Oletko adventisti pelastettu?

En ole pelastettu, jos minun tulee kaikkia noita Raamatussa kirjoitettuja asioita noudattaa.

Olen varmasti pelastettu, vaikken adventisti olekkaan.
Jumalan armosta ja hänen ansiostaan olen pelastettu.
Minun uskoni perustuu yksin Jeesuksen armoon.

Ei adventistin tarvitse olla pelastettu. Se ei kiinnosta ainakaan pastorikuntaa.
Pääasia on, että adventisti sanoo uskovansa 28 opinkohtaa ja tuo kymmenykset pastorikunnalle. Muusta viis.

Adventtikirkkoon kuuluminen on pelastuksen ensimmäinen ehto. Toinen ehto on pitää sapatti siten, kuten adventtikirkko kehottaa.

http://adventist.org/beliefs/other-documents/other-doc6.html

Jos nämä kaksi asiaa on asianmukaisesti suoritettu, odottaa ihmistä hieno tulevaisuus kuoleman jälkeen.

Eipä oo ykskään advari vastannut alustajan kysymyksiin.
Eipä siis nähtävästi advareita kiinnosta pelastuminen lainkaan.
Taitaa kiinnostaa vain ihan joku muu?
Ehkä vain änkyröinti?

## 20:36 ADV=kalman haju
Oletko adventisti pelastettu?
Vai tunnetko, että esim. sapatinviettämisesi on hyvin pinnallista? ##

Outo yhdistelmäkysymys - oletko pelastettu VAI tuntuuko uskosi pinnalliselta?

Jos joku adventisti ehkä tuntisikin mm. sapatinviettonsapinnalliseksi, niin sepä juuri todistaakin, että hän on pelastettu. Itseriittoiset pelastumattomat kokevat olevansa täydellisiä. Eli kyllä adventistissa on Kristuksen tuoksu eikä kalmanhaju, vaikka hän kokisi sapatinviettonsa vajavaiseksi.

Jos ihminen on pinnallinen niin hän ei ole varmasti pelastettu.
Jos adventisti on pinnallinen, niin se on varmaa, että hän ei pelastu.

Ei siinä mitään ihneellistä ole.

Ne harvat adventtiseurakunnat, jotka eivät vaikuta niin maallistuneilta, saattavat olla hyvinkin änkyräisiä, riitaisia ja tuomitsevia. Adventtiseurakuntien ikärakenne Suomessa on hyvin eläköitynyttä ja siksi kuilu ikäryhmien välillä on valtaisa.
Nuoria on vähän ja nuoret haluavat "bailata" ja harrastaa kaikkea sitä, mitä yhteiskunnassa on muutenkin tapana. Vanhukset ovat vaivojensa ja sairauksiensa vuoksi kärttyisiä ja kärkkäästi tuomitsevia mm. nuorten tekemisille.

Isoäitini oli adventisti ja hän oli vanhoilla päivillään hyvinkin pettynyt ja katkera joillekkin asioille ja ihmisille seurakunnassaan.
Oman tulkintani perusteella katkeruus johtui suurelta osin siitä, että hän koki osan seurakuntansa jäseinistä ulkokultaisiksi ja vain hyödyn tavoittelijoiksi.