Jumalauta olen tämän kuun vetänyt pitkää päivää - sata tuntia ylitöitä, nyt pakkovapaa viikonlopun - olen vetänyt pitkää päivää ja rakentanut; kaikki on mennyt sotilaallisen täsmällisesti ja aikataulun mukaan. ei tapaturmia ja nosturit, hiiapit, urakoitsijat ja tavarantoimitsijat ovat kulkeneet kuin hienosti vetävä tavarajuna kiskoja eteenpäin. Kokoajan homma menee eteenpäin. Näin meni kolme viikkoa.
Nyt sain yhteen osahommaan sitten suomalaisista erikoisosaajista koostuvan työryhmän tekeen omaa hommaansa. Työn piti kestää keskiviikon ja sitten olla loppu. keskiviikko alkoi lupaavasti; siinä juttelin urakoitsijan kanssa ja syrjäsilmällä näin liikettä sellaisessa paikassa missä liikettä ei olisi pitänyt olla; siinä rakennuksen katon päällä ryömii hitsari - jonka pitäisi olla sadan metrin päässä omalla työmaallaan omissa töissään - etenemässä määrätietoisesti jonnekin suuntaan liinoja ja taljoja ympärillään. minä huusin, että "saatana vitun nopeesti alas sieltä ja tänne!" Äijä sitten kömpii eteeni ja samaa porukkaa tunkee silmille ja on töihin menossa; minä karjun, että seis ja riviin. Että ketä te ootte ja mitä teidän pitäisi tehdä täällä. Että onko teillä nyt kaikki hommat hallussa ja selvillä? Siinä nuorin juippi tuli eteen ja sanoi, että "en mä mitään tiedä, mä oon vaan idioottiduunari". Sanoin, että sitten sinua täytyy vissiin valvoa vähän tarkemmin ettei tapahdu mitään idioottimaisuuksia. Tämä alkoi haistattelemaan ja vinkkasin vartijat paikalle, poistettiin juippi ja suokoon Luoja etten moista pölvästiä enää näe. Tällä aikaa läpilahonneen pumppuhuoneen katolla ryöminyt hitsari yritti poistua paikalta, huusin kaverin takaisin ja kysyin jotta mitä vittua sinä siellä teet? Jätkä vastaa, että kun meidän pitää purkaa toi vitun pitkä ja paksu putki tuolta kahdenkymmenen metrin korkeudelta niin ajattelin, että menen liinalla sitomaan sen kiinni yläpäästä ettei se purettaessa romahda alas. kysyin, että mihin meinasit kiinnittää sen? Jätkä vastaa, että purettavan pätkän päällä on noin kahden tuunam putkin. Minä sanoin, että yhteenkään putkeen ei kiinnitetä yhtään mitään, ne romahtaa. paljastui sitten, että tämä hitsarin putki oli alumiininen putki, joka nyt siinä oli vaan siinä sen takia, että sen sisällä kulki sähköjohdot. sanoin ettei se kestä. Sitten seuraava selitys oli, että pannaan liinat kiinni alumiiniputken yläpuoliseen hoitotason ritilään ja nyt oltiin jo kahdenkymmenen metrin korkeudessa. sanoin, että vittu eikö sulla parempia ideoita ole? Sitten tämä toistaitoinen alkoi selittämään, että varmaan se purettava putki pitäisi tukea myös alapuolelta. Ehdotti lankkua. Ajoin jätkän helvettiin koko työmaalta, keskeytin koko yrityksen työnteon. pistin koko porukan seisomaan parkkipaikalle ja sanoin, että tästä ei liikuta, että pysytte siinä saatanat.
Nyt sain yhteen osahommaan sitten suomalaisista erikoisosaajista koostuvan työryhmän tekeen omaa hommaansa. Työn piti kestää keskiviikon ja sitten olla loppu. keskiviikko alkoi lupaavasti; siinä juttelin urakoitsijan kanssa ja syrjäsilmällä näin liikettä sellaisessa paikassa missä liikettä ei olisi pitänyt olla; siinä rakennuksen katon päällä ryömii hitsari - jonka pitäisi olla sadan metrin päässä omalla työmaallaan omissa töissään - etenemässä määrätietoisesti jonnekin suuntaan liinoja ja taljoja ympärillään. minä huusin, että "saatana vitun nopeesti alas sieltä ja tänne!" Äijä sitten kömpii eteeni ja samaa porukkaa tunkee silmille ja on töihin menossa; minä karjun, että seis ja riviin. Että ketä te ootte ja mitä teidän pitäisi tehdä täällä. Että onko teillä nyt kaikki hommat hallussa ja selvillä? Siinä nuorin juippi tuli eteen ja sanoi, että "en mä mitään tiedä, mä oon vaan idioottiduunari". Sanoin, että sitten sinua täytyy vissiin valvoa vähän tarkemmin ettei tapahdu mitään idioottimaisuuksia. Tämä alkoi haistattelemaan ja vinkkasin vartijat paikalle, poistettiin juippi ja suokoon Luoja etten moista pölvästiä enää näe. Tällä aikaa läpilahonneen pumppuhuoneen katolla ryöminyt hitsari yritti poistua paikalta, huusin kaverin takaisin ja kysyin jotta mitä vittua sinä siellä teet? Jätkä vastaa, että kun meidän pitää purkaa toi vitun pitkä ja paksu putki tuolta kahdenkymmenen metrin korkeudelta niin ajattelin, että menen liinalla sitomaan sen kiinni yläpäästä ettei se purettaessa romahda alas. kysyin, että mihin meinasit kiinnittää sen? Jätkä vastaa, että purettavan pätkän päällä on noin kahden tuunam putkin. Minä sanoin, että yhteenkään putkeen ei kiinnitetä yhtään mitään, ne romahtaa. paljastui sitten, että tämä hitsarin putki oli alumiininen putki, joka nyt siinä oli vaan siinä sen takia, että sen sisällä kulki sähköjohdot. sanoin ettei se kestä. Sitten seuraava selitys oli, että pannaan liinat kiinni alumiiniputken yläpuoliseen hoitotason ritilään ja nyt oltiin jo kahdenkymmenen metrin korkeudessa. sanoin, että vittu eikö sulla parempia ideoita ole? Sitten tämä toistaitoinen alkoi selittämään, että varmaan se purettava putki pitäisi tukea myös alapuolelta. Ehdotti lankkua. Ajoin jätkän helvettiin koko työmaalta, keskeytin koko yrityksen työnteon. pistin koko porukan seisomaan parkkipaikalle ja sanoin, että tästä ei liikuta, että pysytte siinä saatanat.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ilmoitin eteenpäin, että olen keskeyttänyt työt tämän yrityksen osalta ja että näitä ei jatketa ennenkuin minut on vakuutettu siitä, että työ on ensinnäkin turvallista suorittaa ja toiseksi, että se toimii ja että minut tavoittaa toimistostani. Muut työt jatkuu. Ehdin juoda kupillisen kahvia ja toista täytin kun paikalle tuli työmaapäällikkö sekä yrityksen työnjohtaja ja alkoivat lässyttää pistosahoista ja kiiloista. Pistin puheet seis ja sanoin, että vakuuttakaa minut. Jättäkää lässytys ja kertokaa, että homma on hanskassa niin annan luvan jatkaa töitä. Hienot puheet oli - ja epäilen, että saan kummaltakin projektin päättyessä lahjuspullon - ja annoin luvan jatkaa töitä. Menin työmaalle ja katselin, että poissaollessani porukka oli vaihtunut ja vanhan putken purkutyökin onnistui erinomaisesti. Olin tyytyväinen. Sitten pistettiin uusi putki paikalle: esivalmisteita, ilman tulitöitä laippojen kautta asennettavia. Homma meni hyvin; yläosaan tuli pätkä ja alaosaa asennettiin. Sitten tuli hetki että palat kotaavat toisensa; yläpätkä ja alapätkä. Ne pätkät ei eronneet toisistaa kuin siinä suhteessa, että ylhäältä tullut ei ollut kuin puoli metriä merelle päin ja toinen pätkä oli puoli metriä sisämaahan päin. Se että putkenpät olisivat kohdanneet toisensa ja ne olisi saatu liitettyä toisiinsa niin väliä oli vaan jotain puoli metriä. Urakoitsijan työnjohtaja vetäytyi parkkipaikalle päin ja kävelin siinä kohti vastaavaa asentajaa. Kysyin jotta "kuis tässä nyt näin kävi?" Vatsaus oli, että "uppoo niitä valtamerilaivojakin" Ajoin kaikki ne saatanan toistaitoiset helvettiin koko alueelta. Tämän saatanan yksinkertaisen yhden päivän urakoinnin takia projekti on viivästynyt kaksi ja puoli päivää. olisin tehnyt vielä viikonlopunkin hommia mutta esimieheni nyt pisti minut vapaalle ja sanoi, että viikonlopun hommat voi tehdä muutkin. Perkeleen vääräleuka - kaveri meinaan - vielä naureskellen sanoi, että maanantaina jatkat siitä mihin perjantain päätit. Putki on kuitenkin rakennettava.
Ei se; näin mennään. sano Wäinä, että miksi suomalainen työmies ei osaa tehdä töitä? Miksi pätevät työmiehet pitää hakea ulkomailta?
Taitavat vanhan ajan kunnon ammattimiehet olla nurmen alla tai eläkkeellä odottamassa sinne pääsyä.
Pullamössösukupolvelta ei homma luista alkuun kunnes taidot hieman karttuvat olosuhteiden pakosta. Mieluumminhan ne naamakirjaa päivittävät jokaisella vessareissullaan kuin miettivät putkien suuntausta.
Hitsari oli ihan liki eläkeikää, samoin vastaava asentaja. Nuoret juipit nyt just nippa nappa täysikäisiä.
Ei ammattitaito ole iästä kiinni, joka osaat tai sitten et.
Olkiluodossa ei oikeastaan muita olekaan kuin ulkolaisia, homma on viisi vuotta myöhässä eikä tapaturmatilastokaan mairittele siellä jos ei muuallakaan.
Monenlaista on matkan varrella nähty. Kun varasto oli lukossa ja homma kaasuventtiilistä kiinni, joku vaihtoi nestekaasulinjaan kynsiliittimen ja siihen se sitten jäi. Seuraava kesänä komennusmies vetäisi siihen paineilmarälläkän. Kyllä se hetken aikaa nestekaasullakin pyöri.
Katontervaajat saivat sytytettyä työmaansa tuleen. Katon alla kulki erinäinen määrä sähköpiuhaa, happi-, nestekaasu- ja vetylinja. Turvallisuuspäällikkö ei tiennyt, missä kaasujen pääsulut ovat.
Junan säiliövaunuista ajettiin maakasua käyttösäiliöihin, kukaan ei ollut tullut ajatelleeksi, että maakaasuvaunujen täyttöpaine oli huomattavasti normaalia käyttöpainetta suurempi. Varoventtiilit olivat säädetty normaalipaineille ja yhtä lukuunottamatta ne kaikki olivat rakennuksen sisällä. Ulkona olevan säätö oli sama muiden kanssa. Kesti vartin verran ennenkuin asiaan saatiin tolkkua. Vartissa saatiin aikaan pommi, joka olisi heilauttanut akkojen hameenhelmoja kymmenen kilometrin päässä. Onneksi sitä kipinää ei tullut. Jotenkin minusta tuntuu, ettei tässäkään tapauksessa tilanteen syntymistä olisi estänyt ulkomaisen työvoiman käyttö.
Kuuden miljoonan pesurirakennus räjähti. Todennäköisin syy oli nestekaasun virtaaminen kuusikerroksisen rakennuksen laitteisiin. Asiaa ei kovin hyvin tutkittu, laitos oli valmistajan koeajossa ja takuulla. Jos syyksi olisi havaittu nestekaasu, vahingot olisivat menneet valmistajan sijasta talon ja vakuutusyhtiön piikkiin. Surkuhupaisaa on, että samanlaiset polttimet ovat vieläkin käytössä. Yksi tuollainen poltin kuluttaa nestekaasupullon verran propaania viidessä minuutissa eikä yhdessäkään ole mekanismia kaasun virtauksen pysäyttämiseksi liekin sammuessa.
Nämä nyt olivat sellaisia pierujuttuja, joskushan sitä pikkaisen sihahtaa. Tosi kovat paikat on eletty sähkön ja sulan metallin kanssa suhatessa, pikkaisen minuakin joskus pelotti. Työnantajan "hallittu riski" oli se,että työkalumme räjähtävät käsiin vain keskimäärin kerran kahdessa vuodessa. Tuotahan ei pitäisi hyväksyä. Mainitsemasi vanhat äijät ottavat samanlaisia "harkittuja riskejä", sitäkään ei pidä hyväksyä. Mutta mutta, toiset saavat adrenaliinimällinsä koskenlaskusta tai base-hypyistä, toiset eivät edes sellaista kaipaa. Työlikäisten tapaan tasaisesti elävien mielestä ruumiit saavat mädäntyä vesien pohjassa tuomiopäivään taikka ainakin siihen saakka, kunnes keksitään kone saada ne ylös hänen mielenrauhaansa järkyttämättä.
Pierujuttuja joo mutta;
On täysin käsittämätöntä jo ajatusleikkinä se, että riskit ja vahingot olisivat jotenkin hyväksyttäviä sillä periaatteella, että kyseessä olisi "hallittu riski". Hallittu riski voi hätätilanteessa olla hyväksyttävissä jos sillä ehkäistäisiin väistämätön onnettomuus tai katastrofi mutta silloinkaan ei missään nimessä tulilinjalla saa olla ulkopuolelta palkattua työvoimaa tai jotain piruparkaa jostain työnvuokrausfirmasta vaan hallitun riskin pitää ottaa vastaan ammattitaitoinen kantahenkilöstö, joka ensinnäkin tietää mitä on odotettavissa ja toisekseen pahimman tapahtuessa tietää miten vahinkoon vastataan ammattimaisesti. Niin tai näin; jo termi "hallittu riski" saa niskakarvani nousemaan pystyyn.
Mutta vahinkoja sattuu ihan itsestään; ihminen on vaan sellainen ettei se tajua. Meillä oli käynnissä korkeapainepesuja, kaikki muut työt alueella kielletty. Alue eristetty stoppinauhoin. Yht´äkkiä madottajien pomo soittaa minulle, että alueelle tunkee valkokypäräinen ukko ja vaatii pääsyä rakennukseen. Minä siinä keskeytän kahvini ja ajan paikalle ja siinä kävelen pesuriäijien luo; siinä on firman kuteissa ukko, joka sanoo, että "minun pitää nyt päästä tuohon rakennukseen". Madottajat jo sanoivat minulle, että voivat keskeyttää työt ja pitää tauon. minä ukolta kyselen, että mikä mies sinä oikein olet? äijä kertoo olevansa suunnittelija - insinööri saatana - ja se syy miksi pitää päästä tuonne on se, että pitäisi saada lukea jotain arvokilpien lukemia sähkölaitteista. minä sanoin madottajille, että töitä jatketaan ja vähän vinkkasin niiden pomolle silmää ja kysyin, että koskas meinasitte pitää ruokatauon? Pomo ymmärsi yskän ja sanoi, että vartin yli yksitoista aloitetaan. Minä sanoin insinöörille, että vartin yli yksitoista pääset alueelle, tulen itse opastamaan sinut paikalle ja katson, että pääset rakennuksesta terveenä myös ulos. insinöörillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin suostua ja madottajien pomon kanssa saatiin edes mielihyvä, että poltettiin mokoman ruokatunti. Syököön silloin kun tilanne sallii kuten toisetkin työmiehet tekevät.
Mutta pierujutuista; se, että homman saat pidettyä kasassa niin se vaatii työtä. Ei tarvita ulkomaista työvoimaa sotkemaan asioita, kotimainen riittää siihen hyvin.
Älä väistä! Tuliko se homma tehdyksi ? Kauhajoelle tuli aikoinaan mälli komennusmiehiä. Tuli toistakymmentä avioeroa, kyllä juotiin kaljaa. Vasta myöhemmin kauhajokiset huomasivat, että jumalauta, ne jätkät tekivät meille meijerin.
Ja sitäpaitsi, nuorempana minullakin oli ydinlankahitsarin pätevyys, se testattiin neljännesvuosittain. Käteni on edelleen vakaa, voisin vasemmallani pitää pallejasi tasapainosssa kun huudat sekalaiselle joukkiollesi.
Se homma tuli tehtyä jo aikaa takaperin.
Mutta se, että pitäisit palleistani kiinni ja kuvittelisin jotta antaisin kaikenmaailman punikkien käpälöidä itseäni niin se on vaan ja ainoastaan fantasiaasi. Johan halmeen toni lauloi, että "jos sä tartut mua hanuriin et huomista nää". Mistä tuli mieleen äitienpäivä; mentiin mummolle kaikki syömään ja siinä olohuoneessa istuskellessani otin käteen pöydältä kirjan "Mannerheimin ristin ritarit" ja sitä lueskellessani vaari tuli näyttämään sivua jossa kerrottiin hänen komentajastaan; oli saanut Marskin ristin tappelusta kannaksella kesällä -44 - vaari sai muuten samassa rytäkässä nikkeliä kintuilleen vaan ei ristiä, -2000-luvulla hoitoa kuitenkin - ja vaari innostui; kertoi, että hatkat oli otettava, emmasta piti päästää kudit painolastina itäänpäin ja vetäydyttävä. Alkoi sitten muistella työuraansa metallivalimolla ja kertoi, että sormikoukkunsa oli kova, oli tehnyt nuorempana sillä monet viinapullot itselleen. Että vaikka oli lyhyt varreltansa niin hauiksensa oli kova ja kämmenvoimat samaten. Siitä tuli mieleen mummovainaa, joka kertoi olleensa sotien jälkeen kansanruokalassa töissä; sanoi minulle vanhoilla päivillänsä, että meno oli kova; aivan sekaisin olevat rintamalta palanneet veteraanit kävivät pilsneripäissään puukkohippasia keskenään ja hän sitten huutamalla ja kuria osoittamalla heitti äijiä ruokalasta ulos jatkoille. Kertoi menon olleen aika karua ja että häntä pelotti. Ei vaan antanut pelon näkyä itsestään. Samaan aikaan vaarivainaa veti viinaa ja suolakalaa kellarissa.
Että kyllä niitä kovia jätkiä on ollut ja syystä. Vanhaa kansaa. Sinäkin olet vanha mutta pelottavuutesi taitaa olla tätä nettipelottavuutta. Älä uhoa; elävässä elämässä voi käydä köpelösti jos uhoat siellä samalla tavalla kuin vanhalle tutulle tex killerille täällä internetin ihmeellisessä ja turvallisessa maailmassa.