttaako siinä rukoilu, joku lakikirja (suomen laki tai raamattu) vai kenties antibioottikuuri.
Aina on jotain mitä tiede ei pysty selittämään, mutta se tarkoittaa vain, että tutkittavaa on jäljellä. Ikuinen elämä ei ole välttämättä mahdotonta tieteelle. Tuskin meidän elinaikana kuitenkaan.
- gdsgsdfsgsdfsgdf
Juu, tiedän tunteen. Mutta tiedätkö mitä, olet nuori ja pääset varmasti jonnekin opiskelemaan, ja uudessa koulussa on muita jotka kaipaavat uusia kavereita. Joten käytä tämä aika nyt vaan hyväksi: lue pääsykokeisiin, kuntoile vaikka ja huolehdi itsestäsi. Ja netissä kirjotteleminen vieraidenkin kanssa auttaa. Ehkä voisit myös netin kautta löytää kavereita. Korostan tuota opiskelupaikan hankkimista, koska sitten oikeasti luultavasti alkaa uusi elämä kun menet opiskelurientoihin jne.
Ps. Menkää Jäänmurtajat-ihmissuhdetaitokurssille. Itse kävin ja voin suositella.:) - asdvaewfv
Lisääntyneekö itsemurhat samaa vauhtia ku valon määrä? Tiiän ainakin yhen tutuhkon papan joka hirtti itsensä vajaa 4 vuotta sitten
- Anne
Hei ! Ajattelin nyt vastata sinulle ,koska minulla on aivan samankaltaisia tuntemuksia,koska parisuhteeni päättyi juuri tähän pahimpaan aikaan, kun on kesä ja kaikki kivat jutut edessä tai ainakin pitäisi olla,mutta niin ei vain ole. Muakin älöttää pelkkä ajatuskin alkavasta kesästä ja pian edessä olevasta lomasta kun en tiedä yhtään mitä teen,kun olen yksin ??! Minua ahdistaa kaikki vaikka pitäsi olla onnellinen kun on kesä edessä,mutta se ei ole niin helppoa . Haluan vain sanoa,ettet ole todellakaan yksin asiasi kanssa.Toivon,että jaksat kuitenkin ettet tee mitään turhan epätoivoista kun olet vielä noin nuorikin !!! Pakko sen elämän on joskus hymyillä taas meillekin !!! Itse olen jo 38 vuotias.
- ropertti
Moi, oon kans 19-vuotias poika Hämeenlinnassa opiskelemassa ja en ole saanut täältä yhtään oikeaa kaveria. Mulla on 3 kaveria oikeesti ja tänäänkin ahdisti toi tulevaisuus kauheesti. Haluisin, että ottaisit muhun yhteyttä roope-live(ät)hotmail.com mesessä
- Yleinen vuodattja
Arvaa vain kuinka monta ahdistavaa kesää on takana ja ties monta vielä edessäkin (en toivo pitkää ikää, tosin nyt jo 33 v.)! Kai sulla nyt poikaystävä on, jonka kanssa voitte olla rakastuneita ja kutea? Jos ei ole, hanki sellainen?!
Mulla sentään on osa-aikatyötä ja myös paljon vapaa-aikaa, jolloin aion olla paljon ulkona ja istuskella puistossa, pyöräillä ja kävellä. Onhan mulla toki ollut jo vuodesta 2006 saakka tunne-elämää latistava lääkitys ja kuun lopulla menen juttelemaan tämän kesän lääkelisäyksestä.
Tsemppiä sinulle kesään! Ei voi tietää, miten onni sinua potkii ja yksinäisyys onkin pian historiaa :) - Alesii
http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=5&id=5420
Tuon tekstin avulla olen ymmärtänyt jotain elämästä, joka minulla oli hukassa KAUAN, LIIAN KAUAN!
kymmenen minuuttia elämästäsi ja keskittymistä, muuta ei vaadita. Sisäistä tekstin sanoma ja käännä ajatuksesi sen mukaisesti juuri sinne minne itse haluat ne suunnata :)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Alle 15 oli
Arvasi että lapsi asialla hallin palossa. Surullista. Mutta jos osaa/kykenee käyttää tulentekovehkeitä niin pitää osata892628Heh, persut = vassarit = 10,0 %
Minja tuli nyt jo Riikan rinnalle, sitten alkaa tekemään kaulaa. Molemmilta kympin arvoinen suoritus! https://www.hs.f2031658- 1161600
Paula Koivuniemi täyttää tänään 78 vuotta! Sydämelliset onnittelut!
Paula Koivuniemi, tuo suomalaisen iskelmän ikoninen artisti, täyttää tänään 78 vuotta. Muutaman vuoden estradeilta pois411461Olen miettinyt pitkään miksi hän ei uskalla
Hän kyllä yrittää tiedän sen ja olen yrittänyt olla helposti lähestyttävä ystävällinen lempeä jne. mutta silti hän yhä v641222Juhannusterveiset kaivatulle
Onko teillä yhteisiä juhannuksia vietettynä ja millaista juhannusta viettäisit kaivattusi kanssa juhannuksena 2025? 🌻761005- 56969
- 45867
- 63849
- 61835